Synnytyskertomusta tässä luettavaksi. Alkuun vielä täytyy epätoivoisille odottajille rohkaisuna todeta, että synnytys alkoi ihan ilman ennakkovaroituksia. Ei ennakoivia kipeitä supistuksia, limatulpan irtoamista tms. Lauantai-iltana ainoastaan totesin miehelle, että nyt tuntuu tissit jotenkin aroilta, että mahtaakohan jotain hormoonitoiminnan muutosta olla ilmassa.
Sunnuntain (19.10) vastaisena yönä heräsin ekan kerran puoli kahden aikaan alavatsakipuihin ja lieviin supistuksiin. Neljän aikaan nousin ylös vessakäynnille. Siinä huomasin samalla, että jonkin verran vettä taitaa tihkua, kun housut oli selvästi märemmät kuin vain tavanomaisesta valkkarista. Supistuksia tulikin sitten saman tien säännöllisesti viiden minuutin välein, mutta ne olivat vielä hyvin siedettävän tuntuisia. Vähän ennen viittä soittelin synnärille kysyäkseni, joko sinne kannattaisi lähteä näytille, koska vauva oli perätilassa, ja vettäkin tuli vähän koko ajan supistusten yhteydessä. Sanoivat, että kannattaa lähteä pikkuhiljaa tulemaan tarkistuttamaan tilanne. Koko automatkan (vajaa tunti) supistukset jatkui tasaisesti noin 5 minuutin välein, tuntuvia olivat mutta hyvin siedettäviä edelleen. Sairaalassa pääsin käyrälle klo 06 aikaan. Supistukset jatkuivat siinä samaan malliin, kohdunsuu oli vielä täysin kiinni. Lääkäri tarkisti tilanteen puoli kahdeksan maissa. Silloin olin sormenpäälle auki ja edelleen supisteli. Päätettiin, että sydänkäyrää otetaan säännöllisin väliajoin, katsotaan eteneekö synnytys hyvin vai tarvitaanko ehkä sektio. Aamupäivä meni odotellessa ja voimistuvien supistusten kanssa puhallellessa, liikkuminen helpotti tässä vaiheessa. Sain myös lämpöpussin alavatsakipuja helpottamaan. Puolen päivän aikaan alkoi jo olo käydä tukalaksi ja pyysin pikkuhiljaa kivunlievitystä. Kohdunsuu oli sormelle auki tässä vaiheessa, ja pääsin jo synnytyssalin puolelle, jossa sain oxynorm-piikin pakaraan. Siinä kipulääkepöllyssä olo hieman rentoutui supistusten välissä, kipuhuiput tuntuivat kyllä edelleen varsin kovastikin, mutta muuten oli vain mukavan raukea olo. Käteen laitettiin tippa valmiiksi. Iltapäivän puolella alkoi tapahtua vauhdilla. Puoli kolmen aikaan olin 5 cm auki, tunnin päästä jo 9 ja vähän reunaa siis vain jäljellä. Tässä vaiheessa sain jonkun vähän lievemmän rentouttavan kipulääkkeen pakaraan sekä paracervikaalipuudutuksen. Ennen neljää alkoi ponnistuttaa kovasti ja mies soitti kätilön paikalle. Sain heti luvan ruveta ponnistelemaan (klo 15.50) ja samalla siinä valmisteltiin synnytystelinettä. Koko liuta kätilöitä (3 kpl?)ja lääkäreitä (3 kpl) ja ties ketä muita ilmaantui pikkuhiljaa huoneeseen seuraamaan perätilasynnytyksen ihmettä. He siinä huutelivat ohjeita ponnistussuunnasta ja asennosta. Episiotomia tehtiin jossain vaiheessa. Supistukset heikkenivät ikävästi ponnistusvaiheen loppua kohti ja oksitosiinitippaa lisättiin koko ajan. Ponnistelin lopulta noin 40 minuuttia pikkumiestä maailmaan. Hän syntyi klo 16.29. Kokonaisuudessaan virallinen synnytyksen kesto oli noin 13 tuntia.
Kun koko urakka lopulta oli suoritettu, pikkuinen vietiin saman tien teholla. Keuhkoissa oli limaa ja nestettä. Pisteet 7/9. Teholle vauva jäi lähes vuorokaudeksi ja sai välillä hieman lisähappea, mutta pikkumies oli kuitenkin koko ajan muuten hyvävointinen. Sain hänet vierihoitoon maanantaina ja kotiin pääsimme torstaina. Nyt vain opetellaan elämää esikoisen kanssa! (Ja parannellaan viiltohaavaa, jonka jatkoksi vielä tuli repeämää.) Olen tyytyväinen, ettei päädytty leikkaussaliin, vaan synnytys eteni lopulta nopeastikin, kunhan vauhtiin pääsi.
Novelle+pikkumies (5 vrk)
Sunnuntain (19.10) vastaisena yönä heräsin ekan kerran puoli kahden aikaan alavatsakipuihin ja lieviin supistuksiin. Neljän aikaan nousin ylös vessakäynnille. Siinä huomasin samalla, että jonkin verran vettä taitaa tihkua, kun housut oli selvästi märemmät kuin vain tavanomaisesta valkkarista. Supistuksia tulikin sitten saman tien säännöllisesti viiden minuutin välein, mutta ne olivat vielä hyvin siedettävän tuntuisia. Vähän ennen viittä soittelin synnärille kysyäkseni, joko sinne kannattaisi lähteä näytille, koska vauva oli perätilassa, ja vettäkin tuli vähän koko ajan supistusten yhteydessä. Sanoivat, että kannattaa lähteä pikkuhiljaa tulemaan tarkistuttamaan tilanne. Koko automatkan (vajaa tunti) supistukset jatkui tasaisesti noin 5 minuutin välein, tuntuvia olivat mutta hyvin siedettäviä edelleen. Sairaalassa pääsin käyrälle klo 06 aikaan. Supistukset jatkuivat siinä samaan malliin, kohdunsuu oli vielä täysin kiinni. Lääkäri tarkisti tilanteen puoli kahdeksan maissa. Silloin olin sormenpäälle auki ja edelleen supisteli. Päätettiin, että sydänkäyrää otetaan säännöllisin väliajoin, katsotaan eteneekö synnytys hyvin vai tarvitaanko ehkä sektio. Aamupäivä meni odotellessa ja voimistuvien supistusten kanssa puhallellessa, liikkuminen helpotti tässä vaiheessa. Sain myös lämpöpussin alavatsakipuja helpottamaan. Puolen päivän aikaan alkoi jo olo käydä tukalaksi ja pyysin pikkuhiljaa kivunlievitystä. Kohdunsuu oli sormelle auki tässä vaiheessa, ja pääsin jo synnytyssalin puolelle, jossa sain oxynorm-piikin pakaraan. Siinä kipulääkepöllyssä olo hieman rentoutui supistusten välissä, kipuhuiput tuntuivat kyllä edelleen varsin kovastikin, mutta muuten oli vain mukavan raukea olo. Käteen laitettiin tippa valmiiksi. Iltapäivän puolella alkoi tapahtua vauhdilla. Puoli kolmen aikaan olin 5 cm auki, tunnin päästä jo 9 ja vähän reunaa siis vain jäljellä. Tässä vaiheessa sain jonkun vähän lievemmän rentouttavan kipulääkkeen pakaraan sekä paracervikaalipuudutuksen. Ennen neljää alkoi ponnistuttaa kovasti ja mies soitti kätilön paikalle. Sain heti luvan ruveta ponnistelemaan (klo 15.50) ja samalla siinä valmisteltiin synnytystelinettä. Koko liuta kätilöitä (3 kpl?)ja lääkäreitä (3 kpl) ja ties ketä muita ilmaantui pikkuhiljaa huoneeseen seuraamaan perätilasynnytyksen ihmettä. He siinä huutelivat ohjeita ponnistussuunnasta ja asennosta. Episiotomia tehtiin jossain vaiheessa. Supistukset heikkenivät ikävästi ponnistusvaiheen loppua kohti ja oksitosiinitippaa lisättiin koko ajan. Ponnistelin lopulta noin 40 minuuttia pikkumiestä maailmaan. Hän syntyi klo 16.29. Kokonaisuudessaan virallinen synnytyksen kesto oli noin 13 tuntia.
Kun koko urakka lopulta oli suoritettu, pikkuinen vietiin saman tien teholla. Keuhkoissa oli limaa ja nestettä. Pisteet 7/9. Teholle vauva jäi lähes vuorokaudeksi ja sai välillä hieman lisähappea, mutta pikkumies oli kuitenkin koko ajan muuten hyvävointinen. Sain hänet vierihoitoon maanantaina ja kotiin pääsimme torstaina. Nyt vain opetellaan elämää esikoisen kanssa! (Ja parannellaan viiltohaavaa, jonka jatkoksi vielä tuli repeämää.) Olen tyytyväinen, ettei päädytty leikkaussaliin, vaan synnytys eteni lopulta nopeastikin, kunhan vauhtiin pääsi.
Novelle+pikkumies (5 vrk)
