***Lokamassut -08 LOKAKUUSSA + muutaman päivän vielä marraskuussa***

Mulla on aamu viidestä alkaen ollut inhottavaa "menkkakipua" alaselässä niinkin lujasti että heräsin siihen. Välillä supistelee ihan mukavasti mutta mä en kyllä usko että tässä mihinkään joutuis lähtemään. tai siis MÄ EN HALUA!!!!! :x Olen jo asennoitunut siihen että pari viikkoa menee vielä. Ja edelleen uskon siihen =)

Nokkis 39+6
 
Tervehdys!
Olen ollut mukana keskustelupalstan alku ajoista lähtien mutta nyt loppu suoralla vain jäänyt kirjoittelu vähemmälle. Ahkerasti olen silti teidän kuulumisianne lukenut. Nyt halusin myös omasta puolestani tulla onnittelemaan heitä jotka ovat jo vauvan saaneet, sekä kertomaan omasta pienestä prinsessasta joka syntyi 13.10 klo: 6.42 kolmen vuorokauden ponnisteluiden jälkeen. Painoa potralla tytöllä oli 4105g sekä 52centtiä pitkä. Kaksi viikkoa mentiin yliajan ja lopulta sitten käynnistettiin. Kolme vuorokautta siihen meni, olin erittäin kipeä enkä pystynyt nukkumaan ollenkaan kunnes lopuksi tyttö oli vielä väärässä tarjonnassa joten ponnistusvaihe oli pitkä ja tuskainen. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt eletään ihanaa vauva arkea. Hyvää loppu odotusta heille jotka vielä mahansa kanssa tuskailee ja hyvää syksyä kaikille.
 
:wave:

Onnea vauvoista ja tsempit odottaville

Tosiaan piti viikko sitten alkaa vähän kiilailee ;)
Limatulppaa alkoi tulemaan yhdentoista jälkeen kun oli ensin BB:n jälkeen kuulunut alhaalta rusahdus joka vähän jopa tuntui. Supistuksia tuli 10-15 min välein jotka oli astetta kovempia kuin ennen. 2.45 lähdettiin ajamaan kohti sairaalaa jolloin supistukset tuli 6 min välein. Sairaalaan kirjauduttiin 3.45 ja mentiin suoraan synnytyssaliin käyrille. Tuntui että kätilö kyseli ikuisuuden asioita ja kirjasi tietoja ennen kuin kokeili tilanteen joka oli 2,5 cm auki. Pääsin ammeeseen joka olikin ihana. Sanoinkin että kun pääsen rentoutumaan niin tilanne nopeutuu. Alle tunnissa supistukset tihentyi ja voimistui. Kohdunsuu oli auki 5 cm kun en enään pysytynyt olemaan ammeessa. Sain kohdunsuu puudutuksen josta ei ollut mitään hyötyä koska supistukset tuntui selässä todella kovana. Aiemmissa synnytyksissä en ole moista kokenut. Oli pakko pyytää epiduraali koska en pystynyt mitenkään rentouttamaan itseäni joka hidasti taas avautumista. Epiduraalin jälkeen kivut lähes hävisivät ja kohdusuu aukesi nopeasti. Vauvan sydänäänet laski liian alas ja kohta oli huone täynnä kätilöitä jotka käskivät kääntymään kontalleen jolloin sydänäänet heti palautui normaaliksi. Kätiö sanoi että voin ponnistaa mutta eihän se siinä asennossa onnistunut ollenkaan. Sitten kokeilin kyljellään mutta sitten sanoin että menen perinteisesti selälleen jolloin saan siihen voimaa. Muutamalla ponnistuksella poika oli syntynyt.
Lopussa en tuntenut supistuksia ollenkaan joka vaikeutti ponnistamista kun käskettiin supistuksella ponnistaa.
Ihan lopussa tuli paikalla toinen kätilö joka otti napakasti ohjat käsiin. Hän ohjasi miehenkin avuksi. Tämä kätilö ois voinut olla alusta asti. Istukka oli tiukassa mutta onneksi irtosi kun sain vähän lääkettä lisää. Siellä olikin sitten lisäistukka. Lääkäriltä kysyin asiasta ja siellä on ollut alussa kaksi :/ Toinen kerta! Esikoiselta oli sama juttu.

Synnärissä oli ruuhkaa ja osasto ihan täynnä. Oltiin extrahuoneessa naistenosastolla samassa kerroksessa. Kaksi vuorokautta oltiin sairaalassa ja univelka kasvoi lisää. Onneksi muru on nukkunut hyvin ja olen saanut levättyä.

Nyt tissille yötankkaukseen ja unille!!

Tiihu ja poju
 
Täällähän minä edelleen B) Tosin koko yö meni valvoessa supistusten tullessa jotain 6-10 minsan välein ja sitten ne loppu kun seinään ja alkoi todella ärsyttävä menkkamainen kipu alavatsalla ja alaselässä. Sitten sekin loppui ja sain tunnin nukuttua ennen kun lapset heräsi :headwall: No nyt on supistellut silloin tällöin. Eilen olivat kyllä jo sen verran kipeitäkin että toivon että niistä olisi jotain apua ollut. Mutta kyllä multa itku tulee jos tämä vielä kauan kestää tällasena että lupailee kovasti mutta ei sitten kuitenkaan lähde kunnolla käyntiin :/ Mihinkään en ole kuitenkaan soittanut tms. Tulee kun tulee, tai sit ei :whistle:

Nokkis 40+0
 
Tervehdys! Olen lueskellut kuukauden päivät teidän kuulumisia ja nyt ajattelin itse tunkea vielä mukaan. Kakkosta odotan rv 39+5 ja alkaa ajatukset jo ahdistamaan siihen malliin, että mukava olisi purkaa niitä tänne. Ei oikein muuta päähän mahdu, kun että "synny, perhana!" :kieh: . Mutta esikoinen syntyi vasta 41+1, joten tuskin tulee lähtöä ihan heti... parin viikon ajan on ollu useita unettomia öitä supistusten takia, välillä jopa kipeitä, mut sit ne loppuu kun seinään.

Täällä alkaa olla kyllä jo väki vähissä, varmaan saan jäädä itsekseni tänne kirjottelemaan =)

Onnittelut kaikille vauvansa saaneille ja pikaisia lähtöjä meille muille :flower:

muoks: lisätään nyt vielä että 31.10 olis eräpäivä, synnytyssairaala ksks ja poikaa tiettävästi odottelen. esikoisella ikää 1v5kk, poika myös.
 
23.10 klo 17.10 syntyi meille maailman ihanin tyttö. 3410g ja 50,5cm täynnä rakkautta ja ihanuutta. :heart: tänään päästiin kotiin. synnytys meni hyvin, typy tosin vietiin kiireellä teholle kun henkitys ei meinannut kulkea ja oli ilmeisesti infektiota keuhkoissa mutta nyt typy voi hyvin. :) antibioottikuurilla oli ja se puri hienosti.

Tarkemmin tarinaa kun jaksan kirjoittaa.

Onnea muille vauvansa saaneille ja voimia niille jotka loppusuoralla ovat.

tuore äippä ja tyttö 6pv

 
Onneksi olkoon toiveikasodottaja, Tiihu, pienimato, huitshapeli, meela ja muut vauvan syliin saaneet! :heart:
Tervetuloa Stiina!
Tsemppiä loppurutistukseen NeitiNokkoselle, salsaille ja gabriellelle ja kaikille muillekin vielä toukkaa odotteleville

Kirppiina ja rakas neitinen 1 kk
 
Siellähän sinä toiveikasodottaja olitkin.. :D
Menit sitte laihtumaan ilman mua! |O :hug: Onneks olkko.

huitshapelikin jakaantunut.. Onnea! :D :flower:

Miksi te ette odota mua?? |O |O
Sori, salsai on hiukan minimaalisen turhautunut kantamaan tätä pakkia ihan joka paikkaan mihin meen. :whistle: Sais oikeesti edes selän puolelle välillä heitettyä. :D

Raskausv.tunviikkoja 40 + pari ekstrapäivää päälle :snotty:
 
Nyt on hetkinen aikaa kirjoitella kertomus kun typy nukkuu viimein oikein kunnon unia. Yöllä heräili parin tunnin välein syömään ja lopulta aamuyöstä jätin sen viereen että saan vain tissin työntää suuhun kun alkaa hamuilla. nyt sitten nukkunut 9 asti ja saa kyllä nukkua reilusti niin pitkään kun ikinä vaan jaksaa. :LOL: Kummalliset rytmit.

Eli. Kävinkin tuolloin torstai aamuna tänne kirjoittamassa että yö meni supistuksia laskiessa. klo5 jälkeen supistuksia tuli 5-6min välein.
ennen klo 8 soitin sairaalaan että koska saa tulla, sanottiin vain että "kyllä itse tiiät" nii mistä kun ensisynnyttäjä. Sanoivat vielä että kauhea ruuhka on sairaalassa juuri silloin. oli yöllä ollut ihan älyttömästi synnyttäjiä, oli pitänyt soitella lisäapua vähän vaikka mistä. että hyvä päivä synnyttää. ajattelin heti että ainut toiveeni pääästä altaaseen kumoutuu siihen sitten...
klo9 sitten päätin että nyt mennään kävi miten kävi kun supistukset olivat oli melkoisen voimakkaita. Supistukset tuntuivat ainoastaan selän puolella joten olin vähän hukassa kun olin aina ajatellut että mahassa niiden pitää tuntua.
klo 10 oltiin sairaalassa jossa todettiin että olin jo 4cm auki. kätilö oli ihmeissään että kuinka olin jaksanut olla niin pitkälle kotona. :D Noh siitä sitten sairaala vaatteet päälle ja annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko kävelylle tai ammeeseen. Hihkaisin heti että ammeeseen. onneksi ei ollut siellä ketään. Oli ihanaa vaan lillua siellä. :)
klo11-12.30 olin ammeessa sitten ei enää oikein vesi auttanut. saliin.
klo12.30 salissa yritettiin sitten saada sydänääniä rekisteröityä mutta kone ei suostunut niitä ottamaan, joten piti puhkaista kalvot että saatiin neitille pinni päähän. Tässä vaiheessa sanoin jo että kohta sitten sattuu ja lujaa mutta kätilö vaan lohdutteli että kyllä minä kestän kun olin niin hienosti kestänyt. Eipä aikaakaan (noin 5min puhkaisusta) huusin että epiduraali ja heti kiitos. Sitä tietysti piti ootella sen puoli tuntia kun ei saa heti antaa ja extrat päälle kun oli kiireinen päivä ja anestesialääkäri jossain. Hitto että otti kipeetä. Itkin lähes koko ajan kun sattu niin saakelisti. kipu alkoi aaltoilla selästä mahaan ja siitä reisiin.
klo 14.30 sitten sain epiduraalin. ensin puolikkaan annoksen mutta kun anestialääkäri kuunteli mun huutoja niin sanoi että antakaa se loppu puolikaskin vaan heti. :LOL: Sitten helpotti. Kova paineen tunne oli jo tässä vaiheessa koko ajan, mutta sen kesti kun ei enää sattunut.
klo15.15 laitettiin oksitippaa kun olin auki edelleen vain 5cm sitä ei tarvittu paljon kun
klo 16.10 olin pyytämässä lisää epiduraalia mutta kätilö totesi että et saa kun olet auki 10cm että ala vain ponnistella. siitä se karmein tuska alko.
Kipu oli aivan järkyttävää, kun joku repisi lantiota irti kropasta ja halkoisi selkärankaa samalla. siihen lisätää vielä sairas painon tunne, kun olisi isoa jumppapalloa koittanut työntää ulos nuppineulanpään kokoisesta aukosta. Taivas sentään, vieläkin puistattaa se kipu.
no lopulta kaiken itkun ja huudon jälkeen klo 17.10 syntyi tyttö maailmaan. <3
ja sitten alkoikin äitin pahin aika. tyttö ei huutanut, oli vähän hailakan värinen ja tätien imemisyrityksestä huilimatta tyttö oli toosi limainen eikä hengitys kuulostanut hyvältä. tyttö kiidätettiin pois huoneesta kiireellä ja kuulin kuinka huudettiin että lastenlääkäri kiirellä paikalle. Siinä menikin sitten 3varttia hysteriassa, itkin aivan paniikissa että nyt on jotain pahasti vialla, se kuolee tai jotain. Isi sitten pääsi katsomaan tyttöä ja kun tuli takaisin sanoi että kaikki kunnossa. väri palautunut, vähän sormissa huonoa mutta muuten voi hyvin.
Neitillä oli keuhkokuvassa ylävasemmalla vähän huonohappista/infektoitunutta aluetta joka aiheutti sitten tämän. sai ihan hetken lisähappea ja sitten vain cpap hoitoa puoli 9 illalla. crp nousi perjantaina 30 jolloin aloitettiin antibiootit, jotka puri hyvin kun sunnuntaina crp oli jo 3.4. typy sai keskiviikko aamuun antibiootit ja sitten päästiinkin kotio. sunnuntaina tyttö pääsi sitten osastolle minun viereen ja antibiootit käytiin vain teholla tiputtamassa.
Vieläkään ei tiedetä mistä tulehdus tuli, kun typyn piti olla ihan terve eikä äitilläkään mitään infektion merkkiä ollut. Mutta nyt typy kunnossa. syö kun mikäkin. imetys kestää pitkään ja niitä on usein mutta ei se mitään. mielelläni kattelen tuhisijaa lähellä koko ajan. tykkää ottaa aina unosia imujen välillä ja se on niin hellyytävän näköistä. :heart:
 
Onnittelut toiveikasodottaja! :flower:
Pystyn kyllä hyvin samaistuun sun tunteisiin siellä salissa. Vaikka mun poika joutukin teholle antibiooteille vasta seuraavana päivänä synnytyksestä, mun hätä oli suuri. Pelkäsin vaikka mitä, ei menny heti järkipuhe jakeluun. Sen verran hormoonit vaikutti tunteisiin... :)
Oliko sulla lapsivesi vihreetä?? Meillä se oli vaan hivenen vihertävää, mut silti se nosti pojan tulehdusarvot lähes 50:een. Te pääsitte onneks vähemmällä. :hug:

jasmara ja poika 2vkoa+4vrk
 
Jasmara: Lapsivesi oli ihan kirkasta. Lääkärit ovat siksikin ihan ihmeissään että mistä typy taudin sai kun mikään ei viitannut sellaiseen. sain juuri typyn tarinan sairaalasta ja siinä sanottiin että "spontaanihengitys puuttui" mikä tarkoittaa ettei hän ois hengittänyt itse ollenkaan. Ja mulle sanottiin että se vain vähän hengitti vaikeesti. siinä taas näkyy että melkein ne kertoo suoraan miten tilanne on. lisäksi sanottiin että tosi paljon olivat imeneet harmaata limaa (infektioon viittaava) keuhkoista ja että vasen alalohko oli vähän hapettunutta. mulle sanottiin että vähän imettiin limaa (ei muuta) ja että vasen ylälohko. jep jep. hyvin ne hoitajat lukee tarinat. Mur.
 
9pisteen tyttö syntyi (rv40+5) 28.10.2008 klo 00.11. Neidillä syntyessään mittaa 52cm ja painoa 3860g. Synnytys meni hyvin ja nopeasti, kokonaisaika 4,5h josta ponnistusta 7min. Molemmat voidaan oikein hyvin, tänään ollaan kotiuduttu. Tulen kertomaan tarkemmin synnytyksestä ja muusta paremmalla ajalla.

Onnittelut myös muille vauvautuneille! En kerennyt tarkemmin lueskelemaan vielä juttuja, mutta lisäännytty taas kuitenkin oltiin :)

gibbon ja tyttö 3päivää
 
Onnittelut vauvoista :heart: :flower: !

Minäkin vielä kasassa, la huomenna, eli minun ajatuksen mukaan tänä iltana kahdentoista jälkeen :). Kaikki synnytykseen viittaavat merkit tuntuu kadonneen, vaikka yli viikon ajan olen vähän väliä luullut, että nyt tulee lähtö. Tai sitten ei vaan enää edes huomaa niitä "oireita", kun ei niistä oo tähänkään mennessä mitään valmista tullut. Toisaalta alkaa olla mielikin vähän levollisempi, enää ei voi olla hirmu kauaa jäljellä ja ei tule niin vauhkona kytättyä joka supistusta. Mutta oottaahan sitä lähtöä silti :saint: Vissiin sattuu vaan olemaan hyvä päivä, eilen taas olin kun per*eeseen ammuttu karhu.

No, eipä tässä oikein asiaa ollu, pään tyhjennystä lähinnä.:headwall:

Stiina 39+6
 
Mahdottomasti onnea kaikille vauvautuneille!!! :hug: :flower:

Ja jaksamista nyyttiänsä odottaville, nyt huomaan että saa olla tosi kiitollinen että synnytys lähti ilman ennakkomerkkejä käyntiin, ei tarvinnut pohdiskella että jokos nyt...

Taralee ja Kalle ~3vkoa
 
Miksen mä pääse hotellilomalle sairaalaan?? |O
Miksei se tyyppi jo tuu? Tää äiti sais rauhaa ja rakkautta.
Ja ajatella, kaikki ruoat tekee joku muu, ja kannetaan naaman eteen. :p
Päästäkää mut jo sairaalaan täältä hullujen huoneelta! |O

salsai ja kiukkuaivot + Touhutippa joka vois nyt ihan oikeesti jo touhuta ulkona mahasta, rv 40+3
 
Heippa!

Täälläkin edelleen yhdessä kasassa... Muuten menee hyvin, mutta ystävät ja sukulaiset alkaa pikkuhiljaa kiristämään pinnaa. Ikään kuin pidettäisiin vauvan syntymä salaisena, kunhan se sitten joskus tapahtuu. :eek: Vanhemmilleni jo totesin suht tiukkaan sävyyn, että varmasti ilmoitetaan jo silloin, kun lähtö laitokselle tapahtuu. Silti soittelevat vuoropäivinä, että joko on tuntemuksia...

Eilen kävin neuvolassa, eikä siellä mitään ihmeitä. Maanantaille sain ajan äitipolille yliaikakontrolliin, silloin on siis 41+6. Toivottavasti syntyisi itsestään ennen sitä, en tahtoisi käynnistystä. Tai eihän se vielä mikään käynnistysaika ole, mutta silti.

Eilen illalla jo ajattelin, että jokos yön aikana pääsisi tosi toimiin. Kunnon menkkajuilintaa iltapäivästä asti. Siitä esikoisen synnytys nimittäin käynnistyi. Nukkumaan mennessä supistikin muutamaan otteeseen oikein kunnolla, sitten olen nukahtanut. Yöllä heräilin aika ajoin supistukseen ja heräsin sitten aamulla ihan yhtenä kappaleena. Ärsyttävää. :headwall: Mieluummin ei mitään ennakko-oireita ja sitten menoksi kun sen aika on eikä tuollaista kiusaamista.

Pakko kai tässä on reipastua ja lähteä koiran ja neidin kanssa tuonne ällöttävään sateeseen ja harmauteen. Voimia kaikille! :flower: MiHLa ja Mökö, rv 41+3
 
Voi ei! Huomenna on sitten jo MARRASKUU! :eek:
Kyllä tää tänään sais tulla, koska sitte meillä on kaksi lasta syntynyt marraskuussa. :whistle:
Ei mulla sen tärkeämpää ollutkaan. :D

Kuinka moni on vielä yhtenä? Tulkaa ilmoittamaan ihtenne, jotta mä tiedän etten ole yksin.
:wave:
 
heips! ilmoittelenpa minkin, että meidän rinsessa syntyi 24.10. eli laskettuna päivänä alkoi synnytys, mutta itse syntymä meni seuraavalle päivälle :) kokemus oli kauhea ponnistusvaiheesta. Epiduraali toi kuin taivaan niihin avautumiskipuihin, oi kumpa olisin sen ottanut jo ihan alussa. Ponnistusvaihe minulla oli 1 h 50 min!!!! Ja imukupilla lopulta vedettiin pois, ja se oli ihan helvetillinen paine. Se oli ihan tajutonta kipua..ja siihenhän ei mikään auta. En voi ymmärtää, miten joku voi kestää sen ilman mitään lääkitystä!!! repeydyin tosi pahasti, yli tunnin lääkäri kursi minua kasaan. Vaikka typy on tänään viikon, en vieläkään pysty istumaan lainkaan. Ja peräpukamiakin tuli oikein kivasti..ja ulostaminen tekee kipeää. PALKinto, oma pikku vauvamme kuitenkin vähitellen on kultaamassa tuob kauhukivun, ja eilen jo mietin, josko sitä kuitenkin voisi harkita vielä tuonkin kokemuksen jälkeen toista. Vauva voi hyvin...voi kunpa tästä itsekin toipuisi, että pääsisi kävelemään paremmin, jopa ulkoilemaan ja istumaan.

paino on laskenut hyvin, nyt jo kymmenen kiloa pois.

tsemppiä niille, joilla on aarre vielä vatsassa!
 

Yhteistyössä