Isoveljeni 46v. ryyppäsi 8 vuotta päivittäin itsensä umpihumalaan. Mikään puhuminen ei auttanut useammaltakaan ihmiseltä, ei hyvällä eikä pahalla. Noina vuosina oli jaksoja jolloin hän saattoi lähteä viikoksi tai pariksi sairaalaan toipumaan deliriumista ja heti kotiin palatessa sama meno jatkui.
Nyt on ollut yli 4kk sairaalassa yhteen putkeen. Ensimmäiset kuukaudet sairaalassa meni psykoosissa kauttaaltaan keltaisena. Kuolema lähestyy, joka päivä ja viikko hänen tilanteensa vaihtelee. Askitesta on poistettu dreenillä koko tuon ajan satoja litroja. Koko kehoon puhkesi hirvittävän kutiava ihottuma, ainoastaan kasvojen iho säilyi ihottumalta, mutta muuten kehossa ei ollut yhtään kohtaa jossa ei vereslihalla olevaa ihottumaa olisi ollut. Ihottuman parannuttua vanha iho kuoriutuu pois jopa 1,5cmx1,5cm ohuina hilselaattoina. Ruokahalu on erittäin heikko ja nielty ruoka ja neste ei meinaa pysyä sisällä. Sängyssä ei itse pysty asentoaan vaihtamaan, kehoa särkee ja painehaavaumia alkaa syntyä. Munuaisarvot ovat kaksi kertaa jo nousseet dialyysintarve tasolle, mutta kun elimistö on niin heikko ettei kestä dialyysiä eikä leikkausta jonka maksan tai munuaisen siirto vaatisi. Dreeni aiheutti myös vatsakalvontulehduksen eli hoito on nyt vain nesteytystä, albumiinia, verta ja antibiootteja. Muuta ei vain ole tehtävissä...
Kerron tätä tarinaa tässä samalla purskahtaen välillä lohduttomaan huuto itkuun, niin rankkaa seurattavaa tämä on ollut. Suurimman osan sairaalassa olo ajastaan ei ole ymmärtänyt mistä kaikki johtuu, mutta parhaina hetkinään kuitenkin ymmärsi ja varoitteli myös alkoholisoituneita tuttujaan että juominen ei kannata.
Maailman paras terveydenhoitojärjestelmä suomessa, mutta alkoholisteille sitä toimivaa järjestelmää ei löydy.
Itsemääräämisoikeus....
Monen elämä voisi pelastua jos alkoholisteilta otettaisiin pois itsemääräämisoikeus ja pakkohoito olisi mahdollinen heti kun alkoholismin kriteerit täytetään. Hoidon keskiönä olisi saada heidät puhumaan, avautumaan vaikeista asioistaan myös selvinpäin koska se heidän ongelmanaan useinmiten on. Kännissä kyllä surkutellaan menneisyyttä ja nykytilannetta, mutta selvinpäin itsetunto ei anna periksi myöntää ongelmia..
Lähes puoli vuotta sairaalassa makaamista on jo takana, pariin otteeseen vointi on kohentunut rollaattorilla kävelykuntoon. Jalat on kompressiokääreissä polvista alaspäin kun neste kertyy myös sinne. Jalkojen iho on vesikellukoilla. Kädet on turvoksissa, askistesta vatsassa yli 10litraa, mutta sitä ei enää dreenillä voi poistaa mutta kenties punktoimalla. Hoitajat hälyyttivät omaiset paikalle toissa päivänä, kun luulivat että on viimeinen päivä yöllä tapahtuneen nenä verensyöksyn ja sekavuuskohtauksen takia. Lähtö hänellä on kiinni päivistä tai tunneista, lääkäri ei ole antanut mitään toivoa. Päivä ja tunti kerrallaan mennään, elämä ja kuolema käyvät kädenvääntöä siitä että montako tuntia hänelle vielä aikaa annetaan..
