Oon kirjoittaja #15. Sairaalassa poistettiin vatsaan kertynyttä askites-nestettä, ja yritettiin saada sisäelimiä toipumaan sen verran, että olisi esim. nesteenpoistolääkitystä voinut kokeilla (kun neste olisi ensin saatu pois). En tiedä, mitä kaikkia lääkkeitä kokeiltiin, mutta kaikki voitava kuulemma käytiin läpi, millä elimien toimintaa olisi saatu tuettua. "Putkia" meni sisään ja ulos niin monta, etten pysynyt kärryillä, mitä meni missäkin. Askitesta, virtsaa, ulostetta, ravintoliuosta, lääkkeitä.
Aluksi munuaiset näytti jollain tasolla jopa toimivan, mikä antoi ekaksi päiväksi toivoa, että askites-nesteen poiston jälkeen olisi saatu tilannetta paremmaksi, ja olisi päässyt jopa kotiin toipumaan ja yrittämään ALKOHOLITONTA elämää. Sitten yhtäkkiä todettiinkin, ettei ne toimikaan, eikä mikään muukaan kuulemma enää toimi (sydän ja keuhkot juuri ja juuri). Nestettä vaan kertyi lisää ja lisää. Kun ei mikään toimi, niin ei lääkkeetkään sitten auta. Eipä siinä muuta voinut kuin toivoa, että olisi mahdollisimman paljon tajuttomana, ettei tuntisi kipua - kunnes sitten oltiin tilanteessa, että kipulääkettä annettiin jopa melkein tajuttomuuten saakka, jotta kuolema olisi "helppo".
En soisi moista kenellekään enää koskaan. En tiettykään potilaana, mutta en myöskään yhdellekään lähiomaiselle. Kokemus oli kamalampi kuin olisin ikinä mistään kirjoituksista voinut kuvitella (niitä ehti siinä muutamassa päivässä lukea aikamoisen määrän).
