Luonnonmukainen synnytys -kokemuksia?

Mie aion ottaa TENS-laitteen käyttöön seuraavaan synnytykseeni (maalis-huhtikuussa, jos kaikki hyvin menee).

Eihän kyse ole siitä että kipu pitäisi sietää vaan sitä tuleekin lievittää, mutta aion turvautua muihin keinoihin kuin lääkkeisiin ja puudutteisiin.

 

Mandalay: Nimenomaan. Muitakin keinoja on kuin perinteisen lääketieteen tarjoamat. Kunpa vain ihmiset sen ymmärtäisivät. Lääkärit ja hoitajat eivät aina edes ymmärrä tarjota näitä vaihtoehtoja, koska eivät välttämättä edes tiedä mistä niissä on kysymys tai kokevat helpommaksi itselleen tarjota sitä perinteistä epiduraalia ja puoli-istuvaa asentoa.

 

Itse olen synnyttänyt kaksi lastani luomusti. Kummankin lapsen synnytys on ollut lyhyt ja hyvin "kivuton". Kipua toki olen tuntenut, mutta se on ollut täysin hallittavissa. Kun pahin kipu on tullut, on ollut jo aika ponnistaa. Ensimmäisessä synnytyksessä käytin kivunlievitykseen kuumavesipulloja ja hierontaa, toisessa heiluttelin lantiota pystyasennossa, lauloin synnytyslaulua (aaaaa.... ) ja puristin miestä käsistä kun supistus oli pahimmillaan.

Itse olen tehnyt tietoisen päätöksen luomusynnytyksestä. Olen valmistautunut synnytykseen mm. joogaamalla. Naiset ovat vuosituhansia synnyttäneet ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, joten miksi se ei olisi mahdollista enää nykypäivänä Mutta tämä on siis täysin oma henkilökohtainen valintani enkä todella ajattele/tarkoita, että muiden pitäisi toimia näin. Antaa kaikkien kukkien kukkia pätee tähänkin asiaan :flower:

 

Synnytin ns. luomusti, mutta ilokaasua otin. Kotona kärvistelin 2 pv, kun luulin olevani mahataudissa (siskollani oli silloin mahatauti). Pari päivää kestänyt selkä/vatsakipu ja maha sekaisin kai olikin jo alkanut synnytys. Sitten meni seuraavana aamuna klo:12:00 lapsvedet. Supistuksia tuli pitkin päivää. klo: 20:15 pyysin ilokaasua. Klo: 22 jälk.olisin pyytänyt kohdunkaulan puudutuksen tms. Kun sattui niin, että meinasi taju lähteä parin supistuksen verran. Olin 10 cm auki, joten alettiinkin ponnistamaan. Silloin minua ei oikeastaan sattunut enää yhtään. Lapsi syntyi 22:54. Ponnistusvaihe kesti 31 min.

Toista lasta aion mennä synnyttämään taas avoimin ja iloisin mielin. Synnytys on niin maailman hienoin kokemus, että en pelkää sitä, enkä kipua yhtään. Kipu auttaa vauvaa tuleman maailmaan. Epiduraalia en ota. Ajattelin mennä taas ilokaasulla, ehkä aquarakkulat. Riippuu tietysti tilanteesta, jos on liian tuskaista, niin pyydän kohdunkaulanpuudutuksen (vai mikä se oli?). Toisessa synnytyksessä tykkäisin ehkä ponnistaa muussa asennossa, kuin puoli-istuvassa, kun se kesti niin kauan ja vauvan naama oli niin mustelmainen

Ensimmäisessä synnytyksessä pärjäsin sillä, että rentoutin alaleukani ja hengittelin. Kipua en pelkää ja minulla on melko korkea kipukynnys. Asenteesta on mielestäni aika paljon kiinni. Äitini ja sisarukseni ovat synnyttäneet myös melko luomuna ja synnytykset ovat olleet nopeita. Minulla ensisynnyttäjänä synnytyksen kestoksi tuli 4,5 h. Laskivat sen sairaalassa siitä, kun kivuliaat supistukset alkoivat.

Kaikenkaikkiaan elämäni mahtavin kokemus, jota ei miehille suoda. Aika uskomatonta, että naiset saa kantaa toista ihmistä sisällään ja tunte pikku potkut, sekä se että saa synnyttää. Miesten pitäisi oikeesti olla meille kateellisia =)

 

Minäkin nyt vähän osallistun tähän keskusteluun, kun lukasin läpi. Jäin miettiin tuota synnytyslaulua ja youtubesta löytyi vain englanninkielisenä esim. tämmöinen video:

Singing in Labour: Amadeus' Birth - YouTube

Antaa ehkä vähän todentuntua hommaan. Vaikuttaa alkuun helpolta, mutta näkee kyllä miten kipeeltä jotku supistukset tuntuu...
Ite oon ensisynnyttäjä ja hienoa ois jos vois ilman lääkkeitä synnyttää, mutta kaikkeen on varauduttava. Haluaisin luottaa omaan kroppaan, mutta tuostakin videosta huokuu se, että hommaan kannattaa valmistautua hyvin. Tuossa varmaan tuo laulu kestää sen supistuksen ajan, niin periaatteessa sen mukaan aina tietää, että kohta loppuu, missä kohtaa laulussa on menossa.

Kuinka hyvässä fyysisessä kunnossa te luomusynnyttäjät ootte ollu noin yleisesti? Jos miettii entisaikojen äitejä, jotka on tyyliin suoraan pellolta lähteny synnyttään, niin kyllähän siinä ollaan paljon paremmassa fyysisessä kunnossa, mikä varmasti vaikuttaa kivunsietoon ja synnytyksen etenemiseen. Että jos joku sohvanpohjalta haluaa lähteä luomuna puskeen lasta ulos, niin se voi olla aika rankka reissu?

 

Kopsaan oman lyhyen synnytyskertomukseni tuolta syyskuisista. Saimme siis eilen aamulla ihanan pojan joukon jatkoksi rv:lla 40+3.
En itse kokenut olevani kovin hyvässä kunnossa, liikunta jäänyt vähemmälle ja vielä kun oli pitkään perätilaepäily, epäilin vauvan laskeutuvan, jos touhuan liikaa. Se oli kuitenkin turha epäily.

alla siis kokemani:

Meidän "pieni" poika syntyi tänä aamuna 6.45! Mittoja herralla oli 3960 (painoarvio 3,2 kiloa) sekä 50 cm.

Minullehan tarjottiin pariinkin otteeseen käynnistystä, mutten halunnut siihen lähteä. Eilen iltapäivällä n. klo 14 meni sitten lapsivedet ja luonnollisesti ajattelin, että tunnin päästä varmana supistaa. No eipäs supistanutkaan vaan aika verkkaisesti mentiin. Sanoin seiskan aikaan miehelle, että mun kroppa ei halua synnyttää sen kätilön kanssa, joka meidät otti vastaan. Napit oli heti vastakkain, kun hänellä oli ehdoton oksitosiinituputus sekä kaikesta muustakin joutui neuvottelemaan.

Kymmenen aikaan illalla tuli sitten uusi kätilö, joka halusi antaa akupunktiota. Tykästyin heti tämän kätilön tyyliin ja meillä synkkasi mielestäni oikein hyvin. Synnytys ei kuitenkaan oikein edennyt, joten n. klo 5 annoin luvan repiä vähän kalvoja enemmän auki, kun olivat alhaalta kiinni ja jostain ylhäältä se vesi sitten tuli.

Synnytys alkoikin sitten vauhdilla ja kivunlievityksenä käytössä oli tens-laite, ilokaasu ja aquarakkulat. Vähän ennen puolta seiskaa ilmoitin, etten kestä enää ja aloin miettiä kunnon puudutteita. Kesken lauseen alkoi supistaa ja oli pakko tokaista, että nyt ponnistuttaa ja paljon! Siirryttiin siitä sitten jakkaralle ja poika tuli aika ripeästi maailmaaan. Ja täysin ilman lääkkeitä sekä oksitosiinia. Synnytyshän oli toki kamala, mutta meni juuri kuten halusinkin tämän viimeisen synnytykseni menevän. Luomuna. Aikaisemmat ylipuudutukset olivat kammona mielessä. Tässäkin toki pidin takaportin auki, mutta sitä ei onneksi tarvinnut käyttää.

 

Mulla on kokemusta 2:sta synnytyksestä. Esikoisen kanssa otin epiduraalin noin 6-7cm kohdalla ja siihen sitten jämähdinkin ikuisuudeksi. Epiduraalin takia en saanut pissattua eikä kätilö tajunnut katetroida. Ponnistusvaihe kesti tunnin ja ihmettelin miten vauva ei vain tule ulos, mies sitten jossain vaiheessa kysäisi kätilöltä mikä möntti mulla näkyy alavatsalla, jolloin kätilö tajusi et unohti katetroida ja luultavasti täysi virtsarakko on vauvan tiellä. Ei alkanut siihen enää vaan katettiin heti synnytyksen jälkeen ja kissaa tulikin 2 litraa. Päätin että seuraava synnytyksessä haluan mennä ilman epiduraalin mahdollisimman pitkään. Kun supistukset sitten alkoivat hengailin kotona kuuma esipullo alavatsalla, kävelin aika paljon ja huomasimme et supistukset tulevatkin heti säännöllisesti parin minuutin välein, joten käskivät näytille sairaalaan. Liike auttoi mulla tosi paljon kipuun ja mut esim tutkittiin seisaaltaan kun koin etten voi mennä makaamaan. Olin 8cm auki kun päästiin sairaalaan, joten kalvot puhkaistiin ja otin silloin vähän ilokaasua että pystyin olemaan sen ajan paikallaan ja sainkin sit heti ponnistaa. Tai siis pidättelemään, ponnistuksen tarve oli niin raju ilman epiduraalia että kätilö käski vaan himmaa niin paljon kun pystyn ettei tule repeämiä. Eikä tullutkaan eikä kyllä sattunut, päinvastoin, tuntui tosi helpottavalta. Nyt odotan kolmatta ja laskettuun aikaan on 3kk:tta. Olen miettinyt valmiiksi, että ilman epiduraalia haluan koittaa olla niin pitkään kun vaan pystyn, varmasti riippuu supistusten kestosta. Viime kerralla ei tehnyt todellakaan tiukkaa ja jäi synnytyksestä miljoona krt parempi mieli kun esikoisen. Mulla lämmin vesi on aina auttanut kipuun ja nyt ostettiin kotiin poreamme ja oikein odotan, että pääsen köllöttelemään kun supistukset alkaa. Toisaalta täytyy olla varovainen kuinka kauan kotona oleskelee, kun ehdittiin viimeksi olemaan sairaalassa vain 18min ennen kun neiti syntyi.

 

Ekan kohdalla otin jonku kipupiikin, ilokaasua ja epiduraalin. Epiduraali aiheutti ongelmia siinä mielessä että ei itse tuntenut supistuksia missä sit mentiin niin et ponnista ku sanotaan ja se ei ollu luonnollista mitenkään ja paikat repes ja pojallekkin oli vaikeampaa. Toisen kanssa sit menin ilman ihan siitä syystä et lapsi oisi niin vetreä kun mahdollista ja tyttö ite autto paljon poraamalla ja synnytys oli ohi hetkessä eli vauhilla tuli, ponnistusvaihe pari minuuttia ja kolmannen kanssa sit sama juttu ja vauhdilla sekin minuutin ponnistusvaiheella. Et piti vaan itse lukittautua päähän ja antaa kehon hoitaa sen minkä osaa luonnostaan eikä puuttua siihen. Nämä ns "luomu" synnytykset siis on sopinu mulle parhaiten ja keho hoitanu ite työn. Et omalla kannalla ei ole ollut se et kestetään se kipu ja luomun takia luomuna vaan vauvaa aatellen.

Ja suurin osa kaveripiirissäkin on todennu et synnytys on ollu parempi kokemus ilman lievitystä kun vauvat ovat heti olleet kunnossa eikä pökerryksissä lääkkeistä.

Ja näissä asioissa pitää kyllä kuunnella omaa sisintä ääntä kun itse sen kuitenkin sieltä ponnaa pihalle oli kuka tahansa mitä mieltä tahansa.

Hirvittävä synnytyskokemus kun voi olla Painajainen!

 

mmam, oon miettiny tuota samaa, että epiduraalilla taitaa olla usein aika suuri vaikutus vauvan vointiin.:/ En haluais nyt toka kerralla epiä ainakaan, mieluiten menisin luomuna loppuun asti. Olin iteki ihan tokkurainen kun lapsi oli syntynyt ja väsyneeltä pieni ressukkakin vaikutti (lisätaakkaa teki valvominen ja pojalle sydänäänten romahtaminen mikä saattoi sekin johtua siitä epistä..!!). Haluaisin kokea ne ensihetket pikkuisen kanssa "selvinpäin" ja vaikka itkeä onnesta, ihastella omaa vauvaani. Oli aika laimea se tunnelma eka kerralla kun olin niin tööt... Ja jospa vauva jaksais ryömiä ja imutellakin paremmin luomusynnytyksen jälkeen.

No...täytyy toivoa et kaikki menis hyvin ja kestäisin luomuna loppuun asti...:x

 

Oon imettäny heti salissa mutta ero ekassa ja toisissa, toiset haki tissiä ite (ei menny montaa minuuttia ku tissinperää emntii ja ite alko tissuttelee. Ekalla ei ollu, et autoin rinnan kanssa mutta söi reippaasti sit ku alko, noin 1-2tuntia =).

Mä en tosiaan mene sanomaan kellekkään et tehkää näin tai noin vaan ainoastaan miten itse oon kokenu nää ja miten ite haluan synnytysten menevän =).

 

Mä en kyllä huomannut vauvojen voinnissa eroja, molemmat alkoivat heti syödä ja söivät sen 1,5h. Syönnin jälkeen molemmat alkoivat nukkumaan ja nukkuivat n 7h, jonka jälkeen herätin itse syömään, kun huolestuin. Voi, mä niin toivon että tämä seuraava olisi yhtä ihana kokemus kun edellinen. Nyt meillä on kotona poreammekin missä aion köllötellä, mutta en tiedä kuinka kauan sitä uskaltaa olla kotona, kun viimeksi meni niin hilkulla sairaalaan ehtiminen.

 

Mulla on kolme luomusynnytystä takana ja tän neljännenkin aion luomuna synnyttää jos vaan kaikki hyvin menee

Paras apu kipuun on ollut lämmin kaurapussi, se on toiminut joka kerta hyvin kivunlievitykseen. Toisesta lapsesta olin myös kylvyssä ja sekin tuntui hyvältä. Kolmannen kanssa mulla oli synnytyssalissa jumppapallo ja sen päällä oli hyvä keinutella.

Mun kokemuksen mukaan se että pystyy pitämään oman mielen mahdollisimman rauhallisena ja rentoutuneena auttaa avautumiseen ja kivun kestämiseen kaikista parhaiten. Supistuskipua vastaan ei kannata taistella vaan ajatella että sillä on tarkoitus ja jokainen supistus tuo vauvaa lähemmäs syntymistä. Supistuksen tullessa keho jännittyy, ainakin mulla, vaistomaisesti mutta siinä vaiheessa pitää koittaa ite puuttua siihen niin että yrittää rentouttaa lihakset vaikka tekeekin kipeetä. Silloin supistus saa parhaan tehon.

Tietysti ymmärrän että minulla on ollut myös onnea matkassa sillä kaikki synnytykseni ovat olleet helppoja vaikka vauvat onkin olleet aika kookkaita (viimeisin oli 4kg). Oikeastaan vasta viimeisten supistusten kohdalla ennen lapsen syntymää on tullut sellainen tunne että en jaksa kestää yhtään supistusta enään. Ja sitten vauva onkin ollut jo sylissä

 

No esikoisesta itellä on todella hyvät muistot. Sairaalaan menin ajatuksella kaikki lääkkeet heti mulle nyt. Mutta mitään en ehtinyt saamaan, sairaalassa oli todella kiireinen yö. Kaikki meni tosi hyvin ja ei mielestäni ollut mitään hirveää luomunakaan. Kakkonen syntyi kotiin joten se oli täydellinen luomu. Tuossa synnytyksessä nyt ei ees ehtiny mitään että voi kun sais jotain lievityksiä ja tässäkin synnytyksessä olen iloinen että oli luomu. Raskausaikana toiveena oli että yrittäisin pärjätä ilman kivunlievityksiä. Voin siis suositella lääkkeetöntä kaikille Ei tule ainakaan lääkkeistä mitään päänsärkyjä yms.

 

Erimieltä taas olen nuppunapin kanssa tuosta että ei taistele kipuja vastaan. Suosittelen kaikille että kuuntelee omaa kehoaan, jos jännittäminen tuntuu parhaalta niin sitten teet niin. Itellä esikoisen synnytyksessä mun oli pakko jännittää koko kroppaa jokaisen supistuksen aikana, eikä tuo ainakaan hidastanut ole tahtia. Hengittämään toki suosittelen vaikka kroppaa jännittäis, vauva kun tarvitsee koko synnytyksen ajan happea.

 

Laitanpa nyt oman korteni kekoon tässä keskustelussa. Meillä synty luomuvauva reilut 7 kk sitten. Toki mulla kipuja oli, mutta ei niin kovaa, että oisin kokenu siihen kuolevani. Itse kävin synnytyslaulu-valmennuksessa kerran ja se oli kovin hyödyllistä. Huutoahan se jonkun mielestä voi olla, mutta kun tietää, minkälaiset äänteet auttaa mihinkin kehon kohtaan, niin se todellakin helpottaa ja sillä voi tosi hienosti kontrolloida kipua. Ite vietin lähes koko yön suihkussa ja jossain vaiheessa, kun supistukset sattu kovemmin, niin otin selkään 5 aqua-rakkulaa, voin suositella, joskin niiden laittaminen tuntuu tosi ikävältä, mutta sen jälkeen tulee helpompi olo. Kaurapussiakin kokeilin, mutta mulle tuli sen kanssa jotenkin tukala olo ja hirvee hiki ja hetken päästä oksetus. Keinutuolikaan ei mulle sopinut alkuunkaan, niin tulipa sitten käveltyä synnytyshuoneen lattiaan melkeen ympyräurat supistusten välillä. Supistaessa keskityin pysymään paikallaan ja pitämään kantapäät lattiassa ja muutenkin olemaan tukevasti ja rennosti seisaallaan.

Kenenkään ei tartte niistä kivuista kärsiä ja ite jokainen nainen tuntee oman kipukynnyksensä ja mulla se on melko korkeella. Eikä siitäkään tarvi kokea huonoa omatuntoa, jos valitsee lääkkeelliset menetelmät, ne on nykypäivänä kuitenkin jo melko tunnettuja ja tutkittuja. Omiin valintoihin vaikutti kyllä pitkälti se, että kipukynnys on korkeella ja se, että kätilö sano puudutuksista, että helposti ponnistussuunta katoaa ja on sen myötä hankalampaa, jos ottaa puudutteen.

 

Kipukynnyksestä, mulla on todella matala kipukynnys itken jo jos joku vähänkään nipistää mua. Mutta silti olen hienosti selvinnyt kahdesta luomusta. Eli se kipukynnyskään ei aina kerro kuinka kokee synnytyskivun.

 

Ehkä mun sanavalinta oli huono Mut ajatuksena siis se että ei kannata panikoida eikä silleen jännittää sitä kipua ja antaa sen tulla ja tehdä tehtävänsä. Tää on mulla toiminut enkä tietenkään väitä että olis ainoa tapa toimia, jokainen tuntee oman kehonsa parhaiten

 

Synnytyskipu on melko erilaista, ku mikään muu kipu; se loppuu välittömästi, ku sen lapsen saa punnattua maailmaan saa sen omaan syliin. Mut toki kipukynnykselläkin voi olla asian kans tekemistä. Ja asenne ratkasee tässäkin asiassa, aika paljon on kiinni siitä, miten ite siihen synnytyskipuun suhtautuu ja miten sen ottaa vastaan.

 

Mulla kanssa esikoisen synnytyksessä kipu loppu välittömästi kun lapsi oli ulkona, istukan synnyttäminen ei tuntunut missään. Mutta tässä kakkosessa istukan synnyttäminen sattui tai ne istukka supistukset, liekkö muuten nopean synnytyksen takia?

 

Olen synnyttänyt kolme lasta suunnilleen luomuna, 1. ja 3. kohdalla ilokaasua vähän hönkinyt. Käytössä on olleet aquarakkulat, kaurapussi, suihku ja tärkeimpänä jalkeillaolo ja liikkuminen (minkä neuvon sain 75-vuotiaalta isotädiltäni!). Asenteeni oli eka kerralla juuri tuo, että katsotaan miten pitkälle oman kehon keinot riittävät, samalla on pärjätty loputkin. Synnytykset on olleet 6-3h pitkiä ja esikoinen 3,2 ja kaksi viimeistä 4,1 kg kokoisia.

Yksi suuri syy alunperin negatiiviseen suhtautumiseen epin suhteen on ollut se, että muissa minulle tehdyissä leikkauksissa sen laittaminen ja onnistuminen on ollut tuskan takana ja erittäin kivuliasta. Olen myös tiennyt epin/spinaalin aiheuttavan minulle voimakasta verenpaineen laskua, mikä tuskin on hyväksi vauvallekaan. Riskeistä ei tosiaan puhuta; ystäväni sai ensisynnytykssä kasvohalvauksen välittömästi piston jälkeen. Opiskelukaveri taas halvaantui kohdunkaulan puudutuksesta viikoksi. Muttanäillähän ei saa pelotella, kuten ei synnytyskivullakaan, vai..?

Neljättä odotellaan parasta aikaa ja toiveena olisi luonnollisestikin hyvin samaan tapaan synnyttäminen. Sn olen jo oppinut, että aina voi tapahtua jotain, synnytystä ennen, sen aikana tai jälkeen, etteivät asiat menekään niinkuin on suunnitellut. Sitäkin varten pitäisi ymmärtää varautua henkisestietukäteen, ettei pety sitten siitä, jos kätilöiden/lääkärien on pakko puuttua tilanteeseen. Yksi omista synnytyksistäni on päättynyt imukuppiin ja toinen ollut koko synnytyksen ajan veitsenterällä, meneekö sektioon.

Ponnistusvaiheeseen suosittelen ensisijaisesti jakkaraa. Sängyllä en haluaisi koskaan enää synnyttää. Mikään maratoonari en todellakaan ole, raskausaikana olen yleensä liikkunut aika vähän ja ylipainoinenkin olen jonkin verran. Nämä seikat eivät minusta ole olleet mikään este luonnomnmukaisemmalle synnytykselle, niin ei tarvitse ajatella!

 

Olen täysin samaa mieltä rakkauslapsen kanssa, että ei tosiaan tarvii olla mikään maratoonari "selvitäkseen" luonnonmukaisesta synnytyksestä. Ite olen reilusti ylipainoinen ja niin vain molemmat tulleet ulos Itse olisin halunnut esikoisen synnytyksessä kokeilla tuota synnytysjakkaraa mutta eivät sitä antaneet, jotenkin olisi itsestä tuntunut luonnollisemmalta, mutta niin se sängyssäkin syntyi Kakkosen kohalla synnytin seisaallaan kun ei näin kotioloissa hirveesti nuita mahdollisuuksia ole. Ja se tuntui todella hyvältä lapsi vaan luisui ulos.

 

Itsekin olen synnättänyt luomuna ja minun saamani vinkit ja käytännössä erittäin hyviksi todetut ovat:
Jumppapallon hankinta, itselleni ostin 55cm ison pallon, jonka päällä sitten istuin ja pyörittelin lanteitani supistuksien aikana. Joissakin sairaaloissa on tää pallo, joten sitä ei tartte ostaa, mut kannattaa tarkistaa etukäteen. Tää liike auttoi lasta laskeutumaan oikeaan asentoon ja kestämään supistus kipuja paremmin.
Eukalyptys, minttu öljy yms. vastaava. Minulla oli riepu mihin tiputtelin vahvaa eukalyptys aromaterapia öljyä, mitä sitten haistelin ja se piti hengitystiet auki ja tuntui että ilma kulki paremmin, aivan ehdoton energia boostin luoja.
Muista pitää ala leuka koko ajan rentona (pikkuisen auki). Kävin raskauden ajaksi tarkoitetun jooga kurssin ja ne opetti, että leuan jännityksellä on merkitystä lantiapohjalihaksien jännitykseen, jos leuka pysyy rentona niin se auttaa lantiopohjan rentoutukseen.
Kuvittele supistukset aaltoina, kipu kulkee aallon lailla ja käytä mielikuvitusta apuna, ensiksi aalto nousee, mutta sitten kun se on huipussa se lähtee laskemaan. Joten kipu ei ole koskaan pysyvä.
Itse pyysin monesti epiduraalia ja sektiota, koska kivut olivat valtavat, mutta sitten kuiskasin aina miehelleni, että en minä niitä oikeesti halua. Enkä saanut. Mutta myös sekin auttoi, että myönsi itselle kivun kovuuden ja myönsi ääneen heikkouden.
No tässä olivat pari niksiä, jotka auttoivat minua aivan hirveästi.

 

Kiitos cunucu kun jaoit vinkkisi!!=) Etenkin tuo eteeristen öljyjen käyttö sai huomioni, koska olen juuri alkanut paneutumaan aromaterapiaan synnytyksessä. Mulla on kamomilla- ja appelsiiniöljyä ja tuota eucalyptus-/minttuöljyä olen harkinnut hankkivani, koska pidän niistä tuoksuina kovasti ja ovat tosiaan piristäviä energiantuojia.

 

Mulla oli helppo ja luonnonmukainen synnytys.Ensimmäinen lapsi kyseessä.Supistukset kestin hengittämällä nenän kautta sisään ja suun kautta ulos,ala mahalla ja selässä pidin lämmitettäviä geelityyny.Jumppapallon päällä keinuttelu ei tuntunut hyvältä mutta muuten nojailin ja keinuttelin supistuksen aikana. Kun supistukset alko voimistua olin kahteen otteeseen ammeessa jonka koin rentouttavana.Vasta ponnistusvaiheessa supistukset olivat sitä luokkaa että hengittelin ilokaasua joka tehosikin minun onnekseni todella hyvin.Kolme tikkiä sain kaupanpäälle

 

Mielenkiinnolla olen lueskellut tätä ketjua. Toisen lapsen syntymään reilu 2kk aikaa ja asiat alkaa jo mietityttämään. Esikoisen tullessa synnytys jouduttiin käynnistämään ja silloin tykästyin kovasti ilokaasuun ja otin myös n. 7cm kohdalla epiduraalin, olin niin järjettömän kipeä, etten tajunnut enää mistään mitään ja epin jälkeen sain levättyä kunnolla. Tarjoutuvan osan ollessa vielä tosi korkealla supistusten kovetessa pikkuhiljaa en saanut nousta sängystä ja näin ollen en siis myöskään päässyt suihkuun tai ammeeseen, johon olisin halunnut. Luulen, että jos olisin saanut olla kuumassa suihkussa nojaillen esim. jumppapalloon, olisin auennut nopeammin ja myös kestänyt kipuja vähän paremmin pidempään. Synntys kesti 12,5h, josta 30min ponnistusvaihetta. Episiotomia jouduttiin tekemään, kun vauva syntyikin yllättäen avotarjonnassa eikä meinannut mahtua. Tämän haluan seuraavalla kerralla välttää.

Tämän toisen kohdalla en ole sulkemassa mitään vaihtoehtoa pois, mutta yritän mahdollisimman pitkään mennä luomuna. Toivottavasti pääsen kuumaan kylpyyn tai suihkuun ja saan liikkua suppareiden aikana. Ilokaasua varmasti tulen ottamaan, mutta nyt kun tiedän, mitä tuleman pitää, niin olisi hienoa selvitä ilman tujuja lääkkeitä. Tiedän tosin, että mulla on huono kivunsietokyky eikä epiduraali ole siksi poissuljettu vaihtoehto ollenkaan, mutta kokeillaan ja katsotaan miten menee