Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet

Vekkuliina: Ei oireile mulla streptokokki, ja toivottavasti ei oireilekaan eikä aiheuta mitään vakavampaa. Juuri tänään sain kuulla lääkäriltä, että sitä ei hoideta vasta kuin synnytyksessä.
Saitko itsellesi lääkäriajan? Kyllä kaikki kivut ja kolotukset säikäyttää. Mäkin olen tietty normi (?) menkkamaisia kohdun kasvukipuja (?) aina välillä säikkynyt. Ärsyttävää, kun esim. anoppi sanoo koko ajan, et älä murehdi jne, mutta kun se on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty - varsinkin kun lapsen saaminen ei ole helppoa eikä halpaa touhua! (Emopalstalla muuten joku kirjoitti, paljonko hoitoihin on kulunut rahaa - meillä meni ekaan noin 30 000 e ja tähän toiseen noin 10 000 e - tietenkin toisarvoista nyt, kun olemme lapsen saaneet.)

Joo, murehtimisesta puheen ollen: Meillä oli tänään rakenneultra, jossa kaikki muu hyvin, mutta toisessa munuaisessa oli nestettä, jonka takia kontrolliuä rvk 27. Kaverin kohta 2 v pojalla on ollut tietääkseni juuri ko. vika, joka ei hävinnyt raskauden aikana, vaan jota on seurailtu, mutta nyt kai parantunut. Leikkauskin olisi saattanut olla jossain vaiheessa edessä. No, itse ko. löydöstä en ainakaan vielä hulluna murehdi, ja se voi siis kadota sikiön kehityksen myötä - kuulemma aika yleinen löydös, joka häviää kun sikiön rakenteet kehittyvät - mutta kun yhdistän löydöksen siihen, että mittojen keskiarvon mukaan sikiö on 6 päivää pienempi kuin pitäisi, niin johan olen alkanut keksiä jos jonkinlaista diagnoosia. Sanomattakin on selvää, että olen googlaillut tänään melko ahkerasti... Ultraava kätilö (lääkäri tsekkasi munuaiset ja vilkaisi nopsaan sikiötä muutenkin) ei tosin ollut huolissaan mitoista, jotka eivät vastanneet täsmälleen viikkoja (ekassa ultrassa täsmäsi päivälleen). Mutta netistä löysin, että rakennepoikkeavuus munuaisissa (mutta yleensä molemmissa) ja hidastunut kehitys + jotkut muut markkerit voivat kertoa kehitys- tai kromosomihäiriöstä. Mehän emme osallistuneet veriseulaan, joten voihan olla, että jotain häikkää onkin. Tai sitten ei. Ja toisaalta, ei osallistuttu seuloihin siksi, että a) ei tule mahdollista turhaa murehdittavaa ja b) emme abortoisi esim. down-lasta. Miksi siis toisaalta murehdin.

Tällaisia aatoksia täällä tänään. Mulla kun on ensi viikolla neuvola, niin taidan ottaa puheeksi (uusimman ) huoleni eli nuo mitat. Jotenkin on sellanen olo toisaalta, että koska esikoinen syntyi keskosena, niin tämä asia ei hetkauta niin paljon, mutta toisaalta olen jotenkin väsynyt siihen, että taas tuli murehdittavaa, vaikka monen muun tilanteeseen verrattuna tämä ei ole mitään. Mutta tämä nyt sattuu olemaan mun elämääni, joka tietenkin itseäni kiinnostaa kaikkein eniten...

Aurinkoista ja hyvää viikkoa!

amv 21+2

muoks. Jee, päästiin 2. sivulle!

 

Hei tänne! Tulee seurattua teidän ketjua vaikka en kuulukkaan joukkoon. Luovutin Diacorin kautta munasoluja 2002 vuonna.. Harmi kun siihen aikaan laki oli se ettei lapset koskaan saa yhteystietojani.Ei sen puoleen eihän vanhempien tarvitse kertoa edes ja ymmärrän senkin. Mutta entä jos haluaa tietää biologiset taustat?
btw! Onnea raskauksiinne. On upeaa että joku haluaa vauvan noin vahvasti että lähtee tähän haastavaan rumbaan.

 

Ajattelin nyt ilmoittautua joukkoonne ja toivotaan, että keskustelu lähtisi lentoon täällä Kerroinkin tuolla toisella palstalla hieman tilanteestamme. Lapsia on siis meillä jo ennestään. "Vanhoilla päivillä" herättiin, että yksi lapsi meille vielä mahtuisi tai oikeastaan mies heräsi minä olin kyllä vonkunut monta vuotta lisää lapsia ja olin jo luovuttanut kun mies sitten näyttikin vihreää valoa. En ollut oikein ymmärtänyt että ensinnäkään juuri yksikään klinikka ei Suomessa hoida yli 45v ja sitten vasta perehdyin siihen, että vaikka hoitaisi niin ainakin munasolut on jo niin vanhoja että vaikka raskaus alkuun saataisiinkin niin se ei todennäköisesti menisi loppuun asti.

Yritettiin kuitenkin omilla soluilla ja TOP alkioitakin saatiin ja yksi keskenmeno seurasi tätä rumbaa. Sitten tajusimme, että ihan oikeasti emme nuorene yhtään vaan nyt on jo kiire ja niinpä siirryimme suoraan alkionadoptioon. Mies olisi ehkä halunnut että kokeillaan vain lahjamunasoluja, mutta olihan alkionadoptio sitten jotenkin tasapuolinen ratkaisu ja kun meillä on jo lapsia niin kyllä ne omatkin geenit saavat jatkua jos siitä nyt ylipäänsä on kysymys.

Toisesta tänä vuonna tehdystä siirrosta Tartossa olen siis nyt raskaana ja omien laskujen mukaan mennään 4+4 viikolla, joten ihan hirvittävän alussa siis vasta ja kaikkea voi vielä tapahtua. Digillä olen testannut että viikot lisääntyy ja hyvin on lisääntyneet sain jo 3+ eilen mittariin. Verikokeessa kävin viime viikolla ja senkin tulos oli hyvä, joten luottavaisin mielin siis kuitenkin. Varhaisultra on varattu pääsiäisviikolle, joten sitten näkee mitä sieltä löytyy. Kaksosia emme toivo, vaikka kaksi siirrettiinkin joten se nyt on suurin jännityksen aihe.

Toivon kovasti että saadaan tänne paljon keskustelua. Miten muuten nuo raskaus seulat menee näissä luovutushoidoissa? Osaako joku kertoa siis kun riskilukuahan lasketaan äidin tietojen mukaan niin sehän johtaa tässä tilanteessa harhaan. Jään meinaan iän takia varmasti nalkkiin .Kiva, jos joku joka tietää kertoilisi.

Mukavaa viikkoa kaikille

 

Heipat kaikille!
Täällä hiljalleen kasvatellaan vatsaa, nyt 19 viikkoa lasissa. Pahoinvointi on jo hieman hellittänyt,mikä on ihanaa.. Ruoka-repertuaari on laajentunut huomattavasti tämän myötä!
Ensi viikolla on rakenneultra, se tietty jännittää... Toivottavasti pienokaisella on kaikki hyvin! Tää kun on ensimmäinen raskaus, niin en ainakaan vielä tunne (tai tunnista) liikkeitä. Kotidopplerilla kuunnellaan välillä sydänääniä, että saa hetkeksi mielenrauhan.
Tsempit sulle amv ja rauhaisaa fiilistä! Toivottavasti seurantaultra vie huolet pois.
Ja Dragonfly, kaunis kiitos lahjastasi. Mut edelleen vetää hiljaiseksi se kiitollisuus,jota tunnen lahjoittajia kohtaan.
Onnittelut Tauku raskaudesta! Me käytiin veriseulassa sekä nt-ultrassa; riskit kun laskettiin,niin ohjelma huomioi mun veriseulan tulokset sekä luovuttajan iän,joten riskilukeman pitäisi olla ihan oikea.
Aurinkoista viikkoa kaikille,
toivottelee Aurora

 

Olen raskaana viikolla 28 ja kannan pientä lahjasolupoikaa. Fyysisesti kaikki onmennyt hyvin, mutta henkisesti tämä on ollut varsinaista myllerrystä. En olisi arvannut, että lahjasoluasia onkin näin iso juttu mulle. Tunnen suurta surua siitä, että en saanutkaan mieheni kanssa biologista lasta. Välillä tunnen itseni jopa ulkopuoliseksi koko projektista. Ikään kuin kantaisin mieheni ja jonkun toisen naisen lasta.
Onko teillä muilla ollut ristiriitaisia tunteita äitiydestä? Miten olette voineet kaikkiaan tässä pitkässä prosessissa?

Hauskaa päivää ja hyvää vointia kaikille, toivottaa Maija

 

Hei Maija ja muut!

Olen miettinyt paljon noita Maijan esille tuomia asioita ja meillä kun on geneettisesti niitä "omia" lapsia ennestään. Niin olen joutunut aikamoisten kysymysten äärelle. Meillä kun on lahja-alkio niin mietin paljonkin, että mitä ihmettä kun/jos sieltä tupsahtaa jotain ihan erinäköistä kuin kukaan meidän perheessä. Mietin että mitä muut lapset ajattelee jos ei näytä yhtään "meistä tulleelta" kun en nyt heti haluaisi alkaa asiaa selvittämään. Niin ja sekin täytyy miettiä että keille tästä kerrotaan ja keille ei. Toki porukka saattaa olla niin valveutunutta että arvaavat että tässä iässä on ehkä tarvittu jotain järeämpää, että olen raskaaksi tullut.

Isoja asioita ja uskon, että tulee jollain tasolla väkisin vaikuttamaan raskauden kulkuun. Itse keksin omasta mielestäni hienon lauseen kun tätä miehen kanssa pohdittiin niin totesin miehelle, että tämä lapsi ei pyytänyt syntyä vaan hän syntyy meidän tahdosta, toiveesta ja halusta ja juuri siksi hän on täysin meidän lapsi ja hän on ansainnut rakkautemme aina. Miehelle tuo jotenkin avasi silmät ja hän totesi, että juu olen aivan oikeassa ja tällä ajatuksella menen itse eteenpäin aina kun asia mietityttää.

Olisi kiva kuulla mitä ajatuksia muilla on asiasta syntynyt.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.

 

tämä lapsi ei pyytänyt syntyä vaan hän syntyy meidän tahdosta, toiveesta ja halusta ja juuri siksi hän on täysin meidän lapsi ja hän on ansainnut rakkautemme aina.

Todella kauniisti sanottu ja oivallettu.
Mä yritän ajatella sitä, ettei ole niin väliä sillä miten lapsia perheeseen tulee, vaan se että ollaan perhettä yhdessä. Silti tässä on niin likellä myös suru lapsettomuudesta. Ja nyt se kohtaa vain minua. Miehelläni on pian lapsi, minulla ei biologista. Emme ole enää samalla viivalla mieheni kanssa. Tämä tekee tilanteen mulle vaikeaksi. Haluan niin kovin osata rakastaa tätä lasta ja kuitenkin huolehdin tuleeko hänelle myöhemmin identiteettiongelmia ja tuntuuko hän mulle vieraalta jos onkin ihan eri näköinen. Kohta perhekuvissa mä saatan olla se ulkopuolisen näköinen.

En ole kertonut luovutussoluista kuin äidilleni, enkä aiokkaan sillä tämä on ollut meille niin pitkä ja raskas matka, etteivät sitä ulkopuoliset voi ymmärtää. En halua kuulla yhtään ajattelemattomia kommentteja, enkä halua että lastani kohdellaan erilailla kuin serkkuja, joilla on veriside sukuun.
Luovutusssolut ovat toisaalta pikkujuttu (vain soluja -tyyliin) ja toisaalta todella iso asia, onhan geeneissämme niin paljon sitä kuka olemme.

 

Nostan hieman tätä ketjua jos jotenkin naiset innostuisitte kirjoittelemaan. Asiaa olisi, mutta eipä täällä nyt yksin viitsi kirjoitella. Kävin tänään ultrassa siis ensimmäisessä ja kaikki hyvin. Löytyi syke ja juuri oikean kokoinen tyyppi. Pelkäsimme aidosti ihan hirveesti sitä, että saamme kaksoset. Ei kaksosissa mitään vikaa ja olisin sellaiset nuorempana halunnut, mutta nyt meillä ei vaan rahkeet riittäisi, joten ihanaa että oli se yksi elävä tyyppi siellä. Olemme helpottuneita ja onnellisia.

Tauku 7+2

 

Meidän poika syntyi sektiolla lapsiveden menosta seuranneeseen tulehdusarvojen kohoamisen vuoksi
viikolla 31+6. Painoi 2195g ja 45cm pitkä.

Edessä siis kolmisen viikkoa sairaalassa hoidossa oloa. Jos kaikki menee muuten hyvin.

 

Odottava73, lämpimät onnittelut pojastanne. Toivon teille molemmille hyvää vointia

 

Odottava73: Mä olen miettinytkin mitä teille kuuluu. Tuhannesti onnea pienen pojan johdosta ja sydämestäni toivon, että kaikki menee jatkossa hyvin Onneksi pieni pysyi kyydissä edes näin pitkälle ja toivottavasti sairaalassaoloaika menee nopsaan. :flower::heart:

on: Täällä kaikki hyvin, päivä kerrallaan mennään. Potkut tuntuu tosi vahvasti nyt ja pikkuinen tykkää möyriä erityisesti iltaisin ja aamuisin. Päivällä lähinnä oogailee kyydissä.

 

Paljon onnea Odottava73!! Hyvää vointia pienokaiselle ja äidille! <3
Täällä oli rakenneultra tuossa menneellä vkolla ja siellä kaikki vaikutti hyvältä ja normaalilta. Nyt viime päivinä olen alkanut tuntea liikkeetkin,ihan huikeaa..
Kiva kuulla,että kaikki hyvin myös Vekkuliinalla!
MaijaE,ymmärrän tunteesi -- nää lahjasolu-asiat ei ole niin yksioikoisia.. Tämä on meidän eka ja hartaasti toivoma raskaus,eli esikoinen kummallekin. Munasolu saatiin lahjana,eli lapsonen on geneettisesti mieheni oma. Koen itseni lapsen biologisena äitinä,koska hän kasvaa sisälläni,vaikka geneettisesti äiti en sitten olisikaan. Yhdennäköisyyttä mietin sitä kautta,että lapsihan oppii paljon eleitä ja ilmeitä vanhemmiltaan,joka ikään kuin lisää sitä yhdennäköisyyttä kun lapsi ilmeilee ja elehtii kun äitinsä.. Tässä joitakin ajatuksiani asiasta.. Tsemppiä odotukseen ja vaikeisiinkin hetkiin.
Tauku,onnea hyvistä ultrauutisista! Ja kaunis ajatus sulta tuohon lahjasolu-mietintään.
Mukavaa viikkoa naiset!

 

Odottavalle parhaimmat onnittelut pienestä pojasta! Vau! mahtaa tuntua aivan superilta Tule pian kertomaan lisää teidän kuulumisia. Auroralle onnittelut liikkeiden tuntemisesta. Se on kyllä mahtava fiilis. Kuopuksesta tunsin liikkeet jo viikolla 15 vaikka eivät sitä kyllä neuvolassa uskoneet. Toivon että tuntisin nyt myös mahdollisimman aikaisin, sillä se niin konkretisoi raskauden. Omaa napaa: olen sitten saanut seurakseni aivan kamalan olon. En oksenna mutta eipä tuo kaukana ole. En tajua miten selviän näistä työpäivistä. Olo on siis niin hirveä että ei voi sanoin kuvailla. Toki ollut näin edellisissäkin raskauksissa, mutta ehkä en vaan muista tai sitten nyt on kyllä vielä huonompi olo. En halua, että huomaavat töissä niin siinä sitä sitten haastetta onkin tätä oloa piilotella. Istua muina naisina tässä olotilassa kolmen tunnin kokouksissa...joopa joo...

 

Vihdoin taas täällä...

Voi, Odottava, onneksi kaikki päättyi lopulta noinkin onnellisesti! Suuret onnittelut pojasta! <3 Vaikka toivoinkin, et olisit päässyt sinne rvk 34 asti (sillon olisi vissiin kuitenkin raskaus purettu?). Todella ison pojan saitte viikkoihin nähden! Meidän tyttö painoi rvk 31+5 1540 g eli teidän on kolmasosan isompi. Vau! Ja tosi hienoa, et hengittää itse ja oli jo syönyt pullostakin. Kuulostaa siltä, et hänen ei tarvitsi kauaa olla keskolassa. Voimia pojalle sekä teille vanhemmille, ja toivottavasti saatte lapsenne pian kotiin! Hengessä mukana ollaan.

Onnittelut Taukulle ja MaijaE:lle raskaudesta! Maija: nimimekki Cava kirjoitti joku aika sitten lapsettomuus-osion luovutettu munasolu -hoito-ketjussa samankaltaisista tuntemuksista kuin mitä sulla on. Hänellä on 2-vuotias lahjamunasolulapsi. Meidän lapsi on syntynyt lahja-alkiohoidon avulla, joten en osaa omalta osalta kommentoida. Toisaalta teillä on hyvä, et edes puolet perimästä on tiedossa, mutta onhan sillä sitten kääntöpuolena tuo mahdollinen tunne ulkopuolisuudesta. Toivottavasti pääset asian kanssa sinuiksi pikku hiljaa.

ON: Vauva edelleen mahassa eli siltä osin kaikki hyvin. Nyt rvk 25+. Pari kertaa olen ollut tosi paniikissa ja päässyt lääkäriin tuntien supistuskohtausten takia. Onneksi ei ollut tapahtunut muutoksia. Jännityksellä odotan seuraavaa lääkäriä, et onko kypsymistä tapahtunut. Parin viikon päästä on myös kontrolli vauvan munuaisesta. Ja sit uudelleen sokerirasitustestiin, ja luulenpa et ainakin joku arvo on nyt koholla. Muuten olen voinut ihan hyvin supistuksia lukuun ottamatta ( mua siis supistelee päivittäin). Olo on muuten aikas normaali, eikä mahakaan ole vielä(kään) kovin iso. Liikkeitä tuntuu ja näkyy aika paljon. Henkisesti on ollut välillä raskasta, kun olen pelännyt ennenaikaista synnytystä tmv. tai kohtukuolemaa. Välillä onneksi on huoletonkin olo

Katsotaanpa, kuinka aktiivisesti jaksan kirjoitella jatkossa. Haluaisin, mutta toisaalta en. Vietin noin kolme vuotta ennen esikoisen syntymää lähes kaiken vapaa-ajan lapsettomuus(hoito)palstoilla, joten luulen saaneeni palstoista yliannostuksen. Jollain tasolla tämä kirjoittelu tuo mieleeni ne kamalat vuodet Kun lopulta tulin raskaaksi ekan kerran, en juuri enää jaksanut edes silloin kirjoitella... Nyt olen iloinen, että elämässäni on muutakin puuhaa kuin jatkuva palstailu.

Kaikkea hyvää teille odottajille!

amv

 

Heipä hei, kai tänne uskaltaa ilmottautua joukkoon vaikka ei vielä tiedä jatkuuko raskaus tai onko sikiö edes oikeassa paikassa. Testistä saatu siis plussa pari päivää sitten..niin ihanaa!
Taustaa sen verran että mulla siis korkea FSH eikä ivf yrityksestä huolimatta munasoluja enää tullut, joten siirryttiin luovutusmunasoluhoitoon Venäjälle viime syksynä. Ekalta luovuttajalta päästiin vain tuoresiirtoon, josta nega. Toiselta luovuttajalta saaliiksi 9 blastoa, tuoresiirrosta tammikuussa nega ja nyt huhtikuussa pas:sta plussa. Kaksi alkiota siirrettiin, montako masussa lienee, en tiedä=) Raskaustesti otettiin kyllä verikokeena, mutta olikin vain kvalitatiivinen testi eikä saatu hcg arvoa, ilmoittaa vain plussan jos arvo on >25.
Omilla soluilla olen saanut IVF:llä tyttö v.2000. Nyt sitte miehen simpat ja luovutusmunasolut, tämä on meidän ensimmäinen yhteinen lapsi.
Täällä voisi hieman vilkastua keskustelu=) vai ootteko kaikki tuolla muissa odottajien ketjuissa? Lueskelin niitä ja tunsin oloni ulkopuoliseksi kun siellä on kaikki helposti raskautuneet ja aiheet ovat siten hieman erilaisia.
Iitu 4+4

 

Onnea Iitu vielä tosi paljon :flower:
Ehkä mä uskallan tulla välillä jotain höpöttää kun sinäkin tänne ilmaannuit

Mä olen kyllä käynyt teidän muiden kuulumisia lukemassa, mutta en ole minnekään julkiselle palstalle omia kovasti kirjoitellut

Taustana siis 6 vuotta yritystä/ lapsettomuutta. Tehty on 4 inseminaatiota ja 5 IVF:ää omilla soluilla. Aina ollaan tuoresiirtoon päästy mutta vaikka munasoluja tuli hyvin, niin laatu oli huonoa ja tuloksena 8:sta omasta siirrosta vain 1 kemiallinen. Mulla syynä ainakin osittain aktiivinen endo joka leikattu tässä viimeksi lokakuussa ja sitä ennen 2 vuotta sitten. Nyt sitten ensimmäisestä luovutettujen munasolujen hoidosta plussa, eli meillä tosiaan onnistumis% omilla 0 mutta luovutetuilla 100, kertoo varmaan jo jotain lapsettomuuden syystä

Tällä hetkellä olo on vähän raihnainen, väsyttää ja äklöttää ja kotona sohvalla olisi kaikkein kivoin olla Mutta onneksi nyt on vain 3 päivää töitä ja sitten 4 päivää saa huilia! Keskiviikkona meillä vaihtuu rv10 eli alkiot muuttuu sikiöiksi

amv toivottavasti siellä tilanne pysyy ennallaan! Oletko muuten töissä vai sairaslomalla noiden supisteluiden takia?

Tauku mulla on välillä kanssa tooosi vaikea selvitä työpäivistä :x Äklöttää ja väsyttää niin että pilkin työpöydällä päätteen ääressä, joten toivon tämän kyllä helpottavan kohta puoliin! En myöskään vielä halua jäädä täällä töissä kiinni, ehkä sitten sen nt-ultran jälkeen kun mulla meinaa mahaa jo nyt kovasti turvottaa ja koska se on ennen ollut sellanen littana, niin pelkään jääväni kiinni

Nyt täytyy lähteä aamukahville jotain syömään että olo pysyy hyvänä!
Hyviä vointeja teille muillekin, kirjoittelen sitten paremmalla ajalla lisää...

 

Ihanaa kun tänne on ilmaantunut uusia plussanneita <3

Kiitos onnitteluista!

Meillä menee nyt ihan hyvin, minä pääsin kotiin 3 vrk sektiosta, eli tässä on nyt ajeltu toista viikkoa 150 km päivässä sairaaalaan ja takaisin . Poitsu voi hyvin, syöminen alkaa sujumaan päivä päivältä paremmin, syntymäpaino on saavutettu takaisin (putosi 10% 3 ensimmäisen vrk aikana), nyt on bilirubiiniarvot aaltoilleet, eli välillä aina ollut valoissa. Hän on aivan upea, kaunis ja ihana vauva <3

Oma vointi on kohentunut päivä päivältä, jo ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen tuntui kuin olisin selvinnyt myrkytystilasta, en tiedä reagoiko mun kroppa tuohon vieraaseen soluun sitten niin voimakkaasti, tiedä häntä. Toki leikkausalue on ollut aristava, mutta nyt jo muutama päivä ollut suht helppoa.

Toivottavasti teillä muilla sujuu paremmin ja kuunnelkaa itseänne ja omaa oloanne! Jos olo ei ole hyvä, kannattaa levätä ja jäädä lomalle, niin tein itsekin, uskon että sillä tavalla sain tämän raskauden jatkumaan näinkin pitkälle

Odottava73 ja poikanen 1 vko 4 vrk (rv 33+3)

 

Paljon onnea pikku prinssistä, Odottava73! Ihanaa, että kaikki on nyt näin hyvin!

Olen kirjoitellut luovutettujen munasolujen palstalla, mutta tänne varmaan olisi pitänyt jo ajat sitten kirjoitella. Mulla on viimeinen päivä ennen suunniteltua sektiota eli tänään rv 39+1. Näitä tänne jo kirjoiteltuja ajatuksia ja huolia on varmaan kaikilla luovutetuilla soluilla hoidossa olleilla, mutta ainakaan meillä ei ole vielä tullut mitään ongelmaa asiasta. Esikko on nyt 4 v. eikä ole vielä ihmetellyt miten vauvat saavat alkunsa. Toistaiseksi ollaan kerrottu, että äidin vatsasta olet syntynyt lääkärin avulla. Ainakaan mun tunteisiin asia ei ole mitenkään vaikuttanut ja lapsi on niin oma ja rakas kuin olla voi. Mottoni asian suhteen on, että murheet on huomista varten ja ilot tätä päivää varten. Oma perimäni ei ole todellakaan täydellinen eikä varmaan lapsellani ole syytä murehtia siitä jatkossa sen enempää, toivottavasti. Eipä tosin ole miehenikään perimä täydellinen, mutta kenelläs sitten olisi. Elämä on yhtä riskiä joka tapuksessa.

Mulla on nyt sitten elämäni viimeinen raskaus viimeistä päivää ja huomenna sitten taas alkaa uusi elämänvaihe iloineen ja murheineen. Tähän saakka kaikki on mennyt niin hyvin kuin olla ja voi, joten eipä voi olla muuta kuin kiitollinen 46 v. mamma, joka on saanut olla raskaana täysin vaivattomasti ja vailla ultrahälytyksiä sun muuta stressiä. Siis kaikki voi olla mahdollista, mutta kohta sitten vasta näkee, mitä masun kätköistä paljastuu ja mitä iloja ja murheita se tuo tullessaan. Mutta kuten sanottu, murheet on huomista varten.... Onnea ja iloa kaikille raskautuneille ja yrittäkää pitää lippu korkealla! Olette saaneet upean lahjan joltain pyyteettömältä terveeltä nuorelta naiselta, joten varmaan lapsenne on saanut hyvän perimän ainkain munasolujen suhteen. Onneksi lääketiede voi auttaa hankalissakin vaivoissa ja Suomessa pienten keskostenkin hoito on hyvää, joten vaivoista huolimatta voitte olla kohtuullisen huolettomia tulevasta. Ihanaa kevättä ja odotusta!

t.Nalletyttö ja masupoitsu Nyytti Nuttunen

 

Odottava73 ihanaa, että poika on ihana ja kaunis ja voitte hyvin Toivottavasti paranette molemmat pian kokonaan ja saatte pojankin kotiin eikä tarvitse ajella eestaas. Ihan outoa, että teillä on jo vauva :heart:

Iitu78 JEEEEEE! Ihan huippua! Tuhannesti onneksi olkoon! :flower:

Nalletyttö ehdit postata ihan samaan aikaan. Paljon onnea huomiseen sektioon ja onneksi olkoon jo etukäteen!

Täällä alkoi tänään kolmas kolmannes Poju tuntuu ainakin voivan ihan hyvin. Tykkää möyriä virtsarakon päällä Ikävintä tällähetkellä on suonenveto. Yöllä repäisin jalan väkisin suoraksi ja nyt sitten klenkkaan kun pohje revähti

28+0

 

Kiva oli kuulla Odottavan kuulumiset pojasta. Ihanaa, että vauva voi hyvin ja että itsekin olet toipunut. Toivottavasti poika pääsee pian kotiin.

Nalletyttö tsemppiä viimeisiin päiviin. Samoissa ikäluokissa olen kanssasi ja tämä todellakin on meidän viimeinen vauva. Koko elämäni lapsettomuuden kanssa painineena olen jo todella iloinen kun voin unohtaa nämä asiat ja jättää nämä taakseni (moni olisi kyllä jättänyt jo aikaisemmin ). Tosin hieman nyt kyllä myöhäiseen venyi tämä viimeisen vauvan hankinta, mutta näin nyt vaan kävi. Kohta sinulla nyytti sylissä.

Iitu suuret onnittelut plussasta. Hienoa, että saatiin sinutkin tänne kirjoittelemaan.

Johkunen sinua tänne myös kaipailin kun menemme niin samoissa viikoissa. Sinä hieman edellä, että tuntemuksiasi on kiva kuulla. Tämä olo on tosiaan niin syvältä ja aivan jäätävä. En saa mitään aikaiseksi siis jo pyykkien koneesta nostaminen on sellainen tehtävä että suunnittelen sitä sohvalla maaten n. tunnin. Sitten kun nousen ylös niin kamala pahanolon aalto kulkee läpi ja tuntuu että pyörryn. Siis jatkuva krapula yhdistettynä juuri yli 40 asteen nousevaan kuumeeseen on varmaan aika oikea kuvaus tästä olosta.

Vekkuliina Muistan tuon möyrinnän ja ne potkut suoraan virtsarakkoon voi että ne tuntuu aika hurjalta. Noita päiviä tässä sitten vaan odotellessa

Itse taistelen nyt painon kanssa ja ihan tosissani. Pidän jopa ruokapäiväkirjaa, että näen mitä ihmettä sinne suuhuni työnnän joka muka lihottaa. Keskiviikkona ensimmäinen neuvola ja toivon että saisin neuvolan kautta ajan ravintoterapeutille. Minulla oli lähdössä sellainen 7-9kg liikaa ja nyt sitten päätin että en aio lihoa tässä raskaudessa ollenkaan vaan pidän painon samana. Toki onnistuu juu, sillä olen molemmista edellisistä raskauksista lihonut 20kg josta ainakin 10kg on ollut turvotusta eli en tiedä miten estän itseäni nyt turpoamasta muodottomaksi Laitokselle on aina jäänyt yli 10kg juuri turvotuksen takia, mutta nyt sitten olen kerännyt ylipainoa ihan vaan olematta raskaana ja se ei ole hyvä.

Samoilla vaatteilla ja farkuilla mennään eli sen puolesta eivät varmaan töissä mitään huomaa kun ei tämä mitenkään näy päällepäin ja toivon että pääsisin kesälomalle ilman kertomista täällä töissä.

Niin ja eihän kukaan tietenkään mitään huomaa, koska ikäni puolesta kukaan ei todellakaan odota tällaista paukkua

9+0

 

Nalletyttö paljon onnea ja tsempit huomiseen, ihanaa vihdoin saada pieni syliin!
Täällä on oikein poikabuumi, usealla poika tulossa=)
Johkunen meinaatko udella vauvojen sukupuolet?
Sanokaa jotain lohduttavaa..tai onko teillä testeistä kokemusta..Mä en tosiaan koskaan saanu tietää hcg arvoa, muuta kuin että testipäivänä se oli positiivinen eli >25. Nyt sit menin telee CB digitestin ja näytti hedelmöityksestä 1-2 viikkoa! Kun siitä on jo 2vkoa ja 5pv! Voiko testi tulla noin myöhässä? Voiko mulla edelleen olla alkio kyydissä ja hcg nousussa? Pelottaa niiin kauheesti!
Iitu 4+5

 

Iitu kyllähän sen hcg nousu on tosi yksilöllinen joten se voi ihan hyvin nousta vain hitaasti, pääasiahan se on että tuplaantuisi tietyin väliajoin. Jos maltat niin odota pari päivää ja tee uusi testi, onhan se kiinnittyminenkin voinut tapahtua parin päivän viiveellä! Ja tietysti jos sua kovasti mietityttää ja pelottaa, niin otata jossain uudestaan tuo arvo niin että saat ihan numerot tietoosi. Koitahan jaksaa, pidetään peukkuja että kaikki olis hienosti ja arvo vaan nousee hitaasti =)

Tää taulukkokin on kyllä sellainen että hyvin laaja skaala noilla arvoilla: Perhesuunnittelun kotisivut

Joo kyllä me kysytään sitten sukupuolet, ollaan molemmat uteliaita ja helpottaa tietysti joitakin käytännön hankintoja sitten

Muoks. Iitu tuli mieleen, että mähän kävin ekassa ultrassa jo 5+3 koska silloin tuli veristä vuotoa pönttöön niin pyysivät klinikalle. Mulla näkyi silloin 2 alkiopussia ja toisella jo ruskuaispussi kasvaneena. Eli noinkin aikaisin näkyy jo jotain jos haluaa käydä! Silloin valmistauduttiin kuitenkin osittaiseen keskenmenoon koska toinen alkio oli pari päivää jäljessä. Varhaisultra mulla oli tasan 7+0 ja silloin löytyi syke molemmilta Nyt viime keskiviikkona ultrassa 9+0 molemmat kaverit olivat alkaneet jo liikkua, eli hyvin tähän mennessä kehittyneet vaikka hieman eri tahtia aluksi Vielä ei tiedä kummasta tulee A ja kummasta B mutta se kuulemma pitäisi näkyä sitten nt-ultrassa 2 viikon päästä.

 

Johkunen ihania nuo ultrakuulumiset!
Jos nyt kaikki etenee ok niin tohon 7.viikolle varaan vr-ultran, ettei tartte enää jännittää. Sehän on jännitystä lisäävä tekijä että jos tulis keskenmeno niin vuoto pysyisi todennäköisesti poissa kun mulla on niin järjetön tukilääkearsenaliini..Mutta kiitos huojentavasta viestistä, yritän olla hermoamatta. Tosiaan tuo hcg on hyvin venyvä käsite..

 

Iitu mulla muutes oli myös ihan kiva määrä lääkkeitä mutta vuosin rv5-8 läpi sen 3 viikkoa putkeen siitä huolimatta. Lääkkeet oli kortisoni, progynova 1*3 päivässä, luget 1*3 päivässä ja illalla vielä klexane-napapiikki. Rv7 sain jättää kortisonin ja tuon napapiikin niin vuoto väheni, eli osittain johtui tuosta vertaohentavasta piikistä. Sitten rv8 kävin neuvolassa ja siellä tuli puheeksi että myös omegat ohentaa verta. Ne kun lopetin niin vuoto on jäänyt hyvin minimaaliseksi, on myös päiviä ettei sitä ole enää ollenkaan Tänään jäi myös estrogeeni, eli enää menee luget aamulla ja illalla.
Toivottavasti sulla on jo vähän parempi fiilis siellä

Odottavalle jaksamisia päiväreissujen kanssa! Ihana kuitenkin että siellä kaikki menee parempaan suuntaan

Nalletyttö toivottavasti sektio meni hyvin

Vekkuliina sä oletkin jo noin pitkällä, ihana juttu Oliko sulla muuten sellainen "seesteinen" keskikolmannes josta täällä haaveilen?!

Tauku täällä tuntuu että vähän olisi olossa kohennusta... tai sitten olen tottunut olotilaan!! Vieläkään ruokaa ei tee mieli mutta täytyy kyllä vähän väliä syödä ettei pääse olo huonontumaan. Tuo kesto-krapula on kyllä hyvä kuvaus =) Onko sulla muuten kuinka paljon palelua? Musta tuntuu että tää syväpalelu on läsnä ihan koko ajan! Niin ja tsemppiä myös painon kanssa! Mulla se ei ole vielä ajankohtainen kun olen aika pienikokoinen mutten tosiaan haluaisi ns. turhia saada painoa kun näistä kahdesta varmaan kuitenkin tulee ihan "mukavasti" muutenkin!

 

Johkunen Palelua KYLLÄ! ja on yhteydessä huonoon oloon. Huomasin eilen, että kun alan palelemaan niin olo muuttuu huonommaksi siis juuri niinkuin kuume nousísi. En ole mitannut lämpöä. Olisi varmaan syytä mitata. Autolla kun kuljen töihin niin joudun ilmastointia säätämään monta kertaa. Heti lämmitys täysille kun astun autoon ja sitten tulee hiki ja sitten viileemmälle ja sitten palelen ja taas lämpimälle...voi kiesus! Näin sitten mukavasti kuluu tuo 10km työmatka eli lämmitystä säädellessä ja muovipussi sylissä...eihän siinä sitten muuta ehdikään Hienoa, jos sinulla helpottaa. Eilen oli varmaan karmein olo mitä mulla on ikinä ollutkaan. Niin hirveetä, että aloin jo illalla itkemään kun mietin että missä ihmeessä mun elämä on.

Nalletytön kuulumisia olisi kiva mahdollisimman pian kuulla.

Iitu varaa ihmeessä aika ultraan, sillä saa varman tiedon ja rauhan itselleen. Onhan se myös kokemuksena aina niin mykistävä nähdä se pieni.

Olin tänään sitten ensimmäisessä neuvolassa ja hoitaja oli oikein empaattinen kun hänelle isolla kädellä vuodatin kuinka kamala olo voi ihmisellä olla. Kaikki hyvin paitsi verenpaine aavistuksen koholla, mutta hän sanoi että tämä pahaolo saattaa hyvin olla syynä, koska elimistö on stressissä sen takia. Ajattelin kuitenkin jos ostaisi kotiin mittarin. Eipä nuo mittarit ole kovin kalliita kun googletin. Kyllä on julkista terveydenhuoltoa karsittu. Siis seuraava neuvola vasta viikolla 16. Olin aivan pölmistynyt, kun aikaisemmissa raskauksissa siellä on käyty neljän viikon välein alussa ja lopuksi sitten kahden viikon välein ja sitten jo viikon välein...järkyttävää!

Toivon että kaksi viikkoa menisi äkkiä sillä silloin pitäisi alkaa kuulemma olot olemaan inhimmilliset. Kolmatta minä tässä odotan, mutta niin se sitten vaan on että jokainen raskaus on erilainen, koska tällaista oloa ei ole kyllä ennen ollutkaan. Haa! oisko poika, kun kaksi edellistä tyttöjä...siis jospa siitä tämä olotila olisikin