Maaliskuiset 2018 *elokuussa*

Mulla on tullut ekassa raskaudessa n.12kg ja toisessa 14kg. Nyt lähtöpaino on alin kaikista ja toivottasti painonnousu tulis olemaan suht samaa kuin edellisissä. Kilot lähti liikkeelle aika hyvin imetyksen myötä. Bmi:n mukaan oon kyllä ylipainoinen jo valmiiksi, mutta asia ei minua stressaa pätkän vertaa. Jos painavin niin vähän että Bmi ois alle 25, lähtisin varmaan tuulen matkaan

Mulla myös närästää tietyt ruoat ja iltaisin saa miettiä tarkkaan mitä syö. Ja nälkä on tieten kokoajan

Oon saanut vähennettyä imetyskerrat kahteen/vrk ja toivottavasti hiipuu siitä edelleen.

Jenspanen 9+5

 

Heippa hei pitkästä aikaa!

Viime lauantain vuoto osottautu harmittomaksi eli tiistaiaamuna ultrassa löytyi yksi sikiö jolla syke Viikkoja ei osannut sanoa eikä siis laskettua-aikaakaan. Pieni on, sen sanoi. Eli la saattaa muuttua vielä myöhemmäksikin. Uusi ultra la määritykseen varattiin jo kuun loppuun ja sitten onkin jo nt ultrakin pian! Kyllä nyt saa sit käydä kattelee pientä ♡

Kiitos kun kerroitte vuotokokemuksistanne! Se valoi uskoa ja tiistain ultraan menin suht luottavaisin mielin vaikka tottakai pelotti! Mies oli varma et kaksoset on mut ei sit "onneks" kuitenkaan

Voinnista. Paha olo on vaivannut! Yök. Oksentanut en oo mut etoo ja oksettaa kyllä, eikä vain aamusin. Tiheästi syöminen auttaa täälläkin ja siitä päästäänkin paino asiaan: edellisistä tullut varmaankin lähemmäs 20kg osa jäänyt laitokselle, osa sitten vauva-arjen myötä. N. 8kg hoikempi oon nyt alussa kun aiemmissa. Plussan jälkeen kyllä tullut jo 3kg. Kuinka paljon tissit voi painaa?? Ne on nimittäin ainaki kasvanut. Ja turvottaa ja ja ja onhan tuo uimarengaskin kasvanut vähän luotetaan et imetys vie! BMI mullakin se 25.

Närästys ei vielä vaivaa, ainakaan niin et ois lääkkeisiin pitäny turvautua. Tiiä kyllä että se loppuu kohden tulee vaivaamaan niin ettei pysty enää pitkällään nukkumaan. Joku lääkekin siihen oli silloin aiemmissa raskauksissa. Pitää selvittää mitä se oli, se ainoastaan autot vähän vaikka kaikkea kokeiltiin

Miten synnytys on mietityttäny? Mua ei hirveesti, mut tänään jotenki iski pakokauhu et ei herraisä en haluu enää ikinä apua! (Anteeks jos pelottelen teitä joille tulossa esikoinen)

Uuna

 

@Uuna mua ei ainakaan vielä synnytys jännitä yhtään. Esikoisesta sain kolmannen asteen repeämät, leikattiin eppari ja tarvittiin imukuppia. Ponnistusvaiheki kesti melkeen kaks tuntia. Näihin syynä oli virhetarjonta. Neuvolatädin kans sovittiin kuitenki, että jutellaan viime synnytyksestä sitte myöhemmäsä vaiheessa, jos se yhtään alkaa kummitteleen mielessä.

Tänään poksuu viikot 11+0 <3

 

Mulla pahoinvointi tosiaan sinne iltaan painottuu, ja sillon edes tasaiset syömisvälit ei tunnu auttavan.. Jospa pian helpottaa kuitenkin.

Synnytystä en vielä oo oikeestaan edes ajatellu, mutta tiedän että semmonen mikä tulee jännittään on se ett ehitäänkö
Kauhee ois taksiin synnyttää

Äsken näin ystävää, melkein olin paljastaa
Sain kuitenkin vielä pidettyä salaisuuden

Ihanat kuulumiset @Uuna

Mekkuli ja mini 11+0

 

Uuna olipa mukavia kuulumisia! Kiva kun pääset nyt noin usein kurkkimaan pientä.

Synnytystä en ole miettinyt kuin sen verran, et jo yrittäessä tiesin missä haluan synnyttää eikä sitä sairaalaa/synnäriä enää ole. Muutoin mietin sitten ajallaan, nyt ei ole vielä varmuutta edes tän pikkuisen sykkeestä ym..

Ruokaneuvoja!? Meinattiin loman loppumisen kynnyksellä syödä intialaista. Kun en lihaa syö, oon usein popsinut näitä missä intialaista kotijuustoa. Mut voikohan sitä syödä? Mitenköhän paljon noita mahdetaan kuumentaa? Kääk! Vai meneekö tämä pelkällä kastikkeella ja riisillä herkutteluksi?

 

Tänään sain varattua ajan labraan ens viikolle, sillon olis 9+1. Piti myös soittaa ultra-aika, mutta unohdin maanantaina uus yritys.

 

Mä kävin tänään neuvolassa. Eipä siellä ihmeempiä, juteltiin vaan. Pitää muistaa labrassa käydä ja jossain vaiheessa tulee sit postissa kutsu ultraan. Neuvolan mukaan LA ois 15.3. eikä 16.3., mutta pidetään toi nyt tuolla listalla vielä noin, ultrassa sit vaihtuu, jos on vaihtuakseen .

Synnytyksestä oon ihan fiiliksissä, kun pääsen taas synnyttämään! Ensimmäisen lapsen synnytys oli sektio, mutta toinen tuli alakautta ja oli niin huikea kokemus, että innolla odotan pääseväni siihen touhuun uudelleen. Kivaa olisi, jos ei tarvitsisi käynnistää tätä, mutta näkee sitten. Doula tulee mukaan tälläkin kertaa ja sellaista suosittelen lämpimästi kaikille, joita yhtään mietityttää asia . Ja varsinkin ensikertalaisille suosittelen valmistautumaan hyvin ja lueskelemaan tiedonjyväsiä jo tässä pitkin raskautta. Tieto ei lisää tuskaa tässä asiassa, vaan auttaa ymmärtämään, miten keho toimii .

Kotijuusto taidetaan valmistaa kuumentamalla?

 

Jestas, mitä täällä tapahtunu reilussa vuorokaudessa. Pari sivua täytyi pohraltaa ihan ajan kanssa

Täällä pahoinvointi on alkanu plussaamisesta asti ja nyt eilen oli ehkä ensimmäinen päivä, kun tajusin ettei huonoa oloa oo ollu koko päivään. No se tilannehan on kerenny tänään muuttumaan taas huonompaan. Oksentaa ei ole kuitenkaan tarvinnut kertakaan (toisin kuin esikoisesta)

Närästys alkaa myös täälläkin ilmoittelemaan itsestään onneksi vasta kevyesti.

Nälkä on loputon. Ollut muutaman viikon. Ihan hirveetä kun kurnii taukoamatta ja jos ei saa jotain, niin iskee järkyttävän huono olo. No tilanne olisi ehkä pelastettavissa, jos saisi syötyä, mutta ruokahaluttomuus ja eri ruokien etominen on nyt pahinta tässä olotilassa

Synnytys käy välillä mielessä, vaikka tässä kohtaa on melko aikasta miettiä sinne asti, mut kyllä sekin ajatus nostaa päätään. Esikoisen kohdalla synnytys meni nopeasti, niin nopeasti etten kerennyt saamaan kivun lievitystä. Vauva oli kuitenkin pieni kokoinen, niin selvisin ilman traumoja ja vaan yhdellä tikillä. Muistan että synnytyksen jälkeen olin heti valmis synnyttämään toisen Nyt ehkä jännittää kerkeenkö edes sairaalaan asti, jos seuraava tulee minuuttiakaan nopeammin muuten oon aika avoin tilanteelle, että edetköö miten vaan, kuhan ei tulisi mitään pahoja komplikaatioita

Siruliina 7+1

 

Synnytys käy välillä mielessä. Lähinnä siltä kantilta ajatellen mikä vois mennä paremmin verrattuna edellisiin. Eka syntyi reilu tunnin ponnistamisen jälkeen imukupin avulla. Eppari piti leikata ja muutenki meinas olla paniikki päällä. Toinen meni sitten paljon paremmin. N. puolen tunnin ponnistus ja sain ite tehtyä 4kg järkäleen. Kätilön mukaan mahtui hyvin tulemaan ja hyvin vähillä vaurioilla selvisin. Vain 4 pinnallista tikkiä ja istuminenkin onnistui heti. Ei tarvinnut oksitosiinitippaa vaan oma tuotanto riitti
Mulla synnytykset on olleet kohtalaisen pitkiä. Jos tällä kertaa vois olla pidempää kotona, jolloin salissa ei menis niin kauan. Toisaalta meiltä on aika pitkä matka sairaalaan, joten hyvissä ajoin pitää osata lähteä

 

Ainiin ja..

Väsymys on täälläkin todella kova. Miten tästä selviää töissä Kahvikaan ei maistu, niin ei saa sitäkään vähää "piristettä"

Some julkaisuista on mies jo innolla puhunut. Hän haluisi laittaa (heti kun annan luvan) jotain vihjaavaa, mutta itselläni on fiilis etten haluisi laittaa odotuksesta mitään. Vasta sitte ehkä synnytyksestä uutiset "niillekkin" jotka eivät odotuksesta siinä kohtaa tienny

 

Hei uskaltaisinkohan liittyä seuraan. Perjantaina tein räikeän plussan. Odotin menkkojen olevan myöhässä. Tämä olis kolmas vauva ja tällä kertaa yllätys. Joka on aiheuttanut ahdistusta jota on muutenkin omasta takaa. Siihen olis mukava saada vertaistukea. Imetän vielä edellistä joka on puolivuotias. Esikoinen vajaa 3v.

Pahoinvointi alkoi nyt viime päivinä. Ennen plussaa vaivas vatsa. Ja väsyttää.

Käytiin neuvolassa vain juttelemassa asiasta ja varattiin eka neuvola aika.

Mulla tullut edellisissä kummassakin noin 12 kiloa ja lähtenyt imetyksellä aika hyvin. Edellisten välissä laihdutin myös noin 10 kiloa. Silti ylipainoinen. Edellisessä oli raskausdiabetes mutta meni ihan hyvin ruokavaliohoidon kanssa.

Synnytys ei nyt jännitä (ainakaan vielä) edellinen oli niin helppo verrattuna ensimmäiseen joka käynnistettiin väsymyksen takia.

Tässä nyt alkuun jotain..

Anni00 7+0

 

Tervetuloa, @anni00! Täältä saat yllärivauvavertaistukea, tosin vähän olen ehtinyt asiaan sopeutua tässä reilun kuukauden aikana, mitä olen raskaudesta tiennyt. Mutta paljon on vaatinut prosessointia ja puolison kanssa keskustelua. Hän oli alkuun enemmän kauhuissaan kuin minä, mikä tuntui aika raskaalta, kun olisin kaivannut sellaista "Ei hätää, kyllä me tästä selvitään"-vakuuttelua. Toivottavasti ahdistus asian tiimoilta hälvenee ja ilo alkaa ottaa valtaa jossain vaiheessa! <3

 

@lloyd ihanaa että on muitakin. Pelkäsin että kaikki täällä on pitkään suunnitelleet. Meilläkin kyllä edelliset oli tarkasti laskelmoitu millon aikaisintaan saa tulla . Teilläkin vissiin kolmas mitä katoin tuosta listasta. Meillä mies hymyili heti kun kerroin mitä testi sanoi. Ite olin ihan ahdistunut ja toivoin ettei olis ollu totta. Itkin jotain kolme päivää ja olin alakulonen ja ahdistunut. Alkanut onneksi helpottamaan. Välillä hieman jopa innostunut asiasta. Sitäkin jotenki pelkään. Tavallaan en halua innostua onko siinä mitään järkeä. Meillä vähän huono raha tilanne nyt niin sekin ahistaa. Mies yrittää saada uutta työtä. Oltiin puhuttu kyllä kolmosesta ja itellä oli heti vauvakuume kun toinen synty. Muttei oltu päätetty onko se kaks vai kolme oikea määrä meille ja millon voisi tulla jos haluttais kolmas.

Unohdin sanoa että nännit on todella kipeät sattuu imettää en sit tiiä paljonko johtuu raskaudesta vai onko kun vauvalle tullut jo yksi hammas.

Oireena myös unohtelu.

Täällä yritän saada taaperon nukkumaan ja mietin miten saan Kolme yksin nukkumaan jos mies on töissä siihen aikaan. Juteltiin neuvolassa että voitais saada jotain perhetukea vai miksi sitä sanottiin kun joku tulee auttamaan muutaman kerran viikossa.

 

Tervetuloa @anni00
Toivottavasti pikkuhiljaa alkaa ilo ottamaam valtaa odotuksessanne.
Meidän viidestä lapsesta yksi on "suunniteltu", muut enemmän tai vähemmän ylläreitä, yks ihan vahinko (pillerit petti), jokainen silti haluttu ja rakas.
Tämäkin raskaus yllätti, mutta oli heti ihan selvää että näin pitääkin mennä

 

Kiitos @mekkuli81 sullekin. Minä en oo uskaltanu pillereitä edes käyttää imettäessä pelkään ettei oo tutkittu tarpeeks ja lapselle tulee isompana jotakin siitä. Mulla on vähän tympeä sillain kun menkat jalkaa melkein heti kun jälkivuoto loppuu vaikka kuin imettäis. Onneks ainaki ahistus ja alakulosuus alkanu väistyyn. Varmaan ku etenee ja tulee varmuus niin alkaa sit iloitakin.

Mulla on onneks ollu molemmissa aika lievää pahoinvointia. Ekassa en oksentanu kertaakaan ja tokassa muutaman kerran esim hajujen takia. Tokassa kesti pitemmälle toiseen kolmannekseen. Kummassakin ollut kipuja vähä joka kolmanneksella.

 

Huomenta

Nyt se yö-vessailu sitten alkaa
Illalla pari kertaa noustessa sohvalta, teki kunnolla kipeää, repäisykipuja. Auts.

Tämä aika on melko stressaavaa..kun vielä odotusta ei sillain "todeksi tunne"', oi kumpa pian alkais tuntumaan liikkeitä..

Hyyyyh, kissanhiekkojen siivous nosti eilen oksun kurkkuun

Katsoin tvtä illan, ja kokoajan oli nälkä!
Oli herkkuja, suklaatakin, mutta mielummin tein ison kupin hedelmäsalaattia ja napostelin sitä

Tooooosi pahalta tuntuu kuopuksen imetys jo Kolmesti/pvä noin nyt käy rinnalla.
Tärkein taitaa olla iltatissi. jospa pian loppuis tuokin vähä.

Onko muilla oireena väsähtämistä/ uupumista/ hengästymistä?
Välillä ihan pieniki homma saa hengästymään

Oli jotain muutakin mitä aioin kirjoittaa, mutta ...unohdus

Mekkuli ja mini 11+1

*muoks* sehän se unohtunut asia oli, että jännittääkö teitä nt-ultra? Seulontatulokset?
Mulla kokoajan enempi jännittää... on täysi työ olla katsomatta verikoetuloksia, etten kehittele paniikkia ja omia diagnooseja ...

 

Mekkuli jännittää, jännittää tosi paljon. Jotenkin en osaa uskoa et oltais niin onnekkaita, että neljäs terve lapsi saataisiin. En osaa oikein rentoutua ennen kuin tuonne seulontoihin asti päästään.

Myös väsähtäminen, uupuminen ja hengästyminen kuulostavat tutuille. Viime yönä nukkuessa kipeytyi selkä ja nyt aamulla vähän jumppailin, niin olin kyllä hengästyksissä et huhheijaa! Ihan pienissäkin jutuissa hengästyn helposti, ja selvästi on raskausoire, kun en mä normaalisti hengästy kovin helpolla.

Anni00lle tervetuloa!

 

Kiva miten moni imettää vielä edellistä, ilmoittaudun joukkoon. Imetin tandeminakin, mutta raskauspahoinvoinnin ja jo unohtumassa olevan, ikäväntuntuisen imuotteen vuoksi, vieroitin 3 v esikoisen. Kuopus käy edelleen 3-5 kertaa vrk rinnalla. Pari päivää sitten oksensin aamun todella rajusti, nyt taas vain lievää kuvotusta.

 

Minäkin olen ollut nyt viimeiset kolme päivää todella väsynyt. Oon lomalla niin päivät menneet sohvalla torkkuessa ja silti yöunille riittänyt unta ihan kunnolla.

Parin tunnin välein on pakko jotain syödä tai huono olo iskee. Ylipainoa on reilusti, nyt kuitenkin paino lasku suunnassa jatkuvasta syömisestä huolimatta.

Jännittää ihan hirveästi se nt-ultra. Meillä täällä päin pitää käydä hakemassa verikoe tulokset terveyskeskuksesta ja viedä mennessään sinne ultraan. Ultraus on kunnalla ostopalveluna terveystalolla. Toivottavasti kaikki olisi hyvin. Ehkä tää raskaus menee jännityksestä seuraavaan jännitykseen...

Mua on alkanut mietityttää että miten me pärjätään sitten kun pieni saapuu? Tiedostan kuitenkin että miksi ei pärjättäisiin kun kaikki muutkin pärjää!? Kauheasti mietityttää ihan ihme asiat...

Rv 10+2

 

@anni00 tervetuloa mukaan! Toivottavasti odotus muuttuu ajan myötä ihanaksi ja odotetuksi asiaksi. On varmasti sulattelemista yllätysvauvassa.

Nälkä on myös täällä ihan koko ajan. Tunti syömisen jälkeen maha kurnii ja heikottaa. Koitan aina syödä hedelmiä/näkkäriä/mehukeittoja ettei paino alkais nousta rytinällä mutta tommoset eväät taas ei tunnu pitävän nälkää kovin hyvin. Lämmintä ruokaa pitää syödä ihan pikkuannoksissa ettei ala yököttää.

Väsymys on kans tosi kova vaikka miten paljon nukkuis. Silti odotan innolla että arki alkaa reilun viikon päästä, saa jotain rytmiä näihin päiviin.

Synnytys ei oo vielä kamalasti ollut mielessä. Tuleeko teillä miehet/puolisot mukaan synnytykseen? Olen kuullut, että kaikilla ei tule. Mää en kyllä anna vaihtoehtoja mun miehelle, se on todellakin tultava Onneksi mies on omasta tahdostaankin ehdottomasti tulossa.

Seulat ja nt-ultra jännittää. Koitan olla ajattelematta mitään kehityshäiriöitä tai muita negatiivisia juttuja kun yritän ajatella, etten niihin voi ite vaikuttaa nyt mitenkään. Vähän harmi kun meni tuo nt-ultra niin myöhäsille viikoille mutta parempi myöhään ku ei millonkaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Jihuu, ei oo enää kauan ni poksuu kympit
Suikku + pieni 9+5

 

Heipsis!

Kellä täällä olikaan kotidoppler? Sorruin nyt kuitenkin sellaiseen, koska keskeytyneiden keskenmenojen jälkeen on suoraan sanottuna aivan helvetillistä vain odottaa ja vaikka oireet jatkuvat, se ei takaa mitään, koska aiemminkin sikiö on ollut jo menehtynyt minun voidessa huonosti. Olen ollut aiemmin huolissaan dopplerin turvallisuudesta ja niin toki edelleen.

Kuinka usein kuuntelette ja kuinka pitkiä aikoja? Kokeilin sitä tiistaina ja luulin kuulevani sykkeet kunnes tänään toisella kuuntelukerralla havahduin siihen, että kyseessä olikin varmasti vain oma syke. Näytössä näkyy syke, mutta laite reagoi hitaasti eli näyttää kauankin vaikka 140, jonka jälkeen tipahtaa 80 mikä on mun oma syke siis. Noh tänään pitkän etsinnän jälkeen löysin viimein sykkeet, jotka uskon kuuluvan vauvalle, syke oli hurjat 160-170. Kuulin myös korvaani sykkeen tiheän kopseen, joka eroaa omastani eli kyseessä ei ollut minun syke.

Onko tiedossanne oikeaa faktaa, miksi laite ei olisi turvallinen? En aio ryhtyä päivittäin kuuntelemaan sillä, mutta kyllä huojentaa paniikin hetkellä kuulla äänet. Ajattelin, että myös kova stressaamiseni on haitaksi. Yritin pitää kuunteluajan niin lyhyenä kuin mahd. Mutta koska en heti löytänyt sykkeitä niin menihän siinä tovi. Toki kuuntelin varmaan ihan vääristäkin kohdista, joten koko aikaa keila ei ole suoraan vauvassa.

Hilda18 10+3

 

Anni00 30.3. 30v oys 3.lapsi
Meniköhän tuo nyt oikein.

Mulla on ollu myös huimausta onko muilla? Hengästymistä en oo huomannu. Mutta väsymystä kyllä. Mulla tekee mieli syyä kotiruokaa ja sen tyyppistä. Ja medelmät ja marjat on kyl semmosia mitkä maistuu. Tuntuu et mehut ehkä vois helpottaa pahoinvointia. Ostin eilen piparminttuöljyä. Ne käyttää ameriikassa paljon kaikkeen niitä raskaudessakin ja imettäessä. Vaik suomessa kai kieltävät.

Mää oon ollu kaikissa raskauksissa aika rauhallisin mielin enkä oo juuri pelänny keskenmenoja tai muutakaan.

 

@Hilda18 uskon, et sulle varmasti on hyvä juttu tuo doppler! Aiemmin on lämpövaikutuksesta puhuttu, kun olivat aika uusi juttu markkinoilla. Mutta nuo kotilaitteiden signaalit ovat niin heikkoja, ei ole mikään todellinen riski tuo, vaan turhaa hysterisointia. Neuvolan laitteet paljon voimakkaampia. Joten älä huoli, kun tuolla saat edes vähän mielenrauhaa.

Tosta dopplerista tuli mieleen, miten paljon tuntuu liittyvän odotusaikaan vaikka minkälaista "pelottelua", siis jo ruokasuositukset ym. Kyllä järkevästi haluan syödä, en listeriaa tieten tahtoen hankkia koska se on ihan todellinen riski, mutta mietin kyllä miten ennen on selvitty. Älkää ymmärtäkö väärin, siis noudatan kyllä ruoka-ainerajoituksia, käyn seulonnoissa ja muuta. Mutta odotuksessa ja äitiydessä tuntuu vaan olevan niin vahvasti vastakkaisia näkemyksiä ja niitä "oikeita ja vääriä" tapoja, vaikka voisi olla vaan erilaisia. Tulipas avautuminen. Ekaa kun odotin, olin niin "nuoreksi äidiksi" leimattu (olin 22v), että paljon olen pohtinut kaikkia näitä juttuja vuosien mittaan. Sekavaa, hormonihuuruista tekstiä tänään.

Muoks., @anni00 huimausta on mullakin ja paljon. Meinaa ihan ongelma olla esim. suihkun jälkeen. Tämä on ollut kaikissa raskauksissa, nyt ehkä aiempia enemmän vielä (tai aika kultaa muistot).

 

Hei! Mulla oli eka neuvola 7.8 jossa ultrattiin vatsan päältä ja harmiksi sieltä ei juuri mitääm näkynyt. Pari kertaa vilahti "jotakin" johon neuvola tätiki totesi että tuossa mutta saman tien katosi.. viikkoja todennäkösesti siis vähemmän kun se rv9 sano hän, ja nyt maanantaina uus yritys. Pelottaa tuli vaan paska ja surullinen fiilis. Miten teillä koska näkynyt vatsan päältä ultratessa? Mulla myös kohtu melko takana ja sano neuvolatäti että sekin yksi haaste miksi ei näy, ei tosin puhunut vielä mistään että olis menny kesken tai että siellä ei mitään olisi tai kehitys pysähtyny. Pelottaa silti kun luin nettiä. eka raskaus tosiaan ja minusta tuntuu että raskausoireetkin vähentyneet... maanantaina siis tuomiota hakemaan...

 

Niin ja lisäksi, en tosiaan ole vuotanut verta ollenkaan eikä mitään kamalia kipuja ole ollut. Tuskin siis ulos on tullut missään vaiheessa.. on tämä kamalaa. Haluttais jo tietää miten on asiat, olen kyllä tämän viikon aikana paljon mietiskellyt ja enää en uskalla herätellä minkäänlaisia toiveita asian suhteen...