~ ~ ~ MAALISVAUVAT 2008 *Helmi- ja maaliskuussa -08* ~ ~ ~
- Viestiketjun aloittaja Ippu
- Ensimmäinen viesti
Ippu meil on ihan samanlaiset tuplarattaat! siis just noi emman "rutkut" 
Ei oo päästy vielä kokeilee ku pikkumies niin pieni eikä olla viel ulkoiltu kun pari kertaa mut varmaan pian. Mä kans koin ne hyviksi hintaansa nähden ja monet on kehunu niitä! ja mulal on tapana kävellä keskustaan ja ympäriinsä, eikä kaksi vuotias vielä jaksa pitkää matkaa käpötellä niin kyllä ne tulee varmasti tarpeeseen. Meillä muuten isoveikak aina sanoo "älä itke vauva" se on kuullut kun mä usein laulan sitä laulua "vauva älä itke tänä yönä, etkö voisi jo kerralla syödä, ja nukkua aamuun asti, mua väsyttää kamalasti" (jukkapoika ja kompostikopla) Kannattaa muuten kuunnella jos mahdollista se on hyvä biisi
-enne
Ei oo päästy vielä kokeilee ku pikkumies niin pieni eikä olla viel ulkoiltu kun pari kertaa mut varmaan pian. Mä kans koin ne hyviksi hintaansa nähden ja monet on kehunu niitä! ja mulal on tapana kävellä keskustaan ja ympäriinsä, eikä kaksi vuotias vielä jaksa pitkää matkaa käpötellä niin kyllä ne tulee varmasti tarpeeseen. Meillä muuten isoveikak aina sanoo "älä itke vauva" se on kuullut kun mä usein laulan sitä laulua "vauva älä itke tänä yönä, etkö voisi jo kerralla syödä, ja nukkua aamuun asti, mua väsyttää kamalasti" (jukkapoika ja kompostikopla) Kannattaa muuten kuunnella jos mahdollista se on hyvä biisi -enne
7.3.klo 15.25 päätti sitten viimein laskeutua lumihiutaleiden tanssin pyörteistä synnytyssali ykköseen ja toi meille rakastettavaksi maailman suloisimman tyttövauvelin. Vauva oli mitoiltaan 51cm ja reilut 4kg. Alku oli hyvin hankala ja vauvamme joutui pitkälle reissulle sireenien vinkuessa. Yliopistosairaalassa pikkuisemme kuitenkin päätti taistella elämään ja tänään olemme onnellisesti kotona.
Vauvaelämää täällä vietellään, jokseenkin pieni huoli kokoajan matkassa. Vauvan kädet alkavat yhtäkkiä sinertämään, ja muutaman kerran hän on kotona muuttunut hetkeksi ihan sinimustaksi. Mä olen ihan huolesta soikeena. Ollaan ravattu tehojakson jälkeenkin kaikenlaisissa tutkimuksissa, mutta kun mitään selittävää vikaa ei löydy. Ja nuo sinerrykset ei oo mitään mun kuvitelmia, vaan kun meillä kävi neukkatäti täällä kotona tuossa to niin vauva muuttui juuri silloin sen toisen kerran ihan siniseksi. Toisaalta on helpottavaa, kun mitään vikaa ei ole löytynyt. Toisaalta tuska vaan kasvaa päivä päivältä. Myös vauvan paino ei ole löhtenyt nousemaan toivotulla tavalla...vaan on pikemminkin laskenut. Meidän nelikiloinen painaa vain 3,5 kg. Neidille ei kelpaa kuin oikea rinta...ja osittain ruokin omaa maitoa pullosta, kun meillä on tietyt määrät mitä pitää syödä päivittäin. Mulla kun ei oo sellasta vaakaa, että voisin aina rintaruokinnan jälkeen punnita.
Itse alan voimaan paremmin. Mut nimittäin jouduttiin kaapimaan siellä Kuopiossa. Mun synnytyksessä tapahtui kaikenlaisia hoitovirheitä...ja jouduin sitten itsekin kaavintaan...melkein 2 vkoa synnytyksen jälkeen. Mieli on ihan sekaisin edelleenkin. Nukuttua en oikein saa kun kaikenlaiset ajatukset pyörii päässä. Kävelen sitten kuin zombie puoliunessa ja päätä särkee kokoajan. Ainoa hyvä paikka on miehen kainalossa. Muhun on iskenyt taas ihan mieletön kuolemanpelko...ja se varjostaa tätä ihanaa vauva-arkea. Vauva on ihan täydellinen. Suu on nupulla kuin puhkeamaisillaan olevalla Ruusulla. Posket, pieni nenännykerö...hiuksia ei juurikaan. Raajat ovat pitkät ja laihat...sormet ovat ihan täydelliset pianonsoittamiseen Kyllä se aurinko alkaa paistamaan tänne risukasaankin...kunhan tuo lumisade ensiks loppuisi.
Mamma Muu+Ruusunen tasan 3vkoa
Vauvaelämää täällä vietellään, jokseenkin pieni huoli kokoajan matkassa. Vauvan kädet alkavat yhtäkkiä sinertämään, ja muutaman kerran hän on kotona muuttunut hetkeksi ihan sinimustaksi. Mä olen ihan huolesta soikeena. Ollaan ravattu tehojakson jälkeenkin kaikenlaisissa tutkimuksissa, mutta kun mitään selittävää vikaa ei löydy. Ja nuo sinerrykset ei oo mitään mun kuvitelmia, vaan kun meillä kävi neukkatäti täällä kotona tuossa to niin vauva muuttui juuri silloin sen toisen kerran ihan siniseksi. Toisaalta on helpottavaa, kun mitään vikaa ei ole löytynyt. Toisaalta tuska vaan kasvaa päivä päivältä. Myös vauvan paino ei ole löhtenyt nousemaan toivotulla tavalla...vaan on pikemminkin laskenut. Meidän nelikiloinen painaa vain 3,5 kg. Neidille ei kelpaa kuin oikea rinta...ja osittain ruokin omaa maitoa pullosta, kun meillä on tietyt määrät mitä pitää syödä päivittäin. Mulla kun ei oo sellasta vaakaa, että voisin aina rintaruokinnan jälkeen punnita.
Itse alan voimaan paremmin. Mut nimittäin jouduttiin kaapimaan siellä Kuopiossa. Mun synnytyksessä tapahtui kaikenlaisia hoitovirheitä...ja jouduin sitten itsekin kaavintaan...melkein 2 vkoa synnytyksen jälkeen. Mieli on ihan sekaisin edelleenkin. Nukuttua en oikein saa kun kaikenlaiset ajatukset pyörii päässä. Kävelen sitten kuin zombie puoliunessa ja päätä särkee kokoajan. Ainoa hyvä paikka on miehen kainalossa. Muhun on iskenyt taas ihan mieletön kuolemanpelko...ja se varjostaa tätä ihanaa vauva-arkea. Vauva on ihan täydellinen. Suu on nupulla kuin puhkeamaisillaan olevalla Ruusulla. Posket, pieni nenännykerö...hiuksia ei juurikaan. Raajat ovat pitkät ja laihat...sormet ovat ihan täydelliset pianonsoittamiseen
Kyllä se aurinko alkaa paistamaan tänne risukasaankin...kunhan tuo lumisade ensiks loppuisi.Mamma Muu+Ruusunen tasan 3vkoa
Käytiin äsken pojun kanssa ulkoilemassa, kyllä oli mukava käyä =) Vaikka ei tietty oltu ku se vartti mutta siitä se lähtee! Ja pääsin samalla testaamaan nuita vaunuja, hyvät tuntuu olevan! Huomenna sitten saadaan olla jo puol tuntia.
Hyvin poju vaunuissa viihtyi, nyt se vetelee sikkeitä omassa sängyssä.
Ukko lähti aamupäivällä kuopioon paria autoo kahtomaan. Tarkotus ois vaihtaa uudempaan ja farmariin. Pari varteen otettavaa vaihtoehtoo siellä ois ja hyvittäsivät meidän toisesta autosta 6000?.
Pojun kanssa täällä ootellaan ja jännitetään että tuleeko se isi kotiin uudella vai vanhalla autolla
Sunnuntaina meinattiin käydä minun porukoitten luona naapurikaupungissa, siellä mummu ja ukki jo innoissaan oottaa.
Vois melkein ottaa vaunut mukaan nii kävis siellä vaunuilemassa, mummo varmasti mielissään pojua työntelis! =)
Sain alkuviikosta papin varattua, saatiin sama mikä vihki meidät viime kesänä.
Kastajaiset pidetään 27.4 minun porukoilla, niillä on paljon isompi talo kun meillä nii ei tarvii olla kun sillit purkissa!
Me kutsutaan vain lähimmät, kummankin vanhemmat ja sisarukset puolisoineen, ja kummit puolisoineen. En halua mitään kauheita kinkereitä, varmasti saadaan pienemmilläkin menoilla pojalle nimi annettua=)
Nimi meillä on aikalailla valmiina, se on sama mikä keksittiin jo odotusaikana ja se tuli hätäkastetta varten. Tuli heti semmonen olo kun pojun näin että kyllä se nimi tulee tälle!=)
Meillä herätään pari kertaa yössä syömään, yöllä syöttöjen väli on 3-4 tuntia ja päivällä 2-3 tuntia. Alkuviikosta poju teki ennätyksen, nukkui 5 tuntia yöllä putkeen, ite heräsin moneen otteeseen ihmettelemään että eikö se vieläkään herää syömään=D
Hyvää viikonloppua kaikille! =) :wave:
Heidi ja poju tasan 2vkoa :heart:
Hyvin poju vaunuissa viihtyi, nyt se vetelee sikkeitä omassa sängyssä.
Ukko lähti aamupäivällä kuopioon paria autoo kahtomaan. Tarkotus ois vaihtaa uudempaan ja farmariin. Pari varteen otettavaa vaihtoehtoo siellä ois ja hyvittäsivät meidän toisesta autosta 6000?.
Pojun kanssa täällä ootellaan ja jännitetään että tuleeko se isi kotiin uudella vai vanhalla autolla
Sunnuntaina meinattiin käydä minun porukoitten luona naapurikaupungissa, siellä mummu ja ukki jo innoissaan oottaa.
Vois melkein ottaa vaunut mukaan nii kävis siellä vaunuilemassa, mummo varmasti mielissään pojua työntelis! =)
Sain alkuviikosta papin varattua, saatiin sama mikä vihki meidät viime kesänä.
Kastajaiset pidetään 27.4 minun porukoilla, niillä on paljon isompi talo kun meillä nii ei tarvii olla kun sillit purkissa!
Me kutsutaan vain lähimmät, kummankin vanhemmat ja sisarukset puolisoineen, ja kummit puolisoineen. En halua mitään kauheita kinkereitä, varmasti saadaan pienemmilläkin menoilla pojalle nimi annettua=)
Nimi meillä on aikalailla valmiina, se on sama mikä keksittiin jo odotusaikana ja se tuli hätäkastetta varten. Tuli heti semmonen olo kun pojun näin että kyllä se nimi tulee tälle!=)
Meillä herätään pari kertaa yössä syömään, yöllä syöttöjen väli on 3-4 tuntia ja päivällä 2-3 tuntia. Alkuviikosta poju teki ennätyksen, nukkui 5 tuntia yöllä putkeen, ite heräsin moneen otteeseen ihmettelemään että eikö se vieläkään herää syömään=D
Hyvää viikonloppua kaikille! =) :wave:
Heidi ja poju tasan 2vkoa :heart:
Mamma Muulle :hug: !! Kuulostaa hurjalta, ja rankalta!! :hug:
Mielenkiintoista olisi kuulla, mitä kaikkea on tapahtunut, miksi sireenien soidessa yliopistosairaalaan jne. Jos vain jaksat kertoa? Se voisi toisaalta olla terapeuttistakin, kun tapahtuneen muotoilisi sanoiksi "paperille" ja asiat jäsentyisivät mielessäsi.. kun kerroit että pää on täynnä ajatuksia. Mutta vain jos koet jaksavasi! =) :hug: vielä!
Päivitän listaa myöhemmin tänään, jos vain saan tilaisuuden olla koneella, nyt on taas tämmönen pikavisiitti minkä ehtii pyörähtää kuulumisia kurkkimassa!
Ippu :heart: Annika 7 vkoa
Mielenkiintoista olisi kuulla, mitä kaikkea on tapahtunut, miksi sireenien soidessa yliopistosairaalaan jne. Jos vain jaksat kertoa? Se voisi toisaalta olla terapeuttistakin, kun tapahtuneen muotoilisi sanoiksi "paperille" ja asiat jäsentyisivät mielessäsi.. kun kerroit että pää on täynnä ajatuksia. Mutta vain jos koet jaksavasi! =) :hug: vielä!
Päivitän listaa myöhemmin tänään, jos vain saan tilaisuuden olla koneella, nyt on taas tämmönen pikavisiitti minkä ehtii pyörähtää kuulumisia kurkkimassa!
Ippu :heart: Annika 7 vkoa
Mamma muu eräällä minun kaverin vauvalla oli hyvin samankaltainen alkutaival kuin teidän tytölläkin, mutta loppujen lopuksi mitään syytä tai selitystä ei kohtauksille löytynyt ja loppuivatkin parin kk iässä! Poika on tänään terve ja vilkas 3-vuotias, joten ei välttämättä syytä huoleen mutta arvaan että epävarmuus tuossa tilanteessa on varmaankin pahinta! Mulla on kans ollu näitä kuolemanpelko juttuja siis nimenomaan vauvan kuolemanpelko, mutta ovat vähän hellittäneet tässä viikkojen myötä! Tätä lasta oli niin kauan toivottu ja yritetty ja kaikkien niiden km jälkeen en voinu uskoa todeksi, että terve poika synty ja ettei sitä oteta meiltä pois siis toivottavasti ei oteta
:ashamed:
Onko täällä muita äidinmaidonluovuttajia? Meillä on aina näin perjantaisin maitoautopvä ja tosi tylsää oli odotella maitopoikaa koko aamupvä kun aurinko paisto ja ulos teki mieli lähtee.Maidonluovutus on aika rumbaa ja välillä tuntuu, että äsh antaa olla! Kamalan tarkkaa hygienian kanssa, mikä tietty ymmärrettävää mutta aiheuttaa paljon työtä tai sitten otan ne ohjeet liian kirjaimellisesti Kun alan pumppaan luovutusta varten maitoa, menee siihen kaikkine pullon keittämisinen ja peseytymisineen n.tunti! Rahallinen hyöty jää kyllä vähiin, mutta jos siitä muuta hyötyä kellen on niin hyvä niin Poika ainakin imee pumpatusta rinnasta rauhallisemmin eikä hotki ja saa näin kaiketi itseensä ilmaa vähemmän, mutta toisaalta pumppauksen jälkeen rinnat tuntuu tosi löysiltä ja mietin saako poika sittenkään mahaansa täyteen maidosta vai onko tissit tyhjät nahkareput!
Me kokeiltiin tänään sitä meidän uutta kantopussia jonka vaihdoin eilen pienempään.Ensin näytti lupaavalta ja poika oli tyytyväinen "kehtoasennossa,"mutta sitä kesti sitten ehkä n.5min ja sitten alko huuto! Toivottavasti kallis pussi ei nyt jää käyttämättä, mitä vähän pelkään
Ai juu yhtä asiaa piti kysyäkkkin, kun meidän turvaistuinta ei saa millään fiksattua meidän autoon kun vyö loppuu kesken, että onko joku yleinen ongelma että vaatii jonku lisävyön vai mitä ihmettä? Auto on ihan vm 2007 ja ford, mutta kaukaloa ei saa eteen eikä taakse! Kiva ajella sitten kaukalo irti ja poika vaan kaukalon vöillä kiinni...on vähän rajottanu tätä meidän liikkumista enkä ole saanu selvitettyä asiaa vaikka eilenkin piti lastentarvikkeesta asiaa kysyä mutta jäi taas :/
Nyt pitää keittää kahvit kun poika nukahti taas vihdoin! Viime yö oli aika itkun sävytteinen ja tämä aamupäiväkin, mutta jospa se tästä taas
:ashamed:
Onko täällä muita äidinmaidonluovuttajia? Meillä on aina näin perjantaisin maitoautopvä ja tosi tylsää oli odotella maitopoikaa koko aamupvä kun aurinko paisto ja ulos teki mieli lähtee.Maidonluovutus on aika rumbaa ja välillä tuntuu, että äsh antaa olla! Kamalan tarkkaa hygienian kanssa, mikä tietty ymmärrettävää mutta aiheuttaa paljon työtä tai sitten otan ne ohjeet liian kirjaimellisesti
Kun alan pumppaan luovutusta varten maitoa, menee siihen kaikkine pullon keittämisinen ja peseytymisineen n.tunti! Rahallinen hyöty jää kyllä vähiin, mutta jos siitä muuta hyötyä kellen on niin hyvä niin Poika ainakin imee pumpatusta rinnasta rauhallisemmin eikä hotki ja saa näin kaiketi itseensä ilmaa vähemmän, mutta toisaalta pumppauksen jälkeen rinnat tuntuu tosi löysiltä ja mietin saako poika sittenkään mahaansa täyteen maidosta vai onko tissit tyhjät nahkareput!Me kokeiltiin tänään sitä meidän uutta kantopussia jonka vaihdoin eilen pienempään.Ensin näytti lupaavalta ja poika oli tyytyväinen "kehtoasennossa,"mutta sitä kesti sitten ehkä n.5min ja sitten alko huuto! Toivottavasti kallis pussi ei nyt jää käyttämättä, mitä vähän pelkään
Ai juu yhtä asiaa piti kysyäkkkin, kun meidän turvaistuinta ei saa millään fiksattua meidän autoon kun vyö loppuu kesken, että onko joku yleinen ongelma että vaatii jonku lisävyön vai mitä ihmettä? Auto on ihan vm 2007 ja ford, mutta kaukaloa ei saa eteen eikä taakse! Kiva ajella sitten kaukalo irti ja poika vaan kaukalon vöillä kiinni...on vähän rajottanu tätä meidän liikkumista enkä ole saanu selvitettyä asiaa vaikka eilenkin piti lastentarvikkeesta asiaa kysyä mutta jäi taas :/
Nyt pitää keittää kahvit kun poika nukahti taas vihdoin! Viime yö oli aika itkun sävytteinen ja tämä aamupäiväkin, mutta jospa se tästä taas
Tiimimme haluaisi myös ilmoittautua tännekkin että päästään taas turisemaan.
Eli pieni tyttövauvamme syntyi 20.3.2008 klo 00:46 rv 41+0 mitoin 3440g & 49cm. Ei sitten ollutkaan ihan niin mini kuin oltiin luultu. Synnytys oli pitkä ja raskas, kesto yhteensä 20 tuntia. Ilman epiduraalia pinnistelin loppuun asti, eikä sitten onneksi pitkittynyt ponnistusvaihe entisestään (~2h). Jollain lailla kyllä tuli tosi kovana järkytyksenä se kivun määrä mulle, olin ajatellut että tottakai se sattuu aivan sairaasti mutta että kyllä minä sen handlaan. Mutta kyllä noiden viimeisten tuntien aikana jäyti kokoajan mielessä että en jaksa millään. Onneksi oli mies mukana, aivan korvaamaton. :heart: Piti kiinni ja puuskutti menossa mukana, piti huolta että mä juon kokoajan ja hoivasi muutenkin ja kuiski korvaan nättejä sanoja kun yks ihan mulkero kätilö sanoi mulle tosi pahasti ja lääkärikin oli aika ärhäkkä täti.
Mutta nopeasti unohtui se kärsimyksen määrä, kun tuon pienen viereeni sain. Ja se viimeisen kätilö oli kyllä niin ihana tyyppi, kun vauva vietiin hetkeksi kaappiin synnytyksen jälkeen (happisaturaatiot nousuun) ja hän kursi mua kokoon niin kehu aivan älyttömästi miten reipas ensisynnyttäjä olin ollu ja pärjänny ilman puudutuksia yms. niin mä varmaan siinäkin kohtaa tirautin itkut ihan pelkästä liikutuksesta.
Sairaalassa oltiin vaan 2vrk kun vauva on ollu kokoajan vaan mun omalla maidolla ja hoito lähti sujumaan muutenkin niin hyvin. Oli maailman euforisin tunne päästä omaan kotiin, haahuilin vaan täällä ympäriinsä sekaisin onnesta. Mies oli siivonnut koko kämpän ja oli vaan niin mielettömän ihanaa olla rauhassa omassa kotona.
Ensimmäinen yö oli juuri semmoinen "ekayökotona" jota seuranneena päivänä muistutettiin lähinnä jotain zombeja miehen kanssa kun ei saatu vauvaa millään pysymään rinnalla ja se torkkui about ½h pätkiä koko yön. Mentiin sit anoppilaan syömään seuraavana päivänä ja mä itkin siellä niitä tissejäni ku oli niin hajalla ja sit anoppi (kätilö ) tuumas et eikun rintakumiostoksille; ja johan rupes homma etenee. Niillä mentiin sitten eiliseen asti ja tyttö söi ja nukkui kuin unelma. Eilen jätin kumit pois kun päätin että nyt me opetellaan syömään ihan ilman ja imuote on kyllä tuottanut haastetta, ja on jouduttu neitiä vähän huudattamaan kun ei ookkaan ollut niin helppoa kuin kumilla, mutta viimepä yönä meillä nukuttiin 4 tuntia putkeen tissien täystyhjennyksen jälkeen, ja tämä päivä on menny taas ihanalla rytmillä 2,5h unta, 1,5 hoitoa.
Toivottavasti sujuu jatkossakin näin hyvin, mulla itelläkin on jaksaminen vallan mainio. Eppari ei oo juurikaan kipeä enää, ja hemoglobiinikin on nousussa vaikka ei se ollut toissapäivänä vielä kuin vaivaset 96 josta johtuen väsymys on välillä aika ylivoimaista... Mut oon nyt tosiaan Obsidan-kuurilla ja Multitabsia 2/pv siihen vielä päälle. Mies pitää ihanasti huolta ja tuo mehua kokoajan että "pitää muistaa juoda paljon". :heart: Kaikkia kasviksia se kans aina tuputtaa mulle leivän päälle jos meinaan unohtaa, nääs terveellinen ruokavalio ennen kaikkea.
Meillä taidetaan viettää vähän varpajaisiltaa tänään, ihan täällä kotona vaan. Poijjaat varmaan saunoo ja ihmettelee pienen kaikkia 10 varpaita. Olustakin saattaa muutama kulua, mutta äippä kyllä heivaa kaverit ennen pilkkua täältä hiton hattuun kun kaipaan unta.
Tämmöisiä kuulumisia. Ja Mamma Muulle kovasti, kovasti jaksamista... Oli kovin koskettavasti kirjoitettu. :hug: Toivottavasti kaikki kääntyy oikein pian parhain päin. :heart:
t. mama-L ja "Sämpyli" 1 viikko ja 1 päivä.
Eli pieni tyttövauvamme syntyi 20.3.2008 klo 00:46 rv 41+0 mitoin 3440g & 49cm. Ei sitten ollutkaan ihan niin mini kuin oltiin luultu. Synnytys oli pitkä ja raskas, kesto yhteensä 20 tuntia. Ilman epiduraalia pinnistelin loppuun asti, eikä sitten onneksi pitkittynyt ponnistusvaihe entisestään (~2h). Jollain lailla kyllä tuli tosi kovana järkytyksenä se kivun määrä mulle, olin ajatellut että tottakai se sattuu aivan sairaasti mutta että kyllä minä sen handlaan. Mutta kyllä noiden viimeisten tuntien aikana jäyti kokoajan mielessä että en jaksa millään. Onneksi oli mies mukana, aivan korvaamaton. :heart: Piti kiinni ja puuskutti menossa mukana, piti huolta että mä juon kokoajan ja hoivasi muutenkin ja kuiski korvaan nättejä sanoja kun yks ihan mulkero kätilö sanoi mulle tosi pahasti ja lääkärikin oli aika ärhäkkä täti.
Mutta nopeasti unohtui se kärsimyksen määrä, kun tuon pienen viereeni sain. Ja se viimeisen kätilö oli kyllä niin ihana tyyppi, kun vauva vietiin hetkeksi kaappiin synnytyksen jälkeen (happisaturaatiot nousuun) ja hän kursi mua kokoon niin kehu aivan älyttömästi miten reipas ensisynnyttäjä olin ollu ja pärjänny ilman puudutuksia yms. niin mä varmaan siinäkin kohtaa tirautin itkut ihan pelkästä liikutuksesta.
Sairaalassa oltiin vaan 2vrk kun vauva on ollu kokoajan vaan mun omalla maidolla ja hoito lähti sujumaan muutenkin niin hyvin. Oli maailman euforisin tunne päästä omaan kotiin, haahuilin vaan täällä ympäriinsä sekaisin onnesta. Mies oli siivonnut koko kämpän ja oli vaan niin mielettömän ihanaa olla rauhassa omassa kotona.
Ensimmäinen yö oli juuri semmoinen "ekayökotona" jota seuranneena päivänä muistutettiin lähinnä jotain zombeja miehen kanssa kun ei saatu vauvaa millään pysymään rinnalla ja se torkkui about ½h pätkiä koko yön. Mentiin sit anoppilaan syömään seuraavana päivänä ja mä itkin siellä niitä tissejäni ku oli niin hajalla ja sit anoppi (kätilö ) tuumas et eikun rintakumiostoksille; ja johan rupes homma etenee. Niillä mentiin sitten eiliseen asti ja tyttö söi ja nukkui kuin unelma. Eilen jätin kumit pois kun päätin että nyt me opetellaan syömään ihan ilman ja imuote on kyllä tuottanut haastetta, ja on jouduttu neitiä vähän huudattamaan kun ei ookkaan ollut niin helppoa kuin kumilla, mutta viimepä yönä meillä nukuttiin 4 tuntia putkeen tissien täystyhjennyksen jälkeen, ja tämä päivä on menny taas ihanalla rytmillä 2,5h unta, 1,5 hoitoa.
Toivottavasti sujuu jatkossakin näin hyvin, mulla itelläkin on jaksaminen vallan mainio. Eppari ei oo juurikaan kipeä enää, ja hemoglobiinikin on nousussa vaikka ei se ollut toissapäivänä vielä kuin vaivaset 96 josta johtuen väsymys on välillä aika ylivoimaista... Mut oon nyt tosiaan Obsidan-kuurilla ja Multitabsia 2/pv siihen vielä päälle. Mies pitää ihanasti huolta ja tuo mehua kokoajan että "pitää muistaa juoda paljon". :heart: Kaikkia kasviksia se kans aina tuputtaa mulle leivän päälle jos meinaan unohtaa, nääs terveellinen ruokavalio ennen kaikkea.
Meillä taidetaan viettää vähän varpajaisiltaa tänään, ihan täällä kotona vaan. Poijjaat varmaan saunoo ja ihmettelee pienen kaikkia 10 varpaita. Olustakin saattaa muutama kulua, mutta äippä kyllä heivaa kaverit ennen pilkkua täältä hiton hattuun kun kaipaan unta.
Tämmöisiä kuulumisia. Ja Mamma Muulle kovasti, kovasti jaksamista... Oli kovin koskettavasti kirjoitettu. :hug: Toivottavasti kaikki kääntyy oikein pian parhain päin. :heart:
t. mama-L ja "Sämpyli" 1 viikko ja 1 päivä.
Ihana sää on joo, ja oon päässyt tänään kaksi kertaa koiran kanssa lenkille, kun mies uskaltaa vihdoin jäädä vaavin kanssa kotiin. Oon lypsänyt heille maitoa pakkaseen varuiksi.
Tutteli, onko se teidän kantopussi siis se TriCotti-duoliina, jossa on kaksi olkapäiden yli vedettävää lenksua?
Meillä on semmonen ja poitsu suostuu olemaan siinä ainoastaan tissi suussa, muuten alkaa vikistä. Toivon, että tilanne on toinen kesällä, kun voi pitää pystyasennossa.
Jee, tänään saadaan vaunut! Tosi kiva, kun päästään liikeenteeseen vauvan kanssa. Mies lähtee maanantaina jo töihin.
Uskallanko jo pyörähtää viikonloppuna ulkona kärryjen kanssa? Ihmepoika on nyt 11 vrk vanha ja etelään on luvattu lämmintä viikonloppua.
Kyselee pikkuvaemo kera ihmepojan, joka on nimensä veroinen. (eli mahtava nukkuja, syöjä ja peukunimijä)
Tutteli, onko se teidän kantopussi siis se TriCotti-duoliina, jossa on kaksi olkapäiden yli vedettävää lenksua?
Meillä on semmonen ja poitsu suostuu olemaan siinä ainoastaan tissi suussa, muuten alkaa vikistä. Toivon, että tilanne on toinen kesällä, kun voi pitää pystyasennossa.
Jee, tänään saadaan vaunut! Tosi kiva, kun päästään liikeenteeseen vauvan kanssa. Mies lähtee maanantaina jo töihin.
Uskallanko jo pyörähtää viikonloppuna ulkona kärryjen kanssa? Ihmepoika on nyt 11 vrk vanha ja etelään on luvattu lämmintä viikonloppua.
Kyselee pikkuvaemo kera ihmepojan, joka on nimensä veroinen. (eli mahtava nukkuja, syöjä ja peukunimijä)
Mee Pikkuvaemo ihmeessä ulos! Meidän neiti oli 6 vrk, kun mentiin ulos ja oli vielä vähän pakkasta. Eipä oo siitä mitään saanut ja nyt nukkuu vähintään 2 unet ulkona, on nukkunut jo pari viikkoa. Päivällä olin vaunuttelemassa ja oli aivan mahtava keli!! Nytkin pikkuinen nukkuu kolmansia ja päivän viimeisiä unia vaunuissa ja kunhan isukki tyhjentää lautasen, lähdetään lenkille. Ei mulla mitään stressiä näistä kiloista oo... Ei vaan, mies on kans laihiksella.
Anoppi ja appi tulee tänään, joten leivoin juustosarvia. Pikkuinen makas Doomoossa ja katteli leluja ja mua. Kuunteli radion ääniä ja vinkui vaan pari kertaa. Huomenna varmaan viedään vieraat ostoksille, koska tulevat pitkästä matkasta ja eivät ikinä käy missään. Ihan tosi. Mun mies on ihan eri maata, se tykkää reissata ja ostostella. Musta on hassua, ettei ne reissaa, koska mun porukat on just tullu reissusta ja lähtee kesällä meidän kans ja sit ne lähtee vielä syksyllä uudestaan... Ja ne käy meilläkin tosi usein vaikka matkaa 300 kilsaa. Miehen porukoilla reilu 400 km. No, meitä on moneen junaan.
Ens viikolla näyttäisi olevan Stockan Hullut päivätkin. Pitäisiköhän mennä pyörähtämään?!? Kuulin kyllä huhuja, että siellä myytävät tuotteet olis jotain jämäeriä tms. Sattuuko kukaan tietämään? Musta siinä kuvastossa oli ihan kivoja juttuja, varsinkin miehille Marco Poloa ja HIlfigeriä.
Nyt pukemaan lenkkiä varten. Neiti ainakin pakahtuu kuumuuteen, saa nähdä miten mun käy, kun yritän suojella tisuja. Eiköhän goretex-kuoritakki fleecellä riitä...
Misupai ja Siiri kohta 1kk 1 vko
Anoppi ja appi tulee tänään, joten leivoin juustosarvia. Pikkuinen makas Doomoossa ja katteli leluja ja mua. Kuunteli radion ääniä ja vinkui vaan pari kertaa. Huomenna varmaan viedään vieraat ostoksille, koska tulevat pitkästä matkasta ja eivät ikinä käy missään. Ihan tosi. Mun mies on ihan eri maata, se tykkää reissata ja ostostella. Musta on hassua, ettei ne reissaa, koska mun porukat on just tullu reissusta ja lähtee kesällä meidän kans ja sit ne lähtee vielä syksyllä uudestaan... Ja ne käy meilläkin tosi usein vaikka matkaa 300 kilsaa. Miehen porukoilla reilu 400 km. No, meitä on moneen junaan.
Ens viikolla näyttäisi olevan Stockan Hullut päivätkin. Pitäisiköhän mennä pyörähtämään?!? Kuulin kyllä huhuja, että siellä myytävät tuotteet olis jotain jämäeriä tms. Sattuuko kukaan tietämään? Musta siinä kuvastossa oli ihan kivoja juttuja, varsinkin miehille Marco Poloa ja HIlfigeriä.
Nyt pukemaan lenkkiä varten. Neiti ainakin pakahtuu kuumuuteen, saa nähdä miten mun käy, kun yritän suojella tisuja. Eiköhän goretex-kuoritakki fleecellä riitä...
Misupai ja Siiri kohta 1kk 1 vko
mamma muu!! Siis synnytitkö sä KYSsissä kuopiossa? ja sattu hoitovirheitä..? kuulisin mielelläni lisää. Itse synnytin reilu pari viikkoa sitten siellä ja jäi kyllä paljon "hampaankoloon"- kuulisin tarinasi mielläni. Kuulin muuten eilen että siellä oli juuri kuollut synnytykseen joku muutama päivä sitten.. pistää miettimään..
enne
enne
en oo yleensä tämmönen arkajalka, pikemminkin päinvastoin. Esikoisen kanssa lähdettiin heti kotiin päästyä lenkille, mutta sillon olikin toukokuu. Niin ja hän taisi olla kuuden päivän ikäisenä ekan kerran myös Stockalla...
Ihmepoika on vaan tosi arka kylmälle, tai ainakin siltä tuntu ekat päivät. Koko ajan oli sormet ja varpaat jäässä, vaikka olis ollut mitä päällä. Nyt on ehkä vähän "lämmennyt" jo.
Mitä oot pukenut Siirille ulos lähtiessä päälle? Jos saisin vähän vinkkiä, etten pue liikaa.
Kiitti, vaemo
Ihmepoika on vaan tosi arka kylmälle, tai ainakin siltä tuntu ekat päivät. Koko ajan oli sormet ja varpaat jäässä, vaikka olis ollut mitä päällä. Nyt on ehkä vähän "lämmennyt" jo.
Mitä oot pukenut Siirille ulos lähtiessä päälle? Jos saisin vähän vinkkiä, etten pue liikaa.
Kiitti, vaemo
Vaemo: Mie puen Siirille sisävaatteet (sukkikset, body, housut, sukat), villatakin/collarin, puuvillatumput, villatumput, villasukat, kypärämyssyn ja trikoohatun. Päällimmäiseksi velour-vanuhaalarin. Ja äippäpakkauksen pussiin ja vaunun koppaan. Luultavasti puen liikaa, mutta ei kai se pahaa tee. Jos mennään kaupoille, laitan vaan fleecehaalarin ilman villavaatteita ja vain ohkaset tumput ja tossut. Kertaakaan ei neidillä oo ollut kylmä, joskus niska hiessä. Eilenkin kovalla tuulella oli tosi lämmin paketti, oikeastaan kuuma!!! Meilläkin Siirin kädet on kylmät usein sisällä, siks pidetään välillä tumppuja kädessä. Ja yöllä on aina tumput, koska ne on paljaana. Ja kaks viikkoa pidettiin hattua sisällä...
Meillä neidin pylly on ihan järkyn punainen!! En tajua mistä tulee, kun ei aiemmin oo ollut. On kokeiltu eri voiteluita ja annettu ilmapesuja. Ja kuivattukin on kunnolla. Ei kai se voi siitä tulla, että vaihdettiin Liberon 1-koosta 2-kokoon. Luulis että on samaa matskua!?!? Pikkuvaipoista ei koskaan tullut mitään.
Siiri on alkanut äännellä kaikkea kivaa. Se vähän rupattelee omiaan hoitopöydän leluille ja huitoo hirmuisesti. Matolla mahallaan ollessaan jaksaa jo pitää päätäkin ylhäällä ja nostaa puolelta toiselle. Ja öisin: tuhisee, murisee, röhkii... mitä vielä ja unissaan!!! Kuvattiin yks yö videokamerallakin... kiittelee varmaan meitä joskus.
Nyt unille, koska pianhan joku huutaa soppatykkejä paikalle!!!
Meillä neidin pylly on ihan järkyn punainen!! En tajua mistä tulee, kun ei aiemmin oo ollut. On kokeiltu eri voiteluita ja annettu ilmapesuja. Ja kuivattukin on kunnolla. Ei kai se voi siitä tulla, että vaihdettiin Liberon 1-koosta 2-kokoon. Luulis että on samaa matskua!?!? Pikkuvaipoista ei koskaan tullut mitään.
Siiri on alkanut äännellä kaikkea kivaa. Se vähän rupattelee omiaan hoitopöydän leluille ja huitoo hirmuisesti. Matolla mahallaan ollessaan jaksaa jo pitää päätäkin ylhäällä ja nostaa puolelta toiselle. Ja öisin: tuhisee, murisee, röhkii... mitä vielä ja unissaan!!! Kuvattiin yks yö videokamerallakin... kiittelee varmaan meitä joskus.
Nyt unille, koska pianhan joku huutaa soppatykkejä paikalle!!!
Sekä äiti että poika selvisivät hengissä .
Ihmepoika huusi elämänsä kovinta huutoa, kun laitoin hänet vaunuihin, mutta rauhottui onneksi kun päästiin liikenteeseen.
Tänään uusiks, kiitos vaan Misupai pukemisvinkeistä.
Huomaatteko muuten muut, että ootte ikäänkuin saaneet "itsenne" takaisin nyt vauvojen syntymän jälkeen?
Mun mieliala on aivan erilainen, ei todella ota päähän enää mikään. Onneksi ei iskenyt mikään baby blues, vaikka huomaan kyllä herkistyväni todella helposti. (vollotin mm. kun katsoin sitä Luukusta lukaaliin-ohjelmaa, kun se tyttö sai koiranpennun :ashamed: )
Kivaa, kun on lauantai! Ollaan perheen kanssa kotosalla ja illemmalla tulee vieraita.
Nyt hetkeksi lepäämään, heipat! t. pikkuvaemo ja ihmepoika
.Ihmepoika huusi elämänsä kovinta huutoa, kun laitoin hänet vaunuihin, mutta rauhottui onneksi kun päästiin liikenteeseen.
Tänään uusiks, kiitos vaan Misupai pukemisvinkeistä.
Huomaatteko muuten muut, että ootte ikäänkuin saaneet "itsenne" takaisin nyt vauvojen syntymän jälkeen?
Mun mieliala on aivan erilainen, ei todella ota päähän enää mikään. Onneksi ei iskenyt mikään baby blues, vaikka huomaan kyllä herkistyväni todella helposti. (vollotin mm. kun katsoin sitä Luukusta lukaaliin-ohjelmaa, kun se tyttö sai koiranpennun :ashamed: )
Kivaa, kun on lauantai! Ollaan perheen kanssa kotosalla ja illemmalla tulee vieraita.
Nyt hetkeksi lepäämään, heipat! t. pikkuvaemo ja ihmepoika
Aurino paistaa ja kun saadaan siivottua lähdetään vaunuttelemaan pojn kanssa!
Pikkuvaemo tää liina on just se tricotti vai mikä ikinä ja tänä aamuna poika on ollut siinä jo n.15min tyytyväisenä ja mä ajattelin imuroida tän kans mutta muutin sitten mieleni kun tuntuu että vauva voi pudota jos yhtään kumartelen ylimäärästä tms.Liian iso tää ei oo, mutta ehkä en vaan osaa käyttää oikein ja mua ärsyttää tän asettelu ja pukeminen, ei todellakaan mikään up&go! Meinaan ostaa sellasen yksosasen kantopussin hotslingin vähän keveemmällä, vois olla hyvä ulkoillessa
Viime yö oli taas aika levoton ja imetin poikaa melkein tunnin välein ja kannoin toisen, minkä jälken nukahti ehkä tunniks! Miehellä on vp vkonloppu, mutta silti sen pinna oli palaa kitinään ja mä hermostuin sillekkin...hänet on kuulemma kokonaan unohdettu vauvan myötä ja kaikki pyörii pojan ympärillä :kieh: no totta hemmetissä pyörii vauvan ympärillä ja etenki kun tämän meidän kaveri ei siis ole ihan helpoimmasta päästä ja vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä! Lisäksi jatkuva valvominen rokottaa mun voimia, enkä nyt jaksa kaikkien 3 lapsen lisäksi enää miehelle alkaa lepertelemään...iso mies kyllä pärjää vähemmällä huomiolla pari kk:tta :ashamed: Ratkaisin sen auton turvaistuin ongelmankin eilen, eikä se vaatinut kun vähän paneutumista, mutta mies oli sitä ihmetellyt 2vk muttei sen kärsivällisyys taas tietenkään riittäny!
Pikkuvaemo tää liina on just se tricotti vai mikä ikinä ja tänä aamuna poika on ollut siinä jo n.15min tyytyväisenä ja mä ajattelin imuroida tän kans mutta muutin sitten mieleni kun tuntuu että vauva voi pudota jos yhtään kumartelen ylimäärästä tms.Liian iso tää ei oo, mutta ehkä en vaan osaa käyttää oikein ja mua ärsyttää tän asettelu ja pukeminen, ei todellakaan mikään up&go! Meinaan ostaa sellasen yksosasen kantopussin hotslingin vähän keveemmällä, vois olla hyvä ulkoillessa
Viime yö oli taas aika levoton ja imetin poikaa melkein tunnin välein ja kannoin toisen, minkä jälken nukahti ehkä tunniks! Miehellä on vp vkonloppu, mutta silti sen pinna oli palaa kitinään ja mä hermostuin sillekkin...hänet on kuulemma kokonaan unohdettu vauvan myötä ja kaikki pyörii pojan ympärillä :kieh: no totta hemmetissä pyörii vauvan ympärillä ja etenki kun tämän meidän kaveri ei siis ole ihan helpoimmasta päästä ja vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä! Lisäksi jatkuva valvominen rokottaa mun voimia, enkä nyt jaksa kaikkien 3 lapsen lisäksi enää miehelle alkaa lepertelemään...iso mies kyllä pärjää vähemmällä huomiolla pari kk:tta :ashamed: Ratkaisin sen auton turvaistuin ongelmankin eilen, eikä se vaatinut kun vähän paneutumista, mutta mies oli sitä ihmetellyt 2vk muttei sen kärsivällisyys taas tietenkään riittäny!
Huomaatteko muuten muut, että ootte ikäänkuin saaneet "itsenne" takaisin nyt vauvojen syntymän jälkeen?
Itseasiassa en... huomaan kyllä myös olevani erilainen, olen esim. päässyt eroon siitä raskausaikana vaivanneesta "pakko tehdä kaikki itse"-asenteesta, kun huomasin mihin se voi johtaa.. pikkuisen relammin ku oisin ottanu ni mein vauva saattais olla vähän nuorempi nyt, eikä jo seittemää viikkoa... Ja myös vitutus on hellittänyt, appiukko ei käy hermoon enää ihan niin paljoa , mutta sit ajoittain iskee juuri se babyblues-fiilis, kun harmittaa vaan kaikki eikä mikään tunnu oikein erityisen hyvältä.. mutta ne hetket on aika lyhyitä. Itku myös tulee aika helposti tommosissa liikuttavissa tilanteissa, kuten just tuo pikkuvaemon mainitsema Luukusta lukaaliin -ohjelman tilanne. Itkin ihan hervottomasti!! :ashamed: Kun taas omissa jutuissa itkua ei aina oikein tule, vaikka se kurjaa fiilista taatusti helpottaisikin.. NO mutta, pääsääntöisesti olen kuitenkin positiivinen ja reipas oma itseni! Mutta että olisin ihan täysin oma itseni, ni ei.. esikoiselta siihen meni n. puoli vuotta, eli imetyksen ajan, ja uskoisin niin käyvän nytkin. Hormonit yksinkertaisesti tekee minusta eri ihmisen, ja siihen ei kai auta ku sopeutua vaan :/
Misupai, mietin tuota punoittavaa pyllyä, että onkohan ykkös- ja kakkoskoon vaippojen pintamateriaalissa sittenkin eroa, kun muistin, että ykkösissä pinta on tosi isoreikäisen näköistä, ja muistelin, että kakkoskoossa näin ei enää ole, mutta kävin sit oikein kurkkaamassa vaippapinosta että millainen se kakkoskoon sisäpinta-materiaali on, ja yhtä isoreikäiseltä se näytti, eli kaiketi ne kuitenkin on samaa matskua. En siis keksinytkään vastausta!! Toivottavasti kuitenkin hellittää se punotus pian, ehkä hyvä vesipesu joka vaipanvaihdon yhteydessä, kunnon kuivaus, ilmakylpy, sekä ajoittainen rasvaaminen auttavat! Tai toivottavasti siis auttavat! Jotain tujumpaa rasvaa voi varmaan laittaa jos oikein pahaksi menee, mutta mitäkähän sinne vauvan pyllyyn saa laittaa..? Bepanthenin olette varmaan kokeilleetkin jo? Vaippamerkin vaihtoakin kannattaa miettiä jos ei muu auta? Ainakin hetkeksi, sitten jos peppu paranee ni vois kokeilla että tuleeko Liberoista uudestaan samanlainen oireilu.
Niin ja Misupai tuosta reissaamisesta, kun kirjoitit, ni tajusin, että mekään ei kylä oikeesti juuri koskaan käydä missään! No toisaalta ihan sen takia ettei ole rahaa mihinkään varsinaiseen matkusteluun, mutta että mun porukat asuu 80 km päässä, ni ei me sielläkään käydä ku ehkä kerran puolessatoista - kahdessa kuussa! Nolottaa ihan nyt kun tajusin tämän!! :ashamed: Enkä tiedä miksi näin.. kai sitä on vaan niin laiska lähtemään, vaikka kivaa aina onkin kun sinne mennään. No miehen porukoilla käydään viikottain mut ne nyt asuuki tässä samassa kaupungissa!
mama-L Miten siellä varpajaistelut meni? Peukku
siitä hyvästä, koskapa itse en kyllä vauvatalossa kahtois minkäänlaista varpajaisten pitoa, saisi isäntä etsiä luukun moiseen hommaan jostain toisaalta!! Mies kävikin juhlimassa varpajaisensa jo samalle iltaa kun tyttö syntyi, koska oli sopivasti perjantaipäivä, ja miehen vanhemmat kotona että saattoivat ottaa esikoisen hoitoon. Ja minä olin siis sairaalassa vielä. Mutta että hatunnosto sinulle kun jaksat kattoa hommaa kotosalla! =)
Jahah, jos sitten alkaisin päivittää listaa, ennenkuin on poitsun lounaanlaitto-hommelit..
Aurinkoista lauantaipäivää kaikille pikkuisille ynnä äideille, ainakin täällä meillä porottaa niin nätisti! (kunpa alkaisi sulaa nuo lumetkin pian...)
Ippu :heart: Annika 7vkoa+
Itseasiassa en... huomaan kyllä myös olevani erilainen, olen esim. päässyt eroon siitä raskausaikana vaivanneesta "pakko tehdä kaikki itse"-asenteesta, kun huomasin mihin se voi johtaa.. pikkuisen relammin ku oisin ottanu ni mein vauva saattais olla vähän nuorempi nyt, eikä jo seittemää viikkoa...
Ja myös vitutus on hellittänyt, appiukko ei käy hermoon enää ihan niin paljoa , mutta sit ajoittain iskee juuri se babyblues-fiilis, kun harmittaa vaan kaikki eikä mikään tunnu oikein erityisen hyvältä.. mutta ne hetket on aika lyhyitä. Itku myös tulee aika helposti tommosissa liikuttavissa tilanteissa, kuten just tuo pikkuvaemon mainitsema Luukusta lukaaliin -ohjelman tilanne. Itkin ihan hervottomasti!! :ashamed: Kun taas omissa jutuissa itkua ei aina oikein tule, vaikka se kurjaa fiilista taatusti helpottaisikin.. NO mutta, pääsääntöisesti olen kuitenkin positiivinen ja reipas oma itseni! Mutta että olisin ihan täysin oma itseni, ni ei.. esikoiselta siihen meni n. puoli vuotta, eli imetyksen ajan, ja uskoisin niin käyvän nytkin. Hormonit yksinkertaisesti tekee minusta eri ihmisen, ja siihen ei kai auta ku sopeutua vaan :/ Misupai, mietin tuota punoittavaa pyllyä, että onkohan ykkös- ja kakkoskoon vaippojen pintamateriaalissa sittenkin eroa, kun muistin, että ykkösissä pinta on tosi isoreikäisen näköistä, ja muistelin, että kakkoskoossa näin ei enää ole, mutta kävin sit oikein kurkkaamassa vaippapinosta että millainen se kakkoskoon sisäpinta-materiaali on, ja yhtä isoreikäiseltä se näytti, eli kaiketi ne kuitenkin on samaa matskua. En siis keksinytkään vastausta!! Toivottavasti kuitenkin hellittää se punotus pian, ehkä hyvä vesipesu joka vaipanvaihdon yhteydessä, kunnon kuivaus, ilmakylpy, sekä ajoittainen rasvaaminen auttavat! Tai toivottavasti siis auttavat! Jotain tujumpaa rasvaa voi varmaan laittaa jos oikein pahaksi menee, mutta mitäkähän sinne vauvan pyllyyn saa laittaa..? Bepanthenin olette varmaan kokeilleetkin jo? Vaippamerkin vaihtoakin kannattaa miettiä jos ei muu auta? Ainakin hetkeksi, sitten jos peppu paranee ni vois kokeilla että tuleeko Liberoista uudestaan samanlainen oireilu.
Niin ja Misupai tuosta reissaamisesta, kun kirjoitit, ni tajusin, että mekään ei kylä oikeesti juuri koskaan käydä missään! No toisaalta ihan sen takia ettei ole rahaa mihinkään varsinaiseen matkusteluun, mutta että mun porukat asuu 80 km päässä, ni ei me sielläkään käydä ku ehkä kerran puolessatoista - kahdessa kuussa!
Nolottaa ihan nyt kun tajusin tämän!! :ashamed: Enkä tiedä miksi näin.. kai sitä on vaan niin laiska lähtemään, vaikka kivaa aina onkin kun sinne mennään. No miehen porukoilla käydään viikottain mut ne nyt asuuki tässä samassa kaupungissa! mama-L Miten siellä varpajaistelut meni? Peukku
Mies kävikin juhlimassa varpajaisensa jo samalle iltaa kun tyttö syntyi, koska oli sopivasti perjantaipäivä, ja miehen vanhemmat kotona että saattoivat ottaa esikoisen hoitoon. Ja minä olin siis sairaalassa vielä. Mutta että hatunnosto sinulle kun jaksat kattoa hommaa kotosalla! =) Jahah, jos sitten alkaisin päivittää listaa, ennenkuin on poitsun lounaanlaitto-hommelit..
Aurinkoista lauantaipäivää kaikille pikkuisille ynnä äideille, ainakin täällä meillä porottaa niin nätisti! (kunpa alkaisi sulaa nuo lumetkin pian...)
Ippu :heart: Annika 7vkoa+
tutteli :hug: Taatusti väsyttävää! Toivotaan että jossain vaiheessa saat itsekin levätä kunnollisen pätkän, että mies hoitelisi vauvaa sen aikaa. Ja mitä tulee miehen "huomionkipeyteen" , niin tuikkaa miehelle ohimennen suukko tai kaks ja nätti katse ni se on taas hetken tyytyväinen! Jaksamista! :hug:
Ja liinajutusta, meillä on tommonen ihan originelli miljoonan kilometrin pituinen trikooliina, ja en osaa vielä sitä kovin nopsasti ja näpsästi solmia, joten ei tosiaan mikään up&go sekään.. Ja hauska ilmaisu by the way! =)
, niin tuikkaa miehelle ohimennen suukko tai kaks ja nätti katse ni se on taas hetken tyytyväinen! Jaksamista! :hug: Ja liinajutusta, meillä on tommonen ihan originelli miljoonan kilometrin pituinen trikooliina, ja en osaa vielä sitä kovin nopsasti ja näpsästi solmia, joten ei tosiaan mikään up&go sekään..
Ja hauska ilmaisu by the way! =) MammaMuu tsemppiä ja voimahaleja :hug: . Vetää hiljaiseksi. Kuulostaa aika pelottavalta kanssa toi ennen kertoma.
Misupai Hullujen päivien kamat ei ole jämäeriä vaan erikoiseriä jotka tilataan vaan HPtä varten. Osa merkkikamoista saattaa olla lisenssillä tehtyjä, sen voi kuitenkin tarkistaa aina valmistusmaa-lapuista. Osa on ihan samaa kamaa kuin muuallakin mutta on vaan otetu isompi erä. Normaalistihan stocka ei pysty hinnoilla kilpailemaan kun vastassa on s-ja k-ryhmien ketjut kaikkine myntipisteineen. Olen töissä keskustan stockalla...
Meillä on kanssa pitkä trikookantoiina joka on ollut ihan kätevä, joskin luulen kätevyyden kasvavan samassa tahdissa kun ulkovaatteet vähenevät kesää kohti sekä äidillä että lapsella. Mutta kyllä se on asiansa ajanut kun olen itsekseni ulkoilittanut kahta koiraa, hirvittää vaan kaatumisen vaara. Ilmeiseti ns. turhista huolehtiminen kuitenkin kuuluu nyt tähän äitiyteen? (kaatuu lapsen kanssa, pudottaa lapsen, pukee liian vähän, pukee liikaa, syökö se tarpeeksi, syökö liikaa, onko vastike liian lämmintä/kylmää yms.) Siinä se munkin aika menee kätevästi pohtiessa.
Kohta lähdetään ulkoilemaan koko perheen voimin, ihana sää taas!
BiaBia ja Kilian
Misupai Hullujen päivien kamat ei ole jämäeriä vaan erikoiseriä jotka tilataan vaan HPtä varten. Osa merkkikamoista saattaa olla lisenssillä tehtyjä, sen voi kuitenkin tarkistaa aina valmistusmaa-lapuista. Osa on ihan samaa kamaa kuin muuallakin mutta on vaan otetu isompi erä. Normaalistihan stocka ei pysty hinnoilla kilpailemaan kun vastassa on s-ja k-ryhmien ketjut kaikkine myntipisteineen. Olen töissä keskustan stockalla...
Meillä on kanssa pitkä trikookantoiina joka on ollut ihan kätevä, joskin luulen kätevyyden kasvavan samassa tahdissa kun ulkovaatteet vähenevät kesää kohti sekä äidillä että lapsella. Mutta kyllä se on asiansa ajanut kun olen itsekseni ulkoilittanut kahta koiraa, hirvittää vaan kaatumisen vaara. Ilmeiseti ns. turhista huolehtiminen kuitenkin kuuluu nyt tähän äitiyteen? (kaatuu lapsen kanssa, pudottaa lapsen, pukee liian vähän, pukee liikaa, syökö se tarpeeksi, syökö liikaa, onko vastike liian lämmintä/kylmää yms.) Siinä se munkin aika menee kätevästi pohtiessa.
Kohta lähdetään ulkoilemaan koko perheen voimin, ihana sää taas!
BiaBia ja Kilian
pikkuvaemo Mä olen huomannut sillä tavalla "saaneeni itseni takas" että nautin siitä kun en ole enää niin riippuvainen mistään! tarkoitan lähinnä sitä kun odotusaikana, varsinkin lopussa pelkäsin jäädä yksin jos jotain sattuisi. Myös miehen silmissä olen nyt oma itseni, olen NAINEN enkä vaan se odottava äiti jota pitää/joutuu vähän pitää silmällä, auttaa ja suojella, ihana itsenäinen tunne! minä olen nyt minä! kuulostaako hassulle.. ? mua hymyilyttää ajatella tulevaa kesääkin kun en ole se "odottava äiti" joka ei saa juoda mitään eikä syödäkään kaikkea, vaan voin nauttia kesästä ihanan mieheni ja suloisten lasteni kanssa ja stressata jotain ihan muita asioita kuin isoa vatsaani ja kömpelöä oloani. Pitää vielä lisätä että olen alkanut taas tuntea itseni ajoittain seksikkääksi, ehkä sitä teettää juuri tuo että mies huomio minut eritavalla.
Skog Mä pidin ihan eka leutona päivänä sen viistoista minuuttia vaunuissa parvekkeella, sit seuraavan kerran oltiinkin jo kauemmin, reilut puoli tuntia. Nyt laitoin vauvan vaunuun parvekkeelle nukkumaan kun aurinko siihen paistaa ja lämpöasteita ja ajattelin että pikkuinen saa nukkua siellä niin kauan kuin nukkuu. Varmaan sään mukaan kannattaa ajatella ja miettiä vauvan ikääkin. Mutta kun "alkutotuttelu" on ohi niin tuskin sitten enää tarvitsee kelloa kytätä.
VATSAVAIVOJA! koko eilinen meni kantaessa huutavaa vauvaa. Tissillä on hetken tyytyväinen mutta alkaa vaikeroida siinäkin ja purskahtaa itkuun. Illalla olin jo vähän ihmeessä kun vauva vaan huusi ääni käheänä, se kun vaihdan vaippaa ja "pumppaan hellästi jaloista" ja hän saa joko pieraistua tai kakattua niin helpottaa aina hetkeksi. Tänään aloitin relatipat ja annoin yhden jekovitin. Saa nähdä paheneeko meidän tilanne vai mihin suuntaan mennään,,..On ihan kauheaa kun ei voi oikein auttaa ja toinen huutaa paniikissa. :ashamed:
enne ja Leo reilut pari viikkoa
Skog Mä pidin ihan eka leutona päivänä sen viistoista minuuttia vaunuissa parvekkeella, sit seuraavan kerran oltiinkin jo kauemmin, reilut puoli tuntia. Nyt laitoin vauvan vaunuun parvekkeelle nukkumaan kun aurinko siihen paistaa ja lämpöasteita ja ajattelin että pikkuinen saa nukkua siellä niin kauan kuin nukkuu. Varmaan sään mukaan kannattaa ajatella ja miettiä vauvan ikääkin. Mutta kun "alkutotuttelu" on ohi niin tuskin sitten enää tarvitsee kelloa kytätä.
VATSAVAIVOJA! koko eilinen meni kantaessa huutavaa vauvaa. Tissillä on hetken tyytyväinen mutta alkaa vaikeroida siinäkin ja purskahtaa itkuun. Illalla olin jo vähän ihmeessä kun vauva vaan huusi ääni käheänä, se kun vaihdan vaippaa ja "pumppaan hellästi jaloista" ja hän saa joko pieraistua tai kakattua niin helpottaa aina hetkeksi. Tänään aloitin relatipat ja annoin yhden jekovitin. Saa nähdä paheneeko meidän tilanne vai mihin suuntaan mennään,,..On ihan kauheaa kun ei voi oikein auttaa ja toinen huutaa paniikissa. :ashamed:
enne ja Leo reilut pari viikkoa
Mamma muu: Toivottavasti sinisyyskohtaukset loppuvat ja kaikki varmasti on hyvin! :hug:
Vauva-arki on jotenkin niin hektistä ja samalla yksitoikkoista, että eipä ihmeemmin oo mitään raportoitavaa. Kakka tuli taas eilen illalla viiden päivän tauon jälkeen ja pojan olo helpottui huomattavasti. Yökin meni ihan eri merkeissä kuin edellinen.
Eilen tehtiin 2h lenkki kaupungissa (ei kaupoissa kuitenkaan) vaunuilla ja tänään ajattelin omistautua koiralle ja viedä sen metsään pitkästä aikaa. Pääsis vaan ulos asti ennen pimeää. Äiti aiko tuoda niiden koiran mulle trimmattavaksi, joten siinä vierähtää toista tuntia helposti. Onneksi on tuo isäntä kotosalla niin se joutaa oleen pojan kanssa.
Tuo pikkumies on kyllä kummallinen kun tahtoo vaan nukkua hälinässä ja ihmisten keskellä. Jos vie omaan sänkyyn hiljaseen makkariin ni herää muutamassa minuutissa. Imuri tai koiran haukkuminenkaan ei haittaa unia yhtään.
Onko teille muille joku kokoajan sanomassa, että tee näin tai näin, muuten se tekee tuota monta vuotta tästä eteenpäin jne!?
Esim. ettei saa nukuttaa vieressä ku ei sit opi omaan sänkyyn ja ei saa antaa nukahtaa tissille ku sit ei suostu enää nukahtaa muulla tavalla jne.
Mä oon ihan kyllästyny tollasiin neuvoihin. Kai sitä saa tehä ite omat valintansa tässä kasvatuksessa ja sitä on sitten vaan osattava elää niiden ratkaisujen kanssa. Kunhan päätöksistä ei oo haittaa lapselle.
Nyt munakello soi ja kiusaus taitaa olla valmista. Sit vihdoin sinne lenkille. :wave:
Rhea ja Nomppu 3vko
Vauva-arki on jotenkin niin hektistä ja samalla yksitoikkoista, että eipä ihmeemmin oo mitään raportoitavaa. Kakka tuli taas eilen illalla viiden päivän tauon jälkeen ja pojan olo helpottui huomattavasti. Yökin meni ihan eri merkeissä kuin edellinen.
Eilen tehtiin 2h lenkki kaupungissa (ei kaupoissa kuitenkaan) vaunuilla ja tänään ajattelin omistautua koiralle ja viedä sen metsään pitkästä aikaa. Pääsis vaan ulos asti ennen pimeää. Äiti aiko tuoda niiden koiran mulle trimmattavaksi, joten siinä vierähtää toista tuntia helposti. Onneksi on tuo isäntä kotosalla niin se joutaa oleen pojan kanssa.
Tuo pikkumies on kyllä kummallinen kun tahtoo vaan nukkua hälinässä ja ihmisten keskellä. Jos vie omaan sänkyyn hiljaseen makkariin ni herää muutamassa minuutissa. Imuri tai koiran haukkuminenkaan ei haittaa unia yhtään.
Onko teille muille joku kokoajan sanomassa, että tee näin tai näin, muuten se tekee tuota monta vuotta tästä eteenpäin jne!?
Esim. ettei saa nukuttaa vieressä ku ei sit opi omaan sänkyyn ja ei saa antaa nukahtaa tissille ku sit ei suostu enää nukahtaa muulla tavalla jne.
Mä oon ihan kyllästyny tollasiin neuvoihin. Kai sitä saa tehä ite omat valintansa tässä kasvatuksessa ja sitä on sitten vaan osattava elää niiden ratkaisujen kanssa. Kunhan päätöksistä ei oo haittaa lapselle.
Nyt munakello soi ja kiusaus taitaa olla valmista. Sit vihdoin sinne lenkille. :wave:
Rhea ja Nomppu 3vko
pääsen korkkaan tän pinon!
Pikaseen vaan ilmoitan et meille syntyi 27.3-08 rv 41+4 klo 08.11 maailman ihanin peikkoprinsessa, hienoilla missin mitoilla 53 cm, 4800 g ja pipo 37 cm. Synnytys oli helppo mutta kivulias käynnistyksen vuoksi, yhtään repeämää ei tullut vaan yhteistyö kätilön kanssa sujui täydellisesti ja onnistuin ponnistamaan neitiä ulos aivan täydellisillä hetkillä. Eli alapää ei ollenkaan kipeä mistä olen niin onnellinen, kohtu vaan vielä vähän arka samoin kuin häntäluu, mutta ei todellakaan pahasti. Neiti vaan nukkuu ja syö, viime yönäkin yli 5 tuntia putkeen! Ensimmäisen vuorokauden hän vietti keskolassa alhaisen happisaturaation vuoksi, mutta ei infektioita eikä muutakaan vialla! Ollaan kyllä niiiiin onnellisia hänestä :heart: :heart: !!!
:heart: :Ninni ja "Alexandra" 2 vrk
Pikaseen vaan ilmoitan et meille syntyi 27.3-08 rv 41+4 klo 08.11 maailman ihanin peikkoprinsessa, hienoilla missin mitoilla 53 cm, 4800 g ja pipo 37 cm. Synnytys oli helppo mutta kivulias käynnistyksen vuoksi, yhtään repeämää ei tullut vaan yhteistyö kätilön kanssa sujui täydellisesti ja onnistuin ponnistamaan neitiä ulos aivan täydellisillä hetkillä. Eli alapää ei ollenkaan kipeä mistä olen niin onnellinen, kohtu vaan vielä vähän arka samoin kuin häntäluu, mutta ei todellakaan pahasti. Neiti vaan nukkuu ja syö, viime yönäkin yli 5 tuntia putkeen! Ensimmäisen vuorokauden hän vietti keskolassa alhaisen happisaturaation vuoksi, mutta ei infektioita eikä muutakaan vialla! Ollaan kyllä niiiiin onnellisia hänestä :heart: :heart: !!!
:heart: :Ninni ja "Alexandra" 2 vrk
Huh huh!! Meillä oli tänään neidin 2-vuotis synttärit ja koko loppuviikko ja tämä päivä on mennyt niitä laitellessa! Nyt on sitten väsynyt ja onnellinen olo! Tyttö tykkäs kun oli kavereita ja sai leikkiä!! Mutta kuinka väsynyt sitä sitten ristiäisten/häiden jälkeen on, kun nyt jo näin "pienten" juhlien jälkeen ihan naatti!
Mamma muu: Stemppiä ja voima :hug:
Jade80: kyselit pukeutumisestani häihin/ristiäisiin, niin minulle ei varsinaista hääpukua tule. Minun pappa ompelee minulle vaaleasta kankaasta hameen ja jakun, sitten ostan siihen (jos löydän) vaalean topin, jonkun sellaisen jolla pystyisi imettämään.
Tuosta ulkoilusta on ollut puhetta, niin me käytiin pojan kanssa ulkona kun poika oli 6 päivää vanha. Sillon oltiin joku reilu vartti, kun oli lämpöasteita. seuraavana päivänä poika oli ulkona jo varmaan tunnin verran. sen jälkeen onkin varmaan joka päivä nukkunut vähintään yhdet päikkärit ulkona(lukuunottamatta kovia pakkaspäiviä, joita tässä oli männä viikolla muutama). Nytkin nukkuu ulkona, kun kävin lenkillä sen kanssa.
Mun tekis hirveesti mieli hommata jonkinlainen kantoliina/pussi. Poika tuntuu viihtyvän vähän liiankin hyvin sylissä, niin vois helpottaa varsinkin meidän aamuja sitten kun jäädään kolmisteen kotiin kun mies lähtee töihin (ensi viikolla). Ei tahdo oikein aamutoimista tulla mitään jos pitää kaikki tehdä yhdellä kädellä!!
Muumi82 ja poika kolmisen viikkoa
Mamma muu: Stemppiä ja voima :hug:
Jade80: kyselit pukeutumisestani häihin/ristiäisiin, niin minulle ei varsinaista hääpukua tule. Minun pappa ompelee minulle vaaleasta kankaasta hameen ja jakun, sitten ostan siihen (jos löydän) vaalean topin, jonkun sellaisen jolla pystyisi imettämään.
Tuosta ulkoilusta on ollut puhetta, niin me käytiin pojan kanssa ulkona kun poika oli 6 päivää vanha. Sillon oltiin joku reilu vartti, kun oli lämpöasteita. seuraavana päivänä poika oli ulkona jo varmaan tunnin verran. sen jälkeen onkin varmaan joka päivä nukkunut vähintään yhdet päikkärit ulkona(lukuunottamatta kovia pakkaspäiviä, joita tässä oli männä viikolla muutama). Nytkin nukkuu ulkona, kun kävin lenkillä sen kanssa.
Mun tekis hirveesti mieli hommata jonkinlainen kantoliina/pussi. Poika tuntuu viihtyvän vähän liiankin hyvin sylissä, niin vois helpottaa varsinkin meidän aamuja sitten kun jäädään kolmisteen kotiin kun mies lähtee töihin (ensi viikolla). Ei tahdo oikein aamutoimista tulla mitään jos pitää kaikki tehdä yhdellä kädellä!!
Muumi82 ja poika kolmisen viikkoa
LAuantaita kaikille!! Täälläkin nautittu ihanasta päivästä ja tehtiin pitkä lenkkikin koko sakilla, anopille ja apille näytettiin paikkoja täällä kylällä. Aamupäivällä käytiin vähän ostoksilla.
BiaBia: kiitos selvennyksestä, keskiviikkona suunnataan siis keskustaan. MIehellä vapaata ja sekin löys jotain kivaa siitä kuvastosta.
Skog: Meillä on radiopuhelimet itkuhälyinä. Ne ostettiin jo ennen vauvaa ja varmistettiin, että niissä tuo vox-toiminto. Meidän mielestä toimii hyvin ja kuuluvuushan on niissä (mallista riippuen) tosi hyvä. Meillä on Alan-merkkiset ja niiden kantavuus max. 3km. Todellisuus on ehkä vähän lyhyempi. Ne on ostettu Clas Ohlsonilta ja on siellä tälläkin hetkellä vähän eri merkkisiä myynnissä. Me päädyttiin noihin siksi, että ne toimii vauva-ajan jälkeenkin vaikka marjametsässä tai lasten leikeissä.
Vaunuajelusta Skogille ja muillekin. Me oltiin ekalla kerralla puolisen tuntia, kun kävin ipanan kanssa kirjastossa ja molempiin suuntiin noin 10 minsan matka, sekä jäin suustani kiinni talon mummojen kanssa.
Pikkuvaemon "oletko saanut itsesi takaisin"-gallupiin: Mielestäni olen ja miehenkin mielestä. NAuran entiseen tapaan ja osaan jo pelleillä... raskausaikana mun pinna oli vähän kireämmällä ja jotenkin olin vähän huumorintajuton. Nyt osaa tosiaan ottaa entiseen tapaan hauskuutta pikkuasioista ja hölmöillä miehen kanssa. Sen huomasi jo petipuuhissakin, kun osasi nauraa ja hassutella, sekä nauttia!!! Enkä myöskään itke ihan niin herkästi kirjaa tms. lukiessa. Mutta kyllä mie vieläkin olen herkkä edelleen, koska olen aina ollut. Ja fyysisestikin vietin tänään juhlapäivää, koska omien farkkujen nappi meni kiinni!!! Jee, paitsi olihan ne vähän vielä tiukemmat kun normaalisti.
Nyt vaavi kutsuu soppatykkiä.
MIsupai
BiaBia: kiitos selvennyksestä, keskiviikkona suunnataan siis keskustaan. MIehellä vapaata ja sekin löys jotain kivaa siitä kuvastosta.
Skog: Meillä on radiopuhelimet itkuhälyinä. Ne ostettiin jo ennen vauvaa ja varmistettiin, että niissä tuo vox-toiminto. Meidän mielestä toimii hyvin ja kuuluvuushan on niissä (mallista riippuen) tosi hyvä. Meillä on Alan-merkkiset ja niiden kantavuus max. 3km. Todellisuus on ehkä vähän lyhyempi. Ne on ostettu Clas Ohlsonilta ja on siellä tälläkin hetkellä vähän eri merkkisiä myynnissä. Me päädyttiin noihin siksi, että ne toimii vauva-ajan jälkeenkin vaikka marjametsässä tai lasten leikeissä.
Vaunuajelusta Skogille ja muillekin. Me oltiin ekalla kerralla puolisen tuntia, kun kävin ipanan kanssa kirjastossa ja molempiin suuntiin noin 10 minsan matka, sekä jäin suustani kiinni talon mummojen kanssa.
Pikkuvaemon "oletko saanut itsesi takaisin"-gallupiin: Mielestäni olen ja miehenkin mielestä. NAuran entiseen tapaan ja osaan jo pelleillä... raskausaikana mun pinna oli vähän kireämmällä ja jotenkin olin vähän huumorintajuton. Nyt osaa tosiaan ottaa entiseen tapaan hauskuutta pikkuasioista ja hölmöillä miehen kanssa. Sen huomasi jo petipuuhissakin, kun osasi nauraa ja hassutella, sekä nauttia!!! Enkä myöskään itke ihan niin herkästi kirjaa tms. lukiessa. Mutta kyllä mie vieläkin olen herkkä edelleen, koska olen aina ollut. Ja fyysisestikin vietin tänään juhlapäivää, koska omien farkkujen nappi meni kiinni!!! Jee, paitsi olihan ne vähän vielä tiukemmat kun normaalisti.
Nyt vaavi kutsuu soppatykkiä.
MIsupai
Hei. Ilmoittaudun mukaan. Poika syntyi 11.3.08 klo 9.54. Painoa 3910g ja pituutta 51 cm sekä pipo 36 cm, raskausviikoilla 37+5.
Onko muita joilla vauvan napa vielä erittää ja punoittaa ympäriltä 3 viikon ikäisenä? Näin hormoonihöyryissä sitä on huolesta sykkyrällä. Torstaina terveydenhoitaja laittoi siihen violettia-tököttiä, mutta ei siitä apua ainakaan vielä ole ollut? Kiitos jos vastaatte.
äiti ja kolme poikaa
Onko muita joilla vauvan napa vielä erittää ja punoittaa ympäriltä 3 viikon ikäisenä? Näin hormoonihöyryissä sitä on huolesta sykkyrällä. Torstaina terveydenhoitaja laittoi siihen violettia-tököttiä, mutta ei siitä apua ainakaan vielä ole ollut? Kiitos jos vastaatte.
äiti ja kolme poikaa