Marraskuun muruset *lokakuussa*

MoonVaan
ihana menu teillä tänään!

me tykätään molemmat kokkailla mutt käytännössä se on ollu viimesen vuoden ajan lähestulkoon miehen heiniä, kun oon ite tehny kahden vuoden opinnot vuodessa niin en oo ihan hirveesti muuta ehtiny tekeen..(eli mies on sitten hoitanut tiskit, kaupassa käynnin, ruuanlaiton ja koirat!)
olisin halunnu just laittaa ruokia pakkaseen, siks ettei miehelläkään ekana isyyslomaviikkona menis kokkailuun aikaa vaan voitais keskittyä ihmettelemään vauvaa, mutt tosiaan toi pakastin on nyt niin täynnä hirven- ja peuranlihaa etteipä sinne enää mitään mahdu! mutt jos niikseen tulee niin ehkäpä mä sallin meille pari kertaa jotain valmisjuttuja vaikka lihatiskiltä tai mahdollisesti jopa eineksiä
vointeja kaikille!
Josefiina & tyttö 37+0 POKS!

 

pakastaminen, kyllä, olen tehnyt ruokaa pakkaseen. Lohikiusausta ja kermaperunoita. Sitten pakastin esikoiselle tomaatti-perunaporkkana-jauheliha-patahässäkkää, kun tykkää siitä niin kovasti, mutta mies ei välitä. Niin aattelin, että ois poitsunkin lempiruokia tarjolla, kun tarve vaatii. Ja pakastan myös kerta-annoksina ylijäämäruokia miehelle töihin otettavaksi. Mäkin vastaan meillä 100% ruokapolitiikasta, paitsi joskus viikonloppuisin mies innostuu tekemään meille "kuninkaitten aamiaisen" (munia ja pekonia) ja osaa kyllä joitain perusruokia tehdä, konhan vain töiltään ehtisi.

Mä olen nukkunut ihan törkeän hyvin pari viime yötä! Esikoinen heräsi eilen aamulla vasta ennen yhdeksää ja olin itse tajunnut mennä vielä ajoissa nukkumaankin. Ja viime yön poitsu oli mummolassa ja taas nukuttiin miehen kanssa sinne ysiin saakka. Toki pari-kolme pissareissua molempina öinä, mutta samoin tein olen taas uneen vaipunut. Mutta silti väsyttää! :headwall:

Aurinkoista sunnuntaita!

 

Kurpitsa, Kojootti, MoonVaan ja Liirah mäkin voisin osallistua äippäpolikahveille Mieluummin jäisin samana päivänä synnyttämäänkin. Tosin sinä päivänä vasta viikko 36+0 eli parempi toki olis, jos tulisi siihen vielä pari viikkoa päälle. Alan vaan olla NIIN kypsä tähän odotteluun. Yöt menee huonosti ja liitoskivut on niin kovia, ettei pääse kävelemään ja jopa housujen ja sukkien pukeminen on tuskaa. Ei ollut mitään tällaista kahdessa edellisessä raskaudessa. Ne meni molemmat ylikin, mutta jos tämä menee yli niin varmaan sekoan!

MoonVaan kuulostaa tosi kivalle tuo teidän illallistraditio! Ja kuten Liirah sanoi, sulla on kadehdittavan paljon viikkoja kasassa

TSemppiä ja jaksamista kaikille viimeisten viikkojen ja päivien kärvistelyihin ja te, joilla ei ole mitään oireita niin nauttikaa =)

 

Mä kotiuduin justiinsa myllystä ja kyllä tuolla alakerrassa JOTAIN tapahtuu, tietäis vaan että mitä :| Nyt tuli oikeen tosi häijyjä sukkapuikkopistoksia kohdunsuulle kun kävelin, ehkäpä siellä paikat pikkuhiljaa avautuu. Vaikea sanoa ku en mä tosiaan vissiin ole mihinkään synnytystapa-arvioon menossa, se karsiutuu pois koska menen kokoarvioon rv 37. Toivon mukaan olen vielä silloin yhtenä kappaleena
Mies lähti töihin yhdeltä ja nappas pojan mukaan, siellä ne kaks nyt puunaa autoja ja lattioita ja syö pitsaa ja ajelee potkumopolla Ja mulla on vapaapäivä, iiihanaa :heart:

 

Kojootti: Mulla on ollut noita sukkapuikkokipuja koko raskauden ajan ja nyt jatkuvasti sellaisia, että tuntuu kuin jalat lähtisi alta. Joku sanoi, että ne on vaan sitä, että joku hermo on jumissa, eivät kuulemma tee mitään kohdunsuulle.

Mulla on todella ahdistava olotila, kun närästää kaikki illat ja yöt menee jotenkuten, nukun 5 tunnin pätkän ja sitten ei enää tunnu mikään asento hyvältä.

Synnytystapa-arviossa kävin torstaina ja mitään estettä ei pitäisi olla, esikoisen sektioon syy oli se, että poitsulla oli napanuora kerran olkapään ympäri ja 2 kertaa jalan ympäri, tätähän minä en aiemmin tiennyt. Nyt sitten joudutaan kaikki jännittämään, että milloin tulee lähtö ja kuka mua kuskaa. Sen lääkäri vaan sanoi, että kun synnytys käynnistyy, niin pitää lähteä heti, eikä jäädä kotiin miettimään, jo tuon sektiohaavan vuoksi ja siksikin, että ensimmäinen synnytys kesti vaan vajaat 6,5 tuntia.

shihtzu + poitsu 37+3

 

tb: en laita vaunuihin lakanoita

sukkapuikkotuntemuksia ei ole tässä raskaudessa esiintynyt mut muita vihlontoja senkin edestä

aiheuttaako saunominen muilla suppareita? mulla se aiheuttaa päinvastaista eli rentouttaa vähän liiaksikin vaik toivois päinvastaista

pakastus: välil tulee ruokajämiä pakastettua, on sit sieltä helppo sulatella vaik lapsille jos tarvii nopsaan saada naposteltavaa

kurpitsa ja "A" rv37+5

 

tb mulla on pieniä lakanoita, suojaan sillä vaunukopan patjan, ihan vaan siksi, että jos sattuu puklaamaan niin säästyy patja pahimmilta pukluilta.

2 tuntia nukuttu viimeyönä, lonkkiin koskee joka asento:stick:
Äippäpolille painoarvioon meno kohta, ei inspiroisi autossa paria tuntia istua, mutta kai se on vaan pakko. jos samalla kävisi loput tavarat ostamassa, vauvalta puuttuu vanna ja varmuudeksi jos yhden tuttipullon ostaisi. Sähkökäyttöinen rintapumppu tekisi mieli myös ostaa, kuopukselle en antanut kuin tissia, niin oli aika tuskaa kun ei voinut mihinkään jättää ensimmäiseen 11 kuukauteen hoitoon, kun ei pullo kelvannut, tälle vauvalle jos antaisi aina sillon tällöin pullosta....

Jees, mut nyt suihkuun ja menoksi, palaan iltapäivällä kertomaan kuulumiset :wave:

kirppunen 39+3:heart:

 

Täällä olis nyt lähtö sinne käynnistykseen edessä Jännittää ihan sikana ja ei oikein tiedä miten päin tässä olis! Toiveikkaana uskon, että tänään saan masukin jo syliin! En halua edes miettiä, että monta päivää joutuisin kärvistelemään... Mietin kauhuissani, että jos ei lähdekkään etenemään ja laitavat mut vielä kotiin pian! En kyllä suostu!

Mutta suppari tuulia kaikille ja tuun sitten kertomaan kun joskus koneelle pääsen, että miten on käynyt:wave:

Zaijuska ja Saappi 38+2

 

zaijuska: tsemppiä matkaan =)

omaan oloon ei ihmeempiä, aamul tuli taas limavuotoa mut se ei kyllä kerro mitään..mut nyt vois hiukan siivoilla päälimmäisiä ja kömpiä sit takasin vällyjen väliin

kurpitsa ja "A" 37+6

 

Zaijuskalle tsemppiä mukaan =)

Puuh, itte niin kyllästyny tähän ettei tosikaan..

pe-la yönä ei tullu paljo nukuttua ja oli semmonen lähteäkkö vai eikö lähteä fiilis..saunan ja sänkyhommien seurauksena olin tosi kipee lähes koko yön...
La-su yöksi otin rennien ja särkylääkkeen valmiiks ja kylläpä vaan nukutti makiasti.
Eilinen meni siivotessa kaikkee rästihommia ( liesituuletin, lampun kuvut, keittiön kaapinovet, lastenhuoneet... ) ja kuinka ollakaan yöllä heräsin 2.47 ja sain valvoa viiteen asti ku supisteli 8-10 minuutin välein niin et tuntu kuin jalkaki halkeis atomeiks ku se kipu säteili.. alamaha oli tosi kipee ja selkä kans, mutta ei... tässä sitä taas ollaan ja edelleen yhtenä kappaleena...

Tänään ois neuvola ( aah niin turhaa niin turhaa ) mutta eihän siellä mitään selviä ku ei se tota alapään tilannetta katso ollenkaan. On varmasti edistystä tapahtunu ku ei voi tommosia kipuja muuten olla ja kahtena yönä vielä...

Jaksettava on meidän melkein kaikkien vielä hetken aikaa, tsemppiä

piprane ema ja Lotta 37+3

 

Moi

Zaijuskalle tsemppiä käynnistykseen!

Kirppunen, onneksi sä olet jo niin pitkällä, että ei ole enää pitkää aikaa kärsittävä lantiokipujen kanssa. Ovat kyllä yhtä helvettiä.
Tulehan kertomaan kokoarvion tulokset myöhemmin!

Mulla alkaa hermot menemään ihan totaalisesti tähän odotteluun. Toivo alkaa kohta menemään, että tämä lähtisi spontaanisti syntymään. Aikaa laskettuun aikaan on n. viikko mutta musta tuntuu jo nyt kuin olisin yliajalla. Esikoinen syntyi 37+2 ja synnytys lähti käyntiin spontaanisti suppareilla. Nyt varmaan menee käynnistykseen joskus 42+ viikoilla, p**kele!

Tämän viikon tytön perhepäivähoitaja on lomalla, joten onneksi meillä riittää puuhaa. Ehkä tytön kanssa touhuilu saisi vauvankin häädettyä yksiöstä

Turhautunut Pikku-Katti, 38+5 |O

 

Zaijuskalle tsemppiä käynnistykseen!

Omat neuvola kuulumiset:
RV 39+1
Paino 100g
RR 109/69
Pissa puhdas
Kohdunpohjan korkeus 34 cm
Tarjonta rt
Syke 154-164
Liikkeet ++

Eipä sitten sen erikoisempaa. Sovittiin terkan kanssa, et jos ei ala syntymään tässä viikon sisällä, niin sit ens viikolla kirjottaa lähetteen äpolille, ku kävin siellä koko arviossa pari viikkoa sitten, niin silloin arvioivat neitosen painavan laskettuna aikana pikkasen vajaa 4 kiloa. Ja itte oon tässä panikoinu, et kamala, miten iso tyyppi sieltä on tulossa ja että saako sen pungettua tuolta ulos...

Neppulainen ja Mykkis rv 39+1

 

Mä ajattelin pyytää jos mun mutsi tai anoppi toisivat meille muutamaksi päiväksi jotain ruokaa kun kotiudutaan sairaalasta. He kun molemmat asuvat täällä samassa kaupungissa

Mirtsu - mulla myös sukkien, housujen, kenkien tms. pukeminen tuottaa tuskaa! Joudunkin nykyään tekemään noi kaikki istualteen. Yhdellä jalalla ei pysty seisomaan kun vihloo niin pirusti alavatsaan ja nivusiin:kieh:

Tinker bell - mulla ainakin sukkapuikot tuntuu suomeksi sanottuna pillussa Mulla on myös ollut iltaisin noita menkkatuntemuksia alavatsalla ja selässä, mutta en osaa sanoa mistä ne johtuu

Zaijuskalle paljon tsemppiä :wave:

Mä olen alkanut miettimään, että pitääkö synnytykseen jotenkin henkisesti valmistautua? Mä en ole edes kauheasti miettinyt koko asiaa, kun tiedän että synnytyksen kulkuun ei voi vältämättä itse vaikuttaa. Mutta nyt olen alkanut tosiaan mietiskelemään, että pitäisikö kipuun tms. jotenkin valmistautua?

SW 37+0 ja ** POKS**

 

Mä olen alkanut miettimään, että pitääkö synnytykseen jotenkin henkisesti valmistautua? Mä en ole edes kauheasti miettinyt koko asiaa, kun tiedän että synnytyksen kulkuun ei voi vältämättä itse vaikuttaa. Mutta nyt olen alkanut tosiaan mietiskelemään, että pitäisikö kipuun tms. jotenkin valmistautua?

SW 37+0 ja ** POKS**

tästä varmaan on mielipiteitä yhtä paljo ku ihmisiäki, mutta ite oon sitä meiltä että henkinen puoli on myös toooooosi tärkee, ihminen ku on kuitenki psykosomaattinen kokonaisuus. Itse esim. uskon vahvasti että se, että tää raskaus on toistaseks sujunu niin loistavasti ja kivuttomasti on osittain mm. sen ansiota että mies on tukenu mua täysillä, ei oo ollu juuri stressin aiheita, oon voinu keskittyä niihin asioihin mitkä on mulle tärkeitä ja huolehtia sekä henkisestä että fyysisestä hyvinvoinnistani. Henkinen puoli synnytyksessä tulee musta esiin esim siinä, miten pystyy sitten suppareiden välissä rentoutumaan, hengittelemään ja keskittymään.

ja vaikka sanotaan ettei synnytyksen kulkuun voi itse vaikuttaa niin siinäkin musta "totta (vain) toinen puoli", sillä tutkimusten mukaan jos pystyy rentoutumaan (=käytännössä harjoitellut etukäteen), synnytys on keskivertoa 2 tuntia lyhyempi, koettu kipu arvioidaan vähäisemmäksi ja synnytys voi olla jopa turvallisempi (koska esim toimenpiteitä tarvitaan vähemmän).

ja niinkin se menee, että se mihin uskoo, siitä voi olla hyötyä, esim itse kun uskon henkisen(kin) puolen tärkeyteen, niin se voi olla mulle synnytyksessä voimavara, kun taas jos ei moiseen usko niin siitä tuskin on hyötyäkään toisaalta mun "henkistä vahvuutta " taas edesauttaa sekin että fyysinen pohjakuntokin on OK, mikä tuo mulle lisävarmuutta synnytyksestä selviämiseen ja kenties nopeampaan toipumiseenkin.

hmm..saakohan tästä mun sepustuksesta mitään selvää..

*nyt laittamaan valmiiks päivällisttä varten perunamuussia, fetasalaattia ja pihvejä, sitt koiruuksien kanssa lenkille ja sitte kolmas eli vika lääkärineuvola*

Josefiina ja tytsy 37+1

 

Zaijuskalle tiedoksi, että täällä pidellään peukkuja jotta saat pikkuisen jo tänään syliisi :heart:

Mäkin uskon, että synnytykseen kannattaa jossain määrin valmistautua. Ei siitä ainakaan mitään haittaa ole Mä olen paljon kattellut noita kanadalaisia dokumenttisarjoja synnäreistä, ja siinä yhdessä sarjassa on yksi ihan loistava kätilö jolla on tosi hyviä hengitys- ym. vinkkejä synnyttäjille. SItä katsottuani olen syvästi ihmetellyt, miksi kaikki hengitysharjoitukset on täällä Suomessa (tai ainakin Turussa) jätetty kokonaan synnytysvalmennuksesta pois :/ esikoista kun odotin, niin meidän terkkari oikein painotti kuinka turhia ne hengitysharjoitukset on ja miten niistä ei ole mitään hyötyä, ja jälkikäteen sitten tässä dokumenttisarjassa se kätilö kertoi, miten suuri merkitys hengitystekniikalla onkaan.
Mutta joo. Suomessa tuntuu muutenkin olevan ihan oma tyyli, ja se on se, että kaikki tehdään länsimaisen lääketieteen tapaan: paljon lääkettä, vähän vaihtoehtoisia kivunlievityksiä (se näkyy justiinsa esim. ammeiden vähyytenä ja siinä, ettei mahdollisuutta vesisynnytykseen ole enää vissiin missään sairaalassa..?), ei minkäänlaisia rentoutusharjoituksia synnytysvalmennuksessa.
Mun mielestä synnytysvalmennusta saisi kyllä tosissaan uudistaa, se varmasti omalta osaltaan vähentäisi myös synnytyspelkoa.

Joku kyseli noista sukkapuikkokivuista. No, nimi kertoo paljon Se tuntuu justiinsa siltä, ku joku tuikkisi sukkapuikkoja tuonne kohdunsuulle. Jos ja kun niitä kipuja tulee, niin tunnistat ne kyllä varmasti Mulla ainakin liian reipas kävelyvauhti laukaisee heti noi sukkapuikkokivut.

 

Huomeniapäiviä

tämä ja huominen vielä töissä...pakko jaksaa!

Viikonloppu meni uudella asunnolla ja kaksi yötä nukkunut huonosti, levottomat jalat ja mieli vaivanneet. Eli liikaa rehkinyt muuttopuuhissa tosin yksi posit.asia = nilkoista hävisi vähäinenkin turvotus kun ollut liikeessä 3 päivää. Rampannut rappuja, syönyt huonosti jne

Henkisestä valmistumisesta Itse uskon kyllä siihen entisenä kilpaurheilijana, mutta synnytys ei ole urheilusuoritus ts. et voi loppujen lopuksi tapahtumaa ohjailla. Tämän opin esikoista odottaessa. Luin ihan älyttömästi ja niin luki mieskin kaikkea isyyteen ja synnytykseen liittyvää. Olin todella henkisesti valmistautunut synnytykseen, käynyt joogat ja miettinyt otanko vai enkö ota kipuun mitään ja treenannut hengitystekniikkaa. Me mm. hypättiin synnytystä käsittelevän kirjan "sektio" osuus yli, koska eihän se kiinnostanut, me mennään synnyttämään No, sen vuoksi yliaikaisena käynnistetyn synnytyksen päättyminen happivajeen (vauvan) vuoksi kiireell.sektioon oli SUURI pettymys. Itkin ihan hulluna kun olin niin halunnut synnyttää. No, toisen kohdalla en enää odottanut mitään, ajattelin vain, että "vauva ehjänä ulos keinolla millä hyvänsä". Ja sain onnekseni kokea helpon ja ihanan synnytyksen, Kiitos!!! Mutta ei, en enää aio valmistautua mitenkään henkisesti, lähinnä koitan valmistautua henkisesti tulevaan koitokseen vastasyntyneen ja 2 uhmiksen äitinä ja siinä sivussa hoitaa muuton ja joulun ja ristiäiset...HUOH!!!

Maija 34+5 (NIIN pitkä aika vielä!)

 

Tsemppiä Zaijuskalle koitokseen!!

Täällä olis nyt rv 35+0 *poks*! Eli yksi etappi saavutettu =) Näiltä viikoilta eteenpäin saan siis jo synnyttää oman kuntani sairaalassa, eikä tarvitse Hesaan lähteä. Kahden viikon päässä olevaa synnytystapa-arviota tässä sitten seuraavaksi odotellaan

Mulla on ollut noita "sukkapuikkokipuja" kanssa tässä vajaan viikon verran. Samoin alamahan paineen tunnetta ja kipua, sekä vyömäistä paineen tunnetta ja kipua, joka siis tuntuu myös ristiselässä ja peräsuolen seudulla. Ei tarvitse paljoa pystyssä olla kun alkaa jo tuntumaan... Siihen lisäksi noi mun alapään suonikohjukivut, mitkä on ihan järkkyjä kans :kieh:
Eilen kun nousin autosta ulos, niin tuo vyömäinen kipu tuli yhtäkkiä aika voimakkaana päälle ja tuntui, että vasen jalka meinaan pettää alta. Kai nää on jotain kiinnittymis/vauvan laskeutumiskipuja, mutta esikoisen aikaan en tällaisia muista olleen ja oon ollut siksi aika hämilläni Supistukset ei entisestään oo lisääntynyt, mikä on ihan hyvä juttu viel näillä viikoilla. Mutta kyllä täs nyt jo alkaa elätellä toivoa, että jospa mä kumminkin pääsisin jo ennen la:ta synnyttämään. Tai tuskin ainakaan silloin 41+ viikoilla, kun esikoinen syntyi... Saas nähdä, rasittavaa kun ei voi tietää :headwall:

Tuosta henkisestä valmistautumisesta. Mä uskon, että jos saa itsensä pidettyä suht "kasassa" synnytyksen aikana, niin varmasti sillä on vaikutusta. Mä olin esikoisen synnytyksessä aivan paniikissa, mikä tosin ymmärrettävää kun oli erikoistilanne päällä ja oma ja lapsen vointi vaarassa... Olin kyllä valmistautunut etukäteen kiireellisen sektion mahdollisuuteen, mutta se että jouduin sitten lopulta hätäsektioon oli järkytys. Nyt toivon, että saisin pidettyä itseni koossa synnytyksessä ja se sujuisi mallikkaasti. Ainakaan samoja vaaratekijöitä ei ole olemassa tällä kertaa. Mutta mä varaudun kyllä aina siihen mahdollisuuteen, että aina voi jostain syystä joutua siihen sektioonkin.

Mutta nyt täytyy raahautua ruokakauppaa... Huoh.

 

Täällä ei omaan napaan mitään uutta, äitiysloman ensi päivistä nautiskelen gradua kirjoittaen..

Minulla ei tietysti aiempaa synnytystä ole taustalla, mutta ainakin uskon, että paremmin tuo synnytys omalla kohdallani tulee menemään kuin jos en olisi käynyt ollenkaan joogassa ja pohtinut jo ennakkoon eräänlaista "toimintastrategiaa" ja harjoitellut rentoutumista. Tiedän kyllä hyvin, että synnytystilannetta ei voi ennustaa eikä hallita, mutta ainakin minulla on käsitys, että miten haluaisin edetä, ja mitä keinoja on käytössä, jos tuntuu siltä, että kivut ja olo ovat sietämättömiä. Uskon kyllä, että henkisellä valmistautumisella on merkitystä sen suhteen, kuinka eteen tulevat tilanteet kokee. Fyysisellä puolella hyvä kunto varmaan auttaa (vaikka sitä minulla ei varsinaisesti ole..) ja samoin joogassa harjoitellut synnytysasennot, sillä tiedän, että kipujen keskellä mitään uutta ei tule kokeiltua, vaikka kuinka kätilö avarakatseisesti suosittelisi, joten luotan siihen, että hyvä ehdollistaa tuolla joogassa jotain juttuja jo valmiiksi, niin eivät tunnu sitten tilanteessa mahdottomilta vaihtoehdoilta. Eikä toisaalta sitten tarvitse turvautua vaan perinteiseen puoli-istuvaan asentoon ja epiduraaliin, jos eivät siinä hetkessä tunnu hyviltä vaihtoehdoilta.. etukäteen kun ei omia fiiliksiään tiedä! Ainakin nuo asennot, hengitykset ja rentoutukset ovat tehneet oman mielen varmemmaksi, ei pelota etukäteen kun tuntee olevansa jotenkin "aseistettu" kohtaamaan sen synnytyksen kaikkine kipuineen yms. Varmaan se on ainakin parempi lähtökohta kuin kauhea etukäteinen pelko tuntematonta kohtaan. Sektioihin yms. ei tietysti voi henkisesti valmistautua, niitä kun ei ole väläytelty, eikä ole syytä vielä odottaa sellaiseen joutuvansa, mutta sekin täytyy sitten vain ottaa vastaan jos osoittautuu alatiesynnytys liian vaaralliseksi tai muuten mahdottomaksi.

Aika moni on muuten menossa synnytystapa-arvioon (tai sitten johonkin kokoarvioihin tms.), onko se jotenkin uudelleensynnyttäjille erityisesti vai kuka sen saa, kun ainakaan täällä Helsingissä ei ole mainittu mitään sellaisesta, eli tuskin tehdään??? Toisella (ja viimeisellä) neuvolalääkärikerralla täti vaan tunnusteli kohtua ulkoa ja totesi vauvan olevan raivotarjonnassa, eli se siitä. Ei mitään arviointia, että mahtuuko ulos mun lanteista tms. vaikka olen tosi hoikkarakenteinen.. Kai se täytyy luottaa, että osaavat arvioida, mutta on se silti eri asia, että yleislääkäri vähän painelee mahaa, kun että synnärillä tehtäisiin joku asiantuntevampi arvio.

Siilinlapsi ja öttis 35+4

 

Lukaisin teidän juttuja läpi, mutta olen nyt niin kertakaikkisen väsy valmomisesta taas vaihteeks, etten saa mitään järkevää kirjotettua :/

Linkat tulessa ja supistelee aika ajoin.

Lumi-Marja ja Nuppunen 35+0 poksista

 

Neuvolassa käyty ja kaksi ilon aihetta =) hb jo 119 eli nousemaan päin vihdoinkin ja toinen asia: vauva kiinnittynyt lähtökuoppiin. Kaikki muutenki reilassa eli toivotaan vaan nyt et päättäs pikaisesti putkahtaa päivän valoon ku tota kokoa tosiaan on.. sf mittakin 35 tosin on mulla vettä aika reilusti tuola, mut kyllä se varmaan on jo ainakin 3,5kg toi vauva jo nyt.

piprane ema ja Lotta 37+3 ja toivomme kovasti, että ensi yönä joko nukutaan tai synnytetään, mutta ei tota helvettiä siltä väliltä, kiitos.

 

Synnytystapa-arviosta: Esikoista odottaessa mulla oli yhteensä 3 lääkärineuvolaa, joista viimeinen rv 36 niinsanottu synnytystapa-arvio. Siinä lääkäri tekee sisätutkimuksen, jossa käsikopelolla tutkii kohdunsuun tilanteen ja lantion tilavuuden. Jos lantion epäillään olevan ahdas, laitetaan lähete tarkempiin tutkimuksiin. Nyt uudelleensynnyttäjänä mulla ei ole ollut eikä tule olemaan yhtään lääkärineuvolaa, mutta rd:n takia menen sinne kokoarvioon, jonka tekevä lääkäri tekee ilmeisesti samalla synnytystapa-arvion. Se nyt on jo tiedossa, että alatiesynnytys on kertaalleen onnistunut kun vauva on ollut normaalin kokoinen, nyt pohditaan varmaan enemmänkin että mikä tilanne on, jos vauva onkin kasvanut kovin isoksi.

Voi tietysti riippa paikkakunnasta, että miten noita lääkärineuvoloita on, mutta uskoisin kyllä että synnytystapa-arvio tehdään jokaiselle odottajalle, ja varsinkin ensisynnyttäjille. Kysäise siitä omasta neuvolasta.
Hoikkarakenteisellakin voi silti olla hyvin tilaa lantiossa, eli älä huolestu

 

päätä jomottaa taas ja turvotuskin on lisääntymään päin ( huomaa hyvin kun herää päikyiltä ettei sormus lähde sormesta ja kroppa on täynnä syviä painaumia lakanasta ja vaatteista.. ) silmis on näköhäiriöi edelleen, onneksi vauva liikkuu edelleen hyvin joten eiköhän tässä ke aamuun sinnitellä...tuo väsymys kuulemma johtuu trombosyyttien laskusta joka taas johtuu raskausmyrkytyksestä joten tänäänkin olen nukkunut jo 3,5h päikkyjä |O

on tääkin kun täs raskaudes pukkaa raskausmyrkytystä, edellises raskaudes oli hepatoosi, sitä edellinen raskaus meni ilman mitään ja sit siin monikkoraskaudes oli sekä hepatoosi että raskausmyrkytys mut eipä näille ite mitään voi...

 

siilinlapsi.. täällä meidän suunnalla ensisynnyttäjät pääsevät aina synnytystapa- ja painoarvioon joka vastaa kolmatta lääkärineuvolaa.. uudelleen synnyttäjät eivät mielestäni tuohon ultraan pääse, ellei jotain normaalista poikkeavaa ole huomattu tai ekassa synnytyksessä on ollut ongelmia.. tms.mutta ensisynnyttäjät pääsevät aina. tuo tosin maksaa sen polikäynti maksun mutta ei enempää.

täällä edelleen paineet koholla ja turvotusta on, saa nähä miten ke neuvolassa sitten taas pissan puhtaus on ja saanko olla edelleen kotona..

zaijuskalle tsempit!

saana & 37+3

 

Täällä kans väsymys vaivaa ja on laiska olo.. maha on laskeutunu entisestään että josko se kohta ois h-hetki..

ylihuomenna eli 27.10 olis kokoarvioultra, joten vähän jänskättää, joutuuko siellä tinkaamaan kätilöiden kanssa miten sitten jatkossa.. se luottamus niihin kun ei kovin korkealla ole .
Saas nähdä mitä tohon migreeniasiaan sanovat, tuntuu että kohta on semmonen stressi päällä ettei tarvi ees synnärille lähteä vaan se iskee kunnon migreenin ja mä rupean kotisynnyttäjäks.. :kieh:

muutenkin tuo sf mitta menee yläkäyrillä, ja vaikka se ei vauvan kokoa sanokaan niin jännittää, ihan vaan siksi kun oma syntymäpaino on ollu alle 3,5 kiloa ja silti tuskan ja työn takana meidän mammalla saada maailmaan vaikka on ollut mielettömässä fyysisessä kunnossa.. mut kylläpä ne vahvimmallakin voimat loppuu jos ei vaan mahdu tulemaan :/

Onneks tuo mies on suht kärsivällinen ja lohduttelee että älä stressaa, kyllä ne osaa ottaa huomioon asiat ym. :heart:

tänään poksuu 38vko POKS! ja kyllä se poika sais ainakin tän mamman puolesta pian tulla

H3idi ja pikkumies 38+0

 

En ole pahemmin tänne kirjoitellut, mutta nyt on pakko. Viikkoja kasassa huomenna 37 ja tuskasta on... Eihän neljäs voi mennä yli..eihän