Marraskuun muruset *lokakuussa*

Nyt on muksut menneet vkolopuksi isälleen ja odottelen ukkoa töistä kotiin. Ässät meinataan tänään ottaa käyttöön ja sit toivottavasti synnärille ;D Saas nähä kiroanko täällä vaan aamulla sitä ku yö on ollu helvettiä.. toivottavasti en =)
 
Kontrollissa käyty. Kävi kuten pelkäsin eli lääkäri oli eri ku viimeks, ja myös eri mieltä käynnistyksen ajankohdasta. Miisumin painoarvio oli nyt 3,5kg, mutta epäilen ite sitä kyllä isommaks. Käynnistysajan sain viikolle 39+0 eli 15.11. Tuntuu että siihen on ikuisuus, mut ihan kiva että on kuitenkin joku päivä varattuna, ettei tarvi vaan oottaa. Ens viikolla vois alottaa häädön ;)

pnda ja miisumi 36+4
 
Viimeksi muokattu:
Onnea Zaijuska pienestä pojasta! =)

Jaaha, on se Moonvaan alkanut tekee lähtöä tyksiin, tai siis yritys ainakin on kova. Jospas ne alkais nyt itsestään ne supparit ja pääsisit pian tositoimiin! :whistle:

Mulla supistukset tuntuu pirun kovana kipuna selässä ja maha menee kovaksi, mutta kipu tuntuu alaselässä. Vaikka mä toivon ettei paiakt nyt ala aukee tai synnytys käynnistyis, koska Sissihän leikataan perätilan takia.

Hei muuten te, jotka on kokeneet sektion. Kuinka kauan haavan paraneminen kestää? Kuinka kauan ootte ollut sairaalassa? Kuinka pian pääsee osastolle heräämöstä? Kaikki tieto on tervetullutta. Kai vauvan saa viereen melkein heti?
Tietty meillä on sellai erilainen tilanne, kun Sissillä on kerran tiedossa toi munuaisvika, et mahtaako häntä saada viereen. JA onko muuten mukana lastenlääkäriä, ihan niinku noin terveenkin lapsen synytessä?

Jotain mun piti vielä kommentoida, mut kun on laho pää, niin on laho pää. :LOL:

Liirah + Sissi 36+1
 
Tsempityksiä niitä tarvitseville!!! Koitan ehtiä lueskella juttuja ajan kanssa, mutta se aika menee nyt lähinnä vielä vain ihan ihmettelyyn:p Ajattelin kuiteski nyt sitä synnytyskertomusta tänne rustata.

Eli maanantaina menin osastolle käynnistykseen viikoilla 38+2 kun vauvan kokoa ajateltiin jo niin isoksi. Sain osastolla aamulla 1/4 osan cytotecia ja makoilin käyrillä. Tuli lähinnä laimeita suppareita, mutta kuiteski ihan säännöllisesti. Iltapäivällä sain sitten toisen samanlaisen annoksen cytotecia, josta supparit vähän tihentyi ja voimistui. Paikat ei kuitenkaan olleet auenneet siitä kahdesta sormesta yhtään lisää, joten mieskin lähti kotiin ja minä sain yöksi tramalin ja nukkumaan jäin osastolle. Aamulla pääsin heti yhdeksän aikaan lääkärille, jonka kanssa sovittiin, että jatketaan samoilla annoksilla kohdunsuun kypsytystä ja jollei olisi auttaneet, niin sitten takaisin kotiin. Teki kuitenkin vielä sisätutkimuksen ja ihme, yön aikana oli paikat auenneet 4cm ja lääkäri passitti saliin kalvojen puhkaisuun!!! Oli kyllä helpotus kuulla, ettei enää kotiin tarvisi lähtiä, vaan vauva saisi luvan nyt tulla :heart:

Soitin miehen sairaalaan ja odotellessa lääkäri puhkaisi kalvot. Lapsivesi oli puhdasta ja melkein välittömästi alkoikin supistaa ihan mukavasti. Siinä 9.30 mies ehti paikalle ja silloin supparitki alkoi olemaan jo aivan jotain muuta kuin mukavaa... Kätilön kanssa mietittiin kivunlievityksiä ja labratkin otettiin, jotta saisin puudutukset tarvittaessa. Homma lähti kuitenkin niin vauhdilla etenemään, että ilokaasua tarvittiinkin jo ja samantien anoin jo jotain enemmän kun kipu alkoi olla siinä mallissa. Kätilö tutki paikat ja olinkin auennut jo 6cm!!! Kätilö totesi, että ei olisi uskonut tämän näin nopsasti etenevän:D Melko pian sain sitten kohdunkaula puudutteen joka auttoi ensin ihan loistavasti ja sain hetken levähdettyä. Rentouduin sen verran, että paikat hurahti auki ja kipukin palasi vasemmalle puolelle takaisin tosi kovana. Arvottiin sitten että otetaanko toinen kerta puudutusta, mutta kun olin jo auennut melkein kokonaan, ei ollut enää mieltä kun ei tiennyt ehtiikö tässä enää mitään. Jämähdin kuitenkin toiselta reunalta, eikä paikat sitten meinanneet lähteä sieltä aukenemaan ja alkoi jo ponnistuttaakin!!! Kätilö antoi luvan lähteä varovasti ponnistamaan ja samalla avitti käsin että reuna luiskahtaisi pois edestä. Supistukset oli sen verran lyhyitä ettei niillä ehtinyt ponnistamaan kunnolla ja sain nenäsumutetta jotka voimistivat supistuksia. Samalla sain myös lihakseen jotain rentouttavaa lääkettä (jonka nimen unohdin...) joka auttoi myös kalvon toista reunaa siirtymään. Ponnistaminen oli kamalaa ilman puudutuksia... Olisi mieli tehnyt lähteä kotiin ja lyödä hanskat tiskiin! Pakko se kuitenki oli ponnistaa kun ei siitä mihinkään päässyt. Ja lopulta poitsu syntyi 13.01 muutamalla kunnon ponnistuksella kun sain itseni kerättyä ja vain punnasin, vaikka luulin että kuolen siihen kipuun:eek: Onneksi se loppui kun lapsi oli ulkona ihana se on se tunne, kun tietää että jes, mä pystyin siihen sittenkin!!!

Kokonaisuudessaan synnytys kesti noin 3 tuntia, josta ponnistus vaihe 31 minuuttia. Tosissani en silti ponnistanut noin kauaa, tai siis olin tosissani, mutta luovutin aina liian aikaisin kun tuntui etten kestä enää... Touhu oli just niin kamalaa ku muistinkin ja ponnistaminen kamalampaa kuin luulin. Viimeksi epiduraali vei ponnistuvaiheessa pahimman kivun ja homma oli siksi niin erilaista. Palkinto on kuitenkin ihana ja nyt sitä pitää vain tuijottaa tuota pientä ihmettä ja olla äärettömän kiitollinen tästä kaikesta:heart:

Zaijuska ja pikkumies 3vrk
 
LIIRAH mulla ei ole sektiosta kokemusta, mutta sellainen käsitys mulla on, että äiti näkee vauvansa pikaisesti jonka jälkeen vauva annetaan isän hoiviin (Sissi varmaan tutkitaan huolella), ja äiti menee heräämöön pariksi tunniksi. Eli vasta parin tunnin päästä sektiosta pääsee sitten tutustumaan vauvaan.
 
Iltaa kaimalaiset =)

Täällä tälle päivälle vaan sitä yhtä Ässää eli Siivousta, Huomenna sit pari muuta vielä käyttöön!
Niinpä Liirah, oot oikeassa että yritystä ainakin on ;)

Tiesivätkö muuten TYKSISSÄ synnyttävät et siellä on nykyään sellainen käytäntö et vauvan synnyttyä sitä ei pestä ollenkaan, vaan saman tien vierihoitoon iholle, tissille ja sillä välin kun äiti käy suihkussa/syö vauvan olisi hyvä olla ihokontaktissa isillä :heart:
Pesut hoidetaan vasta osastolla myöhemmin.
Se mun vyöhyketerapeutti on tyksis myös kätilönä ja kertoi tämän.

Vadelmalehti teen juomisesta oon minäkin kuullut, mut en oo ainaskaa vielä ryhtynyt sitä lipittää vaiks teetä paljon juonkin!

Sisko on sairaanhoitaja ja oli tutulta neuvolan tädiltä kysynyt viimehetken vinkkejä, ni se (hullu) oli sanonu että risiiniöljyä puol desiä illassa :confused: --sillä kuulemma lähtenyt hänen kaikki 3 synnytystä 2vrk käyntiin! Mut minusta hullu, et uskaltaa ammatissaan tuollastaa laukoo.. eikö se nyt kuitenkin oo oikeesti vaarallista ja voi aiheuttaa tosi tuskallinen, nopean synnyksen??

Liikkeiden väheneminen, totta! Meidän tytsi joka massus on ollu rauhallinen koko raskauden on kyl rauhoittunut nyt viimeisen 2vkon aikana entuudestaan! Liikkeet tuntuu oikeastaan enää sellaisina muljahduksina ja möyrintänä, eikä mitään jumppasessioita oo enää havaittavissa!
Esikoisestahan viimeisten rv 39-42 aikana hyppäsin 3krt tyksissä ku vauva ei liikkunu ;( Se on kauheeta, mut tila siellä vaan luonnollisesti loppuu ni eipä ne paljoo sit liikukaa!!
Tää vaavi on kuitenkin pienempi, ni tilaa sit möyriiki hiukan enemmän =)

Mä taidan painuu pehkuihin ja toivon jännittävää yötä suppareiden merkeissä =)
Mies on kylläkin 03.30 asti töis, mut jos sit sen jälkee tyksi kutsuis ;)
Eikai katotaan vaan, ni "näkyy aamulla taas"

Moon ja pikkunen 40+1
 
Liirah, mulla oli sektio meni näin. Alkutoimien ja itse leikkauksen jälkeen näin tytön ihan hetken aikaa ja hänet siellä leikkurissa sitten pikaiseen putsailtiin ja kapaloitiin isän syliin. Siinä sitten vielä saatiin vähän poski poskea vasten halitella ja suukotella. Sen jälkeen vauva ja isä lähtivät vauvan kanssa punnitukseen ja pesulle. Mut kursittiin kasaan ja kaiken ollessa ok lähdettiin viemään synnytyssaliin, ei siis heräämöön. Salissa vietettiin parisen tuntia aikaa ja siellä myös sain heti vauvan rinnalle ja eka tissittelykin siellä sitten suoritettiin. Vauva oli koko ajan vierihoidossa. Olisin päässy kotiin neljän päivän päästä, mutta mulla haava tulehtu ja kaikki meni päin mettiä sen jälkeen. Normaalista sektiotoipumisesta mulla ei ole omalla kohdalla hajuakaan. Haava oli kipiä puol vuotta ja kolme kk siitä se mokoma märki. Toivottavasti kukaan ei ikinä joudu kokemaan samaa.

Tänään piti olla synnytystapa-arvio, mutta se olikin jo eilen. Vauva oli hiljaa koko päivän ja minähän siitä huolestuin tietysti ja lähdin näytille...taas kerran. Vähän hiljokseen oli käyrilläkin, mutta mulle tuotiin mehua ja pari pikkuleipää, niin johan alko hetkenpäästä olla taas elämää. Mä nähtäväsi unohdan syödä! Lääkäri oli aivan ihana ja kaikessa rauhassa teki tutkimuksen ja sai jutella kaikki mieltä askarruttavat asiat halki. Oli kerrassaan hyvä kokemus. Pienellä painoa arviolta 3,2kg ja alkas näyttää jo ihan valmiilta tähän maailmaan. Käynnistystä suunniteltiin tuonne rv 38, eli marraskuun puoleenväliin. Tässähän alkaa käydä päivät oikeesti jo vähiin, jippii!! Kaikkien ongelmien ja vaikeuksien jälkeen voi jo pakata sairaalakassin ja valmistautua synnytykseen. Vihdoinkin meille on tulossa ihan oikeesti se vauva kotiin asti. On tätä odotettukin jo monta vuotta.



Lumi-Marja ja neiti Nuppunen 35+4
 
Liirah, mä voin tulla vastaamaan omasta kokemuksestani. Mulla siis kaksi kiireellistä sektiota takana. Ensimmäisessä mies pääsi mukaan ja toiseen ei päästetty. Nyt kolmanteen sektioon taas pääsee kun se on suunniteltu.

Mulla puudutuksena oli esikoisesta epiduraali ja kuopuksesta spinaali. Leikkaus on aina mennyt tosi nopeasti, ettei siinä ole aikaa tuhlattu. Leikkaussalissa vauva on mulle eka kertaa näytetty kun hänet on pesty, puettu ja kapaloitu. Hänet on siinä vaiheessa tuotu siihen pääpuolelle ja häntä on siinä voinut hetken katsella ja tervehtiä. Tämän jälkeen on vauva mennyt kätilön (ja isän) kanssa pois leikkaussalista. Mua on siinä vaiheessa kursittu kasaan.

Leikkauksen jälkeen mut on viety heräämöön. Siellä viettty aika on mulla vaihdellut (esikoisesta taisi olla useampi tunti kun yöllä syntyi ja vasta kahdeksalta aamulla vietiin osastolle). Kuopus kun syntyi päivällä niin pari tuntia taisin heräämössä viettää. Tänä aikana vauva on siis isän kanssa. Osastolle kun tuodaan niin saa vauvan heti "kenguruhoitoon" ja enää ei vauvaa erotetakaan ädistä.

Kotiin pääsin (esikoisesta) neljäntenä päivänä ja (kuopuksesta) kolmantena päivänä. Mä olisin esikoisenkin kanssa päässyt ainakin päivää aikaisemmin pois, mutta kun hän joutui lastenosastolle, niin halusin odottaa jos hän pääsisi samaan aikaan pois.

Haava on mulla ollut tosi kipeä ekan päivän leikkauksen jälkeen. Toisena päivänä olen noussut jo kävelemään, mennyt suihkuun ja vessaan jne. Silloin olen myös itse alkanut hoitamaan vauvaa enemmän. Ekana päivänä (leikkauspäivänä) hoitaja hoitaa vauvaa (vaihtaa vaipat yms.) ja itse lähinnä vain imetän ja pidän vieressä. Kolmantena päivänä mä olen aina ollut kuin uusi ihminen, eli kävely sujuu jo aika hyvin, eikä kipujakaan ole enää samalla tavalla.

Mulla on leikkausarpi aina ollut jo aika hyvännäköinen kun olen lähtenyt sairaalasta, eli paraneminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Mitään komplikaatioita ei ole mulla koskaan leikkauksista tullu. Haavan paraneminen kestää, enkä itsekään enää muista kuinka kauan siihen meni kaikkiaan, mutta kyllä siinä aikaa menee. Täytyy varautua, että ainakaan kuukauteen ei mitään raskasta nosta tai muuten rasita haavaa. Lääkityksen voi kyllä lopettaa omien tuntemusten mukaan jo aiemmin. Mä olen lopettanut särkylääkkeen käytön jo muutamien päivien kuluttua siitä kun olen tullut kotiin. Tämäkin on niin yksilöllistä.

Tärkeintä sektion jälkeen on PITÄÄ HUOLTA HAAVAN HOIDOSTA. Eli RUNSAASTI ilmakylpyjä! Mäkin olin sairaalassa joka välissä mahan seutu paljaana ja tuulettelin haavaa. (Mulla oli vaan sellainen ohut lakana päällä peittona). Haavaa pitää myös suihkuttaa ja kuivata hyvin suihkun jälkeen. (Lähinnä taputtelemalla). Kotona kätevä apuväline on hiustenkuivaaja, joka kuivaa tuon haava-alueen tosi hyvin. Sitä ne mulle Jorvissakin suosittelivat. Eli vaikka se tuntuu niin väsyttävältä koko ajan sitä haavaa hoitaa niin se kannattaa, että paraneminen lähtee hyvin ja kunnolla alkuun.

Toivottavasti tästä oli sulle jotakin apua. Kysy lisää jos jotakin tulee mieleen. Mä yritän vastata parhaani mukaan.
 
täällä on supistellu pitkin iltaa ja vatsa on jatkuvasti pinkeenä. Välillä käy kipeämpää ja välillä e, mutta ei tunnu kyllä niiltä tosi kipeiltä suppareilta mitä oli pari viikkoa sitten.. En mä täältä oo vielä mihinkään lähdössä, mutta pakkasin tossa laukun valmiiksi ja pojan kamat kans isukille valmiiksi :p jotenkin levoton olo tänään, mutta onko tuo kumma kun huomenna alkuperäinen LA? :D

tänään on S:llä menty ahkerasti, kaikkea kokeiltu :D alkottoman siiderinkin join saunassa ollessani ja on kyllä niin rento olo nyt. väsyttää aivan kamalasti, mutta tuo vaysalihastreenituntemuksien takia ei varmaan uni heti tule.. mahtaa kuitenkin yö mennä taas valvoessa, ehkä tunnin pätkiä nukkuessa.. :D

ei mulla muuta.. hyvää yötä :)
 
Huomenta,

Pikaisesti tuosta risiini-öljystä. Älkää nyt vaan kukaan menkö moista ottamaan. Saattaa aiheuttaa vauvalle ahdinkotilan ja kakkaa lapsveteen, synnytys saattaa olla todella raju ja tulla kauheet repeemät!! Kyllä minä ihmettelen miten ammatti-ihminen voi vielä tänäkin päivänä suositella ko. ainetta synnytyksen käynnistämiseen.
hakekaan vaikka apteekista mieluummin peräruiske ja kokeilkaa sitä.

Huhhuh...

Ja edelleen jakautumatta... maanantain neuvola onkin sitten valitusvirttä, en saa kivuiltani nukuttua, päiväunet ei onnistu joka päivä, koska pojat on kotihoidossa 2-3 päivää viikossa.. Kaikki Ässät kokeiltu jo pari viikkoa ( silloin kun kivut alkaneet ekankerran ) eikä niistä ole mitäääään hyötyä, joten ajattelin tästä päivästä lähtien vain olla ja odottaa, en tee siis mitään ylimääräistä.

Anteeksi valitus, mutta mitta on todellakin täynnä tätä yhtä kipuilua!

Op ja Arvo 38+2
 
risiiniöljystä tulin kauhistelemaan minäkin, että miten voi joku vielä sitä suositella! Oikeesti vaarallista puhetta kun tietää miten loppuvaiheen hormonipöllyssä voi äidin suhteellisuudentaju hävitä ja järki sumentua niin että on valmis ottamaan riskejä vaan että alkais tapahtua. Sitähän käytettiin ennen sairaalassakin mutta luopumiseen oli hyvä syy, nimittäin just tuo että vaikutus/herkkyys vaihtelee suuresti ja toiselle sopiva annos voi tehdä toiselle niin rajuja suppareita että lapsi kärsii hapenpuutteesta, mikä aiheuttaa tuon veteen kakkaamisenkin. Kohdun repeämisen ja istukan ennenaikaisen irtoamisen riskikin nousee. Joten pliis älkää ottako!

Mutta tuosta epätoivoisesta fiiliksestä esimerkki: mun äiti, joka on ihan tervejärkinen ihminen eikä mitenkään epävakaa/itsetuhoinen muuten, kertoi että joutui odottamaan mun veljen syntymän kaynnistymistä päivätolkulla Kätilöopistolla ja keskellä yötä valvoessaan oli katsellut 4.-5. kerroksen ikkunasta ja vakavissaan miettinyt hyppäämistä :O Siis logiikalla: en kestä odottaa kun voi mennä PÄIVÄTOLKULLA, siis hyppään ikkunasta? Onneksi oli aika äkkiä mennyt ohi tuo ja oli itsekin pian jo kauhistellut ajatuksiaan mutta kertoo kumminkin jotain siitä tilasta...

Täällä poks 36+0 ja nuo fiilikset onneksi on vielä kaukana. Mut jos joku oikeasti haluaa kokeilla jotain, niin peräruiskeestahan voisi olla samansuuntaista mutta lievempää vaikutusta kuin tuosta öljystä, tehosta ei kyllä tietoa mutta voisin ehkä itse ajatella ottavani jos olisi lupaavia alkusupistuksia enkä haluaisi niiden tyssävän, senhän saa monessa paikassa muutenkin synnyttämään mennessä. Meinasin tuota kokeilla jo viimeksi mutten kehdannut ostaa sitä meidän pienestä lähiapteekista jossa kaikki piti pyytää tiskin takaa :rolleyes: mutta ehkä häveliäisyys katoaa jos epätoivo kasvaa kyllin suureksi ;)
 
Voimahalit kaikille kipuileville ja ja väsyneille (tai muuten vaan halia kaipaaville)!!! :hug:

Liirahille minäkin voin kommentoida sektiosta. Mulla oli siis nukutuksessa tehty hätäsektio, joten en noihin vauvan näkemis yms. asioihin osaa kommentoida. Lastenlääkäri oli mulla leikkauksessa mukana ja oletettavasti tulee sullakin olemaan, kun nämä munuaishommat on jo etukäteen tiedossa.
Mulla sektiohaava lähti myös paranemaan tosi hyvin ja nopeasti. Kipulääkkeen minäkin lopetin aika pian kotiin päästyäni, vaikka kipeä vielä olinkin. En vain mielestäni niin kipeä. Leikkaus oli maanantai-iltana ja kotiin pääsin perjantaina aamupäivällä. Siihen kotiinpääsyyn vaikuttaa sekin käsittääkseni, kuinka kipeä olet ja millaisen kipulääkkeen tarpeessa. Jos joutuu monta päivää pyytelemään Oxynormia (tai muuta oksikodonia sisältävää opiaattia) kipulääkkeenä, niin voi venähtää sairaalassa olo. He kun ei mielellään antaisi sitä lääkettä juuri kotiutuvalle leikkauspotilaalle. Mutta ei ne kyl hirveän mielellään sitä montaa päivää annakkaan... Ja mulle siitä lääkkeestä tuli ainakin vain huono ja huimaava olo. Mut oikeastaan kaikista ikävimmiltä musta tuntui heti leikkauksen jälkeen (tyyppivaiva), niin ilmavaivat ja suolilama : / Kestää sen pari vuorokautta ennen kuin suoli alkaa taas toimimaan kunnolla ja pääsee ilmavaivoista eroon ja mahdollisesti jopa kakalle :whistle: Se oli musta kivuliainta, kun ei vaan saanut pungerrettua mitään ulos ja maha oli tosi kipee... Ja juu, niinkuin Katja sanoi, niin vaikka haava paranisikin kunnolla, niin yleensä ohjeena on se, että jälkitarkastukseen saakka pitäisi olla rehkimättä ja nostelematta mitään painavaa.

Mutta kaiken kaikkiaan mä oon ollut oikein tyytyväinen siihen, kuinka nopeasti ainakin minä siitä leikkauksesta toivuin =)
 
Viimeksi muokattu:
Sokeripalan äidin tunnetiloihin halusin kommentoida. Musta tuo oli jotenkin niin osuvasti kirjoitettu. Mulla kesti kuopuksen kanssa synnytyksen käynnistyminen sunnuntaiaamusta keskiviikkopäivään, jolloin lopulta lapsi leikattiin ulos. Mä olin kans aivan epätoivoinen siinä päivien kuluessa kun ei YHTÄÄN ainoaa kipeää supistusta tullut, eikä kohdusuulla tapahtunut mitään. Päivät vain vaihtuivat toiseksi, eikä mitään edistystä. Huonekaveritkin vaihtuivat monta kertaa ja mä kateellisena katselin niiden lähtöä saliin ja itselläni ei olllut merkin merkkiä siitä, että olisin lähiaikoinakaan menossa mihinkään. Kun raskausviikkoja oli 42+ niin myös myös pelot lapset voinnista alkoivat voimistumaan, sillä yliaikainen kun on riskiraskaus. Mä pelkäsin, että liian kauan odottamalla hän vielä menehtyy sinne kohtuun. En voinut ymmärtää miksei sitä voitu ottaa jo ulos kun viikkoja oli enemmän kuin riittävästi ja lapsivettä selvästi vähän, eikä synnytys käynnistyksestä huolimatta käynnistynyt.

Omalle kätilölle sanoinkin, että kohta mä heitän tämän hemmetin käyrälaitteen ikkunasta ulos kun alkaa jo niin sapettaa tämä ainainen käyrillä makoilu, eikä mitään tapahdu. Taisin myös sanoa, että kohta mä lähden kotiin ja perun koko jutun. Lisäsin vielä, että jos voisin niin jättäisin mahani tänne kun ei se vauva halua sieltä ikinä ulos tulla kumminkaan. :( Eli ne epätoivoiset fiilikset on NIIN tuttuja mulle. ;) Mulla tuo raskaus kesti rv 42+2 viikolle. Toivottavasti kenenkään täällä ei tarvi niin pitkälle kärvistellä. Toivon myös, ettei tarvitsisi montaa päivää käynnistelläkään, koska se voi toden teolla tehdä mielessä kyllä jos jonkinlaiset "tepposet", kuten tässä on jo tullut todettua. :whistle::)

Katja-75 ja PikkuNeiti rv 37+3



 
Suuret onnittelut kaikille jo vauvansa saaneille!! Ja kiitokset synnytyskertomuksista.

Ja paljon supistustuulia niitä toivoville! Itse taidan lukeutua niitä toivovien joukkoon vaikka yritän saada itseni rentoutumaan ja ajattelemaan, ettei tässä ainakaan viikkoon olla minnekään lähdössä. Mutta se synnytys puskee väkisin mieleen! Tuntuu, että ajattelen sitä KOKO ajan. Ja kun kroppa kiiusaa ihan eri tavalla kuin esikoisesta (ei muistaakseni yhtään mitään tuntemuksia tai kipuiluja), on vihlontaa ja paineentunnetta ja harkkasupistuksia jne... joten olo on sellainen, että nyt ei voi kaukana olla, mutta hitto vie! Kyllä tässä nyt ainakin viikon joutuu vielä ootteleen. Argh.

Mä niin haluaisin kokeilla seksiä, edellisestä kerrasta on niin pitkä.. mutta kun toi värkki on ihan sen oloinen, ettei vois kuvitellakaan, että sinne jotain tunkis :D pitää kattoa jos uskaltauduttais tänään..

Kuten moni on maininnut, tämä aika on kirjaimellisesti täysin omaan napaan tuijottamista. Sekin ahdistaa, kun ei tosiaan saa ajatuksiaan enää muualle kuin lähestyvään synnytykseen.

Risiiniöljystä olen paljon lukenut ja kuullut... ja pakko sanoa, että lähipiirissäni on monia, jotka ovat uskaltautuneet sitä ottamaan (yksi kätilö ammatiltaan), mutta vain 1rkl kerralla ja kerran päivässä. Supistuksia ovat saaneet aikaseksi ja omien sanojensa mukaan saavuttaneet sillä pari senttiä, jotka sitten olleet pois itse synnytyksestä... ja minullekin ovat suositelleet. Olen todella ristiriitaisin fiiliksin asiaa miettinyt ja tällä hetkellä sitä mieltä, että en uskaltaisi kokeilla. Tiedä sitten, miten mieli muuttuu, jos tässä ylitetään LA... mutta en siis missään nimessä suosittele ottamaan! Ja mua ainakin pistää pelottamaan ne aineesta kerrotut kauhutarinat. Toki useimmat niistä on johtuneet siitä, että öljyä on otettu liikaa. Mutta kun joka tapauksessa kaikki lapset syntyvät ennemmin tai myöhemmin! Niin nämä turhautumisen tunteet tuntuu niin kummallisilta... jo 9kk takana, mutta paria viikkoa on vaikea jaksaa täysijärkisenä.

Noh, se siitä... tänään ulos syömään koko perheen voimin <3

suhveli 38+4
 
Poks rv 39 :heart:
Se ois sitten viimeinen poksuminen..näillä näkymin.
Maanataina sit käynnistykseen.. rupee pikku hiljaa jännittämään. Toivoin et lähtis itse tulemaan,mut eipä ole mitään siihen viittaavaa..

Risiiniöljy En uskaltaisi itse ruveta kokeilemaan. Varsinkin kun siinä voi olla oma ja vauvan henki vaarassa.
Kaveri ehdotti paria olutta, itsellään oli kuulemma alkanut poltot sen jälkeen.. Olen myös lukenut tuosta oluesta jo aiemminkin.. Tiedä sitten et toimiiko oikeasti.
 
Viimeksi muokattu:
POKS 37+0!
Huokaus. Aika tuntu menevän ku siivillä sinne rv35 asti. sit rupes matelemaan.. odottavan aika ON pitkä. Maanantaina jouduin käymään synnärillä ku luulin että vedet meni. istuin tässä koneella ja nostin jalan ylös niin johan rupes tulvimaan! :D ensimmäinen ajatus olis että voi hemmetti meillä ei oo turvakaukaloa vielä! :LOL: no, se oli kuitenki sit väärä hälytys. että kait mä sitte kusin alleni...?! :D
tosiaan muutama viikko sit pistettiin tilaukseen kaukalo ja eilen tuli lappu että ko. väri on loppunut! prkl ku turhaan ooteltu. no pistettiin sit toinen väri tilaukseen. josko se vaikka kerkeis sit tulla ennen vauvaa..
Muuten alkaa olemaan valmiina kaikki. Pinnasänkyä pitää nostaa ja sit petaan sen ja tänään ostin vaipparoskiksen :) tervetuloa vauva!
Onko muut aatellu tilailla joulukortteja vauvasta? mä ostin vauvalle ja esikoiselle tonttupuvut että saa sit kuvailla. Toivottavasti ei mee paljoa yli lasketun että kerkee ne lähettämään! :LOL:
Niin ja paljon, paljon, paljon onnea kaikille vauvaantuneille! :flower: :heart:

ziziz ja asukki
 
Kiitos kaikille jotka on jakaneet tietoa sektiosta. Erityiskiitos Katjalle, sulla oli oikein hyvä info. =)

Matamille onnea matkaan!

Ja risiiniöljystä esikoista odottaessa, mulle erikseen lääkäri painotti ettei vaan pidä mennä koittamaan. Joten itse en lähtisi edes kokeilemaan.

Liirah + Sissi 36+2
 
Terkut täältä osastolta. Meille syntyi tänään klo 15.15 pieni tyttö (rv 40+0). Mitat 3060 g ja 48 cm. Synnytys oli helppo edelliseen verrattuna, vaikka tähän mahtuikin nyt yks tosi tuskainen tunti kalvojen puhkaisusta epiduraalin saamiseen! Koko homma kesti n. 6 h, josta ponnistusta 2 min :D vauhdilla tuli siis maailmaan. Itsellä vointi nyt hyvä, samoin vauvalla. Kirjoittelen enemmän synnytyskertomusta kun kotiudumme :)

Pirtsi ja pikku myy, ikää n. 4h
 
Pirtsi, voi ku ihanaa !! Onnittelut pienestä tytöstä :heart:

Täällä ollaan yhessä koossa.. ei näyttäny eiliset iltasiivoukset tuottavan tulosta (kaks kämästä supistusta tuli yöllä..) ja tän pvn super shoppailut, will see!
Anttilas olis Eero Aarnion TuplaKuplat vihdoin tarjouksessa joten yöpöydät sai uudet lamput ja Marimekon Lumimarja kankaasta uusi pöytäliina Ristiäisiin ja jouluksi :heart:
Äsken tultiin just saunasta ja nyt nautin yhdestä huurteisesta !!
Oluen juomisesta, niin mä oon kans kuullu et olut saattais auttaa synnytykseen.. mä oon jounu läpi raskauden ykköstä ja välistä vajaan kolmosenkin silloin tällöin saunan jälkeen eikä mul oo ainakaa aiheuttanu synnytystä :D

ja en todellakaa sillä maininnu Risiiniöljystä et joku menis sitä testaileen. En missään nimessä suosittele sitä kellekään.. ihmettelin vaan neuvolatätiä että tuollaista meni edes ääneen ehdottomaan!! Nää yliaikaispäivät nyt jo muutenki käy aika psyykkeen päälle...

Mies on tuolla vähän huilaamas ku menee yöksi töihin. Pistän pikkuneidin nukkuu ja sit voitasi koittaa sitä toista Ässää vielä tälle pvlle =)

Odottelu jatkukoon!!

Moon ja pikkunen 40+2
 

Yhteistyössä