Marraskuun Mussukat 2014 *Lokakuussa*

Mulla on täällä äippäloma alkanu ja oon kans käyny toisessa (ja viimisessä) neuvolalääkärissä. Vauva on pää alaspäin ja tuskin enää kääntyy ympäri \o/ mitään tarkempaa kokoarviota ei tullut, mutta kuulemma ei mikään jättivauva ole mulle ootettavissa. Ja vauva on niin hyvin laskeutunu että ei pitäny pitkää yliaikaisuutta todennäkösenä, mutta eipä noista oikeesti pysty arvaamaan.Eli nyt vaan tarvii ootella että jotain tapahtuis.

Arpia oon saanu jo alkuraskaudessa rintoihin :/ ensimmäisten jälkeen taisin alottaa rasvailun ja öljyilyn (ihan perus rasvaa tai body shopin vartaloöljyä), mutta osittain sen takia kun on ollut ihan kiva käyttää iltasella hetki mahan hellyyttelyyn. Mies on välillä myös rasvannu mun masun. Etukäteen aattelin että arpia tulee jos on tullakseen eikä rasvat siihen auta, enkä vieläkään oikeen oo vakuuttunu muusta.

Sängyn suojaamista en ollutkaan yhtään ajatellut, mutta ehkäpä sitä vois harkita. Meillä on aivan uudet patjat niin parempi jos ne pysyis kuivina. Ostin aikasemmin vauvan päivävilttiä (siis sellasta mihin vauvan vois laskee hereillä hengailemaan) ajatellen kosteuden pitävää kangasta melko reilusti, niin ehkä sitä vois viritellä lakanan alle.

En malttais odottaa että ensimmäiset sais jo vauvansa!

wbä 35+2

 

Arpia ei oo mullakaan tullu yhtään, vaikka luulin et tulis ko kumminki normaalipainosta on lähetty. Mut taitaa olla jostain ihon kollageenista kiinni et toisille tulee vaikka mitä tekis ja toisilla ei. Näin uskon ma.

Tuo sängyn suojaaminen on tullu mullaki mieleen ko kaverilla oli käyny just tolleen et tullu lapsiveet sänkyyn... mut en tiä kans et mistä sitä niin ison sellasen suojalakanan sais....

( . ) Mie edelleen täällä kärsin mahakivuista, ja ihanasti sain sit tietää et tämä on sit sellasta ko loppuraskauden pahoinvointia. Ei yhtään kivaa!!! Vauva on niin ylhäällä et painaa kuulemma mahalaukkua ja sen takia ruoka jää liian kauaksi ajaksi mahalaukkuun ja sit se alkaa oksettaan jonkuajan päästä. Yöt ihan tuskaa ko närästää, hirveet tyyny systeemit on. Nukun melkein istuvassa asennossa tällä hetkellä, mut aamulla on sit selkä ja niska ihan kipeet. Hoitoa ei oikein oo, oon yrittäny rennietä, ei mitään vaikutusta. Maitohappobakteereita oon kans syöny ja niistä ehkä vähän ollu apua. Mut en pysty syömään ko ihan vähän kerralla. Ja mitään raskasta kuten liharuokia en pysty syömään. Tämän päivän oon sit eläny ruisleivällä, mustikoilla, pinaattikeittolla ja hapankorpuilla.... Noh, eipä ainakaan pääse paino nousemaan tässä loppuajasta, jos tää tämmösenä jatkuu. Neuvolassa sanoivat että pitäs helpottaa sitten kun vauva vähän laskeutuu. Et sitä tässä nyt sit ootellessa.... Enpä tiennykkään et tämmöstäki on ko loppuraskauden panoinvointia.

Kävin tänään ensimmäisessä perhevalmennuksessaki ja oli kyl aika turha reissu. Oottako muut käyny? Aiheena oli vauvan hoito ja varhainen vuorovaikutus ja niitä käsiteltiin vaan tosi yleisesti. Hirveenä mitään ongelmia mitä vois vastaan tulla ei käsitelty... Ei oikein jääny mitään käteen. Tuntuu et netistä saa enemmän irti Mut aattelin kumminki vielä sen synnytysvalmennuksen käyä, vaikka en tiä tuleeko sieläkään mitään uutta mitä ei ois jo lueskellu täältä.

Tulipa pitkä stoori,mut täälä nyt yritän selvitä ja syyä pieniä annoksia kokoajan. saa nähä mitä sanovat ensviikon neuvolassa painosta...

peikko+tyyppi 33 ja jotain...

 

Synnytystapa-arviossa käyty. Oli tosi mukava lääkäri joka ultras vauvan tarkkaan, teki sisätutkimuksen ja jutusteli mun kanssa. Vauvalle tuli paino-arvioksi nyt 3000g ja laskettuna-aikana noin 3700-3800g. Muut mitat oli normaaleja, mutta päänympärys vastasi viikkoja 38+5 (nyt 36+1). Ei kuitenkaan tarvitse huolestua, iso päinen vaavi vain. Kyseli multa että miltä tuntuu tällähetkellä ja miten aiemmat pelkopoli/psykologi/renoutusryhmä käynnit oli mennyt ja oliko pelko alkanut hälvetä. Kun yhteistuumin todettiin että pelko on edelleen niin voimakasta ja elämää hallitsevaa, sanoi lääkäri antavansa minulle ajan sektioon enempiä turhaan viivyttelemättä. Nyt on siis leikkausaika varattu rv39+1. Valtava paino putosi päältä, tuntuu että voin jälleen hengittää

Sonts4

 

peikko86: mulla on kans pahoinvointia ollu jostai rv25:stä eteenpäi enemmän tai vähemmän :/ oksentaa ei oo nyt enää tarvinu, mut etenki aamusin samanlaista kuvotusta kuin sillo alkuraskaudessa. Onneks kuitenki toooosi paljo lievempänä ku aluks. Välillä mietin et miten uskaltaa enää koskaa yrittää raskautua uudelleen mut eiköhän se aika auta unohtaan ne ekat kuukaudet ja epäilemättä vauva on kaiken mahollisen arvonen <3

Mulla on tällä hetkellä vaivana aftat suussa : (( vissii voi hormonaalisista syistä tulla?? en muista millo ois ollu näin monta kerrallaan. kielessä ja huulessa. arg.

kauhee valipäivä ollu vaan, huomenna parempi
luppelo rv 34+1 (nlan mukaan jo tasan 35)

 

Sonts4, hienoa, että olet saanut tukea synnytyspelkoon ja löysitte sinulle parhaimman ratkaisun! Huippulääkäri sinulla ettei pakota synnyttämään alakautta jos se tuntuu mahdottomalle. Saanko kysyä, että mistä sinun synnytyspelko johtuu? Itsekin olen ens viikolla menossa synnytyspelkopolille ja synnytystapa-arvioon. Minulla ekan synnytyksessä koko synnytys oli jotenkin brutaalia ja ponnistusvaihe pitkittyi eikä vauva meinannut tulla ulos. Ahdistaa koko vauvan ulos tulo, koska jo ekalla sanottiin, että lantio on tosi ahdas. Mut haluaisin kuitenkin yrittää alakautta, kun ei mikään iso vauva pitäisi olla tulossa...

Mä en ole ajatellut sänkyä millään suojata. Ekasta meni lapsivedet ja ne meni sohvalla istuessa. Eihän se mikään hyökyaalto sieltä tullut kuin elokuvissa vaan kuului et poks ja alkoi liristä. Hyvin ehdin vessaan niin, että housut ehti vähän kastua...

Arpia ei täälläkään ole tullut minnekään yhden ainutta. Siitä olen tyytyväinen. En ole kyllä muistanut/jaksanut kauheasti rasvaillakaan! ekasta tuli arpia napaan ja leikkaushaavaan, kun ne ei enempää venynyt, mut tästä vain ne näkyy selvemmin. Mut uusia ei ole tullut.

Näin muuten viime yönä unta, et synnytin 4060g painavan vauvan nukkuessani enkä edes ollut herännyt siihen siinä unessa. Ehkä sitä päässään työstää synnytystä, et siitä voi selvitä ja minä voin isonkin synnyttää..

Mixed 36+1

 

Suojakangasta saa metritavarana kangaskaupoista, ainakin Eurokankaasta löytyy. Eikä sitä tarvi itse ommella sen jälkeen kun kädessä on sopivan kokonen palanen.

 

Ohhoh, meillähän on sitten tiedossa ensimmäinen syntymäpäivä! Hienoa Sonts, että asia järjestyi.

Peikko, täälläkin saa olla tarkkana syömisten kanssa juuri tuon pahoinvoinnin takia. Nyt on vähän ehkä alkanut jopa helpottaa..!

(.) Neuvolasta jälleen kotiuduttu. Olipa taas niin erilainen käynti Verenpaineet on laskeneet(MULLA?!?!?!) ja siitä johtunee tää heikotus seistessä. Painokin laskenut(edelleen, MULLA?!?!?!) ja sf-mitta samassa kuin viime viikolla. Mietiskeli mahtaako vauva olla laskeutunut...uimaan saa kuulemma mennä edelleen. Hemppa on 132 eli rautakuuri tuottanut hienosti tulosta vaikken joka päivä oo ottanutkaan.

Väsymys oli aamulla hirveä, valvon edelleen öisin. Nyt on myös toissaillasta asti ollut supistuksia joita voisi ehkä hieman kipeiksikin kuvailla - ei mitään synnytyssupistuksia kuitenkaan mutta esim. päiväunilta herään noihin kyllä, samoin kuin öisin. Harvakseltaan noita kuitenkin onneksi on. Tavallaan silti aika jännä olo, kun jotakin tuntuu tapahtuvan...kai tää on kolmannen kohdalla normaalia, eikä ainakaan etuajassa tarvisikaan tulla. Tuskin tuleekaan, on nuo aiemmatkin menneet sen verran LA lähelle suuntaan jos toiseen kumpikin On nää tuntemukset silti herättäneet tajuamaan että ihan oikeasti loppusuoralla ollaan! Kai sitä sairaalakassia voisi alkaa täyttelemään pikkuhiljaa, tai ainakin edes kaivaa sen valmiiksi esiin...viikonloppu siis pyhitetään tarpeellisille shoppailuille sitä ja vauvaa varten. Hoitoalusta enää listalla jälkimmäiselle!
Teinpä muuten ison mokankin, en hoksannut tilata uutta verokorttia kelalle ja niin vaan sitten meni ekasta ä-rahasta veroa ihan hirveät prosentit! Tympii, olisi ollut sillekin rahalle vielä käyttöä...

Mukavaa viikonloppua kaikille :flower:

Ankka & Bebe 36+1

 

Pitkästä aikaa täällä lueskelemassa... On ollut niin paljon kaikkea ettei ole oikein ehtinyt tämän vauvan tulemiseen orientoitumaan. Nyt vasta tällä viikolla on ehtinyt tajuta ettei enää oikeasti ole edes kahta kuukautta laskettuun aikaan. Ja kaikessa hässäkässä on vakuutuksen ottaminen päässyt unohtumaan
Pohjantähdessä ilm sais ennen rv 36 vakuutuksen syntyvälle, mutta siellä pitäis olla kotivakuutuskin... Ei jaksais kaikkia alkaa siirtämään. Ja pohjolan sivuilla sanotaan että vakuutus myönnetään syntymään asti, mutta kun pyytää tarjousta niin eivät sitä annakaan.... Muilla kokemuksia..?

Pinnasänkyä tms. ei myöskään vielä ole... Ja vaatteetkin pitäis katsoa läpi mitä puuttuu... Ja pestä kaiken oon suunnitellut tekeväni syyslomaviikolla sitten.

(.) painoa on tullut reilusti... Varmaan 16 kg... Mutta eiköhän se siitä lähde kun pääsee sitten joskus taas liikkumaan. Maha kun nyt kovettuu aina liikkuessa tai touhuillessa, ja vaikka se ei varsinaisesti käy kipeää niin tuntuu kuiten inhottavalta ja iltaisin sitten on aina ihan kipeäkin. Vauva liikkuu niin voimakkaasti että se käy ihan kipeää, pitää yrittää olla onnellinen ettei tarvitse liikeseurantaa ainakaan vielä tehdä... Neuvolalääkärikin on parin viikon päästä niin sitten kuulee mikä on tilanne. Maanantaina kuiten normi neuvola, mutta siihen varattiin hiukka pidempi aika että voidaan tarvittaessa käydä vauvan asento tarkistaan ultralla. Viimeksi neuvolassa oli pt, ja se kyllä ahdisti... Edellinen lapsi kun syntyi suunnitellulla sectiolla perätilan vuoksi.

Mutta nyt jatkaan kouluhommia, että sitten syyslomalla saa oikeasti huokaista ikä tarvi tehdä rästihommiin...

Masu-asukki 33?

 

Mixed: Synnytystä mä muistan pelänneeni ihan pikkusesta asti. Pitkään olin jopa varma, etten ikinä tule saamaan biologisia lapsia koska suomessa ei varmuutta sektiosta ole mahdollista saada ennen raskautta. Ajattelin aina odottavani kunnes täytän sen 25 ja sitten heti adoptio jonoon. Nykyisen mieheni tavattuani ajattelutapa kuitenkin muuttui. Hänelle biologinen lapsi on tärkeä ja asiaa pyöriteltyäni totesin itsekin lapsen hankkimisen 'tavallisella' tavalla olevan todennäköisesti helpompi ja paljon edullisempi vaihtoehto.

Noh raskauduin nopeasti ehkäsyn pois jättämisen jälkeen. Ihan käsittämätöntä miten paljon sitä omaa vauvaa (tai ajatusta siitä) voi rakastaa jo alusta asti. Käytiin varhaisultrassa ja kaikki oli oikein hienosti, tasainen kaunis syke pikkusella. Sitten nt-ultrassa mun maailma romahti, ei sydänääniä. Vauva vastasi viikolla 11 viikkoja 7+. Oli ollut yli kolme viikkoa kuolleena mun masussa, eikä mulla ollut mitään keskenmenoon viittaavaa.

Tuosta johtuu ehkä se kaikkein pahin pelkoni synnytystä kohtaan. Pelkään todella paljon vauvan menettämistä. Ja koska tunnen omassa päässäni että sektio on minulle paras tapa synnyttää, en ikinä voisi antaa anteeksi sitä mikäli vauvalle kävisi jotain alatiesynnytyksessä minun takiani. (Todellisuudessa ymmärrän ettei vauvan jumiin jääminen tai oikeastaan mikään muukaan ole äidin itsensä syytä. Mutta mieli ei vaan toimi niin, että sanoo kaiken menevän hyvin ja sitten ei enää pelkäisi.)

Toisena on pelko itseni vaurioitumisesta pysyvästi. Minulla on hetkästi peävä kudostyyppi. Jo ihan tavallisessa yhdynnässä olen revennyt useamman sentin. Tästä joutuen välilihassa on jonkin verran arka arpi. Vauvan pään mitta oli jo nyt viikkoja edellä ja vauvan isän pään mitta oli syntyessään viikkoa ennen laskettua aikaa 38,5cm. On siis erittäin todennäköistä että tulisin repeämään jonkin verran synnytyksessä. Lääkärit myös samaa mieltä, toki tutkivat lantion ja sanoivat lantio-vauva suhteen olevan hyvä mutta repeämät silti todennäköisiä. Pelkään meneväni paniikkiin ponnistamisvaiheessa koska en halua revetä enkä sitä että joku leikkaisi minut auki alapäästä.

Käytyäni juttelemassa psykologin kanssa ymmärsin myös pelkääväni masentumista ja katkeroitumista synnytyksen jälkeen. Tunnen niin kovaa pelkoa alatiesynnytystä kohtaan, että jos minut siihen oltaisiin pakotettu olisi ollut sekin mahdollisuus että olisin mennyt niin shokkiin tilanteesta etten olisi voinut ollenkaan nauttia syntyneestä vauvasta. Olisi ihan kamalaa jos en olisi henkisesti läsnä vauvan syntymässä ja sitä seuraavissa päivissä traumatisoitumisen vuoksi. Lisäksi on tutkittu että pahasti synnytyspelkoisten pakottaminen alatiesynnytykseen lisää synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä (ihan ymmärrettävästi mielestäni). Haluan pystyä tarjoamaan vauvalleni heti alusta asti äidin joka on läsnä ja saanut hyvän synnytyskokemuksen.

Nyt kaikille jotka ajattelevat minun olevan ihan kaheli ja alatiesynnytyksen olevan parempi vaihtoehto: synnytyspelko on jo viimeiset kaksikymmentä vuotta ollut yleisesti hyväksytty _lääketieteellinen_ peruste sektiolle. Minä en ole kävellyt sairaalaan ja ilmoittanut tämän vauvan syntyvän sektiolla. Olen käynyt hoidattamassa pelkoni kahdella eri psykologilla, kahdella lääkärilla ja kahdella kätilö tapaamisella. Tottakai ymmärrän alatiesynnytyksen olevan vauvalle ja äidille paras vaihtoehto usein, mutta lääkärit ovat todenneen minun tapauksessani niin voimakkaan synnytyspelon että turvallisin tapa synnyttää on suunniteltu sektio.

Kiitos jos jaksoit lukea ja sait jotain selvää sekavan pääni ajatuksista.
Sonts4 36+2

 

Sonts4 minusta sinä olet harkinnut asiaa tarkasti ja käynyt keskustelemassa asiasta ammatti-ihmisten kanssa. Joten tuskin kukaan sinua kahelina pitää. kukin reakoi synnytykseen ja mihin tahansa muuhun omalla tavalla.... sinä pelkäät alakautta synnyttää ja perustellusti, joku pelkää sektio ja joku muu jotain muuta. :heart: pääasia että lääkäri on tilanteesi ymmärtänyt ja antanut suosiolla sektio ajan... Ja saat olla ylpeä itsestäsi kun peloista huolimatta olet halunnut sen biologisen lapsen etkä jäänyt toteuttamatta sitä pelon vuoksi ... jaksuja :heart:

 

Aika lailla samanlaisia ajatuksia meillä on, et mistä pelot johtuu. Hienoa, että sait sektion ja koet sen sinulle parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Minua on taas pidetty vähän kahelina, kun haluan synnyttää alakautta vaikka eka oli niin vaikea. Lapsen menettämisen tai vammautumisen pelko on ihan valtava. Kun se ajatus hiipii mieleen, niin itkusta ei tule loppua. Kuitenkin haluan yrittää alakautta, kun ensimmäinenkin on sieltä lopulta ulos tullut ja tämän pitäisi ilmeisesti olla pienempi. Itsekin pelkään sitä paniikkia ja kontrollin menetystä ponnistusvaiheessa. Se oli niin traumaattista se synnytys ekalla kerralla. Onneksi pääsin sinne pelkopolille ja tehdään se synnytystapa-arvio, että onko se ylipäätään kenellekään turvallista lähteä alakautta yrittämään. Toivon sydämeni pohjasta, että synnytykseen saan kätilön jonka kanssa kemiat toimii ja joka on rauhallinen ja ymmärtäväinen. Se olis kauheinta, että kätilöksi tulisi joku joka ei ymmärrä esim. sitä pelkoa ja pakottaa tekemään niin kuin aina on tehty ja koska muutkin pystyy siihen. Miehellekin sanoin, että toivoisin saavani hoitaa ponnistusvaiheen yksin. Että saan keskittyä vain itseeni ja tekemääni hommaan. Sitä se vähän harmittaa, mut ymmärtää kyllä sen. Jospa sitä viisastuisi viimeistään viikon päästä ja pääsisi yli tästä ahdistuksesta...

 

Hurja juttu voi olla tuo synnytyspelko, onneksi siihen nykyään suhtaudutaan ihan vakavasti eikä vaan kohauteta olkapäitä. Hienoa Sonts4 että sait noin kivan lääkärin ja ihan mieletöntä saada tietää jo päivämäärä!

Täälläkin oli neuvolakäynti tänään. Taidan tehdä kaikkien aikojen hemppaennätyksen, arvo oli 149 Rautaa en ole syönyt sen enempää kuin Multivita Mama-purkissa on. Hiihtoliitto pistäisi varmaan jo dopingtestiin!
Paino on noussut normaalisti (no, vähemmänkin voisi olla..) ja sf-mitta oli ihan hintsusti keskikäyrän alapuolella. Laskeutunut on ja täti arvioi että olisi jo kiinnittynytkin, tosin mahan päältä kopelointi aiheutti supistelua niin ei ihan kunnolla päässyt asiasta selvyyteen. Syke hyvä ja tasainen.
Vähän "harmitti" kun täti ei edes vilkaissut rd-kotimittausvihkoa Kysyi vaan onko arvot olleet hyviä ja se siitä. Ensi kerraksi taidan piirrellä kukkakuvia koko vihkon täyteen jos ei sitä kerran edes avata..
Seuraava käynti 1,5 viikon päästä. Neuvolaan kävelee meiltä vartissa ja menomatkalla piti oikein ruveta voihkimaan kun oli niin voimakkaita kipuja vatsalla.. Hmmm, ehkä seuraavaa käyntiä ei sitten tarvitakaan

Hyvää syksyistä viikonloppua mammat!

Bosch 37+2

 

Neuvolalääkäri takana. Sain lähetten äitipolille josta soitellaan aikaa mulle kun neitokainen on viistosti mahassa. Lääkäri katto Ultralla nlassa??!! Ikinä ennen oo tällasta tapahtunu.
Painoo tullu nyt n.10 kg. Kyllä ahdistaa :/
Lisäksi sain labraan lähetteen veri- ja virtsakokeisiin. Plaah.
Paikat kiinni ja visusti.

Taas mentävä.. hitsit.omanapaa siis vain tuli taas...

Nasu ja muru 35+4

 

mainos pitää paikkansa. hyvä ruoka niin parempi mieli. Jos nyt alkais kasailee vaunua

olettekos huomannut et meidän jälkeen tulevat joulukuun nyytit on kadonnut... viimeisin pino niilt on sivulla kolme eikä siihen oo hetkeen kirjoitettu :/ mä oon niin tottunut lukee muiden ryhmien synnytyskertomuksia jotenkin hassua jos joulukuun pino on kuivunut kasaan.

jos vaikka pakkailis sairaalakassia ehkä kans tänään

 

Moon strar, siksi minäkin marraskuisissa olen.. Joulukuu kuoli minusta kasaan jo aikoja sitten. Toki olen alkuperäisesti marraskuulainen, mutta siirsivät la:n joulukuun alkuun. Toki tällä hetkellä tilanne näyttää jälleen nsiltä, että olen marraskuulainen oikeastikin.. Jos nyt pääsisi sinne marraskuun alkuun edes

 

Heip.

Suojista. Apteekista saa myös sängynsuojia. Viimeksi kun olen ostanut ne isot suojat olivat jotain 2€ tietämillä.

Itselläni lapsivesi edelliskerralla meni/tuli sohvalle, mut ei ne määrät mitään hillittömiä olleet, ehkä jotain 0,5-1dl kerralla. En ole kuullut, että sitä litratolkulla kenelläkään kerralla tulisi. Toki eihän siellä kohdussa hirveitä määriä vettä edes ole loppuvaiheessa.
Itse käytän kokoajan muutenkin jotain suojaa housuissa, et sekin nyt jotain ottaa vastaan.

Tosi pitkälle on meidän ketjun porukka päässyt, kun ei ole mitään pikkukeskosia tullut ja kaikki on selvitty jo tosi hyville viikoille!

(.) hillitön turvotus alkanut täällä ja hikoilen edelleen ihan pirusti. Painoa kertynyt melkein 15 kg ja sen kyllä tuntee. Ihan semmoinen fiilis, et tämäkin tyyppi ulostautuu hyvissä ajoin.

"MY" ja ViKa 32+6

 

moon stars joulukuun pino siirty fb puolelle, jossa allekirjoittanut ei ainakaan ole eikä meinaa olla.. joten itelläkin on se la 3.12, tosin alkuun marraskuun puolella.. siksi täällä roikun.. ja toinen syy on se, että saan mahdollisesti käynnistyksen rv 38-39 tienoilla, jos ei kaveri tule ajoissa..

on se jännä ajatella, että toisilla on kohta nyytti jo kainalossa aika menny nopeasti.. ite jo pakannut kassit valmiiksi, kaiken varalta.. on edellisestä synnytyksestä niin vähän aikaa, että pelkään etten kerkiä laitokselle, jos lähtisi syntymään kotona.. siinä vaiheessa en kyl pakkaile mitään kasseja enää.. muutenkin suht nopeita reissuja ollut noi synnytykset.. tuota lapsivesi asiaa en ole pahemmin pelännyt, että tulisi sänkyyn ym.. tosin meillä niin vanhat petarit et sit ostaa vaikka uuden tarvittaessa.. autoon olen hommanut suojan varmuuden vuoksi ettei penkit kastu.. itsellä on aina jouduttu puhkaisemaan lopussa kalvot..

sateista päivää kaikille

muumimamma-81 32+3

 

Hei kaikille!
Tulin ilmoittamaan, että meille syntyi eilen tyttö

Jouduin osastolle äitipolilta suoraan torstaina, kun oma veriarvo oli nousussa raskausmyrkytysriskin suhteen ja turvotusta oli niin paljon. Pissassa oli myös liuskatestillä proteiinia, mutta tarkemmassa näytteessä sitä oli onneksi vähän.
Ultraäänen perusteella vauvan napanuoran virtauksissa oli häikkää, joten vauvan vointia haluttiin seurata tarkemmin.
Perjantaina oli uusi ultraääni ja oli otettu käyrää useamman kerran. Uusi ultraääni vahvisti edelleen että napanuoran virtaukssia oli blokki ja noin puolet istukan toiminnasta oli jo pois käytöstä. Käyrät olivat myös melko vaihtelemattomia.
Perjantaina iltapäivällä lääkäri tuli sanomaan, että ovat päätyneet tekemään lauantai aamuna sektion, koska vauvan vointi ei kestäisi alatiesynnytystä.
Lauantaina oli leikkaus, joka meni todella hyvin ja jälkikipuja on ollut onneksi vain vähän. Leikkauksessa selvisi, että vauvan napanuora oli kiertynyt henkselimäisesti hänen ympärilleen ja se oli hyytelömäinen, katkesi itsekseen lääkärin käsitellessä sitä.
Vauva on nyt lasten teholla sokeri-infuusiossa ja lisähapessa. Muuten hän voi hyvin
Ehkäpä pääsemme jo noin viikon kuluttua kotiin yhdessä.

Päivittää saa : Tyttö syntyi 11.10/rv 35+0/paino n.3,5kg

Piiu

 

Oi, "meidän" ensimmäinen vauva! :,)

Hurjasti onnea Piiu87!

 

Voi Onnea Piiu!!! ihanaa että kaikki on hyvin! <3

 

Lokakuu jo melkein puolessa välissä ja minä täällä yritän heräillä tähän keskusteluun. Lukemassa olen kyllä teidän kuulumiset käynyt päivittäin, mutta täällä ei mitään ihmeitä ole tapahtunutkaan niin kirjoittaminen jäänyt.

Ensinnäkin isot onnittelut Piiu87!!! :heart:

Nyt pääsee päivittämään etusivun ihanaa syntyneet -osiota Toivottavasti sinne tulisi jo muitakin tässä kuussa Jos en ihan väärin laskenut niin myös Sonts4 pääsee sinne tässä kuussa. Tosi hyvä kuulla, että pelkosi on otettu tosissaan eikä sektiosta ole tarvinnut taistella!

Niin, onhan mullakin LA tässä kuussa vielä mutta ei kyllä yhtään tunnu siltä, että tämä täältä tässä kuussa vielä tulisi. Vaikka kyllä saisi, sen verran lista kaikenlaisista vaivoista taas lisääntynyt. Näin viime yönä unta että vatsa oli kasvanut ihan hurjasti, tuntui sellaselta pieneltä jumppapallolta Ajattelin pettyneenä, että nyt ei sit enää oikeastikaan pysty tekemään yhtään mitään kun tää maha on niin iso. Tosiasiassa nyt on ollut helpompi hengittää, kun vauva on alhaalla mutta toisaalta taas tuonut mukanaan liitoskipuja (?)..

Tsemppiä lepäilyyn MrsRock ja Sonkku! Ja jaksamista muillekin vaivojen kanssa, loppusuoralla ollaan

Kubix 37+3

 

Hirmuisesti onnea Piiu87!!:heart:

 

Meidän eka vauva! Paljon onnea, Piiu, ja pikaista toipumista synnytyksestä teille molemmille! :heart: :flower:

 

piiu Paljon onnea pienestä prinsessasta :heart: ja tsemppiä molemmille toipumiseen

Tääl tuli itku kun tajusin et eka vaavi syntys ja piiulkin 12 pvä aiemmin laskettu kuin minulla esim.. nyt se iski tajuntaan et vaavit alkaa putkahtelee ja kukin silloin kun itse katsoo sopivaksi masussa :heart:


Meillä koti on melkein valmis vaavia varten... eilen häsäsin urakalla. vaaviin kotiintulo vaatteet valittu ym. oma on vaihees viel mut työn alla. jouluverhot ym katon valmiiks et ei sit vaavin kans tarvii metsästää... ja saan pieneen keskittyä ku ei tarvii kuin heittää ikkunaan ja senkin tekee mies kun mä en yllä ees jakkaralt niin ylös


moon stars ja tirppa 33+3 JEEE

 

Paljon Onnea Piiu!!! Tsemppiä toipumiseen ja toivottavasti pääsette kotiin pian!