Marraskuun Mussukat 2014 *Marraskuussa* MEIDÄN KUU!

Onnea kaikille vauvaantuneille! :flower: Tsempit kaikille vielä odottaville. :)

Joku täällä kyseli vähän aikaa sitten, onko aikomusta jatkaa radi-dieettiä synnytyksen jälkeen. Mä tuskin jatkan näin tiukkaa dieettiä, mutta varmasti tulen kiinnittämään jatkossakin huomiota syömisiin. Kertoohan radi riskistä sairastua diabetekseen, joten omasta mielestäni sen kannattaa ottaa vakavasti.

Joku myös kyseli rautalisästä. Mä söin puolen välin tienoilla parin viikon kuurin Obsidania. Se toimi mulla hyvin ja eikä aiheuttanut suurempia mahavaivoja, vaikka yleensä maha tuleekin raudasta kipeeksi. Jossain kuitenkin törmäsin väitteeseen, että rautalisä juuri ennen synnytystä voisi aiheuttaa vauvan keltaisuutta. Kantsii siis varmistaa raudan tarpeellisuus neuvolasta.

(.) Tänään rv 38+4 ja taas oli neuvolapäivä. Sykkeet normaalit 120-130, pissa puhdas, verenpaine hyvä ja sf-mitta 32 cm. Painoa tullut nyt noin 11 kg yhteensä. Kaikki siis niiden puolesta kunnossa. Mutta mutta, vauva ei vieläkään kiinnittynyt, eikä edes kovin alhaalla. Neuvolan tädillä on tapana merkata korttiin rt1 tai rt2 sen mukaan, onko vauvan selkä vasemmalla vai oikealla. Tähän mennessä ollut aina rt1, mutta nyt vauva olikin vielä mahtunut kääntymään ja oli rt2! Vaikuttaa siltä, että ei siis olisi todellakaan vielä hetkeen tulossa. Huoh. Nyt on pelkona, että vauva ei mahdukaan tulemaan mun lantion mittojen takia, kun on vielä niin korkealla, tai viihtyy muuten vaan turhan pitkään mahassa ja kasvaa liian isoksi. Mullahan tosiaan on todettu tuo radi ja oon tällainen 155 cm hukkapätkä. Joten sain lähetteen Taysiin. Sieltä pitäisi tulla kutsua viikon sisään. Tuli kyllä vähän sellainen "mitä minä sanoin"-fiilis, kun eivät alunperin suostuneet laittaan Taysiin tutkittavaksi ja kokoarvioon ja nyt sinne ollaan kuitenkin menossa... Toivottavasti kaikki olisi kuitenkin kunnossa ja alatiesynnytys olisi mahdollinen.

Olisi mielenkiintoista kuulla, että mikä teidän sf-mitta on ollut ja kuinka isoksi vauva on arvioitu tai kuinka iso se oli syntyessään. Eli vähän sellaista sf-mitta vs vauvan paino galluppia. :) Mulla sf-mitta on kasvanut tasaisesti keskikäyrällä ja siihen on aina vedottu, että vauva ei voi olla iso. Tosin vaikuttaahan siihen mittaan myös monet muut seikat, esim. vauvan asento, lapsiveden määrä... Siksi en siis niin kauheasti tuohon mittaan luota...

Toiseksi kiinnostaisi, koska teidän vauva on kiinnittynyt?

Hydrangea 38+4
 
Viimeksi muokattu:
Onnea Sirpa75! :flower:

Hydra; Sf-mitta ei tosiaan vauvan koosta kerro. Mulla on kaikista huidellut yläkäyrän yläpuolellakin, tästä kolmannesta erityisesti, ja vauvojen syntymäpainot olleet 3160g, 2690g ja 3275g. Kakkonen oli ainoa joka oli peräti keskikäyrällä - sinne tipahti vasta syntymäpäivänään jolloin siis vasta laskeutui ja kiinnittyi.

Tää kolmas oli muka viimeisessä neuvolassa kiinnittynyt, mutta synnärillä kävi ilmi etteipäs ollutkaan. Korkealla oli vielä, kun olin jo 9cm auki.

Mulla on kaikki synnytykset räjähtäneet noin vain käyntiin epäkypsistä tilanteista, joten ei sitä synnytyksen alkamista voi oikeastaan ennustella mistään - näin ollut omalla kohdalla :D

Ankka & Maailman Ihanin Jätkä 8 päivää
 
Neljättä odottava
Ooteltiin kotona aamuun asti, herätin miehen puoli 7, että tänään et taida mennä töihin... esikoinen laitettiin kouluun ja pienemmille aamupalat ja aamutoimet. Supistukset oli ihan liian helppoja ja olin varma että ne lähettää synnäriltä kotiin, joten laitoin pyykkejä ja tiskejä ja järkkäsin kotia ja vasta puoli 10 aikaan lähettiin ajelee sairaalaan. Kymmenen maissa oltiin perillä ja matkalla vaan pari löysää supistusta. Pakotin miehen mun kans lenkille vielä sairaalan ympäristöön, sillä "minähän en turhaan tonne sisälle mene! En suostu siihen, että ois vaan pari senttiä auki.

mies oli lenkin ajan paniikissa ja yritti vetää mua takas sairaalaan, supistuksia tuli koko ajan, mutta mulla oli niin kevyt ja helppo olo että naureskelin vaan. Ku viimein mentiin sisälle, olin jo 6-7cm auki. Siis mitä ihmettä, niin paljon jo, niin vähillä kivuilla ja erittäin epäsäännöllisillä supistuksilla. Välillä oli 20min taukojaki.

No, suoraan saliin, noin klo. 11 pääsin vesialtaaseen ja muutama supistus, niin aloin olla valmis... joskus puoli 12 aikaan sain alkaa altaassa ponnistaa. Yks kätilö piti kainaloista (mies istu kaukana keinussa ja meinas pyörtyä ku on sairaalakammoinen..), yks hoitaja tsemppas ja yks autto kiskomaan vauvaa ulos. Mä ihmettelin ääneen, et miten tää voi näin vähillä kivuilla syntyä!!! Ponnistaessa ihmettelin, miten joudun tekee niin paljo töitä lapsen ulos saamisessa. Ei se kipeää sillain tehny, mutta tunsin et nyt on iso vauva tulossa!! Kätilö autto kainaloita ulos ja oli läpimärkänä... Ponnistusvaihe tuntu edellisiin verrattuna pitkältä, edelliset on vaan hulahtanu ulos suunnilleen. Siltiki tää ponnistusvaihe kesti vaan 2-3min ja lopputuloksena ponteva tyttö, painoa 4630g. Huhhuh!!! Enpä ois uskonu että se ihan NOIN iso sentään olis!!

Synnytyksen jälkeen alkoki kunnon kivut, ku kohtu alko supistelee takas mittoihin. Pahemmat ku synnytyskivut. Mutta sain onneks hyvän lääkkeen lihakseen, joita sektioäideilleki annetaan. Ja lämpötyyny vatsalle!! Ihanaa! Hoitsut ruokki vauvaa muutaman tunnin et mä sain nukuttua. Vauva oli perin nälkäinen koko ajan ja mä en kestäny kuunnella sen reppanan itkuakaan, ku vatsaan koski. Imetyksestä puhumattakaan. Parin tunnin unien jälkeen hain pikkuisen vierelle ja ai että tuota ihanaa vastasyntyneen unista ininää!!! <3

Synnytyksen kestoksi määriteltiin noin 1,5h. Synnytys oli äärimmäisen helppo!!! Ja vieläki niin pökertyny olo, että ei voi olla totta että noin vähillä kivuilla syntyy elämää!!

Mulla oli kaks viikkoa sitten sf mitta 35 ja se oli kyllä isompi kuin edellisiltä missään vaiheessa...

Ja vauva kiinnitty varmaan vasta synnytyksessä..

eli meille tuli tyttövauva rv 39+4, paino 4630g ja pituudesta ei vielä tietoa..
 
  • Tykkää
Reactions: idada ja "MY"
Onnea neljättä odottava!! <3

Hiirenhäntä: mulla kans oli strepto posiitivinen ja vähän sitä ressasin, mut sit lohduttauduin sillä, että hyvä kun testataan nykyään! jos tosi monilla odottajilla on se, niin sinänsä aattelen että ei ois asialle voinu ite mtn tehä, mut nykyää paljo parempi tilanne kun vauvan tartuntaa ehkästään antibiootilla :) ite sain synnytyksen aikana 3 kertaa suoneen antibioottia, 8 h välein. Kieltämättä oon jo pari krt lämpöä mitannu pieneltä kotiuduttuamme, kun sairaalasta lähtiessä kehotettiin tosi tarkkana olemaan, mut nyt sit vaa kipinkapin päivystykseen jos jtn tulis!

PikkuistaOdottava: tsemppiä käynnistykseen!! itellä meni vajaa 3 vrk käynnistyksestä (=ballongin laitosta) vauvan syntymään, mut mikäli olisin päässy saliin heti kun ballonki oli tehtävänsä tehny, niin ois voinu mennä puolet vähemmän.. harmi että oli ruuhkaa saleissa ja niin tilanne lähti menee taaksepäin ennen ku sinne sit pääsin vrk:n odottelun jlkn.. eli siis jospa sulla ei kovin kauaa menis:)!!
 
Neljättä odottava
Nyt on saatu loputki mitat 'pienestä'.

Eli rv 39+4, tyttö, paino 4630g, pituus 55cm ja py 36,2cm.

En ois ikinä uskonu että noin iso voi tulla.. niinkin helposti..
 
Kiitos tsempityksistä ja onnea Neljättä odottavalle!

Ei sitten vieläkään päästy käynnistelemään. Viikko sitten oli ensimmäinen aika ja silloin jo sanoi, että ei mielellään käynnistä niin epäkypsästä tilanteesta, mutta oli sitä mieltä että ballonkin olisi voinut laittaa. Nyt eilen lääkäri oli sitä mieltä, että ballonkia ei välttämättä saa edes vielä laitettua ja että vaikka saisi, ei siitä olisi hyötyä. Eli taas odotellaan viikko. HOAH! Olin jo varma, että tänään viimeistään vauva syntyy. Noh, kai se joskus tammikuussa viimeistään jollain keinolla tulee ulos. Hieman turhauttavaa, että lääkärit ovat eri mieltä ja saa ristiriitaista tietoa!

Onneksi selkäkivut ovat käytännössä loppuneet, mutta silti liikunta vaikeaa, mutta kai se näin loppuvaiheessa jo kuuluukin olla. Nivuskivut sen sijaan ovat aika karmeat nyt. Noh, täytyy alkaa joulusiivousta tekemään, pesemään ikkunoita ja silittämään ja ripustamaan verhoja. Jospa jollain saisi kohdunsuuta kypsytettyä ja pääsisi edes ensi viikolla synnyttämään.

PikkuistaOdottava + toinen pikkuinen 39+5
 
Paljon onnea vauvautuneille!! :flower:

Täällä on vauva-arki pitänyt kiireisenä, niin ei ole juuri ehtinyt/jaksanut kirjoitella. Pikkuinen kasvaa ja muuttuu päivä päivältä, on ihana kuin mikä ja aikamoinen tissimaakari, meillä vietetään helposti tunnin pari tissittelymaratoneja, syö 15-20min, pitää vähän taukoa ja röyhtyytellään ja sitten taas syömään.:heart:

synnytyskertomus
Mulla lähti lauantaina 8.11. hiljalleen irtoamaan limatulppa. Kirkasta limaa tuli pitkin päivää ja sai pitää sidettä. Illalla sitten isommat lapset lähtivät ex-tempore mummolaan yökylään, niin saadaan miehen kanssa olla kaksin vielä ennen vauvan syntymää ja saan nukkua kunnolla ja levätä. Ilta menikin mukavasti saunoen ja rentoutuen, väsähdin ajoissa ja menin nukkumaan n. klo 23. Nukuin yön hyvin, toki heräsin muutaman kerran vessaan.

Aamulla heräsin klo 7 ja vessassa käydessä limatulppavuoto oli muuttanut värinsä punertavaksi ja veriviiruiseksi. Mieskin heräsi, oli nukkunut jo pidempään huonosti ja havahtui joka kerta kun nousin sängystä. Kerroin vuodon muuttuneen, niin mies päätti laittaa varmuuden vuoksi auton lämpiämään. 07.30 sitten tuli ensimmäinen pieni supistus. Siitä eteenpäin supistuksia tuli epäsäännöllisesti, osa isompia ja osa pienempiä. Edelliset synnytykset on olleet nopeita (2h ja 3,5h) joten alettiin arpomaan milloin pitäisi lähteä synnärille. Soitin sitten svo:lle, josta ei oikein osattu sanoa juuta eikä jaata, kuin että tulkaa näytille jos siltä tuntuu tai odotelkaa kotona jos meneekin supistelu ohi. Jatkettiin arpomista, sillä en halunnut tehdä turhaa reissua synnärille. Vähän vaille 9 päätettiin, että lähdetään nyt kuitenkin käymään näytillä kun tuli muutama vähän tiukempi supistus. Mies lähti viemään sairaalakassia autolle ja minä kävin pukemaan ulkovaatteita kun tunsin, että nyt hulahti jotain ja se olikin sitten ihan kirkasta verta. Lähdettiin ajelemaan ja koko matkan (n.25km) supistuksia tuli 3min välein. Synnytys laskettiin alkaneeksi klo 9 kun säännölliset supistukset alkoivat.

Päästiin synnärille ja siellä kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, että olen 8cm auki. Ei sitten jääty tarkkailuhuoneeseen käyrille vaan lähdettiin suoraan synnytyssaliin. Saliin päästyämme vaihdon vaatteet ja pääsin käyrille. Kätilö otti esitietoja ja laitettiin spinaali tilaukseen. Kätilöopiskelija ryhtyi laittamaan kanyylia ja onnistui puhkomaan vasemmasta kädestäni suonen kahteen otteeseen, niin siihen tuli kunnon hematooma ja mustelma. Kokenut kätilö sitten laittoi kanyylin oikeaan käteen ja tipan tippumaan. Lääkäri tuli jo pian paikalle ja sain spinaalin mikä auttoi supistuskipuun heti. Spinaalin laiton jälkeen verenpaineeni tipahti aika alas joten sain lääkettä joka nosti ne ylös. N. Tunti spinaalin laiton jälkeen kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, ettei kohdunsuu ole avautunut enempää vaan oltiin yhä siinä 8cm, joten kalvot puhkaistiin ja vauvan päähän laitettiin pinni. Siitä tilanne etenikin nopeammin ja puolen tunnin päästä olin kokonaan auki ja sain luvan rueta ponnistamaan kun siltä tuntuu.

Aloin ponnistamaan kun tarve tuli ja n. 30min ponnistamisen jälkeen 9.11. rv 40+1 klo 12.40 syntyi tyttö 50cm ja 4060g, verisessä lapsivedessä. Mies pääsi leikkaamaan napanuoran ja sitä leikatessaan vauva tarttui isää pikkurillistä. Sain vauvan rinnalle ja pian pääsin imettämään. Vauva kun oli syönyt ja kylvetetty, hän pääsi isän syliin ihokontaktiin. Kätilö kävi painelemaan kohtuani, että onko se jo hyvin supistunut, että pääsisin suihkuun. Kohtu ei ollutkaan oikein lähtenyt supistumaan vaan sieltä tuli iso hyytymä, lapsivettä ja verta. Kätilö kutsui toisen kätilön paikalle ja sain lisää kohtua supistavaa lääkettä ja samalla toinen kätilö tutki paljonko lisää verta olin vuotanut. Kaiken kaikkiaan menetin synnytyksessä 400ml verta ja sen jälkeen vielä 300ml lisää, joten kaiken kaikkiaan menetin 700ml verta ja tunsin kyllä oloni heikoksi. Onneksi lääkkeen ansiosta kohtu lähti kunnolla supistumaan, pääsin suihkuun, saimme syötävää ja lopulta osastolle. Osastolla hoitajan tutkiessa kohtua, sieltä tuli vielä yksi kananmunan kokoinen hyytymä, mutta sen jälkeen vuoto kävi muuttumaan normaaliksi. Tiistaina lastenlääkärin tutkimuksessa vauvalla todettiin kaiken olevan hyvin, minun vointini todettiin hyväksi ja pääsimme vihdoin kotiin.

Tulipa romaani! Kiitos jos joku jaksoi lukea. Siinä meidän tarina.

CL ja tyttö 10vrk
 
Viimeksi muokattu:
Täällä olis nyt tarjolla yksi poika :) Syntyi eilen, laskettuna päivänä.

Maanantai-iltana supisteli pari tuntia kevyesti mutta aiempaa tiukemmin. Nukahdin kuitenkin mutta pari samanlaista kierrosta tuli alkuyöstä, kipeämpinä vain. Klo 3 alkoivat säännölliset supistukset, jotka tulivat 3-5 minuutin välein. Osa tosin oli vähemmän kipeitä. Suihkussa kävin pari kertaa ja muuten vain päätin tsempata aamuun.

Siinä vaiheessa kun esikoinen heräsi klo 6, aloin jo olla aika valmis lähtemään. Mies vei kuitenkin lapsen vielä rauhassa mun vanhemmille ja jotain muutakin puuhattiin, laitoksella klo 7.45, kolme senttiä auki - no, ei sentään 1cm niin kuin edellisellä kerralla. Jostain syystä jouduin makaamaan käyrällä 30 min. kyljellään, mikä oli aivan kamalaa. Kun sain nousta ylös, helpotti. Ilokaasua kokeilin taas, mutta ei se kyllä mulle aiheuta kuin pahoinvointia. Klo 9 sanoin haluavani jotain lääkitystä ja ilmeisen tuore kätilöni ei oikein tuntunut tietävän mitä tarjota. Kokeneempi kollega suositteli epiduraalia kun olen uudelleensynnyttäjä ja onneksi tilattiin. Ehti nimittäin mennä 1,5h ennen kuin lääke oli annettu. Ensin kätilö otti aikansa valmisteluihin, ja juuri kun minut oli kauhealla kivulla saatu kyljelleen, tuli kiireellinen kutsu toiseen saliin. Siihen sitten jäätiin ja meni to-del-la kauan ennen kuin hän palasi. Kivut olivat jo todella kovat. Anestesialääkäri saatiin paikalle, oli tympeä kuin mikä. Lääkkeen laitto tuntui selässä tosi pahalta ja kesti kauan (ekalla kerralla en edes huomannut koko toimenpidettä).

Klo 10.30 siis vihdoin helpotti. Olin kuitenkin edellen vain 3cm auki, kaiken sen kivun jälkeen! Sain yllättäen luvan syödä lounasta mutta siitä ei tullut mitään. Klo 11.30 oli laitettu oksitosiinitippa ja se toimi tehokkaasti samaan aikaan kun epiduraalin teho alkoi jo heiketä. Klo 12 jälkeen pyyntö ja saada tehoste, nyt jo sentään auki reilu 5cm. Kätilö käytti taas aikaa valmisteluihin, oli niin uusi asialla, että kollega tarvittiin valvomaan laittoa. Tässä välissä kivut olivat jo niin kovat että huusin. Taas käännettiin kyljelleen ja minä tajuan, että haluaisin ponnistaa! Yhtäkkiä, n. klo 12.45 olinkin yli 9 cm auki. Lääkettä ehdittiin lisätä mutta en tiedä oliko siitä mitään apua.

Ponnistusvaiheen alussa vauva oli edelleen tosi ylhäällä (ei siis "aika hyvin kiinni" kuten neuvolassa sanottiin). Ponnistusvaihe tuntui toooodella pitkältä mutta kesti 10 min, syntymäaika 13.02. Napanuora oli mennyt kaulan ja vartalon ympärille ja vauvaa jouduttiin kai kääntämään aika paljon tai jotain. Kolmannen asteen repeämä välilihassa (sulkijalihas osin revennyt), nukutusta vaativa paikkaus. Kävikin siis niin, että mies jäi heti vauvan kanssa yksin enkä minä. Olin yli 2 tuntia poissa, kukaan ei ole vielä kertonut tuosta operaatiosta tarkemmin.

Esikoisen kanssa samoilla sf- ja muilla mitoilla kasvanut vauva oli 4164g ja 52cm (esikoinen 3590 ja 50). Päänympärys 36cm. Aivan ihana ja oma olo on niiiin paljon rennompi kuin ekalla kerralla :) Hanakasti käy rintaan kiinni eikä päästäis irti. On kuitenkin nukkunutkin, toisin kuin siskonsa samassa iässä ;)
 
Supistukset loppuivat kun menin nukkumaan. Mies oli kyllä kovasti sitä mieltä, että voisi jo syntyä ettei hänen tarvitsisi lähteä töihin... toisaalta toivoo, että menisi sinne lasketun ajan seutuun, niin saisi viettää rauhassa joulun kotona.. ja joulun pyhät kun eivät syö noita isyyslomapäiviäkään. :D

Onnea kaikille nyytin jo saaneille. Ihanan paljon haikara vieraillut jo. Osa vielä toki odottelee.. malttamattominakin. Itselläkin on sellainen olo, että "ei tarvitse" vielä syntyä, mutta sitten malttamattomana odotan että pääsen tutustumaan vauvaan ja että perheen arki muuttuu..

MrsRock
 
Täällähän on jakauduttu ihan urakalla! Onnea vain kaikille kovasti :)

Nyt vasta pääsin käymään ihan koneella, ei kovin montaan huilaushetkeä ole mahtunut tähän viikkoon, mitä kotona ollaan tyttöjen kanssa oltu. Esikoinenkin ottaa kyllä oman aikansa ja paikkansa :)

Laitan myös tähän synnytyskertomuksen, kun sen näpyttelin jo toisaallekkin :)

Meidän lasten syntymäpäivä oli ennelta määrätty edellisellä viikolla maanantaille 10.11.2014. Sunnuntaina aloitin valmistelut mm. ottamalla vatsansuojalääkkeet ja toimittamalla vatsan, pakkaamalla loput kamat sairaalakassiin ja potemalla riipivää ikävää esikoista kohtaa etukäteen. Ihmeen vähän jännitti ja nukuinkin ihan ok yön.

Aamulla mun vanhemmat tuli meille vähän ennen 7 ja me lähettiin synnärille. Paikan päällä saatiin huone ja vaatteet. Makoilin käyrillä, verikokeet otettiin, katetroitiin ja kätilö hieman valotti mitä tulee tapahtumaan. Kohta huoneeseen tulikin leikkaussalin porukka esittäytymään ja hakemaan meitä.
Leikkaussalissa oli vielä loput henkilökunnasta, jota olikin varmaan yli 10. Oli erikoistuvaa lääkäriä, pari opiskelijaa ja varmaan ihan muuten uteliaita silmäpareja, mutta ei haitannut. Sain tipan, puudutteet, happimaksin ym. Vatsa todettiin puutuneeksi ja leikkaus aloitettiin joskus 9 jälkeen. Itse leikkauksen kulusta en kauheasti tiedä, sillä juteltiin muun hoitohenkilökunnan ja anestesialääkärin kanssa. Mies pysytteli mun oikealla puolella koko ajan ja en edes muista mitä juteltiin, taisi jännittää kuitenkin molempia.

Joku hoitajista sanoi, että kohta syntyy eka vauva, tuntui niin utopistiselta! Vatsa hytkyi ja 9.56 kuuluikin ensirääkäisyt ja pillahdin itkuun, ihanan pontevat ensirääkäisyt! Kätilö näytti vauvaa ja todettiin miehen kanssa, että ”aivan isosiskonsa näköinen!” Sitten vauvaa vietiin jo viereiseen huoneeseen. 2 min myöhemmin aivan yhtä ihanat rääkäisyt! B vauvakin vain vilautettiin meille, varmistin onko hänkin tyttö ja huomasin, että kooltaa hieman pienempi, kuin A.
Mies pysytteli mun vierellä, mutta ei mennyt kovin kauaa, kun vauvat tuotiin jo hänelle syliin. Siinä ihmeteltiin pikkuisia samalla, kun mua kursittiin kasaan. Isä ja vauvat lähti salista, mulle tiputeltiin antibioottia ja oksitosiinia, sillä kohtu oli niin ylivenynyt, ettei meinannut supistua ja vuosi verta. Yhteensä vuoto oli aika hurjat 2400ml, mutta tilanne selvisi mulle vasta myöhemmin, mikä oli tietenkin hyvä, etten tiennyt asiasta siinä laikkauspöydällä.

Joskus hieman ennen 10 leikkaus verho poistettiin ja mut siirrettiin takas sänkyyn. Jalat liikkui ja peppu nousi jo tässä vaiheessa, mikä vähän yllätti.
Hoitajat veivät mut suoraan meidän perhehuoneeseen, missä iskä oli jo tyttöjen kanssa. Vaikka olinkin ihan tolkuissani (vrt. edellinen synnytys) niin leikkauspäivä tästä eteenpäin on jo vähän sumussa. Tytöt kävi rinnalla kuitenkin ja molemmat imi napakasti. Jossain vaiheessa tuore isosisko kävi mummon ja papan kanssa katsomassa pikkutyttyöjä.
Hb mulla oli jossain 70 kieppeillä, joten sain pusseista punaista. Illalla nousin ylös sängystä, mutta kävely ei onnistunut sillä toinen jalka oli turra eikä kantanut. Tytöt meni vauvalaan yöksi, sillä olivat sokeriseurannassa ja ite olin tosi väsynyt. Aamulla 7 aikaa neidit tuotiin meille takaisin ja nousin jo ite sängystäkin ylös. Tästä eteenpäin toipiminen oli uskomattoman nopeaa, en olisi ikinä uskonut.

Sektio oli mun kohdalla todella paljon helpompi synnytys, entä alatie. Kivut oli jonkinlaiset leikkauspäivänä ja vielä seuraavanakin, mutta pysyi hyvin aisoissa epiduraalin laitetun kipulääkkeen ja oxynormin ansiosta. Kolmantena päivänä jatkettiin jollain 1g parasetamol+600g burana tms lääkityksellä, viikko leikkauksesta pärjäsin jo ilman mitään.

Kaiken kaikkiaan jäi positiivinen mieli tuosta neljän päivän reissusta ja olen tosi kiitollinen, kuinka ihan henkilökunta leikkausalissa ja osastolla meistä piti huolta. Nyt jatketaan elämisen opettelua 5 henkisenä perheenä <3

Alica ja tytöt 10 pv
 
Neljättä odottava
Kylläpä tosissaan nyt vauvoja satelee! Onnea vauvan saaneille ja tsemppiä vielä odottaville viime päiviin sekä synnytykseen!

Täällä on vihdoin imetys alkanut luistaa, kun maitoa alkanut tulla vauvan tarpeiksi. Ja kun jälkisupistuskivut antaneet jo vähän armoa... Kestää itsekin paremmin imetyshetket.

Vauva kävi just lääkärin tarkastuksessa ja kaikki okei. Geneettistä suurikasvuisuutta kuulemma ja mahdollinen seuraava voi olla vielä isompi. Kääk.

Saatiin kotiinlähtölupa, mutta vielä pitää odotella kotiväen angiinatestituloksia, että kannattaako kotiin vielä mennä vai miten.. mies siellä on kuumeessa myös, vähän inhottava fiilis, ku tuntuu et kotona tarvittais äitiä ja vauvaa ei kuitenkaan viitis viedä sairastupaan... :/
 
Onnea kaikille vauvan saaneille!

Täällä taas eilen supisteltiin oikeen kunnolla. 2h tuli supistuksia 2 min välein ja sitten hieman piteni välit ja supistusten voimakkuus heikkeni, mutta supistuksia tuli kyllä klo 18 alkaen koko illan. Lisäksi kauheaa pistelyä alapäässä ja muita kipuja. Kaikesta huolimatta yritin vain pysyä liikkeessä eli leivoin ja silitin verhoja, pesin ja ripustin pyykkiä sekä leikin esikoisen kanssa. Yöllä supistukset kuitenkin taas laantuivat kokonaan, vaikka vielä nukkumaan mennessä tuli pari todella kivuliasta supistusta. Toivottavasti nämä nyt edes jo jotain saivat aikaan, vaikka synnytys ei vielä käynnistynytkään. Toivottavasti viimeistään silloin tiistaina päästään käynnistämään. En haluaisi, että lapsi syntyy vasta joulukuussa, joka alkaa jo olla pelottavan lähellä.

Ïhmettelinkin, että täällä on näkynyt lähinnä helppoja ja nopeita synnytyksiä, mutta on joillakin näköjään ollut niitä vaikeampiakin, erityisesti miinuskan kertomus kuulosti hyvin kivuliaalta ja vaikealta synnytykseltä. Onneksi kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin!

Tsemppiä kaikille! Joko tulevaan synnytykseen, kipujen kanssa kärvistelyyn tai vauva-arkeen!

PikkuistaOdottava + toinen pikkuinen 39+6
 
Pikaisesti kertomusta. Eilen siis käynnistys Hepatoosin takia. Päivän odottelin saliin pääsyä, jotta
Saisi kalvot puhki ja synnytys käyntiin. Olin 3cm auki valmiiksi. Puoli 5 illalla vihdoin salissa kalvojen puhkaisu. Jonka jälkeen puolisen tuntia sai odottaa supistuksia. Kätilö laittoi lisäksi oksitosiini tipan. Kun 5 aikaan alkoi
Supistaa vauhti oli huima. Yhtäkkiä olin auki jo 5cm ja spinaali tilaukseen pikana. Se kun alkoi vaikuttaa tunsin painetta että pitää päästä ponnistaa. Ja oikeassa olin. Auki täysin sekä vauva jo tulossa. 2 min Ponnistuksen jälkeen poika pihalla ja samalla syntyi istukka. Kokonaiskesto oli 1t40min. Hurjaa ja kipeää ennen puudutusta. Painoarvio ei pitänyt minun kohdalla paikkansa. Eikä sf mitta. 3.3Kg oli lääkärin arvio ennen käynnistystä. Huomenna ehkä kotia jos vauvan sokerit sen sallii

muumimamma -81 ja poju 1vrk
 
Paljon onnea muille synnyttäneille :flower: Ja tietysti pitkiä hermoja nille jotka vielä joutuvat odottelemaan pientään :)

Mun synnytys meni suunnilleen näin: laskettuna päivänä alkoi supistella, ensin tuli muutamia supistuksia jotka loppuivat. Yöllä supistelu alkoi uudelleen ja nyt sitten 3-18min välein ihan synnytykseen asti. Ensin eivät olleet kovin kipeitä, mutta aamulla aloin jo olla melko tuskainen. Käytiin käyrillä, mutta lähettivät vielä kotiin kun supistukset tulivat reilu 10min välein ja olin auki vain 1cm. Loppupäivän ja yön kärsin kotona, ja aamulla ilmoitin miehelle että en jaksa enää. Uudestaan sairaalaan, olin yhäkin vain 2cm joten sain rauhoittavan lääkkeen, supistuksia hillitsevän piikin ja takaisin kotiin. Niiden avulla nukuin ehkä noin tunnin. Illalla (ekoista supistuksista mennyt tässä vaiheessa noin 60h) alkoivat supistukset olemaan vihdoin säännöllisesti kaikki 5min välein. Kolmas reissu sairaalaan, olin 4cm auki, ottivat vihdoin saliin ja mun synnytyksen tuskasimmat hetket oli ohi :)

Salissa avautumisvaihetta kesti vielä noin 12h. Aluksi menin ilokaasulla, yöllä laitettiin epiduraali jonka jälkeen sain vähän nukuttua. Aamuyöstä kalvot puhkaistiin ja aamulla pistettiin toinen satsi epiduraalia. Pari tuntia tästä niin pääsin ponnistamaan, tyttö syntyi vartissa ja kivuttomasti. Pari tikkiä laitettiin. Synnytyksen kestoksi merkittiin 16h.
 
moro, kirjotellaampa tänne ko mittään ei oikein tapahu...

Onnea kaikille vauvansaaneille, eikhän se meilläki viimestaan huomena oo sylissä.
Mut siis tääl länskässä ollaan ja käynnistellään. Aamulla kasilta tultiin ja siinä tehtiin alkututkimukset ja alettiin ootteleen lääkäriä paikalle. Se tuliki sit vasta kahentoista maissa jolloin sain sit ekan "murusen" eli 1/4 osan jostain käynnistys pilleristä. Sit ooteltu et jotain tapahtus, mut ei oikein mitään. Lieviä supistuksia tulee, mut ei oikeastaan erilaisia ko kotonakaan. Vasta sain toisen 1/4osa tabun ja ootellaan taas sit jos jotain tapahtus. Tosi rasittavaa ja kyllästyttävää vaan ootella!!! Mut toivotaan et jotain tapahtus täs huomisen aikana viimeistään.

Tsemppiä kaikille meille jotka kärvistellään vielä.

peikko sairaalassa
 
Onnea Heltsukka! :flower:

Tulkaahan vauvautuneet tuonne vauvapuolen keskusteluun matkaan! En oo kyllä itsekään saanut vielä kirjoitettua, tissitakiainen tekee pitemmän tekstin tuoton välillä vaikeaksi :D

Ankka & Bebecito 12 päivää
 

Yhteistyössä