Marraskuun mussukat <3

Vilkasta keskusteluu täällä.
Meille tuskin kaksosia suodaan, mutta oishan se jotain erilaista.
Talo menee meillä vaihtoon, mahduttais kyllä jos olis pakko, mutta keväällä myyntiin vaan ja uutta katsomaan. Autot menee vaihtoon, justa kun oltiin niitä vaihdettu pienempiin, kun ei enää ole rattaita tarvinnut.

Ikäeroa on esikolla ja kakkosella 2 v ja se oli alkuun aivan hirveetä. Esikko oli todella musta ja yritti vauvaa vahingoittaa. Nyt ne on kohta 6 ja 4 ihan parhaat ystävät. Vauvan syntyessä, esikko on 6,5 ja kakkonen 4,5. Ikäero on musta aika hyvä, vaikkei ollutkaan suunniteltu raskaus.

Oireita on nyt ellotus, väsymys ja turvotus! Turvotus tuottaa töissä pulmaa, kun en halua vielä kertoa. Muutenkaan emme ole kertoneet kenellekkään, eikä tällä kertaa kerrotakkaan. Odotellaan vaan, et koska porukka kehtaa kysellä. :D

Neuvola on ens viikolla 6+2 aika aikaisin,mutta töiden takii nyt näin.

Muutama oli listalta tippunut, pahoittelut heille.

Joku stressas keskenmenoo, ei varmaan auta yhtään mutta sitä kai ei voi estää joten yrittää vaan nauttii ja rentoutuu. Tsemppiä meille kaikille!


Walter 5+5?
 
Viimeksi muokattu:
Uusille tervetuloa mukaan!

Ikäero esikoisen ja tämän kakkosen välillä 1v 4kk jos ajallaan tulee. Ei hirvitä yhtään. Jännittää vaan se kuinka vaikuttaa meidän ihanaan pikku prinsessaan.

Tänään oli parempi päivä. Nukuin hyvin ja aamulla ei ollut pahaa oloa. Energinenkin olo oli ja sain aikaseksi paljon. Iltapäivällä alkoi taas sitten pahoinvointi ja jatkunut koko illan. Nyt ei meinaa edes unta tulla kun on niin hirvittävä olo.

Huomenna on kaverin synttärit ja siellä varmaan joudun kertomaan raskaudesta. Muuten menee koko ilta väitellen siittä kun en alkoholia ota. Saadaan miehen kanssa vähän vapaata kun äite ottaa esikoisen hoitoon. Saa yön nukkua rauhassa ja tehdä omia juttuja.

Mua jännittää aamulla lähteä kaverin kanssa lenkille kun jos aamulla ei maita mikään ja on paha olo. Pakko päästä jutteleen jonkun muun kanssa kun miehen. Oon ollut kipeenä ja en oo ketään muuta tällä viikolla nähnyt.

Norappi ja pikkukakkonen 7+1
 
Toissapäivänä

Tänään


Onneksi himotestailen. :D
Nyt täytyy ilmeisesti toivoa vaan, että tulee itsestään ulos! :| Ja oireet saisi luvan loppua, varsinkin tämä väsymys on lamauttavaa. Minulla on TODELLA suuri todennäköisyys saada endometrioosi, äidillänikin se todettiin erittäin pahana 26vuotiaana -> kohdunpoisto. Joten toivottavasti se ainakin tutkitaan. :)
 
Huomenta! Täällä puolen tullut hiljaiseloa pidettyä, kun palasin töihin ja väsymys plus aamuvuorot onkin loistava yhdistelmä :D FB:ssa tuleekin sit tiiviimmin seurailtua ja kommentoitua.

Oireista tosiaan väsymys ja kova palelu jatkuu. Pahoinvointi jäi liki kokonaan pois, kun lopetin kahvin juonnin. Selän kanssa eletään päivä kerrallaan. Maha kasvaa, enää ei mene läpi pelkkänä turvotuksena..

Tuplia meille on kovin povattu :D Siis nämä läheiset, jotka nyt tietävät. Ensi viikolla neuvolalääkärissä ultra, joten eiköhän siellä selviä sitten montako tulee. Asunto ja auto menisivät alkujärkytyksen jälkeen vaihtoon.

Ultran jälkeen onkin sitten tarkoitus kertoa uutisesta lähisukulaisille; miehen isälle ja mun mummulle ensi viikonloppuna ja miehen äidille seuraavalla viikolla. Hällä on jotkin juhlat juuri tuolloin sunnuntaina, niin ei haluta viedä huomiota ja olla keskipisteinä :D Mun isä arvasi kuluneella viikolla, eikä vastaanotto ollut iloinen niin hiukan jännittää muiden reaktiot. Tosin mun isä on aina ollut tuollainen, hmm.. (jätän sanomatta) ettei siitä pidä itseensä ottaa. Tämä tulokas on siis mieheni vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi :)

Ikäeroa tälle ja isommille tulisi olemaan n. 7½ & 8½ vuotta mikäli syntyy lasketun ajan aikoihin.


Listalle oli tullut paljon uusia joukkoon, tervetuloa :wave: Ja ennen kaikkea pahoittelut tippuneille :hug:

heidip* ja nyymi rv7+3
 
Viimeksi muokattu:
No nyt on päivän suurin työ tehty kakut värkätty.. huh väsyttää :rolleyes:
Mie tossa tekasin vielä miehen ostamat testit DSCF3163[1] no kaippa tuo vihdoinkin ois tarpeeks testailtu ja saap ootella keskiviikon ultraa :) Minnuu ihan jännittää ultra :D mies on rennosti vuan..
Kaitpa sitä siivoomaan vois lähtee ja sitte sohvalle toviks.. Päivän jatkoja kaikille teille :)

HooKoo & ötö 5+1rv
 
Hei taas marraskuiset.

Olen tässä painiskellut vaikeiden ajatusten äärellä. En oikein tiedä, keneltä pyytäisin jutteluapua tai mielipidettä, kun raskaudesta ei moni vielä tiedä. Sitten ajattelin, että ehkä te täysin ulkopuolisina ja minua anonyyminä katsovina olisitte ihan hyvä porukka, kelle avautua ja kysyä apua.

Eli mies ei ole vieläkään antanut siunaustaan tälle raskaudelle. Hänellä ei ole siis ennestään lapsia, minulla on yksi. Mua on alkanut monella saraa epäilyttää, onko hänestä isäksi tai meistä perheeksi. Kaikki meni ihan hyvin kunnes plussasin. Nyt tämä on yhtä tunnemyrskyä: minä haluaisin iloita sydämeni kyllyydestä, mies yrittää sivuuttaa koko asian. Kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Minä dramaattisena ihmisenä mietin jo, mitä voisi pahimmillaan käydä. En missään nimessä haluaisi saati olisi valmis aborttiin, mutten voisi käsittää miten jaksaisin ja selviäisin kahden lapsen yksinhuoltajana. Yhden kanssa se oli kuitenkin ehkä erilaista ja silloinkin oli raskasta. Parisuhde tuskin voisi jatkua, jos (miehen mielipiteen painostamana) abortin tekisin. Lisäksi katuisin sitä luultavasti koko elämäni.

En myöskään voisi odottaa rinnallani mies, joka ei tosissaan sisälläni kasvavaa lasta halua. Ei, se kuulostaa ehkä vastemielisimmältä vaihtoehdolta ja veisi onnen minunkin odotusajastani.

Mä en lainkaan tiedä mitä tehdä. Meillä siis kaikki elämän peruspalikat kunnossa, rahaa ei ole muille jaettavaksi, mutta ihan normaalisti toimeen tullaan. En edes tiedä mikä miestä eniten jänistää. Ei kuulemma olla valmiita. Tai ilmeisesti hän ei ole. Minä tein päätöksen valmiudesta siinä vaiheessa, kun ehkäisy jätettiin pois. Putkiaivoissa totuus ymmärretään ilmeisesti vasta, kun tärppi on käynyt..

Mua stressaa tämä asia niin valtavasti eikä se tunnu juttelemalla etenevän mihinkään. Mies ei käske tehdä aborttia, muttei ole innoissaan pitämässäkään lasta. On hiljaa ja kai toivoo, että koko juttu katoaa vaan ilmaan jos ei siitä puhu.

Ja sekös musta tuntuu ihan hirveältä. Oon niin loukkaantunut, ettei hän ole edes kysynyt, koska la on. Ei olojani, ei neuvolaa, ei mitään. On vaan ja sivuuttaa asian. Ymmärrän, että jännittää ja on vähän shokkikin, mutta..

On vaan tämäkin pidemmän päälle raskasta.
Mitä te tekisitte, jos mies yhtäkkiä saisikin päähänsä, ettei hän halua lasta?
Uskaltaisitteko jäädä yksin?

napakettutyttö 6+0
 
Heip anteeksi ku ryntään tälleen.. olen kirjoittanut enempi tuolla 40+ ketjussa. Marraskuinen täälläki olisi jos hyvin käy.

Napakettutytölle piti rueta kirjoittaa.
Onko mies siis sanonut suoraan ettei haluakaan lasta? Oliko tämä vahinko vai tietoinen (ei ehkäisyä)? Voisiko olla että mies on vaan hukassa tyyliin "mitä tulikaan tehtyä"? Tai voisiko olla että on luonteeltaan vain tuollainen?
Tarkoitan vaan et me ollaan ns lapsettomia. Meidän lapset on tehty tekemällä, vuosien hoidoilla. Mies on älyttömän ihana isä ja aviomies. Silti milloinkaan hän ei oo mitenkään pomppinut testit nähdessään tai hypettänyt raskausaikana. Ei kyselly miten voin. Ei kysynyt laskettua aikaa eikä ultria jne . Alussa olin hyvin loukkaantunut (hormonit tekee muutenki sen et otan joka asiasta itseeni ) ja ajattelin että mitä tästä tulee. Mutta jossain vaiheessa (takana jo 4 raskautta 6v sisään, tää viides) tajusin että tuo lienee vain hänen keino suojata itseä siltä jos islee joku pettymys. Eikä hän muutenkaan oo sellanen lässynlässy.
Nytkään en oo näyttänyt ku yhden testin alkuvaiheesta joka oli vielä haalu. Ja testejä oo tehny kymmenen. Silloin kysyi että pitäskö ton kuitenki olla tummempi. Aina oon meinannut näyttää että "jipiii katso tätä tummaa viivaa" mut sit tulee sellanen antaa olla fiilis. Ja tiiän et tää on ihan mun omassa päässä.
Mut siis. En toki osaa sanoa mitä sit jos mies iha todella on abortin kannalla. Enkä siihen tekisinkö lasta yksin. Varmaan ptäs miettiä ne voimavarat. Mutta sen mitä tutusta tiiän niin isä on jossain vaiheessa alkanut ajatella tosin ja jopa ollu onnellinen ettei nainen suostunut. Mut muussa tapauksessa mä.voisin hyvin kuvitella että miehes on vaan vähän samanlainen juro suomi äijä ku omani joka ei paljoo mahaa silittele eikä.vointeja kysele. Trust me, näin vanhemmiten sekään ei enää harmita :D vielä joskus 25v olisin nostanut sellasen älämölön että!
Halaus.
 
Napakettutyttö: kirjotan lyhyesti kun olen kännykällä, minä olin ennen tätä nykystä 4lapsen yksinhuoltaja usean vuoden nykyään 7v oli 1v ei nyt vauva mutta pieni kun erosin ex miehestäni. Ja pärjäsoin paremmin kuin koskaan. Nykyään kun tällä uudella miehellä on lypsytila ja peltotyöt niin paljon olen yksin lasten kans joskus öitäki. Mä en eläis hetkeekään huonossa suhteessa jossa saat lokaa niskaan mieheltä jos ja kun olitte päättäneet ottaa ehkäsyn pois. En osaa muuten neuvoa, entäs jos kokeilet asua muualla ja kahtoo jääkö mies ruinaamaan takasin.
 
"Pikkupapu"
ikävä tilanne, täälä aikalailla samanlainen. Tosin ei ole meille ensimmäinen lapsi, mutta silti. Esikoisen raskaudessa (yllätys) hän oli aluksi asiaa vastaa ja myöhemmin vähän "lämpesi" asialle, melkein synnärillä tosin vasta. Vauva-aika oli vaikeaa ja valitudta riitti, mutta nykyään kun lapsi jo isompi, niin J on innoissaan isyydestään. Monille isille vauva-aika ja raskausaika on todella vaikeeta käsittää, koska heillä ei oo samanlaista sidettä. Kärsivällisyyttä ja koita puhua asiasta hänen kanssaan muutama lause aina välillä. Mikäli hän olisikin nössö ja lähtisi, niin sä pysty siihen yksinkin. Löydät sitte jonkun paremman tilalle mikäli tästä ei ole isäksi. Uskon kuitenkin, että hänelle on vain vaikeeta käsitellä asiaa, nyt kun se on oikeesti todellista. Älä ikinä tee aborttia mikäli se ei ole sun OMA tahto <3
 
napakettutyttö mä en uskaltaisi jäädä lapsen kanssa kahden, jos niin kävisi muuttaisin varmaan vanhemmilleni. Mä suosittelen menemään ekalle neuvola käynnille ja pakottaa mies mukaan. Siellä voisitte kertoa asiasta ja keskustella siittä. Jos se vaikka auttaisi yhtään asiaa. Sanoi meillekkin yksi hyvä ystävä (miespuoleinen) "minkä sopan ootte keittäneet kun toisenkin hankitte? Hulluja ootte". Nää lauseet oli kyllä loukkaavia kummankin meidän mielestä. Hänellä on elämässä erilaiset arvot kun meillä.

Yksi hyvä ystäväni sai vuosi sitten kaksostytöt ja niillä meni alkuun hyvin. Sitten yhtäkkiä mies muutta sellaiseksi joka uhkaili ja haukku tätä ystävääni. Hekin sai avun neuvolan kautta tähän kriisiin ja elävät hyvässä avioliitossa nyt. Suosittelen avun hakemista muualta. Sillain saadaan paremmin asiat ratkastua ja ehkä puhuttua paremmin asiasta.

omanapa tänään oli hyvä aamu. Olin kaverin kanssa lenkillä ja yön nukuin hyvin. Päivällä alkoi taas kamala pahoinvointi. Käytiin kaverin synttäreillä. Siellä viinan huurteessa tuli huononpi olo ja tupakalle haisevat ihmiset yök. Nyt edes jotain sain alas meneen ja on vähän parempi olo. Taas on ollut koko päivän menkkamaisia jomotuksia ja ala selkä ollut todella kipeenä. Nyt saa rauhassa nukkua koko yön kun esikoinen yökylässä vanhemmillani. Pitää ottaa kaikki ilo irti eli nyt nukkumaan pitkät kunnon unet.

Norappi ja pikkukakkonen 7+2
 
Minä en ole tänne vielä mitään kirjoittanutkaan, vaikka päivittäin ketjua luen ja olen lukenut plussastani asti. On ollut niin vaikea uskoa ja luottaa siihen, että tämä vihdoin onnistuisi, kun hoidoilla on plussa saatu. Mutta kai se pikkuhiljaa pitäisi alkaa uskomaankin, jos ei muuhun niin todennäköisyyksiin =) Kuitenkin on jo menossa rv 8+6 ja LA 2.11. (joskin neuvolassa pistivät päivän aiemmaksi, eli 1.11. kierron perusteella). Oireiden vähäisyys ja suhteellisen normaali olo aiheuttavat huolta, vaan ei tuo alavatsa ihan normaali ole, kun ei enää tee mieli istua jalat supussa vatsan edessä. Kai siellä siis jotain muutosta on tapahtunut. Viime tiistain ultrassa näkyi oikean kokoinen elävä ihmisen alku ja neuvolassakin on jo ensimmäisen kerran käyty =)

Piti siis kuitenkin nyt tulla esiin ihan siksi, että halusin alkaa napakettutytölle kirjoittamaan. Ihan ensimmäisenä :hug: ja jaksamista henkisesti vaikeaan tilanteeseen. Tunteesi tilannetta kohtaan ovat täysin oikeutettuja, koska eihän tuo ole mieheltä reilua käytöstä tässä vaiheessa. Olette vielä alussa, joten en tekisi kovin hätiköityjä päätöksiä suuntaan tai toiseen. Kuten norappi suositteli, kannustan minäkin keskustelemaan jonkun ulkopuolisen tahon kanssa ennen mitään ratkaisuja.

Varmasti tilanne on uusi, erilainen ja pelottavakin miehelle ja ovat ne tunteet oikeutettuja hälläkin. Aikuisena ihmisenä hän on kuitenkin ottanut tietoisen riskin ja vastuuvalmiuden raskaudesta siinä vaiheessa, kun on ehkäisyn poisjättämiseen suostunut. Nyt on hänellä kasvamisen hetki punnita omia ajatuksiaan ja sitä, mihin on valmis. Pakottaa ei ketään mihinkään voi, ei sinua aborttiin, eikä häntä täysipainoiseen isyyteen. Ymmärrän, että aborttia vaihtoehtona mietit, mutta kuuntele omia tunteitasi tarkkaan. Pienikin epäilys voi muuttua vuosien kuluttua isoksi möykyksi, vihaksi, katkeruudeksi ja suureksi suruksi. Uskon, että pärjäät ihan hyvin yksinkin kahden lapsen kanssa muistaen, että apua saa ja sitä pitää pyytää, jos tuntuu että tarve on.

Nyt hetkeksi aikalisä puhuen, puhuen ja puhuen, erilaisia vaihtoehtoja yhdessä pohtien. Uskon, että ajan kanssa tulee varmasti selväksi, mikä ratkaisu on teidän kannaltanne paras. Tsemppiä kovasti!

ON vielä: Niin, voi minutkin kai sinne listalle laittaa 2.11. kohdalle, vaikka se hieman hirvittääkin. Tuutunen80/35/ensimmäinen, lähdetään näillä tiedoilla tällä hetkellä. Facea mietitään sitten joskus kun uskalletaan =D
 
  • Tykkää
Reactions: walter
Tervehdys uudet odottajat :wave:

ON. Umph huono olo... yöh.. koko päivän väsyttäny hulluna ja paleltaa.
Mites muut juotteko esim. Energiajuomaa jos kahvi ei maistu tai jotai?
Mä kerran pvässä tai/joskus sillon kun tekee mie juon tölkin energijuoman, mies marisee :D

HooKoo 5+2rv
 
Napakettutytölle minäkin osoitan viestini.
Itse en jäisi huonoon suhteeseen, etenkään vain vauvan takia. Lapsi/lapset vain kärsii jos vanhemmilla on huono suhde. Jokaisella naisella pitää olla omanarvontuntoa sen verran, että ei anna kenenkään kohdella huonosti. Mutta ikävä kyllä miehet ovat joskus sellaisia, että ymmärtävät asioiden oikean laidan vasta sitten kun ollaan jo raskaana. Ja sitten ne menee paniikkiin ja luulee, että niiden elämä on ohi. Tähän pulmaan auttaa vain aika ja se että mies näkee kun vauva syntyy, että elämä onkin ihan jees ja oikeastaan parempaa.
Mun mies ei oo ollu yhdestäkään raskaudesta "onnessaan", vaan se onni on ymmärretty vasta kun vauva on saatu syliin. Nyt tässä ylläriraskaudessa mies oli se joka tasoitteli mun reaktioita ja sanoi, että kolmas olis oikeestaan aika jees.... <3
Pointtini taisi olla, että älä anna painostaa itseäsi mihinkään mitä ei saa takasin. Puhukaa keskenänne ja kuten fiksut yllä, mieluusti jonkun asiantuntijan kanssa.
Jaksamista!
 
"Amppa"
Moi! täällä edelleen kovasti menkkamaista kipuilua alavatsalla, joka kerta vessaan mennessä pelottaa että onko mennyt kesken. mutta nähtävästi ainakin vielä kaikki hyvin <3 Mulla on hirveen samankaltainen tilanne kuin napakettutytöllä, mutta me ehdittiin jo eroamaan. mies kovasti painosti aborttiin, mutta mun pää vaan ei tulis kestämään sitä. Joten siis marraskuussa musta olis tulossa kahden lapsen yh. Mutta olen varma että pärjätään hienosti! miten sinne facebook ryhmään pääsee? kenelle pitää laittaa viestiä ja saako laitettua viestiä jos ei ole tänne vielä rekisteröitynyt? Tänään 5+0 <3 pikkuhiljaa alkaa unohtaa kurjat asiat ja keskittyy tähän onnellisuuteen
 
"Inkaliina-83"
Keskustelua jonkin aikaa seuranneena pitänee ilmoittautua mukaan. LA 22.11. Kolmas lapsi olisi mulle ja Eka miehelle. Lisäksi kolme keskenmenoa Eka spont. RV 6+ toinen keskeytynyt km huomattiin ultrassa rv 12 ja viimeisin spont. RV 13+. Joku tuollapohti keskeytyneen km:n oireita niin kaikki oireet oli olemassa vaikka ultrassa rv 12 totesi ultraaja et oli keskeytynyt jo rv 7.

Napakettu: esikoisen ollessa 1,5vuotta lähdin pari suhteesta kun odotin pikkuveikkaa. Mies olisi halunnut abortin, mutta en suostunut. Päivääkään en ole katunut. Meillä tukiverkosto pelaa hyvin, joka yh:lle tärkeää. Pitkälti kiinni omasta asenteesta. Onhan siinä yksi lapsi vähemmän hoidettavana. Apua kannattaa pyytää jos sitä tarvitsee neuvolan lisäksi. On paljon muita tahoja, joita en nyt ala luetella tässä. Työn vuoksi joutunut perehtymään. Tsemppiä myös Amppa sulle!

kaksosasiasta: olen itse kaksos puolikas, suvussa paljon kaksosia. Todennäköisempää et mun lapset saa kaksoset kuin että itse saisin, tosin ei mahdotonta.tähän hetkeen yksikin elävänä syntynyt olisi suuri ssiunaus.
 
Menkkamaisia kipuja täälläkin... rv 8 + 3 menossa. Onneksi pahoinvointi on ollut nyt pari päivää poissa, mutta ihan uskomaton väsymys on vaivannut. Kolmen tunnin päikkärit menee heittämällä, eikä ne vaikuta yöuniin... Ja loputon nälkä...

Tsemppiä teille, joilla miehet eivät ole "mukana", meillä ei mitään isoja riemunkiljahduksia ole havaittavissa, mutta ainakin kerran viikossa kysyy, että kuinka olen voinut. Ehkäpä ensimmäisen neuvolan jälkeen asia konkretisoituu...

Koskas muuten meinasitte kertoa raskauksistanne? Itse olen miettinyt, että odottaisiko rakenneultraan asti, että kerrotaan mummoille....
 
Uusille tervetuloa mukaan!

Aamusin enään ei oo pahoinvointia kun otan puolikkaan banaanin ja mansikka mehukeittoa ennen kun nousen. Sitten kun kunnolla saa päivällä syötä ja tunti sen jälkeen alkaa ihan armoton pahoinvointi. Onneksi olen tähän asti saanut pidettyä kaiken sisällä. Alkaa olla niin yks toikoista tää syöminen kun ei mikään maistu. Mitään himoja ei oo enään ollut kun on vaan pahoinvointia illasta. Nyt on menty illasta aina ranskalaisia ja lihapullia + kananmuna mukana. Jos vaikka pääsisi normaaliin ruokaan jossain vaiheessa takaisin.

Ei meilläkään mies ilosta hyppinyt kun plussasin. Nyt kun on asiaa miettinyt ja koko ajan kysen että mitä on mieltä. Alkaa olla sitä mieltä että meidän tytölle tulee pikkuveli. Ihana kun sanoo tytölle susta tulee isosisko. Tuntuu oudolta, mutta ihanalta. Jos sais nyt pojan.

Nyt olen päättänyt että nautin tästä raskaudesta. Viimeksi oli vähän ongelmia neuvolan tädin kanssa. Nyt en kuuntele ketään ja nautin kaukesta mitä vastaan tulee.

Hajuaisti on taas niin parantunut että täällä kotona haisee kaikki samat pahat asiat kun viime raskaudesta. Sitten on jotain uusia. Niinkuin se haju mitä mies käyttää. Saa voimaan niin pahoin että....

Norappi ja pikkukakkonen 7+3
 
Kirjavakissa kysyi koska kerrotaan muille niin me kerrotaan alkuraskauden ultran jälkeen, joka on 2 päivän päästä :) mä en tällästä salaisuutta kauan pysty pitää itelläni :D

ON: tullu järkyttävä himo voileipäkekseihin, syön päivässä paketillisen jossa on kaksi niitä keksipakettia tietty kun etoo nii ei maistu oikein muu. Jossai vaiheessa neki tietty tökkii :p muuten normaali olo paleltaa ja väsyttää..

HooKoo 5+3rv
 
Kiitos kaikille ihanista kommenteista :)

Meillä asiat alkoivat selvitä samana iltana kun tuon viestin kirjoitin. Juteltiin pitkään ja mies avasi vähän tuntojaan. Häntä jännitti ja pelotti. Kun minä näin jo sieluni silmin itseni imettämässä pientä nyyttiä, niin mies ajatteli työtä, rahaa ja minun opintojani. Niiden alle oli unohtunut ajatella, mitä kaikkea hyvää on tulossa.

Anyway, hän oli käynyt pitkät keskustelut ystävänsä ja jopa äitinsä kanssa asiasta. Eli kun minä luulin, ettei hän mieti lainkaan, niin hän olikin miettinyt koko ajan. Mutta kun tuo suomalainen mies ei puhua pukahda ellei siitä väkisin lypsä sanoja irti..

Mutta siis. Anopin puolesta vauva oli saanut lämpimän vastaanoton ja hän kannusti isyyteen ja muistamaan, että työ ei saa koskaan olla este lapsen pitämiselle. Että tää päätös voi vaivata ikuisesti, jOS valitsee väärin.

Eli toisin sanoen meillä odotetaan nyt yhdessä pikkuhiljaa innokkaammin uutta tulokasta perheeseemme. Ja samalla odotukseen liittyi myös tuleva isoäiti ja kummisetä :)

Nyt on hyvä soittaa vihdoin se neuvola-aika.

Napakettutyttö rv 6+2
 
  • Tykkää
Reactions: walter
Mie vihaan odottamista.. Puoltoista viikkoa vielä, että saadaan varmistus onko meillä oikeasti matkalainen kyydissä vai ei.
Facebookin ryhmään haluaisin, mutta vasta sen jälkeen, kun ollaan käyty ekassa ultrassa, että saadaan joku tieto onko kaikki ok.
Huomenna poksuu, tänään siis rv 5+6.

Muoks. Ja HALAUS napakettutyttö, ihania uutisia <3
 
Viimeksi muokattu:
Ainiin piti kysyä vielä, että onko muilla hillitön jano? Mä voisin juoda koko ajan, paitsi kahvia. Teetä menee senkin edestä ja mehua ja vettä. Huonoon oloon auttaa pirkka piimä :D

Mietin, et ei kai ne tissit vielä ala maitoo puuhaamaan? Viimeks oli vähän se ongelma, et tissit kasvoi enemmän ku maha..
 
Napakettutyttö. Hienoa kuulla :). Voin siksi samaistua jo alunperin tarinaasi koska mieheni on kovin samanlainen. Tuntuu ettei se mieti eikä sure eikä ota osaa mutta kyllä se tekee niim vaikka ei puhu 24/7. Ja kun näissä hormonissa kaikki tuntuu vielä pahemmalle ;)
Halaus. Ja kyllä janottaa :)!!
 
Pahoittelut menetyksen kohdanneet :hug:
Tervetuloa uudet :)

napakettutyttö hienoa että tilanne "raukesi" :)

Viime viikon oksutaudista selvitty.
mutta tänään alkoikin sitten kai oksentelu muusta syystä :rolleyes:
Nälkä. Jano,hajuherkkyyttä on ja osa hajuista saa oksentelemaan :x


Huomenna neuvolaan. Mies tosiaan tulee mukaan ja sitä ihmettä ei edellisen raskauden aikana tapahtunut. Että itse olen ainakin tyytyväinen.
nyt jatkan pyykkiä ja siivousta. Viikon loma alkoi tänään.
:)

Nnä ja Tiinuliinu 7+5 :heart:
 

Yhteistyössä