*Marrastähdet '07* kesäkuun paisteessa :)

Minäkin hyppään uutena Marrastähtiin mukaan, vaikka en ehkä kovin usein tule tänne kirjoittelemaan. Minäkin pidän tuota ensisynnyttäjien keski-ikää ylhäällä, ikää 29v. ja eka lapsi tosiaan tulossa. LA 10.11.

Profiilissa masukuva eiliseltä 18+0, näyttää olemattomalta monien muiden masuihin verrattuna... Joillakin on isommat jo vkoilla 16 ja 17. No...eiköhän se tuosta pullahda... Liikkeitäkään en ole vielä tuntenut , pientä elohiirikutitusta lukuunottamatta (mulla on istukka etuseinässä).

Petriina, mulla on kanssa tuo käsien puutumisongelma, erityisesti öisin... Niitä on pakko heilutella tai yrittää painaa esim. patjaa vasten. Tuntuu, että käsivarret olisi yhtä aikaa levottomat ja puuduksissa. En tiedä yhtään mikä auttaisi, öisin on tosi inhottava herätä puutuneisiin käsiin ja koettaa sitten saada nukuttua jotenkin :/

Nji-A ja Bunny 18+1

 

SANNA-78: ei nuo tilitykset haittaa :hug: hyvä vaan että jaat täällä asioitais ettei tarvii ite yksinään miettiä :hug:

Kiva, ettei haittaa.. Enkä onneks ole yksin näiden asioiden kanssa, mun kaverit tietää kyllä tilanteen ja on tukena kaikella mahdollisella tavalla ja on jo tulevaa lapsenhoito apuakin luvattu olevan saatavilla jne.

Ihana ilma tosiaan, piti välillä tulla sisälle tekee ruokaa, kun tuli nälkä ja se mun aamuinen pahaolo meni sitte onneks ohi kun söin aamupalan.

Arska on kyl tarttunut hyvin enkä ole palaunu. enpä ole kyl koskaan suomen oloissa palanutkaa ja kunnon aurinkorasvat vedän aina pintaan. Mahan olen pitäny kyl suojattuna, ei oikeen tunnu mukavalta ottaa mahalle aurinkoa..

Ja tervetuloa uusille.

Mutta jos takas tonne pihalle menis, kun ainakin tiistaiks jo luvattiin vesisadetta

 

Mulla näitä huonoja päiviä piisaa :ashamed:
Aamuyöstä asti on supistellu ja vatsa ollut jotenkin tosi herkkänä, kivistää kokoajan :/
Menin sitten kuopuksen kanssa päiväunille ja luulin jo että helpotti mutta ei
Onneks huomenna on neuvola, pääsee sinne vinkumaan ja valittamaan.
Jotenkin oon pistäny merkille että mitä enempi vauva liikkuu niin sitä enempi supisteleekin......mistäköhän moinen johtunee?

Tervetuloa uudet!

katjuza ja mahamöykky 17+5

 

Sanna 78 Älänyt hätäile sen miehen kanssa. Meillä tytön loppuraskaudessa mies tuumasi ainakin ettei hän ole oikein päässyt sisälle tohon lapsen tuloon laisinkaan että hän ei ole kunnolla saanut sisäistettyä juttua. Ei siinä tarvinnut kuin ensi kerran pitää lasta sylissä ja se oli siinä. Mies kun ei ole koko ajan lapsen liikkeitä tuntemassa ja hormoonitkaan hyrrää, niin melkein jokaisen tarvitsee se lapsi ensin oikeasti nähdä.

Täällä on entinen Parturi-Kampaaja ja nykyisin olen ravitsemusteknikkokoulutuksen jälkeen keittiöpäällikkönä henkilöstöravintolassa. Suurin syy alan vaihtoon oli parturien turkásen huono palkka ja se että olin viimeksi työelämässä teatterilla, niin tavallinen liiketyö ei oikein enää iskenyt. Ja Etelä-Pohjanmaalla ei päässyt teatteriin, kun Turusta muutimme.

Mä olen 35 ja tytön syntyessä olin 33v että täällä on kunnon nosto ensisynnyttäjiin. Toki meillä toi mun uudelleen koulutus vei lapsen hankintaa eteenpäin vähintään 3 vuodella. Ja se että työpaikkaikin oli hyvä olla olemassa ennen kuin tälläikää alkaa niitä lapsia tosissaan harkitsemaan.

Tervetuloa vaan uusille, kiva että vielä tulee lisää väkeä, täällä on välillä ollut vähän hiljaiseloa

Mulla loma alkaa vasta elokuussa että siihen saakka pitää kitua vielä töissä, vaikka motivaatio myös on aika nollissa, mutta onneksi lomat alkaa pyöriä kunnolla ja talo vähän hiljenee ja keittiö sitä myöten.

loviisa ja nalle 18+1

 

Minäpäs olenkin sitten oikein kunnon keskiarvojen nostattaja, tosin en ole ensisynnyttäjä, vaan neljättä odotan. Olen nimittäin jo 45 vuotias, enkä itsekään olisi vuosia muutamia takaperin uskonut, että tässä iässä vielä lapsia haaveilisin. Mutta toisaalta kun saatiin tuo nyt 5-vuotias niin haluttiin sitten hänelle pikkusisarus. Mutta kaikki ei aina käy niinkuin suunnittelee, 3 keskenmenoa takana, mutta ehkäpä nyt... On tämä uskomatonta.
Työkseni siivoan halleja, tosin aika hyvällä palkalla. Kun työnimike on jotain muuta kuin siivooja. Silloin kun aloittelin tossa firmassa, työnantajapuoli sanoi että palkka tulee olemaan sama kuin muillakin joita silloin otettiin töihin siihen firmaan. Pari vuotta sitten tuli sitten vakituinen pesti tuohon hommaan minkä otin sitten ilomielin vastaan. Mulla jäi aikoinaan se koulutus hankkimatta, tapahtui vähän kaikenlaista silloin aikoinaan, ja sitten ei ole tuntunut olevan haluja sen kummemmin kouluttautua, kun päästi ikää tulemaan "liikaa". Mutta se siitä, nyt on hyvin asiat siltä kohden.
Jaa, tosta miehen mukana olosta tässä raskaudessa... Erilaista tämä on kuin ton hänen esikoisensa kanssa, eli tuon 5-vuotiaan. Ei neuvolareissut ole niin tärkeitä, ultrat sentään kiinnostaa. Mutta sitten on semmonen juttu, kai noista keskenmenojen seurausta, että kotitöitä kovasti tekee kun tämä mun masuni on jotenkin herkempi nyt kuin silloin viime kerralla. Eilenkin rupesi pesemään saunaa ihan intona aamulla, ja samaan syssyyn meni vessakin ihan katosta lattiaan. Ja se oli aika "hauskaa", että sänkypuoli rauhoitettiin pitkäksi aikaa, isukki tuumasi silloin ihan alkuraskaudessa, että jos annettas sen homman nyt olla jonkin aikaa. Nyt vasta on uskallettu vähän yrittää. Mutta huomasin eilenkin että jotenkin varovaisia ollaan molemmat. Jotenkin huvittavaakin, kun poikaa, siis edellistä poikaa, odottaessa ei kyllä mitenkään varottu, oli aika vilkasta sillä rintamalla. No, silloin oli kyllä vähän eri asia, kun ei ollut niin rajoitettua että milloin sitä voi, nyt tuo poika rajoittaa. Kun minä kuitenkin olen väsyneempi ja menen ajoissa nukkumaan. Itse asiassa tuntuu etten minä saa enää mitään aikaan, neuvolassakin siitä viimeksi valitin, mutta terkkari sanoi muikea hymyn kera, että se kuuluu usein tähän raskausaikaan. En vaan muista ennen olleeni näin umpi saamaton. Piha raukka kun alkaa näyttää kukkapenkkien osalta, no aika siivottomalta. Ja just kun olin saanut vähän ojennukseen noita penkkejä, kun kukat olivat niin sekasin täällä kun tämä mökki ostettiin. No mutta olkoon. Jonkin verran on ollut jotain supistuksia ja muutenkin jotenkin outoja huonoja oloja mahan seudulla, niin en viitsi mennä enempää kuin mitä on ihan pakko. Otan sitten myöhemmin takaisin. Jos sitten jaksais olla töissä mahdollisimman pitkään.
Kiva kun on ruvennut jo paremmin potkuja tuntumaan. Aamupäivällä tuli oikein potkusarja kun makailin tuolla sängyllä. Ja äskenkin pari pientä potkuja tuntui. Jännä kun silloin potkitaan kun on paikallaan.
Perjantaina olisi se rakenneultra. On nyt vuorostaan se ruvennut jännittämään. Mutta sitten kuulee näkyykö niitä verisuonia kun aikaisemmin ei näkynyt. Toivottavasti se lääkäri oli sitten rehellinen kun sanoi että vauva vaan oli sen verran pieni että ei sen takia nähnyt. No, sen näkee sitten perjantaina.
Taitaa taas tulla maratonkirjoitus, joten jatkanpa sitten joku toinen kerta.

Pömppöli + Ilmari-poika 18+4 (apua, jo!)

 

Sanna 78 Älänyt hätäile sen miehen kanssa. Meillä tytön loppuraskaudessa mies tuumasi ainakin ettei hän ole oikein päässyt sisälle tohon lapsen tuloon laisinkaan että hän ei ole kunnolla saanut sisäistettyä juttua. Ei siinä tarvinnut kuin ensi kerran pitää lasta sylissä ja se oli siinä. Mies kun ei ole koko ajan lapsen liikkeitä tuntemassa ja hormoonitkaan hyrrää, niin melkein jokaisen tarvitsee se lapsi ensin oikeasti nähdä.

No tässä nyt on paljon muutakin ton äijän kanssa ongelmaa, mut en nyt tällä hetkellä tänne viitsi kirjoittaa.

Ja miehellä on entuudestaan lapsi edellisestä suhteesta ja senkään seura ei miestä kiinnosta ei niin yhtään. Lapsi asuu äitinsä kanssa tossa melko lähellä ja mies näkee sitä lasta ehkä kerran parissa kuukaudessa kun ei sitä kiinnosta ja jos se lapsi on meillä niin mies ei puhu sille, ei kato päin, ei tee sen kanssa mitäään , hyvä ku muistaa ruokaa antaa ja mä en saa millään tapaa puuttua tähän asiaan. Ja tämän ekan lapsensa äidin kanssa hän oli tiiviisti ollu koko raskauden ajan ja ollut kiinnostunut tulevasta lapsesta, mut nyt on ihan eri tilanne.

Ja ongelmia on ollu kokoajan nyt tässä kun yhteen palattiin, kun ei ole miehellä mitään halua selvittää ja mulla on menny jo mielenkiinto, kun tiedän kuitenkin, että pärjään yksin ja että maailmassa on parempiakin miehiä.

onhan hän myös sanonut, ettei aio ikinä tunnustaa lasta omakseen jne. enpä yhtään ihmettelis vaikka ei tunnustaiskaan, mulle loppujen lopuks sitte ihan sama.

Ja taas mä vuodatan... äsken herra lähetti viestin, että voin pakata hänen kamansa. Tehdään niin sitte...

Ja ei kun pakkaamaan ->

 

Sanna-78 :hug: on kyllä tosi inhottavaa olla tollasessa tilanteessa. En tiedä miten voisin lohduttaa, mutta ehkä on sitten parempi olla yksin vauvan kanssa ja elää onnellisesti, kuin olla huonossakaan suhteessa. :hug:

Meillä on mies kyllä ollut hirmu onnellinen tästä tulokkaasta ja muistaa aina kysyä että kuinka voin. :heart: Nyt varsinkin kun tää vauveli on pistänyt mun elimistöä aika koville, niin ukko jaksaa kuitenkin ymmärtää ja suunnittelee jo, että tehdään toinen heti perään!

Päivä meni rattosasti ulkoillessa ja nyt oon ihan poikki. Odotellaan tässä että anoppi tois koiramme kotiin =) ajattelin lähteä vähän lepäilemään, niin ei mee taas koko ilta ihan puolinukuksissa

 

Sanna, tosi harmillista jos miestäs ei lapsi kiinnosta..Kaipa se sitten ois parempi, niinkuin itsekin sanoit, olla ilman miestä kuin huonossa suhteessa, jossa ei voi apua odottaa saavasa tms. :hug:

Meilläkään mies ei mitenkään ilosta ilmaan hypi, mut onhan tuo sanonut että on iloinen tuosta tytöstä ja myös tästä toisesta ja odottaa niitä liikkeitä tuntevansa. Mut tämänkin tunnustuksen ulos saamikseksi, piti melkein käyttää niitä kiristystä ja lahjontaa Eli melkoinen tuppisuu on kyl muuten kaiken puhumisen suhteen..välillä ihmettelen et miten mie tuommoisen miehen oon ottanut Kyllähän se tekee kun pyytää ainakin, hoitaa tytön aamupalat, ja välillä vessatukset yms. mut esim. vaatteita se ei osaa tytööle valita, kulemma kun mie oon tytsin kaapin järjestellyt, niin mikäs hän ois menemään sitä sotkemaan tms..seli seli..laiskuutta se vaan

 

Meillä ei mies tee mitään kotihommia jos se niin päättää eli ei siis tee koskaan. Mä täällä sit tiskaan ja siivoon ja pesen pyykit ja teen ruuat ja käy kaupassa eli ihan niinku yksin asuisin ja olisin muutenkin, ja ku ei se koskaan edes kotona ole niin eipä olis eroa entiseen vaikka nyt tulis ja hakis noi kamansa pois. oli kyllä vika kerta kun sen takas otin. ollaan muutaman kerran erottu ja se on ollu se aneleva osapuoli ja nyt tosiaan ihan tietoisesti vain ja ainostaan ton lapsen alulle saamisen takia otin takaisin. Eli mun osalta ei ole edes mitään rakkautta jäljellä kyseistä ihmistä kohtaan.

 

Se siittä sitte tosiaan. eka mies laitto viestiä et haluu olla mun kanssa mut äsken tuli viesti että ei haluakaan. Antaapi siis olla sitte.. Yksin mennään eteenpäin..

 

Sannalle ekaksi: Älä ainakaan ala itseäsi syyllistämään jos päätät yksin jäädä vauvan kanssa. Mä olen kanssa sitä mieltä,että ei ole mitään järkeä elää huonossa parisuhteessa ja varsinkin jos tuleva iskä ei ole vauvasta kiinnostunut. Meilläkin oli ongelmia esikoista odottaessa. Tai mies oli kyllä innolla odotuksessa mukana,mutta kun oltiin niin kovin nuoria niin hällä oli joku menovaihe käynnissä. Meillä oli rajuja riitoja usein kun en voinut ymäärtää miksi sen täytyi päästä menemään kavereiden kanssa. Mutta vauvan tultua elämä kyllä tasaantui ja mies on ottanut ja hoitanut vastuunsa mallikelpoisesti

Niin ja kiitos kaikille hääpäivä onnitteluista
:flower: Me mentiinkin sitten Tuuriin Keskisille ostoksille Tai ukon ehdotus se oli ja en vastaankaan laittanut. Sitten illalla käytiin vielä pizzalla ja terassilla. Mä olin kyllä ihan jaffa-linjalla,mutta oli oikein rentouttava ilta =)

Noista miesten harrastuksista on ollut puhetta ja mun ukko harrastaa jokkista Se on sen intohimo... On kyllä onneksi vihdoin ja viimein tajunnut,että kolmannen synnyttyä sen on pakko jättää harrastus tauolle. Mä en yksinkertasesti jaksa täällä kolmen kanssa hoitaa tätä taloutta jos toinen osapuoli asuu autotallissa :kieh: Meillä on monet riidat käyty tuon harrastuksen takia -täytyy myöntää- mutta aina on kuitenkin selvitty. Jokkis on todella aikaa vievä (ja rahaa) ja kun kisat on tulossa niin ukko ei muusta tiedäkään... Mutta antaa sen nyt harrastaa tämä kesä vielä

Mä olen koulutukseltani merkonomi. Vakituista työpaikkaa mulla ei ole,mutta tällä hetkellähän mä olen pankissa töissä. Jospa sitten tämän kolmannen jälkeen saisin jopa työpaikankin itselleni...onneksi siihen on vielä aikaa :ashamed:

Mutta hyvää sunnuntain jatkoa kaikille!

LilliM+rv 15+4

 

Sanna-78 :hug: Sulle o varmasti vähempi stressaavaa olla yksin lapsen kaa,ku tommosessa suhteessa,niin raa'alta ku se kuulostaaki. Ite eilen annoin ukolle ukaasin,et jos tahti ei muutu syksyyn mennessä,ni me pojan kans muutetaan toiselle paikkakunnalle. En vaan jaksa joka v-loppusta kaljottelua! Saa nähä kuis käy,itellään on nyt ohjat käsissä.
Lillim Meillä sama harrastus,ite oisin tänä kesänä hypänny puikkoihin,mut yllättäen tuli suunnitelmiin muutos...

 

Vihdoinkin luulen tunteneeni ensimmäiset liikkeet. Tänään iltanavetalla aina kun kyykistyi lypsylle, myllersi kauheasti ja vielä töiden jälkeenkin tuntui jotain myllerrystä. Eli ammattikin tuli samalla selville. Omaa lypsykarjatilaa miehen kanssa hoidellaan. Koulutukselta olen agrologi (AMK) Lisäksi eläinpiiriin kuuluu yksi hevonen ja kaksi koiraa, joista toinen on 10 viikon ikäinen.

Eilen kerrottiin vauvauutiset kummankin vanhemmille. Haluttiin nauttia mahdollisimman pitkään asiasta kahden, kun noi appivanhemmat maatiloilla tyypilliseen tapaan asuu tuossa puolen kilsan päässä, niin halusin pitää salassa mahd.pitkään, etteivät yhtä kyytiä hyppäis meillä vointia kyselemässä. Eikä raskaus vieläkään näy päälle päin. Terkka sanoikin, että seuraavia raskauksia ei näin kauaa piilotella, että sitten kyllä näkyy aikaisemmin Ystävät ovat kyllä tienneet alusta asti.

Miehen "välinpitämättömyydestä" piti kommentoida sen verran, että oma mies on kyllä ihanasti mukana odotuksessa, mutta ystäväpiirissä on näitä, joiden miehet häviää kotoa sitä useammin mitä lähemmäksi laskettu aika tulee. Tuntuu pahalta katsoa sivusta sellaista, kun tietää miten paljon tukea ja turvaa itse odotusaikana kaipaa, ainakin näin ensimmäistä odottaessa kun kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.
Myllerryksiä ja potkua odotellessa

Viikuna ja salamatkustaja 18+4

 

Heippa hei!

Sannalle vaan voimia ja päättäväisyyttä toivottelen. Eipä noi miehet tosiaan tunnu aina ymmärtävän tätä naisen maailmaa. Ikävä kyllä. Meillä ku ekaa odotin sain kyllä aivan mahtavaa kohtelua ja hemmottelua ja mies teki niin paljon kotitöitä ku vaan pystyi. Ikävä kyllä nyt on vähän toisin, ei taida niin hienolta ja uudelta asiat tuntuakaan enää ja kotitöissä ei paljo apua heru. Tosin omaa syytä osaksi ku oltiin vauvan kanssa eka puoli vuotta arjet kaksin ku mies oli muualla töissä niin on vähän jääny päälle toi et teen kaiken ite vaikken jaksais. Mut se varmaan muuttuu ku lopussa en kuitenkaan pysty esim sängyn alta imuroimaan enkä kahden lapsen kanssa tosiaan aio vielä kotia hoitaa kaiken lisäks.

Mulle tuli tänään alavatsaan outo kramppi. Ei ollu supistus eikä tuntunu repäisy kivultakaan. Se kramppi oli poikittain ihan alavatsassa ja kesti ehkä alle 5 minuuttia. Olin ollu kyykyssä jonki aikaa ja nousin siitä ylös poika sylissä. Repäisykipu on mulla mennyt aina heti ohi.

Että semmoista. Suursiivousta pitäis tehdä ja alkaa pikkuhiljaa kokkailemaan tarjottavia ku ens viikonloppuna juhlitaan 1v synttäreitä. Oikeesti ne on juhannusaattona mut kaikki suku on silloin mökeillä ym niin vietetään sit vähän aiemmin...

 

No en todellakaan itseäni syytä mistään, mä halusin lapsen, en tota miestä ja niin se tulee jatkossakin olemaan.

Huomenna alan kyselee töitä muualta ja laitan vihdoinki asuntoni myyntiin. Asunto on pitäny laittaa myyntiin jo ikuisuus sitte.. ja maisemaa aion vaihtaa, on seki ollu mielessä jo pidemmän aikaa..

Eipä tälläkään kertaa tämä ero kyseisestä ihmisestä tunnu missään, kun tiedän ettei se koskaan muutu. Narsistiluonne niin ei sellanen muutu eikä koskaan tajua toista ihmistä.

Elämä jatkuu ja eiköhän sellanen oikeesti mukava ja välittävä mies joskus löydy jos on löytyäkseen.

Mäki taas ,ainakin kuvittelin, tuntevani jotai liikehdintää tuolta mahasta

Jospa menis iltapalaa tekee, olis sellanen olo vähän

 

Viljonkka Mones hääpäivä tulossa? Meillä tulee 1. vuosi täyteen muutama päivä teidän jälkeen eli 19.7. Yhteiseloa tosin takana sit jo 11 vuotta

Allergialääkkeistä sen verran, että vielä en oo mitään joutunut ottamaan kun nlalääkäri sanoi että ei suun kautta otettavia. Nenäsumutteita kuulema saa ja silmätippoja myös käyttää. Saa nähdä sit meniskö koko kesä näin vai joutuuko jossain vaiheessa johonkin turvautumaan, toivottavasti ei.

sasu79, Pipe81 ja Nji-A Tervetuloa joukkoon

PikkuM Nyt jo tuntuu liikkeet myös liikkeellä ollessa siis että ei tartte ite olla paikallaan. Varmaan parisen viikkoa sitten tuntu ekat "kuplat" iltasella nukkumaan käydessä. Nyt on tuntunu melkein päivittäin jo ehkä kolmena-neljänä päivänä.

Sanna-78 Meillä mies kuvioissa mukana ja kyllä tuo pikkuhiljaa alkaa "lämmetä" ajatukselle. Sanoi itekin, että ei pidä loukkaantua kun ei hän oikein meinannu tajuta aluksi että se on totta ja meille taapero on tulossa :heart: Ja voimia siule! Ei varmasti ole helppoa aikaa. :hug:

(.) Heti kun ilmat viileni, niin piti kaivaa villatakki kaapin perukoilta (vaikka mittari kuitenkin vielä +20 hipoo). Äsken kävin kävellen näyteikkunaostoksilla niin hirvee kipu rinnoissa sen jälkeen, pitkään piti viltin alla istua ja käsillä painaa lämpimäks etuvarustusta. Ei kiva..siks en oo uimaankaan vielä uskaltanu tänä keväänä, vaikka normaalioloissa olisin käyny jo monta kertaa.

Huomenna olis taasen nla ja sit reilun viikon päästä tiistaina sit se rakenneultra. Mies lähtee ekaa kertaa mukaan ja näkee hänkin sit tämän veturi-tulokkaan "livenä". Mut nyt saunaan ja Selviytyjien pariin. :wave:

HT ja veturi 19+2

 

Tervetuloa uusille minunkin puolestani.

Ikää ja ammattia kyselyyn: mä 28v, mies syksyllä 29v. Toimin perhepäivähoitajana omassa kodissani (kaupunki palkan maksaa). Yhdessä ollaan oltu 11 vuotta, josta 1,5 vuotta naimisissa. Porissa asustellaan.

Mulla mies on ollut odotuksessa mukana alusta asti, neuvoloita myöten. Päätettiin että yhdessä tehty ja yhdessä odotetaan. Ollaan me tätä kuitenkin odotettu vaikka vähän yllätyksenä alkunsa saikin. Oltiin nimittäin varauduttu tekemään pitkäänkin, läheisten kokemusten perusteella ei uskallettu antaa itsellemme turhaan toivoa pikaisesta raskautumisesta. Iloinen yllätys raskaus tietenkin oli ja on! Liikkeitä kovasti odottelen.....

Sanna-78 :hug:

pikku-jussi ja natiainen rv 17+0

 

Kiitoksia liikekyselyyn vastanneille..mullakin välillä tuntuu iikettä kävellessäkin, mut edelleen semmoista myllerrystä enemmälti..välillä saattaa tuntua ihan potkukin.

Sannalle haluisin vaan toivottaa kovasti voimia muutokseen, oot ajatuksissa
Toivotaan että asunto ja töitä löytyy pian.

 

HT me ollaan menty 2004 naimisiin siis 3 v tulee jo täyteen avio-onnea! Meillä on muuten sopimus ettei erota seuraavaan 10 vuoteen vaikka mikä tulis. Enitenhän avioeroja tulee just pikkulapsiaikaan ja me olllaan ajateltu niin ettei tämä elämänvaihe ole ns normaali. Et mieluummin sit odotellaan sitä aikaa ku ei enää väsytä ja on taas aikaa toiselle ja katsotaan ja hoidetaan parisuhde kuntoon, siis mikäli jotaki ongelmia tulee. Ei missään nimessä siis nyt olla eroamassa. Sitä paitsi en usko et voisin ketään muuta miestä rakastaa niinku tota, en pidä mahdollisena edes sitä et jonku toisen kanssa sit aina menis vaan tosi ihanasti. Öö,,,, tajuskohan nyt kukaan mun pointtia niinku tarkoitin... :ashamed:

 

niin HT AIOTTEKO S JOTENKI JUHLISTAA HÄÄPÄIVÄÄ? Me oltiin ekana hääpäivänä Naantalin kylpylässä yötä , viime vuonna se sit meniki ihan ohi ku esikko oli vasta kuukauden ikäinen ja ristiäiset ja miehen serkun häät osui just sille viikonlopulle. Josko sit taas tulevina vuosina!!!!

 

Viljonkka eiköhän sun pointti selvinny ihan hyvin tosta

Mä sit jämähdin tähän koneelle nähtävästi vaiks kaikkee piti tehdä...No, huomenna sitte...

 

SANNA-78: Voimia sulle :hug:
parempi varmasti olla ilman tuollaista miestä kun tuollaisen kanssa.
Hyvä että sulla on ihmisiä kelle puhua ja tottakai täälläkin voit tuntojas jakaa

Meillä tuo miekkonen oli alussa sillä "ei voi uskoa" linjalla kun tämä raskaus ei varsinaisesti ollut suuniteilla ja siksi mullekkin vähän yllätys (ekasta kerrasta kun tärppäsi ) joten kyllä sitä itekkin oli vähän ihmeissään, Mutta nyt on jo mieskin alkanut tottua ajatukseen vaikka ajatteli että ei "heti" lapsia alettaisi tähän suhteeseen ns. "tehdäkkään". (kauhea sana tuo tehdä :ashamed: )
Oli meinaan ajatellut että kun ollaan näin nuoria (20v) niin myöhemmin olisi alkanut vauva asioita miettiä mutta näin nyt kävi ja ihan onnellisia ollaan. Muutaman vuoden kun ollaan tässä yhdessä ns.vasta oltu..
On miettinyt että milloin pitäis ostaa tavaroita jne. vielä kun ei olla osteltu..
Ainut mikä mua häiritsee ja suuresti on se että kun tuo autonlaitto viel aina rahaa ja aikaa ja toinen on se että ei voi koskaan siivota ilman että pyydän ja sittenkin menee vielä pari tuntia! voi olla yleinen ongelma miehillä mutta että ottaa päähän! siks mä oon ite tiskannu ja imoroinu kun mies istuu koneella ja sitte ku tajuu et mä teen jotain niin sanoo vaan että "oisin mäkin voinu.." joo ehkä sitten "kohta"! joten parempi tehä ite että joskus sais valmiiks.
sängyn alta en oo jaksanut enää lähteä imuroimaan niin sen on saanut tehdä.
mutta eipä tässä muuten mitään, siitä vain saatu riitoja aikaseks.
toivottavasti joku tajus


Joku noista vatsakivuista sanoi.. mulla on kanssa ollut sellasia viiltäviä kipuja vatsassa esim eilen kun istuin autossa ja sitten välillä tuntuu sellaista myllerrystä mahassa niin voiskohan ne olla niitä liikkeitä
:snotty: ?
Nuo viiltävät vatsakivut häiritsee ,kuuluukohan asiaan?
Saattaa kestää hetken tai sitten pidempääkin mutta niin että silloin pitää vaan olla, välillä tuntuu että vatsa menis ihan kovaks. Supistusko(ko)? kun enhän mä tiedä miltä ne tuntee kun esikoinen tulossa :ashamed:

vois kyllä ne liikkeet alkaa jo tuntua.. huomenna alkaa rv 19 "jo"

pitäisköhän nukkumaan mennä.. :wave:

 

niin HT AIOTTEKO S JOTENKI JUHLISTAA HÄÄPÄIVÄÄ? Me oltiin ekana hääpäivänä Naantalin kylpylässä yötä , viime vuonna se sit meniki ihan ohi ku esikko oli vasta kuukauden ikäinen ja ristiäiset ja miehen serkun häät osui just sille viikonlopulle. Josko sit taas tulevina vuosina!!!!

Tuskin sen kummemmin juhlistetaan, sattuu ite h-hetki arkipäiväksi ja muutenkin on tästä kahdenkeskisestä (tai siis kolmenkeskisestä kun on tuo nelijalkainen :heart: ) ajasta tullut nautittua jo viime aikoina taas ihan eri tavalla kun välillä syksyn ja talven stressaavassa pimeydessä :heart:

 

Nita; Tuo on kyl tosi tuttua täälläkin..Just tuon imuroinnin kans tai tiskaamisen, joskus myös kissojen astian siivoomisen kans..Mie saan rankuttaa ja rankuttaa, mut mies vaan situu koneella tms. ja sittenpä saankin ite tehtyä sen homman paljon nopeemmin, kuin mies on ehtinyt ees nousta siitä koneelta..Ja sit kuuluu; "oisin mie ihan kohta.." Huoh, niinpä niin..

 

Tuossa tytön kans tapellessa, hän onnistui potkasee minuu suoraan mahaan Koitin siis tyttöö saaha vielä nukkumaan, kun pari tuntii oli tuolla jo pyörinyt. Nyt sit huolettaa, ettei vaan masukille mitään sattunut? Kipuja ei enää oo, ja olin ehkä tuntevinani pientä liikettä äsken, mut en oo varma..Nyt ois kokemukset tarpeen..
M ja Onni 18+2