Masennukseen suhtautuminen?

Mikä itsetehty diagnoosi?

En ole ensimmäistä nk. testiä tehnyt, mutta siltä ne näyttää nykylapsen silmin.

 

Siis ajatus oli että se lähtee itsestään, jos on lähteäkseen. Itsestään=ei käskemällä.

Nyt alat olla ajantasalla

 

Nyt alat olla ajantasalla

Niin, mut sen aikana on velvollinen käyttäytymään ihmisiksi ja tekemäänki jotain...

 

Niin, mut sen aikana on velvollinen käyttäytymään ihmisiksi ja tekemäänki jotain...

Koeta nyt ymmärtää ettei masennus, aito masennus, lähde yhtään mihinkään ihmisestä ilman hoitoa = itsekseen.

 

Koeta nyt ymmärtää ettei masennus, aito masennus, lähde yhtään mihinkään ihmisestä ilman hoitoa = itsekseen.

Ai kaikki maailmanhistorian masentuneet ei oo olleet aidosti masentuneita, vaikka eivät oo päässeet psykologille?

 

Ja koita harmaa pahvi tajuta, että se mitä tässä koitan hokea, on se että viimeistään 2-3 kk masiksessa rypemisen ja makoilun jälkeen, oli vaikka sadan psykiatrin diagnoosit ja lääkitykset, on hyvä tehdä masennuksen ohessa jotain.

Se EI paranna masennusta, itse masennus voi jatkua vielä vaikka vuosia, mutta auttaa pysymään elämässä kiinni ja ehkäisemään lisäongelmien syntymistä. Ja voi auttaa jonkin verran masennuksesta poispäin.

 

Niin, mut sen aikana on velvollinen käyttäytymään ihmisiksi ja tekemäänki jotain...

Täällä on nyt aika moni masennuksen läpikäynyt yrittänyt selittää sinulle etteivät he ole olleet masentuneina kenellekään ilkeitä, itsekin sanoit ettet ollut, kuitenkin jostain syystä jankkaat sitä että monet masentuneet ovat ilkeitä muille. Oletko aivan varma että kyseessä on ollut masentuneisuus eikä pelkästään masennuksen käyttö valheellisesti omalle ilkeydelle?

 

Ja koita harmaa pahvi tajuta, että se mitä tässä koitan hokea, on se että viimeistään 2-3 kk masiksessa rypemisen ja makoilun jälkeen, oli vaikka sadan psykiatrin diagnoosit ja lääkitykset, on hyvä tehdä masennuksen ohessa jotain.

Se EI paranna masennusta, itse masennus voi jatkua vielä vaikka vuosia, mutta auttaa pysymään elämässä kiinni ja ehkäisemään lisäongelmien syntymistä. Ja voi auttaa jonkin verran masennuksesta poispäin.

Se nyt on vaan edunvalvontaa. Lääkäriliiton johdossa on psykiatri, tiesit varmasti?

 

Ja koita harmaa pahvi tajuta, että se mitä tässä koitan hokea, on se että viimeistään 2-3 kk masiksessa rypemisen ja makoilun jälkeen, oli vaikka sadan psykiatrin diagnoosit ja lääkitykset, on hyvä tehdä masennuksen ohessa jotain.

Se EI paranna masennusta, itse masennus voi jatkua vielä vaikka vuosia, mutta auttaa pysymään elämässä kiinni ja ehkäisemään lisäongelmien syntymistä. Ja voi auttaa jonkin verran masennuksesta poispäin.

Mistä repäisit ton 2-3 kk:n aika määrän tohon?

 

Mistä tuo 2-3 kk lupa aika maata sängyssä on tullut?

 

Täällä on nyt aika moni masennuksen läpikäynyt yrittänyt selittää sinulle etteivät he ole olleet masentuneina kenellekään ilkeitä, itsekin sanoit ettet ollut, kuitenkin jostain syystä jankkaat sitä että monet masentuneet ovat ilkeitä muille. Oletko aivan varma että kyseessä on ollut masentuneisuus eikä pelkästään masennuksen käyttö valheellisesti omalle ilkeydelle?

Ja miksei masentunut vois olla ilkeä?
Ei masennus tee kenestäkään viatonta ja harmitonta.

No mä en tiedä AS:n tutusta että onko sit oikeesti masentunut vai ei, kysy häneltä.

 

Mistä tuo 2-3 kk lupa aika maata sängyssä on tullut?

Ei se ole mikään virallinen suositus. Mutta se on yläkanttiin heitetty arvio siitä, että pahin märehtiminen on laitettava taka-alalle ja siinä sivussa tehtävä jotain.

 

Ja miksei masentunut vois olla ilkeä?
Ei masennus tee kenestäkään viatonta ja harmitonta.

No mä en tiedä AS:n tutusta että onko sit oikeesti masentunut vai ei, kysy häneltä.

Voi olla ilkeä, mutta ilkeys ei ole masentuneisuuden oire sensijaan pahan tuulisuus ja viha voivat olla oireita. Vihainen ihminen/pahan tuulinen ihminen eivät sitä aina kylläkään muihin pura ja siihen syynä voi olla se ettei yksinkertaisesti jaksa puhua kenenkään kanssa saati sitten kiukutella.

 

Ei se ole mikään virallinen suositus. Mutta se on yläkanttiin heitetty arvio siitä, että pahin märehtiminen on laitettava taka-alalle ja siinä sivussa tehtävä jotain.

Entä jos masentunut ei kykene tekemään sitä tuohon yläkanttiin mennessä?

 

Tällä palstalla parhaat keinot masennuksesta parantumiseen tietää ne, jotka ei itse ole sairastanut. Melko hassua.

Mä olen sairastanut. Ja parantunut. Ja ylpeä siitä. Yksikään "tsemppaa nyt vähän" kommentti ei todellakaan auttanut. Päinvastoin sai voimaan pahemmin. Niin se vaan on. Masentunut tarvitsee apua niin terapiasta kuin lääkkeistä. Lääkeet vaan on siinä kimurantteja, että kaikki ei sovi kaikille. Ja osa lisää lamaantumista. Tässä kohtaa läheiset voi kertoa huomiota potilaan tilan muutoksesta, varsinkin jos menee huonompaan koska masentuneen onnvaikea itse tunnistaa johtuuko tila masennuksesta vai lääkkeistä.

AivanSama, masentuneet ei kuse alleen! Mene vähän itseesi tuon kommentin tiimoilta. Masentunut ihminen alkaa nähdä valoa kun uni, masennuslääkitys ja tukeva terapia saadaa balanssiin. Ja liikkeelle lähtö tapahtuu ilman kenenkään perseelle potkintaa. Ei ole ihmistä, joka siihen tilaan haluaa jäädä.

Erikseen on sitten vaan ne laiskat joilla ei oikeasti ole aivoissa sitä kemiallista häikkää mikä masennuspotilailla on. He haluavat velloa ongelmissaan, systä niiden vastuun muille, ovat kyvyttömiä näkemään omia vikojaa jne. Nämä ei ole masentuneita, vaan tunne-elämältään kehittymättömämpiä ihmisiä. Valitettavasti vaan itse diagnosoivat itsensä masentuneeksi säälin toivossa ja samalla mustamaalaavat oikeasti sairastavar

Edelleen, alle kuseminen ei ollut minun "keksintöni", vaan joku aiemmin kertoi, että hänen ystävänsä oli niin masentunut, ettei jaksanut mennä vessan ja kusi alleen.
Joten ei, minun ei tarvitse mennä itseeni.

Mutta sinun kokemuksesi kautta, voit sanoa, että masentuneen pitää vaan antaa olla. Häntä ei pidä kannustaa eikä potkia perseelle?
Entä pitääkö se ilkeilykin ottaa vastaan?

 

Koeta nyt ymmärtää ettei masennus, aito masennus, lähde yhtään mihinkään ihmisestä ilman hoitoa = itsekseen.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/who-yllatti-uudella-tautiluokituksella-sairaalloinen-tarve-pelata-videopeleja-on-nyt-mielisairaus/6709710

 

Edelleen, alle kuseminen ei ollut minun "keksintöni", vaan joku aiemmin kertoi, että hänen ystävänsä oli niin masentunut, ettei jaksanut mennä vessan ja kusi alleen.
Joten ei, minun ei tarvitse mennä itseeni.

Mutta sinun kokemuksesi kautta, voit sanoa, että masentuneen pitää vaan antaa olla. Häntä ei pidä kannustaa eikä potkia perseelle?
Entä pitääkö se ilkeilykin ottaa vastaan?

Kukaan ei vastannut?

 

Edelleen, alle kuseminen ei ollut minun "keksintöni", vaan joku aiemmin kertoi, että hänen ystävänsä oli niin masentunut, ettei jaksanut mennä vessan ja kusi alleen.
Joten ei, minun ei tarvitse mennä itseeni.

Mutta sinun kokemuksesi kautta, voit sanoa, että masentuneen pitää vaan antaa olla. Häntä ei pidä kannustaa eikä potkia perseelle?
Entä pitääkö se ilkeilykin ottaa vastaan?

Kukaan ei vastannut?

Ilkeilyä ei tietenkään tarvi "ottaa vastaan", mutta se miten siihen suhtautuu, onko pakko hyökätä takaisin ja lähteä riitelyyn mukaan?

Kodin kuvalehden sivuilla oli hyvin kiteytetyt vinkit mitkä täälläkin on yritetty sanoa.

"1. Pysy lähellä.
Älä pakene masentuneen luota, vaikka välillä tekisi mieli. Jos et tiedä, mitä sanoisit, älä sano mitään. Halaa vaikka. Hiljainen hyväksyntä auttaa.

2. Älä kannusta ryhdistäytymään.
Masentunut kuulee kannustuksen vaatimuksena ja näkee sinut ihmisenä, joka ei ymmärrä häntä lainkaan. Varo ihan erityisesti lausetta ”Tartu itseäsi niskasta kiinni”. Masentunut pystyy hädin tuskin tarttumaan vesilasiin.


3. Älä vähättele.
Muista, että masennus on sairaus, ei väsymystä tai alakuloa. Masentunutta ei auta yhtään tietää, että on sitä ennenkin jaksettu ja välillä kaikilla on rankkaa. Masentunut ei haluaisi olla masentunut.

4. Kysy ja kuuntele.
On mahtavaa, jos saat masentuneen puhumaan. On mahtavaa, jos maltat itse kuunnella. ”Mikä sinusta tuntuu pahimmalta?” ”Mikä sinua voisi nyt auttaa?” ja ”Mitä toivoisit minun tekevän?” ovat kaikki hyviä kysymyksiä. Masentunut kaipaa enemmän kuuntelijaa kuin neuvojaa.

5. Lakkaa sanomasta, miten paljon hyvää on.
Masentunut tietää, että hänen elämässään on myös hyviä asioita, mutta hän ei saa niistä hyvää oloa. Masennus on sairaus, joka vie elämänhalun ja -ilon. Hyvien asioiden luetteleminen ei saa masentunutta tuntemaan iloa vaan yksinäisyyttä ja arvottomuutta: Taaskaan minua ei ymmärretä, en saisi tuntea näin.

6. Auta hakemaan apua.
Masentunut ei välttämättä ymmärrä olevansa masentunut ja tarvitsevansa ammattilaisen apua. Vaikka ymmärtäisi, hän voi olla siihen voimaton. Ota asia puheeksi, tarjoudu soittamaan hänen puolestaan ja lähtemään hänen mukaansa.

7. Muistuta, että masennus ei ole oma vika.
Muista se myös itse. Kuka vain voi sairastua masennukseen. Masentuneella ei ole mitään syytä tuntea itsensä epäonnistuneeksi tai arvottomaksi.

8. Huolehdi myös itsestäsi.
Masentunut ei ole helppo läheinen. Hän voi olla epäreilu, arvaamaton tai melkein mitä tahansa muuta. Pidä rajasi, pidä puolesi ja pidä hauskaa. Jos et voi itse hyvin, et jaksa auttaa muitakaan.

Neuvoja antoi psykologi, psykoterapeutti Ann-Mari Hintikka."

 

Ilkeilyä ei tietenkään tarvi "ottaa vastaan", mutta se miten siihen suhtautuu, onko pakko hyökätä takaisin ja lähteä riitelyyn mukaan?

Kodin kuvalehden sivuilla oli hyvin kiteytetyt vinkit mitkä täälläkin on yritetty sanoa.

"1. Pysy lähellä.
Älä pakene masentuneen luota, vaikka välillä tekisi mieli. Jos et tiedä, mitä sanoisit, älä sano mitään. Halaa vaikka. Hiljainen hyväksyntä auttaa.

2. Älä kannusta ryhdistäytymään.
Masentunut kuulee kannustuksen vaatimuksena ja näkee sinut ihmisenä, joka ei ymmärrä häntä lainkaan. Varo ihan erityisesti lausetta ”Tartu itseäsi niskasta kiinni”. Masentunut pystyy hädin tuskin tarttumaan vesilasiin.


3. Älä vähättele.
Muista, että masennus on sairaus, ei väsymystä tai alakuloa. Masentunutta ei auta yhtään tietää, että on sitä ennenkin jaksettu ja välillä kaikilla on rankkaa. Masentunut ei haluaisi olla masentunut.

4. Kysy ja kuuntele.
On mahtavaa, jos saat masentuneen puhumaan. On mahtavaa, jos maltat itse kuunnella. ”Mikä sinusta tuntuu pahimmalta?” ”Mikä sinua voisi nyt auttaa?” ja ”Mitä toivoisit minun tekevän?” ovat kaikki hyviä kysymyksiä. Masentunut kaipaa enemmän kuuntelijaa kuin neuvojaa.

5. Lakkaa sanomasta, miten paljon hyvää on.
Masentunut tietää, että hänen elämässään on myös hyviä asioita, mutta hän ei saa niistä hyvää oloa. Masennus on sairaus, joka vie elämänhalun ja -ilon. Hyvien asioiden luetteleminen ei saa masentunutta tuntemaan iloa vaan yksinäisyyttä ja arvottomuutta: Taaskaan minua ei ymmärretä, en saisi tuntea näin.

6. Auta hakemaan apua.
Masentunut ei välttämättä ymmärrä olevansa masentunut ja tarvitsevansa ammattilaisen apua. Vaikka ymmärtäisi, hän voi olla siihen voimaton. Ota asia puheeksi, tarjoudu soittamaan hänen puolestaan ja lähtemään hänen mukaansa.

7. Muistuta, että masennus ei ole oma vika.
Muista se myös itse. Kuka vain voi sairastua masennukseen. Masentuneella ei ole mitään syytä tuntea itsensä epäonnistuneeksi tai arvottomaksi.

8. Huolehdi myös itsestäsi.
Masentunut ei ole helppo läheinen. Hän voi olla epäreilu, arvaamaton tai melkein mitä tahansa muuta. Pidä rajasi, pidä puolesi ja pidä hauskaa. Jos et voi itse hyvin, et jaksa auttaa muitakaan.

Neuvoja antoi psykologi, psykoterapeutti Ann-Mari Hintikka."

Varmasti hyviä neuvoja.
Täytynee sanoa, että ihminen, joka on täysin järjetön ei oikeastaan saa minua riitelyyn mukaan.
Kuitenkin omalla tavallani tunnun menettävän empatiakykyni. Koen typeräksi sen, että kaikkien muiden pitää sopeutua jonkun toisen sairauteen ja masentuneella ei ole velvollisuuksia ketään kohtaan.

 

Varmasti hyviä neuvoja.
Täytynee sanoa, että ihminen, joka on täysin järjetön ei oikeastaan saa minua riitelyyn mukaan.
Kuitenkin omalla tavallani tunnun menettävän empatiakykyni. Koen typeräksi sen, että kaikkien muiden pitää sopeutua jonkun toisen sairauteen ja masentuneella ei ole velvollisuuksia ketään kohtaan.

Tottakai se tuntuu epäreilulta, sellaistahan se onkin. Mutta silloin on parempi ehkä vetäytyä taka-alalle. Kun yrittää muistaa että se ihminen on oikeasti sairas eikä oma itsensä niin anteeksi antaminen jälkeenpäin on helpompaa.

 

Tottakai se tuntuu epäreilulta, sellaistahan se onkin. Mutta silloin on parempi ehkä vetäytyä taka-alalle. Kun yrittää muistaa että se ihminen on oikeasti sairas eikä oma itsensä niin anteeksi antaminen jälkeenpäin on helpompaa.

Ehkä se on parempi niin... ehkä minun on myös aika harjoitella anteeksiantoa.

 

masentuneella ei ole velvollisuuksia ketään kohtaan.

On velvollisuuksia, mutta niistä on vaikea ja pahimmillaan jopa mahdotonta ottaa kiinni.

 

En ole lukenut aikaisempia vastauksia, mutta EFT tunteiden vapautustekniikka hoitokeinona voi auttaa joitakin masentuneita. On Itsehoitotekniikka, joten apua voivat saada nekin, joilla ei ole mahdollisuutta terapiaan.

Toinen hyvä itsehoitomenetelmiä on TRE trauman ja stressin purkuliikkeet.

 

En ole lukenut aikaisempia vastauksia, mutta EFT tunteiden vapautustekniikka hoitokeinona voi auttaa joitakin masentuneita. On Itsehoitotekniikka, joten apua voivat saada nekin, joilla ei ole mahdollisuutta terapiaan.

Toinen hyvä itsehoitomenetelmiä on TRE trauman ja stressin purkuliikkeet.

Kannattaa kokeilla

 

On velvollisuuksia, mutta niistä on vaikea ja pahimmillaan jopa mahdotonta ottaa kiinni.