matkakohde jonne en suostu palaamaan

Kaikki kehuvat aina omia matlakohteitaan; syystäkin, mutta...

Mikä on matkakohde joka tulisi kiertää ja miksi?

OMA: Tunisia
Syy: Täynnä taskuvarkaita, kerjäläisiä sekä hygieniataso on sellainen, että heikompia hirvittää. Hotellikortteli on siisti turisteille rakennettu, mutta auta armias jos haluat tutustua muualle maahan...

 

Heh, sama kohde! Poikkesimme päiväretkelle tunisiaan välimeren risteilyllä ja se riitti ja oli vähän liikaakin. Vatsatauti saatiin, vaikkei juotu kuin limpparit, auto ajoi punaisia päin miehen varpaiden yli, päällekäyviä kauppiaita, ahdistava ilmapiiri, likaista, köyhää... Eräs poliisiksi pukeutunut (liekö oikea poliisi?) kauppasi puhelinnumeroaan kaikille ohikulkeville naisille. Kamala paikka, jonka perusteella rankkaan kaikki pohjois-afrikan maat pois omalta matkustuslistaltani.

 

Jamaica on semmoinen paikka, minne mua ei saa enaa uudestaan.

 

Kerro se kaikki 100 niin tiedät millaista on Egyptissä . Silti Luxoriin haluaisin takaisin, vaikka jätehuolto toimi niin, että roskapussit katulampun juureen ja vapaana kuljeskelevat vuohet ne siitä sitten söi. (No kai niitä joskus joku keräskin, mutta noi vuohet kyllä näytti tehokkaasti hoitavan jätehuoltoa :/ ) Illalla ajeltiin hevoskärryillä syrjäkujia ja rotta putos jostain kyytiin, muo se ei haitannu, mutta voin kuvitella, miltä jostain tarkemman hygienian ihmisestä olis tuntunu !

Tunisian maaseudulla kun ajeltiin, vaikutti paljon siistimmältä (eikä niin köyhältä) kun egyptissä, vaikka Egyptissä liikuttiin suunilleen turisteille tarkoitetuilla alueilla.

Egyptin Hurghadaan en haluais takaisin, mutta sinnekin menisin, jos joku muu maksais. Syy: Siellä ei ole niin yhtään mitään muuta kun hotellikomplekseja. Voin yhtä hyvin ajaa johonkin Suomen kylpylään, joita löytyy sentään 1-3 tunnin ajomatkan takaa useita, niin näen samanlaisia turistirysiä ilman matkustamisen vaivaa.

 

Minä olen matkustellut paljon, ja harvaan kohteeseen palaan vaikkakaan mitään erityistä syytä siihen ei ole. Toisaalta on paikkoja johon matkustelen todella usein.

Mutta tuskin tulen uudestaan Matkustamaan Malesian Penangin saarelle, siellä oli epäsiistit rannat ja rottia Georgetownissa. Mutta ehkä olin sillä reissulla jo väsynyt. Malesiassa menen kyllä erittäin mielelläni uudestaan Kuala Lumpuriin ja Borneon saarelle.

Ja Marokon Agadiriin tuskin tulee myöskään palattua, vaikka periaatteessa ihan ok paikka, niin mikään ei valtavasti ihastuttanut, lisäksi kerjäläisiä oli paljon, ja jopa rannalla pakkomyyntiä!

 

Minä en lähde enää ikinä Bulgariaan,kultahietikolle,enkä muuallekaan siellä,varkaita täynnä ja yhtä kallista,kuin muissakin turistipaikoissa..ruoat huonoja,asiakaspalvelu #&%?$!*ä,kaikesta pitää maksaa erikseen,eli rahapussi saa olla levällään koko ajan!!!!kamala maa!!!!

 

Italiaan en haluaisi mennä uudestaan. Kaksi kertaa olen siellä käynyt, jotenkin oli ahdistava paikka. Mihet vonkas seksiä, pitivät itsestään selvänä sitä saavansa, ottivat nokkiinsa kun kerroin tulleeni ihailemaan maisemia enkä hankkimaan sen sortin kokemuksia. :\|

 

olen makustanut aika paljon koko elàmàni ajan, enkà voi mainita yhtààn paikkaa minne en palaisi, en ainakaan niissà maailna kolkissa missà olen kàynyt. jokaisessa paikassa jotain hyvàà tai mielenkiintoista, hauskaa,kaunista,halpa...

 

olen käynyt "aika monessa" maassa ja joissakin montakin kertaa ja toisissa vain kerran, mutta en mistään sanoisi että en missään nimessä koskaan toista kertaa menisi. Jokainen matka on kuitenkin erilainen ja viihtyvyyteen ja siihen mitä matka antoi, vaikuttaa niin monta asiaa, myös oma elämäntilanne ja se millaisella mielellä sinne matkalle lähti.
Minä haen matkoilta aina jotakin uutta, en samanlaista "tasoa" missään asiassa kuin kotona. Haluan kokea ja nähdä, asuinpa sitten hotellissa tai vaikka ystävien luona (tässä yksi "etu" kirjeenvaihdon harrastamisesta, saa vierailla ja saa vieraita maailmalta aina joskus!).
toki minä meilelläni astun hotellissa runsaaseen aamiaspöytään ja haluan että uima-allasalue on siisti, jos me on aioittu uida. Mutta me on tehty monta sellaistakin matkaa että on valittu yöpyminen sijainnin mukaan (siis hyvien kulkuyhteyksien päästä) ja tingitty vaikka huoneiden koosta ja sijoituttu kahteen huoneeseen ja tyydytty sitten siihen croissantiin aamukahvin kanssa ja syöty muualla päivän mittaan (koskaan en mitään all inclusive matkoja aio ottaa, ainakin ajatus nyt tuo).
Kun lähtee maailmalle, pitää lähteä avoimin mielin ja sopeuttaa ajatuksensa maan mukaan, suodataa silmissään pois ne roskat maassa tai jopa ne hevosenkakat jos sellaisessa maassa olet. ottaa joka hetkestä se positiivinen irti ja lakaista negatiivisemmat asiat syrjään jos ne ei oikeasti niin kamalan negatiivia ole vaan pelkästään "suomalaista nirsoilua". reipasta ja uteliasta mieltä mukaan ja nippu desinfiointipyyhkeitä reppuun niin se auttaa jo paljon

 

\

auto ajoi punaisia päin miehen varpaiden yli, päällekäyviä kauppiaita,

Tunisin liikenne on...no, kokemus vailla vertaa. Siihen verrattuna Bangokin kuuluisat ruuhkat kalpenee. Tai sitten me ollaan osuttu molempii poikkeuksellisiin aikoihin.
Me eksyttiin autolla Tunisiin, eli piti ajaa kaupungin ohi mutta yhtäkkiä oltiin keskellä kaupunkia ja täytyy sanoa, että oli kyllä lievästi sanoen asennetta vaativa liikennekulttuuri! Jos tiehen oli piirretty 3 kaistaa, oli ihan varmasti 5 autoa tunkenu vierekkäin ja muutama kävelijä puikkelehti välissä (ja missä välissä! autot ajoi niin kiinni toisiinsa, kun suinkin pääsi, kaikki tunki sentin eteenpäin jos pääsi ja lopulta oli koko risteys tukossa, ei logiikan häivää !) Valoista kukaan ei välittäny tuon taivaallista, joten tosiaan tottumattomana vaati vähän ajatustyöskentelyä ratkasta missä välissä kuuluu tunkea sekaan :/ . Mutta toisaalta vse oli elämys! eli jotain, minkä takia nyt ylipäänsä matkoilla käydään, en haluais luopua siitä kokemuksesta Kaupungin läpi ajo kesti 3 tuntia ja oisko matkaa olu 20 km.
Myyjistä on pakko sanoa sen verran, että oltiin vuosi ennen Tunisian matkaa oltu Egyptissä, niin tuntui ettei siellä ole ollenkaan niitä väkisin myyjiä. Joko niihin oli tottunu ja suhtautui eri tavalla tai niitä todella oli vähemmän eivätkä ne olleet yhtä agressiivisia.

 

\

Kun lähtee maailmalle, pitää lähteä avoimin mielin ja sopeuttaa ajatuksensa maan mukaan, suodataa silmissään pois ne roskat maassa tai jopa ne hevosenkakat jos sellaisessa maassa olet. ottaa joka hetkestä se positiivinen irti ja lakaista negatiivisemmat asiat syrjään jos ne ei oikeasti niin kamalan negatiivia ole vaan pelkästään "suomalaista nirsoilua". reipasta ja uteliasta mieltä mukaan ja nippu desinfiointipyyhkeitä reppuun niin se auttaa jo paljon

Olen periaatteessa samaa mieltä. Mutta on sitten asioita, joita ei rentouttavalla lomalla halua nähdä. Jos olen lähtenyt rentoutumaan, en halua nähdä muiden kurjuutta, tuskin siis esim. matkustan koskaan Intiaan. En tarkoita, että ongelmat pitäisi lakaista pois näkyvistä, tai että elintason tarvitsisi olla sama kuin Suomessa. Vaan että matkan oletusarvot ovat jotakin, jos jo etukäteen tiedät, että on kerjäläisiä ja että on likaista, ei siitä välitä, kun siihen on asennoitunut etukäteen.

Meillä esim. Penangin saaren Malesiassa oli tarkoitus olla pitkän kiertomatkaloman rentouttava päätös / rantaloma ja jos rannoilla on likaista, ja kaupungin katujen avo-ojissa on rottia, ei odotukset ihan täyty. Malesiassa muuten kun oli varsin siistiä. Tuolla reissulla oltiin jo kierretty Australiassa ja Uudessa Seelannissa ja muualla Malesiassa, vielä piti hetki huoahtaa, ennen kotiin paluuta.

Minäkin olen reissannut kaikissa maanosissa Etelä-Amerikkaa lukuunottomatta. Kohteet kallistuvat yleensä paikkoihin, joissa on jotain historiallista nähtävää. Ja siihen kuinka tyytyväinen on matkoihinsa, vaikuttaa ehdottomasti eniten juuri ne odotukset.

Joku sanoi, ettei palaa Italiaan(2 matkaa), minä voisin, jos en haluaisi jonnekin muualle enemmän. Sehän se syy yleensä on, että käy jossain useammin, että pitää jostakin enemmän. Minulla varmaan euroopan kohteista vähiten haluttu palaamispaikka on Espanja(4 matkaa), ei siksi, että olisin ollut tyytymätön lomiini, vaan siksi että haluan Kreikkaan (7)ja Kyprokselle huomattavasti enemmän.

Nimimerkki yli 20 ulkomaan matkaa + risteilyt kasassa, matkoja autoillen , omatoimisesti lentäen ja seuramatkoilla

 

\

olen käynyt "aika monessa" maassa ja joissakin montakin kertaa ja toisissa vain kerran, mutta en mistään sanoisi että en missään nimessä koskaan toista kertaa menisi. Jokainen matka on kuitenkin erilainen ja viihtyvyyteen ja siihen mitä matka antoi, vaikuttaa niin monta asiaa, myös oma elämäntilanne ja se millaisella mielellä sinne matkalle lähti.
Minä haen matkoilta aina jotakin uutta, en samanlaista "tasoa" missään asiassa kuin kotona. Haluan kokea ja nähdä, asuinpa sitten hotellissa tai vaikka ystävien luona (tässä yksi "etu" kirjeenvaihdon harrastamisesta, saa vierailla ja saa vieraita maailmalta aina joskus!).
toki minä meilelläni astun hotellissa runsaaseen aamiaspöytään ja haluan että uima-allasalue on siisti, jos me on aioittu uida. Mutta me on tehty monta sellaistakin matkaa että on valittu yöpyminen sijainnin mukaan (siis hyvien kulkuyhteyksien päästä) ja tingitty vaikka huoneiden koosta ja sijoituttu kahteen huoneeseen ja tyydytty sitten siihen croissantiin aamukahvin kanssa ja syöty muualla päivän mittaan (koskaan en mitään all inclusive matkoja aio ottaa, ainakin ajatus nyt tuo).
Kun lähtee maailmalle, pitää lähteä avoimin mielin ja sopeuttaa ajatuksensa maan mukaan, suodataa silmissään pois ne roskat maassa tai jopa ne hevosenkakat jos sellaisessa maassa olet. ottaa joka hetkestä se positiivinen irti ja lakaista negatiivisemmat asiat syrjään jos ne ei oikeasti niin kamalan negatiivia ole vaan pelkästään "suomalaista nirsoilua". reipasta ja uteliasta mieltä mukaan ja nippu desinfiointipyyhkeitä reppuun niin se auttaa jo paljon

Kaunis ideologia, mutta ei toimi mulla. Kun lähden lomalle, haluan nauttia. =)

 

\

\

olen käynyt "aika monessa" maassa ja joissakin montakin kertaa ja toisissa vain kerran, mutta en mistään sanoisi että en missään nimessä koskaan toista kertaa menisi. Jokainen matka on kuitenkin erilainen ja viihtyvyyteen ja siihen mitä matka antoi, vaikuttaa niin monta asiaa, myös oma elämäntilanne ja se millaisella mielellä sinne matkalle lähti.
Minä haen matkoilta aina jotakin uutta, en samanlaista "tasoa" missään asiassa kuin kotona. Haluan kokea ja nähdä, asuinpa sitten hotellissa tai vaikka ystävien luona (tässä yksi "etu" kirjeenvaihdon harrastamisesta, saa vierailla ja saa vieraita maailmalta aina joskus!).
toki minä meilelläni astun hotellissa runsaaseen aamiaspöytään ja haluan että uima-allasalue on siisti, jos me on aioittu uida. Mutta me on tehty monta sellaistakin matkaa että on valittu yöpyminen sijainnin mukaan (siis hyvien kulkuyhteyksien päästä) ja tingitty vaikka huoneiden koosta ja sijoituttu kahteen huoneeseen ja tyydytty sitten siihen croissantiin aamukahvin kanssa ja syöty muualla päivän mittaan (koskaan en mitään all inclusive matkoja aio ottaa, ainakin ajatus nyt tuo).
Kun lähtee maailmalle, pitää lähteä avoimin mielin ja sopeuttaa ajatuksensa maan mukaan, suodataa silmissään pois ne roskat maassa tai jopa ne hevosenkakat jos sellaisessa maassa olet. ottaa joka hetkestä se positiivinen irti ja lakaista negatiivisemmat asiat syrjään jos ne ei oikeasti niin kamalan negatiivia ole vaan pelkästään "suomalaista nirsoilua". reipasta ja uteliasta mieltä mukaan ja nippu desinfiointipyyhkeitä reppuun niin se auttaa jo paljon

Kaunis ideologia, mutta ei toimi mulla. Kun lähden lomalle, haluan nauttia. =)

toimiihan se niin että valitset sen oman lomakohteesi ja riittävän tasokkaan hotellisi sen mukaan ja vältät maita joissa voit nähdä kurjuutta. siitähän se jo selviää kun surffailet matkatoimistojen sivuilla ja luet hotelliarvosteluitakin jostakin.
Minä taas en nauti lomastani jos joutuisin pelkästään makaamaan jossakin luxushotellin altaalla, minä ja perheeni nautitaan siitä että me nähdään ja koetaan jotakin uutta ja erilaista.
Kullakin on omat tapansa ja ajatuksensa.
Joku menee samaan tuttuun lomakohteeseen jossa tietää saavansa ne tietyt asiat joka vuosi uudelleen ja uudelleen, joku taas miettii kaikenlaisia uusia kohteita ja myös sitä matkoilla voi oppia. Ja aika paljon meidän tenavatkin on jo ehtineet oppia kolmella mantereella reissatessaan vaikka nuorin vasta 7 v. <br><br>

 

no, luksusloma vai uusien kokemusten hakua toisella tavalla. itse kiteyttàisin nàin: riippu millaista lomaa etsit sillà hetkellà.

mieheni kanssa olen tehnyt ikimuistoisia seikkailulomia, mutta pienen lapsen kanssa haluan etukàteen tietàà mità meità odottaa. viimeeksi vaikka mentiin merikohteeseen valitsin sellaisen missà oli uimaaltaat, jààkaappi huoneessa ja monta muuta kivaa muksulle.

 

Mombasan lomalla vietimme päivän Nairobissa ja siellä tuntemaani pelon tunnetta en kaipaa yhtään. Voi sitä helpotuksen tunnetta kun pääsimme kansainvälisen hotellin allasbaariin ja tiesin että sieltä pääsee taksilla juna-asemalle ja junalla takaisin Mombasan rannoille. Mutta jos siellä on jatkossa päivä-kaksi vietettävä jotta pääsisimme esim. jollekin upealle safarille tms. niin sittenhän mentäisiin sinne.

 

\

\

\

olen käynyt "aika monessa" maassa ja joissakin montakin kertaa ja toisissa vain kerran, mutta en mistään sanoisi että en missään nimessä koskaan toista kertaa menisi. Jokainen matka on kuitenkin erilainen ja viihtyvyyteen ja siihen mitä matka antoi, vaikuttaa niin monta asiaa, myös oma elämäntilanne ja se millaisella mielellä sinne matkalle lähti.
Minä haen matkoilta aina jotakin uutta, en samanlaista "tasoa" missään asiassa kuin kotona. Haluan kokea ja nähdä, asuinpa sitten hotellissa tai vaikka ystävien luona (tässä yksi "etu" kirjeenvaihdon harrastamisesta, saa vierailla ja saa vieraita maailmalta aina joskus!).
toki minä meilelläni astun hotellissa runsaaseen aamiaspöytään ja haluan että uima-allasalue on siisti, jos me on aioittu uida. Mutta me on tehty monta sellaistakin matkaa että on valittu yöpyminen sijainnin mukaan (siis hyvien kulkuyhteyksien päästä) ja tingitty vaikka huoneiden koosta ja sijoituttu kahteen huoneeseen ja tyydytty sitten siihen croissantiin aamukahvin kanssa ja syöty muualla päivän mittaan (koskaan en mitään all inclusive matkoja aio ottaa, ainakin ajatus nyt tuo).
Kun lähtee maailmalle, pitää lähteä avoimin mielin ja sopeuttaa ajatuksensa maan mukaan, suodataa silmissään pois ne roskat maassa tai jopa ne hevosenkakat jos sellaisessa maassa olet. ottaa joka hetkestä se positiivinen irti ja lakaista negatiivisemmat asiat syrjään jos ne ei oikeasti niin kamalan negatiivia ole vaan pelkästään "suomalaista nirsoilua". reipasta ja uteliasta mieltä mukaan ja nippu desinfiointipyyhkeitä reppuun niin se auttaa jo paljon

Kaunis ideologia, mutta ei toimi mulla. Kun lähden lomalle, haluan nauttia. =)

toimiihan se niin että valitset sen oman lomakohteesi ja riittävän tasokkaan hotellisi sen mukaan ja vältät maita joissa voit nähdä kurjuutta. siitähän se jo selviää kun surffailet matkatoimistojen sivuilla ja luet hotelliarvosteluitakin jostakin.
Minä taas en nauti lomastani jos joutuisin pelkästään makaamaan jossakin luxushotellin altaalla, minä ja perheeni nautitaan siitä että me nähdään ja koetaan jotakin uutta ja erilaista.
Kullakin on omat tapansa ja ajatuksensa.
Joku menee samaan tuttuun lomakohteeseen jossa tietää saavansa ne tietyt asiat joka vuosi uudelleen ja uudelleen, joku taas miettii kaikenlaisia uusia kohteita ja myös sitä matkoilla voi oppia. Ja aika paljon meidän tenavatkin on jo ehtineet oppia kolmella mantereella reissatessaan vaikka nuorin vasta 7 v.

Se ideologia, että matkustellaan kurjissa ja köyhissä maissa ja tullaan joten kuten toimeen lian keskellä ja kansan seassa ja kerätään näin rikastuttavia kokemuksia ei ole minun ideologiaani =) En halua lomallani pelätä ruokamyrkytyksiä tai muuten kokea turvattomuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että makaisin luxushotellin uima-altaalla laput silmilläni =) Me matkustelemme aika paljon, ja enpä kyllä muista muuta kohdetta kuin karibian risteily, jossa tuli maattua uima-altaalla. Esikoisemme matkasi mukana ja oli tuolloin 3,5kk. Tyttäremme ensimmäinen matka taas oli kuuden viikon vanhana Saksaan, jossa autoilimme ja kiertelimme eri paikoissa. Matkamme ovat yleensä omatoimimatkoja, joissa vuokraamme aina auton, jotta pääsemme kiertelemään ja näkemään paikallista kulttuuria. Sellaiset maat, joissa täytyy pelätä henkensä tai terveytensä puolesta, eivät kiinnosta meitä. Lapsemme voivat oppia paljon uutta siisteissäkin olosuhteissa.

Tiedän, puhuit yleisellä tasolla, tässä kuitenkin meidän esimerkkimme =)

 

\

Mombasan lomalla vietimme päivän Nairobissa ja siellä tuntemaani pelon tunnetta en kaipaa yhtään. Voi sitä helpotuksen tunnetta kun pääsimme kansainvälisen hotellin allasbaariin ja tiesin että sieltä pääsee taksilla juna-asemalle ja junalla takaisin Mombasan rannoille. Mutta jos siellä on jatkossa päivä-kaksi vietettävä jotta pääsisimme esim. jollekin upealle safarille tms. niin sittenhän mentäisiin sinne.

tuo kuulosti ainoalta jàrkevàltà syyltà!

 

\

[ Se ideologia, että matkustellaan kurjissa ja köyhissä maissa ja tullaan joten kuten toimeen lian keskellä ja kansan seassa ja kerätään näin rikastuttavia kokemuksia ei ole minun ideologiaani =) En halua lomallani pelätä ruokamyrkytyksiä tai muuten kokea turvattomuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että makaisin luxushotellin uima-altaalla laput silmilläni =) Me matkustelemme aika paljon, ja enpä kyllä muista muuta kohdetta kuin karibian risteily, jossa tuli maattua uima-altaalla. Esikoisemme matkasi mukana ja oli tuolloin 3,5kk. Tyttäremme ensimmäinen matka taas oli kuuden viikon vanhana Saksaan, jossa autoilimme ja kiertelimme eri paikoissa. Matkamme ovat yleensä omatoimimatkoja, joissa vuokraamme aina auton, jotta pääsemme kiertelemään ja näkemään paikallista kulttuuria. Sellaiset maat, joissa täytyy pelätä henkensä tai terveytensä puolesta, eivät kiinnosta meitä. Lapsemme voivat oppia paljon uutta siisteissäkin olosuhteissa.

Tiedän, puhuit yleisellä tasolla, tässä kuitenkin meidän esimerkkimme =)

anteeksi että takerruin pariin lauseeseen vastauksessasi mutta tuo kansan seassa tuntui aika karskilta sanonnalta. siellä kansan joukossa voi olla tosi mahtavia yksilöitä ihan missä maassa vaan jos uskaltautuu sinne. Sanon että yksi rikkaimmista matkakokemuksistani oli kuitenkin kun elin ihan tavallisen kansan seassa kirjeystäväni perheen vaatimattomissa oloissa Marokossa vajaan viikon aikanaan. tai kun lähdin samoin nuorena tyttönä aikanaan kaukoItään kirjeystävieni luokse vierailulle ja elin heidän perheidensä kanssa ja söin paikallista ruokaa ja elin muslimi- ja buddhalaisperheiden tapojen mukaan tuon ajan.
Henkestäedestä pelkäämään kenenkään ei tarvitse lähteä enkä minäkään Libanoniin tai Irakiin lähtisi, mutta olen ollut Lontoossa viikko ennen pommi-iskuja ja Egyptissä viime talvena ja molemmissa paikoissa perheeni kanssa.
Minusta matkustaminen ja matkapaikkojen valinta ja valintakriteerit riippuu paljon ihmisestä. Viiden tähden hotellissa ei koskaan näe mitään oikeaa elämää ja rantalomapaikka on rantalomapaikka ja suurkaupunki on suurkaupunki menee minne suurkaupunkiin vaan. Pienemmistä paikoista ja paikallisiin ihmisiin tutustumalla näkee sitä aitoa elämää paljon enemmän kuin turistilauman mukana "näyttelypaikossa" ja "näyttelykodeissa" käymällä. Sen totesin kiinassakin kun järjestelyllä retkellä kävin "esimerkkikodissa esimerkkikansalaista" tapaamassa verrattuna siihen mitä näin kun olinkin pari iltapäivää ja iltaa kiinalaistuneen kirjeystäväni ja hänen miehensä mukana ja näin paikallista elämää enemmän ja söin mm katukeittiöistä (joista en muuten ole koskaan mitään tautia saanut, onnellinen sattuma luulisin!).
tämä on minun tapani matkustella ja luultavasti siihen ei kaikilla kuitenkaan ole mahdollisuutta ja uskallusta mutta jo sillä että jalkautuu itse sinne kaupungille ja menee muuallekin syömään kuin matkatoimiston "suosittelemiin" paikkoihin (joista luultavasti oppaat saa mainostuspalkkiona jotakin), matkustelee itse bussilla pieniin kyliin ja katselee enemmän, uskaltautuu juttelemaan paikallisten kanssa yms.


<br><br>

 

\

\

[ Se ideologia, että matkustellaan kurjissa ja köyhissä maissa ja tullaan joten kuten toimeen lian keskellä ja kansan seassa ja kerätään näin rikastuttavia kokemuksia ei ole minun ideologiaani =) En halua lomallani pelätä ruokamyrkytyksiä tai muuten kokea turvattomuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että makaisin luxushotellin uima-altaalla laput silmilläni =) Me matkustelemme aika paljon, ja enpä kyllä muista muuta kohdetta kuin karibian risteily, jossa tuli maattua uima-altaalla. Esikoisemme matkasi mukana ja oli tuolloin 3,5kk. Tyttäremme ensimmäinen matka taas oli kuuden viikon vanhana Saksaan, jossa autoilimme ja kiertelimme eri paikoissa. Matkamme ovat yleensä omatoimimatkoja, joissa vuokraamme aina auton, jotta pääsemme kiertelemään ja näkemään paikallista kulttuuria. Sellaiset maat, joissa täytyy pelätä henkensä tai terveytensä puolesta, eivät kiinnosta meitä. Lapsemme voivat oppia paljon uutta siisteissäkin olosuhteissa.

Tiedän, puhuit yleisellä tasolla, tässä kuitenkin meidän esimerkkimme =)

anteeksi että takerruin pariin lauseeseen vastauksessasi mutta tuo kansan seassa tuntui aika karskilta sanonnalta. siellä kansan joukossa voi olla tosi mahtavia yksilöitä ihan missä maassa vaan jos uskaltautuu sinne. Sanon että yksi rikkaimmista matkakokemuksistani oli kuitenkin kun elin ihan tavallisen kansan seassa kirjeystäväni perheen vaatimattomissa oloissa Marokossa vajaan viikon aikanaan. tai kun lähdin samoin nuorena tyttönä aikanaan kaukoItään kirjeystävieni luokse vierailulle ja elin heidän perheidensä kanssa ja söin paikallista ruokaa ja elin muslimi- ja buddhalaisperheiden tapojen mukaan tuon ajan.
Henkestäedestä pelkäämään kenenkään ei tarvitse lähteä enkä minäkään Libanoniin tai Irakiin lähtisi, mutta olen ollut Lontoossa viikko ennen pommi-iskuja ja Egyptissä viime talvena ja molemmissa paikoissa perheeni kanssa.
Minusta matkustaminen ja matkapaikkojen valinta ja valintakriteerit riippuu paljon ihmisestä. Viiden tähden hotellissa ei koskaan näe mitään oikeaa elämää ja rantalomapaikka on rantalomapaikka ja suurkaupunki on suurkaupunki menee minne suurkaupunkiin vaan. Pienemmistä paikoista ja paikallisiin ihmisiin tutustumalla näkee sitä aitoa elämää paljon enemmän kuin turistilauman mukana "näyttelypaikossa" ja "näyttelykodeissa" käymällä. Sen totesin kiinassakin kun järjestelyllä retkellä kävin "esimerkkikodissa esimerkkikansalaista" tapaamassa verrattuna siihen mitä näin kun olinkin pari iltapäivää ja iltaa kiinalaistuneen kirjeystäväni ja hänen miehensä mukana ja näin paikallista elämää enemmän ja söin mm katukeittiöistä (joista en muuten ole koskaan mitään tautia saanut, onnellinen sattuma luulisin!).
tämä on minun tapani matkustella ja luultavasti siihen ei kaikilla kuitenkaan ole mahdollisuutta ja uskallusta mutta jo sillä että jalkautuu itse sinne kaupungille ja menee muuallekin syömään kuin matkatoimiston "suosittelemiin" paikkoihin (joista luultavasti oppaat saa mainostuspalkkiona jotakin), matkustelee itse bussilla pieniin kyliin ja katselee enemmän, uskaltautuu juttelemaan paikallisten kanssa yms.

:flower:
Juu, tuolla "kansan seassa" tarkoitin lähinnä suurta väkijoukkoa, epämiellyttävää tunnetta, kun et ole varma mitä ihan lähelläsi tapahtuu. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että kansan seasta voi löytyä vaikka minkälaisia helmiä, mutta niiden helmien löytäminen voi olla tavalliselle matkalaiselle vaikeaa. On luonnollisesti aivan eri asia päästä suoraan sisäpiiriin, kuten kerroit Marokon kirjeystävän perheeseen tutustumisestasi. Harvalla matkalle lähtijällä on moisia kontakteja käytössään =) Me muut olemme enemmän tai vähemmän ulkopuolisia ja halusimme tai emme, turisteja. Ja siksi myös turvattomampia.

Nykyään ei voi tietää missä päin maailmaa seuraavan kerran pamahtaa. Me satuimme lentämään päivää ennen WTC-iskua united airlinesillä new yorkiin... Ja tulihan se sinullakin sieltä, et suostuisi lähtemään libanoniin tai irakiin. Eli me olemme kaikki erilaisia ja vedämme rajat erilailla. Yhden tapa ei ole toisen tapaa parempi =)

Tekstisi loppuosa onkin täynnä itsestäänselvyyksiä, sori :flower: Nautitaan matkailusta kukin tyylillämme! =)

 

\

\

\

[ Se ideologia, että matkustellaan kurjissa ja köyhissä maissa ja tullaan joten kuten toimeen lian keskellä ja kansan seassa ja kerätään näin rikastuttavia kokemuksia ei ole minun ideologiaani =) En halua lomallani pelätä ruokamyrkytyksiä tai muuten kokea turvattomuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että makaisin luxushotellin uima-altaalla laput silmilläni =) Me matkustelemme aika paljon, ja enpä kyllä muista muuta kohdetta kuin karibian risteily, jossa tuli maattua uima-altaalla. Esikoisemme matkasi mukana ja oli tuolloin 3,5kk. Tyttäremme ensimmäinen matka taas oli kuuden viikon vanhana Saksaan, jossa autoilimme ja kiertelimme eri paikoissa. Matkamme ovat yleensä omatoimimatkoja, joissa vuokraamme aina auton, jotta pääsemme kiertelemään ja näkemään paikallista kulttuuria. Sellaiset maat, joissa täytyy pelätä henkensä tai terveytensä puolesta, eivät kiinnosta meitä. Lapsemme voivat oppia paljon uutta siisteissäkin olosuhteissa.

Tiedän, puhuit yleisellä tasolla, tässä kuitenkin meidän esimerkkimme =)

anteeksi että takerruin pariin lauseeseen vastauksessasi mutta tuo kansan seassa tuntui aika karskilta sanonnalta. siellä kansan joukossa voi olla tosi mahtavia yksilöitä ihan missä maassa vaan jos uskaltautuu sinne. Sanon että yksi rikkaimmista matkakokemuksistani oli kuitenkin kun elin ihan tavallisen kansan seassa kirjeystäväni perheen vaatimattomissa oloissa Marokossa vajaan viikon aikanaan. tai kun lähdin samoin nuorena tyttönä aikanaan kaukoItään kirjeystävieni luokse vierailulle ja elin heidän perheidensä kanssa ja söin paikallista ruokaa ja elin muslimi- ja buddhalaisperheiden tapojen mukaan tuon ajan.
Henkestäedestä pelkäämään kenenkään ei tarvitse lähteä enkä minäkään Libanoniin tai Irakiin lähtisi, mutta olen ollut Lontoossa viikko ennen pommi-iskuja ja Egyptissä viime talvena ja molemmissa paikoissa perheeni kanssa.
Minusta matkustaminen ja matkapaikkojen valinta ja valintakriteerit riippuu paljon ihmisestä. Viiden tähden hotellissa ei koskaan näe mitään oikeaa elämää ja rantalomapaikka on rantalomapaikka ja suurkaupunki on suurkaupunki menee minne suurkaupunkiin vaan. Pienemmistä paikoista ja paikallisiin ihmisiin tutustumalla näkee sitä aitoa elämää paljon enemmän kuin turistilauman mukana "näyttelypaikossa" ja "näyttelykodeissa" käymällä. Sen totesin kiinassakin kun järjestelyllä retkellä kävin "esimerkkikodissa esimerkkikansalaista" tapaamassa verrattuna siihen mitä näin kun olinkin pari iltapäivää ja iltaa kiinalaistuneen kirjeystäväni ja hänen miehensä mukana ja näin paikallista elämää enemmän ja söin mm katukeittiöistä (joista en muuten ole koskaan mitään tautia saanut, onnellinen sattuma luulisin!).
tämä on minun tapani matkustella ja luultavasti siihen ei kaikilla kuitenkaan ole mahdollisuutta ja uskallusta mutta jo sillä että jalkautuu itse sinne kaupungille ja menee muuallekin syömään kuin matkatoimiston "suosittelemiin" paikkoihin (joista luultavasti oppaat saa mainostuspalkkiona jotakin), matkustelee itse bussilla pieniin kyliin ja katselee enemmän, uskaltautuu juttelemaan paikallisten kanssa yms.

:flower:
Juu, tuolla "kansan seassa" tarkoitin lähinnä suurta väkijoukkoa, epämiellyttävää tunnetta, kun et ole varma mitä ihan lähelläsi tapahtuu. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että kansan seasta voi löytyä vaikka minkälaisia helmiä, mutta niiden helmien löytäminen voi olla tavalliselle matkalaiselle vaikeaa. On luonnollisesti aivan eri asia päästä suoraan sisäpiiriin, kuten kerroit Marokon kirjeystävän perheeseen tutustumisestasi. Harvalla matkalle lähtijällä on moisia kontakteja käytössään =) Me muut olemme enemmän tai vähemmän ulkopuolisia ja halusimme tai emme, turisteja. Ja siksi myös turvattomampia.

Nykyään ei voi tietää missä päin maailmaa seuraavan kerran pamahtaa. Me satuimme lentämään päivää ennen WTC-iskua united airlinesillä new yorkiin... Ja tulihan se sinullakin sieltä, et suostuisi lähtemään libanoniin tai irakiin. Eli me olemme kaikki erilaisia ja vedämme rajat erilailla. Yhden tapa ei ole toisen tapaa parempi =)

Tekstisi loppuosa onkin täynnä itsestäänselvyyksiä, sori :flower: Nautitaan matkailusta kukin tyylillämme! =)

lisään tämän vain tuon että jokaisen on mahdollisuus hankkia kirjeystäviä maailmalta, vierailla heidän luonaan ja vastavuoroisesti saada sitten vieraita Suomeen. Mutta taitaa aika monella tällä palstalla aikamoinen kynnys olla kutsua ulkomaalainen kotiinsa, kun ei edes naapuri saa mennä sisälle ellei etukäteen soita ja kysy että saako koska tulla.
Olen eri ajan lapsia kuin suurin osa täällä ja silloin kun aloittelin itse matkustella kohta 30 vuotta sitten, käsitys maailmasta ja ihmisistä oli sitten aikalailla erilainen. Mutta tässä ihan joku aika sitten tutustuin tältä kylältä yhteen naiseen kirjaston matkaopashyllyllä ja vaihettiin aika lailla mielipiteitä tuosta meidän omasta tyylistämme matkustaa ja tutustua paikalliseen elämään paikallisten ihmisten kautta ja tutustuttaa heitä suomeen tarjoamalla heille oman kotimme sohvat ja vieraspatjat muutamaksi yöksi käyttöön ja "opaspalvelun".
Mutta todellakin suosittelen kaikille että kun aikoo jonnekin päin maailmaa niin voisi ihan vaan vaikka jossakin keskustelupalstalla keskustella sen paikan ihmisten kanssa ja hakea sitä aitoa elämää siellä. Tänä vuonna olen kahdella matkallani tavannut kaksi pitkäaikaista kirjeystävääni ja asunut heidän kodeissaan ja melkein joka kesä meillä on ollut ulkomaisia vieraita. Montakohan olenkaan heitä jo tähän mennessä tavannut??? Monta!!!<br><br>

 

\

\

\

\

[ Se ideologia, että matkustellaan kurjissa ja köyhissä maissa ja tullaan joten kuten toimeen lian keskellä ja kansan seassa ja kerätään näin rikastuttavia kokemuksia ei ole minun ideologiaani =) En halua lomallani pelätä ruokamyrkytyksiä tai muuten kokea turvattomuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että makaisin luxushotellin uima-altaalla laput silmilläni =) Me matkustelemme aika paljon, ja enpä kyllä muista muuta kohdetta kuin karibian risteily, jossa tuli maattua uima-altaalla. Esikoisemme matkasi mukana ja oli tuolloin 3,5kk. Tyttäremme ensimmäinen matka taas oli kuuden viikon vanhana Saksaan, jossa autoilimme ja kiertelimme eri paikoissa. Matkamme ovat yleensä omatoimimatkoja, joissa vuokraamme aina auton, jotta pääsemme kiertelemään ja näkemään paikallista kulttuuria. Sellaiset maat, joissa täytyy pelätä henkensä tai terveytensä puolesta, eivät kiinnosta meitä. Lapsemme voivat oppia paljon uutta siisteissäkin olosuhteissa.

Tiedän, puhuit yleisellä tasolla, tässä kuitenkin meidän esimerkkimme =)

anteeksi että takerruin pariin lauseeseen vastauksessasi mutta tuo kansan seassa tuntui aika karskilta sanonnalta. siellä kansan joukossa voi olla tosi mahtavia yksilöitä ihan missä maassa vaan jos uskaltautuu sinne. Sanon että yksi rikkaimmista matkakokemuksistani oli kuitenkin kun elin ihan tavallisen kansan seassa kirjeystäväni perheen vaatimattomissa oloissa Marokossa vajaan viikon aikanaan. tai kun lähdin samoin nuorena tyttönä aikanaan kaukoItään kirjeystävieni luokse vierailulle ja elin heidän perheidensä kanssa ja söin paikallista ruokaa ja elin muslimi- ja buddhalaisperheiden tapojen mukaan tuon ajan.
Henkestäedestä pelkäämään kenenkään ei tarvitse lähteä enkä minäkään Libanoniin tai Irakiin lähtisi, mutta olen ollut Lontoossa viikko ennen pommi-iskuja ja Egyptissä viime talvena ja molemmissa paikoissa perheeni kanssa.
Minusta matkustaminen ja matkapaikkojen valinta ja valintakriteerit riippuu paljon ihmisestä. Viiden tähden hotellissa ei koskaan näe mitään oikeaa elämää ja rantalomapaikka on rantalomapaikka ja suurkaupunki on suurkaupunki menee minne suurkaupunkiin vaan. Pienemmistä paikoista ja paikallisiin ihmisiin tutustumalla näkee sitä aitoa elämää paljon enemmän kuin turistilauman mukana "näyttelypaikossa" ja "näyttelykodeissa" käymällä. Sen totesin kiinassakin kun järjestelyllä retkellä kävin "esimerkkikodissa esimerkkikansalaista" tapaamassa verrattuna siihen mitä näin kun olinkin pari iltapäivää ja iltaa kiinalaistuneen kirjeystäväni ja hänen miehensä mukana ja näin paikallista elämää enemmän ja söin mm katukeittiöistä (joista en muuten ole koskaan mitään tautia saanut, onnellinen sattuma luulisin!).
tämä on minun tapani matkustella ja luultavasti siihen ei kaikilla kuitenkaan ole mahdollisuutta ja uskallusta mutta jo sillä että jalkautuu itse sinne kaupungille ja menee muuallekin syömään kuin matkatoimiston "suosittelemiin" paikkoihin (joista luultavasti oppaat saa mainostuspalkkiona jotakin), matkustelee itse bussilla pieniin kyliin ja katselee enemmän, uskaltautuu juttelemaan paikallisten kanssa yms.

:flower:
Juu, tuolla "kansan seassa" tarkoitin lähinnä suurta väkijoukkoa, epämiellyttävää tunnetta, kun et ole varma mitä ihan lähelläsi tapahtuu. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että kansan seasta voi löytyä vaikka minkälaisia helmiä, mutta niiden helmien löytäminen voi olla tavalliselle matkalaiselle vaikeaa. On luonnollisesti aivan eri asia päästä suoraan sisäpiiriin, kuten kerroit Marokon kirjeystävän perheeseen tutustumisestasi. Harvalla matkalle lähtijällä on moisia kontakteja käytössään =) Me muut olemme enemmän tai vähemmän ulkopuolisia ja halusimme tai emme, turisteja. Ja siksi myös turvattomampia.

Nykyään ei voi tietää missä päin maailmaa seuraavan kerran pamahtaa. Me satuimme lentämään päivää ennen WTC-iskua united airlinesillä new yorkiin... Ja tulihan se sinullakin sieltä, et suostuisi lähtemään libanoniin tai irakiin. Eli me olemme kaikki erilaisia ja vedämme rajat erilailla. Yhden tapa ei ole toisen tapaa parempi =)

Tekstisi loppuosa onkin täynnä itsestäänselvyyksiä, sori :flower: Nautitaan matkailusta kukin tyylillämme! =)

lisään tämän vain tuon että jokaisen on mahdollisuus hankkia kirjeystäviä maailmalta, vierailla heidän luonaan ja vastavuoroisesti saada sitten vieraita Suomeen. Mutta taitaa aika monella tällä palstalla aikamoinen kynnys olla kutsua ulkomaalainen kotiinsa, kun ei edes naapuri saa mennä sisälle ellei etukäteen soita ja kysy että saako koska tulla.
Olen eri ajan lapsia kuin suurin osa täällä ja silloin kun aloittelin itse matkustella kohta 30 vuotta sitten, käsitys maailmasta ja ihmisistä oli sitten aikalailla erilainen. Mutta tässä ihan joku aika sitten tutustuin tältä kylältä yhteen naiseen kirjaston matkaopashyllyllä ja vaihettiin aika lailla mielipiteitä tuosta meidän omasta tyylistämme matkustaa ja tutustua paikalliseen elämään paikallisten ihmisten kautta ja tutustuttaa heitä suomeen tarjoamalla heille oman kotimme sohvat ja vieraspatjat muutamaksi yöksi käyttöön ja "opaspalvelun".
Mutta todellakin suosittelen kaikille että kun aikoo jonnekin päin maailmaa niin voisi ihan vaan vaikka jossakin keskustelupalstalla keskustella sen paikan ihmisten kanssa ja hakea sitä aitoa elämää siellä. Tänä vuonna olen kahdella matkallani tavannut kaksi pitkäaikaista kirjeystävääni ja asunut heidän kodeissaan ja melkein joka kesä meillä on ollut ulkomaisia vieraita. Montakohan olenkaan heitä jo tähän mennessä tavannut??? Monta!!!

Kirjeystävyys onkin varmasti kiva harrastus. Sit on tällainen kuin Servas. Laitan linkin oheen, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

http://finland.servas.org/servas_finland_matkaajalle.html

 

\

\

\

\

\

[ Se ideologia, että matkustellaan kurjissa ja köyhissä maissa ja tullaan joten kuten toimeen lian keskellä ja kansan seassa ja kerätään näin rikastuttavia kokemuksia ei ole minun ideologiaani =) En halua lomallani pelätä ruokamyrkytyksiä tai muuten kokea turvattomuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että makaisin luxushotellin uima-altaalla laput silmilläni =) Me matkustelemme aika paljon, ja enpä kyllä muista muuta kohdetta kuin karibian risteily, jossa tuli maattua uima-altaalla. Esikoisemme matkasi mukana ja oli tuolloin 3,5kk. Tyttäremme ensimmäinen matka taas oli kuuden viikon vanhana Saksaan, jossa autoilimme ja kiertelimme eri paikoissa. Matkamme ovat yleensä omatoimimatkoja, joissa vuokraamme aina auton, jotta pääsemme kiertelemään ja näkemään paikallista kulttuuria. Sellaiset maat, joissa täytyy pelätä henkensä tai terveytensä puolesta, eivät kiinnosta meitä. Lapsemme voivat oppia paljon uutta siisteissäkin olosuhteissa.

Tiedän, puhuit yleisellä tasolla, tässä kuitenkin meidän esimerkkimme =)

anteeksi että takerruin pariin lauseeseen vastauksessasi mutta tuo kansan seassa tuntui aika karskilta sanonnalta. siellä kansan joukossa voi olla tosi mahtavia yksilöitä ihan missä maassa vaan jos uskaltautuu sinne. Sanon että yksi rikkaimmista matkakokemuksistani oli kuitenkin kun elin ihan tavallisen kansan seassa kirjeystäväni perheen vaatimattomissa oloissa Marokossa vajaan viikon aikanaan. tai kun lähdin samoin nuorena tyttönä aikanaan kaukoItään kirjeystävieni luokse vierailulle ja elin heidän perheidensä kanssa ja söin paikallista ruokaa ja elin muslimi- ja buddhalaisperheiden tapojen mukaan tuon ajan.
Henkestäedestä pelkäämään kenenkään ei tarvitse lähteä enkä minäkään Libanoniin tai Irakiin lähtisi, mutta olen ollut Lontoossa viikko ennen pommi-iskuja ja Egyptissä viime talvena ja molemmissa paikoissa perheeni kanssa.
Minusta matkustaminen ja matkapaikkojen valinta ja valintakriteerit riippuu paljon ihmisestä. Viiden tähden hotellissa ei koskaan näe mitään oikeaa elämää ja rantalomapaikka on rantalomapaikka ja suurkaupunki on suurkaupunki menee minne suurkaupunkiin vaan. Pienemmistä paikoista ja paikallisiin ihmisiin tutustumalla näkee sitä aitoa elämää paljon enemmän kuin turistilauman mukana "näyttelypaikossa" ja "näyttelykodeissa" käymällä. Sen totesin kiinassakin kun järjestelyllä retkellä kävin "esimerkkikodissa esimerkkikansalaista" tapaamassa verrattuna siihen mitä näin kun olinkin pari iltapäivää ja iltaa kiinalaistuneen kirjeystäväni ja hänen miehensä mukana ja näin paikallista elämää enemmän ja söin mm katukeittiöistä (joista en muuten ole koskaan mitään tautia saanut, onnellinen sattuma luulisin!).
tämä on minun tapani matkustella ja luultavasti siihen ei kaikilla kuitenkaan ole mahdollisuutta ja uskallusta mutta jo sillä että jalkautuu itse sinne kaupungille ja menee muuallekin syömään kuin matkatoimiston "suosittelemiin" paikkoihin (joista luultavasti oppaat saa mainostuspalkkiona jotakin), matkustelee itse bussilla pieniin kyliin ja katselee enemmän, uskaltautuu juttelemaan paikallisten kanssa yms.

:flower:
Juu, tuolla "kansan seassa" tarkoitin lähinnä suurta väkijoukkoa, epämiellyttävää tunnetta, kun et ole varma mitä ihan lähelläsi tapahtuu. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että kansan seasta voi löytyä vaikka minkälaisia helmiä, mutta niiden helmien löytäminen voi olla tavalliselle matkalaiselle vaikeaa. On luonnollisesti aivan eri asia päästä suoraan sisäpiiriin, kuten kerroit Marokon kirjeystävän perheeseen tutustumisestasi. Harvalla matkalle lähtijällä on moisia kontakteja käytössään =) Me muut olemme enemmän tai vähemmän ulkopuolisia ja halusimme tai emme, turisteja. Ja siksi myös turvattomampia.

Nykyään ei voi tietää missä päin maailmaa seuraavan kerran pamahtaa. Me satuimme lentämään päivää ennen WTC-iskua united airlinesillä new yorkiin... Ja tulihan se sinullakin sieltä, et suostuisi lähtemään libanoniin tai irakiin. Eli me olemme kaikki erilaisia ja vedämme rajat erilailla. Yhden tapa ei ole toisen tapaa parempi =)

Tekstisi loppuosa onkin täynnä itsestäänselvyyksiä, sori :flower: Nautitaan matkailusta kukin tyylillämme! =)

lisään tämän vain tuon että jokaisen on mahdollisuus hankkia kirjeystäviä maailmalta, vierailla heidän luonaan ja vastavuoroisesti saada sitten vieraita Suomeen. Mutta taitaa aika monella tällä palstalla aikamoinen kynnys olla kutsua ulkomaalainen kotiinsa, kun ei edes naapuri saa mennä sisälle ellei etukäteen soita ja kysy että saako koska tulla.
Olen eri ajan lapsia kuin suurin osa täällä ja silloin kun aloittelin itse matkustella kohta 30 vuotta sitten, käsitys maailmasta ja ihmisistä oli sitten aikalailla erilainen. Mutta tässä ihan joku aika sitten tutustuin tältä kylältä yhteen naiseen kirjaston matkaopashyllyllä ja vaihettiin aika lailla mielipiteitä tuosta meidän omasta tyylistämme matkustaa ja tutustua paikalliseen elämään paikallisten ihmisten kautta ja tutustuttaa heitä suomeen tarjoamalla heille oman kotimme sohvat ja vieraspatjat muutamaksi yöksi käyttöön ja "opaspalvelun".
Mutta todellakin suosittelen kaikille että kun aikoo jonnekin päin maailmaa niin voisi ihan vaan vaikka jossakin keskustelupalstalla keskustella sen paikan ihmisten kanssa ja hakea sitä aitoa elämää siellä. Tänä vuonna olen kahdella matkallani tavannut kaksi pitkäaikaista kirjeystävääni ja asunut heidän kodeissaan ja melkein joka kesä meillä on ollut ulkomaisia vieraita. Montakohan olenkaan heitä jo tähän mennessä tavannut??? Monta!!!

Kirjeystävyys onkin varmasti kiva harrastus. Sit on tällainen kuin Servas. Laitan linkin oheen, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

http://finland.servas.org/servas_finland_matkaajalle.html

Tämä äiti 40plusplussan ja Footballers fiven keskustelu on ollu tosi mielenkiintoinen =) .

Toiset nauttii tutusta ja turvallisesta, toiset elämyksistä.

Minun silmäni takertuivat yhteen kohtaan; Puhuttiin tuosta "kansan seassa elämisestä" ja "henkensä edestä pelkäämisestä" Joka maassa on ulkomaalaisia myös asukkaina, joten kun jättää ne turisti T-paidat ja vyölaukut yöpaikkaan, ei kukaan siellä kansan seassa liikkuessasi tiedä, oletko "tavallinen turisti" vai joku maassa asuva. Miksi pitäisi pelätä sen enempää kun suomessa vieralla paikkakunnalla? Eihän se tavallinen kansakaan pelkää? Pukeutuminen vähän sen mukaan, miten muutkin näyttää pukeutuvan, nilkkapituinen hellemekko toimii miltei kaikkialla ja hihan pituus sen mukaan, mikä näyttää yleisesti soveliaalta.
Meille on Thaimaassa kaupiteltu liikennevaloissa thain-kielistä päivälehteä etulasin pesun ja rukousnauhojen ohessa, joten eiköhän myyjäpojun oletusarvo ole ollu, että farangit osaa sitä myös lukea

.
Taksin eka kysymys lentokentällä on aina monesko matka tähän maahan on kyseessä. Jos vaan mahdollista, kannattaa aina vastata yläkanttiin, eli jos on jotain tietoa maan hintatasosta, hiukan saanu selattua karttaa etukäteen yms, silloin ei tule viedyksi siihen kalleimpaan hotelliin ja matkamuistomyymälään, mistä taksi saa provikat ja ennenkaikkea taksi ei voi vedättää hinnassa kentältä kohteeseen, kun olettaa sinun jo tuntevan hintatasoa. kysymyshän kuuluu suomeksi "paljonko sinua voi kusettaa?"
Tavallisen kansan sekaan pääsee kyllä, vaikka ei tuttuja maassa olisikaan,. Kun retkeilee suomalaisten valmismatka-alueiden ulkopuolelle ja yöpyy paikassa, jossa on muitakin kuin ulkomaalaisia turisteja, löytää maan paljon aidommin (ja miltei poikkeuksetta edullisemmin) kuin perus turistikohteissa. Miltei joka paikasta löytyy myös vuokra-asuntoja lyhyeksikin aikaa, jos haluaa tutustua paikalliseen elämänmenoon aidommin. Toki ne usein ovat alueilla, missä on paljon ulkomaalaisia, mutta ovat ne silti turistihotellia aidompi ympäristö.

Katukeittiötäkin sivuttiin ja pakkohan mun on sitäkin kommentoida; harvoimpa niistä mahapöpöjä saa, kun valitsee sellaisen, missä näkyy olevan paljon paikallisia asiakkaita. se takaa tuotteiden nopean vaihtuvuuden eli tuoreuden, ja katukeittiössä voi aina pyytää kypsentämään ruokaansa vähän lisää, jos tuntuu että nyt saisi kanavarras olla kypsempi. Itse valittu ruoka kypsennetään omien silmien alla, minusta varsin turvallinen ruokailutapa.

 

Minä olen myös vieraillut Meksikossa sikäläisen kirjeystäväni kanssa. Nähtiin takuulla paikkoja, johon tavallisella turistimatkalla ei päädyttäisi, ja ostettiin muuten sieltä matkatoimistosta turistimatkoja maan omiin kohteisiin. Cancunin lennolla olimme ainoat ulkomaalaiset muut olivat Meksikolaisia.

Kirjoitin tuossa joskus, että en välitä nähdä lomallani kurjuutta. Tietyissä tilanteissa sitä kestän. Mutta aina ehdottoman tärkeää on se, että tiedän mitkä ovat matkani oletusarvot.

Olen matkaillut omatoimisesti Meksikon lisäksi myös Jenkeissä, Malesiassa, Uudessa Seelannissa ja Australiassa. Euroopassa on kierrellyt Keski-Euroopan maita autolla kolmeen eri kertaan. Kreikkaan olen tehnyt seuramatkan, on ollut halvin tapa päästä perille ja hypännyt siellä laivaan ja lähtenyt kiertämään saaria. Olen opiskellut myös kieltä, eli tulen toimeen paikoissa, jossa ei puhuta kuin kreikkaa. Miltei aina turistimatkoilla vuokrataan myös auto, ja nähdään muutakin kuin hotellialue ja rannat. Olen tehnyt omatoimimatkoja lentäen myös Euroopan kaupunkeihin, tällöin usein majoitus on valmiiksi varattu sekin.

Perheen kanssa, ja varsinkin vain viikon matkalle, menen toistaiseksi mieluiten seuramatkalle. Minulla on erittäin vilkkaat pojat joiden paimentaminen lentokentillä uuvuttaa, ja majoituksen etsiminen väsyttää. Se, että ottaa helpon seuramatkavaihtoehdon, ei tarkoita sitä, etteikö perillä tarvitse nähdä yhtään mitään.

Syömisen suhteen edes se ei riitä, että paikassa on pajon paikallisia, välttämään vatsapöpöä, bakteerikannan poikkeaminen saattaa herkkävatsaisilla aiheuttaa jo ripulin. Meillä isoin ongelma on keskimmäinen joka jo kotona on tosi kranttu ruuan suhteen. Mitään oudon näköistä häntä ei saa syömään. Joten aika vähän erikoisuuksia pääsee reissuilla kokeilemaan.

 

\

\

\

\

\

\

[ Se ideologia, että matkustellaan kurjissa ja köyhissä maissa ja tullaan joten kuten toimeen lian keskellä ja kansan seassa ja kerätään näin rikastuttavia kokemuksia ei ole minun ideologiaani =) En halua lomallani pelätä ruokamyrkytyksiä tai muuten kokea turvattomuutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, että makaisin luxushotellin uima-altaalla laput silmilläni =) Me matkustelemme aika paljon, ja enpä kyllä muista muuta kohdetta kuin karibian risteily, jossa tuli maattua uima-altaalla. Esikoisemme matkasi mukana ja oli tuolloin 3,5kk. Tyttäremme ensimmäinen matka taas oli kuuden viikon vanhana Saksaan, jossa autoilimme ja kiertelimme eri paikoissa. Matkamme ovat yleensä omatoimimatkoja, joissa vuokraamme aina auton, jotta pääsemme kiertelemään ja näkemään paikallista kulttuuria. Sellaiset maat, joissa täytyy pelätä henkensä tai terveytensä puolesta, eivät kiinnosta meitä. Lapsemme voivat oppia paljon uutta siisteissäkin olosuhteissa.

Tiedän, puhuit yleisellä tasolla, tässä kuitenkin meidän esimerkkimme =)

anteeksi että takerruin pariin lauseeseen vastauksessasi mutta tuo kansan seassa tuntui aika karskilta sanonnalta. siellä kansan joukossa voi olla tosi mahtavia yksilöitä ihan missä maassa vaan jos uskaltautuu sinne. Sanon että yksi rikkaimmista matkakokemuksistani oli kuitenkin kun elin ihan tavallisen kansan seassa kirjeystäväni perheen vaatimattomissa oloissa Marokossa vajaan viikon aikanaan. tai kun lähdin samoin nuorena tyttönä aikanaan kaukoItään kirjeystävieni luokse vierailulle ja elin heidän perheidensä kanssa ja söin paikallista ruokaa ja elin muslimi- ja buddhalaisperheiden tapojen mukaan tuon ajan.
Henkestäedestä pelkäämään kenenkään ei tarvitse lähteä enkä minäkään Libanoniin tai Irakiin lähtisi, mutta olen ollut Lontoossa viikko ennen pommi-iskuja ja Egyptissä viime talvena ja molemmissa paikoissa perheeni kanssa.
Minusta matkustaminen ja matkapaikkojen valinta ja valintakriteerit riippuu paljon ihmisestä. Viiden tähden hotellissa ei koskaan näe mitään oikeaa elämää ja rantalomapaikka on rantalomapaikka ja suurkaupunki on suurkaupunki menee minne suurkaupunkiin vaan. Pienemmistä paikoista ja paikallisiin ihmisiin tutustumalla näkee sitä aitoa elämää paljon enemmän kuin turistilauman mukana "näyttelypaikossa" ja "näyttelykodeissa" käymällä. Sen totesin kiinassakin kun järjestelyllä retkellä kävin "esimerkkikodissa esimerkkikansalaista" tapaamassa verrattuna siihen mitä näin kun olinkin pari iltapäivää ja iltaa kiinalaistuneen kirjeystäväni ja hänen miehensä mukana ja näin paikallista elämää enemmän ja söin mm katukeittiöistä (joista en muuten ole koskaan mitään tautia saanut, onnellinen sattuma luulisin!).
tämä on minun tapani matkustella ja luultavasti siihen ei kaikilla kuitenkaan ole mahdollisuutta ja uskallusta mutta jo sillä että jalkautuu itse sinne kaupungille ja menee muuallekin syömään kuin matkatoimiston "suosittelemiin" paikkoihin (joista luultavasti oppaat saa mainostuspalkkiona jotakin), matkustelee itse bussilla pieniin kyliin ja katselee enemmän, uskaltautuu juttelemaan paikallisten kanssa yms.

:flower:
Juu, tuolla "kansan seassa" tarkoitin lähinnä suurta väkijoukkoa, epämiellyttävää tunnetta, kun et ole varma mitä ihan lähelläsi tapahtuu. Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että kansan seasta voi löytyä vaikka minkälaisia helmiä, mutta niiden helmien löytäminen voi olla tavalliselle matkalaiselle vaikeaa. On luonnollisesti aivan eri asia päästä suoraan sisäpiiriin, kuten kerroit Marokon kirjeystävän perheeseen tutustumisestasi. Harvalla matkalle lähtijällä on moisia kontakteja käytössään =) Me muut olemme enemmän tai vähemmän ulkopuolisia ja halusimme tai emme, turisteja. Ja siksi myös turvattomampia.

Nykyään ei voi tietää missä päin maailmaa seuraavan kerran pamahtaa. Me satuimme lentämään päivää ennen WTC-iskua united airlinesillä new yorkiin... Ja tulihan se sinullakin sieltä, et suostuisi lähtemään libanoniin tai irakiin. Eli me olemme kaikki erilaisia ja vedämme rajat erilailla. Yhden tapa ei ole toisen tapaa parempi =)

Tekstisi loppuosa onkin täynnä itsestäänselvyyksiä, sori :flower: Nautitaan matkailusta kukin tyylillämme! =)

lisään tämän vain tuon että jokaisen on mahdollisuus hankkia kirjeystäviä maailmalta, vierailla heidän luonaan ja vastavuoroisesti saada sitten vieraita Suomeen. Mutta taitaa aika monella tällä palstalla aikamoinen kynnys olla kutsua ulkomaalainen kotiinsa, kun ei edes naapuri saa mennä sisälle ellei etukäteen soita ja kysy että saako koska tulla.
Olen eri ajan lapsia kuin suurin osa täällä ja silloin kun aloittelin itse matkustella kohta 30 vuotta sitten, käsitys maailmasta ja ihmisistä oli sitten aikalailla erilainen. Mutta tässä ihan joku aika sitten tutustuin tältä kylältä yhteen naiseen kirjaston matkaopashyllyllä ja vaihettiin aika lailla mielipiteitä tuosta meidän omasta tyylistämme matkustaa ja tutustua paikalliseen elämään paikallisten ihmisten kautta ja tutustuttaa heitä suomeen tarjoamalla heille oman kotimme sohvat ja vieraspatjat muutamaksi yöksi käyttöön ja "opaspalvelun".
Mutta todellakin suosittelen kaikille että kun aikoo jonnekin päin maailmaa niin voisi ihan vaan vaikka jossakin keskustelupalstalla keskustella sen paikan ihmisten kanssa ja hakea sitä aitoa elämää siellä. Tänä vuonna olen kahdella matkallani tavannut kaksi pitkäaikaista kirjeystävääni ja asunut heidän kodeissaan ja melkein joka kesä meillä on ollut ulkomaisia vieraita. Montakohan olenkaan heitä jo tähän mennessä tavannut??? Monta!!!

Kirjeystävyys onkin varmasti kiva harrastus. Sit on tällainen kuin Servas. Laitan linkin oheen, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

http://finland.servas.org/servas_finland_matkaajalle.html

Tämä äiti 40plusplussan ja Footballers fiven keskustelu on ollu tosi mielenkiintoinen =) .

Toiset nauttii tutusta ja turvallisesta, toiset elämyksistä.

Minun silmäni takertuivat yhteen kohtaan; Puhuttiin tuosta "kansan seassa elämisestä" ja "henkensä edestä pelkäämisestä" Joka maassa on ulkomaalaisia myös asukkaina, joten kun jättää ne turisti T-paidat ja vyölaukut yöpaikkaan, ei kukaan siellä kansan seassa liikkuessasi tiedä, oletko "tavallinen turisti" vai joku maassa asuva. Miksi pitäisi pelätä sen enempää kun suomessa vieralla paikkakunnalla? Eihän se tavallinen kansakaan pelkää? Pukeutuminen vähän sen mukaan, miten muutkin näyttää pukeutuvan, nilkkapituinen hellemekko toimii miltei kaikkialla ja hihan pituus sen mukaan, mikä näyttää yleisesti soveliaalta.
Meille on Thaimaassa kaupiteltu liikennevaloissa thain-kielistä päivälehteä etulasin pesun ja rukousnauhojen ohessa, joten eiköhän myyjäpojun oletusarvo ole ollu, että farangit osaa sitä myös lukea

.
Taksin eka kysymys lentokentällä on aina monesko matka tähän maahan on kyseessä. Jos vaan mahdollista, kannattaa aina vastata yläkanttiin, eli jos on jotain tietoa maan hintatasosta, hiukan saanu selattua karttaa etukäteen yms, silloin ei tule viedyksi siihen kalleimpaan hotelliin ja matkamuistomyymälään, mistä taksi saa provikat ja ennenkaikkea taksi ei voi vedättää hinnassa kentältä kohteeseen, kun olettaa sinun jo tuntevan hintatasoa. kysymyshän kuuluu suomeksi "paljonko sinua voi kusettaa?"
Tavallisen kansan sekaan pääsee kyllä, vaikka ei tuttuja maassa olisikaan,. Kun retkeilee suomalaisten valmismatka-alueiden ulkopuolelle ja yöpyy paikassa, jossa on muitakin kuin ulkomaalaisia turisteja, löytää maan paljon aidommin (ja miltei poikkeuksetta edullisemmin) kuin perus turistikohteissa. Miltei joka paikasta löytyy myös vuokra-asuntoja lyhyeksikin aikaa, jos haluaa tutustua paikalliseen elämänmenoon aidommin. Toki ne usein ovat alueilla, missä on paljon ulkomaalaisia, mutta ovat ne silti turistihotellia aidompi ympäristö.

Katukeittiötäkin sivuttiin ja pakkohan mun on sitäkin kommentoida; harvoimpa niistä mahapöpöjä saa, kun valitsee sellaisen, missä näkyy olevan paljon paikallisia asiakkaita. se takaa tuotteiden nopean vaihtuvuuden eli tuoreuden, ja katukeittiössä voi aina pyytää kypsentämään ruokaansa vähän lisää, jos tuntuu että nyt saisi kanavarras olla kypsempi. Itse valittu ruoka kypsennetään omien silmien alla, minusta varsin turvallinen ruokailutapa.

Tämä on mielenkiintoinen keskustelu, tervetuloa mukaan! =)

Jaottelu "toiset pitävät tutusta ja turvallisesta ja toiset hakevat elämyksiä" mielestäni ontuu hieman. Uskon,e ttä kaikki hakevat matkoiltaan elämyksiä. Ja myös sen aidon ja oikean autenttisen paikallisen kulttuurin hakijat pitävät tutusta ja turvallisesta viimeistään siinä vaiheessa, jos kokevat olevansa jollain lailla uhattuja, väsyneitä tai vaikkapa hukassa. Eräs mummo kertoi matkansa kohokohta olleen se, kun aviomies tarttui häntä kädestä ja he kävelivät käsikkäin pitkin rantaviivaa. Edelleen ihoni nousee kananlihalla, kun minusta tuo on vain niin upeaa. Toiset hakevat isompia kicksejä matkoiltaan, toisille riittää vaatimattomatkin arjesta poikkeavat jutut.

Selitin jo mitä tarkoitin "kansan seassa" olemisesta, kts ylhäällä =)

Itse en pukeudu koskaan t-paitaan saati sitten johonkin matkamuistopaitaan puhumattakaan vyölaukusta. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat, periaatteena on soluttautuminen sinne kansan sekaan. Mutta mites se sitten peitellään, ettei tunneta kohdetta? Jätetäänkö kartatkin kotiin eikä kysytä neuvoa paikallisilta? Siinä vaiheessa voikin tulla vaikeuksia. On vähän naiviia väittää, että kansaan sulautuminen olisi pelkkä pukeutumiskysymys. Mutta nyt tämä menee vähän sivuraiteille tämä keskustelu...

Ruokamyrkytyksestä puheen ollen, me sairastuimme pahasti juotuamme yhdet cokikset. Oliko sitten lasi likainen vai mistä lie tuli. eli kuten Poikia3 tuossa myös mainitsee, on hyvin vaikeaa tietää mistä niitä vatsaoireita loppujen lopuksi saa. <br><br>

 

Minulla ainakin on suurissa kaupungeissa kartat mukana, mutta en kyllä niitä levittele ihan joka paikassa, samoin kamerat ovat piilossa. Käytän niitä ja kuvaan paljon, mutten kuitenkaan ihan esittelemällä esittele, että olen turisti.

Minun on kyllä aika vaikea muuten naamioitua paikalliseksi, olen niin vaalea, että melkein paikassa kuin paikassa tiedetään, että tuo ei ole paikallisia, tämä pätee jo ihan euroopassa.