Yksin
Hei.
Voi olla, että olen typerä ja raskauden jälkihormonihöyryissäni en ajattele selkeästi... pieni tyttäremme on parin viikon ikäinen.
Miheni on onnistunut järjestämään itsensä pois kotoa jo kahdeksi viikonlopuksi ennen kuin tyttö on kuukauttakaan vanha. Harrastus ja huviretkiä ovat ei pakollisia työmatkoja tms. Minusta tuntuu jotenkin inhottavalta ehkä pelottavalta jäädä yksin tuon ikäisen vauvan kanssa yli viikonlopun vaikka kyllä me ihan ok pärjätään päivisin kun mies on töissä.
En tohdi miestä kieltääkään kun on tehnyt kovin selväksi miten tärkeitä ko. ystävät ja harrasteet ovat hänelle. On vain jotenkin petetty olo. Eikö ryyppyreissua muka voi siirtää tai vapaamuotoisen harrastuksen parissa puuhastella hiukan myöhemmin? Töissäkin mies on alkanut viihtyä tavallista pidempään...
Eniten minua pelottaa se, että mitä jos en jaksa. Istuminen ja käveleminen on vielä hiukan hankalaa synnytyksen jäljiltä ja univelkaa on alkanut kertyä yösyötöistä. Mieli on maassa...
Voi olla, että olen typerä ja raskauden jälkihormonihöyryissäni en ajattele selkeästi... pieni tyttäremme on parin viikon ikäinen.
Miheni on onnistunut järjestämään itsensä pois kotoa jo kahdeksi viikonlopuksi ennen kuin tyttö on kuukauttakaan vanha. Harrastus ja huviretkiä ovat ei pakollisia työmatkoja tms. Minusta tuntuu jotenkin inhottavalta ehkä pelottavalta jäädä yksin tuon ikäisen vauvan kanssa yli viikonlopun vaikka kyllä me ihan ok pärjätään päivisin kun mies on töissä.
En tohdi miestä kieltääkään kun on tehnyt kovin selväksi miten tärkeitä ko. ystävät ja harrasteet ovat hänelle. On vain jotenkin petetty olo. Eikö ryyppyreissua muka voi siirtää tai vapaamuotoisen harrastuksen parissa puuhastella hiukan myöhemmin? Töissäkin mies on alkanut viihtyä tavallista pidempään...
Eniten minua pelottaa se, että mitä jos en jaksa. Istuminen ja käveleminen on vielä hiukan hankalaa synnytyksen jäljiltä ja univelkaa on alkanut kertyä yösyötöistä. Mieli on maassa...