Mies löi lasta, heitin miehen ulos.

Meillä on neljä pientä lasta, ei erityislapsia, mutta sairastavaisia ja huonosti nukkuvia. Molemmat ollaan väsyneitä ilman muuta ja molempia hajottaa raskas perhetilanne. Mies on lähes malliaviomies, rakastava, hellä, hoitaa lapsia ja huolehtii siisteydestä jne. siinä missä minäkin. Ei juo, ei polta, ei edes katso urheilua... Ei todellakaan ole väkivaltainen luonteeltaan. Eikä liesua omissa iltamenoissaan kuin hyyyyvin harvoin (kuten en minäkään), silloinkin lähinnä käy katsomassa leffan kaverinsa kanssa.

Nyt oli sitten tuntikausia poissa kotoa kaverinsa perhejuhlassa, etukäteen sovittu homma ja täysin OK. Minutkin oli kutsuttu mutta meillä ei ole lastenhoitajaa eikä tukiverkkoa, joten minä jäin kotiin lasten kanssa, miehen ystävästä kuitenkin kysymys joten häntä sinne eniten kaivattiin. No, minä olin siis koko päivän kotona lasten kanssa, härdellistä katastrofiin ja räkänaurusta hauskanpitoon, eli normi viikonloppupäivä... Välillä oli kivaa, välillä tylsää, mutta iltaa kohden alkoi apinalauman riekkuminen jo hajottaa.

Mies tuli ajoissa ennen iltapalaa kotiin ja 20 min ennen iltapala-aikaa minä sanoin meneväni hetkeksi lepäämään. Menin makkariin lukemaan, ja kuulin, kun melkein saman tien kaksivuotias kakkasi lattialle, ei raukka ehtinyt potalle... Sotkun siivoamisen jälkeen kuului jotain epämääräistä meteliä ja karjuntaa, sitten esikoinen ryntää ääneen itkien yläkertaan ja kertoo, että isi löi pyllyyn. Toisessa kankussa oli tulipunainen kämmenen jälki. Isompi lapsi oli riitaantunut sohvalla pienemmän kanssa ja käsirysyn aikana potkaissut pienempää (pään alueelle?) ja isä oli tästä tulistunut/säikähtänyt/mitä lie ja läimäyttänyt potkaisijaa takapuoleen. (Pienemmälle ei käynyt kuinkaan, leikki hetken päästä koko homman unohtaneena toisessa huoneessa.)

Kilahdin ihan totaalisesti. Paiskasin miehelle vaatteet syliin ja käskin painua ulos. Lapsi joutui toki jäähylle pikkusisaruksen satuttamisesta, mutta isin tapauksessa jäähystä taitaa tulla vähän pitempi.

Nyt sitten mietitään, että miten tästä eteenpäin... Kiitos kun sain avautua.

 

Minusta ylireagoit. Olette molemmat yliväsyneitä tukiverkoston puuttumisen takia, ja tarvitsette siihen apua tavalla tai toisella pikimmiten. Ja väsymyksestä kertoo tuo läimäytyskin. ei asiat todellakaan parane sillä jos olet liian ankara ja eroat tuon takia muuten hyvästä miehestä. Apua hän tarvitsee ilman muuta, kuten sinäkin, ja sitä toivon teidän hankkivan pikaisesti. tukiperhe, vakituinen lastenhoitaja tms. ? Esim. joku opiskelijatyttö? Omaa aikaa tarvitsisitte kipeästi. Hoitakaan itsenne kuntoon, sitten tuollaiset läimmäyttelytkin loppuvat. Jos eivät sittenkään lopu, vasta sitten kannattaa eroa miettiä. Vielä ei ole sen aika, vaan tuo on avunhuuto, koita ymmärtää se.

 

Hmm, tuo saattoi kyllä olla ihan paniikkireaktio mieheltä, jos isompi potki päähän pienempää niin yritti vaan äkkiä saada sen loppumaan. Keskustelun paikka miehen kanssa.

 

Ota takas se sika.

 

No pyydäppäs se mies nyt sisälle sieltä pihalta ja jutelkaa. Lasta ei saa lyödä, sehän on selvä, mutta jos ihminen vedetään äärirajoille ja pinna palaa niin sitten voi sellainenkin kämmi jollekin käydä. Keskustelun paikka ja vakavan sellaisen, sitten yhdessä keksimään keinoja miten helpottaa arkea ettei tuo enää koskaan toistuisi.

Niin ja isä pyytämään anteeksi siltä lapselta ensimmäisenä.

 

Miksi ihmiset teette monta lasta pienillä ikäeroilla ja sit ootte niin puhki että tapahtuu kaikkea?

 

Takaisin vain ja keskustelette asian läpikotaisin! ja sitten hankkimaan vähän lepo aikaa molemmille!

 

Miksi ihmiset teette monta lasta pienillä ikäeroilla ja sit ootte niin puhki että tapahtuu kaikkea?

täysi peesi! Lastensuojelusta saa apua.

 

[QUOTE="vieras";28931452]Minusta ylireagoit. Olette molemmat yliväsyneitä tukiverkoston puuttumisen takia, ja tarvitsette siihen apua tavalla tai toisella pikimmiten. Ja väsymyksestä kertoo tuo läimäytyskin. ei asiat todellakaan parane sillä jos olet liian ankara ja eroat tuon takia muuten hyvästä miehestä. Apua hän tarvitsee ilman muuta, kuten sinäkin, ja sitä toivon teidän hankkivan pikaisesti. tukiperhe, vakituinen lastenhoitaja tms. ? Esim. joku opiskelijatyttö? Omaa aikaa tarvitsisitte kipeästi. Hoitakaan itsenne kuntoon, sitten tuollaiset läimmäyttelytkin loppuvat. Jos eivät sittenkään lopu, vasta sitten kannattaa eroa miettiä. Vielä ei ole sen aika, vaan tuo on avunhuuto, koita ymmärtää se.[/QUOTE]

Peesi tälle!!!!

 

Tuntuu, että pitemmän aikaa miehen otteet on koventuneet lasten kanssa. On tullut ikään kuin pikku hiljaa kovakouraisemmaksi. Kyllä, varmasti johtuu väsymyksestä (ja väsymyshän on suurin yksittäinen masennuksen aiheuttaja tutkimusten mukaan, mies ei mielestäni ole varsinaisesti masentunut, mutta ajoittain alavireinen, kuten kyllä minäkin). Mutta olen minäkin nyt jumaliste väsynyt, unta en ole saanut öisin kuuteen vuoteen ja olen vielä meistä se huonompi nukkuja. En silti ole purrut keltään lapselta päätä irti tai myynyt niitä huuto.netissä vaikka mieli olisikin tehnyt... Joo, aika haipakkaa tulee välillä vietyä joku jäähylle tms. (jäähylle joutuu meillä vain toisen tahallisesta satuttamisesta) ja saatan huutaakin kuin jalopeura, jos on oikein kunnolla tilanne päällä, mutta että aikuinen LYÖ lasta voimalla?

Pitää varmaan kyörätä neuvolapsykologille tuo puoliso. Siis sitten kun olen itse viilennyt sen verran, että pystyn ottamaan herran takaisin sisäruokintaan...

 

Pyydät heti miehen takaisin ja pyydät myös häneltä anteeksi.

 

Voi ei mikä tilanne. Ihan oikein, että laitoit miehen pihalle, saatte molemmat hetken aikaa rauhoittua ja koota omia ajatuksia. Miehen reaktio saattoi tulla selkäytimestä, niin että tuskin itsekään ajatteli tunnetilaansa pitemmälle kiivastuessaan. Silti noin ei saisi käydä/tehdä. Keskustelun paikka.

Ja hommat helpottuvat lasten kasvaessa ja unien muuttuessa yön mittaisiksi. Meidän taktiikkamme on tähytä viiden vuoden päähän ajatuksella: ei tämä sitten enää ole tällaista. Joten voimia sinne! Kyllä te saatte asian keskusteltua. Voittehan tehdä sopimuksen tämän tapahtuman jälkimainingeissa: näin ei saa enää koskaan tapahtua, isän pitää selittää miksi teki niin kuin teki ja luvata ettei enää koskaan tee niin. Ja pysyä lupauksessansa. Voin kuvitella kyllä, että hänen oma olonsa on vähintään yhtä kamala kuin sinulla, varmasti kamalampikin, ainakin siinä tapauksessa että on luonteeltaan sellainen kuin kuvailitkin.

Sitten kysynkin: missä tukiverkkonne on? Asutteko töiden/opintojen vuoksi paikkakunnalla, jolla ei ole ystäviä/sukulaisia? Yksi opiskelukavereistani oli juurikin tällaisessa tilanteessa: hän oli muuttanut opintojensa perässä vaimonsa ja kolmen lapsen kanssa paikkakunnalle, jossa ei juurikaan ollut ystäviä valmiiksi. Heidän neljäs lapsensa syntyi samoihin aikoihin meidän kolmannen lapsemme kanssa. Kutsuin useasti koko perheen kylään, myös sillä ajatuksella, että niin se tukiverkko rakentuu sekä heille, että meille. Lapset saisivat kavereita toisistaan ja heillä voisi olla vaihtoehtoja lasten hoitopaikaksi. No, he eivät koskaan tulleet. Ehkä todellista tarvetta uusille ystäville ei ollut..kuka tietää. Kannattaa pitää korvat höröllään, tukiverkko saattaa löytyä lähempää kuin arvaatkaan.

summa summarum: voimia sinne, älkää tehkö asiasta yhtään sen suurempaa kuin se on. Paisuteltuna se jättää lapsen mieleen vielä voimakkaamman jäljen. Asiallinen keskustelu kaikkien asianosaisten kesken edellä mainittuine lupauksineen on paikallaan, mutta siinä se.

 

Tuntuu, että pitemmän aikaa miehen otteet on koventuneet lasten kanssa. On tullut ikään kuin pikku hiljaa kovakouraisemmaksi. Kyllä, varmasti johtuu väsymyksestä (ja väsymyshän on suurin yksittäinen masennuksen aiheuttaja tutkimusten mukaan, mies ei mielestäni ole varsinaisesti masentunut, mutta ajoittain alavireinen, kuten kyllä minäkin). Mutta olen minäkin nyt jumaliste väsynyt, unta en ole saanut öisin kuuteen vuoteen ja olen vielä meistä se huonompi nukkuja. En silti ole purrut keltään lapselta päätä irti tai myynyt niitä huuto.netissä vaikka mieli olisikin tehnyt... Joo, aika haipakkaa tulee välillä vietyä joku jäähylle tms. (jäähylle joutuu meillä vain toisen tahallisesta satuttamisesta) ja saatan huutaakin kuin jalopeura, jos on oikein kunnolla tilanne päällä, mutta että aikuinen LYÖ lasta voimalla?

Pitää varmaan kyörätä neuvolapsykologille tuo puoliso. Siis sitten kun olen itse viilennyt sen verran, että pystyn ottamaan herran takaisin sisäruokintaan...

Juu ihan oikein teit. Sun tehtävä on äitinä turvata lapsillesi asianmukaiset kasvuolosuhteet ja turvalliset ihmissuhteet, väkivaltaa ei saa hyväksyä.

 

Taitaisi tehdä sullekin ihan hyvää se neuvolapsykologilla käynti. Kyllä tuo nyt kuulostaa ylireagoinnilta. Itsekin kerrot huutaneesi lapsille täyttä kurkkua ja vieneesi heitä aika vauhdilla jäähylle, joten miten voit kohottaa itsesi mukamas miehesi yläpuolelle!? Olet itsekin selvästi menettänyt malttisi lasten kanssa välillä.

 

[QUOTE="eee";28931506]Taitaisi tehdä sullekin ihan hyvää se neuvolapsykologilla käynti. Kyllä tuo nyt kuulostaa ylireagoinnilta. Itsekin kerrot huutaneesi lapsille täyttä kurkkua ja vieneesi heitä aika vauhdilla jäähylle, joten miten voit kohottaa itsesi mukamas miehesi yläpuolelle!? Olet itsekin selvästi menettänyt malttisi lasten kanssa välillä.[/QUOTE]

Olen käynytkin Siinä vaiheessa kun totesin olevani useammin pahantuulinen kuin hyväntuulinen ja neljäs lapsi oli mahassa, muut sairastivat ja unta ei saanut. Kyllä, korotan välillä ääntä lapsilleni, joskus jopa siksi, että on pakko huutaa, että joku kuulisi jotain. Ja kyllä karjaisen, jos huomaan esim. että joku on juuri tönimässä/lyömässä/nipistämässä tms. toista. Ja jos joku käy toisen kimppuun, lyö tms., niin kyllä, nappaan ipanan kainaloon ja vien hujauksessa jäähylle, kerron miksi sinne joutui ja koska pääsee pois anteeksi pyytämään.

 

Uskomatonta: jos mies lyö naista vihaisena, niin "jätä se sika" ja "ei varmasti jää yhteen kertaan", mutta kun lasta lyödään, niin "pitää keskustella" ja muuta shaissea?! En mä tiedä mitä ap:n pitäisi tehdä, mutta ketjuun kirjoitetut vastaukset ovat hyvin hämmentäviä... :/

 

Olen käynytkin Siinä vaiheessa kun totesin olevani useammin pahantuulinen kuin hyväntuulinen ja neljäs lapsi oli mahassa, muut sairastivat ja unta ei saanut. Kyllä, korotan välillä ääntä lapsilleni, joskus jopa siksi, että on pakko huutaa, että joku kuulisi jotain. Ja kyllä karjaisen, jos huomaan esim. että joku on juuri tönimässä/lyömässä/nipistämässä tms. toista. Ja jos joku käy toisen kimppuun, lyö tms., niin kyllä, nappaan ipanan kainaloon ja vien hujauksessa jäähylle, kerron miksi sinne joutui ja koska pääsee pois anteeksi pyytämään.

Jäähykäytäntö toimii useimpiin lapsiin ja rauhoittaa tilanteen ja opettaa lasta. Minusta teidän pitää vetää yhtä köyttä miehen kanssa ja antaa lapsille seuraamus johdonmukaisesti. Miehen pitää ottaa vastuu ja hillitä itsensä! Ei saa läimäyttää vaikka lapsi kuinka kävisi hermoille. Hyvä että reagoit ja teit selväksi että nyt meni yli!!

 

Te olette miehen kanssa yhdessä päättäneet, että teette 4 tai onko enemmän suunnitelmissa, no kuitenkin monta lasta.

Tietenkin tiesitte, että pikkulapsiaika on rankkaa jo yhden tai kahden kanssa, saati sitten neljän lapsen.

No olette lapsivapaan ajan tarpeessa molemmat.
Mieti kaikki sukulaiset tai vanhempanne, saatteko lapset vaikka viikonlopuksi hoitoon, lasten kummeille ehkä.

Saisitte miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, se tekisi hyvää ja sitten jaksaisi taas

 

[QUOTE="Hmm";28931561]Te olette miehen kanssa yhdessä päättäneet, että teette 4 tai onko enemmän suunnitelmissa, no kuitenkin monta lasta.

Tietenkin tiesitte, että pikkulapsiaika on rankkaa jo yhden tai kahden kanssa, saati sitten neljän lapsen.

No olette lapsivapaan ajan tarpeessa molemmat.
Mieti kaikki sukulaiset tai vanhempanne, saatteko lapset vaikka viikonlopuksi hoitoon, lasten kummeille ehkä.

Saisitte miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, se tekisi hyvää ja sitten jaksaisi taas[/QUOTE]

Heh, no itse asiassa meidän suunnitelma oli 2 tai maksimissaan 3 lasta Ja homman hankaluus oli kyllä tiedossa, mutta eihän se tieto sitä unettomuuden kuormittavuutta poista...

Sain melkein pierunaurukohtauksen kun kuvittelin, että joku kummeista ottaisi lapsia hoitoon Juu, ei toimi meillä. Miehen vanhemmat on epäluotettavia lastenhoitajia eli ei vaihtoehto ja mun vanhemmat asuu todella kaukana. Mun siskolla on itsellään kolme lasta ja vastaavat ongelmat, miehen sisko on yksinhuoltaja.

Ja tosiaan meillä on vielä tosi pienet lapset, vanhin on vasta viisi, nuorin vauva. Vaikea saada hoitoon ja yhtä vaikea antaa hoitoon :/

 

Jääkö tuossa vaihtoehdoksi muuta kuin se että sinä hoidat lapset ja väsyt entisestään?

 

Ja tosiaan ei se mies tuolla pihalla luuraa, taisi lähteä siskolleen tai vanhemmilleen tms. tuulensuojaan... Autot on kyllä molemmat pihalla, mutta pääsee noihin molempiin paikkoihin lyhyellä kävelyllä.

 

Jääkö tuossa vaihtoehdoksi muuta kuin se että sinä hoidat lapset ja väsyt entisestään?

No, jos yhdessä pysytään niin yhdessä hoidetaan (ja väsytään), jos erottaisiin niin päävastuu lapsista jäisi minulle, koska eivät todellakaan ole vielä viikko/viikko -iässä...

Yleisesti ottaen meillä toimii homma aika saumattomasti, vuorovedolla mennään tarvittaessa eli toinen hoitaa lapset ja toinen lepää ja sit vuoron vaihto. Välillä näin, välillä yhteiseffortilla.

Mutta sitä kuuluisaa "kahdenkeskistä aikaa" meillä on kyllä vain lasten nukkuessa. Eikä siinä ihmeitä ehdi ennen kuin itsekin tipahtaa.

 

No, jos yhdessä pysytään niin yhdessä hoidetaan (ja väsytään), jos erottaisiin niin päävastuu lapsista jäisi minulle, koska eivät todellakaan ole vielä viikko/viikko -iässä...

Yleisesti ottaen meillä toimii homma aika saumattomasti, vuorovedolla mennään tarvittaessa eli toinen hoitaa lapset ja toinen lepää ja sit vuoron vaihto. Välillä näin, välillä yhteiseffortilla.

Mutta sitä kuuluisaa "kahdenkeskistä aikaa" meillä on kyllä vain lasten nukkuessa. Eikä siinä ihmeitä ehdi ennen kuin itsekin tipahtaa.

Jos kuvitellaan tilanne että eroaisitte, miten pystyisit luottamaan siihen miten isä lapset hoitaa vaikka sitten joka toinen viikonloppu.

 

Mun mielestä tuota ei tulisi ohittaa noin vain olankohautuksella!

Miehellä paloi käämi, löi lasta aivan liian lujaa kun punainen jälkikin on takamuksella!

Voisin ymmärtää (en hyväksy, mutta ymmärrän syyn) sen että jotkut virheellisesti olettavat rauhallisesti tehdyn kevyen läimäisyn kurinpidollisena toimena olevan ok, mutta tuo että kiukuspäissään lyödään voimalla lasta?
Juu ei mene läpi meillä!

Mies ei kotio pääsisi ennen kuin on sopinut käynnin ammattilaisen kanssa juttelemisesta.

 

Jos kuvitellaan tilanne että eroaisitte, miten pystyisit luottamaan siihen miten isä lapset hoitaa vaikka sitten joka toinen viikonloppu.

Yleisesti ottaen en epäile miehen kykyä huolehtia lapsista, mutta tällä hetkellä en antaisi lapsia miehelle hoitoon ja lähtisi itse muualle. Koko tilanne on jotenkin outo, ja tuollainen käytös miehelle täysin epäluonteenomaista. Joku pyörä tässä nyt luistaa.