Mitä positiivista?
Ainakn olen kasvanut itse. Jos lapsia olsii vain yksi, kuvittelisin olevani maailman paras äiti, joka on täydellinen ja oikea the äiti.
Nyt en ole tuomitsemassa muita, koska tajuan, että itsekin voisin olla se, joka ei enää jaksa. mullakin voisi olla lapsi, Jonka kirjoja ei ole päällystetty, jolle ei ole ehditty ostaa ehjiä sukkia jne.
Vanhemmuus on kovaa työtä ja koskaan ei voi enää olla täydellinen kun yrittää juosta kahteen suuntaan.
Lapsi tippuu ainakin maanpinnalle, siinä vaiheessa kun molemmilla oma tahto. Ei voi ennää tehdä kuten lapsi haluaa vaan on pakko päättää itse, muuten elämsätä ei tule mitään, kun meillä ainakin haluavat aina eri juttuja.