Miksi sairaanhoitajat ja lähihoitajat valittaa jatkuvasti työn raskaudesta

Itse olen tehnyt molempia töitä ja ei helvetti, ei se niiin rankkaa ole,että pitäisi jatkuvasti narista. Työ ei ole sen rankempaa kuin mikään muukaan työ.
Miksi se koetaan niin rankaksi?

 

Jaa, no henkilökuntaa on ainakin liian vähän ja jos teet kaiken hyvinkin tunnollisesti niin kiire on! Itse heitit hommat pois?

 

Ei ole kokemusta ko. työstä, mutta sitä ihmettelen, että jos jatkuvasti valittaa työstänsä, oli se mikä tahansa.
Luulis että jo opiskeluvaiheessa / työsuhteen koeajalla olis tullut selväksi mikäli työ on niin raskasta että siitä pitää vaahdota koko ajan. Alan vaihto?

 

No ehkä sä olet vaan niin paljon parempi kuin muut sairaanhoitajat ja lähihoitajat :O Ylivertainen voimavaroiltasi, niin jaksat sitä hommaa minimipalkalla vuodesta toiseen...

 

Kuinka kauan ja minkälaisessa paikassa olet niitä hommia tehnyt?

 

No ehkä sä olet vaan niin paljon parempi kuin muut sairaanhoitajat ja lähihoitajat :O Ylivertainen voimavaroiltasi, niin jaksat sitä hommaa minimipalkalla vuodesta toiseen...

Enhän mä noin ole sanonut tai tarkoittanut. En vain käsitä sitä narinaa siitä. Miksi heillä on ns oikeus muka valittaa siitä ja sitä puolustellaan vieläpä.

 

Kuinka kauan ja minkälaisessa paikassa olet niitä hommia tehnyt?

Valmistunut olen 1991 lähihoitajksi ja sairaanhoitajksi 2006
Terveyskeskuksen osastolla lähihoitajana ja keuhko- ja kirurgianos. sairaanhoitajana

 

Se on kuitenkin aikalailla eriasia onko lähihoitajana päiväkodissa leikkimässä lasten kanssa vai onko kääntelemässä mummuja 24/7. Ja kaikki eivät saa valita mitä työtä tekevät, vaikka olisi kuinka kouluttautunut vaikkapa ensihoitoon niin silti saattaa joutua kääntelemään niitä mummuja...

 

Se on kuitenkin aikalailla eriasia onko lähihoitajana päiväkodissa leikkimässä lasten kanssa vai onko kääntelemässä mummuja 24/7. Ja kaikki eivät saa valita mitä työtä tekevät, vaikka olisi kuinka kouluttautunut vaikkapa ensihoitoon niin silti saattaa joutua kääntelemään niitä mummuja...

Päiväkodissa leikkimässä lasten kanssa? D vieläkö on niitä jotka luulevat että siellä vain leikitään. Itse olen päiväkodissa töissä, ja voin sanoa että olen täysin ylikuormitettu ja harkitsen jääväni hermolomalle.

 

Nooh, itsellä ainakin jotkin päivät voivat tosiaan olla raskaita. Tulin juuri 15 h. Työvuorosta hoidettuani 10 potilasta, joista eristyksessä olevaa (ripulia, influenssaa jne.) ja samanverran vuodepotilaita kaikkine pesuineen ja lääkityksineen. Kyllä, kyllä se vaan on joskus raskasta. Pääasiassa kyllä pidän työstäni.

 

Se on kuitenkin aikalailla eriasia onko lähihoitajana päiväkodissa leikkimässä lasten kanssa vai onko kääntelemässä mummuja 24/7. Ja kaikki eivät saa valita mitä työtä tekevät, vaikka olisi kuinka kouluttautunut vaikkapa ensihoitoon niin silti saattaa joutua kääntelemään niitä mummuja...

Niin ja ensihoitohan on niin helppoa ja yksinkertaista hommaa? Joo, joutuuhan niitä mummoja käänteleen siellä osastolla, mut mitä luulet et ensihoidossa tehdään? Kuka ne mummot ja papat sieltä kotoa kohtauksen, kaatumisen tms. seurauksena käy hakemassa, nostamassa ne sieltä maasta paareille, paarit autoon yms. Ergonomisia työasentoja ei juurikaan ole siinä vaiheessa, kun olet ahtaassa välissä potilaan ja työkaverin kanssa.
Kyllähän osastoillakin voi olla raskasta yms, itsestäni ei sinne puolelle pitempiaikaisiin hommiin olisi. Ja ensihoidon puolellakin raskasta on, jos on esim. viikon päivystys ja kyytiä paljon. Mutta silti valitsen sen ennemmin, kuin sen vuodeosaston dementtikkomummojen ja pappojen päivittäisen hoidon...

Ammatinvalintakysymys..

 

Mua ärsyttää se, että vertaillaan sitä, että mun työ on varmasti raskaampaa kuin sun työ yms.. Jos on niin, niin vaihtakaa jumalauta alaa tai menkää sinne teidän mielestänne helpompaan työhön!
Ja mitä tohon päiväkotiin tulee, kyllä sekin ois mun mielestä hyvinkin henkisesti raskasta hommaa, en oo kyllä kuin 5vkoa harjottelussa ollut ja sekin tuntui ikuisuudelta. Päivät toistaa itseään yms.. Ei kiitos mulle.

 

Aloittaja on niitä hoitsuja, jotka tekee työt puolihuolimattomasti. Jos ne työt tekee hyvin, ei kevyttä päivää näe vaikka olis kuinka tehokas.

 

Työn raskaus voi olla niin monenlaista. Työ voi olla fyysisesti raskasta, henkisesti raskasta tai erittäin vastuullista. Vastuun kantaminen voi tuntua erilaiselta riippuen siitä, vastaako esimerkiksi ihmisistä, esineistä vai rahasta. Mun nähdäkseni hoitoalan töitä voi todella väittää usein melko raskaiksi, toiset on sitä enemmän fyysisesti ja toiset henkisesti tai vastuun ja vaadittavan erikoisosaamisen suhteen. Työ koetaan raskaaksi ehkä myös erityisesti silloin, kun ei ole riittävästi resursseja tehdä asioita niin kuin koulutuksensa ja ammattiosaamisensa puolesta tietäisi olevan oikein. On tietenkin eri asia, onko työn raskaudesta valittaminen lopultakaan kovin rakentavaa tai voimaannuttavaa, mutta kyllä, itse muitakin töitä tehneenä pidän hoitoalaa monella tapaa erityisen vaativana. Eräs erityispiirre ainakin muihin töihin verrattuna on se, että virheitä ei periaatteessa olisi varaa tehdä, vaikka erehtyminen on kovin yleisinhimillistä ja jopa väistämätöntä. Hoitoalalla pelissä on kuitenkin viime kädessä toisen ihmisen terveys, elämä ja henki.

 

Sairaanhoitajat ja lähihoitajat eivät tunne saavansa arvostusta, lähinnä pitävät palkkaansa pienenä. Jotkut heistä sitten pitävät meteliä työnsä raskaudesta, jotta edes jotenkin saisivat arvostusta.

 

Oma lisänsä työn raskaudessa voi olla myös raskas ja toimimaton työyhteisö. Hoitoalalla työyhteisöt on monesti isohkoja ja hierarkisia ja niihin mahtuu monenlaista kiemuraa jo pelkästään ihmisten määrän vuoksi. Vuorotyö luo omat paineensa ja aiheuttaa skismoja ja katkeruutta vuorojen ja toiveiden oikeudenmukaisen jakautumisen suhteen,

 

En ole vielä valmistunut, vaan opiskelen sairaanhoitajaksi. Olen kuitenkin huomannut harjoitteluissani ja keikkatöissäni sen, että duunin raskaus ei piile pelkästään siinä, mitä tehdään, vaan miten ne tehdään. Jos työporukka on hyvä, työnohjaus toimii ja hommia voi tehdä pareittain/tiimissä, omakin olo on kevyempi. Toki täytyy olla kykeneväinen tekemään töitä itsekin, mutta kyllä ne iltavuorot vanhainkodissa oli kauheita, kun työkaverin ehti näkemään päivällisaikaan neljältä ja seuraavaksi rapsalla yhdeksältä.

 

Niin ja ensihoitohan on niin helppoa ja yksinkertaista hommaa? Joo, joutuuhan niitä mummoja käänteleen siellä osastolla, mut mitä luulet et ensihoidossa tehdään? Kuka ne mummot ja papat sieltä kotoa kohtauksen, kaatumisen tms. seurauksena käy hakemassa, nostamassa ne sieltä maasta paareille, paarit autoon yms. Ergonomisia työasentoja ei juurikaan ole siinä vaiheessa, kun olet ahtaassa välissä potilaan ja työkaverin kanssa.
Kyllähän osastoillakin voi olla raskasta yms, itsestäni ei sinne puolelle pitempiaikaisiin hommiin olisi. Ja ensihoidon puolellakin raskasta on, jos on esim. viikon päivystys ja kyytiä paljon. Mutta silti valitsen sen ennemmin, kuin sen vuodeosaston dementtikkomummojen ja pappojen päivittäisen hoidon...

Ammatinvalintakysymys..

Joku voisi opetella tuota luetun ymmärtämistä....
Pointti oli siis se että joku voi haluta lähihoitajaksi juuri ensihoitoon (riippumatta nyt siitä onko se raskasta vai ei, koska jos se on unelma homma niin se ei tunnu raskaalta samallalailla kuin jos ei missään tapauksessa sitä haluaisi tehdä) ja sitten joutuu kääntelemään niitä mummuja, niin se todellakin tuntuu raskaalta eikä silloin ole ammattivalinta kysymys koska ei ole sitä ammattia valinnut (ensihoitoon ei oikein pääse olematta lähi-tai sairaanhoitaja).

 

Olen hyvin pahoillani, että en väsyneillä silmilläni ehkä ymmärrä kaikkea kirjoitettua niin tarkkaan. Tämä oli väärinkäsitys...

 

Työn raskaus riipuu niin monesta asiasta; paikasta, työkuvasta, työajoista/työvuoro järjestelyistä, työn organisoinnista, henkilöstöstä mukaan luettuna sijaistilanne, työilmapiiristä....
Palkkaukseen nähden työ on monesti fyysisesti raskasta ja henkisesti vastuullista.

 

Samaa olen miettinyt usein. Olen käynyt paljon sairaaloissa (en siis potilaana), ja tarkkaillut tarkoituksella. Mielestäni hoitajilla on ollut hyvinkin leppoisaa. Uskon kyllä sen, että riippuu paikastakin, jossain voi olla kiire ja raskasta. Sitten toisaalla taas ollaan toisessa äärilaidassa ja heitetään resursseja täysin hukkaan. Esim. kun olen lapseni kanssa ollut päivän osastolla, meitä varten on varattu koko päiväksi oma hoitaja, vaikka tekemistä on ollut pariksi tunniksi. Sitten loppuajan hoitaja on järjestellyt esitehyllyä tms. tappaakseen aikaa.

 

Alan vaihto?

Aika moni hoitaja on alaa vaihtanutkin.

 

[QUOTE="vieras";27986722]. Esim. kun olen lapseni kanssa ollut päivän osastolla, meitä varten on varattu koko päiväksi oma hoitaja, vaikka tekemistä on ollut pariksi tunniksi. Sitten loppuajan hoitaja on järjestellyt esitehyllyä tms. tappaakseen aikaa.[/QUOTE]

Missä sairaalassa varataan yhdelle potilaalle koko päiväksi oma hoitaja? Menen sinne töihin...

 

Se on kuitenkin aikalailla eriasia onko lähihoitajana päiväkodissa leikkimässä lasten kanssa vai onko kääntelemässä mummuja 24/7. Ja kaikki eivät saa valita mitä työtä tekevät, vaikka olisi kuinka kouluttautunut vaikkapa ensihoitoon niin silti saattaa joutua kääntelemään niitä mummuja...

Mä niin toivoisin noiden mummonkääntelyjuttujen katoavan koko universumista :|

 

Valmistunut olen 1991 lähihoitajksi ja sairaanhoitajksi 2006
Terveyskeskuksen osastolla lähihoitajana ja keuhko- ja kirurgianos. sairaanhoitajana

miten tämä muka on mahdollista?