Miksi tukistus toimii?

Väärin on myös se, että tunkee sitä samaa safkaa aina eteen ruoka-aikana. On jo terveysriski jos lämmittää aina uudelleen. Kaikesta ei voi aikuinenkaan tykätä.

Toi ruokailujuttu on semmonen, että meillä annetaan ruoka-aikana ruoka eteen. Monesti saa valita jotain asioita, esim. mitä juo, ottaako leipää ym. Mutta jos ei ruoka kelpaa tai ei syödä nätisti, niin sitten ei. Ja sillä selvä. (Joskus tietenkin houkuttelemalla olen saanut syömään ruuan loppuun, jos enää vähän jäljellä tms.) Mutta ei terve lapsi nälkään kuole. Samaa ateriaa ei lämmitellä uudelleen. Seuraavalla aterialla syödään sitten.

Tämä tyyli otettiin käyttöön siinä vaiheessa, kun alkoi 4v:ltä tulemaan narinaa, ettei tykkää ruuasta, ei halua syödä, alkoi kinuamaan kaikenlaisten herkkujen perään. Hän alkoi myös pelleillä ruokapöydässä, touhuamaan kaikkea muuta, sotkemaan ym. Yhden varoituksen saa, sitten tulee lähtö pöydästä. Asia on vaan tehtävä harvinaisen selväksi. Meillä se on ainoa keino saada ruokailu toimimaan.

 

On aivan totta, että Supernannyissa ja kasvatusoppaissa on sen seitsemän hyvää ja kultaista keinoa saada lapsi tottelemaan. Ja just noissa vaikkapa TV:stä lähetetyissä ohjelmissa kaikki sitten toimiikin aina kuin unelma ja happy end. Totuus on toinen. Missään oppaassa ei tosiaankaan sanota, mitä SITTEN, kun on yritetty ihan jokaista jokaisen oppaan tai oman maalaisjärjen neuvomaa keinoa, mitä sitten? Kun toinen vaan nauraa päin naamaa ja kokee kaiken kivana leikkinä ja on valmis jatkamaan ikuisuuksiin. Ja kun elämä ei oikein odota, että joku alkaa käyttäytyä, on vanhemman aika pienessä ajassa keksittävä edes jotain, joka toimii.

Ymmärrän mainiosti tuon ap:n tempun. Itse en ole fyysiseen rangaistukseen turvautunut (enkä toki sitä kannata), mutta voin aivan loistavasti kuvitella, miten tuohon tullaan. Itseäni on lapsena tukistettu ja juuri se tukistaminen ei kyllä ole jättänyt yhtään mitään traumaa tai epäluottamusta. Siihen aikaan, kun minä olin lapsi, nimenomaan tukistaminen ja luunapit olivat vähän kaikilla vanhemmilla käytössä. Luulenpa silti, että tukistaminen on pitemmän päälle rangaistuksena tehoton ja huonokin (perustuu kuiteskin ulkoiseen auktoriteettiin jne.). Mutta turhan paljon nykyään vouhkataan just pienen tukistamisen vaaroista ja samalla unohdetaan ne todelliset riskitekijät lapsen elämässä, jotka usein sitten liittyvät siihen henkiseen puoleen, läsnäolon puutteeseen, jo varhaiseen vuorovaikutukseen jne.

ai koska lapsen elämässä on muitakin riskitekijöitä, niin on ok tukistaa?? Aika erikoinen logiikka.
Ja juu, kasvatusoppaiden niksit kun loppuu tai lakkaavat tehoamasta, niin sitten voi tukistaa. Sitten kun tukistus ei enää toimi niin on varmaan ok läppästä vähän. Se toimii. Sitten kun se ei enää toimi, niin jos vaikka vähän remmillä pyllylle? Se toimii ainakin. Oho. lapsi onkin jo teini-ikäinen ja onkin tullut "kuritettua" sitä suurin osa lapsuudesta.
Mä olen edelleekin sitä mieltä, että ruumiillinen kuritus on sekä väärin, että osoittaa tyhmyyttä ja mielikuvituksettomuutta. Kun muu ei auta, eikä ole tarpeeksi fiksu keksimään uusia keinoja, niin eikun mättö päälle.

 

Mua on tukistettu lapsena eikä se ole vaikuttanu mun äiti-suhteeseen millään lailla. Näin aikuisena olen asiasta äitini kanssa samaa mieltä. Kyllä muutkin eläimet näykkäsee, jos ei pentu tottele, sillä tavalla se pentu oppii, mitä saa ja ei saa tehdä. On aivan eri asia satuttamalla satutta kuin hiukan tukistaa. En silti ole kasvanut miksikään väkivaltaiseksi murhaajaksi enkä alkoholistiksi tms. vaikka mua on lapsena tukistetukin.

Suoraan sanottuna en ymmärrä tätä pumpuliyhteiskuntaa, jossa ylisuojellaan ihan kaikelta. =)

 

Jahas.. tässä ketjussa paljon ihmisiä jotka ovat heittäytyneet jonkinlaiseen uhrirooliin ja syyttävät lapsena kokemaansa ruumillista kuritusta omista ongelmistaan.

"vieläkin muistan kun..."

No tietysti muistat, niin me kaikki muistamme. Huonot ja hyvät asiat jää mieleen, huonot helpommin. Ei se vanhempi sen takia ole _välttämättä_ menettänyt luottamusta lapseensa vaan lapsi vanhempana on tehnyt kärpäsestä härkäsen ja halunnut menettää luottamuksen vanheempaansa, koska näkee ruumillisen kurituksen läpeensä pahana asiana.

Ehkä asian voisi nähdä näinkin "olin villi lapsi joka ei totellut mitään ja tein vanhempieni muutenkin rankan elämän helvetiksi, ansaitsin saada tukkapöllyä"

Mutta eihän se käy koska "minä olen viaton uhri jonka vanhemmat traumatisoivat loppuelämäksi, muistan huonoja aikoja lapsuudestani ja sehän tarkoittaa että olen yhtä kuin traumatisoitunut"


Nyyh.

Enemmän kiinnittäisin vanhempana huomiota siihen mitä lapselle opetetaan ympäröivästä maailmasta kuin se että saako lapsi joskus luunapin tai tukkapöllyn.

 

Mä olen edelleekin sitä mieltä, että ruumiillinen kuritus on sekä väärin, että osoittaa tyhmyyttä ja mielikuvituksettomuutta. Kun muu ei auta, eikä ole tarpeeksi fiksu keksimään uusia keinoja, niin eikun mättö päälle.

On jo vanhanaikaista ajatella että fyysiseen väkivaltaan tartutaan vasta sitten kun äly loppuu.

Väkivalta voi olla myös harkittua, ei impulsiivista, ei useasti mutta kuitenkin.

Näin siis yleisesti ottaen, lapsen kanssa tietysti aina vähän eriasia.
En siis kannata väkivaltaa millään tasolla mutta pidän sitä yhtenä mahdollisuutena pöydällä, ei siis missään tapauksessa pois suljettu vaihtoehto vaikka mitenkä feministi propaganda koneisto niin yrittäisi väittää

 

Mun ketjuhan olikin illan mittaan jatkunut. =)

Moni kommentoi sitä, että jos temppuilee ruokapöydässä, niin sitten vain pois. Niin meillä on tehtykin. Varoittanut kaksi kertaa ja kun sotkeminen jatkuu, niin sitten lautanen viedään pois. Yleensä neiti aloittaa tässä vaiheessa huutokonsertin, josta joutuu jäähylle. Meitä on pöydässä viisi muutakin, joilla on oikeus syödä rauhassa. Jossain vaiheessa rauhottuukin ja lakkaa huutamasta. Välipalalla syö annoksensa ja sama konsertti kuin lounaalla jatkuu taas päiväruualla.

Huomiota hakee taatusti, mutta kun minäkään en enempään repeä. Pitäisi kai joku määrä huomiotakin riittää. Tämä tyttö saa selvästi enemmän huomiota (myös positiivista) kuin muut meidän lapset.

Ja hyvä sellaisten on sanoa, joidenka lapsille on jäähyt ja järkevät puheet riittänyt, kyllä meilläkin on kaksi sellaista isompaa ja yksi pienempi, joiden kanssa on ainakin tähän asti pärjännyt ihan hyvin.

No, eilisilta ja tämä aamu on menny ihan ok, ei mitään isompaa ongelmaa tytön kanssa. Tukistamista en aio alkaa vakituisesti harrastamaan, mutta edelleenkään en kadu. Ja ihan normaali tuo tyttö on ollut tämänkin episodin jälkeen, ei luiki minua karkuun eikä kyräile nurkissa.
Ja kun nyt on tullut niin paljon moitittua, niin sanonpa pari hienoakin puolta tytöstä; on tosi taitava monissa asioissa ja hyvin empatiakykyinenkin, halailee, suukottelee, pyytää anteeksi, on pahoillaan toisen puolesta jne.

 

Se auttaa kun se palauttaa lapsen maan pinnalle ja pysäyttää. Ei sen tarvi edes sattua, mutta lapselle se on iso juttu ja pelästyy. Siksi se toimii, myös meillä.
Mutta erittäin säästeliäisesti käytettynä n 2 kertaa vuodessa, ettei teho mene.
Uhkailu toimii loppuajan. =)

 

Mua on tukistettu lapsena eikä se ole vaikuttanu mun äiti-suhteeseen millään lailla. Näin aikuisena olen asiasta äitini kanssa samaa mieltä. Kyllä muutkin eläimet näykkäsee, jos ei pentu tottele, sillä tavalla se pentu oppii, mitä saa ja ei saa tehdä. On aivan eri asia satuttamalla satutta kuin hiukan tukistaa. En silti ole kasvanut miksikään väkivaltaiseksi murhaajaksi enkä alkoholistiksi tms. vaikka mua on lapsena tukistetukin.

Suoraan sanottuna en ymmärrä tätä pumpuliyhteiskuntaa, jossa ylisuojellaan ihan kaikelta. =)

Yhdyn joka sanaan TÄYSIN!!!!

 

Mua on tukistettu lapsena eikä se ole vaikuttanu mun äiti-suhteeseen millään lailla. Näin aikuisena olen asiasta äitini kanssa samaa mieltä. Kyllä muutkin eläimet näykkäsee, jos ei pentu tottele, sillä tavalla se pentu oppii, mitä saa ja ei saa tehdä. On aivan eri asia satuttamalla satutta kuin hiukan tukistaa. En silti ole kasvanut miksikään väkivaltaiseksi murhaajaksi enkä alkoholistiksi tms. vaikka mua on lapsena tukistetukin.

Suoraan sanottuna en ymmärrä tätä pumpuliyhteiskuntaa, jossa ylisuojellaan ihan kaikelta. =)

Samaa mieltä.
Muistan lapsuusajan, sillon saatto vieraskin ihminen vielä ottaa niskavilloista kiinni jos teki tuhmuuksia.. ja sillon myös uskoi ja ei tehnyt samaa toiste.
Ne ajat kun sais takasin.

 

- vie käskyt loppuun, esim. jos ei kerää leluja, ota kädestä kiinni ja näytä mitä pitää tehdä, ei väkivalla vaan varmalla otteella


"sen muistaa näin vielä nelikymppisenäkin vaikka muisteltavaa onkin vain yhden käsivarresta puristamisen verran. "





Eli jos tartut käsivarteen kiinni, ja opastat varmalla otteella, lapsesi luottamus on ikiajoiksi kadonnut.....

 

Mua on tukistettu lapsena eikä se ole vaikuttanu mun äiti-suhteeseen millään lailla. Näin aikuisena olen asiasta äitini kanssa samaa mieltä. Kyllä muutkin eläimet näykkäsee, jos ei pentu tottele, sillä tavalla se pentu oppii, mitä saa ja ei saa tehdä. On aivan eri asia satuttamalla satutta kuin hiukan tukistaa. En silti ole kasvanut miksikään väkivaltaiseksi murhaajaksi enkä alkoholistiksi tms. vaikka mua on lapsena tukistetukin.

Suoraan sanottuna en ymmärrä tätä pumpuliyhteiskuntaa, jossa ylisuojellaan ihan kaikelta. =)

Samaa mieltä.
Muistan lapsuusajan, sillon saatto vieraskin ihminen vielä ottaa niskavilloista kiinni jos teki tuhmuuksia.. ja sillon myös uskoi ja ei tehnyt samaa toiste.
Ne ajat kun sais takasin.

Jep, nykyään ei voi vieraalle lapselle edes sanella sääntöjä, kun lapsi itse tai sen vanhempi nostaa jonkun syytteen. Vanhempien mielestä on paha asia jos niiden lapsia komentaa.

 

Mä olen edelleekin sitä mieltä, että ruumiillinen kuritus on sekä väärin, että osoittaa tyhmyyttä ja mielikuvituksettomuutta. Kun muu ei auta, eikä ole tarpeeksi fiksu keksimään uusia keinoja, niin eikun mättö päälle.

On jo vanhanaikaista ajatella että fyysiseen väkivaltaan tartutaan vasta sitten kun äly loppuu.

Väkivalta voi olla myös harkittua, ei impulsiivista, ei useasti mutta kuitenkin.

Näin siis yleisesti ottaen, lapsen kanssa tietysti aina vähän eriasia.
En siis kannata väkivaltaa millään tasolla mutta pidän sitä yhtenä mahdollisuutena pöydällä, ei siis missään tapauksessa pois suljettu vaihtoehto vaikka mitenkä feministi propaganda koneisto niin yrittäisi väittää

Sitten mä oon vanhanaikainen Mun mielestä pystyy keksimään muitakin keinoja kurittaa kuin ruumiillinen. Ja noihin muihin kommentteihin muuten. Osa ihmisistä on ottanut oman ruumiillisen kurituksensa raskaasti ja muistaa vieläkin. Osa ei. En olisi kuitenkaan valmis ottamaan riskiä, että oma lapseni kuuluu siihen osaan, joka kantaa kaunaa ja pahaa mieltä vieläkin.

 

kurittakaa vaan iha vapaasti niut lapiinne, nii saadaan taas katoo uutisist niit kouluampumisii (johtuvat nimenomaa siit että lapsel ei mee esim. koton hyvin). Ja jos mun faijjapuoli tekis mulle mitään niin mun faija hirttäs sen palleist....

 

Tukistaminen voi tehota hetkellisesti, mutta ei pidemmälle. Oman kokemuksen mukaan tukistetut voi olla nätisti niin kauan kuin vanhempi seuraa touhuja, mutta kun ei seuraa, alkaa kielletyt touhut. Ei ole opittu miksi ei pidä tehdä jotain, kun on vaan kielletty ja tukistettu, ei selitelty eikä vedottu lapsen omaantuntoon ja järkeen.

MIstäköhän olet vetänyt tuon johtopäätelmän että tukistamisen (tai vastaavan rangaistuksen) jälkeen asiasta ei keskusteltaisi? Tai että asiaa ei perusteltaisi ja kerrottaisi, miksi näin tehtiin ja että se ei tarkoita etteikö lasta rakastettaisi? Ihme mustavalkoista touhua: joko lasta kasvattaa lässyttämällä tai sitten mätkimällä turpaan.. Kunnioitus ja rakkaus kasvavat kunnioituksesta ja rakkaudesta. Kurinpitokeinoilla tuskin on niihin merkitystä kunhan niitäkin käytetään kunnioittaen, rakastaen ja kohtuudella.

 

Mua äiti on vetäny hiuksista,pepulle lyöny. Isä on lyöny ja molemmat on uhkaillu vaikka mitä. Olen monta kertaa sulkeutunut vessaan ja sanonu etten avaa koska pelkään että ne lyö.Veljestä on tullu samanlainen se on mua vanhempi ja se on itse vielä kuuluttanut sen. Se on ärsyttänyt vaikka kuinka paljon ja on mota kertaa väittänyt että olen varastanut häneltä, käynyt hänen huoneessaan tai käyttänyt hänen jotain tavaraa. Olen vain kerran varastanut yhden 2 euron kolikon enkä sitäkään ilman syytä nimittäin ihmettelin kun omastani oli sellainen hävinnyt ja veljelläni sellain oli. En ole koskaan varastanut häneltä ja voitte kuvitella miltä tämä tuntui. Hän on myös monta kertaa lyönyt minua. Ja olen itkenyt niin paljon etten edes muista. Nyt olen 7-luokalla vaihdoin tavallisesta luokasta englanninkieliselle ja luulin että minua odotti siellä kaveri, hän oli vähän aikaa kaverini mutta ei enää, Hän ajattelee vain itseään ei ole enää minun kanssani ja voin kertoa esimerkin mikä minulle tapahtui eilen pyysin häntä parikseni hän sanoi odota nyt vähän pyysin taas odota nyt vähän. istuimme pulpeteilla 2 muuta tyyppiä pyysi häntä ryhmäänsä. Sitten taas 2 eri tyyppiä pyysi häntä istuin heidän takana he eivät huomioineet minua hän ei osannut päättää kumpaan hän menisi ja sitten miten ollakkaan hän meni ryhmään jossa oli kolme muuta tyyppiä oikeastaan hän pyysi jo ihan aluksi että pääsisi yhden kanssa niistä samaan ryhmään mutta ei päässyt koska oli yhden muun kanssa joten ne kaksi kahden ryhmää yhdistyivät ja jäin yksin. Opettaja kysyi onko ketään jolla ei ole ryhmää nostin käden ylös ainoana. Sitten hän kysyi onko yhtään 3-henkistä tyttö ryhmää yksi oli ja menin niiden kanssa. Haluaisin takaisin tavalliseen ei painotteiseen 7 luokkaan. Luulen että kaverini joka ei ole on juorunut minusta koska pari muutakin henkilöä ei pidä minusta vaikka aluksi se henkilö pyysi että voin olla ja nyt hän on ollut todella ilkeä minulle.

 

En koskaan löisi tai tekisi niinkuin minulle on tehty jos saan joskus lapsia

 

Täytyy nyt kertoa, että minua on neuvonut ammattilainen nyppäisemään lasta niskavilloista viimeisenä keinona erityisen hankalassa auktoriteettiongelmassa. Perheneuvolassa.

 

Vanhempani eivät koskaan tukistaneet tms. Ja itse en ole koskaan tehnyt sitä lapselle. Ja hyvin on mennyt.