Viimeiset 30 vuotta on ollut sukujoulu, johon on osallistuneet mun vanhemmat, siskoni perheineen, siskoni appivanhemmat ja mun perheeni. Aikaa on kulunut ja ihmisiä poistunut tästä elämästä, lapset kasvaneet ja tullut tyttö/poikaystäviä ja lasten avio- ja avopuolisoita. Mutta isommalla porukalla ollaan aina vietetty.
Tämä joulu tulee olemaan ihan erilainen. Suku on kasvanut. Enää ei mahduta saman päydän ääreen eikä asuta enää niin lähekkäin, että pihan poikki voisi kiikuttaa höyryäviä laatikoita. Sukujoulu vietetään nyt kauempana, väkeä on enemmän ja kovin monet joulut järjestäneenä päätin armahtaa tuoreen äidin ainakin siltä osin, että minä ja mun lapseni perheineen emme osallistu. Kamala työ ja vaiva hänelle silti jää muun suvun joulukestitykseen. Meillä on lisäksi tätä karvaista sakkia eikä kellään ole autoa eikä ajokorttiakaan, joten koirien ja kissojenkin vuoksi on ihan järkevää, että emme osallistu kauempana olevaan jouluun (josta pitäisi jollain ilveellä jouluaattoiltana piipahtaa välillä kotosalla viemässä koirat ulos). Joten päätimme siis viettää joulua meillä ihan vaan omalla porukalla.
Sen verran olen jo sopinut, että aattoaamuna esikoinen ruokkii kissansa ja saapuu puolisonsa ja koiransa kanssa meille. Lämmitän joulusaunan ja kuusen koristelun jälkeen voivat mennä saunaan. Sitten yhdessä laitetaan jouluruuat viittä vaille valmiiksi, lähdetään koirien kanssa päivälenkille, tullaan kotiin ja aletaan syömään. Siinä vierähtää tunti poikineen. Päivällisen jälkeen avataan lahjat, juodaan glögiä ja jutellaan mukavia. Lopuksi lähdetään ainakin esikoisen kanssa käymään pyhällä paikalla, koirat varmaan otetaan mukaan, niin tulee iltalenkki tehtyä samalla. Puolenyön maissa nuoripari hurauttaa taksilla kotiin (koiruli jää tänne), kuopus menee varmaan tietsikalle pelaamaan ja minä karvakorvien keskelle sänkyyn lukemaan kirjaa ja syömään suklaata.