Millaista elämänne oli parikymppisenä?

Opiskelin, tein töitä, seurustelin, Biletin!
Perhe-elämää en vielä miettinyt (onneksi - mies oli "väärä", vaikka 7 vuotta yhdessä kuljettiinkin..)

 

Olen 25-vuotta ja tällä hetkellä elämäni koostuu: 3-vuotiaasta lapsesta, aviomiehestä, opiskelusta yliopistossa, viikonlopputöistä, koirista yms. "Bilettämässä" käyn ehkä kerran vuodessa, alkoholi ei ole järeemmin kuulunut elämääni 20-ikävuoden tälläpuolen. Elämä on aikalailla täydellistä tällähetkellä.

 

Sain esikoisen 18-vuotiaana ja kakkosen 20-vuotiaana. Elimme perheenä, rakensimme taloa yms.

 

Olen tällä hetkellä parikymppinen. Minulla on 1-vuoias lapsi ja opiskelen ammattikorkeakoulussa. Olen naimissa. En biletä tms. Vapaa-aika kuluu perheen parissa ja ystävie tapaillen.

 

Olen 24-vuotias ja perhe koostuu 5-vuotiaasta pojastani ja aviomiehestäni. Omistuasunnossa olemme asuneen 2-vuotta. Käymme töissä ja opiskelemme. Matkustamme ja harrastamme perheenä.

 

Mulla oli parikymppisenä ja esikoinen ja olin tuolloin kihloissa nykyisen aviomieheni kanssa. Muutimme Helsinkiin opiskeluiden perässä ja elämä oli opiskelua ja töitä, vähän reissaamista yms. 22-vuotiaana menin naimisiin ja 23-vuotiaana syntyi toinen lapsi ja 25-vuotiiana kolmas. Emme juurikaan bilettäneet tms.

 

opiskelin, naiskentelin kenen kanssa sattuu koska olin "vapaa ja villi"- sinkku ja sitten ihmettelin kun kukaan mies ottanut mua vakavasti... olin todella tyhmä!
en kuvitellutkaan perustavani perhettä ja saavani ikinä lapsia.

 

Olen 24-vuotis ja alkuvuodesta 2012 täytän 25. En tiedä lasketaanko mua nyt enään parikymppiseksi. Musta ainakin on tuntunut 20-vuotiaasta asti siltä, että olen aikuinen ja nuoruus on takana. Ei taida olla hyvä merkki, että mulla on jo nyt kauhea ikäkriisi siitä, että olen liian vanha.
Opiskelen tällä hetkellä ja opintojen ohessa teen töitä. Lapsia on siunaantunut kaksi, toinen täyttää pian 6-vuotta ja nuorimmainen on 1,5-vuotias. Perhe-elämä on se mun juttu. Meidän perhe puuhaa paljon yhdessä arkena kuin viikonloppuisinkin. Matkustamme kerran vuodessa pariksi viikkoa ulkomaille, joka on meillä se vuoden kohokohta. Mies tekee graduaan, mutta on jo vaikituisessa työssä. 100neliöinen rivarin pätkä on ollut meidän omistuksessa parisen vuotta jo ja farmatiautokin löytyy
Koiria on kaksi ja harrastan paljon koirien kanssa.
Biletys? Ei kiiitos.

 

Parikymppisenä minä olin pienen tyttären äiti ja tuore vaimo. Olin valmis lähihoitaja ja olimme ostaneet ensimmäisen oman asunnon. Pienen kolmion mukavasta lähiöistä. Kissoja oli kaksi ja koiria yksi. Elin unelmaani ja elän edelleen.

 

Kakskybäsenä alko olla se villi nuoruus takana. Biletykset oli biletetty ja aloin pikkuhiljaa olla aikuinen. 20vuotiaana tapasin nykyisen mieheni ja sillon alko oleen pikkuhiljaa vauvakuume. Poika synty kun olin 22vuotias ja tyttö sillon, kun olin 24-vuotias. Taloa aloimme rakentaa myös silloin, kun tyttö synty.
Olin valmistunut kaksoistutkinnolla kauppakoulusta ja haaveilin tradenomin opinnoista. Nyt olen 28-vuotias ja opiskelen liiketaloutta kolmatta vuotta. Elämä parikymppisenä oli ihanaa, niin kuin on nytkin.

 

20veenä vietin elämäni ihaninta aikaa! Olin äippälomalla pienen poikavauvani kanssa. Päivisin käytiin paljon vauvajumpassa, kaupungilla, tapailtiin kavreita ja vähän reissailtiinkin. Leivoin paljon ja hoidin kotia. Voi että sitä aikaa! Mä antaisin mitä vaan, että saisin päivänki vielä elää tuota ihanaa aikaa! Elämä oli niin täynnä vauvaa ja kotia. KUn oikeen mietinkin nyt niitä aikoja, niin voi että..silloin oli ihanaa.
Nyt kolmekymppisenä lapsia on tullut jo kolme. Ei kuitenkaan ole enään sitä samaa nuoruuden intoa ja virtaa. Mutta nytkin on ihanaa elämä.

 

Parikymppisenä minä elin jo täyttä perhe elämää...
Lapsen ja silloisen mieheni kanssa aivan järjettömän ihanassa talossa.
Tein töitä ja opiskelin.
Kerkesin minä joskus "bilettääkkin" ,mutta yleensä noihin aikoihin tykkäsin oman ns vapaa-ajan kuluttaa olemalla kuskina.

Oli kyllä hyvää aikaa..
Vaikkei nykyinen elämäkään hassumpi ole.

 

Silloin kun minä olin 20, oli vuosi 2004. Olimme juuri tuoreen aviomieheni kanssa ostaneet vanhan rintamamiestalon, jota aloimme remontoida. Remointoimme pääasiassa kaiken itse perheidemme avustuksella, joten se vuosi 2004 meni melkein kokonaan talon kimpussa. 2005 loppuvuodesta huomasin odottavani kaksosia ja kaksoset syntyivät 2006. Olin kolme vuotta kotona lasten kanssa ja nyt olen takaisin työelämässä, mutta raskaana tällä hetkellä. Bilettämässä en käynyt juurikaan silloin ja nykyäänkin sen kerran vuodessa.

 

Naimisissa,kahden lapsen äiti,maatlousyrittjä..ei puhettakaan biletyksestä tmv ilon pidosta.Nyt kun miettii,olin jo tuolloin nyrkin ja hellan välissä..

 

Kaksikymppisenä alkoi olla nuoruus takana ja itsestäni alkoi ensimmäisen kerran tuntua siltä, että oompas minä vanha. Olisin kovasti halunnut tuolloin jo vakiintua ja perustaa perheen. Opiskelin ja tein koulun ohella paljon töitä. Nykyisen mieheni tapasin 22-vuotiaana ja 25-vuotiaana sain esikoiseni ja menimme naimisiin. En ehtinyt paljoakaan bilettää edes, koska koulu ja työt vei vapaa-ajan.

 

Eheii ollut puhettakaan bilettämisestä! Kaksikymppisenä olin jo kahden lapsen äiti ja vaimo. Elin tosin ehkä elämäni onnellisinta aikaa. Perhe-elämä oli ja on se mun juttuni! Olimme ostaneet ensimmäisen oman asunnon. Kerrostalosta kolmion ja remontoimme sitä. Mulla oli tuolloin myös oma hevonen, joten lapset, koti ja hevonen täyttivät vuorokauden tunnit.

 

Kun minä olin 20-vuotias vuonna 2007:
- Olin pienen tyttövauvan yksinhuoltaja
- Olin äippälomalla
- Olin todella onnellinen
- Bilettämiseen ei ollut mahdollisuutta tai kiinnostusta
- Tapailin paljon ystäviäni ja sain paljon uusia kavereita vauvamuskarista yms
- Hankin koiran ja kaksi kania
- Kävin vauvan kanssa Islannissa tapaamassa sukulaisiani
- 22-vuotiaana aloitin opiskelut

 

Minä myös olen ollut aina pikkuvanha. Elin sen villin nuoruuteni poikaystäväseikkailuineen ja baarikierroksineen 17-18vuotiaana. Sen jälkeen musta tuntui, että haluan miehen ja lapsen ja talon yms. Tapasinkin mieheni päivää ennen, kuin täytin 19-vuotta. Raskaaksi tulin 6kk seurustelun jälkeen ja olin onnellisempi kuin koskaan. Tällä hetkellä olen 24-vuotias ja mulla on kaksi lasta ja se kauan haaveiltu omakotitalo.
Baareissa ei kiinnosta ravata.

 

18v sain esikoisen
19v syntyi kakkonen
just ennen kuin täytin 20v erosin (olin naimisissa reilu vuoden). muutin lasten kanssa vuokrakämppään. vähän ennenkuin täytin 21v tapasin mieheni ja kolmas syntyi kun olin 22v. neljäs syntyi kun olin 25v. ei kauheesti oo ehitty bilettää. opiskelemaan lähen ens vuonna. ja ikää nyt 27v.

 

Perustin oman yritykseni 20-vuotiana. Sama kampaamo mulla on edelleen kymmenen vuoden jälkeen ja elantoni siitä saan. Kihloissa oli parikymppisenä. Iltaisin kävin siivoamassa tehtaalla, että sain lisätienistiä, sillä olimme kihlattuni kanssa ostaneet oman asunnon juuri. Kaksopojat syntyivät, kun olin 23-vuotias ja tyttö kun olin 25-vuotias.

 

tein töitä ja siinä ohessa opiskelin, sain vakituisen työpaikan ja samassa työpaikassa työskentelen edelleen. Ja taisin olla 22-v, kun ostin ekan oman koiran(tai no, ei nyt ihan oma, vaan miehen kanssa yhteinen). 23-v menin naimisiin, ostimme oman asunnon ja aloin odottamaan esikoista. Nyt ikää on 26-v ja odotan toista lasta ja teen töitä.

kun ikää tuli 20, jäi bilettämisetkin todella vähälle, siihen touhuun kyllästyi.

 

Mä olen 23 v, vakkariduuni, opiskelupaikka, velaton auto, 1 lapsi ja toinen omistusasunto. Niin ja mies.

 

Biletin, paljon irtosuhteita ja paljon kavereita, töissäkin yritin käydä. Huumeiden "viihdekäyttöä", oikeastaan parikymppisenä alkoi alamäki.. En todellakaan murehtinut tulevaa, mutta 20v hain ensimmäistä kertaa apua päihdeongelmaani. Kaikki ystävät lisääntyivät ja kävivät töissä

 

Olin supermotivoitunut opiskelemaan, olinhan yliopistossa opiskelemassa juuri sitä alaa, joka oli musta maailman mielenkiintoisin. Oli ihanaa, kun sai valita pää- ja sivuaineet ja kurssit juuri niistä asioista, mistä oli kaikkein eniten kiinnostunut. Ihan toisenlaista kuin lukiossa, missä oli paljon kaikenlaista pakollista. Olin lahjakas ja halusin koko ajan oppia lisää ja lisää.

Kehitin itseäni myös harrastustoiminnassa, olin aktiivinen eräässä nuorisojärjestössä. Matkustelin paljon, kävin ulkomailla työharjoittelussa ja opiskeluvaihdossa vähän päälle kaksikymppisenä.

Seurustelin ja asuin lyhyesti avoliitossakin. Biletettiin sen verran kun ehdittiin, eli paljon. Mutta siis biletys tapahtui silloin, kun ei ollut muita velvotteita. Jos maanantaina oli tentti, niin viikonloppu luettiin. Harkkatyödedisten alla tehtiin töitä ympäri vuorokauden joskus. Sitten kun hommat oli paketissa, niin ilo oli ylimmillään ja bileet ansaittu. Tutustuin paljon uusiin ihmisiin ja verkostoiduin.

En haaveillut perheestä. Se tuli mulla ajankohtaiseksi vasta 30-vuotiaana, kun olin löytänyt nykyisen mieheni vasta 27-vuotiaana. Onneksi en alkanut haaveilla perheestä minkään aikasemmista poikaystävistäni kanssa. Se olisi ollut paha virhe. Mulle se oikea tuli elämään vasta vähän myöhemmin.

 

opiskelua ja biletystä, huoletonta elämää näin jälkeenpäin ajateltuna, kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntui silloin isoilta. seurustelin ja erosin parikymppisenä ensimmäisestä suhteesta, joka oli kestänyt neljä vuotta ja samana vuonna löysin sitten nykyisen mieheni