Mitä ajattelet jos lapsesi päiväkoti/koulukaverin isä olisi vankilassa?

Perhe muuten hyvä ja normaali, äiti töissä ja asuvat hyvällä alueella, tosin vuokralla... Lapset on kiltti ja hyvinkasvatettu... Lapsieni isä on vankilassa ja mietin mitä kertoisin tästä lapselle, käymme isää katsomassa, mutta lapset eväti tiedä mikä se paikka on... Lapseni eivät ole enää pieniä joten kertominen tulee ajankohtaiseksi enkä haluaisi enää valehdella... Mietin vaan miten se vaikuttaa lasten elämään, kiusataanko häntä, saako kukaan enää sen jälkeen tulla meille leikkimään tms?

 

Syy miksi on vankilaan joutunut on yksi suuri tekijä siihen että miten muut vanhemmat suhtautuvat tilanteeseen. Jos on esim talousrikos niin ei se oikeastaan vaikuttaisi mutta jos taasen joku murha/tappo/raiskaus niin sitten en hyväksyisi kovin helposti.
Onko lasten isä saanut pitkän tuomion? Jos on alle vuoden niin sen voisi vaikka selittää että isä on tehnyt vääryyksiä ja siksi joutunut paikkaan jossa hyvittää tekonsa.

 

Miten voi olla mahdollista, että käytte lapsiesi kanssa vankilassa, mutta he eivät tiedä mikä paikka se on? Mitä olet heille sitten selittänyt?
Oletteko miehen kanssa yhä yhdessä?

En tiedä miten suhtautuisin, syy vankilassa oloon vaikuttaisi tähän ratkaisevasti..

 

En ajattelisi kovinkaan hyvää, suoraan sanottuna. Ensireaktioni ainakin olisi kovin kielteinen.

Jos äiti olisi eronnut miehestä, niin suhtautumiseni olisi paljon suopeampaa.

 

Jos rehellisesti saan vastata...En erityisemmin toivoisi lapseni ystävystyvän sellaisen lapsen kanssa, jonka vanhemmat ovat rikollisia. Senhän tietää, että mikäli Suomessa oikein kivensisään joutuu, silloin on todella töpeksinyt, tavalla tai toisella. Se, että toinen vanhemmista istuu linnassa, vaikuttaa aivan varmasti lapsiin monella tavalla. Se kaikki taas ei näy ulospäin. En kannustaisi lastani leikkimään tällaisen lapsen kanssa, tosin en kyllä erikseen kieltäisikään sitä.

 

En ajattelisi kovinkaan hyvää, suoraan sanottuna. Ensireaktioni ainakin olisi kovin kielteinen.

Jos äiti olisi eronnut miehestä, niin suhtautumiseni olisi paljon suopeampaa.

Jep, olen tosiaankin samaa mieltä.
Ja niinkuin joku sanoikin, en olisi ollenkaan iloinen, jos lapsellani olisi ystävä, jonka isä olisi vankilassa. En nyt varmaankaan kieltäisi ystävyyttä...

 

No enpä kyllä hyvää, suoraan sanottuna. Toki vankilassa olon syy vaikuttaa hyvin paljon asiaan sekä myös se, onko lasten äiti eronnut tästä isästä.

 

En mäkään tiedosta ilahtuisi. Eli ei sitä kannata kertoa ympäriinsä. Toivottavasti mies istuu talousrikoksesta tai muusta sellaisesta, jossa ei ole toista kohdellut väkivaltaisesti.

 

Hmmm joo lapsihan siitä menee pilalle jos isällä on jotain muuta päässä kuin aivot. Siskoni mies istuu vähän väliä kaikesta turhasta ja typerästä, mutta ei lapset ole siitä sen kummemmiksi menneet, edelleen annan serkkujen kanssa leikkiä ja jopa käydään heillä kylässä.

 

Ihan rehellisesti kiinnostuisin lähinnä mistä tuomio on tullut ja olisin varmaan törkeän utelias

Mun lapset on vielä niin pieniä ettei ole vastaavia "ongelmia" kaverien kanssa, leikkivät niiden kanssa jotka sattuvat olemaan paikalla kun ne johonkin vien. Jos esim. perhekahvilassa kuulisin että jonkun lapsen isä on vankilassa, en voi kuvitella että käskisin lasta välttämään tätä muksua tai itse katsoisin karsaasti.

Siinä vaiheessa kun tulee ajankohtaiseksi käydä leikkimässä toisten luona ja muodostaa kaverisuhteita, toivon että muksuilla on sellaisia kavereita joiden luona on turvallista ja jotka itse (mieluiten perheineen) ovat suhteellisen täyspäisiä. Ihan kunnollisen oloinen perheenisä voi olla pedofiili, kunnollisen oloinen perheenäiti rapajuoppo joka kuskaa lapsiakin kännissä, kun taas vankilassa istuja saattaa olla saanut tuomionsa jostain joka ei ole aiheuttanut sinänsä haittaa muille kuin itselleen, jos sillekään (otetaan esimerkiksi vaikka klassinen kotikasvatus).

Sanoinko nyt tarpeeksi epäselvästi etten katsoisi pahalla enkä ajattelisi pahaa?

 

[QUOTE="vieras";22596383]Hmmm joo lapsihan siitä menee pilalle jos isällä on jotain muuta päässä kuin aivot. Siskoni mies istuu vähän väliä kaikesta turhasta ja typerästä, mutta ei lapset ole siitä sen kummemmiksi menneet, edelleen annan serkkujen kanssa leikkiä ja jopa käydään heillä kylässä.[/QUOTE]

Mielestäni kertoo paljon lasten äidistä, että sietää tuollaista.
Ottaisin lapset meille leikkimään, ei niissä lapsissa vikaa ole, vaikka vanhemmissa olisikin.

 

Mitäkö ajattelisin? En ainakaan tuomitsisi, enkä lastani kieltäisin tämän lapsen kanssa ystävystymästä. Lapsen puolesta olisi paha mieli. Vankilassaolon syystä riippuisi, antaisinko lapsen kyläillä, vai olisivatko sitten meillä.

Lasta en leimaisi millään lailla isän vankilassaolon vuoksi - lapsen syyhän se ei olisi millään lailla

 

Mun teinin kaverin vanhemmat just tuomittiin talousrikoksista. Juttelin sitten pojan kans tästä, kun olivat kaverit huomanneet jutun lehdestä ja osa levitti sitä facebookissakin. En kiellä olemasta kaveri, mutta vähän jäi epävarma olo kuitenkin tästä perheestä. Mietin lähinnä sitä, millaisia arvoja lapsille on opetettu jne ja kun heillä on rahaa, niin antaako sellaisen kuvan myös muille nuorille, että voi vähän huijata, että saa rantahuvilat ja hulppeet autot ja pojille mopoautot jne... Mutta sanoin myös omalle lapselle, että se on varmasti kova paikka näille perheen lapsille, ole kaveri reilusti, äläkä ala levittelemään juoruja, puhumaan seläntakana tai kiusottelemaan tästä asiasta.

 

No en tiedä pitäisinkö sitä edes mitenkään outona koska oma isänä, isäpuoleni ja moni muu sukulainen/tuttu on ollut vankilassa... Tottakai miettisin syytä mutta olisi vaan ajateltava ettei se todellakaan lasten vika ole

 

Minulla oli toinen vanhempi vankilassa tai voi olla, että on vieläkin. En ole vuosiin kuullut hänestä mitään. Kävimme joskus vankilassa vierailulla, en ajatellut siitä sen kummempaa. 7-vuotiaana kuulin totuuden tästä asiasta ja äitini käski olla kertomatta kenellekään.

Ihmetyttää minuakin nämä vastaukset, että vangin lapsia pitäisi rangaista siitä, että ovat sattuneet sattumalta syntymään vangin perheeseen.

 

En ajattelisi yhtään mitään. Se ei lapsen vika ole, kaikki lapset samalla viivalla.

 

Minulla oli toinen vanhempi vankilassa tai voi olla, että on vieläkin. En ole vuosiin kuullut hänestä mitään. Kävimme joskus vankilassa vierailulla, en ajatellut siitä sen kummempaa. 7-vuotiaana kuulin totuuden tästä asiasta ja äitini käski olla kertomatta kenellekään.

Ihmetyttää minuakin nämä vastaukset, että vangin lapsia pitäisi rangaista siitä, että ovat sattuneet sattumalta syntymään vangin perheeseen.

Sori vaan vankilaväki, mutta teidän kotiolonne epäilyttävät sen verran, että en halua samoissa piireissä liikkua. Lapset toki käy sääliksi, mutta tässä tapauksessa mieluisten pidän omani turvassa.

 

Minulla oli toinen vanhempi vankilassa tai voi olla, että on vieläkin. En ole vuosiin kuullut hänestä mitään. Kävimme joskus vankilassa vierailulla, en ajatellut siitä sen kummempaa. 7-vuotiaana kuulin totuuden tästä asiasta ja äitini käski olla kertomatta kenellekään.

Ihmetyttää minuakin nämä vastaukset, että vangin lapsia pitäisi rangaista siitä, että ovat sattuneet sattumalta syntymään vangin perheeseen.

En mä rankaisisi lasta, vaikka vanhempia en hyväksyisikään. Jos vanhemmissa oikeesti olisi jotain vikaa, ottaisin heidän lapsensa silti mielellään meille leikkimään.

 

Eikö lasten kavereiden kotiolot oikeasti vaikuta mitään teidän joidenkin mielestä?

Mun on vaikea, miltei mahdoton kuvitella että päästäisin lapseni leikkimään esim. sellaisen perheen luo, missä isä istuu vähän väliä jostain huumausaine- ja omaisuusrikoksista ja äiti on yhä sellaisen miehen kanssa. En pystyisi yhtään luottamaan siihen, että lapsilla on hyvä olla heidän luonaan. Kertoohan kaikki tuo suuresta arvostelukyvyn puutteesta, vakavista ongelmista ja hyvin erilaisesta arvomaailmasta mitä mulla on.

Päiväkodissa/koulussa saisivat toki olla keskenään ystäviä, ja meillekin se lapsi olisi tervetullut jos ja kun on itse ihan mukava, mutta rehellisesti sanoen toivon lasteni ystävien löytyvän perheistä, mihin ei kuulu tuomittuja rikollisia.

 

Sori vaan vankilaväki, mutta teidän kotiolonne epäilyttävät sen verran, että en halua samoissa piireissä liikkua. Lapset toki käy sääliksi, mutta tässä tapauksessa mieluisten pidän omani turvassa.

Miten lapsesi olisi vaarassa, jos esim. päiväkodissa leikkisi vangin lapsen kanssa? tai koulussa? tai teillä?

Minä kyllä ajattelen, että vanhemman vankilassaolossa on pienelle ihmiselle ihan kylliksi taakkaa, minä en sitä omalla asenteellani, käytökselläni tai syrjinnällä (elikkä kaveruuden kieltämisellä) enää lisää haluaisi kannettavaksi laittaa...

 

En tiedä, lapsillani on kyllä tuttavapiirissään ja välillä leikkiseuranaankin lapsia ( yksi perhe) joiden isä on vankilassa. Tosin lasten äiti on eronnut tästä isästä. Isää kuitenkin käydään välillä tapaamassa. En näe syytä kieltää tyttöjä seurustelemasta näitten lasten kanssa, joskaan kovin myönteinen kuva minulla ei näiden lasten isäsätä olekaan. Mutta sitäkään minun ei suoranaisesti tarvitse lapsilleni kertoa. Niin kauan kuin ko. henkilö on vankilassa, voin turvallisin mielin antaa lasteni leikkiä näiden lasten kanssa. Mutta hänen vapauduttuaan, en kyllä päästäisi ehkä heitä enää näiden lasten kotiin leikkimään. Sillä epäilen, ettei avioero tai lähestymiskielto, jos se vielä silloin on voimassa estä isää pyrkimästä takaisin perheensä luo. Ja tiedän tämän henkilön olevan
väkivaltainen ja harhainen välillä. Väkivalta voi kohdistua oman perheen lisäksi myös ulkopuolisiin, vaikka lapsiinkin, jos sattuvat ärsyttämään.

Valehtelisin, jos sanoisin, ettei tieto, jonkun vankilassa olosta lainkaan mietityttäisi tai arveluttaisi. Mutta jos kyseessä olisi joku haitallinen henkilö, olisi minusta mukavampaakin, että hän olisi kiven sisällä- kuin vaikkapa kotosalla silloin kun lapseni olisivat heillä leikkimässä.

 

No tähän meillä jokaisella tottakai on oma mielipide. Ja itse tosiaan olen vankilassa lapsena vieraillut useaan kertaa isää sekä isäpuolta katsomassa ja silti olen nyt itse aivan normaali aikuinen ja ilman rikollista taustaa.

 

Eikö lasten kavereiden kotiolot oikeasti vaikuta mitään teidän joidenkin mielestä?

Mun on vaikea, miltei mahdoton kuvitella että päästäisin lapseni leikkimään esim. sellaisen perheen luo, missä isä istuu vähän väliä jostain huumausaine- ja omaisuusrikoksista ja äiti on yhä sellaisen miehen kanssa. En pystyisi yhtään luottamaan siihen, että lapsilla on hyvä olla heidän luonaan. Kertoohan kaikki tuo suuresta arvostelukyvyn puutteesta, vakavista ongelmista ja hyvin erilaisesta arvomaailmasta mitä mulla on.

Päiväkodissa/koulussa saisivat toki olla keskenään ystäviä, ja meillekin se lapsi olisi tervetullut jos ja kun on itse ihan mukava, mutta rehellisesti sanoen toivon lasteni ystävien löytyvän perheistä, mihin ei kuulu tuomittuja rikollisia.

Minä vaan en osaa ajatella noin mustavalkoisesti Kun lapset ei mitenkään voi vanhempiinsa vaikuttaa... Ja tuo oma (ensi kuussa 13v) on jo niin iso, että jos kaverustuu, niin varmasti keinot keksii kuinka päiväaikaan toisen kanssa on, jos hänen mielestään kaveri on mukava. Siksi mieluummin luvan kanssa pyytäisin vaikka meille Sen olen vuosien varrella oppinut, etten valitettavasti voi vaikuttaa siihen, millaisista kavereista lapseni pitää Onneksi ovat mahdottoman mukavia lapsia kaikki, vaikka kaikkien kotiolot ei ihan top10 perheiden mittapuiden mukaan olekaan...

 

Suurin osa vankilassa olevista vangeista on sellaisia, etteivät todellakaan ole millään lailla vaaraksi omille saati vieraille lapsille. Vankilassa olevalla voi myös olla aivan "kunnollinen" puoliso.

 

No tätäpä samaa olen minäkin ajatellut, koska omien lasteni isä on vankilassa. Lapset eivät isäänsä tapaa, enkä minä ole hänen kanssaan enää tekemisissä, mutta silti se mietityttää. Mulle on nyt vaan tärkeää, etteivät lapset saa tietää isänsä olinpaikkaa, mun mielestä ne vankila-asiat eivät jotenkin pienen lapsen kokemusmaailmaan kuulu. He eivät tosiaankaan koskaan tule käymään vankilassa, ja suhdetta lapsiinsa isä voi alkaa rakentamaan sitten kun on kärsinyt rangaistuksensa ja osoittanut jotain kykyä sopeutua yhteiskuntaan. Kokonaan en voi tapaamisia estää. Ikävä kyllä.