Miten matkustatte julkisissa kulkuvälineissä vauvan tai taaperon ja rattaiden kanssa?

Tuli mieleen kysyä muiltakin matkustustapoja tämänpäiväisen "episodin" jälkeen.

Oltiin tytön kanssa hoitamassa asioita kaupungin keskustassa bussilla kulkien. Neiti kitisi ja marisi koko reissun ajan, ja sai kotimatkalla bussissa itkuhuutoraivarit, kun olisi pitänyt päästä syliin. Kaksi vaunuilla liikkeellä ollutta, penkeillä istuvaa naista tarjosivat paikkaa vieressään, josta kieltäydyin, ja jatkoin neidin hyssyttelyä ja vaunuihin istuttamista. Naiset puhuivat keskenään jotain selvästi meistä, jota en - onneksi - ymmärtänyt, ja pyörittelivät silmiään. Jonkin ajan päästä toinen näistä naisista alkoi sättimään hyvin arvostelevaan, halveksivaan sävyyn osittain suomeksi, osittain englanniksi: "Lapsi on itkenyt jo kauan ja haluaa syliin, etkö VAAN nyt voi ottaa sitä syliin ja tulla istumaan" sen näköisenä, että sylkee kohta päälle. En saanut vastatuksi naiselle mitään, alkoi sen verran ottamaan päähän, kun puolitoistavuotiaan uhma- ja väsyitkut olivat koetelleet hermoja jo valmiiksi, enkä kyllä siinä mielentilassa olisi luultavasti saanut sanotuksi perusteluja ainakaan kovin rakentavasti, asiallisesti, saatikka normaalilla äänenvoimakkuudella. Ärsyttää vieläkin, mutta kai se on joskus hyvä osata pitää suunsa kiinni.

Perustelut olivat kyllä mielessä, ja mieli olisi tehnyt lyödä tädille luu kurkkuun:
A) Bussissa vauvan tai taaperon paikka on rattaisissa. Julkisissa kulkuvälineissä vauvan tai pienen taaperon ei ole TURVALLISTA matkustaa sylissä penkillä istuen, ainakaan korotetun takaosan ensimmäisessä rivissä, niinkuin te siinä istutte sädekehä pään päällä, vauva sylissä. Ei tarvita edes kovaa äkkijarrutusta, kun sylissä oleva vauva/lapsi lentää kuin leppäkeihäs, kolarista puhumattakaan, joten kiitos, kestän mieluummin lapsen huudot kuin että vaarannan hänen turvallisuutensa.
B) Jos uhmaikäiselle antaa periksi asioissa, jotka nyt vaan menevät näin, osaa fiksu lapsi vaatia haluamaansa toisellakin kerralla ja kaikkina tulevina kertoina pitkän aikaa. Ja kyllä, sitä lapsen haluamaa asiaa vaaditaan huutamalla, raivoamalla, lyömällä, heittelemällä jne. Siitä huolimatta bussissa istutaan vaunuissa. Sylissä istuminen ei ole sen turvallisempaa jatkossakaan.
C) Minulla on varmasti syyni sille, miksi itketän lastani, enkä anna hänelle periksi. Se syy ei ole mikään sadistinen mielihyvä lapsen itkettämisestä, oma laiskuus tai muu itsekäs syy. Minun ei kuitenkaan tarvitse perustella sinulle, niinkuin ei kellekään muullekaan tuntemattomalle ihmiselle ratkaisujani tai lapseni kasvatusta ylipäätään. Voisit itse opetella olemaan puuttumatta vastaavissa tilanteissa, tai jos mielestäsi tilanteessa toimitaan väärin, opetella hieman rakentavampi lähestymistapa. Enhän minäkään tullut sättimään ystävätärtäsi, joka istuttaa pientä lastaan sylissään bussin takaosan etummaisessa penkissä, kun rattaat on ladattu täyteen patonkeja.

Tästä tuli siis mieleen kysyä teiltäkin, arvon kaikkitietävät palstamammat, miten teillä on tapana matkustaa vauvanne tai taaperonne kanssa julkisissa kulkuvälineissä, miksi, ja milloin mielestänne on turvallista (tai välttämätöntä) ottaa lapsi syliin penkille?

 

Mulla on 10 kk vanha vauva ja silloin tällöin olen ottanut hänet bussissa syliin (en korotetun osan 1. penkkiriville, vaan siihen vaunuosan vieressä olevalle penkille, tai jos olen seissyt niin vähäksi ajaksi siihen). Tilanteita on ollut esim. itku, väsymys (ja onkin nukahtanut hetkessä syliin, vaunuissa olisi itkenyt kauemmin). Hyvä kuitenkin kun aloitit aiheen, jatkossa tiedän pitää hänet vaunuissa, tilanteen mukaan. Pidättekö muuten vaunuissa lasta naama ovelle vai seinään päin? Omani haluaa katsella maisemia ovesta ulos, sekä bussiin tulevia ihmisiä.

 

Vain perustelu a on hyvä. Muuten on syytä ottaa lapsi syliin, kun se itkee. Siten osoittaa lapselle, että hän on rakas kiukuttelusta huolimatta ja lapsi tarvitsee tukea ja rakkautta, jotta pääsee ikävästä mielentilasta yli. Ei hän pysty vielä itse käsittelemään tunteitaan tai kiukuttele ollakseen ilkeä. Toivottavasti et muulloin itketä lastasi noin. Ymmärrän naisten kommentoinnin.

 

Yhden ainoan kerran olen ottanut n. puolivuotiaan syliin pitkällä matkalla linja-autossa. Kun piti saada imetettyä. Muuten oon koittanu niitä sinne rattaisiin viihyttää. Kuitenkin turvallisempi siellä rattaissa kuin omassa sylissä.

 

mut entäs kuus vuotias kyl sen ikäsen voi laskee rattaista pois istumaa muualle jos se haluu.

 

Meidän lapset ovat matkustaneet sekä rattaissa että sylissä/tuolilla. Olisin sinuna ottanut lapsen tuossa tilanteessa syliin enempiä huudattamatta ja kolareita pelkäämättä. Ymmärrän naisten kommentoinnin kyllä. Eihän tuollaisen panikoinnin kanssa voi elää! Mitä jos todella tulisi bussionnettomuus, ne rattaatkin voivat kaatua tms. Kaikkea voi sattua kaikkialla milloin vain, kannattaa kuitenkin käyttää yksittäistilanteissa ihan maalaisjärkeä.

 

Vauvaa olen pitänyt sylissä itse istuen, jos on itkenyt. Mutta pääasiassa olen yrittänyt viihdyttää rattaissa olevaa lasta. Isomman lapsen olen ottanut syliini, jos ei ole ollut paljoa muita matkustajia (emme ole vieneet paikkaa muilta)

 

10kk äiti: en tiedä, miten "pitäisi" matkustaa, mutta omasta mielestäni ei ole turvallista pitää sylissä, vaan rattaissa. Sen takia haluankin kuulla erilaisia tapoja perusteluineen, kun näitä erilaisia tapoja näkee päivittäin.
Ktm: en todellakaan nauti lapsen itkun kuuntelemisesta tai itkettämisestä, vaan toimin juurikin tuolla tavalla - syliin, lohdutusta, läheisyyttä ja turvallisuutta - KUN kyse ei ole hänen turvallisuuttaan vaarantavasta asiasta. Jos kuitenkin mielestäni lapsen turvallisuus vaarantuu toisella tavalla toimimalla, en anna "periksi" vaikka itkuhuutoraivarit uhmikselle tulisikin, vaikka sitten muiden paheksunnan kustannuksella. Ilmeisesti tekstissäni tämä turvallisuusnäkökulma ei tule muissa kohdissa tarpeeksi hyvin esille?

 

[QUOTE="jasmine";24714634]mut entäs kuus vuotias kyl sen ikäsen voi laskee rattaista pois istumaa muualle jos se haluu.[/QUOTE]

Oliks tää läppä? Ei kai kukaan pidä kuusivuotiasta rattaissa? Paitsi ehkä jotkut luuseripummit jotka ei halua maksaa matkastaan....

 

Meidän vauva on aina vaunuissa ! Ei tulisi mieleenkään ottaa sitä vaunuista pois ja itse olen aina siinä vaunujen vieressä, useimmiten seison kun ei ole tilaa penkeillä. Kun näitäkin näkee jotka laittaa vaunut siihen ja lapsi siellä ja ite lähtee jonnekkin kaummas istumaan. Kyllä täällä ainakin nuo kuskit ajaa niin hurjaa kyytiä, että parempi sen lapsen siellä vaunuissa on makoilla !

 

[QUOTE="just";24714660]Oliks tää läppä? Ei kai kukaan pidä kuusivuotiasta rattaissa? Paitsi ehkä jotkut luuseripummit jotka ei halua maksaa matkastaan....[/QUOTE]

Mutta täällä pitää maksaa vaikka olis vaunutkin

 

[QUOTE="just";24714660]Oliks tää läppä? Ei kai kukaan pidä kuusivuotiasta rattaissa? Paitsi ehkä jotkut luuseripummit jotka ei halua maksaa matkastaan....[/QUOTE]

Kyllä mä oon ainakin huomannu, että aika monet somalit (tms.?) pitää länsimaalaisiin nähden ison ikäsiä lapsia rattaissa täällä Helsingissä. Saattaa olla, että rattaissa mennään bussiin ja bussissa lapsi menee penkille istumaan. No, kukin taaplaa tyylillään, mutta musta ei ole reilua että esim. 30 min vaihtovälillä menevässä kahden vaunupaikan bussissa toisen paikan vie tyhjät vaunut ja joku mamma jää nuolemaan näppejään.

 

Minusta kaikki kolme perustetta ovat hyviä tässä tapauksessa. Itsellä on 2v poika joka matkustaa julkisissa kulkuneuvoissa AINA rattaissa vaikka kuinka kiukuttais. Ei se kiukku ole aina merkki väsymyksestä tms vaan juurikin uhmaa. Jos uhmaikäiselle antaa kerran periksi niin sen jälkeen on ihan turha yrittää muuttaa toimintatapoja. Tosin matkustamme julkisilla kulkuneuvoilla tosi harvoin vaikka hyvien liikenneyhteyksien varrella asutaan, kun kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä. Oppiipahan poika liikkumaan muutenkin kuin autolla joka paikkaan.

 

jos on rattaat niin kyllä niitä käytän kiitos!!!!!

 

Mielestäni ap toimi aivan oikein. Rattailla/vaunuilla kulkevan lapsen paikka bussissa on vaunut/rattaat. Jos meidän 2 v. tytteli bussissa hermostuu, yritän kiinnittää huomion johonkin toiseen asiaan esim. leluun tai vastaavaan ja selitän yksinkertaisesti, että bussissa ollaan rattaissa, piste. Joskus toimii, joskus ei, mutta olenpahan ainakin johdonmukainen. Onneksi useimmat bussimatkat on tähän mennessä sujuneet ihan mukavasti.

 

eikä osaa käyttäymää lapset jotka itse kävelee teillä...

 

Meillä ei ole koskaan otettu lasta pois vaunuista tai rattaista bussissa. Pari kertaa olen jäänyt aiemmalla pysäkillä pois, kun itku on ollut sitä luokkaa. Perustelut:
1) turvallisuus
2) turvallisuus
3) en ilkeä viedä istumapaikkaa bussissa, jossa saan matkustaa vaunujen ja rattaiden kanssa ilmaiseksi
4) kasvatuksellinen näkökulma.

Yritän kyllä välttää väsyneen ja/tai nälkäisen lapsen kanssa bussissa liikkumista.

 

Mä en ota rattaista pois, vaikka huutaisi. Nimittäin meillä päin kuskit ajaa niin pöllöllä tavalla, että saa muutenkin pitää kaksin käsin kiinni, ettei rattaat kaadu. Usein ovat olleet keikkaamassa jo. Ajo on juuri sellaista nykivää, kaasutusta ja jarrutusta, mutkat suoriksi jne.

Lasten kanssa tulee aina tilanteita, joissa joku "tietää" kuinka sinä kaltoin kohtelet lasta. Ei sille voi mitään.

 

No joo, onhan se rasittavaa kuunnella huutoa. Mutta en mäkään lasta syliin ota bussissa, mutta silloin kyllä sanon syliin pyytävälle, että bussissa lapset istuvat vaunuissa, koska jos tulee töyssy, voi tulla pipi. Eli siis lapselle pitää selittää, miksei juuri nyt pääse syliin. Ja että pääsee ulkona syliin, jos haluaa. Lapselle pitää puhua, vaikkei ymmärryksestä ole varmuutta.

Onneksi meidän matkat aika lyhyitä, joten ei hirveästi huudateta. Mulla on yleensä aina näitä tilanteita varten mukana jotain viihdykettä: rusinoita, lelu, piirustusvälineitä, omena, porkkana, kirja tms. Tai sitten vain keksin jotain "hei, katso pupu juoksee!" tai "muistatko tuon kaupan?" tai "kukkuu, pipo silmille". Tilanteesta riippuen.. Aina ei auta mikään, ei sille mitään voi.

Harmittaahan tuo "arvostelu". Ehkä koit olevasi "huono äiti" tms., vaikka et olekaan. Ainahan se toisten arvostelu (tahatonkin) satuttaa. Unohda kuitenkin jo tää.

 

Harvemmin bussilla kuljen, mutta joskus on joku lapsista saanut väsymysraivarit ja olen ottanut syliin.

 

en ota lasta pois rattaista ja sen vuoksi matkustamme bussissa sisarusrattaiden kanssa vaikka muuten käytän seisomalautaa.
ei tarvitse tulla kolaria että lapsi lentää, nopea jarrutus riittää siihen ja niitä tulee aika usein siihen nähden miten harvoin kolareita tulee.
kerran kuuntelein kun äiti selitti kolmevuotiaalleen juuri siinä bussin yläosan ekalla rivillä, että muista nyt sitten pitää kiinni, muistatko silloin kun bussi jarrutti ja sun pä osu tuohon laitaan? ei ollut mamma sitten oppinut virheestään

mitä tulee siihen alkuperääiseen ongelmaan, eli kitinään: jotta lapsi viihtyisi bussissa, meillä on ollut pitemmillä (yli 20min) matkoilla esim vihko ja kynä mukana taapero tykkää piirrellä tai sitten voi piirtää itse kun se tykkää katsella.. vauvalle on joku vauvalelu yleensä repussa.vaatetta täytyy varsinkin talvella vähentää jne. joskus olen syöttänyt myös välipalan(banaanin ja pillimaidon) siinä rattaissa. tiedän että se on kielelttyä, mutta olen vähät välittänyt kun lapsi on kuitenkin rattaissa ja sotkee vaan ne rattaat, eikä bussin penkkejä..

olisin tuossa tilanteessa varmaan hetkeksi ottanu silti lapsen syliin.

 

Mä tungen aina keksejä... Mut oikeesti, jos joku teistä keksii, miten Espoon ja Hgin busseissa saa matkustettua sujuvasti lapsi sylissä ja (isommat) rattaat kaatumatta (jos ei ole sitä turvavyötä rattaille), niin kertokaa ihmeessä... Yleensä siihen on melki pakko jäädä jo muutenkin seisomaan rattaiden viereen. Ainakin kun matkustetaan teillä, joissa nopeudet 60-80km/h, bussikuskit ajaa kuin pösilöt.

 

[QUOTE="just";24714660]Oliks tää läppä? Ei kai kukaan pidä kuusivuotiasta rattaissa? Paitsi ehkä jotkut luuseripummit jotka ei halua maksaa matkastaan....[/QUOTE]

Kyllä niitä näkee ja jotain sattarien roiskoja jotka ei kestäisi edes nukkea...

 

No mä kyllä ajattelen myös muitten matkustusmukavuutta ja todellakin otan vauvan syliin ja menen istumaan vauvan kanssa, jos vauva alkaa itkemään. Onpa tosi kiva muitten matkustaa se puolituntinen, jos mun vauva karjuu koko matkan. Taaperolle voi ehkä jo selittää että ei saa nousta pois, tai antaa vaikka keksejä. Mutta vauvaa en saa hiljaiseksi välttämättä muuten kuin syliin ottamalla. Että sikäli ymmärrän miksi sua katottiin ap pahalla.

 

Lasten ollessa pieniä mentiin bussilla lähes päivittäin (ja mennään yhä, enää ei vaan ole ratasikäisiä).

Jos lapsi itki, niin otin hänet syliini tai viereeni istumaan. Vauvan/lapsen itkua on TOSI raskasta kuunnella väsyneenä työpäivän jälkeen tms...sen verran välitän kanssamatkustajista etten antanut heidän kuunnella 20-25 min suoraa huutoa.

Lapselle periksi antaminen...hymyilyttää . Kasvatustyö ollaan meillä hoidettu muualla kuin bussissa, ja muuten kuin toisten ihmisten korvien kustannuksella. Ja hyviä lapsia noista tuli, vaikken heitä "kasvattanutkaan" bussissa huudattamalla.