Rattailija
Tuli mieleen kysyä muiltakin matkustustapoja tämänpäiväisen "episodin" jälkeen.
Oltiin tytön kanssa hoitamassa asioita kaupungin keskustassa bussilla kulkien. Neiti kitisi ja marisi koko reissun ajan, ja sai kotimatkalla bussissa itkuhuutoraivarit, kun olisi pitänyt päästä syliin. Kaksi vaunuilla liikkeellä ollutta, penkeillä istuvaa naista tarjosivat paikkaa vieressään, josta kieltäydyin, ja jatkoin neidin hyssyttelyä ja vaunuihin istuttamista. Naiset puhuivat keskenään jotain selvästi meistä, jota en - onneksi - ymmärtänyt, ja pyörittelivät silmiään. Jonkin ajan päästä toinen näistä naisista alkoi sättimään hyvin arvostelevaan, halveksivaan sävyyn osittain suomeksi, osittain englanniksi: "Lapsi on itkenyt jo kauan ja haluaa syliin, etkö VAAN nyt voi ottaa sitä syliin ja tulla istumaan" sen näköisenä, että sylkee kohta päälle. En saanut vastatuksi naiselle mitään, alkoi sen verran ottamaan päähän, kun puolitoistavuotiaan uhma- ja väsyitkut olivat koetelleet hermoja jo valmiiksi, enkä kyllä siinä mielentilassa olisi luultavasti saanut sanotuksi perusteluja ainakaan kovin rakentavasti, asiallisesti, saatikka normaalilla äänenvoimakkuudella. Ärsyttää vieläkin, mutta kai se on joskus hyvä osata pitää suunsa kiinni.
Perustelut olivat kyllä mielessä, ja mieli olisi tehnyt lyödä tädille luu kurkkuun:
A) Bussissa vauvan tai taaperon paikka on rattaisissa. Julkisissa kulkuvälineissä vauvan tai pienen taaperon ei ole TURVALLISTA matkustaa sylissä penkillä istuen, ainakaan korotetun takaosan ensimmäisessä rivissä, niinkuin te siinä istutte sädekehä pään päällä, vauva sylissä. Ei tarvita edes kovaa äkkijarrutusta, kun sylissä oleva vauva/lapsi lentää kuin leppäkeihäs, kolarista puhumattakaan, joten kiitos, kestän mieluummin lapsen huudot kuin että vaarannan hänen turvallisuutensa.
B) Jos uhmaikäiselle antaa periksi asioissa, jotka nyt vaan menevät näin, osaa fiksu lapsi vaatia haluamaansa toisellakin kerralla ja kaikkina tulevina kertoina pitkän aikaa. Ja kyllä, sitä lapsen haluamaa asiaa vaaditaan huutamalla, raivoamalla, lyömällä, heittelemällä jne. Siitä huolimatta bussissa istutaan vaunuissa. Sylissä istuminen ei ole sen turvallisempaa jatkossakaan.
C) Minulla on varmasti syyni sille, miksi itketän lastani, enkä anna hänelle periksi. Se syy ei ole mikään sadistinen mielihyvä lapsen itkettämisestä, oma laiskuus tai muu itsekäs syy. Minun ei kuitenkaan tarvitse perustella sinulle, niinkuin ei kellekään muullekaan tuntemattomalle ihmiselle ratkaisujani tai lapseni kasvatusta ylipäätään. Voisit itse opetella olemaan puuttumatta vastaavissa tilanteissa, tai jos mielestäsi tilanteessa toimitaan väärin, opetella hieman rakentavampi lähestymistapa. Enhän minäkään tullut sättimään ystävätärtäsi, joka istuttaa pientä lastaan sylissään bussin takaosan etummaisessa penkissä, kun rattaat on ladattu täyteen patonkeja.
Tästä tuli siis mieleen kysyä teiltäkin, arvon kaikkitietävät palstamammat, miten teillä on tapana matkustaa vauvanne tai taaperonne kanssa julkisissa kulkuvälineissä, miksi, ja milloin mielestänne on turvallista (tai välttämätöntä) ottaa lapsi syliin penkille?
Oltiin tytön kanssa hoitamassa asioita kaupungin keskustassa bussilla kulkien. Neiti kitisi ja marisi koko reissun ajan, ja sai kotimatkalla bussissa itkuhuutoraivarit, kun olisi pitänyt päästä syliin. Kaksi vaunuilla liikkeellä ollutta, penkeillä istuvaa naista tarjosivat paikkaa vieressään, josta kieltäydyin, ja jatkoin neidin hyssyttelyä ja vaunuihin istuttamista. Naiset puhuivat keskenään jotain selvästi meistä, jota en - onneksi - ymmärtänyt, ja pyörittelivät silmiään. Jonkin ajan päästä toinen näistä naisista alkoi sättimään hyvin arvostelevaan, halveksivaan sävyyn osittain suomeksi, osittain englanniksi: "Lapsi on itkenyt jo kauan ja haluaa syliin, etkö VAAN nyt voi ottaa sitä syliin ja tulla istumaan" sen näköisenä, että sylkee kohta päälle. En saanut vastatuksi naiselle mitään, alkoi sen verran ottamaan päähän, kun puolitoistavuotiaan uhma- ja väsyitkut olivat koetelleet hermoja jo valmiiksi, enkä kyllä siinä mielentilassa olisi luultavasti saanut sanotuksi perusteluja ainakaan kovin rakentavasti, asiallisesti, saatikka normaalilla äänenvoimakkuudella. Ärsyttää vieläkin, mutta kai se on joskus hyvä osata pitää suunsa kiinni.
Perustelut olivat kyllä mielessä, ja mieli olisi tehnyt lyödä tädille luu kurkkuun:
A) Bussissa vauvan tai taaperon paikka on rattaisissa. Julkisissa kulkuvälineissä vauvan tai pienen taaperon ei ole TURVALLISTA matkustaa sylissä penkillä istuen, ainakaan korotetun takaosan ensimmäisessä rivissä, niinkuin te siinä istutte sädekehä pään päällä, vauva sylissä. Ei tarvita edes kovaa äkkijarrutusta, kun sylissä oleva vauva/lapsi lentää kuin leppäkeihäs, kolarista puhumattakaan, joten kiitos, kestän mieluummin lapsen huudot kuin että vaarannan hänen turvallisuutensa.
B) Jos uhmaikäiselle antaa periksi asioissa, jotka nyt vaan menevät näin, osaa fiksu lapsi vaatia haluamaansa toisellakin kerralla ja kaikkina tulevina kertoina pitkän aikaa. Ja kyllä, sitä lapsen haluamaa asiaa vaaditaan huutamalla, raivoamalla, lyömällä, heittelemällä jne. Siitä huolimatta bussissa istutaan vaunuissa. Sylissä istuminen ei ole sen turvallisempaa jatkossakaan.
C) Minulla on varmasti syyni sille, miksi itketän lastani, enkä anna hänelle periksi. Se syy ei ole mikään sadistinen mielihyvä lapsen itkettämisestä, oma laiskuus tai muu itsekäs syy. Minun ei kuitenkaan tarvitse perustella sinulle, niinkuin ei kellekään muullekaan tuntemattomalle ihmiselle ratkaisujani tai lapseni kasvatusta ylipäätään. Voisit itse opetella olemaan puuttumatta vastaavissa tilanteissa, tai jos mielestäsi tilanteessa toimitaan väärin, opetella hieman rakentavampi lähestymistapa. Enhän minäkään tullut sättimään ystävätärtäsi, joka istuttaa pientä lastaan sylissään bussin takaosan etummaisessa penkissä, kun rattaat on ladattu täyteen patonkeja.
Tästä tuli siis mieleen kysyä teiltäkin, arvon kaikkitietävät palstamammat, miten teillä on tapana matkustaa vauvanne tai taaperonne kanssa julkisissa kulkuvälineissä, miksi, ja milloin mielestänne on turvallista (tai välttämätöntä) ottaa lapsi syliin penkille?