Kiitos naiset Onnitteluista :hug: On tää vauvan kanssa elo niin ihmeellistä ja ihanaa :heart: Pikkuneitistä tuli meidän sairaalassa olon aikana "iso neiti" kun nyt kattelen sitä ja vielä ennen sairaalaanmenoa pidin sitä vielä meidän "vauvelina" :ashamed:
Nyt kun katselen meidän "Ruusunnuppua" niin se on niin ilmetty kopio pikkuneidistä paitsi hällä on tumma tukka kun pikkuneiti taas oli suht kalju syntyessään ja vieläkin suht blondi
Tämä meidän "Ruusunnuppu" on kyllä ihana rakkaus pakkaus, syö hyvin vaikkakin tänään syönyt huomattavasti tiheämpään kuin eilen 2-3h välein kun eilen vielä veteli 4h putkeen unta ennenkuin heräs tisulle mutta kostaantu taas sit illalla et söi puol 9-puol 12 illalla vähintään tunnui välein ja oisi seurustellut et tänään yritinkin pitää sitä vähän hereillä päivällä ja tuossa puol10 sainkin sen sänkyyn, toivottavasti nyt sit nukkuis useamman tunnin putkeen kun eilenillalla sain sen lopulta nukkumaan puol12 niin heräs vasta puol 5 aamul et nukkui niinkuin sairaalassakin sen 5h unoset jota nyttenkin tosiaan toivon et vetäis sen 5-6h putkeen niin saisi tämä mamma myös näitä univelkoja edes vähän vähemmälle :ashamed: Eilen sain kyllä pari tuntia nukkua alkuillasta mut tänään taas päivä ettei mitään mahiksia päikkäreihin :ashamed: Sitä kun yrittää jakaa sitä huomiotaan myös pikkuneidille. Aamulla käytiin sit kahdestaan neidin kanssa puistossa kun vauveli nukkui kotona isin huomassa mut vierailumme jäi puistossa vajaaseen tuntiin kun anoppi sit tuli niin oli palattava kotiin :/
Sit lupaamaani synnärikertomusta;
Ensimmäisen kerran lähdimme synnärille sunnuntaina kun yhtäkkii tuli kunnon suppari klo 19.30 joka tuntu ettei lopu ja sit 5min pääst het uudestaan joten en uskaltanut jäädä odottelemaan. Kun päästiin synnärille niin siellä piirty kivasti tosiaan ne 5min välein edelleen ja olin 2cm auki, ei muuta kuin saliin. Klo 22 vaihtui kätilövuoro niin tuli ottaa uutta käyrää klo 22.30 jolloin supparit alko hiipuu eli pari hassua ja tähän asti oli siis tullut sen 5min edelleen. Kätilö tarkasti niin ei edistystä, 2cm auki niin konsultoi lekuria vielä kun totes et kalvo tosi vahva et voipi mennä montakin päivää. klo 00,10 lähdettiin kotiin niin eipä oikein uni tullut silloin yöllä, mulla oli niin epätoivoinen olo ja jotenkin kävin ylikierroksii, taisin loppujen lopuks saada yht. nukuttuu sen 1,5h :ashamed: Aamulla heitin likat normisti kouluun, käytiin uimalassa vaan kahvilla pikkuneidin kanssa moikkaamassa tutut et koossa edelleen ollaan, käytiin kaupassa ja sit mentiin neuvolaan 11.sta eikä mitään tuntemuksia, ainoo et vähän väliä lorahteli jotain mitä sit kuvittelin et voisi olla vaan vetistä valkkaria :ashamed:
Samassa kun istahdin neuvolatädin tuoliin niin eka kunnon suppari tuli, melkeen itkua väänsin siinä kun kerroin et meidät lähetettiin kotiin synnäriltä ja kun en enää tiedä et koska pitää lähteä oikeesti ettei mene liian aikaisin tahi liian myöhään ja samalla sit sanoin et kun en edes tiedä mitä lorahtelee.... teki sit sen testin ja siihen tuli heikko plussa et tarkoitti lapsivettä ja hänen golleegansa meinasi että olisi ylävettä, ei siis sano mulle mitään mutta totesi et mun kannattaa lähteä sit samantien sinne synnärille et soittelee sinne et olen tulossa jne. Lähdettiin sit pikkuneidin kanssa kotiin hakemaan isi ja olipas tuskaisaa jaa tuo 9km kotiin kun supparit oli 5min välein, soitin sit samaisella kotimatkalla työkaverille et tulee paikalliselle ABC.lle hakee pikkuneidin et päästään samantien jatkaa motarille ja synnärille. No, onneks supparit pysy siinä 5min ja oli ihan ok olo. 5km ennen sairaalaa niin yhdessä risteyksessä meidän edessä oleva auto valuttikin oman autonsa meidän nokkaan :x ja sit kun se mies tuli sielt autost sanoo miehelleni et selvitetään ja katotaan tuos lähimmäl linkkupysäkil et mitkä vauriot tuli niin karjasin "nopeesti, mä synnytän ihan kohta" niin se mies meni aivan valkoseks, juoksi autoonsa, kattovat nopeesti puskurit niin ei onneks jälkee kummassakaan niin päästiin jatkaa matkaa. Käyrälle kun pääsin niin supparit het 2-3min välein, sisätutkimus niin 3cm auki ja kätilö passitti meidät vielä kahvioon niin silläaikaa saisi salin katottuu meille. Mies onnessaan veteli kahvii ja possumunkkii nassuu ja kärvistelin kun en oikein tiennyt mitenpäin tuolil istuu. Hieman ennen kahta päästiin saliin ja kätilöl vuoronvaihto niin saatiinkin edellisillan parivaljakko joka oli ottanut meidät vastaan eli kätilön kaverina nyt keväällä valmistuva opiskelija. 14.30 ottivat taas käyrää, supparit edelleen 2-3min välein napakoita mut pärjäsin vielä ilman kivunlievitystä, 15.30 olin 4-5cm auki jolloin pääsin suihkuun mut suihku oli siinä ammeessa niin laitoinkin ihan kylmästi tulpan kiinni et sain lillua siellä vedessä, olinhan siis lukenut kuinka se amme nopeuttaa aukeamista ja helpottaa oloa niin miksi en kokeilisi kun oli mahis ja hieman yli neljä sanoin miehelleni et soita äkkiä sitä kelloo et nyt mä en pysty olee mitenkään päin et mulla on ihan karmee paineen tunne, niin kätilöt saapuivat samantien ja ei muuta kuin sängylle niin olin täysin auki ja sain luvan alkaa ponnistaa. Mulla meni ensimmäiset ponnistukset ihan mettään kun mä vaan huusin kivusta enkä yhtäään tajunnut et miten pitää ponnistaa :ashamed: mulle ehti tulla jo ajatus etten saa vauvaa työnnettyy pihalle ollenkaan kun pikkuneidin sain silloin kolmannella työnnöllä jo ulos ja nyt ei sit tapahtunut vielä mitään vaikka kätilöt kuinka neuvo miten se ilma pitää pitää siellä keuhkoissa mut alkoihan sit tapahtua kun keskityin siihen ilmanpitoon ja työntöihin, loppujen lopuks ponnistusvaihe kesti sen 8min ja selvisin pienellä repeytymällä johon ommeltiin 2 tikkiä. Synnytyksen kokonaiskesto oli sen 5,5h.
Mä kysyinkin pariin kertaan kun Nuppumme oli syntynyt et onko se nyt varmasti tyttö kun en halunnut uskoa sitä todeksi, olihan tämän sykkeetkin huomattavasti matalammat joka kerta neuvolassa kuin pikkuneidistä. Mies oli 100% tuki mulle koko ajan, suppareiden aikana muistutti mua miten mun kannatti hengittää kun välillä kivun ollessa kovimmillaan niin aloin nopeesti hengittelee ja sit ponnistusvaihees taisin puristaa sen kättä rystyset sinisenä. Siinäkin mies semppas kovasti, kehotti hengittämään "oikein" ja työntämään, taisi jopa kertoa koska pääkin näkyi. Olenkin tässä todennut et vaikka kuinka mollaan ja haukun usein miestäni niin tässä se sai kaiken kiitosken multa et kyllä se tosipaikassa on se todellinen tuki ja turva. Vaikkakin tämä synnytys olikin rankempi kuin pikkuneidistä niin olen kiitollinen että pystyin ja sain kokea tämän täysin luomusynnytyksenä. Aikaisemmissa olen saanut siis sen kipupiikin, oliko se petadinea, anteeks jos muistan nimen väärin :ashamed: mut kätilö kävi sen tarkistamassa entisistä papereistani niin sanoikin etteivät suosittele sitä kovinkaan lähellä ponnistusvaihetta mut nyt siis ei edes ehditty enää miettimäänkään edes mitään.
Jaksuja ja Onnellista odotusta kaikille :hug: En osaa vielä ainakaan kokonaan olla täältä poissa, olette olleet mahtavia kaikki, on ollut suuri ilo ja kunnia jakaa omat tuntemukseni ja ajatukseni kanssanne, KIITOS :hug:
Ävm70 ja Ruusunnuppu 4pv :heart:
