Mulla ois tasan viikko odoteltavana np-ultraan, tavallaan vähän jännittää mutta koitan ajatella että hyvin se menee..ei auta turhia stressailla kun stressin aiheita on tarpeeksi muutenkin. On ollut niin paha olo jo kauan että kaikki hommat on jääneet vähemmälle hoidolle, kotitöistä lähtien aina koulunkäyntiin. No, nyt alkaa kuitenkin olo olla siinä määrin parempi ettei niin paljoa enää tarvitse oksennella, ja etovin olo on aina iltaisin, muutoin on ihan kohtuullinen olotila
Itse olen jo kertaalleen naimisissa ollut, suhde kesti kaikkinensa noin 4 vuotta, mutta olin niin nuori silloin ja miehen perhe oikein viimeiseen asti uskovaista sorttia. Ei siitä sitten vain mitään tullut, haluttiinkin loppujen lopuksi ihan eri asioita elämältä. Vahingosta viisastuneena päätin että en varmasti mene kenenkään kanssa enää naimisiin ja olinkin sitten tuossa välissä viitisen vuotta toisen miehen kanssa, kertaakaan ei tuntunut siltä että naimisiin tai mitään vakavampaa kuten lapsia haluaisin, olin ja elin vain päivän kerrallaan.
Sekin sitten meni ennenpitkää puihin, ja nyt keväästä tutustuin tähän nykyiseen mieheen, tai oikeastaan jo alkutalvesta mutta paremmin tutustuimme vasta firman saunaillassa, samassa työssä kun olemme - tai itse suoritin harjoittelua sekä satunnaisia omia vuoroja vartiointiliikkeessä, jossa mies työskentelee vakituisena vartijana kauppakeskuksessa. Alusta asti tuntui, että tässä se nyt on. Synkkasi vain niin hyvin ja kaikki tuntui loksahtavan kohdilleen. Tuntui maailman luonnollisimmalta asialta hankkia lapsi ja mennä naimisiin. Säikähdin tätä tunnetta vähän itsekin, koska aiemmin pidin itseäni villinä ja vapaana, sitoutumiskammoisena tapauksena, mutta se meni ohi kertaheitolla. Joten uskon hyvin vakaasti että tämä on tarkoitettu tapahtuvaksi ja lopultakin alkaa olla suunta selvänä loppuelämälle.
Nyt sitten häitä odotellaan uudeksivuodeksi ja jälkikasvua huhtikuulle. Niin ne suunnitelmat tässä elämässä vain äkkiä muuttuu
Minä odottelen aivan innoissani joulua! Olen ehdottomasti jouluihminen. Täällä Kainuun korvessa asuvana minulle tulee joulusta mieleen pelkkää positiivista - asuimme maalla koko minun lapsuuden ja nuoruuden, meillä oli paljon eläimiä, mm. oma hevonen, pihalla oli oikea wanhan ajan savusauna, jouluun liittyi vahvasti kaikki suomalaiset perinteet riisipuuroineen, joulukuusen hakuineen ja koristeluineen, joulurauhan julistuksen ja Lumiukon katsominen telkkarista, perinneruuat kinkusta rosolliin ja perheen yhdessäolo, lahjojen antamista ja saamista unohtamatta. Haluan vaalia mielessäni tätä ikimuistoista aikaa ja viettää siksi joulua joka vuosi aivan erityisellä hartaudella, sen alkuperäistä tarkoitusta unohtamatta. Toivon että omalle lapselle/lapsille voin antaa edes osan siitä kaikesta mitä itse lapsena jouluna koin.
Nyt olisi taas suunnitelmissa mennä vanhempien luo savusaunaan jouluna saunomaan lyhtyjen valossa ja koivuvastan kanssa, ja lohet ja kinkutkin palvataan tuossa samaisessa saunassa..enkä malta odottaa että pääsen koristelemaan tätä asuntoa joulukoristeilla ja ostelemaan läheisille lahjoja
no, vielä tuohon on aikaa reipas pari kuukautta, tällä hetkellä vielä aurinko paistaa komeasti syystaivaalla eikä lumesta tietoakaan
Tulipas taas sepustus..no, ei se auta kun mennä tästä touhuilemaan kotiaskareiden pariin nyt kun ei tuo paha olokaan pahemmin vaivaa
