Nuoret lapsettomat+lapsettomuushoidot

Heipä hei! Yritin kovasti Googletella keskustelua nuorista lapsettomista, mutta tuloksetta. Olenkohan aivan yksin, vai onko muitakin nuoria, joilla vauva ei ota tullakseen ja jotka jo mahdollisesti ovat lapsettomiushoidossa?

Olen 22vuotias ja syy vauvan tulemattomuuteen on kaksi vuotta sitten diagnosoitu PCO. Diagnoosi ei tullut yllätyksenä, sillä tuttua huttua ovat akne ja kuukautisten poisjääminen sitten pillereiden lopettamisen jälkeen. Kaksi vuotta olemme avomieheni kanssa olleet ilman ehkäisyä ja nyt olemme jonossa hoitoihin, jotka alkavat luultavasti ensi keväänä.

Haluaisin kohtalonseuraa ja vertaistukea. Välillä tuntuu, että onko hoitoja järkevää aloittaa jo näin nuorena, vaikka lääkärin mukaan vielä ei ole kiire, mutta toki paremmat mahdollisuudet kun iäkkäämpänä. Epävarmuus käy mielessä lähes päivittäin, ja se taas saa panikoimaan, että olenko valmis äidiksi jos olen näin epävarma jo hoitojen aloittamisesta??!! Syy hoitojen varaamiseen oli kuitenkin päässä jylläävä pelko siitä, että jos ei nyt yritä, niin mitä jos ei enää muutaman vuoden päästä onnistukaan, vaikka kuinka haluaisi ja kävisi läpi kaikki mahdolliset apukeinot. Avomieheni on toivonut lasta jo useamman vuoden eli tuki miehen puolelta on kyllä hyvä.

Toivottavasti me nuoret lapsettomat löydämme täällä toisemme! Toivon sitä todella

 

Heippa aloittaja, vastaan sinulle vaikka en ole enää nuori, mutta lapsettomuushoitoihin olen lähtenyt aikanaan jo 21 vuotiaana (siis 14 vuotta sitten) ja saanut ainokaisen lapseni sitten 22 vuotiaana!
mulla oli jo nuoresta endoa, pco:ta ja hieman koholla FSH (joka tarkoittaa hidastunutta munasarjatoimintaa). Mulla tuli hyvin vähän munasoluja, yhteensä kahdesta hoidosta kolme kappaletta ja ihme siis että tyttäreni sai alkunsa.
Silloin en osannut ajatella ikääntymistä, mutta olen äärimmäisen onnellinen että lähdettiin hoitoihin varhain. Nyt yritän pikkukakkosta ja vuosi sitten IVF yrityksessä sain huomata ettei munasoluja tule enää yhtään maksimi-lääkityksestä huolimatta. Mulla on siis vanhan naisen munasarjat vaikka olen 35 vuotias. Jouduimme siirtymään luovutettuihin munasoluihin ja niillä nyt yritetään toista lasta. Joten hieno asia että olet liikkeellä ajoissa, tulet ikävä kyllä varmaan huomaamaan että aikaa kuluu ennenkuin mitään lopulta tapahtuu ja joskus jopa vuosia ilman tulosta. Silloin on hyvä tietää että on aikaa edessä vielä yrittää. Tsemppiä sinulle hoitoihin!

 

Heippa!
Itse olen nuori (23v) ja kärsimme avomiehen kasta lapsettomuudesta (yritystä takana nyt1½v).
Syy ei vielä selvillä,ilmeisesti hormonitoiminnassa(munasarjoissa vikaa. Verikokeisiin olen menossa kp21 ja sitten katsotaan lisää.
Mukava löytää tälläinen ketju =)

 

Heippa!

Täällä 24-vuotias viime vuoden loppupuolella IVF-hoidon läpikäynyt. Meillä lapsettomuuteen syynä minun endometrioosini.

IVF-hoidon jälkeen minulle ei voitu tehdä vielä alkionsiirtoa hyperstimulaation vuoksi (kroppani vastasi vähän liian hyvin lääkkeisiin). Pakkaseen saatiin kuitenkin kahdeksan viiden päivän ikäistä blastokysti-alkiota, joista ensimmäinen siirrettiin kohtuuni vajaa viikko sitten. Lääkärin mukaan raskautumiseen olisi nyt vajaa 50% mahdollisuus. Melkoista piinailua olleet nämä siirron jälkeiset päivät! Vaikka kovasti etukäteen suunnitteli, ettei pistä merkille jokaista pientä asiaa, mikä omassa kropassa tapahtuu, niin kummasti sitä vaan tulee tarkkailtua oloaan silti. Ensi viikon loppupuolella sitten selviää verikokeella, onko alkio kiinnittynyt kohtuun vai ei. Jännittävää!!!

Onhan meitä muitakin suhteellisen nuoria lapsettomuushoidoissa siis, vaikka itseni tunnenkin jo ihan ikälopuksi! Klinikalla käydessä kyllä jotenkin lohduttaa, kun odotustilassa huomaa olevansa nuorimmasta päästä, ehkä minulla ei siis ole vielä ihan hirveä kiire...

 

Hei !

Täällä 22-vuotias lapseton, mies 27. Me aloitimme hoidot jo kolmisen vuotta sitten, syynä miehen azoospermia (ei siittöitä spermassa). Mies piikitti hormoneja, jonka jälkeen meni leikkaukseen ja kiveksistä löytyi huimat ( ... ) 50 siittiötä. Niillä tehtiin viime vuonna 3 ICSI-hoitoa (melkein sama kuin IVF), joista ensimmäisestä lievä hyperi. JOka hoidossa siis 17-30 munasolua, mutta siirtoon saatu vain 4 alkiota (viimeisellä kerralla siirrettiin 2) , pakkaseen ei ole koskaan saatu mitään. Mulla itsellä on siis PCO ja ties mitä muuta, inseminaatioitahan meille ei ole tehty tai minua tutkittu kun syy on ollut niin vaikea. Nyt sitten seuraavaksi edessä hoidot luovutetuilla siittiöillä yksityisellä puolella maksusitoumuksen kautta, aloitetaan ihan kevyesti inseminaatiosta ja sitten lääkitystä lisäillen varmaan IVF-hoitoihin jos insseistä ei tulosta. En tosin tiedä vielä ovatko edes munatorvet auki tms, mutta tästä se taas lähtee, tavallaan alusta taas.

 

Mekin ollaan aika nuoria taino nyt aika normaali lapsentekoiässä Eli miehen kans molemmat ollaan 25vuotiaita ja yritys aloitettiin kun oli vielä 21v reilu 3 vuotta sitten. Tutkimukset alotettiin 2 ja hoidot 1,5 vuotta sitten. Syynä minun pcos. Mullekkaan diagnoosi ei tullut yllätyksenä olihan sitä tullu googleteltua jo kaikenlaista ennen tutkimuksiin menoa Kierrot on aina ollu mitä sattuu, välillä vuodan 3 viikkoa kuukaudesta ja välillä 3 kuukautta taukoa se tosin tosi harvinaista. Ja finnejänkin aina löytyy..

Kaikki kevyemmät hoidot on meillä nyt kokeiltu ja todettu että ei minun keho niihin reagoi toivotulla tavalla ja nyt vihdoin ollaan ivf jonossa menee luultavasti elo-syyskuulle eka hoito. Lääkärit ei ole kiirehtineet ivf:n kanssa koska olen kuulemma vielä niin nuori vaan on pitäny kokeilla kevyempiä hoitoja näin kauan, yks inseminaatio saatiin onnistumaan tai siis toimenpiteet tehtyä mutta raskaaksi en siis tullut.

 

Hei! mahtavaa löytää tällainenkin ketju! et todellakaan ole yksin! mekin nuoria lapsettomia, mies 23 ja itse saman verran elokuussa minäkin muutaman vuoden itkua tuhertanut kun ei vaan tärppää. Tosin tiedossa on aina ollut ettei mieheni pysty kuin 10% mahdollisuudella saada lapsia..

joulukuussa lähdettiin tutkimuksiin, yritystä siis takana vajaat kaksi vuotta (tosin ehkäisy jätettiin jo neljä vuotta sitten). Meillä ongelma miehessä, hitaat siittiöt. Tänään juuri kävin aukiolotutkimuksissa ja kolmen päivän kuurin Menopuria hitaan kierron vuoksi. Maanantaina ultraan ja luultavasti jo tässä kierrossa ensimmäinen inssi!
Ihanaa kevään odotusta kaikille!

 

Hei,

juuri kirjoittelin tuohon inssi 2015 -ketjuun mutta kiva löytää tällainenkin ketju.

Me olemme molemmat 25-vuotiaita ja yritystä takana 4 vuotta jo eli 05/2011 lähtien. Nyt eka inssi tulossa huhtikuun puolivälissä jos kierto pysyy samana ja menkat alkaa ajallaan. Syynä miehen siittiöiden liikumattomuus, joka ei ole paha, mutta vaikuttaa kuitenkin.

Kun käytiin viimeksi lääkärissä ja sovittiin inseminaatiosta ja tehtiin ultra niin lääkäri sanoi, että ollaan näin nuoriksi ja terveiksi yritetty tosi kauan ja hyvä että tultiin hoitoihin. Kun välillä tuntui itsestä siltä, että ollaan niin nuoria vielä ja että voiko olla oikeasti, että tarvitaan lapsettomuushoitoa.. mutta näin on ja nyt on toiveissa että inssistä onnistuisi. IVF kuulostaa realistiselta vaihtoehdolta jos inssi ei onnistu, mutta adoptio on mulle erittäin vieras ja jotenkin vielä epämieluisa ajatus.

 

Hei!
Onpa "hyvä", että tällainenkin ketju löytyi. Itse olen 26-vuotias ja aviomieheni kahta vuotta nuorempi. Lasta olemme toivoneet vuoden 2012 syksystä lähtien eikä vielä ole tulosta tullut.

Meillä on siitä erikoinen tilanne, että olen jo kertaalleen ollut raskaana vain neljän kuukauden yrityksen jälkeen, mutta siitä jäi käteen keskeytynyt keskenmeno ja kaavinta. Sen jälkeen on raskaustestit näyttäneet sinnikkäästi negatiivista. Viime syksynä hakeuduimme sitten tarkempiin tutkimuksiin, missä ei ole kyllä löytynyt mitään syytä sille, miksi meille ei lasta kuulu.

Tällä hetkellä on kaksi inseminaatiota takana ja juuri tänään tein jälleen negatiivisen testin ja odotan kuukautisten alkua, että pääsen varaamaan uutta ultra-aikaa. Viimeksi oli oikeinkin hyvä tilanne, kun oli kaksi johtofollia, mutta ei vain tärpännyt. Inseminaatioita onkin enää vain yksi jäljellä ennen ivf-jonoa, julkista puolta kun käytämme.

Oletteko muut kertoneet lapsettomuudesta, yrityksrstä tai hoidoista läheisille? Tähän mennessä me ollaan pidetty suut tiukasti supussa sukulaisten osalta, koska etenkin minun vanhemmilla on jo vuosia ollut kova halu päästä isovanhemmiksi ja tuntui, ettei haluta siitä lisäpaineita. Nyt on kuitenkin tuntunut, että jos joudumme ivf-jonoon, haluan vanhemmilleni kertoa. Tuntuu kuitenkin, että sitten liikutaan jo niin isojen asioiden äärellä, etten halua enää sitä sisälläni pitää. Kummallakin on kuitenkin muutama läheinen ystävä, joille on alusta asti tilanteesta kerrottu.

 

Meillä lapaettomuutta pian jo viisi vuotta takana. Itse olen 22 vuotias ja mies 26. Vuonna 2013 oli keskeytynyt keskenmeno ja siitä vuosi niin aloitimme icsi hoidot. Tällä hetkellä menossa jo kolmas hoito, tiistaina olis punktio..

 

Nyu: Meillä tietävät vain molempien äidit. Mulla ei ole oikein yhtään kaveria lähellekään tällaisessa tilanteessa eli perheen suunnittelu ei ole kellään ajankohtaista ja vain yhdellä kaverilla on lapsi. Ei tunnu oikealta vielä puhua tästä kellekään kun on niin epävarma ja itsellekin outo tilanne. Ja kuitenkin niin arka ja henkilökohtainen aihe vielä.. ja sitten jos tulee pettymyksiä vain niin ne haluan ensisijaisesti käsitellä miehen kanssa kahdestaan ainakin aluksi.

Ensi viikolla pitäisi olla torstaina kp1 eli pääsisi varailemaan ultraa ja syömään clomeja. Kuten tuohon toiseenkin ketjuun kirjoitin niin tämä kuukausi on tuntunut ikuisuuden pituiselta menkkoja ja uutta kiertoa odotellessa.. Näillä näkymin inssi ajoittuu toivottavasti maanantaille mutta riski on että menee viikonlopulle ovulaatio :/

 

Onpas " hienoa" että täällä löytyy tämmöinen nuorempien lapsettomuushoidoissa olevien ketju.

Ilmoittautuisin itsekin mukaan. Minä olen 25 vuotias, ja avopuolisoni 35. Lasta olemme yrittäneet 1/09 lähtien. Yhtään alkanutta raskautta ei ole taustalla. Lapsettomuutemme syy on selittämätön. Hoitoihin hakeuduimme loppukesästä 2012. Viime vuoden loka-marraskuussa oli ensimmäinen inseminaatio, ja nyt alkuvuodesta kaksi. Tällähetkellä olemme ivf hoidossa, tulevalla viikolla punktio ja alkionsiirto.

Pitkään salailimme lapsettomuuttamme, ja hoitojen alkua. Sairastuin kuitenkin itse vaikeaan masennukseen muutama vuosi takaperin, ja tästä täytyi sitten puhua lähipiirissä. Ja tottahan toki myös masennuksen taustat tulivat julki, ja siinä tilanteessa asiasta oli helppo puhua. Hirveästi en koe että olisimme saaneet tukea kummankaan vanhemmilta. Keskustelut päättyvät usein siihen että " te olette vielä niin nuoria". NIINPÄ! siinäpä se, nuoriahan me ja lasten saamisessa ei luulisi ongelmia olevan vaan kuinkas sitten ei jälkikasvua ole näkynyt. Kaiholla kiusaan itseäni ajoittain sillä ajatuksella että jos olisimme heti saaneet lapsen niin se lapsi voisi täyttää ensi syksynä jo 6 vuotta! KUUSI!

 

Sama mitä laitoin tuonne Inseminaatio 2015 -ketjuun: KP1 oli tänään eli ultra varattu 23.4. ja clomeja vedellään 50 mg / pvä nyt 3.-7. KP.

Jännittää ihan vietävästi. Vaikea keskittyä työntekoon. Kattelin mun aikaisempia kiertoja ja pohdiskelin, että mun tuurilla ovulaatio on just lauantaina eli sitten inssiä ei voi tehdä. Yh! Toivottavasti venyisi sinne sunnuntai-illalle niin saisi kivasti inssin vappuviikon maanantaille.

Oletteko muuten muuttaneet elämäntapojanne hoitojen ja/tai lapsihaaveiden myötä? Mä urheilen suht paljon ja syön puhtaasti ja ihan lasken makroja, se on ollut elämäntapa jo kauan ja oon hyvässä kunnossa, en polta etc, mutta nyt oon jättänyt alkoholin tietoisesti pois tän vuoden alusta. Mietin juuri että varsinkin jos inssi on vapun alla niin en kyllä vappuna aio juoda. Muutenkin juominen toki iän myötä vähentynyt eikä mies juo ollenkaan niin sekin vaikuttaa.. mutta nyt yritän saada viimeisetkin "pahat tavat" pois. Eihän muutama annos alkoholia silloin tällöin mitään toki mutta en halua ottaa riskejä nyt kun tämä on muutenkin hankalaa. Ärsyttää vain kun aina kun olen juomatta jossain tällaisessa tilanteessa, jossa sosiaalisesti oletettavaa olisi juoda (vappu, uusi vuosi, juhannus etc) niin ensimmäinen kysymys joltain on "Ootko raskaana?". Tekisi mieli vastata että olisinpa.. nyt voin vastata inssin jälkeen salakavalasti "Ehkä.."..

Viime vuonna mulle tehtiin keväällä kehonkoostumusmittaus ja rasvaprosentiksi tuli 20,5 %. Gynekologi sanoi, että joskus alhainen rasvaprosentti voi olla hedelmällisyydelle haitaksi ja sen tulisi olla yli 21 %.. ero on kuitenkin niin pieni enkä ole missään nimessä alipainoinen (174 cm ja 69 kg) joten se tuskin on tässä ongelmana. Joskus käy vain mielessä tämä, mutta kuukautiset kuitenkin tulee säännöllisesti ja kaikki sen suhteen ok.

Tulipas tekstiä. Mielessä pyörii kaikenlaisia asioita.

Golla: Tuo "olette vielä niin nuoria" on ärsyttävä kommentti. Itse en ole onneksi sitä kuullut keneltäkään.. tulee juurikin se mieleen, että niinpä, jos ei "näin nuorena" onnistu niin mites sitten myöhemmin?

 

Eilen oli viimeinen inseminaatio ja nyt toivotaan parasta . Ei tosin tällä kertaa ollut kuin yksi hyvänkokoinen folli, mutta nyt ei tarvitse syödä letroja eikä ainakaan lapsettomuuden takia ravata ronkittavana hetkeen. Lääkärin kanssa oli jo puhe, että jos nyt ei onnista, niin pääsemme ivf-jonoon ja syksyllä sitten hoitoihin.

Thelma:
Minä en ole sen kummemmin elämäntapoja matkan varrella muuttanut, paitsi tupakoinnin lopettanut jo yrityksen alussa. Muuten elämäntavat onkin perusterveelliset, kun en esimerkiksi jatkuvalla syötöllä tissuttele, harrastan lliikuntaa ja syönkin ihan ok. En ookkaan tuosta rasvaprosenttihommasta kuullutkaan, mutta taitaa olla enemmän oikeasti lihaksekkaiden naisten ongelma jos se on liian alhainen? Itsellä on bmi n. 20, mutta en ole kyllä mitenkään erityisen timmi :'D.

 

Mukava löytää tälläinen ryhmä meille nuorille, itse olen 21 vuotias nainen ja IVF/ICSI hoitoihin matkalla mieheni (30v) kanssa. Minulla PCO ja miehelläni erittäin vähäinen siittiö määrä. Kaipailen tässä vähän kokemuksia ja muuta tietoa kyseisistä hoidoista, olen siis vasta 4-5kk päästä hoitoihin menossa ja välillä iskee hirveä paniikki ja pelko että jos ne ei vaan onnistu, että mitäs sitten.

 

Tervetuloa mukaan Mimmi93 täältähän niitä kokemuksia onneksi löytyy. Ja sama jännitys täällä varmaan jokaisella päällä että hoidot ei onnistu. Jos saan kysyä niin miksi vasta 4-5 kk päästä hoitoihin? Oletteko kunnalliselle menossa?

Mulla on KP5 ja clomit nyt 3.-7. KP käytössä. Huomaa että hormonit vaikuttaa mielialaan.. heittelee kovasti. Samaten hieman kuumeinen olo ja voipunut. Torstaina (KP10) tosiaan ultra ja samana päivänä aion alkaa testata ovulaatiota, laskelmien mukaan ovulaatio KP12 eli lauantaina mutta toivottavasti jo aiemmin tai sitten vasta sunnuntaina niin saisi inssin onnistumaan tässä kierrossa.

 

Heippa tai pitäisikö sanoa iltaa saa kysellä Tottakai en pahastu, juu olemme menossa julkiselle. Jonot ovat tosiaan tuo 5kk. Maaliskuussa vähän niinku ilmottauduttiin jonoon ja nyt odotellaan vaan sieltä vastauksia.. Aika hiljaiselle vaikuttaa tämä ryhmä mutta jospa saataisiin tänne säpinää, itellä tosin menee vielä tovi ennenku pääsen kunnolla käsiksi tähän maailmaan.

 

Huomenta, juu tämä on hieman hiljainen ryhmä toistaiseksi, onneksi täällä palstalla on esim tuo Inseminaatio-keskustelu, josta saa myös hyvin infoa hoidoista

Mekin ollaan julkisella puolella, mutta me saatiin lähete terkkarikäynnin jälkeen kaksi viikkoa siitä ja nyt ollaan jo ekassa yrityskierrossa, vaikka terkkarilla kävin helmikuun lopulla ja eka lääkäri oli maaliskuussa. Ollaan tosiaan pk-seudulla, ehkä muualla sitten pidemmät jonot?

Mä oon ollu ainakin tosi tyytyväinen lääkärien toimintaan ja asioiden tehokkuuteen. Ainoa pikkuongelma julkisella puolella on se, että ovulaation ajankohtaa ei ainakaan meillä lääkkeellisesti siirretä eli jos näyttää menevän lauantaille niin sitten on voi voi ja seuraavaan kiertoon.

 

Meillä on ihan ekasta käynnistä jo 2v kun ite oon ollu vähän hidas edistymään ja tosiaan inssiin oltas meki heti päästy mutta tosiaan miehen siittiö tuotanto niin heikko että lääkäri oli sitä mieltä ettei minun kehoa turhaan tuloksettomilla hoidoilla rasiteta. Ivf tosiaan ainut toimiva keino ja sinne jonot on sen 5kk.

 

Mä söin tosiaan kp3-7 clomia ja tänään ultrassa saatiin kunnolla vastetta 7 follin verran eli ei inssiä eikä suojaamatonta seksiä tiedossa tässä kierrossa :/ seuraavaksi välikierto ja sitten puolikkaalla annostuksella uusi yritys.

Mimmi: Niin aivan, teillä on siis ivf seuraava. Okei. Nää hoidot on kyllä henkisestikin niin rankkoja että ei näitä mieluusti turhaan käy läpi. Tänään ultran jälkeen alkoi kunnolla masentaa kun tajusin, että seuraava inssimahdollisuus on kesäkuussa.. mutta minkäs sille mahtaa. Pitää ens kuussa yrittää keskittyä muihin asioihin ja nauttia alkavasta kesästä.

 

Jep, ivf/icsi. Mulla ihan kauhea neula pelko/kammo niin se vähän pelottaa ja jännittää jo valmiiksi ku täytyy laittaa tippa sun muut niin ääh mut jospa tuota, kuiteski sen verran monta kk vielä aikaa niin ei haluis vielä hirveemmin ajatella asiaa. Tuo on varmasti tympeä ku siirtyy nuo yritys kerrat :/ jospa se siitä!

 

Iltaa! Täällä ilmottautuu yksi nuori ja lapseton nainen! Ikää löytyy 22 v ja lapsettomuutta takana jo kauan, mutta vasta nyt alkuvuodesta olemme hakeutuneet tutkimuksiin!
Taustaa sen verran, että kilpirauhasen vajaatoiminta löytyy jo ennestään (lääkitys 2013 aloitettu) ja uusin löydös oli että ovulaatio ei tapahdu kunnolla ilmeisesti, sillä s-prog 7 pv oviksesta 17! Gyne ultrasi kp 12 ja sanoi ovulaation tapahtuneen jo! Kärsin siis tiputtelusta ennen kuukautisia ja kuukautisten alkamispäivä on aikaistunut jo 5 päivällä pahimmillaan!! mutta tuo progesteroni arvo mietityttää! Onko muilla kokemuksia? Mitä siihen avuksi??

Olisi mukava saada kunnon keskustelu aikaiseksi, sillä tuntuu että pää levähtää kun ei saa puhuttua ihmisten kanssa jotka oikeasti ymmärtää tämän vitutuksen, surun ja tuskan....

huh! Kiitos avautumisesta ja hyvää yötä!

 

Moikka! Tämä keskustelu on tosiaan aika hiljainen jospa tänne vipinää tulisi Mulla ei ole moisista minkäänlaisia kokemuksia, koska itselläni ei kuukautisia ole ollenkaan tai tosi tosi harvoin.. Eli en osaa auttaa tuossa asiassa, mutta muuten kyllä voin keskustelu seuraa tarjota. Itsellä siis ivf/icsi hoidot alkamassa joskus, luultavasti elo-syyskuussa. Itelläkin on sama ongelma, että on kaveri jolle puhua mutta ei se ymmärrä asioita olleskaa ja miekkosesta vielä vähemmän jutellu seuraa ku se vaan topuuttelloo "onhan sinne vielä aikaa" no ehkä on van ku nyt jo joutuu painimaan näiden asioiden kans.

 

Moi! Täällä kirjoittelee 24v lapsettomuudesta kärsivä naikkone. Mies 30v.

Taustaa; kuukautiset alkoi 12 vuotiaana ja aina ollu _e r i t t ä i n_ epäsäännölliset. Kierrot super pitkiä, vuoto välillä 5-15 päivää. Terolutia popsittu sillo ja tällö ja vuoto saatu aikaseks joka kerta. Joissakin kierroissa oon yrittäny ovista bongailla laihoin tuloksin. Ehkäsyä ei oo käytetty neljään vuoteen ja nyt on aika alottaa lapsen tekeminen tosissaan.

Tänään oli ensikäynti naistentautien pkl.
Nyt teroluteilla kierto käyntiin ja kp 3-7 letrozol, verikokeita otetaa alkukierrosta ja ultrataan kierron keskivaiheilla. Jännittävää!

 

Olis kyllä tosi kiva kun tänne sais enempi juttua aikaseks
Meillä toi kolmas icsi päätty hyperstimulaatioon ja olin viikon sairaalassa tiputuksessa, eli siirto jäi kokonaan tekemättä. Viisi alkiota saatiin pakkaseen, josta kaksi toivottavasti päästään seuraavaan kiertoon siirtämään.