Odotan pikkuveljeni tuhkaa.

Miten tämän mun aloittaman ketjun voisi muokata sellaiseksi apua- ketjuksi? missä näitä jo olemassaolevia juttuja voisi lukea, ja lisätä tähän kokemuksia ja paikkoja, henkilöitä tai tahoja, mistä apua voi saada? Äideille jotka täälläkin "huutavat" apua ilman elävää auttajaa. Ja muillekkin, kaikille jotka avun saattaisivat tätä kautta saada?

pitäisi varmaan muokata tota mun otsikkoa. eikö sellainen ketju jo palvelisi, kaikki jotka täälläkin on vähänkään kauemmin olleet tietää että koko ajan joku pyytää, kysyy, joku jo anoo apua tilanteeseensa.

On niin helvetin vaikea olla, tuntuu etten ikinä enää kenellekkään haluaisi tällaista.

 

nosto

 

eipäs nyt taas enää vaan muistella... vaan tehdään jotain, vaikka tämän ketjun muodossa. Jälleen yksi pimeä yö lähestyy ehkä jotakuta yksinäistä tai lohdutonta.

vieläkö joku keksisi nostavia sanoja niihin ehkä kylmiltä ja loputtomilta tuntuviin hetkiin? Ennenkuin aurinko nousee taas.

Mun elämäni kantava voima tuhisee nyt yöunta sängyssään. Hän on ollut ihmeellinen, viihtyi yli kaiken kuolleen kummisetänsä kotona kun siivosin ja kävin läpi kaikkia pikkuveljen papereita siellä. tämänkin takia jaksoin niin hyvin. vauvan mielestä kummisetän takinsuu ja vetskari maistui hyvin naulakostakin. ja kun mä itkin veljen keittiössä sitä siivoa, niin vauva ihasteli muuttolaatikon reunasta kummienonsa korttipakkaa suussaan. Vauva on ihmeellinen. eniten ihmettelen sitä miksi vauva oli niin rauhallinen veljeni kotona. olin varautunut siihen että vain kannan vauvaa ja siivoan ne hetket kun vauva nukkuu.

tuntuu kyllä pahalta sun puolesta, varmasti suru on nyt ihan lohduton. mistä sitä tietää, oliko kummieno vauvan luona kun oli niin rauhallinen ja viihtyi :hug:

 

Pikkuveljesi muistolle :flower:

http://www.youtube.com/watch?v=Zs_dBQJApBo

kiitos, seurasitko ehkä aiempaa ketjuani jossa tätä biisiä veljelleni etsin? kiitän myötätunnosta.

Hei! Hiukan epäröin laittaa tuota kun ajattelin että jos se jotenkin loukkaa. En tiennyt että olet etsinyt kappaletta, olen lukenut vain tämän ketjun tästä surullisesta aiheesta ja tuli heti tuo kappale mieleen. Jaksamista ja voimia, kaikkea lohdutusta näihin vaikeisiin päiviin toivotan
:hug:

 

Jälleen yksi yö lähestyy... pikkuveli on jo tuhkana. yksi etappi taas takanapäin.

mukavasti tässä ollaan nyt saatu kokea "läheisten " ja lähiomaisten" myötäeläminen ja kanssasuru. Milloin mitäkin juoruja kuuluu. jopa minunkin korviin. Äitiä taidetaan sääliä, onneksi.
Sukuriidan järjestin jo asian johdosta. ilmoitin etten halua ketään heistä nähdä enää ikinä jotka jo ennen meitä omaisia olivat tietävinään esim. veljeni kuolinsyyt ja olosuhteet. kyllä ne on niin saatanan viisaita. ihmiset jotka ei ole veljen kanssa puhuneet vuosiin.
Siedän kauniisti veljeni hautajaiset, jo äitini ja isäni takia. Sen jälkeen saa sukulaiset olla mun puolesta missä ja mitenpäin haluaa. Ja kotiini heitä en enää majoita, menkööt hotelliin. Myös hautajaisten ajan.
Tuntuu ihan veljen muiston raiskaukselta kun näin typeriä juttuja joutuu vielä miettimään. Tekisi mieli jo hiljentyä. Mutta suut vaan jauhaa. mä toivosin etten kuulisi niitä juttuja. Ja silti olen ilonen että kuulen, voin heti laittaa kitkerän surullisen palautteen suoraan osastolle mistä se tuli. Toivottaa vitut juoruajalle.
Alkaa asiallisetkin surunvalittelut kuulostaa vittuilulle. Mutta se on vaan mun pää joka sen tekee. Vituttaa kaikki veljen kuolemaan liittyvä.

 

:hug:

 

:hug:

Kiitos. edes vauvaperhepalstalta saa tukea kun oma suku on näin "ihana.." painukoon sinne kaikki minne aurinko ei enää paista.

 

Auttakaa nyt mua olen ihan rikki. Mikään ei lohduta. Ei mikään. En löydä edes enää vauvan kanssa olemisesta iloa. :'(

 

Jälleen yksi yö lähestyy... pikkuveli on jo tuhkana. yksi etappi taas takanapäin.

mukavasti tässä ollaan nyt saatu kokea "läheisten " ja lähiomaisten" myötäeläminen ja kanssasuru. Milloin mitäkin juoruja kuuluu. jopa minunkin korviin. Äitiä taidetaan sääliä, onneksi.
Sukuriidan järjestin jo asian johdosta. ilmoitin etten halua ketään heistä nähdä enää ikinä jotka jo ennen meitä omaisia olivat tietävinään esim. veljeni kuolinsyyt ja olosuhteet. kyllä ne on niin saatanan viisaita. ihmiset jotka ei ole veljen kanssa puhuneet vuosiin.
Siedän kauniisti veljeni hautajaiset, jo äitini ja isäni takia. Sen jälkeen saa sukulaiset olla mun puolesta missä ja mitenpäin haluaa. Ja kotiini heitä en enää majoita, menkööt hotelliin. Myös hautajaisten ajan.
Tuntuu ihan veljen muiston raiskaukselta kun näin typeriä juttuja joutuu vielä miettimään. Tekisi mieli jo hiljentyä. Mutta suut vaan jauhaa. mä toivosin etten kuulisi niitä juttuja. Ja silti olen ilonen että kuulen, voin heti laittaa kitkerän surullisen palautteen suoraan osastolle mistä se tuli. Toivottaa vitut juoruajalle.
Alkaa asiallisetkin surunvalittelut kuulostaa vittuilulle. Mutta se on vaan mun pää joka sen tekee. Vituttaa kaikki veljen kuolemaan liittyvä.

Nämäkin tunteet niin tuttuja... :/ Itseltäni kanssa meni välit pariin sukulaiseen kaikenlaisten juttujen jälkeen. Ja on muutamia joiden vähemmän fiksut kommentit häiritsivät pitkään... Onneksi nyt kuitenkin pystyy vähän helpommin ymmärtämään ihmisiä ja sitä että joku saattoi ihan hermostuneisuuttaankin kommentoida typerästi. Mutta onneksi niitä myötäeläjiäkin löytyi! Niin sukulaisista, ystävistä/kavereista kuin täältä palstaltakin (kiitokset! :flower: )

Jos sinulla on musta nikki ja haluat jossain vaiheessa jutella niin laita yytä!

Voimia vielä... :hug:

 

Otan osaa suruusi.. Uskon että nyt on vaikeata,ja itsekin mietin miten voin lohduttaa etten vain satu loukkaamaan tai satuttamaan sua lisää..

Vauvasi on sinulle nyt tärkeintä, hän tarvitsee sinua,on sinusta riippuvainen.
Kuolema on osa elämää, me jokainen kuolemme täältä joskus,kukin tavallaan.. toisen tapa voi tuntua epäreilulta,ja ajattelee että miksi juuri hän.. Veljesi eli elämänsä omalla tavallaan,kuin hän tahtoi ja pystyi, tahtoi itse kohtalonsa päättää,hän tunsi oman aikansa tulleen, tahtoi lepäämään..ja suojelemaan teitä muita hänen rakkaitansa täällä maan päällä.. Muistakaa häntä lämmöllä,älkää tuomitko hänen tekoaan, hän lepää nyt ja voi paremmin.
Veljesi varmasti tahtoo sinun jaksavan jatkaa elämääsi eteenpäin,ja olevan hyvä äiti siskonlapsellensa.. Muistele veljeäsi lämmöllä, kerro enosta hyviä asioita myös lapsellesi.

Voimia sinulle näin vaikeana aikana, olo helpottuu ajan kanssa

Haleja

 

:hug:

Mä olen tosi pahoillani sun menetyksestä.

Mä itse menetin äärettömän hyvän ystävän 6 vuotta sitten joulun alla.
Vieläkin iskee suru kaikkien näiden vuosien jälkeen ja ihan itku pääsee :'(

Hän myös ampui itsensä.
Hän puhui muutamaa päivää ennen kuolemaansa kun oltiin kahvilla että "Joskus tekis mieli ampua ittensä".
Mä en vaan osannu ottaa sitä niin tosissaan.
Vaikka mä tiesin että hällä on nyt just vaikeeta ja kipuja.

Edellisenä iltana puhuttiin puhelimessa kun hän oli yhteiselle ystävällemme uhannut tappaa itsensä.
Soitin hänelle ja hän todella sai mut vakuuttuneeks että kaikki on nyt hyvin ja että nähdään seuraavana päivänä töissä.

Koskaanhan tää ei sit enään töihin tullu... sen veli soitti töihin kun tän työvuoro oli alkanu ja sano vaan että "Ville" on nyt niin sairas että se ei tuu vähään aikaan töihin.
Se mein kaveri koitti soittaa sille mut se veli vastas tähän kaverin kännykkään ja saikin poliisilta luvan kertoa tapahtunut.

Vuosi tän tapahtuneen jälkeen sain käsiini Anna-Leena Härkösen kirjan Loppuunkäsitelty.
Mä olin järkyttyny sitä lukiessani että kuinka on voinu olla niin samat aatokset sillä kuin mitä minulla oli silloin kun "Ville" kuoli.
Ostin kirjan joululahjaksi myös "Villen" vanhemmille.

Olen edelleen äärettömän kiitollinen "Villen" vanhemmille siitä kuinka he ottivat meidät ystäväni kanssa mukaan käsittelemään tätä surua heidän kanssaa siihen kriisi jutskaan.

Anteeksi... tää meni nyt tämmöseks.

Mut voimia koko perheelle!