olen yrittänyt löytää kirjekaveria

lähemmäs viiskymppisestä teini-ikäisten äidistä. Ihan tavallinen ihminen on hakusessa. Ei ylipirteä pärjääjä muttei toisaalta miljoonan ongelman kanssa painivakaan. Joku, joka hyväksyy erilaisuutta eli ei tuomitse, vaikkei omisteta asuntoja eikä autoja. Joku, joka kirjoittaa enemmän kuin yhden kirjeen.
Onko meikäläiselle kirjeenvaihtopalstaa missään?

 

Hei minä olen 43 kohta (ensvuod alussa) ja mulla on kaksi isoa ja kaksi pienempää lasta että teiniät on just eletty ja uhmat menossa.laita tänne yv:nä sun osoittetta puh nro .sähköpostia tms,niin jos kelpaan :wave: täällä ollaan Etelä-pohjanmaalla ja kiva olis aikuista seuraa saada kun mies on aina töissä .

 

täällä yksi kohta viiskymppinen jolla yksi jo tuon pahimman murkkuiän ohittanut (toivottavasti!) mutta ne ongelmat toki erittäin hyvin muistissa vielä. Ja seuraava murkkuiän kynnyksellä joskus 3-4 v kuluttua sitten, toivottavasti ei yhtä ongelmaisena.
Rekkaudu ja laita yksityisviestiä niin saat sähköpostiosoitteeni.
Minä rakastan kirjeenvaihtoa ja nimenomaan erilaisten ihmisten kanssa erilaisista asioista.

 

\

lähemmäs viiskymppisestä teini-ikäisten äidistä. Ihan tavallinen ihminen on hakusessa. Ei ylipirteä pärjääjä muttei toisaalta miljoonan ongelman kanssa painivakaan. Joku, joka hyväksyy erilaisuutta eli ei tuomitse, vaikkei omisteta asuntoja eikä autoja. Joku, joka kirjoittaa enemmän kuin yhden kirjeen.
Onko meikäläiselle kirjeenvaihtopalstaa missään?

Olen itse laittanut maili- tai kirjekamuhakemuksen, olen vastannut lukuisiin. Olen liian nuori tai liian vanha, tai mitä lie. Eipä tunnu löytyvän. Aikoinaan laitoin näitä useitakin, aina yhtä turhaan. Jos nyt antaisin osoitteeni, tuskinpa kirjoittaisit. Yheen tai kymmenennen kirjeen jälkeen lopettaisit, sillä
Olen liian
köyhä/ hyväosainen,
koulutettu / kouluttamaton moukka,
hyväosainen ja muka-jotain-enemmän / luuseri ja mitättömyys
väärine harrastuksine kummalinen / erikoisuuden tavoittelija
osakkeen ja autonomistaja / nousukas / miehen siivellä eläjä


En suostu marttyyriksi, en kotipiiaksi, olen liian ylpeä ja vahva.
Ongelmat ovat arkisia, joskus tuntuu että niiden alle lyhistyy, joskus on elo pelkkää tasaista tietä ja onnea ja hymyä.
Lapsia on, eri-ikäisiä
Elämää elettynä, koettuna,

 

minut löytää sp. osoitteesta tattikatti@yahoo.com!

 

:wave: täällä on yks äiti joka ei omista omaa asuntoa eikä autoa ja on asumuserossa. lapsia on 4, 10, 14, 17 ja 21. 17 vuotiaalla on 10vk tyttölapsi, niin ihana...... musta voisit saada kirjekaverin. mun meili on teijav@luukku.com. rakastan kirjoittamista.

 

Nimimerkille Etsijä. Viehätyin kommentistasi kovasti. Jos kaipaat pitkäaikaista sähköpostiystävää laita minulle yksityisviesti

 

\

Nimimerkille Etsijä. Viehätyin kommentistasi kovasti. Jos kaipaat pitkäaikaista sähköpostiystävää laita minulle yksityisviesti

Siis minä?
Jos nyt olisi semmonen hymiö, jolla on silmät hämmästyksestä ymmäyrkäisenä, niin laittaisin semmosen.

Kuule, kerrotko ihan julkisesti, mikä siinä -oikeasti- ns. viehätti?? Yleensä kun saan kintuilleni just näiden syiden takia. Eikös muuten ole kummallista että riippuen siitä, millä ammattinimikkeellä elantoni hankin, olen joko tyhmä, yksinkertainen, epäonnistuja tai sitten minusta tulee mielenkiintoinen ja ihan normalijärkinen olento.
Riippuen mitä kerron itsestäni, olen joko tylsä tai mielenkiintoinen - ja koko ajan olen ihan sama ihminen

Eräs pitkäaikaiseksi lupautunut lopetti heti alkumetreillä - vaikaumuksemme/elämänfilosofiamme olivat kuulemma niin erilaiset, hän ei voi kirjoittaa kanssani kun ei enää ole mitään sanottavaa. Siihen asti sitä oli, paljon ja kivaa ja hauskaa oli

Toinen lopetti hiljaa mitään sanomatta, vaikka puhe oli että ilmoitetaan jos ei kiinnosta.
Ja niin teki toinenkin.
Että silleen. Mutta saatanpa sulle kirjoittakin, jos nyt vähän vielä...

:wave:

 

Etsijälle. Tulipa palautetta, hoh, hoh. Olen aina ajatellut että ihmissuhteet, ystävyyssuhteet ovat elämää rikastuttava asia. Ja, että vaikka asioista ollaan eri mieltä keskusteluyhteys säilyy. Tarkennan siis viestiäni: jos etsit elämää uteliaasti, mutta toisaalta skeptisesti seuraavaa ihmistä; jo pahimmat "lapsentaudit" potenutta aikuista ota yhteytta. Jätän asian julkisen puimisen tähän.

 

Minäkin olen etsinyt nimenomaan ikäistäni naisihmistä,äitiä kirjeystäväksi,ajatusten vaihtajaksi.Joskus tuntuu,että LIIAN erilaiset ajatukset/mielipiteet saavat kirjoittelun tyssäämään siihen paikkaan.Eikö tarkoitus juuri olekin VAIHTAA ajatuksia??Ei kai ole olemassa sen paremmin oikeita kuin vääriäkään mielipiteitä.Jokainen meistä on mikä on,oma persoonallinen itsensä.Haluaisin ajatusten vaihtoon myös esim.romaninaisten tai maahanmuutajanaisten kanssa.

 

\

Minäkin olen etsinyt nimenomaan ikäistäni naisihmistä,äitiä kirjeystäväksi,ajatusten vaihtajaksi.Joskus tuntuu,että LIIAN erilaiset ajatukset/mielipiteet saavat kirjoittelun tyssäämään siihen paikkaan.Eikö tarkoitus juuri olekin VAIHTAA ajatuksia??Ei kai ole olemassa sen paremmin oikeita kuin vääriäkään mielipiteitä.Jokainen meistä on mikä on,oma persoonallinen itsensä.Haluaisin ajatusten vaihtoon myös esim.romaninaisten tai maahanmuutajanaisten kanssa.

Mielestäni erilaisuus rikastuttaa maailmaa. Olisi äärimmäisen tylsää jos kaikki olisi samaan muottiin valettu ja omat ystävätkin olisi kaikki samanlaisia, samanlaiset ajautukset ja kaikki. ajatustenvaihto on mielenkiintoista ja saattaa myös opettaa puolen ja toisin kunhan kumpikaan ei ala henkeen ja vereen tuputtamaan sitä omaa kantaansa vaan hyväksyy toisen ihmisen sellaisena kuin tämä on. Ja kirjeenvaihdossa nimenomaan tämä voi toimia täysin erilaisten ihmisten kanssa eikä sillä ole väliä mitä olet, mitä omistat (mihin ap viittasi), eihän niistä "metsähehtaareista" tai auton vuosimallista tai autottomuudesta tarvitse edes keskustella. Ne on kuitenkin sivuseikkoja ainakin minulla kun minä kirjoittelen, en minä niitä kysele, eikä suoraansanoen kiinnosta tietääkään, ei ne ihmistä tee. Maallinen mammona ja taloudellinen tilanne on kuitenkin sellainen asia josta ei nykyään edes voi olla niin kamalan varma (kun se optiokeskustelukin käy kuumana, kultalusikka suuhun syntyminenkään ei taida taata mitään kun omaisuuskin voi mennä tavalla tai toisella), mutta ihminen on ihminen ja ajatukset ja ajattelukyky säilyy vaikka ajatuksetkin voi muuttua mutta eihän se vaarallista ole, me kaikki muutummekin, mutta sekin on hyväksyttävä asia eikä senkään pitäisi ystävyyttä, ainakaan kirjeystävyyttä kaataa, jos asialinjalla kuitenkin säilytään eikä toista arvostella, arvoteta ja ainakaan haukuta mielipiteitteinsä tms vuoksi.

 

Tällainen uusien tuttavien etsiminen on rikasta ja erittäin pelottavaakin. Sitä niinkuin olettaa löytävänsä "kunnon ihmisiä". Sitten ajan myötä jutut muuttuu siihen, että huomaakin toisen kirjoittavan vain omista tarpeistaan. Eli toisen jutut sisältävät sen juuri millaisen materian sisällä hän elää ja kuinka erinomainen ja virheetön ihminen on. Keskustelua ei synny, koska tämä toinen kuulee vain omat juttunsa. Jos keskustelua yrittää aikaiseksi saada, vastaan tulee vain piikki tyyliin minä olen niin viisas ja mainio että asia onkin näin. Luottamuksen rikkominen välinpitämättömyydestä ei ole mikään virhe, vaan ikävä sattuma. Tämä saa ainakin minut vetäytymään takavasemmalle ja todella miettimään tarkkaan, löytyykö niitä "kunnon ihmisiä" sitten lainkaan täältä esimerkiksi.

 

Täällä paljolti kait pyörivät samat ihmiset. Minuakin kiinnostaisi tietää, onko mitään muuta palstaa,mistä voisi löytää tällainen kypsä äiti kirjekaverin!

 

\

Tällainen uusien tuttavien etsiminen on rikasta ja erittäin pelottavaakin. Sitä niinkuin olettaa löytävänsä "kunnon ihmisiä". Sitten ajan myötä jutut muuttuu siihen, että huomaakin toisen kirjoittavan vain omista tarpeistaan. Eli toisen jutut sisältävät sen juuri millaisen materian sisällä hän elää ja kuinka erinomainen ja virheetön ihminen on. Keskustelua ei synny, koska tämä toinen kuulee vain omat juttunsa. Jos keskustelua yrittää aikaiseksi saada, vastaan tulee vain piikki tyyliin minä olen niin viisas ja mainio että asia onkin näin. Luottamuksen rikkominen välinpitämättömyydestä ei ole mikään virhe, vaan ikävä sattuma. Tämä saa ainakin minut vetäytymään takavasemmalle ja todella miettimään tarkkaan, löytyykö niitä "kunnon ihmisiä" sitten lainkaan täältä esimerkiksi.

 

\

Tällainen uusien tuttavien etsiminen on rikasta ja erittäin pelottavaakin. Sitä niinkuin olettaa löytävänsä "kunnon ihmisiä". Sitten ajan myötä jutut muuttuu siihen, että huomaakin toisen kirjoittavan vain omista tarpeistaan. Eli toisen jutut sisältävät sen juuri millaisen materian sisällä hän elää ja kuinka erinomainen ja virheetön ihminen on. Keskustelua ei synny, koska tämä toinen kuulee vain omat juttunsa. Jos keskustelua yrittää aikaiseksi saada, vastaan tulee vain piikki tyyliin minä olen niin viisas ja mainio että asia onkin näin. Luottamuksen rikkominen välinpitämättömyydestä ei ole mikään virhe, vaan ikävä sattuma. Tämä saa ainakin minut vetäytymään takavasemmalle ja todella miettimään tarkkaan, löytyykö niitä "kunnon ihmisiä" sitten lainkaan täältä esimerkiksi.

Uusi yritys, edellinen karkasi käsistä..

Itse käytän aika usein ilmaisua, että olenpa minä sitten fiksu, tai minä tiedän kaiken. Se on vitsi. Itseironiaa. En ole ikinä ajatellutkaan, ettei sitä joku tajuaisi sieltä kirjoituksen keskeltä.

Itse olen huono kommentoimaan toisen kirjoituksia. Jos joku kertoo päivästään, viikostaan, ajatuksistaan, ikään kuin kuuntelen. Aha. Kysymysten tai kommenttien esittäminen tuntuu tyhmältä, kun ei ole mitään sanottavaa. On vain että aha.
Joskus voi todeta, miten erilaiset on maailmat, itsekseen, mutta ei sitä ääneen tohdi sanoa.
On minulla ainakin tällä hetkellä pari kolme kirjekamua, joiden kanssa ajatusten vaihto sujuu, emmekä odota toisen koko ajan kommentoivan omia juttuja. Se, että kertoo omista asioistaan, riittää. Sieltäs itten joskus tulee semmosta, mistä juttua lähtee kulkemaan....
No, minä ainakin olen vaikea ihminen ihan liveänkin, saatika sitten kirjeissä.

 

Ehkä minä nyt en ihan tuota tarkoittanut. Lyhyesti sanottuna olettaisi että jokainen varmaan odottaa luottamusta, jonkinlaista myötäelämistä ja oman navan ulkopuolelle tulemista. Ei tämä tarkoita sitä, että jokaista kirjoitusta ja lausetta pitäisi kommentoida, tai sitä että vaikka maailmat ovat erilaisia toista ei voisi ymmärtää. Sehän on vain rikasta, kuten joku täällä jo sanoi.

 

TÄÄLLÄ OLISI YKSI PIAN 42 VUOTIAS KOTIÄITI JOKA MIELELLÄÄN OTTAA UUSIA KIRJEKAVEREITA, YSTÄVIÄ EI OLE KOSKAAN LIIKAA. JOS KIINNOSTAA NIIN MINUSTA SAAT PITKÄAIKAISEN YSTÄVÄN. LAITA POSTIA TULEMAAN OSOITTEESEEN SUOMA_SUOMETAR@SUOMI24.FI

TÄMÄ ILMOITUS EI VANHENE!

 

olen myös yli neljäkymmentä vuotias nainen täältä varsinais suomest
ja haluaisin kirjekaverin ,en ole ihmeiden tekijä vaikka olen viiden lapsen äiti. siihen mahtuu iloja ja suruja sekä päivänpaistetta,ha
en ihmistä jonka kanssa voisi keskustella kaiken laisista asioista lasten kasvatuksesta puutarhanhoitoon,ei näkö ei koko kriteeriä eikä uskontomuoto,kaikki kelpaa,

 

\

[
Itse käytän aika usein ilmaisua, että olenpa minä sitten fiksu, tai minä tiedän kaiken. Se on vitsi. Itseironiaa. En ole ikinä ajatellutkaan, ettei sitä joku tajuaisi sieltä kirjoituksen keskeltä.

Kirjoitettu teksti (näyttöpäätteellä, tekstiviestinä tai kirjeissä) rajaa valitettavasti pois tiedon siitä, millaisella äänensävyllä ajatus on tarkoitus ilmaista vastaanottajalle. Lukija ei näe muuta kuin kirjaimet, mustaa valkoisella, tunne ei välity, ei toimi kehon kieli, joka kuitenkin on yksi oleellinen osa viestintää.
Kuinka paljon väärinkäsityksiä ja väärinymmärrystä onkaan syntynyt, kun viestin lähettäjä ja vastaanottaja ovat eri aaltopituudella; itseironia muuttuu toisen silmissä itsekehuksi, vitsit piikittelyksi, empatia säälittelyksi, jne.
Varovainen saa olla ja silti tulee joskus lunta tupaan, äyts!

 

Ihan uteliaisuuttani urkin tätä ketjua ja kysyn teiltä:
Kirjoittiko kukaan koskaan kenellekään?

 

Minä kirjoitan. mutta vastauksia ei yleensä kuulu...

 

Misulle: äh, tosi tylsää, jos lähettämiisi viesteihin ei viitsitä edes vastata
Ei luulisi olevan suuri vaiva painaa sen verran reply-painiketta, että ilmoittaisi "kiitos kirjeestä/meilistä, mutta nyt ei natsannut" tjtkin.

 

\

Minä kirjoitan. mutta vastauksia ei yleensä kuulu...

niin, tai sitten lyhyestä virsi kaunis.

 

\

\

Minä kirjoitan. mutta vastauksia ei yleensä kuulu...

niin, tai sitten lyhyestä virsi kaunis.

Mitähän tuo nyt tarkoittaa, en minä ainakaan ymmärrä.

 

Täällä 42-vuotias äiti,asun etelä-suomessa/hämeenläänin rajalla.Lapsia kolme,vanhin 21v,keskimmäinen melkein 18v. ja nuorin 9kk .Olen ainakin mieleltäni nuori/nuorekas (ulkomuoto tosin jo rapistunut).Olisi kiva kirjoitella samanikäisten äitien kanssa ,aina kun aikaa liikenee.Ulkoiluseurakaan ei olisi pahitteeksi jos samalla paikkakunnalla satutaan asumaan.Vauvallisia kavereita ei ole,muilla vauvat on jo lapsenlapsia.Kirpparit on ok ja lemmikkejä pitää olla (on mielipiteeni). :wave: :wave: =)