olen yrittänyt löytää kirjekaveria

[vieras]

VS: olen yrittänyt löytää kirjekaveria
Lainaa viestiä

Täällä 42-vuotias äiti,asun etelä-suomessa/hämeenläänin rajalla.Lapsia kolme,vanhin 21v,keskimmäinen melkein 18v. ja nuorin 9kk .Olen ainakin mieleltäni nuori/nuorekas (ulkomuoto tosin jo rapistunut).Olisi kiva kirjoitella samanikäisten äitien kanssa ,aina kun aikaa liikenee.Ulkoiluseurakaan ei olisi pahitteeksi jos samalla paikkakunnalla satutaan asumaan.Vauvallisia kavereita ei ole,muilla vauvat on jo lapsenlapsia.Kirpparit on ok ja lemmikkejä pitää olla (on mielipiteeni).

Oli pakko laittaa viesti uudelleen,kun ymmärsin vasta nyt rekisteröityä!Eli viestejä,KIITOS!Mailitse ja oikeat kirjeetkin ovat tervetulleita (kysy osoitteeni maililla) :wave: :wave: :wave: :hug:

 

\

lähemmäs viiskymppisestä teini-ikäisten äidistä. Ihan tavallinen ihminen on hakusessa. Ei ylipirteä pärjääjä muttei toisaalta miljoonan ongelman kanssa painivakaan. Joku, joka hyväksyy erilaisuutta eli ei tuomitse, vaikkei omisteta asuntoja eikä autoja. Joku, joka kirjoittaa enemmän kuin yhden kirjeen.
Onko meikäläiselle kirjeenvaihtopalstaa missään?

No just. Sama täällä, tosin lopetin etsimisen jo joitakin kuukausia sitten. Kun lapset ovat pieniä ja äidit kököttävät kotona, he kaipaavat seuraa - ja vips, ilmoitus on lehdessä. Kirjeet kulkevat vilkaasti - kunnes... toinen menee töihin. Hän yrittää vielä sinnitellä ja kirjoittaa muutaman kirjeen, mutta lopettaa sitten. Siinähän olet ilman sitäkin mukavaa kirjekaveria. - Ilmoitat täällä - sinulle vastaa rempseä rääväsuu, joka kuitenkin on myönteinen tapaus. Vastaat, muutama meili vaihdetaan - kunnes nainen osoittautuu himohihhuliksi eli on beserwisser pahimmasta päästä. Et voi kuin lopettaa. Sitten tiellesi osuu vihonviimeinen tapaus: lukihäiriöinen sönkkö, joka onnistuu kirjoittamaan ensin ihan suht. kivan viestin - seuraavan logiikasta ei ota selvää. - Minulla on yksi kirjekaveri ja hän on kertakaikkiaan yliveto. Hän kirjoittaa takuuvarmasti, vaikka on monta lasta ja opiskellakin pitää. Hän on materialistisesti köyhä, mutta henkisesti ei todellakaan. - Onko tämä maa jo niin vauras, että kaikki sisäinen elämä ja kulttuuri kuihtuu?

 

\

\

Nimimerkille Etsijä. Viehätyin kommentistasi kovasti. Jos kaipaat pitkäaikaista sähköpostiystävää laita minulle yksityisviesti

Siis minä?
Jos nyt olisi semmonen hymiö, jolla on silmät hämmästyksestä ymmäyrkäisenä, niin laittaisin semmosen.

Kuule, kerrotko ihan julkisesti, mikä siinä -oikeasti- ns. viehätti?? Yleensä kun saan kintuilleni just näiden syiden takia. Eikös muuten ole kummallista että riippuen siitä, millä ammattinimikkeellä elantoni hankin, olen joko tyhmä, yksinkertainen, epäonnistuja tai sitten minusta tulee mielenkiintoinen ja ihan normalijärkinen olento.
Riippuen mitä kerron itsestäni, olen joko tylsä tai mielenkiintoinen - ja koko ajan olen ihan sama ihminen

Eräs pitkäaikaiseksi lupautunut lopetti heti alkumetreillä - vaikaumuksemme/elämänfilosofiamme olivat kuulemma niin erilaiset, hän ei voi kirjoittaa kanssani kun ei enää ole mitään sanottavaa. Siihen asti sitä oli, paljon ja kivaa ja hauskaa oli

:wave:

Huomaatko miten usein puhut vain itsestäsi? Kerro ja kuvaile millainen vakaumus tuolla pitkäaikaiseksi lupautuneella oli?

 

Minullekin osui yksi sellainen besserwisseri että päätä huimasi välillä. Viesteissä vilisi materiaaliset luettelot ja hänpä tiesi aina kaiken paremmin. Oli kaiken lisäksi loistava vartaloinen, kaunis ja keskusteluyritykseni kuittasi luettelemalla oppiarvonsa ja työpaikkansa. Entisten ja nykyisten miesten sosiaaliset asemat. On myös tullut vastaan joku joka ykskaks lopettaa ja sitten puolen vuoden päästä näkyy koneella viesti, että on nyt puolisen vuotta ollut niin kiire ettei ole ehtinyt kirjoitella, josko nyt yritettäisi taas. Miksei sitten voi kertoa sitä todellista syytä. En oikein jaksa uskoa, että aikaa ei olisi minkäänlaisen viestin lähettämiseen puoleen vuoteen.

 

\

Minullekin osui yksi sellainen besserwisseri että päätä huimasi välillä. Viesteissä vilisi materiaaliset luettelot ja hänpä tiesi aina kaiken paremmin. Oli kaiken lisäksi loistava vartaloinen, kaunis ja keskusteluyritykseni kuittasi luettelemalla oppiarvonsa ja työpaikkansa. Entisten ja nykyisten miesten sosiaaliset asemat. On myös tullut vastaan joku joka ykskaks lopettaa ja sitten puolen vuoden päästä näkyy koneella viesti, että on nyt puolisen vuotta ollut niin kiire ettei ole ehtinyt kirjoitella, josko nyt yritettäisi taas. Miksei sitten voi kertoa sitä todellista syytä. En oikein jaksa uskoa, että aikaa ei olisi minkäänlaisen viestin lähettämiseen puoleen vuoteen.

Joskus sitten on sellainenkin sattunut että ei uskalla hänelle yhtään mitään itsestään ja elämästää kirjoittaa ettei vaan sattuis loukkaamaan toista. kerran erehdyin kirjoittelemaan kesälomasuunnitelmista ja johan tekstiä tuli että niin ne rikkaat ja hänellä ei monen lapsen kanssa ole varaa. Ei sitten uskaltanu sunnuntairuuastakaan keskustella jotta ei vaan menis hänen mielestä kehumisen puolelle. Ja en ees kehunut

 

\

\

\

Nimimerkille Etsijä. Viehätyin kommentistasi kovasti. Jos kaipaat pitkäaikaista sähköpostiystävää laita minulle yksityisviesti

Siis minä?
Jos nyt olisi semmonen hymiö, jolla on silmät hämmästyksestä ymmäyrkäisenä, niin laittaisin semmosen.

Kuule, kerrotko ihan julkisesti, mikä siinä -oikeasti- ns. viehätti?? Yleensä kun saan kintuilleni just näiden syiden takia. Eikös muuten ole kummallista että riippuen siitä, millä ammattinimikkeellä elantoni hankin, olen joko tyhmä, yksinkertainen, epäonnistuja tai sitten minusta tulee mielenkiintoinen ja ihan normalijärkinen olento.
Riippuen mitä kerron itsestäni, olen joko tylsä tai mielenkiintoinen - ja koko ajan olen ihan sama ihminen

Eräs pitkäaikaiseksi lupautunut lopetti heti alkumetreillä - vaikaumuksemme/elämänfilosofiamme olivat kuulemma niin erilaiset, hän ei voi kirjoittaa kanssani kun ei enää ole mitään sanottavaa. Siihen asti sitä oli, paljon ja kivaa ja hauskaa oli

:wave:

Huomaatko miten usein puhut vain itsestäsi? Kerro ja kuvaile millainen vakaumus tuolla pitkäaikaiseksi lupautuneella oli?

Puhun aika paljon itsestäni. Kerron mitä minulle kuuluu. Silloin kerron kyllä ihan itsestäni.
Riippuen siitä,mitä toinen on edell, viestissä kirjoittanut, kommentoin niitä. Aina en osaa kommentoida. En osaa väkisellä vääntää mitään sitten.
Luen kyllä koko viestin.

En tiedä millainen vakaumus tulla pitkäaikaiseksi lupautuneella oli tai on. En todellakaan tiedä. Hän ei kertonut sitä. Meillä oli muutama hauska viesti puolin ja toisin, ymmärsin hänen kommentistaan että hänestä on hauskaa kirjoitella kanssani, ja on iloinen että on minut löytänyt. Kirjeemme olivat juuri vuorovaikutteisia, ei siis yksinpuhelua
Mutta ..
kerroin sitten mikä on minun oma vakaumukseni. Hän sanoi, että meidän vakaumuksemme eivät kohtaa missään kohtaan,. Ehkä hän on #&%£$!* tai satanisti sitten, tai kehittelyt jonkin oma uskontosuunnan eikä hän halunnut kirjekamuksi ketään, jolla on toisenlainen ajattelumalli OMASTA elämästä ja sen toteuttamisesta.

En tiedä enkä enää välitäkään tietää. En vain enää usko enkä luota siihen, että mistään mitään pitkäaikaista tulisi.

Mulla on ollut teinivuosista asti kirjekamu, jonka kanssa nyt taisi päättyä. Sain häneltä pitkän tauon jälkeen "kummallisen" = etäisen kirjeen. Kirjeen lopussa hän toivotti hyvää syskyn jatkoa, mikä on häneltä epätavallinen kommentti. Laitoin takaisin kirjeen jossa kysyin suoraan, haluaako hän enää jatkaa kirjoittelua. En ole saanut vastausta, se on ilmeisesti vastaus.
Meidän elämämme ovat tällä hetkellä hyvin HYVIN erilaiset, ja elämänTAVAT ovat myös ihan ääripäissä. Ei se minua haitannut, vaikken ymmärtänytkään hänen valintojaan ja ihmettelin joitakin niistä hänelle, yritin kuitenkin olla moralisoimatta. Häntä se kait haittasi.
Olisi ollut myös kiva kuulla mitä hänen lapsilleen kuuluu, mutta lapsistaan hän ei ole 10 vuoteen kirjoittanut, vain petikumppaneistaan ja ryyppyilloistaan ..
:x

Aika aikaa kutakin.

 

minusta kirjeiden kirjoittelu on hyvin pitkälle vastavuoroinen juttu ja sen luonne riippuu siitä toisesta kirjoittelijasta. Jos molemmat on sellaisia että kirjoittavat paljon tästä päivästä ja elävästä elämästä, arkipäivän tapahtumista niin sehän toimii jos oman kirjoittamisen lisäksi jaksaa vielä lukea mitä toinenkin kirjoittaa. Mutta hyviin tapoihin kuuluu edes hiukan kommentoida toisen kirjettä/meiliä, mutta eihän se tarkoita että jokaisesta lauseesta pitäisi kommenttia vääntää, eihän me niin jatkuvasti face-to-face kontaktissakaan tehdä vaan joskus asia etenee niin että toinen puhuu enemmän itsestään ja sitten toinen vastaavasti kertoo ne viime aikojen kuulumiset.
Minusta ainakin on ihan oikeasti kiva tietää mitä ystävä ja hänen perheensä tekee, kuulla esim miten isänpäivä sitten menee, mitä lapset teki isänpäivälahjaksi yms. Samoin vaikka miten Halloween pippalot meni vaikken itse niitä viettäisikään.
Mutta joidenkin ihmisten kanssa sitten se keskustelu voi olla hyvin paljon syvällisempääkin, pohditaan kaikki maailmanmenot ja lapsen uhmakohtauksetkin, se miltä se itsestä ja miltä se toisesta tuntuu.
Ja vaikka jotkut sanookin esim tällä palstalla inhoavansa jotakin ruokagalluppuja enkä minäkään niihin yleensä vastaa niin jopa ruoka voi olla keskustelun aihe. Ihan totta! Joku voi todeta että teinpä sitä ja sitä ruokaa ja siitä herääkin kysymys että milläs reseptillä teit.
Yhtälailla voidaan vaikka idols kilpailijat ruotia perin pohjin ja arvostella, mutta sekin vain jos toinen on kiinnostunut. Mutta ei se ketään "tapa" eikä varmaan ihan kuoliaaksi ikävystytä jos satunkin tilittämään mielipiteeni vaikka sitten noista Idolseista tai vaikka tulevista presidentinvaaleista ja toista ei kiinnosta tippaakaan. Hänhän voi rehellisesti vastata että eipä kiinnosta enkä seuraavaan meiliin laita enemmältä ko aiheesta, mutta jos toinen esittääkin mielipiteitä ja jatkokysymyksiä/kommentteja niin siitäkin voi mielenkiintoinen keskustelu syntyä.
Aina voi jättää kommentoimatta aiheen joka ei itseä miellytä sillä ei varmaan meileitse ole tarkoitus tapellakaan. Mutta toisaalta minä pyrin hiukan pitämään mielessä millainen se kirjeen/meilin vastaanottaja on jotta en jollakin asialla ihan tieten tahtoen loukkaisi hänen arvomaailmaansa. jos tietää vaikka että toinen on absolutisti niin ei sitten kannata alkaa tilittämään perjantai-illan juomisiaan tai jos toinen on juuri kokenut kipeän keskenmenon niin ei kannata lähteä ruotimaan naapurin tienityton raskautta ja toteamaan että abortti sen pitäisi tehdä.
Mutta jos se kirjeystävyys ei toimi niin se ei toimi, eihän me elävässä elämässäkään kaikkien kanssa sydänystäviä olla. Kemiat kohtaa tai sitten ei. Mutta toisaalta hyvin erilaisten ihmisten kanssa voi olla ystäviä ihan elävässä elämässäkin, ei kaikilla tarvitse olla samaa lukumäärää samassa iässä hankittuja lapsia tai omakotitaloa ja siellä neliöitä yhtä paljoa yms yms
Ja edelleen odottelen yhteydenottoja jos jotakuta kiinnostaa

 

Täällä kans yksi 45-vuotias 4 lapsen äiti odottaa postia.Kaksi on jo aikuista ja kaksi alle kouluikäistä. Kirjoita yksityisviestiin mailiosoitteesi tai postiosoitteesi jos kiinnostaa.Täältä kaksplussan sivuilta on silti aika vaikeaa löytää kirjekaveri/tai mailikaveria. =)

 

\

Täällä kans yksi 45-vuotias 4 lapsen äiti odottaa postia.Kaksi on jo aikuista ja kaksi alle kouluikäistä. Kirjoita yksityisviestiin mailiosoitteesi tai postiosoitteesi jos kiinnostaa.Täältä kaksplussan sivuilta on silti aika vaikeaa löytää kirjekaveri/tai mailikaveria. =)

Niin on. Täältä on vaikea löytää kirje-tai mailikaveria. :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed:

 

\

\

Täällä kans yksi 45-vuotias 4 lapsen äiti odottaa postia.Kaksi on jo aikuista ja kaksi alle kouluikäistä. Kirjoita yksityisviestiin mailiosoitteesi tai postiosoitteesi jos kiinnostaa.Täältä kaksplussan sivuilta on silti aika vaikeaa löytää kirjekaveri/tai mailikaveria. =)

Niin on. Täältä on vaikea löytää kirje-tai mailikaveria. :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed:

Oletkos itse kirjoittanut kenellekään tähän ketjuun? Minä en ole yhtään meiliä saanut. Onko ihmisten vaatimukset korkeat vai mistä on kyse?

 

\

\

\

Täällä kans yksi 45-vuotias 4 lapsen äiti odottaa postia.Kaksi on jo aikuista ja kaksi alle kouluikäistä. Kirjoita yksityisviestiin mailiosoitteesi tai postiosoitteesi jos kiinnostaa.Täältä kaksplussan sivuilta on silti aika vaikeaa löytää kirjekaveri/tai mailikaveria. =)

Niin on. Täältä on vaikea löytää kirje-tai mailikaveria. :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed:

Oletkos itse kirjoittanut kenellekään tähän ketjuun? Minä en ole yhtään meiliä saanut. Onko ihmisten vaatimukset korkeat vai mistä on kyse?

sen kun tietäisi.

 

\

\

\

\

Täällä kans yksi 45-vuotias 4 lapsen äiti odottaa postia.Kaksi on jo aikuista ja kaksi alle kouluikäistä. Kirjoita yksityisviestiin mailiosoitteesi tai postiosoitteesi jos kiinnostaa.Täältä kaksplussan sivuilta on silti aika vaikeaa löytää kirjekaveri/tai mailikaveria. =)

Niin on. Täältä on vaikea löytää kirje-tai mailikaveria. :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :asha
med: :ashamed: :ashamed:

Oletkos itse kirjoittanut kenellekään tähän ketjuun? Minä en ole yhtään meiliä saanut. Onko ihmisten vaatimukset korkeat vai mistä on kyse?

sen kun tietäisi.

Olen tuolla kirje/mailipuolella vastanut muutamiin mutta eipä ole vastausta kuulunut, olen kyllä muutaman hyvän kirjekaverin täältä löytänytkin aikoinaan. =)

 

\

\

\

\

Nimimerkille Etsijä. Viehätyin kommentistasi kovasti. Jos kaipaat pitkäaikaista sähköpostiystävää laita minulle yksityisviesti

Siis minä?
Jos nyt olisi semmonen hymiö, jolla on silmät hämmästyksestä ymmäyrkäisenä, niin laittaisin semmosen.

Kuule, kerrotko ihan julkisesti, mikä siinä -oikeasti- ns. viehätti?? Yleensä kun saan kintuilleni just näiden syiden takia. Eikös muuten ole kummallista että riippuen siitä, millä ammattinimikkeellä elantoni hankin, olen joko tyhmä, yksinkertainen, epäonnistuja tai sitten minusta tulee mielenkiintoinen ja ihan normalijärkinen olento.
Riippuen mitä kerron itsestäni, olen joko tylsä tai mielenkiintoinen - ja koko ajan olen ihan sama ihminen

Eräs pitkäaikaiseksi lupautunut lopetti heti alkumetreillä - vaikaumuksemme/elämänfilosofiamme olivat kuulemma niin erilaiset, hän ei voi kirjoittaa kanssani kun ei enää ole mitään sanottavaa. Siihen asti sitä oli, paljon ja kivaa ja hauskaa oli

:wave:

Huomaatko miten usein puhut vain itsestäsi? Kerro ja kuvaile millainen vakaumus tuolla pitkäaikaiseksi lupautuneella oli?

Puhun aika paljon itsestäni. Kerron mitä minulle kuuluu. Silloin kerron kyllä ihan itsestäni.
Riippuen siitä,mitä toinen on edell, viestissä kirjoittanut, kommentoin niitä. Aina en osaa kommentoida. En osaa väkisellä vääntää mitään sitten.
Luen kyllä koko viestin.

En tiedä millainen vakaumus tulla pitkäaikaiseksi lupautuneella oli tai on. En todellakaan tiedä. Hän ei kertonut sitä. Meillä oli muutama hauska viesti puolin ja toisin, ymmärsin hänen kommentistaan että hänestä on hauskaa kirjoitella kanssani, ja on iloinen että on minut löytänyt. Kirjeemme olivat juuri vuorovaikutteisia, ei siis yksinpuhelua
Mutta ..
kerroin sitten mikä on minun oma vakaumukseni. Hän sanoi, että meidän vakaumuksemme eivät kohtaa missään kohtaan,. Ehkä hän on #&%£$!* tai satanisti sitten, tai kehittelyt jonkin oma uskontosuunnan eikä hän halunnut kirjekamuksi ketään, jolla on toisenlainen ajattelumalli OMASTA elämästä ja sen toteuttamisesta.

En tiedä enkä enää välitäkään tietää. En vain enää usko enkä luota siihen, että mistään mitään pitkäaikaista tulisi.

Mulla on ollut teinivuosista asti kirjekamu, jonka kanssa nyt taisi päättyä. Sain häneltä pitkän tauon jälkeen "kummallisen" = etäisen kirjeen. Kirjeen lopussa hän toivotti hyvää syskyn jatkoa, mikä on häneltä epätavallinen kommentti. Laitoin takaisin kirjeen jossa kysyin suoraan, haluaako hän enää jatkaa kirjoittelua. En ole saanut vastausta, se on ilmeisesti vastaus.
Meidän elämämme ovat tällä hetkellä hyvin HYVIN erilaiset, ja elämänTAVAT ovat myös ihan ääripäissä. Ei se minua haitannut, vaikken ymmärtänytkään hänen valintojaan ja ihmettelin joitakin niistä hänelle, yritin kuitenkin olla moralisoimatta. Hänt se kait haittasi.
Olisi ollut myös kiva kuulla mitä hänen lapsilleen kuuluu, mutta lapsistaan hän ei ole 10 vuoteen kirjoittanut, vain petikumppaneistaan ja ryyppyilloistaan ..
:x

Aika aikaa kutakin.

Minusta tuntuu, että olemme samat henkilöt, joista kirjoitat, koska minä lupauduin yhdelle pitkäaikaiseksi kamuksi. Mutta vaikka emme olisikaan, eikö sinua kiinnostanut kysyä sen naisen vakaumusta? Miksi kerroit omastasi sellaisessa muodossa, johon ei sisältynyt normaalia kuulostelua? Muutenkin viestisi kalskahtaa todella hm miten sen sanoisi... kuin et muista oikeasti välittäisikään, kuin he olisivat taustahahmoja elämässäsi. Onko noin? - Ja jos minä satun olemaan se toinen ja sinä se toinen, sinä kyllä tiesit mikä vakaumukseni oli, eikä sitä olisi tarvinnut nälviä! - Kerron muutaman faktan omasta *kamustani*: ollut naimisissa ties kuinka monen kanssa ja lapsia monesta liitosta. Huonoissa väleissä sisarensa kanssa, jonka pikkujoulut pilasi tökeröllä pukeutumistempauksellaan. Korostaa ihmisten asuinpaikkoja Espoo vs. Vantaa. Kuulostaako tutulta? No joka tapauksessa _joku_ luki toisen meilit, joku toinen valehtelee

 

\

\

\

\

\

Nimimerkille Etsijä. Viehätyin kommentistasi kovasti. Jos kaipaat pitkäaikaista sähköpostiystävää laita minulle yksityisviesti

Siis minä?
Jos nyt olisi semmonen hymiö, jolla on silmät hämmästyksestä ymmäyrkäisenä, niin laittaisin semmosen.

Kuule, kerrotko ihan julkisesti, mikä siinä -oikeasti- ns. viehätti?? Yleensä kun saan kintuilleni just näiden syiden takia. Eikös muuten ole kummallista että riippuen siitä, millä ammattinimikkeellä elantoni hankin, olen joko tyhmä, yksinkertainen, epäonnistuja tai sitten minusta tulee mielenkiintoinen ja ihan normalijärkinen olento.
Riippuen mitä kerron itsestäni, olen joko tylsä tai mielenkiintoinen - ja koko ajan olen ihan sama ihminen

Eräs pitkäaikaiseksi lupautunut lopetti heti alkumetreillä - vaikaumuksemme/elämänfilosofiamme olivat kuulemma niin erilaiset, hän ei voi kirjoittaa kanssani kun ei enää ole mitään sanottavaa. Siihen asti sitä oli, paljon ja kivaa ja hauskaa oli

:wave:

Huomaatko miten usein puhut vain itsestäsi? Kerro ja kuvaile millainen vakaumus tuolla pitkäaikaiseksi lupautuneella oli?

Puhun aika paljon itsestäni. Kerron mitä minulle kuuluu. Silloin kerron kyllä ihan itsestäni.
Riippuen siitä,mitä toinen on edell, viestissä kirjoittanut, kommentoin niitä. Aina en osaa kommentoida. En osaa väkisellä vääntää mitään sitten.
Luen kyllä koko viestin.

En tiedä millainen vakaumus tulla pitkäaikaiseksi lupautuneella oli tai on. En todellakaan tiedä. Hän ei kertonut sitä. Meillä oli muutama hauska viesti puolin ja toisin, ymmärsin hänen kommentistaan että hänestä on hauskaa kirjoitella kanssani, ja on iloinen että on minut löytänyt. Kirjeemme olivat juuri vuorovaikutteisia, ei siis yksinpuhelua
Mutta ..
kerroin sitten mikä on minun oma vakaumukseni. Hän sanoi, että meidän vakaumuksemme eivät kohtaa missään kohtaan,. Ehkä hän on #&%£$!* tai satanisti sitten, tai kehittelyt jonkin oma uskontosuunnan eikä hän halunnut kirjekamuksi ketään, jolla on toisenlainen ajattelumalli OMASTA elämästä ja sen toteuttamisesta.

En tiedä enkä enää välitäkään tietää. En vain enää usko enkä luota siihen, että mistään mitään pitkäaikaista tulisi.

Mulla on ollut teinivuosista asti kirjekamu, jonka kanssa nyt taisi päättyä. Sain häneltä pitkän tauon jälkeen "kummallisen" = etäisen kirjeen. Kirjeen lopussa hän toivotti hyvää syskyn jatkoa, mikä on häneltä epätavallinen kommentti. Laitoin takaisin kirjeen jossa kysyin suoraan, haluaako hän enää jatkaa kirjoittelua. En ole saanut vastausta, se on ilmeisesti vastaus.
Meidän elämämme ovat tällä hetkellä hyvin HYVIN erilaiset, ja elämänTAVAT ovat myös ihan ääripäissä. Ei se minua haitannut, vaikken ymmärtänytkään hänen valintojaan ja ihmettelin joitakin niistä hänelle, yritin kuitenkin olla moralisoimatta. Häntä se kait haittasi.
Olisi ollut myös kiva kuulla mitä hänen lapsilleen kuuluu, mutta lapsistaan hän ei ole 10 vuoteen kirjoittanut, vain petikumppaneistaan ja ryyppyilloistaan ..
:x

Aika aikaa kutakin.

Minusta tuntuu, että olemme samat henkilöt, joista kirjoitat, koska minä lupauduin yhdelle pitkäaikaiseksi kamuksi. Mutta vaikka emme olisikaan, eikö sinua kiinnostanut kysyä sen naisen vakaumusta? Miksi kerroit omastasi sellaisessa muodossa, johon ei sisältynyt normaalia kuulostelua? Muutenkin viestisi kalskahtaa todella hm miten sen sanoisi... kuin et muista oikeasti välittäisikään, kuin he olisivat taustahahmoja elämässäsi. Onko noin? - Ja jos minä satun olemaan se toinen ja sinä se toinen, sinä kyllä tiesit mikä vakaumukseni oli, eikä sitä olisi tarvinnut nälviä! - Kerron muutaman faktan omasta *kamustani*: ollut naimisissa ties kuinka monen kanssa ja lapsia monesta liitosta. Huonoissa väleissä sisarensa kanssa, jonka pikkujoulut pilasi tökeröllä pukeutumistempauksellaan. Korostaa ihmisten asuinpaikkoja Espoo vs. Vantaa. Kuulostaako tutulta? No joka tapauksessa _joku_ luki toisen meilit, joku toinen valehtelee

No en ole minä!
-En ole ikinä ollut sisareni pikkujouluissa!
-En ole ollut naimisissa "ties kuinka monen kanssa" eikä minulla ole lapsia "jokaisesta liitosta".
- Minun *kamuni* ei kertonut vaikaumuksestaan.

Eiköhän lopeteta tämä jo.

 

Ai niin: minä kysyin sen *kamun* vakaumusta, en saanut siihen vastausta.

 

Olikos tässä tarkoitus hakea kirje/meiliystäviä vai mennä taas siihen yleiseen loanheittoon.
Minusta kirjeiden/meilien kirjoittelu on siinä mielessä kivaa että siinä kirjoittelet sen henkilön kanssa jonka kanssa haluat ja joka myös haluaa kirjoitella ja vaihdella ajatuksia ihan ystävällisessä mielessä vaikka erilaisia vakaamuksia ja mielipiteitä voi olla. en kuitenkaan ole tähän mennessä vielä saanut mitään hakkumameilejä kirjeystäviltäni vaan sopuisasti on keskustelut aiheet kuin aiheet.

 

Peräti surkuhupaisa ketju!
Vähän vaikea seurata keskustelun polveilua eli kuka kukin on, kun vaihdatte nikkiä joka kommentissa...

 

Onko olemassa jotakin semmosta seriffiä tai serveriä joka voisi lopettaa tämän ketjun tai lukita sen niin että tänne ei enää kukaan kirjota?
Yhteen vetona joku on täältä löytänyt ystäviä ja joku ei ja joku on sit pettyny ja joku ei.
Elämä on semmosta.
Nyt jos joku viel haluaa kavereita ni eikö täällä ole se ystävät palsta että sinne voi laittaa että haluaa meili kavereita tai kirjeen vaihto kavereita tai sitten kaveria jonka kanssa tavata vaikka.

 

\

Ai niin: minä kysyin sen *kamun* vakaumusta, en saanut siihen vastausta.

Aivan. En siis todellakaan ole se ihminen, josta kirjoitat, hyvä! Mutta minulle sattui tapaus, jollaisesta kerroin, ei tässä mistään loanheitosta ollutkaan kyse, miksi ei saisi asioita suoraan sanoa, kun muut tuossa arvostelevat? - Ei sitä pienen lapsen äiti ole joka tunti koneella!

 

\

\

Ai niin: minä kysyin sen *kamun* vakaumusta, en saanut siihen vastausta.

Aivan. En siis todellakaan ole se ihminen, josta kirjoitat, hyvä! Mutta minulle sattui tapaus, jollaisesta kerroin, ei tässä mistään loanheitosta ollutkaan kyse, miksi ei saisi asioita suoraan sanoa, kun muut tuossa arvostelevat? - Ei sitä pienen lapsen äiti ole joka tunti koneella!

Hetkinen ja haloo.... Onko sillä vakaamuksella niin kamalasti merkitystä. Tarvitseeko sitä oikeasti tietää? Valitsetteko te jopa kirjekaveria sen mukaan aikooko hän äänestää tulevissa presidentin vaaleissa Halosta vai Niinistöä vai periaatteessa olla äänestämättä?
Jos ihminen on yli 40 v niin kuin olettaisi palstan tässä osiossa olevan niin siihen mennessä luulisi että on oppinut jo sen että maailmassa on niin monenlaisia ihmisiä ja eri taustojen omaavat ihmiset voi jopa ystävystyä jos haluavat ja suhtautuvat elämään ja toisiin ihmisiin avoimin mielin.
Olen oppinut sen elämässä että on asioita joita ei saa suoraan ja tiukasti toisilta tivata ja ne on mm uskonto, taloudellinen tilanne ja poliittinen kanta. Ne voidaan kertoa mutta voidaan toisaalta jättää kertomatta. Ihmisillä on tietty yksityisyys ja sitä tulee kunnioittaa eikä sitten hyökätä toisen kimppuun jos toinen on toista mieltä. KUn sitä ystävystyy niin sitten tulee kaikenlaista puhuttua mutta sanotaan suoraan että minua hiukan epäilyttäisi jos joku ekassa kirjeessä alkaisi kehua omaisuudellaan tms mutta muuten kirje olisi "tyhjä" tai alkaisi vaahdota jonkun uskonnollisen suuntauksen puolesta pelkästään kertomatta itsestään mitään muuta.

 

\

\

\

Ai niin: minä kysyin sen *kamun* vakaumusta, en saanut siihen vastausta.

Aivan. En siis todellakaan ole se ihminen, josta kirjoitat, hyvä! Mutta minulle sattui tapaus, jollaisesta kerroin, ei tässä mistään loanheitosta ollutkaan kyse, miksi ei saisi asioita suoraan sanoa, kun muut tuossa arvostelevat? - Ei sitä pienen lapsen äiti ole joka tunti koneella!

Hetkinen ja haloo.... Onko sillä vakaamuksella niin kamalasti merkitystä.

Kyllä sillä on merkitystä. Oletanpa vaikka, että olet suomalainen luterilainen. Montako muslimia sinulla on ystävinä? Montako jehovantodistajaa? Montako satanistia? Aivan. Ei yhtään. Turha valehdella muuta!

 

\

\

\

\

Ai niin: minä kysyin sen *kamun* vakaumusta, en saanut siihen vastausta.

Aivan. En siis todellakaan ole se ihminen, josta kirjoitat, hyvä! Mutta minulle sattui tapaus, jollaisesta kerroin, ei tässä mistään loanheitosta ollutkaan kyse, miksi ei saisi asioita suoraan sanoa, kun muut tuossa arvostelevat? - Ei sitä pienen lapsen äiti ole joka tunti koneella!

Hetkinen ja haloo.... Onko sillä vakaamuksella niin kamalasti merkitystä.

Kyllä sillä on merkitystä. Oletanpa vaikka, että olet suomalainen luterilainen. Montako muslimia sinulla on ystävinä? Montako jehovantodistajaa? Montako satanistia? Aivan. Ei yhtään. Turha valehdella muuta!

Olen luterilainen ok. Ja minulla on yksi vanha kouluaikainen kaveri joka on jehovantodistaja ja juttelinpa aikanaan ohikulkiessani jehovantodistajanaapurinkin kanssa, ihan kaikenlaista. Miksi en nyt juttele siksi että olen muuttanut kauas tästä ihmisestä. Ja muslimeja? Nyt heitit pahan, sillä tähän minun pitää sanoa että näin äkkiä en lukumäärää osaa sanoa, mutta ainakin puolenkymmentä niitä on. Minulla nääs on muslimiystäviä muuallakin kuin Suomessa ja olenpa saanut kunnian osallistua muslimiystäväni häihinkin maapallon toisella laidalla. Juutalaisia tulee tässä yhtäkkiä mieleen ainakin kaksi perhettä. Hindujakin löytyy muutama ja buddhalaisia. Ja joukkoon mahtuu myös kiihkoateistejakin.
Minusta on ollut avartavaa myös keskustella ystävällisessä hengessä heidän kanssaan joskus uskonnostakin, ei syyttäen pakanuudesta, ei yrittäen käännyttää, ei edes kyseenalaistaen heidän uskontoaan.
Joskus kauan kauan sitten muistan maailmalla matkatessani olen viettänyt yhden mielenkiintoisimmista illoistani seuruessa jossa meitä oli muslimiksi avioliiton mukana kääntynyt mies, hindu, "oikea" muslimi ja minä.

 

\

\

\

\

\

Ai niin: minä kysyin sen *kamun* vakaumusta, en saanut siihen vastausta.

Aivan. En siis todellakaan ole se ihminen, josta kirjoitat, hyvä! Mutta minulle sattui tapaus, jollaisesta kerroin, ei tässä mistään loanheitosta ollutkaan kyse, miksi ei saisi asioita suoraan sanoa, kun muut tuossa arvostelevat? - Ei sitä pienen lapsen äiti ole joka tunti koneella!

Hetkinen ja haloo.... Onko sillä vakaamuksella niin kamalasti merkitystä.

Kyllä sillä on merkitystä. Oletanpa vaikka, että olet suomalainen luterilainen. Montako muslimia sinulla on ystävinä? Montako jehovantodistajaa? Montako satanistia? Aivan. Ei yhtään. Turha valehdella muuta!

Olen luterilainen ok. Ja minulla on yksi vanha kouluaikainen kaveri joka on jehovantodistaja ja juttelinpa aikanaan ohikulkiessani jehovantodistajanaapurinkin kanssa, ihan kaikenlaista. Miksi en nyt juttele siksi että olen muuttanut kauas tästä ihmisestä. Ja muslimeja? Nyt heitit pahan, sillä tähän minun pitää sanoa että näin äkkiä en lukumäärää osaa sanoa, mutta ainakin puolenkymmentä niitä on. Minulla nääs on muslimiystäviä muuallakin kuin Suomessa ja olenpa saanut kunnian osallistua muslimiystäväni häihinkin maapallon toisella laidalla. Juutalaisia tulee tässä yhtäkkiä mieleen ainakin kaksi perhettä. Hindujakin löytyy muutama ja buddhalaisia. Ja joukkoon mahtuu myös kiihkoateistejakin.
Minusta on ollut avartavaa myös keskustella ystävällisessä hengessä heidän kanssaan joskus uskonnostakin, ei syyttäen pakanuudesta, ei yrittäen käännyttää, ei edes kyseenalaistaen heidän uskontoaan.
Joskus kauan kauan sitten muistan maailmalla matkatessani olen viettänyt yhden mielenkiintoisimmista illoistani seuruessa jossa meitä oli muslimiksi avioliiton mukana kääntynyt mies, hindu, "oikea" muslimi ja minä.

Hienoa! Monenko kanssa olet kirjeenvaihdossa? Tarkoitan ei-luterilaisia.

 

\

\

\

\

\

\

Ai niin: minä kysyin sen *kamun* vakaumusta, en saanut siihen vastausta.

Aivan. En siis todellakaan ole se ihminen, josta kirjoitat, hyvä! Mutta minulle sattui tapaus, jollaisesta kerroin, ei tässä mistään loanheitosta ollutkaan kyse, miksi ei saisi asioita suoraan sanoa, kun muut tuossa arvostelevat? - Ei sitä pienen lapsen äiti ole joka tunti koneella!

Hetkinen ja haloo.... Onko sillä vakaamuksella niin kamalasti merkitystä.

Kyllä sillä on merkitystä. Oletanpa vaikka, että olet suomalainen luterilainen. Montako muslimia sinulla on ystävinä? Montako jehovantodistajaa? Montako satanistia? Aivan. Ei yhtään. Turha valehdella muuta!

Olen luterilainen ok. Ja minulla on yksi vanha kouluaikainen kaveri joka on jehovantodistaja ja juttelinpa aikanaan ohikulkiessani jehovantodistajanaapurinkin kanssa, ihan kaikenlaista. Miksi en nyt juttele siksi että olen muuttanut kauas tästä ihmisestä. Ja muslimeja? Nyt heitit pahan, sillä tähän minun pitää sanoa että näin äkkiä en lukumäärää osaa sanoa, mutta ainakin puolenkymmentä niitä on. Minulla nääs on muslimiystäviä muuallakin kuin Suomessa ja olenpa saanut kunnian osallistua muslimiystäväni häihinkin maapallon toisella laidalla. Juutalaisia tulee tässä yhtäkkiä mieleen ainakin kaksi perhettä. Hindujakin löytyy muutama ja buddhalaisia. Ja joukkoon mahtuu myös kiihkoateistejakin.
Minusta on ollut avartavaa myös keskustella ystävällisessä hengessä heidän kanssaan joskus uskonnostakin, ei syyttäen pakanuudesta, ei yrittäen käännyttää, ei edes kyseenalaistaen heidän uskontoaan.
Joskus kauan kauan sitten muistan maailmalla matkatessani olen viettänyt yhden mielenkiintoisimmista illoistani seuruessa jossa meitä oli muslimiksi avioliiton mukana kääntynyt mies, hindu, "oikea" muslimi ja minä.

Hienoa! Monenko kanssa olet kirjeenvaihdossa? Tarkoitan ei-luterilaisia.

monen! En ala tässä laskemaan ja miettimään mikä kunkin uskonnollinen vakaamus on, jos ei suoranaisesti siitä ole keskusteltu. Kuten varmaan jo sanoin uskonto tai poliittinen kanta ei olo se tärkein asia ihmisessä vaan ihminen itse. Ja kirjeystävyys voi olla "elinikäistä" ja kehittyä kirjeenvaihdon myötä oikeaksi ystävyydeksi välimatkasta, kulttuurieroista yms huolimatta. Tai minulle se on rikkaus että maailmassa on erilaisia ihmisiä, heiltä voi oppia kaikenlaista. Minulla mm oli aikanaan vuosikausia kirjeystävänä rodulliseen vähemmistöön kuuluva muslimipoika Afrikan valtiosta jossa aikanaan harrastettiin ihan laillisesti rotusyrjintää. Jos minulla ei kaikkia näitä erilaisia ihmisiä kirjeystävinä olisi (ja jotkut heistä olen vuosien mittaan tavannutkin) maailmankuvani saattaisi olla paljon kapeampi. Ei kapeampi siksi että olisin ennakkoluuloisempi vaan siksi että en suoraan sanoen tietäisi sitä kaikkea elävästä elämästä mitä tiedän nyt

 

\

\

\

\

\

\

\

Ai niin: minä kysyin sen *kamun* vakaumusta, en saanut siihen vastausta.

Aivan. En siis todellakaan ole se ihminen, josta kirjoitat, hyvä! Mutta minulle sattui tapaus, jollaisesta kerroin, ei tässä mistään loanheitosta ollutkaan kyse, miksi ei saisi asioita suoraan sanoa, kun muut tuossa arvostelevat? - Ei sitä pienen lapsen äiti ole joka tunti koneella!

Hetkinen ja haloo.... Onko sillä vakaamuksella niin kamalasti merkitystä.

Kyllä sillä on merkitystä. Oletanpa vaikka, että olet suomalainen luterilainen. Montako muslimia sinulla on ystävinä? Montako jehovantodistajaa? Montako satanistia? Aivan. Ei yhtään. Turha valehdella muuta!

Olen luterilainen ok. Ja minulla on yksi vanha kouluaikainen kaveri joka on jehovantodistaja ja juttelinpa aikanaan ohikulkiessani jehovantodistajanaapurinkin kanssa, ihan kaikenlaista. Miksi en nyt juttele siksi että olen muuttanut kauas tästä ihmisestä. Ja muslimeja? Nyt heitit pahan, sillä tähän minun pitää sanoa että näin äkkiä en lukumäärää osaa sanoa, mutta ainakin puolenkymmentä niitä on. Minulla nääs on muslimiystäviä muuallakin kuin Suomessa ja olenpa saanut kunnian osallistua muslimiystäväni häihinkin maapallon toisella laidalla. Juutalaisia tulee tässä yhtäkkiä mieleen ainakin kaksi perhettä. Hindujakin löytyy muutama ja buddhalaisia. Ja joukkoon mahtuu myös kiihkoateistejakin.
Minusta on ollut avartavaa myös keskustella ystävällisessä hengessä heidän kanssaan joskus uskonnostakin, ei syyttäen pakanuudesta, ei yrittäen käännyttää, ei edes kyseenalaistaen heidän uskontoaan.
Joskus kauan kauan sitten muistan maailmalla matkatessani olen viettänyt yhden mielenkiintoisimmista illoistani seuruessa jossa meitä oli muslimiksi avioliiton mukana kääntynyt mies, hindu, "oikea" muslimi ja minä.

Hienoa! Monenko kanssa olet kirjeenvaihdossa? Tarkoitan ei-luterilaisia.

monen! En ala tässä laskemaan ja miettimään mikä kunkin uskonnollinen vakaamus on, jos ei suoranaisesti siitä ole keskusteltu. Kuten varmaan jo sanoin uskonto tai poliittinen kanta ei olo se tärkein asia ihmisessä vaan ihminen itse. Ja kirjeystävyys voi olla "elinikäistä" ja kehittyä kirjeenvaihdon myötä oikeaksi ystävyydeksi välimatkasta, kulttuurieroista yms huolimatta. Tai minulle se on rikkaus että maailmassa on erilaisia ihmisiä, heiltä voi oppia kaikenlaista. Minulla mm oli aikanaan vuosikausia kirjeystävänä rodulliseen vähemmistöön kuuluva muslimipoika Afrikan valtiosta jossa aikanaan harrastettiin ihan laillisesti rotusyrjintää. Jos minulla ei kaikkia näitä erilaisia ihmisiä kirjeystävinä olisi (ja jotkut heistä olen vuosien mittaan tavannutkin) maailmankuvani saattaisi olla paljon kapeampi. Ei kapeampi siksi että olisin ennakkoluuloisempi vaan siksi että en suoraan sanoen tietäisi sitä kaikkea elävästä elämästä mitä tiedän nyt

Minun vakaumukseni mukaan ihminen itse = hänen vakaumuksensa. Arkiaskareet sun muut ovat vain pintaa, sielu pysyy. Mutta sinä olet sinä ja minä olen minä. Nyt esimerkiksi me kaksi emme voisi missään tapauksessa olla kirjeenvaihtokavereita. Ja varsinkaan en voi olla kirjeenvaihtokaveri ihmisen kanssa, joka antaa ymmärtää, että vakaumukseni (ei tuo, mistä yhden näkökulman kerroin, vaan koko vakaumukseni) on alempiarvoinen kuin hänen vakaumuksensa. Mutta kuten sanoin, sinä olet sinä ja minä olen minä. Minulla ei ole mitään aikomusta muuttua sinuksi.