Olenko liian ankara?

Tänään sain hieman arvostelevia katseita ja supattelua osakseni johtuen toiminnastani lapseni kanssa, ja aloinkin miettimään että olenko liian ankara lapselleni (hän on 2-vuotias). Tässä nyt jotain esimerkkejä:

- jos kerhossa/puistossa kiusaa muita tai käyttäytyy muuten huonosti, lähdetään kokonaan pois (tietty ei heti ekasta kerrasta)

- samoin lähdetään pois puistosta jos heittelee hattua pois, tai kylmällä esim ottaa jatkuvasti hanskoja pois

- leikin päätteeksi pyydän keräämään lelut paikalleen, tietysti autan lasta

- ruokapöydässä ei pelleillä eikä myöskään nousta välillä pöydästä

- jos esim vinkuen pyytää maitoa ei sitä saa, vaan odotan niin kauan että rauhoittuu ja esittää asiansa rauhallisesti

Tässä nyt jotain mitä tulee mieleeni. Mielestäni en ns vaadi lapselta liikoja ja olen hyvin johdonmukainen kaikissa asioissa, mutta olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä ja myöskin muiden tapoja toimia parivuotiaan kanssa

 

No kylläpä se vähemmälläkin menisi perille kuin lähtemällä kokonaan pois. Esimerkiksi ei pääse keinuun jos kintaat lähtee pois, tai mihin nyt istten haluaakin.

 

Et ole! Itse toimin samalla tavalla, johdonmukaisesti. Nuo esimerkkisi kuulostaa tutulta ja itse olen toiminut samalla tavalla.

 

1. vieras: No kun lapsi ei välttämättä edes halua mihinkään keinuun tmv, joten ei tuo toimi. Saattaa siis vaan viskoa esim hattua jatkuvasti maahan. Eli saisin olla puolen minuutin välein laittamassa takaisin (mikä on lapsesta superkiva leikki...)

2. vieras: Kiitos tsempistä Tuon neuvon poislähtemisestä olen itseasiassa saanut äidiltäni, joka on lastenhoitaja ammatiltaan.

 

et oo liian tiukka, hyvä että on säännöt. mutta miksi lähteä pois, eikö lapsi opi siitä, että tuhmasti käyttäytymällä pääsee pois tilanteesta eikä opi pyytämään kotiin. Ongelma voi tulla jos on paikka jos on pakko olla se tietty aika esim. kaupassa kunnes ostokset tehty. Ja muutenkin minusta aikuinen määrää sopivan ulkoiluajan ei lapsi.

 

niin ja minä oon selittänyt että hanskat pitää olla kun on kylmä ja jos silti lentää niin antanut hetken olla ilman ja kauhistellut että kyllä varmaan sormia paleltaa ja kohta kokeillut uudestaan ja tadaa, hanskat pysyy kädessä kun lapsi itse oivaltaa niitten tarkoituksen

 

Lapsi rakastaa kerhossa käymistä ja puistoilua, joten kyllä tuo pois lähteminen toimii ennemmin rangaistuksena kuin palkintona.

Muualla ei huonosti ikinä edes itseasiassa käyttäydy, joskus yrittää kaupassa ottaa kärrystä tavaraa mutta lopettaa kyllä kun kiellän.

 

Et ole. Säännöt saa olla ja tärkeää on, että lapsi ymmärtää ne myös etukäteen. Pääasia on että olet rauhallinen ja johdonmukainen kun noudatat niiden toteuttamista. Pahinta on mun mielestä sellaiset lepsut vanhemmat jotka eivät jaksa olla johdonmukaisia ja sitten yhtäkkiä vaativat lapselta tiettyä käytöstä ja räjähtelevät lapsilleen kun eivät omaa laiskuuttaan ole jaksaneet pitää säännöistä kiinni.

 

Et ole missään nimessä liian ankara.

 

Minusta tuossa on jotain vikaa. Siitä olen samaa mieltä, että mainitsemasi häiriökäyttäytymisen lajit pitää kitkeä pois. Mitä jos katsoisit Supernannyä? Jotenkin tulee olo, ettet ns. välitö lapsesta. Minusta voisit järjestää jäähyttämisen puistossa. Ikävää paeta ongelmia tuolla lailla.

 

No itse en jaksaisi lähteä pois vaan sen takia, että hattu tai hanskat ei pysy päällä. Kun käsiä alkaa palella, niin varmasti haluaa hanskat.

Tuhmasta käytöksestä muita kohtaan ehkä lähdettäisiinkin pois, mutta toistaiseksi puhuttelu on riittänyt ja muksu ylipäänsäkin on "ilkeä" lähinnä minulle - ei toisille lapsille.

Ruokapöydässä meillä on usein jotain sähellystä, en jaksa kaikkeen puuttua, mutta ruoalla ei sotketa eikä sitä syljeskellä tms. Johonkin tuolin kanssa temppuilemiseen taas en jaksa puuttua.

Niin paljon vääntämistä milloin mistäkin, että pyrin siihen että valikoin mistä kannattaa alkaa lapsen kanssa "tappelemaan". Käytöstavat kuitenkin pitää olla kaupassa ym. yleisillä paikoilla ja äitiä pitää totella, ettei käy mitään vaarallista. Toisaalta en myöskään aio olla joka asiasta komentamassa, turhaa sellainen jatkuva naputtaminen.

Meillä lapsi heittäytyy tuholaiseksi yleensä kotona, jos en ole järjestämässä jotain viihdettä. Tai muuten käy jotenkin ylikierroksilla, alkaa heitellä leluja/kirjoja, tahallaan on rikkomassa jotain tai muuten tekee jotain mitä juuri on kielletty. Näistä joutuu portaille jäähylle, jos ei usko kun kielletään.

 

Millähän perusteella en välitä lapsestani? Jäähytys ei tehoa puistossa/kerhossa, kokeiltu on. Poislähtemisellä sain mm puistosta karkailun pois talvella, joten sen teho todistetusti toimii.

 

Minusta tuossa on jotain vikaa. Siitä olen samaa mieltä, että mainitsemasi häiriökäyttäytymisen lajit pitää kitkeä pois. Mitä jos katsoisit Supernannyä? Jotenkin tulee olo, ettet ns. välitö lapsesta. Minusta voisit järjestää jäähyttämisen puistossa. Ikävää paeta ongelmia tuolla lailla.

Miksi sinulle tulee olo,ettei ap välitä lapsestaan?
Minä en pidä tuota ongelmien pakenemisena, vaan nimenomaan johdonmukaisuutena. Jos on kielletty kiusaamasta, heittelemästä hattua tms.. ja kielletty asiasta pariin kertaan ja kerrottu että jos käytös ei toimi, lähdemme kotiin. Niin, silloin siis lähdetään kotiin.

Koskaan ei pidä uhkailla lasta rangaistuksella jota ei sitten koskaan toteuteta.

Meillä on kaksi erittäin vilkasta ja itsepäistä lasta, heitä ei puisto-jäähyt hetkauta. He ovat usein joutuneet vastaavassa tilanteessa kokemaan pettymyksen, kuten sen puistosta lähtemisen. Huono käytös toisia kohtaan, lelujen heittely tai muu kurja käytös joka kielloista huolimatta on jatkunut, on johtanut siihen että heitellyt lelut otetaan pois, niillä ei enää leikitä, puistosta lähdetään sitten kokonaan pois, kiusaamisesta mennään vaikka hammasta purren pyytämään anteeksi jne..

Kyllä sinä mielestäni, ap, välitätä lapsestasi juurikin sillä perusteella että teet lapsellesi rajat joita noudatat. kuulostaa siltä että haluat kasvattaa hänestä kohteliaan ja hyvin käyttäytyvän lapsen =) Etkä kuulosta mielestäni yhtään liian ankaralta. Itsekkään en kovin ääntäni korota mutta säännöt on säännöt ja edelleen liputan johdonmukaisuuden puolesta!

Tsemppiä sinulle!

 

Kiitos viimeiselle, itku melkein tuli! <3

 

Muuten oikein hyvä, mutta käperryin hattuun ja hanskoihin. Miksi on pakko olla hanskat? Jos on kylmä, lapsi kyllä haluaa käsineet käsiinsä. Kylmällä on pakko olla hattu ja silloin pitää mennä sisälle, jos ei hattu pysy päässä. Mutta eikös kesällä voi varjossa olla ilman hattua eli, jos ei tahdo pitää hattua, ei pääse aurinkoon keinumaan, mutta voi laskea liukumäkeä, joka varjossa. Jos kuitenkin tahtoo keinuun, pistää hatun päähän.

 

Alituinen: Tuo poika kulkisi varmaan talvellakin alasti jos antaisin.. Eli ei kyllä hanskoja pyydä. Ja minusta tuon ikäinen ei vaatetustaan määrää, ja esim hattu on oltava päässä aina ulkona. Mielestäni selkeämpää näin.

 

Muuten oikein hyvä, mutta käperryin hattuun ja hanskoihin. Miksi on pakko olla hanskat? Jos on kylmä, lapsi kyllä haluaa käsineet käsiinsä. Kylmällä on pakko olla hattu ja silloin pitää mennä sisälle, jos ei hattu pysy päässä. Mutta eikös kesällä voi varjossa olla ilman hattua eli, jos ei tahdo pitää hattua, ei pääse aurinkoon keinumaan, mutta voi laskea liukumäkeä, joka varjossa. Jos kuitenkin tahtoo keinuun, pistää hatun päähän.

Kysytkö ihan tosissasi tätä? Meinaat, että KAKSIVUOTIAS tietää kyllä itsekin, milloin hanskoja ja hattua tarvitaan? Siinä varjon rajalla itse seisot ja kiellät lasta ylittämästä varjon rajaa (aurinkoiselle puolelle) ilman hattua? Anteeksi, mutta repesin nauruun

Ap:lle tsemppiä, olen itse ihan samoilla linjoilla!

 

Kiitos viimeiselle, itku melkein tuli! <3

Olen siis sama joka toisena kommentoi tuohon ketjun alkuun. Välillä todella väsyttävää vääntää asioista mutta kyllä se palkitsee ajan kanssa!

Tsemppiä!! <3

 

Mielestäni puistosta karkaamattomuuteen, pitäisi lapsella olla joku muu syy kuin se, että äiti kieltää ja vie kotiin. Lapsen pitäisi myös itse tajuta, miksi se on kiellettyä. Nyt lapsi voi tehdä sen salaa, kun äiti ei ole näkemässä. Mutta kun lapsi tietää, sen olevan vaarallista, lapsi ei tee sitä.

 

[QUOTE="diipadaa";29980382]Kysytkö ihan tosissasi tätä? Meinaat, että KAKSIVUOTIAS tietää kyllä itsekin, milloin hanskoja ja hattua tarvitaan? Siinä varjon rajalla itse seisot ja kiellät lasta ylittämästä varjon rajaa (aurinkoiselle puolelle) ilman hattua? Anteeksi, mutta repesin nauruun

Ap:lle tsemppiä, olen itse ihan samoilla linjoilla![/QUOTE]

Jo vastasyntynyt tietää, kun palelee. 2v sen osaa jo ilmaistakin. Ja kyllä 2v:n kanssa ollaan varjossa niin pitkään, kunnes pyytää hatun päähänsä.

 

Jo vastasyntynyt tietää, kun palelee. 2v sen osaa jo ilmaistakin. Ja kyllä 2v:n kanssa ollaan varjossa niin pitkään, kunnes pyytää hatun päähänsä.

Järjellä ja uhmaikäisen käytöksellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kaikki kolme lastani kulkisivat kesät talvet puolipukeissa, jos valinta olisi heidän. Väkisin pidät siinä varjon puolella samalla kun vahdit toisia? Meillä ainakin hyvin vehreitä puistoja, joissa valo ja varjo vuorottelevat ympäri puiston.

 

Lapsestahan se on paljolti kiinni. Jos lapsi pystyy kaikki nuo säännöt muistamaan tai kestämään muistamattomuuden seuraukset, niin hienoa.

Itse olen tuon kokoisten kanssa pitänyt kiinni perusasioista kuten siitä, että ketään ei yritetä satuttaa. Niissä on ollut nollatoleranssi ja puistosta lähtö heti. Muissa asioissa, esimerkiksi juuri noissa vaatetusjutuissa, on menty rennosti ja huumorilla huijattu lapsi tottelemaan.

Mielestäni pieni lapsi (lue: kaksivuotias) tarvitsee niiden selkeiden sääntöjen ohella paljon naurua, höpsöttelyä, yhdessäoloa ja hyväksyntää. Niistä saadaan rakennuspalikoita tulevia myrskyjä varten. Samoin vanhemman on hyvä oppia periaatteellisuuden ohella joustamaan silloin kun tilanne sitä vaatii. Uhmaaja tarvitsee vastusta, mutta myös kokemusta, että hän tulee kuulluksi.

Ja lisätään vielä, että sinä itse tunnet lapsesi parhaiten.

 

- jos kerhossa/puistossa kiusaa muita tai käyttäytyy muuten huonosti, lähdetään kokonaan pois (tietty ei heti ekasta kerrasta)
*tulkitsen pikemmin kykemättömyydeksi kasvattaa lasta muilla keinon käyttäytymään oikein tuossa tilanteessa kuin ankaruudeksi.

- samoin lähdetään pois puistosta jos heittelee hattua pois, tai kylmällä esim ottaa jatkuvasti hanskoja pois
* voi hyvin olla sama tilanne kuin edellä eli väärät mentelmät ei välttämättä ankaruus

- leikin päätteeksi pyydän keräämään lelut paikalleen, tietysti autan lasta
*en näe ankaruutena vaan ihan oikeana tapana toimia

- ruokapöydässä ei pelleillä eikä myöskään nousta välillä pöydästä
* 2 vuotiaalta voi hiukan liioiteltua olla vaatia tuota aina ja joka tilanteessa, ankaruus riippuu seurauksista

- jos esim vinkuen pyytää maitoa ei sitä saa, vaan odotan niin kauan että rauhoittuu ja esittää asiansa rauhallisesti
* ei kerro sen paremmin ankaruudesta kuin kasvatuksestakaan mitään

 

[QUOTE="diipadaa";29980418]Järjellä ja uhmaikäisen käytöksellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Kaikki kolme lastani kulkisivat kesät talvet puolipukeissa, jos valinta olisi heidän. Väkisin pidät siinä varjon puolella samalla kun vahdit toisia? Meillä ainakin hyvin vehreitä puistoja, joissa valo ja varjo vuorottelevat ympäri puiston.[/QUOTE]

nykypäivänä aikamonet puistot aurinkoisia, kun puita ei saa olla vempeleiden lähellä, joten siksi mun esimerkki on meillä toiminut. Itse esikoisen kanssa pidin monista asioista tiukkaa rajaa, kun minä määräsin, mutta pienempien kanssa olen ollut muutamista asioista jyrkkä "minä määrään", mutta esim. noissa vaatejutuissa ovat itse saaneet hoksata, mikä on ollut heille paras. Kurahousuistakaan en ole koskaan kinannut, kun jos niitä ei laiteta ei voi lätäköihin mennä vaatteita kastelematta. Jos haluaa kunnon kuraleikkeihin, pienempikin lapsi on pyytänyt kurahousut jalkaan.

 

Fifiia: hienoa että sinun lapsesi eivät esim ole koskaan vieneet lelua toisen kädestä, ja ilmeisesti muutenkin ovat olleet ns valmiiksi kasvatettuja.