Mulla on yksi sellainen koulukaveri, jonka kanssa tulen ajottain todella huonostikin toimeen...välillä menee hiukan paremmin. Ko. henkilö on mulle(kin) usein todella ilkeä ja mollaa mua yhden toisen kaverimme kanssa.
Vähän aikaa sitten olimme samoissa bileissä tämän kaverin kanssa. Hän oli viikko sitten eronnut poikaystävästään ja bileissä näki tämän ex-poikaystävänsä hyvän ystävänsä kanssa. Kaverini ystävä siis seurusteli salaa tämän pojan kanssa. Tämä kaverini masentui kovasti ja juoksi itkien pihalle. Kukaan muu ei mennyt lohduttamaan niin mä sit menin tukemaan häntä...itki raukka ainakin tunnin mun kainalossa. Vaikka en uskokaan, että hän päinvastaisessa tilanteessa toimisi sanoin...mun kävi silti tätä kaveria todella paljon sääliksi ja itkin mukana silkasta myötätunnosta.
Moni ei voinut käsittää, miksi lohdutin ja tuin tätä koulukaveria. Kaikki vaan sanoivat, että olisit jättänyt sen yksin, kun olisi sen kuulemma ansainnut. Miten itse olisitte toimineet? Mulla ei olisi ollut sydäntä olla iloinen tapahtuneesta tai jättää henkilöä yksin. Koin tekeväni oikein, kun lohdutin.
Oli siitä hyötyäkin, tapahtuneen jälkeen olemme tulleet yllättävän hyvin toimeen keskenämme...ehkä hän osasi arvostaa tukeani <br><br>
Vähän aikaa sitten olimme samoissa bileissä tämän kaverin kanssa. Hän oli viikko sitten eronnut poikaystävästään ja bileissä näki tämän ex-poikaystävänsä hyvän ystävänsä kanssa. Kaverini ystävä siis seurusteli salaa tämän pojan kanssa. Tämä kaverini masentui kovasti ja juoksi itkien pihalle. Kukaan muu ei mennyt lohduttamaan niin mä sit menin tukemaan häntä...itki raukka ainakin tunnin mun kainalossa. Vaikka en uskokaan, että hän päinvastaisessa tilanteessa toimisi sanoin...mun kävi silti tätä kaveria todella paljon sääliksi ja itkin mukana silkasta myötätunnosta.
Moni ei voinut käsittää, miksi lohdutin ja tuin tätä koulukaveria. Kaikki vaan sanoivat, että olisit jättänyt sen yksin, kun olisi sen kuulemma ansainnut. Miten itse olisitte toimineet? Mulla ei olisi ollut sydäntä olla iloinen tapahtuneesta tai jättää henkilöä yksin. Koin tekeväni oikein, kun lohdutin.
Oli siitä hyötyäkin, tapahtuneen jälkeen olemme tulleet yllättävän hyvin toimeen keskenämme...ehkä hän osasi arvostaa tukeani <br><br>