Oletteko nähneet ruumista?

Vaarin arkku avattiin ennen hautajaisia ja halukkaat saivat käydä katsomassa.
Olin 19v ja monet pienet serkkunikin n10v halusivat nähdä. Rauhalliselta ja tyhjältä kuorelta ruumis näytti. Jäi ihan hyvä muisto.

 

en, kun aivan pienenä :|

muoks, muuta muistikuvaa ei ole kun täti näytti rauhassa nukkuvalta ja jopa rauhaisalta ja onnelliselta

 

olen nähnyt molemmat isovanhempani ja enoni. enon ruumis oli "kaunis" - nukkuvan näköinen heti kuoleman jälkeen, mutta pari viikkoa myöhemmin hautajaisissa juuri sellainen luurankomainen niinkuin aina hautajaisissa.

 

No, työnkin takia sitä on joutunut näkemään jos jonkin ikäistä ja näköistä vainajaa... Myös omaisia.

 

En ole nähnyt, mutta varmasti joskus tulen näkeen, kun opiskelen sairaanhoitajaksi. Ruumiinavaukseen ajattelin uskaltautua tässä opiskelun aikana.

 

Mummuni.
Ukko on nähnyt liikaakin :/ kolme sukupolvea kerralla :'(

 

olen nähnyt ukkini ruumiin, ennen hautajaisia

 

en. mutta tyttäreni on opiskelun puolesta joutunut kokemaan, hänen opiskelukaveri sekosi niin , että meni hoitoon ja lopetti opiskelun

 

Olen, joitakin sukulaisia. Töissä myös asiakkaita/potilaita.

Hei Vino kettu!

 

Oon oon, ja jopa löytänyt (ei tuttu).

 

En ole nähnyt, mutta varmasti joskus tulen näkeen, kun opiskelen sairaanhoitajaksi. Ruumiinavaukseen ajattelin uskaltautua tässä opiskelun aikana.

Jos ikinä tulet sitten aikanaan vastaan kuolleen ihmisen esillelaittoa (niinkuin ruumishuoneella) niin yritä laittaa henkilö siihen kuntoon ettei läheinen/läheiset järkyty. Itse kun varsinkin mummua menin katsomaan aikoinaan, oli siinä kyllä kauniisti peiteltynä ja kädet ristissä vatsan päällä, mutta kun oli jätetty suu auki, suoranaiseen kuolemanirvistykseen ja pää takakenoon. Se oli ainut joka tuntui pahalta, enkä kehdannut mennä suuta kiinni laittamaan ja päätä ojentamaan suoraan kun kaksi pukumiestä seisoi molemmin puolin mummua.

Tästä viisastuneena olenkin heti kun havainnut kuolleen, sulkenut suun ja kääntänyt pään oikein. Siis ammatin puolesta, en mikään hullu ole

 

Töissä vain. Muuten olleet arkut suljettuja.

 

pehmeäpupu:
Tästä viisastuneena olenkin heti kun havainnut kuolleen, sulkenut suun ja kääntänyt pään oikein. Siis ammatin puolesta, en mikään hullu ole


mua nauratti tää lause

 

olen nähnyt kuvasta vauvan ruumiin. ystävilläni oli sairas lapsi joka kuoli kotona. ottivat sitten kuvan ihanasta enkelistä. kyllä enkelit on kauniita.

 

En ole nähnyt, mutta varmasti joskus tulen näkeen, kun opiskelen sairaanhoitajaksi. Ruumiinavaukseen ajattelin uskaltautua tässä opiskelun aikana.

Jos ikinä tulet sitten aikanaan vastaan kuolleen ihmisen esillelaittoa (niinkuin ruumishuoneella) niin yritä laittaa henkilö siihen kuntoon ettei läheinen/läheiset järkyty. Itse kun varsinkin mummua menin katsomaan aikoinaan, oli siinä kyllä kauniisti peiteltynä ja kädet ristissä vatsan päällä, mutta kun oli jätetty suu auki, suoranaiseen kuolemanirvistykseen ja pää takakenoon. Se oli ainut joka tuntui pahalta, enkä kehdannut mennä suuta kiinni laittamaan ja päätä ojentamaan suoraan kun kaksi pukumiestä seisoi molemmin puolin mummua.

Tästä viisastuneena olenkin heti kun havainnut kuolleen, sulkenut suun ja kääntänyt pään oikein. Siis ammatin puolesta, en mikään hullu ole

Eikös vainaja aina "laiteta", eli esim. tuo suun auki jääminen/avautuminen estetään harsolla, joka kiedotaan leuan alta ja siitä korvien ohi pään päälle? Niin no, riippuu tietysti kuolinpaikastakin, että mitä vainajalle tehdään. Kuolonkankeuden kohdattua suuta onkin vaikeampi sulkea.

 

Olen, isäni 3 kuukautta sitten :'( :'(

 

Olen juuri kuolleita ihmisiä kaksi. Yksi työharjoittelussa oleva vaari ambulanssissa, yksi mummoni jota pidin kädestä kun kuoli kun olin 16v.

 

En ole nähnyt, mutta varmasti joskus tulen näkeen, kun opiskelen sairaanhoitajaksi. Ruumiinavaukseen ajattelin uskaltautua tässä opiskelun aikana.

Jos ikinä tulet sitten aikanaan vastaan kuolleen ihmisen esillelaittoa (niinkuin ruumishuoneella) niin yritä laittaa henkilö siihen kuntoon ettei läheinen/läheiset järkyty. Itse kun varsinkin mummua menin katsomaan aikoinaan, oli siinä kyllä kauniisti peiteltynä ja kädet ristissä vatsan päällä, mutta kun oli jätetty suu auki, suoranaiseen kuolemanirvistykseen ja pää takakenoon. Se oli ainut joka tuntui pahalta, enkä kehdannut mennä suuta kiinni laittamaan ja päätä ojentamaan suoraan kun kaksi pukumiestä seisoi molemmin puolin mummua.

Tästä viisastuneena olenkin heti kun havainnut kuolleen, sulkenut suun ja kääntänyt pään oikein. Siis ammatin puolesta, en mikään hullu ole

Eikös vainaja aina "laiteta", eli esim. tuo suun auki jääminen/avautuminen estetään harsolla, joka kiedotaan leuan alta ja siitä korvien ohi pään päälle? Niin no, riippuu tietysti kuolinpaikastakin, että mitä vainajalle tehdään. Kuolonkankeuden kohdattua suuta onkin vaikeampi sulkea.

suu laitetaan kiinni sideharsolla, mutta meille toisaalta sanottiin koulussa että joskus taas omaiset ei tykkää nähä toista sideharso pään ympäri, sen saa laittaa aika levealtä alueelta ja silleen, näyttää ihan kuin olisi sidottu puoli päätä sideharsoon
:/

 

en. enkä toivottavasti näekään pitkään aikaan...

 

[/quote]
suu laitetaan kiinni sideharsolla, mutta meille toisaalta sanottiin koulussa että joskus taas omaiset ei tykkää nähä toista sideharso pään ympäri, sen saa laittaa aika levealtä alueelta ja silleen, näyttää ihan kuin olisi sidottu puoli päätä sideharsoon
:/ [/quote]

Meille opetettiin koulussa että jos ei kuolinjäykkyys tullut, suljetaan ensimmäisenä suu. Ruumiinavauksessahan suu suljetaan ompeleilla venyttämällä huulia, mutta ruumiinavausta ei mun mummulle tehty. Silti jäi kaihertaa että suu auki ja pää vinossa joutui hautaan, omaa uskaltamattomuuttani kun en KEHDANNUT alkaa oikomaan niiden pukumiesten aikana

 

olen nähnyt ja ollut läsnä viimeisen hengenvedon aikana. olen pukenut ja siistinyt vainajia. omaisten kohtaaminen vaikeinta.
toissa viikolla kuoli kaksi peräkkäisinä päivinä ja tietysti silloin,kun minä olin vuorossa.
läheisiä en ole nähnyt, enkä varmaan menisi katsomaan...

 

Pidin äitiäni kädestä, kun ruumis muuttui kylmäksi. Sitten näin vielä arkussa. Suurinpiirtein kauheinta, mitä olen kokenut, kun kyseessä niin rakas henkilö.

 

oman äitini olen nähnyt kuolleena kotona, ja mieheni papan sairaalassa kuolleena.

 

Olen nähnyt veljeni sairaalassa ja kappelissa :'( Ikävä on syvä vieläkin vaikka tapahtumasta on yli 12 vuotta. :'( *mun ainut veljeni lensi taivaaseen nuorena 16-vuotiaana*

saman ikäisenä myös minun pikkuveljeni kuoli.. :'(
Olen nähnyt kuolleena mös mummoni, pappani ja työn puolesta erään potilaan.

 

Pidin äitiäni kädestä, kun ruumis muuttui kylmäksi. Sitten näin vielä arkussa. Suurinpiirtein kauheinta, mitä olen kokenut, kun kyseessä niin rakas henkilö.

:hug: