Täytyy sanoa että lujille meinaa ottaa.. Meillä on kolmiviikkoinen ihana poikavauva, jonka imetys ei vain lähde sujuman. Esikoisen imetin vuoden vanhaksi, mutta nyt ei vain meinaa onnistua. Oon kysellyt apuja neuvolasta ja sairaalan imetystuesta, mutta mistään ei toistaiseksi ole ollu apua.
Mä en oo koskaan ollut mikään imetysfanaatikko jolle täysimetys olis ollut se hyvän äitiyden mitta. Oon aina ollu sitä mieltä että kunhan lapsi tulee ruokituksi, ei sillä loppuviimein niin väliä oo, millä se ruokitaan vaikkakin toki se äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle. Mutta nyt jo se, että välillä joudun antamaan korviketta vauvalle kun en pysty rinnlla pitämään, aiheuttaa ihan järjettömän pahan olon.
Mies suhtautuu asiaan tosi järkevästi (niinkuin yleensäkin), vauva saa ruokaa ja kasva hyvin, joten jos sen yksi ateria tule pullosta joko pumpattua äidinmaitoa tai korviketta, niin mitä sitten. Mä en taas osaa suhtautua tähän millään lailla järkevästi. Lisäksi pelkään että imetys loppuu vielä kokonaan tätä menoa... Oon tainnut löytää itsestäni piiloimetysfanaatikon :kieh:
Mä en oo koskaan ollut mikään imetysfanaatikko jolle täysimetys olis ollut se hyvän äitiyden mitta. Oon aina ollu sitä mieltä että kunhan lapsi tulee ruokituksi, ei sillä loppuviimein niin väliä oo, millä se ruokitaan vaikkakin toki se äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle. Mutta nyt jo se, että välillä joudun antamaan korviketta vauvalle kun en pysty rinnlla pitämään, aiheuttaa ihan järjettömän pahan olon.
Mies suhtautuu asiaan tosi järkevästi (niinkuin yleensäkin), vauva saa ruokaa ja kasva hyvin, joten jos sen yksi ateria tule pullosta joko pumpattua äidinmaitoa tai korviketta, niin mitä sitten. Mä en taas osaa suhtautua tähän millään lailla järkevästi. Lisäksi pelkään että imetys loppuu vielä kokonaan tätä menoa... Oon tainnut löytää itsestäni piiloimetysfanaatikon :kieh: