Onko hullua kuumeilla jo neljännestä?

Heippa!

Täällä jo siis neljännestä lapsesta haaveileva äiti. Mies myös siis haluaa lasta. Tässä pian 9kk yritetty, tosin yksi keskenmeno tuossa tammi-helmikuun vaihteessa. Mutta sen jälkeen ei ole tärpännyt.

Lapsia siis jo kolme. Pian 10-vuotta täyttävä neiti, joka alkaa olla esimurrosiässä.
Pojat 04/07 ja 05/08.

Nyt vaan tuntuis siltä, tai on jo pitemmän aikaan tuntunut, että yksi lapsi nyt ainakin saisi vielä tulla. Tästä haaveilusta ei vaan oikeen ole puhunut kenellekään. Keskenmenostakaan ei ole kaikille mainittu. Lähimmille sukulaisille ja ystävälle vain ja osa heistäkin oli, että ihanko tarkoituksella olisitte vauvan halunneet.
Tuli vaan todella pahamieli ja lyttääntynyt olo talvella, ku joutuukin kertomaan, että keskenmenon vuoksi sairaalassa eikä saanutkaan ilouutisia kertoa ja sit toiset vielä ihmettelee. Joku kehtas vielä todeta, että teillähän on jo kolme lasta. Vieläkö te lisää tarviitte.
Eihän niitä nyt niin tarvitakaan, mutta kun molemmat, mieheni ja minä ollaan todella lapsi rakkaita ja tiedetään, että voidaan kaikille lapsille tarjota onnellinen elämä, niin miksi ei voida haluta lasta.
Niin ja sit tässä vielä sellainen, että yksi todella hyvä ystäväni on vuoden yrittänyt tulla raskaaksi, mutta ei ole onnistunut. Todennäköisesti jotain hoitoja tarvitsee :'(.
Niin senkään takia sitten ei kovin mielellään omista vauvahaaveista juttele, kun tuntuu, että muut ajattelee, että ei me enää lapsia tarvita.

Itse olen kuitenkin suhteellisen nuori vielä. Juuri vasta 30-vuotta täyttänyt. Ja nyt mietityttää, että voinko tulla edes raskaaksi enää, kun keskenmenon jälkeen ei ole plussaa näkynyt. Meinaan aikaisemmin olen tullut kyllä melko helposti raskaaksi.

No kai se on niin, että aina voi haaveilla. Ja nyt tulee muutenkin vaikeaa, kun mies lähtee vuoden vaihteeseen asti ulkomaille töihin. Tekee maanantaista torstaihin töitä. Tulee kotiin torstai illalla myöhään tai perjantaina aamulla ja lähtee taas sitten sunnuntaina. Itse teen kolmivuorotyötä. Onneksi mukavat työkaverit ja pomo, niin ei tarvitse yövuoroa tehdä niin paljoa ku ennen. Että siltä osin tulee olemaan rankkaa jo kolmenkin lapsen kanssa, mutta kuitenkin sellainen pieni nyytti olisi kiva. Ja eihän vauva nyt enää syntyisikään enää miehen työkomennuksen aikana.

Tässä sekavasti mun ajatuksia. Millaisia ajatuksia teillä muilla kuumeilijoilla?

 

Hei!
pikaisesti tässä vastailen. Hirmu paljon samanlaisia ajatuksia on sinullakin, mitä minun päässäni liikkuu. Tai oikeastaan liikkui. Odotan nyt neljättä lastamme. :heart: Itse olen pitänyt hyvin matalaa profiilia odotuksen suhteen. Koko ajan on sellainen tunne ettei tästä onnesta viitsi isommin kellekään huhuilla. Hullunahan ne pitää kun todellakin joku voi HALUTA lisää lapsia! Sellainen on tunne että normi kaksi lasta on sallittua, sen jälkeen kolmas lapsi vielä jotenkin sulatetaan, mutta että NELJÄS, niin se on suorastaan kiellettyä. Tai ainakin hirveästi päivitellään ja voivotellaan ja ihmetellään että "vieläkinkö te lapsia teette? meille kyllä riittää nämä kaksikin, me ei kyllä enää jaksettais, pitäis vaihtaa autokin jne..." Ei sen luulis muilta pois olevan, jos jollain on lapsia enemmänkin. Toisaalta ite oon päässy sille puolelle elämää, etten enää niin välitä toisten mielipiteistä ja teemme miehemme kans täysin itsenäisesti päätöksemme.
Eli haluan sinulle ystäväiseni sanoa, että kuuntele omaa sydäntäsi (ja miehesi) ja tehkää niinkuin itse näette parhaaksi. Lapset ovat rikkaus ja rakkaus! :heart:

 

meillä myös kuumeillaan neljännestä kovasti, samanlaisia ajatuksia mullakin on ollut mitä teillä edellisillä kirjoittajilla. ennestään lapset 01,03,06 ja ikää mulla 30v. nyt en ehdi kirjoitella enempää mutta kiva huomata että on muitakin jotka kuumeilee/odottaa neljättä,joita monet ihmiset pitävät "hulluina"

 

Juuh, minäkin kuumeilen neljättä. Enkä ymmärrä miksi jo nyt mietin muiden mielipiteitä ja reaktioita jos luoja suo vielä yhden lapsen meille. Miksi sitä pitäisi selitellä muille? miksi selittelen itselleni? jos minusta/meistä tuntuu että neljäs saa vielä tulla niin sittenhän se on niin Inhottaa vaan kun pelkää/stressaa valmiiksi sukulaisten ja tuttujen, kavereiden mielipiteistä (joita en edes vielä tiedä) ja varmana saisin kuulla anopilta samantien että "eikä, ethän sä voi enää jaksaa". Meillä on siis nuorimmaiset nyt 1v6kk ja 2v6kk (esikoinen 2003) ja onhan tässä melkoinen vuosi takana. Kaikesta on selvitty En ole uskaltanut kertoa näitä haaveita vielä kellekään mutta sattui tämä pino.... jonnekin pinoon aiemmin kirjoitin vähän.

 

Täällä kuumeillaan myös neljättä lasta, aikasemmat 6v,7v ja 9v.
Ikä alkaa kohta painaa, sillä olen 30v ja vauvalla olisi pikkasen kiire jo.
takana aika monta keskenmenoa, viimeisin muutama viikko sitten ja nyt ajateltiin odotella ja pitää taukoa ainakin lokakuuhun ellei pidempääkin,muutama vuosi?!

 

Ex "Glow" tässä hei. Halusin vaihtaa nimimerkkini, kun tuo muropaketti nököttää työpöydällä niin keksin siitä uuden kivemman nikin

 

Mukava kuulla, että muillakin samanlaisia ajatuksia ku mullakin. Eihän nää ajatukset sillai kivoja ole, ku ei ne anna iloita mahdollisesta odotuksesta jne. Auttoi kyllä paljon jo tänne kirjoittaminenkin. Jotenkin sekin jo selkeennytti ajatuksia. Ja kyllä se ajatus on, että jos lapsi on tullakseen saa tulla :heart:. Ajatuksena jopa se, että jos vuoden vaihteen jälkeen ei lasta kuulu, niin pitäs varmaan jollekin lääkärille asiasta puhua. Eli kyllä lasta kovin vielä halutaan.

Ja mullakin nää ajatukset kuitenkin omassa päässä suurimmaksi osaksi. Hieman tossa keskenmenon jälkeen joku tosiaan sanoi hassusti/rumasti, mutta kuitenkaan en ole kertonut edes keskenmenosta kovin monelle. Eli jos vain avoimesti kuitenkin kertoisi haaveistaan. Tai sitten ei. Jos kuitenkin odottais, että olis raskaana ja olis käynyt ultrassa ja kaikkee. Sit se olis totta. Voiku se olis totta pian.

 

Täällä kanssa yksi äiti,ikää vähän alle 30v,kolme lasta ennestään ja neljännestä välillä haaveilen ja välillä taas en.En osaa päättää onko meidän lapsiluku täynnä,rankkaakin on ollut,yksi lapsi erityislapsi yms...
Pelottaa kans mitä sukulaiset ja muut sanois,jos vielä tulis yksi:ashamed:
Välillä mietin,että olis kiva vaan alkaa "kasvattaa" näitä kolmea isoksi(vanhin ekaluokkalainen,nuorin 1v)ja sitten taas välillä tulee se ajatus,että entäs jos vielä yksi: /
Ja kyllä se vauva pitäs tulla muutaman vuoden sisällä,jos siihen päädytään,koska en halua enää lähempänä 40-vuotta olla raskaana ja valvoa vauvan kanssa jne...

 

Löytyipä samanlaisia ajatuksia tästä ketjusta itekin haaveilen vielä (ainakin) yhdestä lapsesta. Neljä olen jo synnyttänyt, mutta pikkukakkosemme on enkeli. Sukulaisten reaktiot nyt ainakin tietää kun tuntuu, että tuo meidän viimoisinkin oli jo shokki sinänsä. Hullultahan tuo tuntuu haaveille jo seuraavasta kun pienin on vasta 8kk mutta minkäs sitä mahtaa vanhin menee vuoden päästä esikouluun.
Jos meille pikkuinen vielä tulee niin pikaisesti pitäisi tehdä päätöksiä koska mulla tuo 35v kolkuttelee jo pikkuhiljaa ovella ja se on mulle rajapyykki lasten teossa, ehkä.

 

Täytyi tulla taasen kirjottamaan,turvakaukalon tuossa pesin ja nyt mietin myydäkö vai säilyttääMeillä arki tuntuu tällä hetkellä kovinkin työn täyteiseltä,oon suunnitellut olla kotona siihen asti,kun pienin täyttää 3v,eli siihenkin vielä aikaa.Auto meillä on jo tila-auto 6 hengen,sitten olisi kaikki penkit täynnä,jos vielä yksi tulisi.Ehkäisy asiat kanssa jokseenkin hankalia,ei tunnu mikään hormoni valmiste sopivan ja kumien kanssa pelaaminen "työlästä",mitään "lopullista" ehkäisyäkään ei voi,kun ei tosiaan ole varma lopullisesta lapsiluvusta: /
Olis vaan helppo jättää ehkäisy ja antaa neljännen tulla,mutta mutta.....

 

Täälä kans yks. Ennestään 06, 07 ja 09 lapset ja voi kun se yksi vielä, ajatus vaan pyörii päässä. Pilleritkin tuli tuossa lopetettua, et saapa nähdä miten käy. Jotenkin on kyllä semmonen tunne, että kun kolme ollaan saatu hyvinkin helposti niin mahtaako nyt enää onni olla mukana. Meillä ei sukulaiset tai muutkaan ajattele negatiivisesti, ainoastaan miehen vanhemmat varmasti pitäisivät sen ainaisen nuputuksensa mutta loppujen lopuksi olisivat kuitenkin iloisia. Mun äiti yllättyisi ja kaverit varmaan sanoisivat arvanneensa, että näin käy. Olen kovin perhemyönteinen ja kaikki varmasti kuvittelevat meille ison perheen.

Mutta tosiaan itseä jotenkin pelottaa, että voisiko onni vieläkin olla mukana? Kolme tervettä lasta on aika suuri lahja jo noinkin. Mies ei varmaan stressaa muusta kun autosta.. Jotenkin epätyypillisesti inhoaa auton vaihtoa ja kun kolmas saapui niin sillonkin autoa jouduttiin vaihtamaan ja nyt se sitten tarvisi jo olla jonkunmoinen tila-auto.. Osaisinko ajaakaan semmosta, esim transportteri. Sehän on pakettiauto!!

Mutta katsotaanpa miten elämä menee, itsellä ikää pikkusen vajaa 30v. Että periaatteessa mikään paniikki iän puolesta ei olisi. Mutta silti se pieni ääni jotain vikisee..

*huh helpotti*

 

=) *huokaus* ja voi että.. täällä miekin oon kurkkimassa...vaikka meillä jo neljä onkin. En ole osannut pieniä vaatteita pois laittaa..vaikka isäntä on ollutkin aika ehdottoman oloinen. Sydänalassa rutistelee et jos vielä kuitenkin..? Meidän nelonen on mun aurinko =) . Vaan kuitenkin tuntuis et vielä on tilaa, kyllä meidän perheeseen vielä mahtuu. Tosin 10 raskautta se vaati saada nämäkin..et hiukan myös pelottaa ko.ajatus.

 

Äh, kirjoitin pitkän tekstin mutta se hävisi taivaan tuuliin...mutta siis, itse huomaan ainakin hieman "häpeileväni" että kuumeilen neljännestä, siksi yritän kokoajan odottaa että vauvakuume menisi ohi..mutta miksi sitä pitäisi häpeillä?!? Halumme ehkä joskus sen neljännen ja sillä siisti, mitä se muille kuuluu. Muiden kommentit vain ärsyttää että hullujako olette ja se laittaa taas epäilemään itseäänkin että no hullujako tässä nyt todella ollaan.

Oli miten oli..haikeudella katselen vaunuja ja turvakaukaloa jotka pitäisi kohta myydä pois..ellei tule sitten viralliseti päätös siitä neljännestä. Toisaalta se ajatus pelottaakin..neljäskö meille,e ntäs sen jälkeen vieläkö kuumeilen viidennestä, loppuuko vauvakuume koskaan, onko tämä edes varsinaisesti vauvakuumetta vai jotain muuta kaipuuta joka vaan tulee esiin näin? Mutta toisaalta se varsinainen vauvakuume on välillä niin vahvana! Ristiriitaiset ajatukset täällä. Mutta ehä ensi vuoden puolella..jos ei mieli muutu. Jos ensi keväänä vielä koemme tarvetta neljännelle, niin se tulkoon jos luoja suo.

 

Ihan samanlaisia ajatuksia minullakin. Vauvakuume roihahti vuosi sitten kunnolla ja mies ei lämmennyt asialle ollenkaan. Itsekkin laitoin sen kolmenkympin kriisin piikkiin ja annoin asian olla ja vakuuttelin itselleni, että meillä on kolme tervettä lasta ja nuorinkin on jo 5 vuotta. Olishan se hullua alkaa kaikki uudestaan! Ei se vauvakuume ohi menny. En miehellekkään enää puhunu asiasta, kun toinen ei kerran halunnu. Nyt sitten mies alkoi ehdottelemaan perheenlisäystä ja mä niin näytin vihreää valoa

Tosiaankin mielessä pyörii tulevat kommentit, vaikka oma järki sanoo että so what? Kaverit pitää hulluina, koska jo nyt olemme heidän mielestään suurperhe. Kummallista kyllä, suurin osa ystäväpiiristämme on lapsettomia tai yhden lapsen perheitä. Oma äitini saa varmaan kohtauksen, kun jo kolmaskin oli liikaa. En kuulemma koskaan saa elää omaa elämääni. No, mun elämä on lasteni kanssa. Anoppi toivoisikin että perheemme kasvaa :heart:
Miehen veli vaimoineen ovat yrittäneet lasta jo vuosia ja muistan kun odotin kolmatta kuinka vaikealta se silloin tuntui, että me "vaan" saatiin noin vain.

Semmosia ajatuksia täällä. Toivottavasti pieni päättäisi piankin ilmoitella tulostaan.

 

Voi että miten samanlaisia ajatuksia! Kiva tietää, että muilla on samanlaisia ajatuksia. Täällä kanssa kamppaillaan vauvakuumeen kanssa. Vasta sellaisella lämpöilyasteella, mutta tunnen sen verran itseäni, että tässä on nyt suuri vaara saada kunnon vauvakuume päälle Hassua tuokin miten sitä ajattelee sitä mitä muut ajattelee, vaikkei sillä loppujen lopuksi ole mitään väliä. Ei niin, että joku ajattelisi, ettei meidän pitäisi enää tehdä lapsia taloudellisista tai muista syistä vaan sellaista päivittelyä jaksamisesta ja autosta yms. Vaikka enpä kyllä tiedä kuka loppujen lopuksi edes päivittelisi. Suurimmat jarrut vauvakuumeelle on kyllä muualla kuin toisten ajatuksissa. Sitä miettii meneekö kaikki hyvin, onko vauva terve jne.

No haaveilla nyt ainakin voi, nähtäväksi jää uskaltaako toteuttaa.

 

Täällä taas,ajatukset sekaisin,turvakaukalolle tuleekin keväällä käyttöä,lähisukulainen saa esikoisensa silloin,oon luvannut hälle myös vaunut ,vaatteet yms... lainaksi.Tuntuu haikealta antaa vauvatavarat lainalle,kun niitä on tuossa nurkissa katsellut:ashamed:Jotenkin vauvahaave taas nosti päätään,kun lähipiiriin vauva on tulossa,mies ei oikein lämpiä ajatukselle neljännestä ainakaan juuri nyt,ei kokonaan poissulkenut kuitenkaan ajatusta: /Mikäs tilanne muilla täällä kirjottaneilla?