---
Mä asun yksin, ja puhun kyllä itsekseni. Jos katson leffaa, luen kirjaa, huudahtelen ja mutisen säännöllisesti. Puhun myös itselleni tyyliin: X, nyt teet kyllä tuon ja tuon, ei tästä muuten tuu mitään. Tai saatan myös haukkua itseäni ''tyhmä tyhmä tyhmä'' ym. Mutta luulen kyllä, etten kulje ihan täysillä, olen vinksahtanut, saranoiltani, jne.
äiti 44 v
En tiedä mutta olen aina puhunut itsekseni ja paljon puhunkin. Ihan päivittäin ja kovalla äänelläkin vielä. Samoin kaupoissa ääneen kommentoin (itselleni) vaatteita jne. Eikä edes hävetä jos joku kysyy, sanon vain että "itsekseni tässä puhuin..."
Jälkeläiset puhuvat myös itsekseen, oppineet minulta?
Samoin!kun olen yksin, puhun aina itkseni mutta ulkona en. Jos näen jonkun kulkevan pihalla ja höpisevän itekseen katson kieltämättä kieroon. Mutta kotona jupiseminen on eri asia.
"Kenguru"
Niin myös mun työkaveri, ja kyllä on ärsyttävää kuunnella sitä höpötystä päivät pitkät. Siihen päälle vielä satunnaisesti laulujen laulaminen radiosta....Mä puhun itekseni. Varsinkin duunissa, kun teen tietokoneella jotain. En kuitenkaan kysele itseltäni asioita ja sitten vastaa niihin
"vieras"
Yksin puhuminen on hiljaa hiipivän hulluuden ensi merkki..
Tuskin hirveän veden pitävä sanonta kuitenkaan.
Tuskin hirveän veden pitävä sanonta kuitenkaan.
"jmm"
Säveltäjänero Ludwig van Beethoven puhui vanhemmalla iällään itsekseen... Niin ettei se välttämättä yksinkertaisuudesta merkki ole.
"vieras"
Mä puhun usein itsekseni. Käyn esim. uudelleen läpi keskusteluita, joissa olisin toivonut reagoineeni toisin. Ja jo lukioaikoina höpisin itsekseni lenkillä vaikka seuraavan päivän kokeen asioita; olen ns. auditiivinen oppija ja kuulo on mulle tärkeää oppimisessa.
Ergo, olen hullu
Ergo, olen hullu
JONSERED Karhunkantaja
Jos alat tapella itsesi kanssa, olet sosiaalityöntekijäainesta. Siskoni ainakin on.
Työnkuvaani kuuluu tavallaan toisinaan myös tuo
JONSERED Karhunkantaja
Työnkuvaani kuuluu tavallaan toisinaan myös tuo
Niinpä tietysti.
"Vieras"
Mä olen kuule mm. kirjoittanut rivin ällää ja eetä yo-kokeista puhumalla itsekseni, päässyt kouluun joka on yksi maamme vaikeapääsyisimmistä, selvinnyt monesta tiukasta keskustelutilanteesta tai esityksestä liput liehuen - PUHUMALLA ITSEKSENI. Äo huitelee reilusti mensan rajan paremmalla puolella. Vähän hullu ehkä, mutta yksinkertainen ei kuvaa mua kyllä lainkaan.
Paremminkin mun ajatusmaailma on niin monimutkainen että jos en puhuisi itsekseni tai ajatuksissani mietittäviä asioita, niitä pyörisi päässä sata yhtä aikaa eikä ottaisi selvää mistään. Keinoni selviytyä on siis itsekseni puhuminen, kuvitteellisen vastapuolen kanssa väittely tai puheen pitäminen yksin.
"Omena"
En haluaisi olla hullu,voisio joku kertoa että jos minä puhun itekseen,nii olenkohan minä sekasi tai hullu!
Sm1
Ajattelen asioita ääneen. Välillä väittelen itseni kanssa, yms. Uskon että se auttaa keskittymään paremmin. En kyllä yleensä tietoisesti aloita sitä,