onko isovanhemmilla oikeus kustantaa lastenlasten elämää?

Mä oon melkein vähän kateellinen sun kaltaisille, siis oon joskus ihan haaveillut siitä tilanteesta, että edes joku joskus kysyis, että tarvitaanko me jotain tai siis tarviiko lapset jotain?

 

Onko teillä oikeus auttaa vanhempianne kun teillä on tilaisuus?

Iäkkäät vanhempasi tai appivanhempasi kieltävät sinua pesemästä ikkunoita puolestansa vaikka olisit tarjoutunut, vaan väen väkisin haluavat kiivetä kipeine selkineen taloustikkaille kurkottelemaan ikkunat puhtaiksi.

Ette saa myöskään luoda lumia vaikka lunta on melkein metri, vaan he suomalaisella sisulla puskevat lunta kolallisen toisensa jälkeen, rasittuvat liikaa tai katkaisevat luita.

Sallitko isovanhempien olla lapsenvahtina? Vai pitääkö oma aika jättää täysin kokonaan väliin ihan vain periaatteen vuoksi että haluan kärsiä enkä ota apua vastaan vaikka mikä olisi.

 

Voisi tulla "tuliset" sanat junnulta.

Mutta onneksi ei mulle vaan vaimolleen =) Minähän olisin valmis antamaan sen tonnin molemmille, mutta jos junnun takana seisoo nainen, joka ei multa mitään huoli, niin sitten laitan junnun osuuden kissoille.

Niinpä.

 

Voihan sitä ajatella niinkin, että miltä lapsista tuntuu, jos kaverit selittää, mitä ovat isovanhemmiltaan saaneet, jos itse eivät ukeilta&mummoilta mitään ole saaneet, koska vanhemmat ei halua ottaa vastaan. Lapset ei välttämättä ajattele, että se on ylevä periaate, vaan että isovanhemmat ei halua ostaa heille mitään.

Voisi varmaan ajatella noin. Ihan ensimmäistä kertaa ajattelen ikinä sellaista. Tai oikeammin ajattelen sitä, että se vaikuttaisi jotenkin. Kun olin lapsi, oli eräällä luokkakaverilla oikein "hienoja sukulaisia", kummisetä oli sen ajan Suomen ykköshahmoja, tämä luokkakaveri oli usein matkoilla tai sai hienoja tavaroita, joita kyllä ihailtiin. Mutta ei tullut mieleenkään ajatella, että voi miksei mun kansaneläkkeellä kaupungin vuokra-asunnossa asuva mummoni antanut minulle keksejä kummempaa =)

 

Onko teillä oikeus auttaa vanhempianne kun teillä on tilaisuus?

Iäkkäät vanhempasi tai appivanhempasi kieltävät sinua pesemästä ikkunoita puolestansa vaikka olisit tarjoutunut, vaan väen väkisin haluavat kiivetä kipeine selkineen taloustikkaille kurkottelemaan ikkunat puhtaiksi.

Ette saa myöskään luoda lumia vaikka lunta on melkein metri, vaan he suomalaisella sisulla puskevat lunta kolallisen toisensa jälkeen, rasittuvat liikaa tai katkaisevat luita.

Sallitko isovanhempien olla lapsenvahtina? Vai pitääkö oma aika jättää täysin kokonaan väliin ihan vain periaatteen vuoksi että haluan kärsiä enkä ota apua vastaan vaikka mikä olisi.

Minusta raha ja tekojen kautta auttaminen ovat ainakin jossain määrin eri asioita. Mutta jos muut pitävät niitä ihan samanlaisina asioina, niin sekin passaa minulle

=)

 

Voihan sitä ajatella niinkin, että miltä lapsista tuntuu, jos kaverit selittää, mitä ovat isovanhemmiltaan saaneet, jos itse eivät ukeilta&mummoilta mitään ole saaneet, koska vanhemmat ei halua ottaa vastaan. Lapset ei välttämättä ajattele, että se on ylevä periaate, vaan että isovanhemmat ei halua ostaa heille mitään.

Voisi varmaan ajatella noin. Ihan ensimmäistä kertaa ajattelen ikinä sellaista. Tai oikeammin ajattelen sitä, että se vaikuttaisi jotenkin. Kun olin lapsi, oli eräällä luokkakaverilla oikein "hienoja sukulaisia", kummisetä oli sen ajan Suomen ykköshahmoja, tämä luokkakaveri oli usein matkoilla tai sai hienoja tavaroita, joita kyllä ihailtiin. Mutta ei tullut mieleenkään ajatella, että voi miksei mun kansaneläkkeellä kaupungin vuokra-asunnossa asuva mummoni antanut minulle keksejä kummempaa =)

Niin, koska tiesit että mummolla ei ollut varaa. Mutta entäs jos isovanhemmilla on varaa? En minäkään ihmetellyt, että isäni äiti ei meille mitään ostanut, ei hällä siihen ollut varaa.

 

täällä on ennenkin ollut keskustelua aiheesta..(liekkö melko yleistä) että nykyajan nuoret ei osaa raha asioitaan käsitellä.
mielestäni pikku juttuihin isovanhemmat/äidit/isät.. on ihan ok jos osallistuvat,
(jos ne sitä itse ehdottavat) mutta sittenkun se menee siihen, että jo vuokria yms.. maksellaan jossa on kyse tuhansista, ellei paristakin tuhannesta menee jo yli!!
(se pitäisi vähintään maksaa takaisin.)

ei kenelläkään vanhemmalla, ole jatkuvasti ole syöttää tömmoisia summia. niin että ei itselleen tulisi tiukkaa.

meillä eräs tuttava arvosteli meidän rahan käyttöä, kun meillä oli tiukka tilanne. nyt hän itse lypsää vanhempiaa minkä kerkiää. elää yli varojen...
(tosin elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee. mutta silloin pitäisin suuni kiinni)

ymmärrän aloittajan pointin

jokaisen AIKUSEN tulisi elättää itsensä.

 

Itselleni en anopilta enkä äidiltäni mitään halua, mutta pojalle he saavat kyllä ostella ja antaa rahaa, jos haluavat. En millään muotoa koe jääväni minkäänlaiseen kiitollisuudenvelkaan, vaikka anoppiani inhoankin. Esim. lapsen synnyttyä poika sai mummoltaan lahjaksi antiikkiesineen, jonka arvo n. 1000 euroa; se odottaa lapsen aikuistumista hyllyllä.

 

Voisi varmaan ajatella noin. Ihan ensimmäistä kertaa ajattelen ikinä sellaista. Tai oikeammin ajattelen sitä, että se vaikuttaisi jotenkin. Kun olin lapsi, oli eräällä luokkakaverilla oikein "hienoja sukulaisia", kummisetä oli sen ajan Suomen ykköshahmoja, tämä luokkakaveri oli usein matkoilla tai sai hienoja tavaroita, joita kyllä ihailtiin. Mutta ei tullut mieleenkään ajatella, että voi miksei mun kansaneläkkeellä kaupungin vuokra-asunnossa asuva mummoni antanut minulle keksejä kummempaa =)

Mutta säkin alat olla jo sen ikäinen, että sun mummot oli pienituloisia. Mä olen sua vanhempi ja mun lapsuudessani ei ollut juuri kellään varakasta mummoa. Joten kaikki saivat mummoiltaan villasukkia, lapasia ja mustaherukkamehua

 

Niin, koska tiesit että mummolla ei ollut varaa. Mutta entäs jos isovanhemmilla on varaa? En minäkään ihmetellyt, että isäni äiti ei meille mitään ostanut, ei hällä siihen ollut varaa.

En tietenkään voi vannoa, mitä olisin ajatellut, jos mummollani olisi ollut varaa ja kenties jopa halua antaa minulle jotain, siis rahaa tai tavaroita, enkä tiedä miten vanhempani olisivat asiaan suhtautuneet. Sitä en enää koskaan saa tietää, mutta haluan uskoa, että asia olisi ollut minulle ajatuksena ihan yhtä vieras kuin nytkin, se että olisin halunnut mummoni antavan minulle jotain materiaalista, siis enemmän kuin vaikka synttärilahja. En ainakaan mitenkään tahdo ajatella, että olisin ollut jotain vailla etenkään sen takia, että joku muu on saanut jotain ja minä lapsena olisin päätellyt, että mummolla pitää olla varaa antaa minulle jotain.

 

Mutta säkin alat olla jo sen ikäinen, että sun mummot oli pienituloisia. Mä olen sua vanhempi ja mun lapsuudessani ei ollut juuri kellään varakasta mummoa. Joten kaikki saivat mummoiltaan villasukkia, lapasia ja mustaherukkamehua

Onko tämä "sen ikäisyys" tässä nyt kehu vai moite?

 

täällä on ennenkin ollut keskustelua aiheesta..(liekkö melko yleistä) että nykyajan nuoret ei osaa raha asioitaan käsitellä.
mielestäni pikku juttuihin isovanhemmat/äidit/isät.. on ihan ok jos osallistuvat,
(jos ne sitä itse ehdottavat) mutta sittenkun se menee siihen, että jo vuokria yms.. maksellaan jossa on kyse tuhansista, ellei paristakin tuhannesta menee jo yli!!
(se pitäisi vähintään maksaa takaisin.)

ei kenelläkään vanhemmalla, ole jatkuvasti ole syöttää tömmoisia summia. niin että ei itselleen tulisi tiukkaa.

meillä eräs tuttava arvosteli meidän rahan käyttöä, kun meillä oli tiukka tilanne. nyt hän itse lypsää vanhempiaa minkä kerkiää. elää yli varojen...
(tosin elämä ei aina mene niinkuin suunnittelee. mutta silloin pitäisin suuni kiinni)

ymmärrän aloittajan pointin

jokaisen AIKUSEN tulisi elättää itsensä.

Mä muuten toissa jouluna - kun esikoinen ei oikein mitään tavaraakaan tarvinnut, mutta kuopus tarvitsi - annoin esikoiselle joululahjaksi rahat kolmen kuukauden yhtiövastikkeisiin. En yleensä pyri tasapuolisuuteen, mutta toissa joulu oli poikkeus, sillä kuopuksen joululahja maksoi aika paljon.

 

kuten sanot, niin tää on kakspiippunen juttu. jotku vanhemmat on sitä mieltä, että isovanhempien KUULUU JA TÄYTYY osallistua lasten lasten kustannuksiin, osan on taas sitä mieltä, että missään nimessä isovanhemmat EI SAA osallistua näihin kustannuksiin. mä olen sitä mieltä, että ei ole pakko, mutta jos haluavat saavat ostaa lapsenlapselleen mitä haluavat, ja kyllä mä ainakin olen sille mummon murulle ostanut kaiken näköistä, joskus tuttelia, joskus vaippoja, joskus vaatteita. ja me on lapsen vanhempien kans sovittu että saan, mutta että se ei ole mikään pakko. ja mun mielestä on ihme, jos aikuiset ihmiset ei tästä asiasta saa puhumalla kompromissia syntymään

 

Onko tämä "sen ikäisyys" tässä nyt kehu vai moite?

Se on lähinnä kylmä totuus

 

Minusta raha ja tekojen kautta auttaminen ovat ainakin jossain määrin eri asioita. Mutta jos muut pitävät niitä ihan samanlaisina asioina, niin sekin passaa minulle

=)

Jos meillä tarvittaisiin lastenpatja mutta siihen ei ole varaa, niin onhan se rahalla patjan ostaminen kaupasta tai omin käsin patjan ompeleminen vaikka vanhoista peitoista sama tulos, jossa lapsi pääsee nukkumaan pehmeälle alustalle.

Meillä ei ainakaan muutamaan vuoteen tule olemaan mahdollisuutta rahoittaa mitään ylimääräisiä apuja (kuten siivouspalveluja tai omakotitalkkaria) isovanhemmille, joten meidän pitää itse pestä niitä ikkunoita jos haluamme olla avuksi. Saisihan sen saman asian antamalla rahaa suoraan, vaikka raha tavaran ostoon on eri asia kuin suoraan tavaran antaminen.

Me olemme antaneet isovanhempien RAHOITTAA lastenpatjan, liesisuojan ja jotain muuta perustarviketta. Emme anna heidän ostaa suoraan valmiina, koska hakevat kaupasta kalliilla ja me mieluummin vertaamme hintoja tai ostamme käytettynä huomattavasti kaupan hintoja edullisemmin.

 

Meidän vanhemmat ei osta ikuna lapsille mitään mutta joskus parin vuoden välein ehkäpä saattavat antaa vähän rahaa. Viimeksi joululahjaksi antoivat 5000 e että saadaan ostaa mitä kivaa tarvitaan kun on asunto-, auto- ja opintolainoja,

 

kuten sanot, niin tää on kakspiippunen juttu. jotku vanhemmat on sitä mieltä, että isovanhempien KUULUU JA TÄYTYY osallistua lasten lasten kustannuksiin, osan on taas sitä mieltä, että missään nimessä isovanhemmat EI SAA osallistua näihin kustannuksiin. mä olen sitä mieltä, että ei ole pakko, mutta jos haluavat saavat ostaa lapsenlapselleen mitä haluavat, ja kyllä mä ainakin olen sille mummon murulle ostanut kaiken näköistä, joskus tuttelia, joskus vaippoja, joskus vaatteita. ja me on lapsen vanhempien kans sovittu että saan, mutta että se ei ole mikään pakko. ja mun mielestä on ihme, jos aikuiset ihmiset ei tästä asiasta saa puhumalla kompromissia syntymään

Minusta ei kyllä mitä haluavat, kyllä vanhemmilla pitää olla sana sanottavana mitä lapselle hankitaan. voihan joku isovanhempi vaikka olla teinin vietävissä ja uskoa, että kyllä tämä tarvii k-18 pelin tai kevytmoottoripyörän, vaikkeivat vanhemmat ole halukkaita sitä ostamaan. Joten jos jotain hankitaan (muuta kuin sitä pienehköä ) niin soisin kyllä, että vanhempien mieltä kysytään. =)

 

Minusta raha ja tekojen kautta auttaminen ovat ainakin jossain määrin eri asioita. Mutta jos muut pitävät niitä ihan samanlaisina asioina, niin sekin passaa minulle

=)

Jos meillä tarvittaisiin lastenpatja mutta siihen ei ole varaa, niin onhan se rahalla patjan ostaminen kaupasta tai omin käsin patjan ompeleminen vaikka vanhoista peitoista sama tulos, jossa lapsi pääsee nukkumaan pehmeälle alustalle.

Meillä ei ainakaan muutamaan vuoteen tule olemaan mahdollisuutta rahoittaa mitään ylimääräisiä apuja (kuten siivouspalveluja tai omakotitalkkaria) isovanhemmille, joten meidän pitää itse pestä niitä ikkunoita jos haluamme olla avuksi. Saisihan sen saman asian antamalla rahaa suoraan, vaikka raha tavaran ostoon on eri asia kuin suoraan tavaran antaminen.

Me olemme antaneet isovanhempien RAHOITTAA lastenpatjan, liesisuojan ja jotain muuta perustarviketta. Emme anna heidän ostaa suoraan valmiina, koska hakevat kaupasta kalliilla ja me mieluummin vertaamme hintoja tai ostamme käytettynä huomattavasti kaupan hintoja edullisemmin.

Ymmärrän mitä tarkoitat, selkeästi esitetty

=)

 

mä otan mielelläni vastaan appivanhempien apuja, mies kyllä suhtautuu nihkeämmin.

 

Meidän vanhemmat ei osta ikuna lapsille mitään mutta joskus parin vuoden välein ehkäpä saattavat antaa vähän rahaa. Viimeksi joululahjaksi antoivat 5000 e että saadaan ostaa mitä kivaa tarvitaan kun on asunto-, auto- ja opintolainoja,

5000e joo aika paljon. jos itse antaisin lapselleni tollaisen summan niin en TODELLAKAAN ostaisi mitään pariin vuoteen...

 

Ajatteletko, että joskus haluaisit itse antaa lapsenlapsillesi jotain? Vai saavatko sinun mielestäsi pärjätä aivan kokonaan omillaan? Jos heille haluaisit jotain antaa, niin miltä sinusta tuntuu, jos lapsesi puoliso ei apua hyväksy?

Mä en muutenkaan ymmärrä tota, ettei voida ottaa apua vastaan. Miksi kaikkien pitää kitua omillaan? Jos jollain on varaa ja läheisiä ihmisiä joita haluaa auttaa, niin eikö se kannata auttaa tässä elämässä eikä vasta perinnön muodossa? Apukin kannattaisi ottaa vastaan tässä elämässä, niin saisi sanoa kiitos ja nähdä kuinka onnelliseksi joku haalarin ostaminen mummon tekee.

 

Niin, eihän se aina ole kyse siitä, ettei vanhemmilla olisi varaa ostaa lapselle mitä tarvitsee. Silti voi ottaa lahjoja vastaan, koska antaja haluaa niitä lapselle antaa.

 

On oikeus kustantaa mutta sinulla on myös oikeus kieltäytyä. Tosin en ymmärrä miksi kukaan niin tahoisi tehdä

 

Minusta on tökeröä jos ei ota lahjoja tjms. vastaan.

Mieti itse, jos haluat ilahduttaa jotain jollain lahjalla ja toinen vaan tympäsee, että vie almus/lahjas muualle, mää en sellaista tarvi.

Minusta loukkaavaa.

Tuskin kai kukaan oikeesti antaa lahjaa/rahaa tai jotain vain sen tähden, että haluaa, että toinen on kiitollisuudenvelassa..

 

Mun mielestä on oikeus, vaan ei minkäänlaista velvollisuutta.

Eikä rahan antaminen tai hankintojen kustantaminen oikeuta puuttumaan lasten vanhempien tekemiin päätöksiin mm. kasvatuksen suhteen.