Onko kohtuutonta pyytää miestä heräämään yhtenä aamuna viikon lapsen kanssa?

On sitä muillakin vähän samanlaista ap. Meillä mies oppi olemaan lasten kanssa, kun kasvoivat ns. vauva-ajasta ulos ja leikit alkoi olla enemmän lasten alotteesta syntyviä. Mutta tuosta vastuun ottamisesta taitaa olla turha haaveilla... Mies osaa hoitaa ja huolehtia lapsista, mutta ei kykene oma-aloitteisuuteen, jos minä olen paikalla. Ja se kyllä kiristää pinnaa toisinaan! Mies myös toisinaan ihmettelee kun olen hyvällä tuulella, jos olen saanut omaa aikaa, mutta sitä aikaa ei löydy jos kysyn sopiiko. Asia täytyy esittää ilmoitustyylillä, niin onnistuu.

Mutta tuossa Birgitten kommentissa on perää. Mitä tyytymättömämpi on omaan elämään ja itseensä, sitä enemmän toisenkin toiminta ärsyttää. Ja kun alkaa elää elämäänsä huomioimatta ukkoa joka asiassa (jos hänkään ei huomioi muuta perhettä), niin kyllä se jossain vaiheessa herää ihmettelemään että mitäs nyt. Meillä se ei lopullista muutosta ole tuonut, mutta muistuttaa joksikin aikaa ja kaikilla on mukavampaa. Yrittäjillä on valitettavasti monilla se työ etusijalla kaikkeen muuhun nähden, jopa omiin lapsiin.

 

Mihin aikaan te vanhemmat meette nukkumaan kun täytyy tollasesta asiasta tapella kuin että kuka saa nukkua pitkään? Mä oon kotiäiti ja lapset herää seitsemän jälkeen. Ite herään 5.30 kun mies lähtee töihin. Mulla on aamulla omaa aikaa harrastaa liikuntaa tai mitä vaan. Meillä lapset valmistautuu nukkumaan seitsemän aikaan illalla ja itse meen sänkyyn 21-22 aikaan. Viikonloppuna voidaan koko perhe nukkua pitkään eli herätään kun lapset herää.

 

[QUOTE="aloittaja";28218081]Kai sitä pitäis joku lappu oveen tehdä, missä on hoito-ohjeet. Toisaalta en mä kyllä ikinä montaa tuntia pois voi edes olla.[/QUOTE]

?? minä olen ollut jopa yön yli poissa! Miksi ihmeessä et vois? Kenen kanssa sinä siellä asut, eikö se ukko ole lapsen isä? Toinen vanhemmista?

 

Ei tuossa aamunukkumisessa varmaankaan kaikissa perheissä ole kyse edes väsymyksestä, vaan periaatteesta. Joskus olisi kiva itsekin aamulla hetki löhötä ja tuntea, että joku muu ottaa hetkeksi vastuun lapsista. Ja joskus sitä tarvitsisi ihan untakin tietysti... Kaikki lapset ei nuku viikonloppuisinkaan pidempään kuin arkena.

 

Tää alotus vois olla kun mun näppikseltä

Meillä myös minä olen yksin päävastuussa koko helahoidosta. Jos minä en tee niin, ei kyllä tee kukaan muukaan.

Meillä tyttö on nyt 3-vuotias ja olen ehkä yhden tai kaksi aamua saanut nukkua, niin että isäntä on herännyt tytön kanssa. Itse kyllä joka viikonloppu helposti vetää sikeitä puolille päivin. Nyt vaan oon alkanu tekee niin, että herätän sen meidän kanssa yhtäaikaa, joten eipä nuku sitten enää isäntäkään, jos en kerta minäkään

Meillä myös mies ei oma-aloitteisesti hoida mitään lapseen liittyviä juttuja, ei aamutoimia tai iltatoimia ei mitään, jos minä en erikseen käske.. Meillä ollaanki nyt sit siinä pisteessä, että isä ei tytölle edes kelpaa mihinkään, vaan äiti... Iskä ei voi nukuttaa, ei syöttää, ei juottaa, ei leikittää, koska tyttö ei enää kelpuuta

Mä oon nyt kans alkanu siihen, että mä vaan jätän ne keskenään kotiin ja lähen, esim. lenkille tai kaupungille... Niitten on sit vaan pakko pärjätä ja jos ei pärjää ni sitte voivoi, mä alan olla niin henkisesti loppu tätä tilannetta Ja tietysti mun harteilla on sitten vielä huushollin ja koirankin hoito tähän päälle.

Tarvitseeko edes erikseen mainita, että en siis tosiaan ole kotiäiti, vaan käyn töissä joka päivä 8h.

Mitään neuvoja en sinällään siis osaa antaa, koska itellä sama tilanne kun alottajalla, mutta halusin vaan sanoa, että ei todellakaan oo kohtuutonta olettaa, että lapsen oma isä osallistuis lapsensa hoitoon. Ja oispa kiva kun se joskus edes tapahtuisi oma-aloitteisesti, eikä aina tarvis käskeä

Sekin vielä tuli mieleen, että meilläkään isäntä ei tiedä yhtään meiän päivärytmistä eikä mistään miten mitkäkin
asiat hoidetaan, eikä se oo koskaan ees ollu kiinostunut. Joten jos mä lähen pidemmäks aikaa pois
niin lappu on kirjotettava ja siihen hyvinkin tarkkaan mitä tapahtuu ja milloin. Onneks toisaalta likka osaa
jo jonkin verra itekki kertoo mitä haluaa milloinki.

Meinasinki olla hurja ja lähtee koko viikonlopuks pois kaverin luokse ja jättää isän ja tyttären
kotiin kahestaan. Onneks meillä koko suku asuu hyvinki lähellä, että jos hätä tulee ni apua
on lähettyvillä...

 

[QUOTE="vieras";28218394]?? minä olen ollut jopa yön yli poissa! Miksi ihmeessä et vois? Kenen kanssa sinä siellä asut, eikö se ukko ole lapsen isä? Toinen vanhemmista?[/QUOTE]

Koska mies ei ikinä ole kokonaista päivää kotona, vaan on vapaapäivinään harrastuksissaan.

No nyt sain vähän taas tahtoani läpi, ja to-aamuisin kuulemma saan nukkua. Tosin täytyy sanoa että uskon kun näen. No ennen otin lapsen aamulenkeille mukaan että sikäli on tapahtunut edistystä pikkuhiljaa.

Niin ja tosiaan käyn muskarissa, ja muutenkin oon liikenteessä lähes joka päivä, että en mä täällä kotona homehdu sentäs

 

Ei kyllä kuulosta tasa-arvoiselta vanhemmuudelta. Kyllä minusta miehen pitää olla lapsen kanssa ihan yhtä lailla esim.jos käyt kahvilassa kaverin kanssa, on mies lapsen kanssa ja sillä selvä.

 

[QUOTE="vieras";28218045]ja jättänyt lapsen yksin? Mitä ..ttua?! Eli katsoit viisaammaksi jäädä? Hankit varmaan myös lisää lapsia? Pakko sanoa, että vain idiootit tekee lapsia tuollaisten miesten kanssa. Ja aloitukseen: lapsi siis vierastaa niin paljon, ettet voi mennä kahvilaan???? Missä pullossa olet sitä lasta pitänyt, että noin on käynyt?[/QUOTE]

En tehnyt lisää lapsia vaan otin eron.

 

Teette miehen kanssa selvät pelisäännöt. Molemmat on töissä esim. 10 h päivässä. Mies omassa duunissaan ja sinä kotona lapsen kanssa. Kun miehen työpäivä loppuu, niin alkaa molempien vapaa-aika vuorotellen. Mies käy esim. 2 kertaa viikossa harrastuksissaan (kun hänellä niitä tuntuu olevan) ja sinä kahdesti viikossa myös. Loput 3 iltaa on yhteisiltoja. Ja vapaapäivät menee myös puoliksi.

Jos olisin sun tilanteessa, niin ilmoittaisin miehelle todenäköisesti että kun on hänen seuraavat vapaapäivät (loma, viikonloppu, viikkovapaat), niin sinä lähdet siskosi/kaverisi luokse yöksi esim. 2-3 pv Ja katsot miten hän pärjää

 

No ei kai mies herää jos sä heräät. Jos nukuttaa niin nuku ja potkase miestä persuuksille ja sano, et sun vuoro, ei lapsi mene rikki jos hetken odottelee. Sama muissakin menoissa, mene, tee. Ei kai saavutetuista eduista luovuteta ilman taistelua. T. Äiti 36v.

 

Sovitte tästä lähtien niin, että miehesi herää 2 työaamuna ja yhtenä vapaapäivänä ja sinä heräät sitten vaikka loppuina. Tuleepahan vähän tasa-arvoisempaa. Ja jos mies alkaa rutkuttamaan, niin sanot että erotaanko ja saat lapsen kokonaan.

 

Ei kyllä kuulosta tasa-arvoiselta vanhemmuudelta. Kyllä minusta miehen pitää olla lapsen kanssa ihan yhtä lailla esim.jos käyt kahvilassa kaverin kanssa, on mies lapsen kanssa ja sillä selvä.

Tämä on vähän vaikea toteuttaa, koska en mä voi lasta miehen työpaikalle viedä...

 

[QUOTE="kkk";28218773]Teette miehen kanssa selvät pelisäännöt. Molemmat on töissä esim. 10 h päivässä. Mies omassa duunissaan ja sinä kotona lapsen kanssa. Kun miehen työpäivä loppuu, niin alkaa molempien vapaa-aika vuorotellen. Mies käy esim. 2 kertaa viikossa harrastuksissaan (kun hänellä niitä tuntuu olevan) ja sinä kahdesti viikossa myös. Loput 3 iltaa on yhteisiltoja. Ja vapaapäivät menee myös puoliksi.

Jos olisin sun tilanteessa, niin ilmoittaisin miehelle todenäköisesti että kun on hänen seuraavat vapaapäivät (loma, viikonloppu, viikkovapaat), niin sinä lähdet siskosi/kaverisi luokse yöksi esim. 2-3 pv Ja katsot miten hän pärjää[/QUOTE]

Miehellä ei ole lomaa kuin sillon kun lähdetään reissuun, eli tuo ehdottomasi parin päivän irtiotto arjesta ei onnistu...

Ja tosiaan miehellä on vapaata 2 päivää+1 ilta viikossa, muuten on töissä. Vapaapäivinään miehellä on aamupäivisin treenit ja lisäksi toisena iltana treenit (lapsi on mennyt jo silloin nukkumaan), minulla on myös samaisena päivänä treenit. Vapaailtanaan meillä molemmilla on harrastukset ja lapsella käy hoitaja (samoihin yhtenä miehen työilloista jolloin menen salille). Yhteisiä vapaapäiviä/iltoja meillä on siis 1/viikko ja silloinkin miehellä on aamupäivällä treenit.

 

[QUOTE="huoh";28219167]Sovitte tästä lähtien niin, että miehesi herää 2 työaamuna ja yhtenä vapaapäivänä ja sinä heräät sitten vaikka loppuina. Tuleepahan vähän tasa-arvoisempaa. Ja jos mies alkaa rutkuttamaan, niin sanot että erotaanko ja saat lapsen kokonaan.[/QUOTE]

No tätä en voi vaatia, koska mies saattaa illalla päästä puolenyön aikaan töistä niin ei olisi reilua että hän joutuu aamulla heräämään lapsen kanssa. Mulle riittää se yksi aamu/viikko, johon mies nyt rupesi olemaan suostuvainen.

 

[QUOTE="martta";28218391]Mihin aikaan te vanhemmat meette nukkumaan kun täytyy tollasesta asiasta tapella kuin että kuka saa nukkua pitkään? Mä oon kotiäiti ja lapset herää seitsemän jälkeen. Ite herään 5.30 kun mies lähtee töihin. Mulla on aamulla omaa aikaa harrastaa liikuntaa tai mitä vaan. Meillä lapset valmistautuu nukkumaan seitsemän aikaan illalla ja itse meen sänkyyn 21-22 aikaan. Viikonloppuna voidaan koko perhe nukkua pitkään eli herätään kun lapset herää.[/QUOTE]

Lapsi menee nukkumaan 21-21-30 aikoihin ja herää 7-8 aikoihin. Mä koitan ruveta nukkumaan viimeistään klo 23 jotta jaksan herätä aamulla, mies usein valvoskelee 2-4 yöllä.

 

Tää alotus vois olla kun mun näppikseltä

Meillä myös minä olen yksin päävastuussa koko helahoidosta. Jos minä en tee niin, ei kyllä tee kukaan muukaan.

Meillä tyttö on nyt 3-vuotias ja olen ehkä yhden tai kaksi aamua saanut nukkua, niin että isäntä on herännyt tytön kanssa. Itse kyllä joka viikonloppu helposti vetää sikeitä puolille päivin. Nyt vaan oon alkanu tekee niin, että herätän sen meidän kanssa yhtäaikaa, joten eipä nuku sitten enää isäntäkään, jos en kerta minäkään

Meillä myös mies ei oma-aloitteisesti hoida mitään lapseen liittyviä juttuja, ei aamutoimia tai iltatoimia ei mitään, jos minä en erikseen käske.. Meillä ollaanki nyt sit siinä pisteessä, että isä ei tytölle edes kelpaa mihinkään, vaan äiti... Iskä ei voi nukuttaa, ei syöttää, ei juottaa, ei leikittää, koska tyttö ei enää kelpuuta

Mä oon nyt kans alkanu siihen, että mä vaan jätän ne keskenään kotiin ja lähen, esim. lenkille tai kaupungille... Niitten on sit vaan pakko pärjätä ja jos ei pärjää ni sitte voivoi, mä alan olla niin henkisesti loppu tätä tilannetta Ja tietysti mun harteilla on sitten vielä huushollin ja koirankin hoito tähän päälle.

Tarvitseeko edes erikseen mainita, että en siis tosiaan ole kotiäiti, vaan käyn töissä joka päivä 8h.

Mitään neuvoja en sinällään siis osaa antaa, koska itellä sama tilanne kun alottajalla, mutta halusin vaan sanoa, että ei todellakaan oo kohtuutonta olettaa, että lapsen oma isä osallistuis lapsensa hoitoon. Ja oispa kiva kun se joskus edes tapahtuisi oma-aloitteisesti, eikä aina tarvis käskeä

Sekin vielä tuli mieleen, että meilläkään isäntä ei tiedä yhtään meiän päivärytmistä eikä mistään miten mitkäkin
asiat hoidetaan, eikä se oo koskaan ees ollu kiinostunut. Joten jos mä lähen pidemmäks aikaa pois
niin lappu on kirjotettava ja siihen hyvinkin tarkkaan mitä tapahtuu ja milloin. Onneks toisaalta likka osaa
jo jonkin verra itekki kertoo mitä haluaa milloinki.

Meinasinki olla hurja ja lähtee koko viikonlopuks pois kaverin luokse ja jättää isän ja tyttären
kotiin kahestaan. Onneks meillä koko suku asuu hyvinki lähellä, että jos hätä tulee ni apua
on lähettyvillä...

Huh, tsemppiä sulle! Varmasti todella rankkaa kun oot täyspäiväisesti töissäkin. Meillä tosiaan lapsi on alle 1v, joten ei osaa itse kertoa/ilmaista mitä haluaa. Mies ei osaa lasta yhtään lukea, vaan pieninkin kiukuttelu esim on väsymystä. Miehen mielestä lapsi myös syö liikaa/liian usein kun syö 5 krt päivässä, joten varmasti unohtaisi ruuan antaa jos en asiasta erikseen sanoisi.

 

Muistan ikäni kun esikoinen oli vielä mahassa, että exän veli neuvoi veljeään pokalla muuttamaan toiseen makkariin siinä vaiheessa kun lapsi syntyy ja nukkua siellä siihen asti, että lapsi nukkuu yöt läpeensä. Turha sitä kuulemma isää on lapsen asioilla väsyttää, riittää kun äiti on väsynyt :headwall:

 

Kun tätä ketjua luki niin kyllä olen onnellinen omasta miehestä. Sillloin kun olin lasten (3kpl) kanssa kotona ja mies kävi töissä, niin arki aamuisin hän teki meille aamupalan valmiiksi ja usein hoiti aamupesut. Viikonloppuisin ainakin toisena päivänä mä sain nukkua pitkään. Mä tosin hoidin yöheräämiset. Nyt kun olen töissä ja mies hoitovapaalla, niin mä teen aamupalan ja mies herää lasten kanssa myöhemmin. Viikonloppuisin mä saan nukkua pitkään. Yöheräämisiä meillä ei paljon ole, mut mies hoitaa ne nykyään. Aloittajan tilanteeseen en edes suostuisi. Meillä on miehen kanssa kummallakin kaksi vapaailtaa viikossa milloin voi harrastaa.

 

[QUOTE="aloittaja";28219291]Miehellä ei ole lomaa kuin sillon kun lähdetään reissuun, eli tuo ehdottomasi parin päivän irtiotto arjesta ei onnistu...

Ja tosiaan miehellä on vapaata 2 päivää+1 ilta viikossa, muuten on töissä. Vapaapäivinään miehellä on aamupäivisin treenit ja lisäksi toisena iltana treenit (lapsi on mennyt jo silloin nukkumaan), minulla on myös samaisena päivänä treenit. Vapaailtanaan meillä molemmilla on harrastukset ja lapsella käy hoitaja (samoihin yhtenä miehen työilloista jolloin menen salille). Yhteisiä vapaapäiviä/iltoja meillä on siis 1/viikko ja silloinkin miehellä on aamupäivällä treenit.[/QUOTE]
Ehm. Mitä treenaatte? Eikö noita kertoja voisi nyt hieman vähentää, että tekisitte joskus jotain yhdessä? En kyllä ihmettele yhtään, että kumpaakin tympäisee, kun juoksette vaan omissa treeneissänne ja loppuajan kiistelette siitä kenen pitäisi lasta hoitaa. En tiedä kuinka tärkeä tuo harrastus on, mutta kyllä meillä ainakin jouduttiin karsimaan harrastuksista lasten myötä, yhteisistä ja omista. Niihin voi palata sitten enemmän ja enemmän kun lapset hieman kasvaa.

Noin muuten ukkosi käyttäytyy kuin idiootti, ei ilmiselvästi tajua tai sitten häntä ei vain kiinnosta. Mutta hän saattaisi haluta auttaa ja osallistua enemmän, jos olisitte muutenkin enemmän kuin perhe, ettekä kämppikset, joilla on lastenhoitovuorot. Vai meneekö teillä noin muuten hyvin?

 

Ehm. Mitä treenaatte? Eikö noita kertoja voisi nyt hieman vähentää, että tekisitte joskus jotain yhdessä? En kyllä ihmettele yhtään, että kumpaakin tympäisee, kun juoksette vaan omissa treeneissänne ja loppuajan kiistelette siitä kenen pitäisi lasta hoitaa. En tiedä kuinka tärkeä tuo harrastus on, mutta kyllä meillä ainakin jouduttiin karsimaan harrastuksista lasten myötä, yhteisistä ja omista. Niihin voi palata sitten enemmän ja enemmän kun lapset hieman kasvaa.

Noin muuten ukkosi käyttäytyy kuin idiootti, ei ilmiselvästi tajua tai sitten häntä ei vain kiinnosta. Mutta hän saattaisi haluta auttaa ja osallistua enemmän, jos olisitte muutenkin enemmän kuin perhe, ettekä kämppikset, joilla on lastenhoitovuorot. Vai meneekö teillä noin muuten hyvin?

Mies pelaa jalkapalloa, tällä hetkellä treenit on 4 krt/viikko, kesällä aikataulut muuttuu kun tulee pelit ja turnaukset. Mä käyn jumpissa. Miehen mielestä meillä on paljonkin yhteistä aikaa. Mä kävin ennen vaan 2krt/vko (molemmat kerrat oli siis niin että lapsella hoitaja) mutta lisäsin sitten tuon yhden kerran miehen vapaapäivälle, koska en ymmärrä miksi mun pitäisi joustaa kun ei mieskään jousta.

Muuten menee ihan jees, tosin seksielämä nyt on aika kuihtunutta kun koska me sitä kerettäisiin harrastamaan?

 

[QUOTE="aloittaja";28219701]Mies pelaa jalkapalloa, tällä hetkellä treenit on 4 krt/viikko, kesällä aikataulut muuttuu kun tulee pelit ja turnaukset. Mä käyn jumpissa. Miehen mielestä meillä on paljonkin yhteistä aikaa. Mä kävin ennen vaan 2krt/vko (molemmat kerrat oli siis niin että lapsella hoitaja) mutta lisäsin sitten tuon yhden kerran miehen vapaapäivälle, koska en ymmärrä miksi mun pitäisi joustaa kun ei mieskään jousta.

Muuten menee ihan jees, tosin seksielämä nyt on aika kuihtunutta kun koska me sitä kerettäisiin harrastamaan?[/QUOTE]

Eli tuossakin vaikuttaa siltä, että miehesi on vähemmän kiinnostunut viettämään sitä yhteistä aikaa. "Ihan jees" on sellaista miten useimmilla ihmisillä menee toistensa kanssa, se ei kuitenkaan ole hirveän hyvä parisuhteen mittari.

Minusta olette valumassa kohti vääjäämätöntä eroa. Itse olisin todennäköisesti jo lähtenyt kävelemään. Jos toista ei kerran nappaa mikään muu kuin työ ja omat harrastukset niin antaa jätkän mennä. Tuurilla se jossain välissä heräisi todellisuuteen, ehkäpä sitten kun ero on oikeasti ovella. Mutta eivät kaikki herää koskaan.

 

[QUOTE="aloittaja";28219278]Tämä on vähän vaikea toteuttaa, koska en mä voi lasta miehen työpaikalle viedä...[/QUOTE]

Eli sen vähän vapaa-aikansa mies voi viettää siellä harrastuksissaan ja se on sitten ihan ok? Kun niitä harrastuksiahan ei voi koskaan jättää väliin?

No, eihän siinä sitten auta muu kuin hyvää jatkoa sulle...

 

Herranjestas mitä kakkaläjiä naiset sietää miehinään!!!

Mä sanoin omalle ukolleni jo ennenku tulin raskaaksi että mä en kato mitään epäreilua systeemiä,että jos sä halua mun kanssa lapsen sä myös hoidat sitä ihan yhtälailla ku mä.

Alkuun ei onnsitunut koska tissivauva oli niin kiinni minussa. Mutta myöhemmin isukki on hoitanut 50% lapsen.. ja kun kävin iltakoulua niin mies hoiti 12iltaa kuussa lapset YKSIN! usein olivat jo molemmat nukkumassa ku tulin kotiin.. eli kouluaikanani,mies hoiti paljon enemmän lapsia kuin MINÄ! Koska muuten hoidettiin puoliksi vapaa-aikana.

ja mun mies on 99% vapaa-aikansa perheen kanssa!! Eikä juokse ympäri kyliä harrastamassa ja ja ja kuin mikäkin teini! <3 Mun ihana rakas!

Kiitos,joskus pitää tätä itsestään selvyytenä, mutta kun tajuaa minkälaisia kusipäitä ihmisillä on miehenä,niin osaa arvostaa enempi oma amiestään, taidan mennä heti laittaa halipusi tekstarin miehelle

 

[QUOTE="vieras";28219571]Kun tätä ketjua luki niin kyllä olen onnellinen omasta miehestä. Sillloin kun olin lasten (3kpl) kanssa kotona ja mies kävi töissä, niin arki aamuisin hän teki meille aamupalan valmiiksi ja usein hoiti aamupesut. Viikonloppuisin ainakin toisena päivänä mä sain nukkua pitkään. Mä tosin hoidin yöheräämiset. Nyt kun olen töissä ja mies hoitovapaalla, niin mä teen aamupalan ja mies herää lasten kanssa myöhemmin. Viikonloppuisin mä saan nukkua pitkään. Yöheräämisiä meillä ei paljon ole, mut mies hoitaa ne nykyään. Aloittajan tilanteeseen en edes suostuisi. Meillä on miehen kanssa kummallakin kaksi vapaailtaa viikossa milloin voi harrastaa.[/QUOTE]

Peesi! Aloittaja voisi näyttää tämän viestin miehelleen niillä terveisillä, että et ole kyllä mies vaan luuseri, jos et omaa lastasi hoida. Tuo ei vaan saa olla "normaalia perhe-elämää, jota eletään kaikissa perheissä". Kun ei eletä.

 

[QUOTE="aloittaja";28219291]Miehellä ei ole lomaa kuin sillon kun lähdetään reissuun, eli tuo ehdottomasi parin päivän irtiotto arjesta ei onnistu...

Ja tosiaan miehellä on vapaata 2 päivää+1 ilta viikossa, muuten on töissä. Vapaapäivinään miehellä on aamupäivisin treenit ja lisäksi toisena iltana treenit (lapsi on mennyt jo silloin nukkumaan), minulla on myös samaisena päivänä treenit. Vapaailtanaan meillä molemmilla on harrastukset ja lapsella käy hoitaja (samoihin yhtenä miehen työilloista jolloin menen salille). Yhteisiä vapaapäiviä/iltoja meillä on siis 1/viikko ja silloinkin miehellä on aamupäivällä treenit.[/QUOTE]

[QUOTE="aloittaja";28219292]No tätä en voi vaatia, koska mies saattaa illalla päästä puolenyön aikaan töistä niin ei olisi reilua että hän joutuu aamulla heräämään lapsen kanssa. Mulle riittää se yksi aamu/viikko, johon mies nyt rupesi olemaan suostuvainen.[/QUOTE]


Mun mielestä tämä teidän tilanne kuulostaa siltä, että miehellä ei kiinnosta mikään muu kuin työt ja treenaus eli teidän parisuhde alkaa vetelemään viimeisiään. Mies pitää selvästikin sinua itsestäänselvyytenä.

Totta helvetissä sä voit tehdä miehellesi selväksi, että sullakin on oikeus vapaapäiviin. Tajuatko, että olet ihan pelkästään kotirouva ja kodinhoitaja sekä lapsenhoitaja miehellesi. Et ole enää kumppani. Totta kai sä voit vaatia, että mies on yhden kokonaisen päivän viikossa kotona, lapsen kanssa. Ja silloin on sun vuoro mennä omiin harrastuksiin tai kavereille. Jos se ei miehellesi sovi, niin silloin on varmasti aika miettiä eroa. Tosin näillä faktoilla, mitä jo kerroit, on nyt on aika miettiä eroa. Parisuhde ei kuulosta terveeltä.

Mies voi valita työn ja harrastukset tai sinut. Ja minä ainakin sanoisin miehelle suoraan, että jos valitsee työn ja harrastukset, niin saa siinä samalla ottaa lapsen ja opetella tasapainottelemaan sen kanssa myös.

Jos sua oikeesti kiinnostaa parisuhteesi tulevaisuus, niin a) mies pitää isäkuukauden tai loman nyt ja sinä lähdet vaikka huitsin nevadaan tai töihin nyt. Perut työpaikkasi kanssa hoitovapaan, jos mahdollista tai menet hetkeksi muualle töihin. Ja teet sen parisuhteesi vuoksi. Ja mies on seuraavan kuukauden kotona.

Ja tiedän että tulet sanomaan, ettei se käy. Koska haluatte lomailla yhdessä. Mut kai sä nainen itsekin tajuat, että tätä menoa teillä ei ole enää ikinä koskaan yhteisiä lomia?????

Miehen ja sinun on nyt aika uhrata yhteinen lomanne, ja mies jää kuukaudeksi koti-isäksi, hoitamaan kotia ja lasta. Ja sinä menet töihin, vaikka siivoamaan kuukaudeksi, jos et omaan työpaikkaan pääse.

Ööö... ja miksi sillä miehellä on noi hullunkuriset työajat? Siis herää klo 10, töihin menee jotain... klo 12? Ja töissä on sitten Klo 12-00.00.

Eikö hän voi muuttaa työaikojaan vähän normaalimpaan suuntaan. Jos siis nukkuu 10 saakka, niin eihän hänellä jää perheelle ja lapselle aikaa päivässä ollenkaan. Aamulla tuntuu olevan kärtyinen ja unenpöpperöinen vaan.

Mun mielestä kuulostaa kyllä siltä, ettei miehellä kiinnosta enää vaimon ja lapsen seura.