Onko muita 50 vuotiaana lasta

luinki tuosta juuri noita että sabaka on 43v ...vissiin työtäyteisen viikon jälkeen muisti pätkii..heh.
että silleen.
sain nyt kuopukseni kohta 4v kun olin täyttänyt juuri 41v mutta olis ollu kiva se kaveri mutta..ei oo tullu onnea niille joilla se on onnistumassa tai onnistunu jo.

 

Tosiaan nämä lapsensaanti hommat on ihan omien halujen ulkopuolel toisinaan lääkärini sanoi minun kohdalla että "henkimaailman asioita" minäkin on ennen junnua joka ny 4v ravannu inseminaatiossa ja ivf:kin tehty ja mikään niistä ei onnistunu ja sitten luomusti 6 kertaa raskaana jotka kaikki kesken.ja minä myös vasta 38v. onnistunut raskaus ja toista toivon onnistuvan nyt 43v, joka tuli todellisena mutta ihanana yllärinä koska jo ajattelin etten enempää saa kun ekakin oli niin kirveen takana. mutta kuten olen sanonut niin toisinaan elämä yllättää ei sitä ikinä tiedä, onnea matkaan kuitenkin sinullekkin jos vaikka vielä, toivoa on niin kauan kun on elämää

 

Minun munasoluni ovat jo eläkkeellä eikä niitä kannattanut herätellä henkiin, koska siittiötkin olivat hitaanpuoleisia. Eivät olisi ikinä luomusti toisiaan löytäneet, joten riikalaiselta luovuttajalta tuli munasolu. Tein tänään jo neljännen raskaustestin , koska tämä tuntuu niin uskomattomalta.
lutuliini 5 + 6

 

Ihanaa, Lutuliini, että olet löytänyt keinon raskautua. Onneksi on olemassa munasolunluovuttajia!

Keijukka kyseli ikääni: se on 40 v. Meidän kuopus on iltatähti toisessa polvessa. Sekä mieheni äiti että oma äitini ovat olleet yli 4-kymppisiä kuopuksen saadessaan.

 

muuten meidänkin iltalatähti myös toisessa polvessa anoppi sai miejeni 41 v ja sama ikä oli mulla niin muuten ja mieheni munno oli yli 40v. kuin sai ainokaisensa eli mieheni mummon ja isä eli mieheni ukki oli jo 60-70 välillä. eli monesssa polvessa sittekki jo kolmessa.

 

Lutuliinille , ihanaa kun sait plussan ja raskaus etenee. Käytkö ihan normaalisti töissä, vai pitääkö olla jollainlailla varovaisempi?

Onnea matkaan! :heart: +++++++++++++++++++ :heart:

:wave:

 

niin siis et tullut luomusti, olen muuten luullut että jos saa keinohedelmöityksen siihen on joku ikäraja siis ylä ikäraja. kerro tyhmälle!

 

siis luovutus munasolu...täytyy siis lukea tarkemmin mitä lukee.
lutuliini olet siis ollut lapsettomuushoidossa eikö

 

kotimaassa on 45 vuotta, mutta Riikan AVA-klinikalla 49 vuotta, joten lähdimme heti Latvian suunnasta hakemaan ratkaisua. Olen nyt työttömänä, joten on aikaa tuijotella omaa napaa. Mitenkään ekstravarovainen ei tarvitse olla, samat säännöt kuin luomustikin raskautuneilla. Alkiosiirron jälkeen pyydettiin varomaan tuntemattomia eläimiä etenkin kissoja ja välttämään kaikkia lääkkeitä. Olen pysynyt poissa kanalastakin. Kissa ja koira kuitenkin kotona kävelevät, niitä en välttele.

 

onko sinulla ennestään lapsia jos on niiin minkä ikäisiä? kuinka vanha miehesi on on? onko sinulla minj¨kälaisia mietteitä kun päädyit vielä myöhäisessä iäsä päätökseen saada lapsi, kyselen uteliaisuuttani. Tuttavai sai luomusti 47 vuotiaana vielä lapsen.

 

on nyt 9-vuotias luomusti alkunsa saanut. Mieheni täytti juuri 54 ja elämme uutta liittoa, jossa hänellä ei ole omaa lasta. Koen vanhemmuuden niin merkittäväksi asiaksi ihmisen elämässä, että kun nyt vielä oli mahdollista raskautua vaikkakin avustettuna, halusin hänenkin saavan kokea isyyden ja nimenomaan alusta lähtien, kun vauva on aivan pieni ja tarvitsee isää valtavasti. Hyvä isä hän on 9-vuotiaallekin, mutta heidän suhteensa on vailla vauva-ajan historiaa.

 

kiitos vastauksesta, nykyään ihmiset on varmaan nuorekkaampia mutta kyllä ennenkin oa iäkkäänä lapsia saatu...tiedän kun historiaa omaankin sukuun kurkkaan anopin äiti sai ainokaisensa pitkästi yli nelikymåppisenä ja ja anoppi oli 45 kun äitinsä kuoli eli ehti saada todella aikuseksi ja anopin isä muuten oli 70v. kun anoppi synty että silleen te ootte vielä nuorukaisia.

 

tunnen itteni nyt ihan lapseksi kun en oo vielä 45 täyttäny tosin kohta...hyviä vointeja ja muista kuulumisia kertoa...

 

Edellinen viesti jäi vajaaksi kun poika tuli ovelle pyytämään jotain ja nappasin viestin menemään keskeneräisenä. Siinä oli vasta epäitsekäs motiivini. Seuraavassa itsekkäät:

Kypsyin vanhemmuuteen ja perhe-elämään hyvin myöhään. Aiemmin tärkeitä asioita olivat ura, harrastukset, maailman näkeminen ja kokeminen. Vasta nelikymppisenä tajusin mitä haluan isona tehdä = olla kotiäiti. Yhtäkkiä ymmärsin, että kotiäidin ammatti on urani huippu - vähempään en halua tyytyä. Valitettavasti se vain ei ole palkallinen työpaikka, joten ansio täytyy repiä ja kasata pienistä lähteistä (lapsilisä, elatusapu, työttömyyskorvaus, toimeentulotuki, äitiyspäiväraha, vanhempainraha ja kotihoidontuki).

Lisäksi olen viimeisten 10 vuoden ajan "tiennyt", että minulla tulee olemaan kaksi lasta. Alussa istuivat pilven reunalla jalkojaan heilutellen ja siis 10 v sitten sain kutsua toisen heistä mukaani. Toinen jäi sinne yksin odottamaan - surullisena - mutta nyt hänkin pääsee meidän elämäämme! Tämä mielikuva on ollut niin vahva, että ennen tätä päivää olen tehnyt surutyötä tuosta toisesta lapsesta, kun näytti, etten koskaan häntä tänne saa. Nyt hän istuu siellä jo pipo päässä, tumput kädessä ja takki napitettuna valmiina lähtöön.

 

motiivit on varsin perustellut..olisin itsekkin mieluusti kotiäiti..aikapaljon olen ollutkin,tehnyt pätkä töitä.

 

Tänään iski rajumpi huono olo aivan puskasta. Ollutkin viikon verran vain hyvää oloa. Mun huonovointisuus ei kuitenkaan ole pahimmasta päästä, en taida tässäkään raskaudessa joutua oksentamaan. Hajut vaan ottaa nenään. Pojan huoneessa haisee joku likainen vaate enkä löydä sitä, joten kai tässä täytyy pyykätä koko puhdasvaatehylly, että saan likavaatteen kiinni. Poikaakin olen jo kovistellut, ettei laittaisi pidettyjä takaisin hyllyyn. Väsymys ei vielä kovin suurta.

 

Minullakaan ei ollut ekassa raskaudessa pahoinvointia tässä enemmän mutten ole liioin oksennellut mutta ällötti aina aika kovaa nyt ei enää. viikolla 17 mennään vatsa on jo aika komean kokoinen mutta edellinenkin oli syntyessään 4380 ja 53 cm eli ei mikään ihan pieni vieläkin on tuo nenä yli tarkka myös minulla kiinnittää huomiota ihan älyttömiin juttuihin Pikku myylle onnea täsmäiskuihin peukkuja pidetään :wave: minä kyllä väsyilenkin aika ajoin vielä.

 

Ja kiitokset peukutuksista! :flower: ..On se varmaan mukavaa kun masu alkaa jo näkyä, tuntuuko myös liikkeet jo?

Nyt taas odottelua ja toivomista , että pikkuinen olisi meilläkin saanut alkunsa :heart:

Heippa hei ja voikaa hyvin! :heart: :wave:

 

Voi kamalaa....ei muuta voi sanoa! Älkää 50 kymppiset enään lapsia hankkiklette jo liian vanhoja siihen

 

Taidan olla ainoa tapaus maailmassa? Olen 45-vuotias ja pääsin "äidiksi" pienelle vauvalle. Näinkin voi käydä. Mietin tietenkin paljon miten jaksan ja saanko lapsen kasvatettua aikuiseksi. Kaipaan vertaistukea muilta iäkkäiltä äideiltä. Miten olette jaksaneet? Millaisia kommentteja olette saaneet muilta ihmisiltä? Miten lapsi isompana suhtautuu? Ihan kaikenlaiset kokemukset haluaisin kuulla.

 

uuteen elämäntilanteeseen! Minä ainakin nyt pystyn antamaan lapselle turvallisemman ja rauhallisemman kotiympäristön kuin mitä olisin nuorempana voinut tarjota. Olen kulkemiseni kulkenut ja nyt on hyvä olla läsnä lapsille. Omat vanhempani olivat myös iäkkäitä vanhemmiksi. Kun muutin pois kotoa, isä oli jo eläkkeellä. Kun olin aikuistunut ja oma elämä edessä 30-35-vuotiaana, vanhempani kuolivat ja minusta se oli juuri sopiva hetki. He ehtivät nähdä, että pärjäämme elämässä ja kokivat työnsä tehdyksi. Olivat valmiit lähtemään. Minä olin taas siinä tilanteessa vapaa kulkemaan ja etsimään omaa paikkaani elämässä.

Kyllä näin vanhempanakin jaksan lapsen kanssa. Osaan jättää turhat touhut pois ja keskityn olennaiseen. Tämä on minulle paras ikä äitiyteen. Nyt odotan toista lasta ja mukavia kommentteja olen vain kuullut. Tosin kärkevimmille arvostelijoille en ole asiaa vielä edes kertonut. Mitä turhaa mieltäni pahoittaisin. Elän omaa elämääni. Tunnen jonkinlaista sympatiaa entisaikojen äitejä kohtaan, jolloin vielä viidenkympin korvilla rauhassa odottelivat iltatähtiään.

Tottakai olen miettinyt mitä kaikkea voi tapahtua, etten näkisikään lapseni aikuistuvan, mutta ei ikä sitä ratkaise. Odottamaton voi yllättää nuorenkin ihmisen.

 

Et varmaan ole ainut 45 vuotiaana äidiksi vauvalle päässyt, itse täytin juuri 43 ja raskausviikkoja 5+4 tällä hetkellä , muut lapset jo isoja/aikuisiakin osa :heart:

Voi tätä onnea, että saamme vielä vauvan! Neuvolassa ainakin suhtauduttiin täysin luonnollisesti kun tilasin aikaa, töissä varmaan kun kuulevat, että iltatähti tulossa*pyörtyvät ihmetyksestä* :heart:

Heippa ja onko vauvasi jo syntynyt?

rva pikkumyy ja Tiuhti-Viuhtimme :heart:

 

Vertaistuki on aina hyvä juttu kun samanikäiset ja monia samoja asioita miettivät saavat jutella yhdessä, minä olen tammikuun alussa 43v. 4v. ihanan vilkastus pojan äiti joka saa yllätys masupaketin varmaan maaliskuun puolella. Minä olen ehkä sellainen luonteeltani etten niin kauheasti välitä muiden sanomisista kun ne ei nii kovaa merkitse vaan se mitä itse sisälläni tunnen ja mieheni myös.välillä jaksaa paremmin ja välillä vähemmän hyvin mutta niin se on myös nuoremmilla. Kaikenlaista kommenttia on tullut lähinnä kyllä positiivista. Eilen viimeksi nauratti kaupassa kun yksi nainen sellanen keskiikäinen ehkä jäi oikeen tuijottamaan minua sanoin isännälle asiallisesti että onko minulla suttua naamassa vai tukka sekaisin kun tuijotellaan täti vähän kyllä punastui mutta meitä lähinnä nauratti. isäntä on 56 vuotias. jostain syystä nykyyhteiskunta kasvattaa lapsetkin ja nuoret ikävastaisiksi eli yli 30v on joidenkin mielestä kääkkä. kysytään heiltä kun itse ovat samassa iässä sen huomaa kun toisinaan lukee näitä kommentteja tästäkin palstalta niin jotkut kirjottelee ikävastasia viestejä, haluavatko sitten provosoida vai mitä? luulevat kai vaan että yhteiselämä ja seksielämä kuuluu vaan alle kolmekymppisille yllättyvät kyllä sitten itse mukavin joulunalus terkuin kaikille kypsässä iässä oleville äideille, hyvä me :wave: :heart:

 

Meilla perhesuunnittelusta on vastuussa lahinna Taivaan Isa. Onhan meilla vanhemmillakin osuutemme asiassa, hehheh... Mutta ajatukseni on etta kun antaa Taivaan Isalle vastuun perhekoosta, ei tarvitse itse liikaa murehtia. Uskon, etta nainen voi raskautua juuri sopivan ikaiseksi asti. Sitten se homma on ohi. Eli jos nainen tulee raskaaksi 50 vuotiaana, niin se on sitten juuri hyva ika saada lapsi. Itse olen pian 40 ja hedelmallisyyteni on hidastunut jo selvasti. En yleensakaan ole raskautunut kovin nopeasti. Ja mita tulee lapsen vammaisuuteen, niin se mahdollisuushan on aina. Mutta periatteemme on etta lapset ovat lahja ja lahja saadaan, ei siis hankita. Lahjasta ei myoskaan nirsoilla vaan otetaan kiitollisena vastaan. Vammainen lapsi on taatusti yhta rakas kuin tervekin, vaikka aiheuttaakin ensin shokin ja kriisin vanhemmilleen.

 

Odottelen testipäivää. Mikäli raskaus todentuu, synnyttäisin 49-vuotiaana. Sain esikoiseni 39-vuotiaana ja nyt seuraavan vuoro. Toivon selvää plussaa ja uutta elämää sisälleni.

Hei. Täällä 44v kovaa vauvakuumetta poteva...ennestään lapsia ei ole. Nyt tuntuu että olen löytänyt sen oikean kenen kanssa lapsen hankkia, molemmat lapsettomia. Luin näitä kirjoituksia täällä ja annoit kyllä uskoa ja potkua näihin unelmiin. Toivon että teillä kaikki menee hyvin ja varmasti seuraan kiinnostuneena täällä...