onko täällä ketään joka rakastaa miestään enemmän

kuin lastaan/lapsiaan? onko?

 

Minä olen.

 

mulle tärkeämpää on todella mies kuin lapset. Koira menee sit vielä näitten kaikkien edelle.

 

[QUOTE="joo";29279177]mulle tärkeämpää on todella mies kuin lapset. Koira menee sit vielä näitten kaikkien edelle.[/QUOTE]

ihanaa <3 se on oikein.

 

Kyllä lapset menevät miehen edelle, aina.

 

Luultavasti minut voisi laskea heihin.

 

No ainakin tällä hetkellä rakastan enemmän miestäni kuin kohdussa olevaa vauvaani (rv 39).

 

[QUOTE="Hanna";29279273]Kyllä lapset menevät miehen edelle, aina.[/QUOTE]


no ei mene.

 

Luultavasti minut voisi laskea heihin.

Voi ei. Toivottavasti et kuitenkaan. Miten voit laittaa "jonkun" miehen lastesi edelle, joka on ollut elämässäsi vain n. vuoden?! Lapsesi olet kohdussasi kasvattanut ja ovat olleet "siinä" 10-12v. Ja muutenkin.

 

No ensinnäkin rakkaus mieheen ja lapsen ovat aivan erilaisia. Tosi vaikeaa edes verrata, mutta ei lapset ainakaan toisella sijalla ole. Aika samoissa menee.

Jos pitäisi valita kummat kuolee, mies kuolisi. Ei tarvitsisi edes harkita. Onneksi aika harvoin tällaisia tilanteita kuitenkaan tulee jossa pitää valita.

 

Jos pitäisi valita kummat kuolee, mies kuolisi.

Mä toivoisin, että ihan jokainen vanhempi olisi tätä mieltä, että oma tai puolison henki ennen lasten henkeä.

 

Rakkaus lapseen ja mieheen on erilaista. Kyllä se rakkaus lapseen on täysin puhdasta ja pyyteetöntä. En varmasti koskaan lakkaisi rakastamasta lastani. Monihan sitten taas sanoo täälläkin että jättäisi miehen oitis esim. pettämistapauksessa, niin miten sellainen rakkaus muka milloinkaan voi mennä lasten ohi? Ei se ole pyyteetöntä ja aitoa rakkautta.

Vaikea kuvitella siis että yksikään mies, koskaan, olisi rakkaampi minulle kuin omat lapset.

 

Veri on vettä sakeampaa. Aina. Muistakaa se.

 

Luultavasti minut voisi laskea heihin.

Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Meneekö miehen tarpeet lapsen tarpeiden ohi? Pelastaisitko miehen hengen mielummin kuin lapsen? Hylkäisitkö lapset, jos niin tarvitsisi tehdä, että saisit olla miehen kanssa?

 

Mä toivoisin, että ihan jokainen vanhempi olisi tätä mieltä, että oma tai puolison henki ennen lasten henkeä.

no miksi sellaista toivot? jos yksinkertaisesti rakastaa miestään enemmän kuin lapsiaan?

 

no miksi sellaista toivot? jos yksinkertaisesti rakastaa miestään enemmän kuin lapsiaan?

Siksi, että jokainen lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka ovat valmiita antamaan vaikka henkensä lapsen puolesta.

 

Voi ei. Toivottavasti et kuitenkaan. Miten voit laittaa "jonkun" miehen lastesi edelle, joka on ollut elämässäsi vain n. vuoden?! Lapsesi olet kohdussasi kasvattanut ja ovat olleet "siinä" 10-12v. Ja muutenkin.

Käytännöllisesti katsoen lapset ja mies ovat eri kategorioissa, koska ainakaan minä en koe mitään samanlaista lasteni kanssa kuin miestäni kohtaan (eroottinen & romanttinen rakkaus yms.). Lapsikin vain pullahtaa siihen elämään mukaan, ihminen josta kasvaa ihan omanlaisensa, mies on valittu siihen vierelle loppuelämäksi. Käytin aiemmin sellaista vertauskuvaa, että mies ja vaimo ovat kuin puunrungot, jotka kasvaneet yhteen ja lapset ovat oksia, jotka hissukseen kasvavat rungosta yhä kauemmas erilleen.

Olen tehnyt sen virheen aiemmin, että huolinut kumppaniksi vain "jonkun miehen". Nyt tiedän, että vierellä kulkee juuri se oikea puoliso minulle. Osaan myös sanoa, että jos tuntuu siltä, että miehestään välittää vähemmän kuin lapsistaan, ei suhteessa ole minun määritelmälläni mitään järkeä, ei tulevaisuutta.

Antaisin kaikkeni lasteni eteen, he ovat prioriteeteissa useinkin miestä korkeammalla siksi, että ovat avuttomampia ja nuorempia, mutta jos ajatellaan, että antaisinko aikuistuneen lapseni rikkoa avioliittoni vai aikuistuneen lapsen pärjätä omillaan, jos tällaiseen valintatilanteeseen tultaisiin, niin kyllä avioliitto menisi edelle.

 

Osaan myös sanoa, että jos tuntuu siltä, että miehestään välittää vähemmän kuin lapsistaan, ei suhteessa ole minun määritelmälläni mitään järkeä, ei tulevaisuutta.

Eli mielestäsi suurimmassa osassa onnellisista parisuhdeista ei ole järkeä eikä tulevaisuutta.

 

Toisen rakkaus ei ole toiselta pois. Aivan kuten ette laita lapsiannekaan järjestykseen ketä rakastatte enemmän, niin miksi perheen sisällä pitäisi laittaa? Kaikkia voi rakastaa yhtä paljon, itseäänkin.

Se kenet pelastaa ensimmäiseksi on taas käytännön juttuja...

 

Toisen rakkaus ei ole toiselta pois. Aivan kuten ette laita lapsiannekaan järjestykseen ketä rakastatte enemmän, niin miksi perheen sisällä pitäisi laittaa? Kaikkia voi rakastaa yhtä paljon, itseäänkin.

Se kenet pelastaa ensimmäiseksi on taas käytännön juttuja...

Jos kaikkia rakastaa yhtä paljon, se ei ole keneltäkään pois. Mutta jos miestään rakastaa enemmän kuin lapsiaan, se on lapsilta pois.

 

Voi ei. Toivottavasti et kuitenkaan. Miten voit laittaa "jonkun" miehen lastesi edelle, joka on ollut elämässäsi vain n. vuoden?! Lapsesi olet kohdussasi kasvattanut ja ovat olleet "siinä" 10-12v. Ja muutenkin.

Rakastatko vanhempia lapsiasi enemmän kuin vaikka vauvaasi? Sehän on ollut elämässäsi vain muutaman kuukauden.

 

Käytännöllisesti katsoen lapset ja mies ovat eri kategorioissa, koska ainakaan minä en koe mitään samanlaista lasteni kanssa kuin miestäni kohtaan (eroottinen & romanttinen rakkaus yms.). Lapsikin vain pullahtaa siihen elämään mukaan, ihminen josta kasvaa ihan omanlaisensa, mies on valittu siihen vierelle loppuelämäksi. Käytin aiemmin sellaista vertauskuvaa, että mies ja vaimo ovat kuin puunrungot, jotka kasvaneet yhteen ja lapset ovat oksia, jotka hissukseen kasvavat rungosta yhä kauemmas erilleen.

Olen tehnyt sen virheen aiemmin, että huolinut kumppaniksi vain "jonkun miehen". Nyt tiedän, että vierellä kulkee juuri se oikea puoliso minulle. Osaan myös sanoa, että jos tuntuu siltä, että miehestään välittää vähemmän kuin lapsistaan, ei suhteessa ole minun määritelmälläni mitään järkeä, ei tulevaisuutta.

Antaisin kaikkeni lasteni eteen, he ovat prioriteeteissa useinkin miestä korkeammalla siksi, että ovat avuttomampia ja nuorempia, mutta jos ajatellaan, että antaisinko aikuistuneen lapseni rikkoa avioliittoni vai aikuistuneen lapsen pärjätä omillaan, jos tällaiseen valintatilanteeseen tultaisiin, niin kyllä avioliitto menisi edelle.

Itselläni lapsetkin on tullut elämään loppuiäkseni. Vaikka omillaan asuvatkin, niin side tulee silti aina olemaan (toivottavasti) läheinen ja tiivis.

En tiedä tapauksia joissa lapset olisivat rikkoneet vanhempiensa väjejä toiseen puolisoon, (mielestäni ei siis ole edes todellinen uhka) mutta tiedän valitettavasti tapauksia joissa toinen puoliso, vieläpä joku muu kuin lasten bioloiginen, on laitettu lasten edelle. Mielestäni tuo on surullista.

 

Ja tottahan toki te rakastatte omia vanhempianne enemmän kuin lapsianne tai miestänne?

 

rakkaus kumppaniin on romanttista rakkautta, kohdekin voi vaihtua. Rakkaus lapsiin on taas täysin biologian sanelemaa, jälkeläisiään rakastaa ja puolustaa raivoisasti ja tiukan paikan tullen sitä on valmis uhraamaan sen kumppanin lastensa puolesta jos niikseen tulee. Näin se vaan on, kysykääpä siltä kumppaniltannekin miten teille kävisi

 

Hullut! Että mies ennen lapsia. Voi tätä itsekkyyden määrää.