Emilyn, mun miehellä on crohnin tauti, raju sellainen, ja kaikki lääkevaihtoehdot on käyty läpi, nyt onneksi biologiset lääkkeet auttaa.
Musta on todella ylimielistä ja ilkeää et sä sanot et sun siskon huono kunto on sen omaa syytä (elintavat ja ruoka) ja sä vaan oot niin hyvä tyyppi et sun ei tarvii syödä lääkkeitä.
Kun tauti menee pahaksi, ei ruokaa PYSTY syömään, eli oksentaa kaiken pois, ja olo on kammottava. Siinä ei ruokavaliot ja asenteet auta, toki stressiä pitäisi välttää ja yrittää elää terveellisesti, mutta kun tauti menee oikeasti pahaksi, on lääkkeet/leikkaus mikä auttaa, toivottavasti.
EN sano etteikö _LIEVÄT_ tapaukset pääse oireettomiksi ruokavaliolla tai vastaavalla, mut kun tuo crohn oikeesti jyrää niin ne lääkkeet on ainoa vaihtoehto jos hengissä haluu selvitä.
Hyvä sulle et oot pärjänny ilman leikkauksia ja lääkkeitä, niin toivoisi kaikilla olevan, mut älä viitsi antaa ymmärtää että se on vaan itsestä kiinni, se tuntuu aikamoiselta rienaukselta kun on vuosia seurannut vierestä miten tuo sairaus vie voimat ja terveyden ja lopulta nuo jytyt lääkkeet on palauttanu meillekin suht normaalin elämän ja joku ilkee sanoa et se on oma vika jos menee huonoon kuntoon..
