Onko täällä sellaisia ettei pysty yhtään säästämään pahan päivän varalle?

Jos ei niin miksi ei?

 

On niin paska palkka.

 

no ei pysty ja siksi. eli en jaksa eikä huvita kertoa.

 

kOdinhoidontuella ja useampi lapsi..

 

En pysty, koska mä tykkään tuhlaamisesta niin paljon. Onneksi mies pystyy.

 

minä olen toinen ääripää, en pysty tuhlaamaan/shoppailemaan ollenkaan. haluan kartuttaa nopsaa säästöjä.

 

Vähistä vaikea säästää

 

Tällä hetkellä ei pysty, kun toinen aikuinen kotona. Elämme niillä säästöillä, joita on onneksi työuralla kiitettävästi kertynyt. En ole koskaa osannut elää kädestä suuhun.

 

[QUOTE="äitee";27842996]minä olen toinen ääripää, en pysty tuhlaamaan/shoppailemaan ollenkaan. haluan kartuttaa nopsaa säästöjä.[/QUOTE]

Vähän sama vika... No nyt olen yrittänyt vähän opetella itsellenikin joskus ostamaan jotain, mutta vaikeaa tuntuu olevan. Kotiäitinä olen ollut jo reilut 5v ja onnistun jopa kotihoidontuesta säästämään...

 

[QUOTE="vieras";27843074]Vähän sama vika... No nyt olen yrittänyt vähän opetella itsellenikin joskus ostamaan jotain, mutta vaikeaa tuntuu olevan. Kotiäitinä olen ollut jo reilut 5v ja onnistun jopa kotihoidontuesta säästämään...[/QUOTE]

Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Sama minulla, pitkä kotiäitiys takana enkä osta itselleni mitään, kotona pärjää vanhemmillakin vaatteilla.

 

On niin huonot tulot. Just jouduin tyhjentämään säästötilinkin, ja sieläkin oli hurjat 60euroa.

 

[QUOTE="äitee";27843079]Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Sama minulla, pitkä kotiäitiys takana enkä osta itselleni mitään, kotona pärjää vanhemmillakin vaatteilla.[/QUOTE]

Tätä en ihan ymmärrä??

Siis ymmärrän kyllä sen, ettei neljän seinän sisällä tule pukeuduttua ykkösiinsä, mutta ei kai kotiäitinä olo tarkoita sitä, ettei koskaan tee mitään muuta, kuin köki siellä kotona? Mä olen ollut kotiäiti jo yli 4 vuotta, mutta kyllä mä olen ihan yhtälailla uusia vaatteita mielestäni tarvinnut, kuin mitä ennenkin.

Mulla kyllä on vuosikausiakin vanhoja vaatteita, eli en ole mikään "kerta päällä ja sitten kiertoon"-tyyppi, mutta en mä kyllä niinkään voi ajatella, että koska olen kotiäiti, en tarvitse mitään uutta päällepantavaa neljään vuoteen. Kun ei se elämä muilta osin ole erilaista kotiäitini, kuin vain sen työssäkäynnin osalta. Ja työssäkäyntiin luulisi riittävän muutama työvaatekerta.

Jaksaisitko selventää tuota omaa ajatusmallia, jotta se aukenisi mulle vähän paremmin.

 

Tätä en ihan ymmärrä??

Siis ymmärrän kyllä sen, ettei neljän seinän sisällä tule pukeuduttua ykkösiinsä, mutta ei kai kotiäitinä olo tarkoita sitä, ettei koskaan tee mitään muuta, kuin köki siellä kotona? Mä olen ollut kotiäiti jo yli 4 vuotta, mutta kyllä mä olen ihan yhtälailla uusia vaatteita mielestäni tarvinnut, kuin mitä ennenkin.

Mulla kyllä on vuosikausiakin vanhoja vaatteita, eli en ole mikään "kerta päällä ja sitten kiertoon"-tyyppi, mutta en mä kyllä niinkään voi ajatella, että koska olen kotiäiti, en tarvitse mitään uutta päällepantavaa neljään vuoteen. Kun ei se elämä muilta osin ole erilaista kotiäitini, kuin vain sen työssäkäynnin osalta. Ja työssäkäyntiin luulisi riittävän muutama työvaatekerta.

Jaksaisitko selventää tuota omaa ajatusmallia, jotta se aukenisi mulle vähän paremmin.

No kun minusta kotona vaan ei tarvi uusia niitä vaatteita silleen kuin työelämässä ollessa. Kotona ei haittaa jos paita on vähän venähtänyt/kulahtanut. On minullakin pari vaate kertaa joilla käyn kaupungilla yms mutta eihän ne kulu kun siellä käyntiä on niin vähän. Lasten kanssa pihalla oloon ei tarvi uutta toppapukua vaan voi ihan hyvin mennä sillä 10v vanhalla. Meikkejä en käytä kotona, hiustenleikkuu kerta vuoteen riittää,. Tätä voi olla vaikea ymmärtää jos on tottunut nykyajan kulutushysteriaan.

 

Pystyisin säästämään enemmänkin, mut tulee tuhlailtua. Ostin esim. kuopuksellekin juuri alesta uuden haalarin (makso alennusten jälkeen vielä 100e) vaikka ei ois ollu varsinaisesti tarvetta. Mutku oli niin ihana. Tällä tyylillä sitä rahaa nyt vaan kuluu..

 

Tätä en ihan ymmärrä??

Siis ymmärrän kyllä sen, ettei neljän seinän sisällä tule pukeuduttua ykkösiinsä, mutta ei kai kotiäitinä olo tarkoita sitä, ettei koskaan tee mitään muuta, kuin köki siellä kotona? Mä olen ollut kotiäiti jo yli 4 vuotta, mutta kyllä mä olen ihan yhtälailla uusia vaatteita mielestäni tarvinnut, kuin mitä ennenkin.

Mulla kyllä on vuosikausiakin vanhoja vaatteita, eli en ole mikään "kerta päällä ja sitten kiertoon"-tyyppi, mutta en mä kyllä niinkään voi ajatella, että koska olen kotiäiti, en tarvitse mitään uutta päällepantavaa neljään vuoteen. Kun ei se elämä muilta osin ole erilaista kotiäitini, kuin vain sen työssäkäynnin osalta. Ja työssäkäyntiin luulisi riittävän muutama työvaatekerta.

Jaksaisitko selventää tuota omaa ajatusmallia, jotta se aukenisi mulle vähän paremmin.

Mä olen se "vieras", joka pystyy säästämään kotihoidontuestaankin... Minulla on sellainen systeemi, että ostan kyllä uusiakin vaatteita, mutta vähän ja harvoin. Esim. nyt vuoden alussa päivitän vaatekaappini muutamalla uudella vaatteella ja käytän niitä koko vuoden. Sitten pistän ne kiertoon ja hommaan taas pari uutta seuraavaksi vuodeksi. Eli tavallaan olen aina "muodikas", mutta pienellä rahalla. Kaikki vaatteeni mahtuvat vaatekaapin parille hyllylle. Silti olen aina siististi ja huolitellusti pukeutunut. Olen kasvattanut pitkät hiukset, joita ei tarvitse leikata kuin harvoin. Kenkiä on kahdet, joista toiset siistit "kaupunkikengät" ja toiset sopivat ulkoiluun. Sama periaate kaikessa muussakin. Pyrin ostamaan vain todelliseen tarpeeseen.

 

[QUOTE="äitee";27843130]No kun minusta kotona vaan ei tarvi uusia niitä vaatteita silleen kuin työelämässä ollessa. Kotona ei haittaa jos paita on vähän venähtänyt/kulahtanut. On minullakin pari vaate kertaa joilla käyn kaupungilla yms mutta eihän ne kulu kun siellä käyntiä on niin vähän. Lasten kanssa pihalla oloon ei tarvi uutta toppapukua vaan voi ihan hyvin mennä sillä 10v vanhalla. Meikkejä en käytä kotona, hiustenleikkuu kerta vuoteen riittää,. Tätä voi olla vaikea ymmärtää jos on tottunut nykyajan kulutushysteriaan.[/QUOTE]

On ihan totta, ettei kotona haittaa, jos paita on jo parhaat päivänsä nähnyt. Mutta en mä silti kyllä päivästä toiseen haluaisi kulahtaneella vaatekerralla kotona olla. Juuri nyt mulla on jalassa ns. koticollarit, koska en aio tänään nokkaani ulos ovesta työntää, mutta en mä tosiaan 24/7 haluaisi olla ihan resuisen näköinen. Edes kotona.

Tuo nyt sitten jo selittääkin, jos sulla on kaupungilla yms. käyntiä hyvin vähän. Mä käyn useamman kertaa viikossa ihmisten ilmoilla, joten aika harvassa ovat nämä kotipäivät, jolloin puen ne koticollarit päälle.

Toppapukua en omista, mutta mä voin kyllä mennä kaupungillekin sillä 10v vanhalla takilla, kunhan se on edelleen mieleinen ja siisti. En nyt ole varma löytyykö ihan 10v vanhaa takkia, mutta monta yli 5v vanhaa kuitenkin löytyy.

Tuo kulutushysteriakortti nyt tässä kohtaa oli täysin älytön veto. Jos ihminen ei ymmärrä sitä, miksi ihminen haluaa näyttää lähes 24/7 resupekalta, sen on pakko tarkoittaa sitä, että hän on kulutushysteerinen? Just.

Mitään välimuotoahan ei voi olla.

 

[QUOTE="vieras";27843169]Mä olen se "vieras", joka pystyy säästämään kotihoidontuestaankin... Minulla on sellainen systeemi, että ostan kyllä uusiakin vaatteita, mutta vähän ja harvoin. Esim. nyt vuoden alussa päivitän vaatekaappini muutamalla uudella vaatteella ja käytän niitä koko vuoden. Sitten pistän ne kiertoon ja hommaan taas pari uutta seuraavaksi vuodeksi. Eli tavallaan olen aina "muodikas", mutta pienellä rahalla. Kaikki vaatteeni mahtuvat vaatekaapin parille hyllylle. Silti olen aina siististi ja huolitellusti pukeutunut. Olen kasvattanut pitkät hiukset, joita ei tarvitse leikata kuin harvoin. Kenkiä on kahdet, joista toiset siistit "kaupunkikengät" ja toiset sopivat ulkoiluun. Sama periaate kaikessa muussakin. Pyrin ostamaan vain todelliseen tarpeeseen.[/QUOTE]

Tämä kuulostaakin järkevältä ja tämän ymmärrän. Mutta se ei mahdu kaaliini, ettei joku osta vuosikausiin uusia vaatteita jos vanhat ovat kuitenkin 95% jo niitä vain kotikäyttöön soveltuvai vaatteita.

Tai jos se ihminen viettää 95% ajastaan kotona, niin sen ehkä ymmärtää. Mutta vaikka mäkin välillä käytän ihan vaan kotivaatteita (varsinkin kipeänä ollessani), kyllä mä silti tykkään kotonakin näyttää vaatteideni osalta kohtuullisen näköiseltä.

 

Tällä hetkelle en pysty säästämään, koska tulot on niin pienet. Ansiosidonnaisesta jää käteen noin tonni + asumistuki 150e, mutta kun siitä vähentää vuokran (667e) ja pakolliset laskut, jää safkaan ja muihin juokseviin menoihin kuukaudesta ja laskujen määrästä riippuen sellaset 200-300e/kk. Vaikka ruokin summalla toistaiseksi vain itseni, rahat ei silti tahdo riittää, kun yrittää syödä edes vähän järkevämmin ja ravitsevammin.

 

Tuo kulutushysteriakortti nyt tässä kohtaa oli täysin älytön veto. Jos ihminen ei ymmärrä sitä, miksi ihminen haluaa näyttää lähes 24/7 resupekalta, sen on pakko tarkoittaa sitä, että hän on kulutushysteerinen? Just.

Mitään välimuotoahan ei voi olla.

Ehkä kirjoittaja on lukenut blogiasi. Kyllähän sä hirveä shoppailija ja kulutushysteerinen olet ulkopuolisen silmiin. Eikö sun kannattaisi jo välillä mennä töihin tienaamaan rahaa ettei miehelläs tarvi koko pesuetta elättää? Isot lapset ja monta vuotta kotona...

 

Kädestä suuhun vielä tämä kevät.

 

[QUOTE="vieras";27843390]Ehkä kirjoittaja on lukenut blogiasi. Kyllähän sä hirveä shoppailija ja kulutushysteerinen olet ulkopuolisen silmiin. Eikö sun kannattaisi jo välillä mennä töihin tienaamaan rahaa ettei miehelläs tarvi koko pesuetta elättää? Isot lapset ja monta vuotta kotona...[/QUOTE]

Kirjoittaja on saattanut toki blogiini eksyä ja sitä kautta huomata, että shoppailen paljon. Lastenvaatteita. Me nyt kuitenkin ymmärtääkseni keskustelimme aikuisten vaatteista, joita ostan kyllä varsin kohtuudella. Ja kuten jo kerroin, käytän niitä myös pitkään.

Itse miellän kulutushysteeriseksi ennemminkin ihmisen, joka ostaa jatkuvasti uutta, käyttää kerran-pari ja pistää kiertoon. Enkä siis niinkään ihmistä, joka ostaa itselleen vaatteita kohtuudella, käyttää niitä pitkään, ison osan jopa aivan loppuun saakka.

Töitä olen kyllä kotivuosinanikin tehnyt, joten mieheni ei ole tarvinnut koko pesuetta elättää. Joskin hän kyllä tekee sen aivan mielellään. Hänellä olisi ollut (ja on edelleen) mahdollisuus jäädä hoitamaan lapsia kotiin, mutta hän halusi ennemmin mennä töihin. Ja ihan yhteisestä päätöksestä hoidamme lapset kotona niin pitkään kuin se on mahdollista. Ja vielä se on.

Ja pidän kyllä alle 3v lasta vielä pienenä, en isona.

 

Pitempi aikaisia säästöjä en ole onnistunut kartuttamaan, mutta aina kun ylimääräistä on (tai ollaan saatu jotain myytyä), niin laitetaan sivuun. Yleensä säästöjä kertyy ihan hyvinkin, mutta ne menevätkin sitten parissa kuukaudessa, jos tulee isompien laskujen maksaminen ajankohtaiseksi (autovakuutukset, eläinlääkärikulut jne). Itselleni en osta käytännössä mitään ja mieskin on samoilla linjoilla. Vaatteita ostetaan uutena pari kertaa vuodessa (alennuksista useimmiten) ja kirppiksiltä aina kun tulee jotain kivaa vastaan. Itseasiassa se on minulle myös periaatteellista, etten malta maksaa paljoakaan vaatteista, kun kirppikseltä löytyy ihania vaatteita ihan pilkkahintaan. Kaupoissa tykkään välillä kierrellä, mutta harvemmin mitään päädyn ostamaan, vaikka rahaa olisikin.

 

Töitä olen kyllä kotivuosinanikin tehnyt, joten mieheni ei ole tarvinnut koko pesuetta elättää. Joskin hän kyllä tekee sen aivan mielellään. Hänellä olisi ollut (ja on edelleen) mahdollisuus jäädä hoitamaan lapsia kotiin, mutta hän halusi ennemmin mennä töihin. Ja ihan yhteisestä päätöksestä hoidamme lapset kotona niin pitkään kuin se on mahdollista. Ja vielä se on.

Ja pidän kyllä alle 3v lasta vielä pienenä, en isona.

Eipä ole tainneet sun tulot paljoa elintasoon vaikuttaneet. Sä vaikutat just sellaiselta, joka pusekee muksuja muutaman vuoden välein että saa olla kotona.

 

. Hänellä olisi ollut (ja on edelleen) mahdollisuus jäädä hoitamaan lapsia kotiin, mutta hän halusi ennemmin mennä töihin. Ja ihan yhteisestä päätöksestä hoidamme lapset kotona niin pitkään kuin se on mahdollista. Ja vielä se on.

Lisään vielä, että tosi reilua antaa miehelle "mahdollisuus" jäädä kotiin, kun itsellä ei ole edes työpaikkaa odottamassa. Vai väitätkö tosissasi, että sua odottaa työpaikka jossa palkka samanlainen kuin miehelläsi?

 

En pysty.
KAikki menee asumiseen ja ruokaan sekä siihen että pääsee töihin (autoon)
En osta itelelni vaatteita,en meikkaa en käy kampaajalla enkä värjää hiuksiani enkä käytä muitakaan kemiallsia tuotteita pesua- ja hoitoaineiden lisäksi.
Lapsille ostan vaatteita sillon kun on tarve. Teineillä tosin on kasvava tarve kun on kokoajan pieniä