Onko tässä mitään järkeä?

Eiköhän kaikki ymmärrä pointin kyseenalaistaa yhteiskuntaa. Meillä muilla on vaan moraali kantaa myös vastuumme eli elättää itsemme työssä käynnillä.

Kai se on helpompaa jos siitä työstä saa kunnon palkkaa.

 

En mä sua nyt kovin paheksu mutta ymmärräthän toki että jonkun muun pussista ne sinun työttömyyskorvauksesi sitten maksettaisiin.
Toki jos olet aikanaan maksanut raskaasti veroja/kassan maksuja niin jotain voi ottaa tarvittaessa takaisinkin, kukin menee omantuntonsa mukaan.
Ne jotka vetoaa siihen että ennenkin on vaimot olleet kotona hoitamassa lapsia ja kotia niin ei entisaikaan kotiäidit saaneet yhteiskunnalta tukia. Mies elätti perheen tai elanto tuli esim.perheen pyörittämästä maataloudesta.

 

On jokaisen oikeus tällä palstalla kertoa omasta tilanteestaan ja hakea siihen täältä vinkkejä/apua. Ei tarvitse kaikkia juttuja lukea tai niihin kommentoida. Ketjun aloittaja on selvästi väsynyt ja turhautunut tilanteeseensa eikä varmasti enää kaipaa muilta haukkuja päälle. Mutta selvästikkään kaikille ei ole eteen tullut niin rankkoja aikoja, että löytyisi sitä empatiaa ja aitoa välittämistä toisesta.

Tiedän miltä tuntuu olla väsynyt arkeen ja miettiä onko missään mitään järkeä. Olen saanut kaksi kertaa lääkäriltä diagnoosin vaikea masennus ja joutunut olemaan pitkään pois töistä, koska pää ei vaan kestä. Nyt olen jo usean vuoden ajan kieltäytynyt jouksemasta oravanpyörässä. Ne juoskoon jotka siitä jotain iloa saavat, mutta ei tosiaan ole rumaa siitä kieltäytyä. Loppupeleissä olet kuitenkin itse omasta elämästäsi vastuussa eikä se mitä muut elämäntyylistäsi ajattelevat paljoa paina. Ja ne jotka tähän katkerina nyt haluavat kommentoida, että "kyllä muidenkin pitää jos mun pitää.." - EI TARVITSE!! Jokainen tekee ne omat valinnat ja on vain oma surullista jos haluat orjuuttaa muita samanlaiseen epätyydyttävään elämään kuin mitä itse elät.

Ehdottaisinkin, että sinä ketjun aloittaja "köyhä" miettisit mitä elämältäsi haluat. Tee ihan konkreettinen lista ja mieti sitten miten saat sen mitä haluat elämältäsi. Monet rajoittavat itseänsä aivan liikaa kun lähtevät tekemään näitä listoja, mutta älä sinä tee sitä virhettä. Mieti siltä kannalta, että jos ihan mikä vaan olisi mahdollista tässä maailmassa mitä minä haluaisin. Kaikki on nimittäin mahdollista saavuttaa aivan jokaiselle. On vain kyse siitä miten paljon itseään rajoittaa erilaisilla pakko-puuhilla.

Oletko muuten tietoinen, että voi opiskella osa-aikaisesti täysin etänä? Suomesta löytyy nykyään aika monia eri korkeakoulututkintoja joita voit suorittaa etänä vähän minne päin Suomea tahansa. Siinä voi samalla käydä töissä eikä tarvitse ottaa opintolainaa. Onko sinun mahdollista katsoa ulkomailta työpaikkoja? Veikkaan, että olet terveys- tai sosiaalialalla töissä ja valitettavasti Suomessa on huonot palkat kyseisillä aloilla. Lasten kanssa muuttaminen on tietysti hankalaa, mutta onnistuu kyllä. Siitä on itselläni hyviä kokemuksia, joten ei se mitään kauhean hankalaa ole. Norjassa esimerkiksi terveydenhuoltoalalla on kovat palkat. Esimerkiksi sairaanhoitajalle maksetaan joissakin kunnissa jopa 60 000 NOK.

 

[QUOTE="köyhä";27698633]Kai se on helpompaa jos siitä työstä saa kunnon palkkaa.[/QUOTE]

Ei se raha arjessa näy, samaa rataa arki silti kulkee mikäli työssä käyvä on. Et kuulosta siltä, että oikeasti arvostat rahaa. Tukia saisit 300e vähemmän kuin mitä palkkaa nyt ja kouluttautua et tahdo koska rahaa tulisi "vain" 400e enemmän. 400e on aikamoinen palkankorotus kenelle tahansa! Vetoat rahaan, mutta silti valitset itsellesi pienemmän elannon laiskuuden takia.

 

On jokaisen oikeus tällä palstalla kertoa omasta tilanteestaan ja hakea siihen täältä vinkkejä/apua. Ei tarvitse kaikkia juttuja lukea tai niihin kommentoida. Ketjun aloittaja on selvästi väsynyt ja turhautunut tilanteeseensa eikä varmasti enää kaipaa muilta haukkuja päälle. Mutta selvästikkään kaikille ei ole eteen tullut niin rankkoja aikoja, että löytyisi sitä empatiaa ja aitoa välittämistä toisesta.

Tiedän miltä tuntuu olla väsynyt arkeen ja miettiä onko missään mitään järkeä. Olen saanut kaksi kertaa lääkäriltä diagnoosin vaikea masennus ja joutunut olemaan pitkään pois töistä, koska pää ei vaan kestä. Nyt olen jo usean vuoden ajan kieltäytynyt jouksemasta oravanpyörässä. Ne juoskoon jotka siitä jotain iloa saavat, mutta ei tosiaan ole rumaa siitä kieltäytyä. Loppupeleissä olet kuitenkin itse omasta elämästäsi vastuussa eikä se mitä muut elämäntyylistäsi ajattelevat paljoa paina. Ja ne jotka tähän katkerina nyt haluavat kommentoida, että "kyllä muidenkin pitää jos mun pitää.." - EI TARVITSE!! Jokainen tekee ne omat valinnat ja on vain oma surullista jos haluat orjuuttaa muita samanlaiseen epätyydyttävään elämään kuin mitä itse elät.

Ehdottaisinkin, että sinä ketjun aloittaja "köyhä" miettisit mitä elämältäsi haluat. Tee ihan konkreettinen lista ja mieti sitten miten saat sen mitä haluat elämältäsi. Monet rajoittavat itseänsä aivan liikaa kun lähtevät tekemään näitä listoja, mutta älä sinä tee sitä virhettä. Mieti siltä kannalta, että jos ihan mikä vaan olisi mahdollista tässä maailmassa mitä minä haluaisin. Kaikki on nimittäin mahdollista saavuttaa aivan jokaiselle. On vain kyse siitä miten paljon itseään rajoittaa erilaisilla pakko-puuhilla.

Oletko muuten tietoinen, että voi opiskella osa-aikaisesti täysin etänä? Suomesta löytyy nykyään aika monia eri korkeakoulututkintoja joita voit suorittaa etänä vähän minne päin Suomea tahansa. Siinä voi samalla käydä töissä eikä tarvitse ottaa opintolainaa. Onko sinun mahdollista katsoa ulkomailta työpaikkoja? Veikkaan, että olet terveys- tai sosiaalialalla töissä ja valitettavasti Suomessa on huonot palkat kyseisillä aloilla. Lasten kanssa muuttaminen on tietysti hankalaa, mutta onnistuu kyllä. Siitä on itselläni hyviä kokemuksia, joten ei se mitään kauhean hankalaa ole. Norjassa esimerkiksi terveydenhuoltoalalla on kovat palkat. Esimerkiksi sairaanhoitajalle maksetaan joissakin kunnissa jopa 60 000 NOK.

Kiitos, tässä on viisasta asiaa Mulle paras ratkaisu olisi osa-aikatyö, esim. 5h päivässä, mutta tässä työpaikassa se ei onnistu ja muutenkin päiväkodeissa on harvoin osa-aikapaikkoja tarjolla. Plus että muutenkin huono palkka vähenisi edelleen.

Opiskelemaan olen lähdössä, haen opiskelupaikkaa keväällä. En niinkään rahan takia, vaan siksi että saisin työn jossa en ehkä tekisi töitä lasten kanssa ja sitten jaksaisi omien lasten kanssa paremmin.

 

Ei se raha arjessa näy, samaa rataa arki silti kulkee mikäli työssä käyvä on. Et kuulosta siltä, että oikeasti arvostat rahaa. Tukia saisit 300e vähemmän kuin mitä palkkaa nyt ja kouluttautua et tahdo koska rahaa tulisi "vain" 400e enemmän. 400e on aikamoinen palkankorotus kenelle tahansa! Vetoat rahaan, mutta silti valitset itsellesi pienemmän elannon laiskuuden takia.

Jos opiskelen 4v opintolainalla niin mieti kuinka pitkään teen töitä ennen kuin tuo mahdollinen 400e korotus (-verot) on kattanut mun opintolainat.

On siinä muuten pieni ero, että onko bruttotulot 1500e vai 3000e...

 

[QUOTE="köyhä";27698690]Kiitos, tässä on viisasta asiaa Mulle paras ratkaisu olisi osa-aikatyö, esim. 5h päivässä, mutta tässä työpaikassa se ei onnistu ja muutenkin päiväkodeissa on harvoin osa-aikapaikkoja tarjolla. Plus että muutenkin huono palkka vähenisi edelleen.

Opiskelemaan olen lähdössä, haen opiskelupaikkaa keväällä. En niinkään rahan takia, vaan siksi että saisin työn jossa en ehkä tekisi töitä lasten kanssa ja sitten jaksaisi omien lasten kanssa paremmin.[/QUOTE]

Olen itsekin aiemin ollut päiväkodissa töissä, joten tiedän tunteen Kannattaa tosiaan miettiä tarkkaan mille alalle lähtee kouluttautumaan ja muistaa, että vaikka lähtisi nyt esimerkiksi pelkkää tradenomin tutkintoa suorittamaan voi siitä avautua mitkä mahdollisuudet tahansa. Yleensä ihmiset miettivät liian kapeasti asioita eivätkä ymmärrä, että iso menestys koostuu pienistä asioista joita ei ole koskaan liian myöhäistä tai mahdotonta tehdä.

Toivotan sinulle onnea uuden elämän aloittamisessa ja että pian pääset levähtämään hetken. Kyllä sä tulet vielä onnistumaan! *voimarutistus*

 

Täytyy sanoa, että pääsen kyllä tosi helpolla. Herään klo 6. Meikkaan ja syön jotain pientä, herätän lapset 6.40. Ulos ovesta klo 7. Pojat hoitoon ja eskarille ja mä oon töissä klo 7.30. Auto ja lyhyt työmatka. Kulkisin jopa mieluusti fillarilla, mutta työni vaatii autonkäyttöä. En valita never ever again rankkoja aamuja. Kotona mä oon pojat hakeneena 15.30-16.

 

Kun tätä ketjua lukee niin ihanaa että on iso lapsi ja koti aina siisti ja miehenkaa joka päivä yhteistä aikaa

 

On jokaisen oikeus tällä palstalla kertoa omasta tilanteestaan ja hakea siihen täältä vinkkejä/apua. Ei tarvitse kaikkia juttuja lukea tai niihin kommentoida. Ketjun aloittaja on selvästi väsynyt ja turhautunut tilanteeseensa eikä varmasti enää kaipaa muilta haukkuja päälle. Mutta selvästikkään kaikille ei ole eteen tullut niin rankkoja aikoja, että löytyisi sitä empatiaa ja aitoa välittämistä toisesta.

Tiedän miltä tuntuu olla väsynyt arkeen ja miettiä onko missään mitään järkeä. Olen saanut kaksi kertaa lääkäriltä diagnoosin vaikea masennus ja joutunut olemaan pitkään pois töistä, koska pää ei vaan kestä. Nyt olen jo usean vuoden ajan kieltäytynyt jouksemasta oravanpyörässä. Ne juoskoon jotka siitä jotain iloa saavat, mutta ei tosiaan ole rumaa siitä kieltäytyä. Loppupeleissä olet kuitenkin itse omasta elämästäsi vastuussa eikä se mitä muut elämäntyylistäsi ajattelevat paljoa paina. Ja ne jotka tähän katkerina nyt haluavat kommentoida, että "kyllä muidenkin pitää jos mun pitää.." - EI TARVITSE!! Jokainen tekee ne omat valinnat ja on vain oma surullista jos haluat orjuuttaa muita samanlaiseen epätyydyttävään elämään kuin mitä itse elät.

Ehdottaisinkin, että sinä ketjun aloittaja "köyhä" miettisit mitä elämältäsi haluat. Tee ihan konkreettinen lista ja mieti sitten miten saat sen mitä haluat elämältäsi. Monet rajoittavat itseänsä aivan liikaa kun lähtevät tekemään näitä listoja, mutta älä sinä tee sitä virhettä. Mieti siltä kannalta, että jos ihan mikä vaan olisi mahdollista tässä maailmassa mitä minä haluaisin. Kaikki on nimittäin mahdollista saavuttaa aivan jokaiselle. On vain kyse siitä miten paljon itseään rajoittaa erilaisilla pakko-puuhilla.

Oletko muuten tietoinen, että voi opiskella osa-aikaisesti täysin etänä? Suomesta löytyy nykyään aika monia eri korkeakoulututkintoja joita voit suorittaa etänä vähän minne päin Suomea tahansa. Siinä voi samalla käydä töissä eikä tarvitse ottaa opintolainaa. Onko sinun mahdollista katsoa ulkomailta työpaikkoja? Veikkaan, että olet terveys- tai sosiaalialalla töissä ja valitettavasti Suomessa on huonot palkat kyseisillä aloilla. Lasten kanssa muuttaminen on tietysti hankalaa, mutta onnistuu kyllä. Siitä on itselläni hyviä kokemuksia, joten ei se mitään kauhean hankalaa ole. Norjassa esimerkiksi terveydenhuoltoalalla on kovat palkat. Esimerkiksi sairaanhoitajalle maksetaan joissakin kunnissa jopa 60 000 NOK.

hieno kirjoitus mutta en pysty allekirjoittaa kaikkea. miten esim. keski-ikäinen voi alkaa vaikka ballerinaksi?

 

Mikset ryhtyisi ainakin joksikin aikaa pph:ksi kuten joku jo ehdottikin. Voisit olla kotona lasten kanssa mutta silti tehdä töitä ja saada palkkaa. Samalla miettiä mitä oikeasti haluat elämältä ja alkaa vähitellen kouluttautua uudelleen.

(PS: Miksi menet päiväkodille viemään lapset hoitoon aamulla jos sun lapset on kerran 7 ja 9, ja meneekö sun 7- ja 9-vuotiaat lapset todella klo 19 nukkumaan..........

Onhan se outoa että matalapalkkaiset ja työttömät saa melkein samat rahat, mutta ei se muuta mitään että siitä täällä pölistään. Kirjoita ennemmin päättäjille, mielipidepalstoille ja vaikka A-studioon.)

 

Vieläkö se menee niin että sossu vähentää -20% toimeentulotuesta jos oot työkkärissä kieltäytynyt töistä ja saanut karenssin?
Joskus muinoin näin oli. Sithän ne tulot tippuis enemmin kuin 300e.

Nyt syksyllä äitille sanottiin työkkärissä että, kun on ansiosidonnaisella ja ikää +50v, niin eivät höykytä työhön tai muuhun sen ansiosidonnaisen aikana. Nuoremmille kyllä laittavat osoituksia.
Ja jos ois +50v ja kelan rahoilla, niin laittavat niitä osoituksia tulemaan ihan samaan tapaan kuin nuoremmillekin. heti ekasta työttömyyspäivästä asti.

Ite sain töitä nyt syksyllä. Ei siitä tuu kuin pari sataa enemmin kuin työttömänä ollessa, mut on se pari satastakin enemmin kuin ei mitään. Ihan joka senttiä ei tartte laskea mut euroja pitää laskea vieläkin ja joskus venytelläkin.
Ei oo mitään kevyttä työtä, illalla on ihan puhki poikki väsynyt mutta on jaksettava hoitaa pakolliset kotihommat, vähemmän pakolliset jätän viikonloppuun.
Lasten kanssa jää illalla tosi vähän yhteistä aikaa, mut elämä nyt vaan on.
Oon onnellinen että työttömyyden jälkeen sain ees tuon työn.

 

Olisit kiitollinen että sulla on töitä ja terveyttä tehdä sitä. Mulla alkaa pikkuhiljaa terveys reistailemaan ja on tullut eteen jo muutamia töitä, mitä en enää pysty tekemään.Selkäsairaus rajoittaa arkea ja kirurgi tehnyt lausunnon mitä en enää voi tehdä työkseni.On myös nivelrikkoa mikä rajoittaa.
Onhan se arki toisinaan varmasti uuvuttavaa mutta sellaista elämä on.Jos palkka tuntuu liian pienelle, niin sitten kannattaa opiskella parempipalkkaiseen ammattiin.
Mikäli et oikeasti jaksa ja olet todella uuvuksissa, niin sitten lääkärin juttusille

Tää on taas tätä. Siis ainahan jollain menee huonommin. Saahan sitä valittaa jos on väsynyt. Ap:lle tsemppiä.

 

Mietin vaan, että onko toi työttömäksi jääminen vaihtoehto? Mitä uutisia olen lukenut, niin päiväkotihenkilökunnasta on huutava pula, joten luulen, että aika nopeasti tulisi töihin osoitus? Ja voi olla vielä huomattavasti paskempaan paikkaan, hankalan matkan päässä jne

Mutta itse asiaan: mielestäni on hassua, että tämän tilanteen muuttamisen vaihtoehtona nähdään ainoastaa kotiin jääminen, tukien varaan. Minusta sinulla on ajallisesti kohtuuton työmatka(25min kävelyä + 40min bussilla), joka lohkaise todella ison osan sinun ajastasi. Itse investoisin autoon, kulut toki nousisivat, mutta myös vapaa-aika lisääntyisi äkki monella tunnilla päivittäin. Itse toimisin näin, koska se olisi sen arvoista. Toisena vaihtoehtona pohtisin itse sitäkin, että muuttaisi lähemmäksi työpaikkaa tai hakisin lähmpää töitä.
Jos isompaa palkkaa haluat, niin silloin on vaihtoehtona varmaan ainoastaan kouluttautuminen tai esim. koittaa nykyisillä meriiteillä saada parempaa työtä.