Onko teillä lapsia useamman miehen kanssa?

\

mitä järkee täältä kysyä mielipidettä??? :headwall: sen ny tietää mitä täältä saa ku jotai kysyy!!!!!en mä ainakaan noudattas "käskyä" mitä joku täälä sanoo vaan ihan ite kyl päätän omasta elämästäni!!! teeppä ap sieki niin...toki kommentteja saa kysellä,mut älä kuuntele näitten mielipiteitä,jos itestä tuntuu muulta!! ei kukaan voi mennä sanomaan toisten lastenhankinnoista mitään kunnolla ku ei voi tietää.....

jos ite kysyy mielipidettä niin pitäisi olla valmis ottamaan mielipiteitä vastaan. Eihän täällä kukaan käske ketään. Tuo kommenttisi mielestäni aliarvioi alkuperäistä kirjoittajaa, luuletko että hän oikeasti toimii vain meidän palstalaisten kommenttien mukaan?!

 

Se nyt on asia joka on jokaisen itse päätettävä.

Hiukan huvittuneena luin noita aikasempia kommentteja.Kyllä se joissain tapauksissa ero on parempi kun jatkaa sitä yhdessä oloa.Ehjä perhe syntyy myöskin siitä että riidat voi sopia,toista kunnioittaa ja olla vaikeina aikoina yhdessä.Harvemmin sekään on siitä iästä kiini/seurustelu ajasta tms.

 

joo toi kuulostaa vähän hullulta mutta mä en ole mikään paras sanomaan tohon kun ite seurustelin 3kk mieheni kanssa ja tulin raskaakasi toivotusti siis =) =) nyt ollaan oltu neljä vuotta yhessä ja saadaan toinen pikkunen syksyllä että näinkin hyvin voi käydä! ja siis sama ihana mies mulla on edelleen =)

 

en kyllä kans suosittele.Jos elämässä edes jotain täytyy harkita niin lapsentekoa,ei siihen kannata sännätä suinpäin,.On totta että näkee aivan liikaa näitä yh äitejä jotka on pamahtanu heti paksuksi ku vähä ihastuu,ei kovin vastuuntuntosta.Kun eka vähä tutustuu toiseen voi jo vuodenki päästä huomata ettei ookkaan se oikea ja siinäpä sitte oltas ku ois pieni vauva..Miksi hauhea kiire?Jos suhde tosiaan kestää niin aikaa on ja paaaljon.

 

Mulla on yksi lapsi, ja hänen isänsä kannsa ollaan erottu, mistä olen hyvin onnellinen. Olimme seurustelleet vain reilun vuoden, kun tulin raskaaksi. Sitten joskus, jos vielä saan lisää lapsia, haluan tuntea isän kunnolla ja tietää sen, että onko hänestä isäksi.

 

Poikaystävän ex hankkiutui raskaaksi 1kk seurustelun jälkeen, siinä vaiheessa kun mies huomasi että ei halua jatkaa seurustelua ex ilmoitti olevansa raskaana. Mies sit päätti kuitenkin yrittää jatkaa suhdetta lapsen takia mutta ei kestänyt puoli raskauttakaan kun ei enää millään pystynyt elämään sen ihmisen kanssa.

Poika on nyt 4 v ja viime kesällä hänelle syntyi pikkuveli, pikkuveljen isi ilmoitti jo raskauden alkuvaiheessa että ei aijo olla missään tekemisissä lapsensa kanssa. Äitin hätäilyn takia molemmilla pojilla on eriisät ja jos joskus vielä hankkii lisää lapsia kaikilla tulee olee eri isät..

 

Ihan varmasti jokainen lapsi toivoo itselleen äidin ja isän, onnellisen perheen. Ei pieni lapsi ymmärrä muuta kuin sen, että jokaisella on äiti ja isä. On erittäin vastuuntunnotonta ajatella että "avioliitoista 60% päättyy eroon joten ihan sama mitä mä teen kun kuitenki saattaa ero tulla". Joo, kyllä saattaa tulla mutta eikö olisi hyvä jos suhteella olisi hyvät lähtökohdat niin että sitä eroa ei mahdollisesti tulisikaan? Seurusteluvaihe on erittäin tärkeä, tutustuminen toiseen. 4kk on ihan olematon aika, miettikääpä tästä taaksepäin tuo aika. Eikö ole nopeaa mennyt? Tuossa ajassa ei ehdi tapahtua niin merkittäviä, että voisi sanoa kyseisen ihmisen olevan "juuri se oikea minulle, elämäni rakkaus".

Ajalla ei oikeasti ole merkitystä, jos ihmiset ovat toisilleen oikeita ja valmiita tekemään asioita suhteen eteen. Hätäily on turhaa, siinä tekee hallaa vain itselleen ja erityisesti lapselle. Jos on kypsä äidiksi on myös valmis ajattelemaan sen verran lapsen etua että hän saisi ehjän ja onnellisen perheen. Yh-perheitä näkee aivan liikaa. Erityisesti nuoria yh-teiniäitejä jotka ovat huonoimmassa tapauksessa jo odotusaikana yksin, asun pienellä paikkakunnalla ja silti tiedän aivan liian monta tapausta.

 

Näistä kirjoituksista saa jotenkin sellaisen käsityksen, että mitä lyhyempi seurustelu takana ennen raskautta sitä todennäköisemmin suhde päättyy eroon. Miten ihmeessä sellainen voisi olla mahdollista? Kukaan ihminen ei voi toista tuntea täysin ja niitä yllätyksiä voi tulla vastaan vielä vaikka 10 vuoden seurustelun jälkeen. Eiköhän se ole ihan kiinni niistä kahdesta ihmisestä ja heidän tunteistaan eikä siitä kuinka kauan ovat tunteneet. Itselläni se tilanne, että oltiin miehen kanssa seurusteltu vain kuukauden verran kun tulin raskaaksi eikä olla koskaan kaduttu tuota eikä kummallakaan ole ollut sellaista tunnetta ettei tuntisi riittävästi toista. Olisihan se hienoa, että jokaisella lapsella oli ehjä koti, mutta elämä ei ole sellaista ja kaikki ei ole niin mustavalkoista, on olemassa myös se harmaa siinä välissä =)

Tämä keskustelu on kyllä jo aikalailla mennyt aiheen ohi...

 

\

\

Eihän täällä maailmassa kaikki muutkaan oikeudet toteudu.
Mutta kyllä kaveripiirissäkin on nyt jo aikuisia, jonka vanhemmat on esim. alkoholisoituneita (ei väkivaltaisia) ja silti se tulee olemaan aina lapselle isä tai äiti ja aikuinenkin lapsi yrittää esim. maksaa isänsä puhelinlaskuja. Ja aina lapsi kaipaa vanhempiensa hyväksyntää edes jollain lailla, vaikka olisi kuinka "huono" vanhempi tahansa. Se on vaan kummallinen se lapsen suhde vanhempiinsa, mutta näin vain on.
En tarkoita, että suhteeseen, jossa on väkivaltaa, pettämistä ym. pitäisi jäädä vain lapsen takia. Mutta väitän, että pohjimmiltaan lapsi kuitenkin etsii vastausta kysymykseen: miksi juuri minun vanhempien piti erota?
Ja juuri siksi kannattaa hetki miettiä ennenkuin syöksyy suinpäin hankkimaan lasta. Lapsi kuitenkin usein kokee, että kotoa muuttanut vanhempi on hylännyt myös hänet, kun erosi toisesta vanhemmasta.
Toivon todella, että teidän onnenne kestää myös arjen ja jos saatte lapsen nyt tai myöhemmin, olette kaikki onnellisia yhdessä, myös molemmat lapset! :heart:

Toi on jo nyt ihan naurettavaa!!!! "pohjimmiltaan jokainen lapsi miettii miksi juuri hänen vanhempansa erosivat".... 60% avioliitoistakin päättyy eroon!!!! Revi siitänyt sit niitä onnellisia perheitä. T: Yks yh, jonka poika on varmasti ikuisesti kiitollinen että isä muutti hevonkuuseen eikä iknä enää tule takaisin

Minulla ainakin oli niin et vaikka isä oli kuinka alkoholisti ja hakkas äitiäni syytin äitiäni pitkään siitä et ei halunnut olla isäni kanssa vaan etsi toisen miehen ja teki hänen kanssaan toisen lapsen. Minusta se oli äärimmäisen epäreilua.
Kerta toisensa jälkeen isä petti lupauksensa ottaa kesäksi minut luokseen tai kun pääsin hänen luokseen hän joi ja oli ties missä ja minä yksin hänen kotonaan. Kaikkien pettymyksien jälkeenkin muutin isäni luokse kun aloitin yläasteen. Vuoden jaksoin katsoa sitä ryyppäämistä ja ainaista huolestumista siitä et missä kunnossa tulee kotiin vai tuleeko ollenkaan. Huolehdin hänet nukkumaan neljän aikaan aamuyöllä vaikka itselläni oli kouluun meno aamulla.

Muutin sen vuoden jälkeen takaisin äidin luokse, mut silti halusin nähdä isääni ja koko ajan salaa toivoin et hän olisi edes sen kerran, kun menen kylään, juomatta. Mut ei... tajusin vasta parikymppisenä et se ihminen ei muutu ja alkoholi tulee olemaan hänelle aina tärkeämpi kuin minä.
Viimeks kun ollaan puhelimessa puhuttu hän haukkui minut ties miksi...En ole jaksanut hänelle nyt edes ilmoittaa et hänestä on tullut isoisä, en halua että oma lapseni näkee tuollaista sukulaista. Muutama päivä sit kuulin et eräs tuttuni oli nähnyt isäni ja tämä oli ollut aivan kamalan näköinen, laiha kuin mikäkin ja hoiperrellut keskellä kirkasta päivää pitkin kaupunkia. Todella noloa!

Kyllä se vaan on niin et lapsi palvoo kumpaakin vanhempaansa vaikka olisivat minkälaisia. Monet kohtalotoverini ovat sanoneet samaa.

 

En ole enää mikään nuori äiti, mutta eksyin tänne alueelle.
Mulla on 3 lasta, ja jokaisella eri isä. Ensimmäinen on ekasta liitosta, mutta hänelle ei isän rooli silloin sopinut. Ei ollut koskaan kotona, joi ja kävi vieraissa. Erottiin, ja nykyisin poika käy isällään viikonloppuisin ja se toimii hyvin.
Toisen lapsen isän kanssa seurusteltiin pari vuotta, ja yritettiin innokkaana lasta. Kun lapsi sitten ilmoitti tulostaan, kävi kuten ensimmäisen kohdalla- mies alkoi juoda ja käyttäytyi minua kohtaan väkivaltaisesti. Erosin hänestä jo ennen lapsen syntymää. Eikä sen jälkeen olla nähty kuin pari kertaa, maksaa kuitenkin omasta halustaan elatusmaksun.
Nyt olen sitten löytänyt rinnalleni kunnon miehen, ja hänen haaveittensa täyttymys oli yhteinen lapsi. Rakastaa kaikkia kolmea kuin omiaan, ja ensi syksynä olemme menossa 3 vuoden avoliiton jälkeen naimisiin.
Silloin kahden lapen yh:na mietin uskallanko luottaa enää keneenkään mieheen- mutta kyllä kannatti =). Teistä varmasti moni tuomitsee sen että jokaisella lapsella on eri isä, mutta meillä lapset eivät ole siitä koskaan kärsineet. Jokaiselle on syliä riittänyt ja rakkautta yllinkyllin.
Nykyisen miehen suku, mummut ja vaarit pitävät itseään jokaisen mummuina ja vaareina- ja se on aivan mahtava tunne! :heart:

 

mä tein heti lapsen kun tapasin miehen seurusteltiin pari päivää ja olin jo raskaanna. =)

 

sinuna odottasin. ja tutustuisin hiukan paremmin nykyiseen mieheen. kun siellä joukossa on sellasiakin joille ei todellakaan kannata tehdä lapsia. noin alussa ja ja huumassa kaikki uudessa miehessä tuntuu oikealta ja ihanalta. ettei turhaan tule pettymyksiä kun odotat lasta viimesillään tai vauva on jo syntyny jos se kuitenkin onkin täys i.diootti siksi suosittelisin tutustumaan paremmin. aikaahan kuitenikin teillä on myöhemminkin saada yhteinen lapsi..jos mies tutustumisen jälkeen on yhtä lupaava yksilö.. =)

 

"Kukka","kissa" ja "minä vaan"
Kirjoititte kaikki todella asiaa!!

Itse olen perheestä jossa kävi näin: Äitini avioitui 70-luvulla,liitosta syntyi 2tyttöä(-73&-75),mies alkoi hakkaamaan äitiäni ja he erosivat miehen väkivaltaisuuden vuoksi. Äitini eleli yh:na muutaman vuoden kunnes tapasi isäni, he menivät kihloihin ja sitten-82 syntyi siskoni ja -83minä.
Naimisiin he eivät ehtineet mennä sillä äitini heitti isän pellole ollessani 1/2vuotias. Syynä kuulemma isäni alkoholin käyttö. Äiti oli taas yh. Tällöin äitini tunsi/tiesi erään miehen jonka kanssa alkoi seurustelemaan,he menivät naimisiin ja -86 syntyi pikkuveljeni.

Nyt he ovat olleet aviossa 21v. Minä en ole IKINÄ pitänyt veljeni isää isänäni vaikka hän on meillä asunut siitä asti kun aloin jotain ymmärtämään. Oman isäni luona kävin v-loppuisin ja aina kuin mahdollista! Olin isin tyttö.

Isäni on aina ollut minulle "rakkaampi" vanhempi vaikka samassa taloudessa emme olekaan asuneet.
Isäpuoltani kohtaan en tunne mitään,niin välinpitämätön hän on muita,kuin omaa lastaan kohtaan ollut.
Isälläni on ollut PAHA alkoholiongelma, mutta silti minulle niin mahdottoman rakas ja ainoa oikea isä!!

Odotankin innolla sitä kun saan kertoa hänelle, että hänestä tulee Vaari!!!!

 

\

No sähän kysyit mielipidettä niin nyt sait sellaisen.

Itse en ainakaan IKINÄ tekisi kenenkään kanssa lasta 4kk tuntemisen jälkeen. Ei lapsen tekoa pitäisi ottaa kevyesti ja jättää ehkäisyä pois jossain alkuhuumassa.

Että järki käteen... :kieh:

Ai,no meill ainaki menny hyvin vaikka tulin heti raskaaks tapaamisen jälkeen. nyt ohi 1,5vuotta ja naimisiin ollaa menoss.. sitä edellisest suhteest 2,5v. tyttö.

Tsemppiä kaikilleee!!!!!!!!!!!!

 

\

\

No sähän kysyit mielipidettä niin nyt sait sellaisen.

Itse en ainakaan IKINÄ tekisi kenenkään kanssa lasta 4kk tuntemisen jälkeen. Ei lapsen tekoa pitäisi ottaa kevyesti ja jättää ehkäisyä pois jossain alkuhuumassa.

Että järki käteen... :kieh:

Ai,no meill ainaki menny hyvin vaikka tulin heti raskaaks tapaamisen jälkeen. nyt ohi 1,5vuotta ja naimisiin ollaa menoss.. sitä edellisest suhteest 2,5v. tyttö.

Tsemppiä kaikilleee!!!!!!!!!!!!

1,5 vuotta yhteiseloa on aika vähän, siinä ajassa ei ole kerinnyt tulemaan esille kaikkia isompiakaan vikoja kumppanissa... Mun sisko esim. oli yli kaks vuotta erään miehen kanssa joka oli kuin herran enkeli koko tuon ajan. Oli huomaavainen ja kiltti jne. Sit yks päivä sillä napsahti ja sisko joutu tekemään rikosilmoituksen lievästä pahoinpitelystä ja herjaamisesta.

 

\

\

\

No sähän kysyit mielipidettä niin nyt sait sellaisen.

Itse en ainakaan IKINÄ tekisi kenenkään kanssa lasta 4kk tuntemisen jälkeen. Ei lapsen tekoa pitäisi ottaa kevyesti ja jättää ehkäisyä pois jossain alkuhuumassa.

Että järki käteen... :kieh:

Ai,no meill ainaki menny hyvin vaikka tulin heti raskaaks tapaamisen jälkeen. nyt ohi 1,5vuotta ja naimisiin ollaa menoss.. sitä edellisest suhteest 2,5v. tyttö.

Tsemppiä kaikilleee!!!!!!!!!!!!

1,5 vuotta yhteiseloa on aika vähän, siinä ajassa ei ole kerinnyt tulemaan esille kaikkia isompiakaan vikoja kumppanissa... Mun sisko esim. oli yli kaks vuotta erään miehen kanssa joka oli kuin herran enkeli koko tuon ajan. Oli huomaavainen ja kiltti jne. Sit yks päivä sillä napsahti ja sisko joutu tekemään rikosilmoituksen lievästä pahoinpitelystä ja herjaamisesta.

Sellanen "napsaus" voi tapahtua vasta vaikka 10 vuoden kuluttua. Vaik olis seurustellu 20 vuotta, ei välttämäti tiedä onku just hän se yksi ainoa ja oikea!! Elämästä kun ei koskaan tiedä!!
Ei seurustelu aika ole aina yhteensopivuuden mittari!! HALOO!!

 

\

Sellanen "napsaus" voi tapahtua vasta vaikka 10 vuoden kuluttua. Vaik olis seurustellu 20 vuotta, ei välttämäti tiedä onku just hän se yksi ainoa ja oikea!! Elämästä kun ei koskaan tiedä!!
Ei seurustelu aika ole aina yhteensopivuuden mittari!! HALOO!!

toki voi, mutta riski pienenee aikaa myöten.

 

en nyt varsinaisesti kuulu alle 2kymppisiin mutseihin,mutta vastaanpa nyt silti. esikoiseni sain 16v ja hällä eri isä mitä toisella lapsellani.no ajan kuluessa on tullut "hankittua" lapsia 6eri miehen kans ja en todellakaan omasta tahostani ole eronnut,mutta elämä vie! ette tekään teinit voi sanoa vielä mitään alle 2kymppisenä tai tuomita sellasia joilla on lapsia useamman miehen kans. oottaka kymmenen vuotta ni tiedätte mitä on meneillään. saattaa hyvinki olla useamman kans lapsia! :headwall: