Pahoinpitely, teenkö ilmoituksen?

Jouduin kohta kolme viikkoa sitten pahoin pidellyksi.
Poski ja silmä musta. Ylähuuli halki ja vuosi verta vuolaasti.
Kyynärpäässä mustelma, kun kaaduin nyrkin iskujen voimasta seinää vasten ja taaksepäin samalla, niin että takaraivooni tuli ruhje.
Ranteissani sormen jäljet ja otsa ja nenän varsi myös leuka hellänä tapahtuneesta.
hain lääkärin todistuksen vammoistani viikko sitten.
Tekijä kiistää kaiken ja väittää, että valehtelen.
Olen kuulemma vale koko akka.
Lyönnit tulivat vasemmalle puolelle, kun henkilö joka löi, löi oikealla kädellään. Suomeksi sanottuna veti turpaan täysillä.
Vieläkin mustelma poskessa ja huulessa arpi ja arpikudosta muistona.
Poliisin mukaan kyse on lievästä väkivallasta.
Kolmeen otteeseen olen poliisin kasnsa jutellut.
Heti tapahtuman jälkeen ja posliisin asenne oli, että soita myöhemmin uudestaan.
Tosen kerran kehotettiin tekemään rikosilmoitus, tässä tapauksessa poliisi oli nainen.
Kolmannella kerralla miespuolinen poliisi sanoi, että kyse on lievästä pahoinpitelystä. Ja että hae lääkärintodistus. Sen teinkin.
Nyt olen tekstiviesteillä keskustellut pahoinpitelijän kanssa, ja hän väittää että valehtelen.

Sunnuntaina en enää uskalla lähettää viestiä, koska pahoinpitelijäni uhkailee jo nyt, että tekee kotirauhan häirinnästä rikosilmoituksen.
Olen kertonut hänelle, että olen erittäin ahdistunut ja kauhuissani hänen tekemästään pahoinpitelystä.

Olen puhunut rikosuhripäivystäjän kanssa ja käynyt asiaa läpi hänen kanssaan.

Nyt on tilanne se, että ajattelin huomenna mennä tekemään rikosilmoituksen.

Aiemmin en ole ehtinyt, koska syysloma sattui viimeviikolle ja tällä viikolla olen ollut kahdeksasta kuuteen itsekin töissä, joten poliisilaitos on siihen mennessä ollut jo kiinni.

ommentteja kaipailen. Olen niin helvetin YKSIN tämän asian kanssa....

 

kommentteja siis...

 

Tee se!! Me ollaan sun tukenas!! Itte sanon= noin miten sulle on tehty ei oo kellään lupa tehä toiselle------------->> toi on väärin. Ei toi lievää ittestä oo. Ei niitä lyöntejä mitata vaan jälkinä vaan myös henkisenä suruna........ Toivon et saat muutakin apuu--->> psykologilta esim?? ja pääset eroon tosta hakkaajasta??

 

Miksköhän sä oot edes miettinyt kolmea viikkoa ilmoituksen tekemistä...??? Olis kannattanut suoraansoittaa poliisit paikalle. Olis siinä samalla poliisitkin nähneet selvät todisteet eikä kaksi viikkoa vanhentuneita todisteita..

 

Miksköhän sä oot edes miettinyt kolmea viikkoa ilmoituksen tekemistä...??? Olis kannattanut suoraansoittaa poliisit paikalle. Olis siinä samalla poliisitkin nähneet selvät todisteet eikä kaksi viikkoa vanhentuneita todisteita..

Ei se oo tosta noin vaan juttu........ei noin helppoo...... ku on uhrina ja kaikki kaatuu päälle??

 

ilmotusta tekemään vaan :attn:

 

tee ilmoitus äläkä keskustele sen tyypin kanssa edes tekstiviesteillä

 

Olin aivan shokissa seuraavan alkuviikon ja keskustelin asiasta rikosuhripäivystäjän kanssa...
Olin lähdössä lasten kanssa syysloman viettoon ja seuraavana perjantaina lennettiin hesaan viikoksi.
Kävin viikko sitten torstaina hakemassa lääkärin todistuksen ja seuraavana päivänä oli lento.
Poliisiasema on avoinna kahdeksasta kuuteen ja en voinut mennä aamulla ennen töitä asemlle, koska olisin romahtanut täysin ja en olisi kyennyt töihini.
olen asiakaspalvelussa ja ykstityisyrittäjä ja kuten tiedätte, asiakaspalvelija on olemassa vain ja ainoastaan asiakkaita varten.
Olen ollut jokapäivä kuuteen asti töissä ja silloinkin, kun hain lääkärintodistuksen, niin jouduin siirtämään asiakkaita, että pääsen lääkäriin.
Lääkäri, joka teki tarkastuksen, on tuntenut minut 15 vuotta ja toivoinkin, että hän katsoisi minut, koska hän tietää, että en ole mikään huuhaaihminen. Minulla ei ole mitään suuria ongelmia ja elämässäni ei ole mitään isoja ongelmia.
En ole alkoholisti enkä huumeidenkäyttäjä, vaan erittäin rehellinen ja tunnollinen kansalainen.
Olen aina uskonut totuuteen ja nyt minua väitetään valehtelijaksi.

 

Toki teet. Siinä saa tavallaan uhriudesta eron, kun asiasta tulee oikeudenmukaisuuskysymys ja julkinen asia.

 

Miksköhän sä oot edes miettinyt kolmea viikkoa ilmoituksen tekemistä...??? Olis kannattanut suoraansoittaa poliisit paikalle. Olis siinä samalla poliisitkin nähneet selvät todisteet eikä kaksi viikkoa vanhentuneita todisteita..

Ei se oo tosta noin vaan juttu........ei noin helppoo...... ku on uhrina ja kaikki kaatuu päälle??

Halooooo....... Onhan se nyt helppoo ku tekis niinku järki sanoo.. Ei oo varmaan turhaan lapsesta asti kellekkään opetettu apua tarvittaessa numeroa 112.. Jos olis ollu yhtään fiksuna asian kanssa niin ilmoituksen tekeminen olis jo tehty. Poliisi osaa myöskin käyttää kameraa niiden vammojen kuvaamiseen. Mun mielestä älyttömän tyhmää jäädä miettimään kolmeks viikoks et tekeekö ilmoitusta vaiko eikö. Ja vielä tyhmempää on mennä hakemaan jotain lääkärin todistusta kahden viikon jälkeen tapahtuneesta kun mustelmatkin on jo haalistuneet Että kyllä se vaan kuule olis TODELLA helppo.

 

Tätä samaa olen itsekin ajatellut.
Haluan uhriudestani eroon ja jatkaa elämääni ilman taakkaa, joka pahoinpitelystä tulee vääjäämättä.
Olen myös erittäin oikeudenmukainen henkilö, ja siitä oikeudenmukaisuudesta olen kuullut elämäni varrella monta kertaa. Ja minulta on myös monesti kysytty, mikä olisi oikudenmukaisin ratkaisu asioihin.
ja nyt olen itse kysymässä neuvoa. Se tekee olostani vieläkin epävarmemman, en enää tiedä mikä on oikein ja mikä on väärin. pahoinpitelijäni vierittää syytä minun niskoilleni.
Ja itse olen vahvasti sitä mieltä, että nyrkkeihin ei koskaan turvauduta, ei missään tapauksessa.
Sanojen pitäisi riittää.
En suostu ottamaan syytä itselleni. Fyysinen väkivalta ei ola missään tapauksessa oikein.
Olen 42 vuotias, eikä minua ole koskaan lyöty. En edes lapsena ole saanut selkääni.
Olen luonteeltani kiltti ja ymmrtäväinen, mutta tätä asiaa en pysty enkä voi käsittää mitenkään päin.
Mielestäni pahoinpitelijä on vastuussa itsestään, en minä.

 

tarjah ei taida ite olla kokenut rikosuhri, luulemma... Periaatteessahan asia on niinkuin hän sanoo, mutta käytäntö on asia erikseen.

Toi on aina loukkaavaa, että kun rupeaa lopultakin apua hakemaan niin joutuu käymään läpi sen vaiheen, missä sun juttuja epäillään. Älä ota sitä henkilökohtaisesti, kuuluu prosessiin. Osa ammattilaisista on varmaan myös leipääntyneet yritettyään aikansa suhtautua myötätunnolla naisiin, jotka palaavat toistuvasti pahoinpitelijän luo - asian todistaminen vierestä on niin rankkaa psyykelle, että ei ole ihme jos viranomaiset kehittävät paksun kuoren.

 

otin itsestäni kuvia heti tapahtuman jälkeen.
Välittömästi tapahtuman jälkeen soitin poliisille, joka kejoitti ottamaan yhteyttä arkena.
Ja mustelmat olivat kyllä mehuikkaimmillaan silloin, kun kävin lääkärintodistusta hakemassa.
Ne eivät heti ilmesty, vaan vasta muutaman päivän kuluttua tapahtumasta.

 

Miksköhän sä oot edes miettinyt kolmea viikkoa ilmoituksen tekemistä...??? Olis kannattanut suoraansoittaa poliisit paikalle. Olis siinä samalla poliisitkin nähneet selvät todisteet eikä kaksi viikkoa vanhentuneita todisteita..

johan ap sanoi soittaneensa heti tapahtuman jälkeen poliisille, jota ei ollu pahemmin asia kiinnostanut :kieh:

Mutta toki tee rikosilmoituksen. Syy ei ole kenenkään muun kuin phoinpitelijän. Voimia, helppoa se ei varmasti tule olemaan :hug:

 

ap, pahoinpitelijöitä yhdistää nimenomaan vakaa usko siihen, että toinen aiheutti koko jutun. Siksihän he kykenevät elämään tekemistensä kanssa ja jatkamaan käytöstään.

Koska sinut on lyöty (ei ollut sijamuotovirhe tuo sinut, koska niinhän siinä joksikin aikaa taitaa käydä että olet kokonaan varikolla), niin on luontaista ruveta kyseenalaistamaan omia kokemuksia ja vaipua syvän epävarmuuden tilaan. Mutta siitä voi nousta entistä vahvempana.

Toivon sulle voimia ja sitkeyttä tähän kohtaan! Se, että meidän iässä joutuu väkivallan kohteeksi ensikertalaisena, voi olla todella järkyttävä kokemus, joten älä säikähdä vaikka et pääsisi asiasta yli hetkeen. Haet sitten vain apua tarpeen mukaan.

Mua ei ole kukaan lyönyt sitten oman äitini, ehkä siksi että minusta näkyy päälle, että jos minuun kajoaa niin on likipitäen kuoleman oma ite, ja koska en halua mihinkään tekemisiin ihmisen kanssa josta aistin vakavaa väkivaltaisuutta tai röyhkeyttä. Mutta jostain syystä ymmärrän ihmeen hyvin, miten syvästi järisyttävä kokemus tuo sinun tilanteesi voi olla. Ole rohkea!

 

huomenna lopetan työt jo kolmelta ja menen välittömästi tekemään rikosilmoituksen tapahtuneesta.

 

:flower:
!!! Tu kertoon jatkoja sitte. :wave:

 

Noniin..kaikenlaista tapahtunut...

Menin sitten tekemään ilmoitusta poliisilaitokselle.
Nuori poliisikundi alkaa kyselemään asiasta ja kun aikani hänen kanssaan juttelin, niin tulin tulokseen, etten tee ilmoitusta. Poliisikundi sanoi, että tässä on sana sanaa vastaan ja ettei oikeastaan kannata tehdä ilmoitusta asiasta.
Kuulemma poliisi ei edes välttämättä tutki koko asiaa.
Sanoin ensitekijöiksi, että haluan tehdä rikosilmoituksen. Se ei näköjään kuulunut hänen toimenkuvaansa. Kysyi, että oletteko millaisissa väleissä, vstasin ettei olla minkäänlaisissa väleissä. Hään vastasi, että eikös ne välit sitten ole hyvät. vstasin, että ovathan ne, itseasiassa.
Mutta pointtini tässä asiassa on kyllä se, että minua on loukattu monella tavalla tässä asiassa.
Hän vastasi, että jäikö pysyviä vammoja. Vastasin, että ei, jollei arpea huulessa oteta lukuun. No, kuulemma lievä pahoinpitely ja ei kannata tehdä ilmoitusta.
Vastasin, että minulla on lääkärintodistus olemassa, jolloin hän kysyi, että missä se sitten on.... Kerroin,että se on tilattavissa. Näin lääkäri sanoi, että poliisi tilaa todistuksen tarvittaessa. Tämä poliisi ei näköjään tiennyt toimintamalleista, mitkä pahoinpitelyn tutkimisessa noudatetaan.
No, ei siinä mitään. Kiitin kauniisti sanomalla kiitos, että kuuntelitte.
Menin kotiin ja hirvittävä tuska ja ahdistus puristi rintaa taas muutaman ppäivän. ((

Kunnes, tein rikosilmoituksen netissä.
Heti seuraavana aamulla soittin naispuolinen henkilö poliisista ja sanoi, että pahoinpitelystä täytyy henkilökohtiasesti käydä tekemässä ilmoitus laitoksella. Ei netissä.
Kerroin hänelle tilanteen ja tapahtuman ja hän sanoi, että odotas hetki, käyn juttelemassa tutkinnanjohtajan kanssa, soitan kohta uudestaan.
Naisen mielestä kyseessä ei ollutkaan lieväpahoinpitely, joka on asianomistaja juttu vaan pahoinpitely, josta voi kuka tahansa tehdä rikosilmoituksen ja hän lupasi käydä tekemässä ilmoituksen. Kiitin häntä kauniisti ja silloin tuntui, että se valtava paine ja taakka jota olin kantanut harteillani tipahti kertalaakista pois! Olo keveni aivan äärettömästi ja vihdoin se helppottava itkukin tuli. Olin liian kauan kantanut tätä taakkaa yksin sisälläni.
Tämä tapahtui eilen aamulla ja tänään soittikin rikoksen tutkija ja kutsui kuulusteluihin. Hän pyysi, että olisin heti huomenna mennyt, mutta viikonlooppuna en ehdi, joten kuulustelut siirtyvät ensiviikkoon.

Olihan vaikea tehdä ilmoitusta..ymmärrän kyllä ettei poliisilla ole resursseja tutkia joka tapausta, mutta tässä tilnteessa haluan itse tälle asialle päätöksen, oli se mitä tahansa.
Vaikka tulisi, ettei syytetä ketään, niin siitä huolimatta poliisin tietoihin jää tämä ilmoitus.
Tulevaisuutta ajatellen siis, jos minulle sasttuu jotakin epäilyttävää tai tulen saamaan uhkailuja tms. pahoinpitelijän taholta. Niin onpahan dokumenttia asiasta.
Tässä tiivis rykelmä asiasta. Nyt alan saunan lämmitykseen ja nautin ihanasta perjantai-illasta läheisteni kanssa!

 

Nauti ja rentoudu! Olet sen ansainnut.

Mielenkiintoista tässä sinun tarinassasi on mies- ja naispoliisien erilainen asenne tähän tapahtuneeseen pahoinpitelyyn.

 

Kiitokset! Vielä on paljon edessä. Mut aion olla vahvana!

 

Onpa hyvä, että sait asiaa vähän selkiytettyä ja eteenpäin. Voimia sinulle asian käsittelyssä, liekö olet tapausta vielä kunnolla läpi käynytkään... Ehkä paras kun kuvittelet tapahtuman niin että se olisi tapahtunut jollekin läheisellesi. Näin ehkä ymmärrät miten sinua on kohdeltu ja että tekisit paljonkin jos tämä olisi tapahtunut tyttärellesi tai äidillesi. Miksi et siis itsesi puolesta.
:hug:

 

Pahoinpitelyt ja raiskaukset on aina vaikeita juttuja jos HETI ei soita apua paikalle (poliisia jotka mahd soittaa lanssin).
Todisteita on hitosti vaikeampi saada jälkikäteen ellei ole todistajia. Ja jos tekijä kieltää viesteissäänkin kaiken niin ei niistäkään hirveästi apua ole.

Tsemppiä kuitenkin vaikean asian kanssa ja muistakaa kaikki että vaikka itseensä kohdistuvan pahan jälkeen haluaisi vaan kadota maan alle, sinä olet uhri, sulla on oikeus (ja velvoite) ilmoittaa ja hakea apua!

 

Tässä tapauksessahan soitin välittömästi poliisille päivystykseen välittömästi tapahtuneen jälkeen. Ja minulle sanottiin, että palaa asiaan seuraavana arkipäivänä.

 

että teit ilmoituksen! Ja muista nyt että et sen nyrkinheiluttajan kanssa ole tekemisissä. Et soita hälle ja jos hän soittaa, niin et vastaa. Asiat menee oikeuslaitoksen puitteissa.

 

Satuinpas nokakkain pahoinpitelisjän kanssa viikonloppuna kaksi kertaa!
Ensimmäisellä kerralla pahoinpitelijä ilmeili ja toisella kerralla virnuili.
No, en kuitenkaan mennyt mitään sanomaan.
Kohta onkin kuulustelujen aika.
Olen hankkimassa juristia avukseni. Mihinkähän tää johtaa, olenkohan itse vielä jossain vaiheessa syytteyjen penkillä istumassa.