petetty?

8v yhteistä taivalta takana, kaksi lasta ja kaikki. Mies lähtee viettämään iltaa kaverinsa luokse, matka jatkuu baariin. Yleensä ei koskaan käy semmoisissa paikoissa. No siellä läheistä tunnelmaa jonkun akan kanssa, suutelivat ainakin. Kertoi tämän itse. Ja sanoo työntäneesä akan pois. Ei sen takia, että olisi tuntenut suurta rakkautta mua mua, vaimoaan kohtaan vaan kuulemma sen takia ettei voi niin tehdä koska on naimisissa. Tämä akka oli miehen kaverin "kaveri", joka oli sitten lähtenyt tämän kaverin mukaan panemaan tietenkin... Ja mies oli siellä myös yötä. Mistä minä tiedän mitä siellä on tapahtunut! Mutta omien sanojensa mukaan ei mitään. Aamulla oli sitten akan vienyt kotiinsa.... Ei oikeastaan osoita katumuksen merkkejä mistään, meillä aika huonosti mennyt jo jonkin aikaa. Onkohan tämä nyt sitten lopun alkua? Kumpikaan ei ole ikinä koskaan pettänyt tai niin ainakin luulen

 

Mikä siitä naisesta tekee "akan"?

Kyllä tuo lopun alulta kuulostaa, lähinnä siksi jos miestä ei toisten naisten suutelu edes kaduta, ja vielä sen jälkeen viedään kyydillä nainen kotiinsa. Ja VARSINKIN siksi jos ilmottaa ettei jättänyt lähentelyä väliin rakkauden vuoksi vaan jonkun käytössäännön.

 

Mikä siitä naisesta tekee "akan"?

Kyllä tuo lopun alulta kuulostaa, lähinnä siksi jos miestä ei toisten naisten suutelu edes kaduta, ja vielä sen jälkeen viedään kyydillä nainen kotiinsa. Ja VARSINKIN siksi jos ilmottaa ettei jättänyt lähentelyä väliin rakkauden vuoksi vaan jonkun käytössäännön.

niin akan siitä tekee mielestäni se, että yrittää naimisissa olevaa miestä. ja kun ei saa, siirtyy kaveriin.

 

tai sitten teillä on vaan hyvin erilaiset käsitykset pettämisestä. ehkä mies ei edes käsitä pettäneensä, käsittää vain sen että yhteiskunnan luomat sosiaaliset paineet velvoittaa häntä käyttäytymään tietyllä tavalla?

mulla ja mun exällä meidän suhde kaatui viimekädessä juuri tuohon, kun siitä muodostui kynnyskysymys. mä olen erittäin vapaamielinen, seksi seksinä eikä siihen tarvitse mitään muuta liittää. mä en käsittänyt miten se, että mies satunnaisesti kävisi vieraissa olisi multa pois ja päinvastoin. miehellä oli perinteisemmät käsitykset parisuhteesta ja mä kärsin siitä.

 

Mikä siitä naisesta tekee "akan"?

Kyllä tuo lopun alulta kuulostaa, lähinnä siksi jos miestä ei toisten naisten suutelu edes kaduta, ja vielä sen jälkeen viedään kyydillä nainen kotiinsa. Ja VARSINKIN siksi jos ilmottaa ettei jättänyt lähentelyä väliin rakkauden vuoksi vaan jonkun käytössäännön.

niin akan siitä tekee mielestäni se, että yrittää naimisissa olevaa miestä. ja kun ei saa, siirtyy kaveriin.

mun on pakko huomauttaa ettei se akka ole sun ja sun miehen parisuhteen hyvinvoinnista vastuussa vähimmässäkään määrin. jos se naine itse on sinkku, sillä on lupa naida just ketä haluaa. voihan se olla toisten mielestä moraalisesti väärin koskea toisen omaan, mut tosiasiassa ainoa joka siinä pettää on se naimisissa oleva mies.

 

nokun mies on pariin kertaan ääneen itsekkin ihmetellyt että minähän oon pettänyt sua. mua vaivaa tässä eniten tämä tunnekylmyys, ei muakaan oikeastaan ihan älyttömästi rassaa tuo lähentely. ja onko se nyt ihan normaalia? erota en haluaisi lasten takia

 

Mikä siitä naisesta tekee "akan"?

Kyllä tuo lopun alulta kuulostaa, lähinnä siksi jos miestä ei toisten naisten suutelu edes kaduta, ja vielä sen jälkeen viedään kyydillä nainen kotiinsa. Ja VARSINKIN siksi jos ilmottaa ettei jättänyt lähentelyä väliin rakkauden vuoksi vaan jonkun käytössäännön.

niin akan siitä tekee mielestäni se, että yrittää naimisissa olevaa miestä. ja kun ei saa, siirtyy kaveriin.

Käsi sydämelle, jaksaisitko itse miettiä jotain kaunista ilmaisua tuosta naisesta, jos tilanne olisi tuollainen? Eikä tuo akka nyt niin kamala ilmaisu ole =)

 

Mikä siitä naisesta tekee "akan"?

Kyllä tuo lopun alulta kuulostaa, lähinnä siksi jos miestä ei toisten naisten suutelu edes kaduta, ja vielä sen jälkeen viedään kyydillä nainen kotiinsa. Ja VARSINKIN siksi jos ilmottaa ettei jättänyt lähentelyä väliin rakkauden vuoksi vaan jonkun käytössäännön.

niin akan siitä tekee mielestäni se, että yrittää naimisissa olevaa miestä. ja kun ei saa, siirtyy kaveriin.

mun on pakko huomauttaa ettei se akka ole sun ja sun miehen parisuhteen hyvinvoinnista vastuussa vähimmässäkään määrin. jos se naine itse on sinkku, sillä on lupa naida just ketä haluaa. voihan se olla toisten mielestä moraalisesti väärin koskea toisen omaan, mut tosiasiassa ainoa joka siinä pettää on se naimisissa oleva mies.

onhan se noinkin.

 

no eihän sitä nyt kannatakkaan erota jos sua ei haittaa se lähentely. mun mielestä pettämisen raja menee siinä, missä toinen tulee loukatuksi. jos et siis ole loukkaantunut miehen pienestä hölmöilystä, miksi erota? ehkä sen sun miehen täytyy itse saada miettiä mitä tuli tehtyä ja minkä takia. ehkä se ihmettelee sun tunnekylmyyttä jos se odotti sulta raivoa, itkua ja erovaatimuksia?
kannattaa varmaan keskustella miehen kanssa, ethän sä täältä saa vastauksia sun kysymyksiin.

pakko vielä lisätä, että pitkissä suhteissa oma paikka sen toisen elämässä alkaa olla niin vakiintunut ettei pikkujutut enää hetkauta elämää suuntaan tai toiseen. ehkä kyse onkin enemmän siitä ku tunnekylmyydestä tai lopun alusta?

 

Mikä siitä naisesta tekee "akan"?

Kyllä tuo lopun alulta kuulostaa, lähinnä siksi jos miestä ei toisten naisten suutelu edes kaduta, ja vielä sen jälkeen viedään kyydillä nainen kotiinsa. Ja VARSINKIN siksi jos ilmottaa ettei jättänyt lähentelyä väliin rakkauden vuoksi vaan jonkun käytössäännön.

niin akan siitä tekee mielestäni se, että yrittää naimisissa olevaa miestä. ja kun ei saa, siirtyy kaveriin.

mun on pakko huomauttaa ettei se akka ole sun ja sun miehen parisuhteen hyvinvoinnista vastuussa vähimmässäkään määrin. jos se naine itse on sinkku, sillä on lupa naida just ketä haluaa. voihan se olla toisten mielestä moraalisesti väärin koskea toisen omaan, mut tosiasiassa ainoa joka siinä pettää on se naimisissa oleva mies.

ja tämä saarna nyt liittyi miten alkuperäiseen asiaan ? ! miksi näissä ketjuissa tulee aina joku suu vaahdoten paasaamaan kuinka ei ole sen sinkun vikaa mikään ja sinkku se on hieno ja ylväs moraalinen ihminen eikä vastuussa mistään jne.
mä en itse jaksa kunnioittaa pätkän vertaa ketään, joka tietosesti, oli sinkku tai varattu, häslää suhteessa olevan kanssa.

 

on jonkin verran puhuttu, mut enää en tiedä mitä puhua. on niin kummallinen olo. välillä itkettää, välillä oon tosi ilonen. en tiiä miksi? näyttää vaan siltä, että kumpikaan ei enää rakasta toista

 

Mikä siitä naisesta tekee "akan"?

Kyllä tuo lopun alulta kuulostaa, lähinnä siksi jos miestä ei toisten naisten suutelu edes kaduta, ja vielä sen jälkeen viedään kyydillä nainen kotiinsa. Ja VARSINKIN siksi jos ilmottaa ettei jättänyt lähentelyä väliin rakkauden vuoksi vaan jonkun käytössäännön.

niin akan siitä tekee mielestäni se, että yrittää naimisissa olevaa miestä. ja kun ei saa, siirtyy kaveriin.

mun on pakko huomauttaa ettei se akka ole sun ja sun miehen parisuhteen hyvinvoinnista vastuussa vähimmässäkään määrin. jos se naine itse on sinkku, sillä on lupa naida just ketä haluaa. voihan se olla toisten mielestä moraalisesti väärin koskea toisen omaan, mut tosiasiassa ainoa joka siinä pettää on se naimisissa oleva mies.

ja tämä saarna nyt liittyi miten alkuperäiseen asiaan ? ! miksi näissä ketjuissa tulee aina joku suu vaahdoten paasaamaan kuinka ei ole sen sinkun vikaa mikään ja sinkku se on hieno ja ylväs moraalinen ihminen eikä vastuussa mistään jne.
mä en itse jaksa kunnioittaa pätkän vertaa ketään, joka tietosesti, oli sinkku tai varattu, häslää suhteessa olevan kanssa.

tarkotus ei ollut paasata, se oli vaan mun näkemys asiasta. kuten sanoinkin, toisten mielestä voi olla moraalisesti väärin koskea toisen omaan mutta mä en koe sitä enää niin. enkä ole edes aina ajatellut noin, siihen meni vuosia että mun ajatukset muokkautui tähän suuntaan sen jälkeen kun mun mies oli pettänyt mua juurikin sinkkunaisen kanssa.

 

pitäiskös miehen kans sitten puhua moisesta tunnekylmyydestä?

 

on jonkin verran puhuttu, mut enää en tiedä mitä puhua. on niin kummallinen olo. välillä itkettää, välillä oon tosi ilonen. en tiiä miksi? näyttää vaan siltä, että kumpikaan ei enää rakasta toista

mut kait noin pitkässä ajassa syntyy kuitenkin ystävyys ja sellainen kiintymyssuhde ettei sitä ihan heti rikota? rakkaus voi kuitenkin löytyä aina uudestaan, vai mitä?

 

on jonkin verran puhuttu, mut enää en tiedä mitä puhua. on niin kummallinen olo. välillä itkettää, välillä oon tosi ilonen. en tiiä miksi? näyttää vaan siltä, että kumpikaan ei enää rakasta toista

mut kait noin pitkässä ajassa syntyy kuitenkin ystävyys ja sellainen kiintymyssuhde ettei sitä ihan heti rikota? rakkaus voi kuitenkin löytyä aina uudestaan, vai mitä?

No meillä on semmoinen aika iso ongelma, etten minä oikein välitä seksistä hänen kanssaan ja se nakertaa suhdetta kokoajan. Ystävyyttä tunnen, syvää. On paljon hyviä muistoja, pääasiassa vain hyviä. Kaippa minä sitten itse ajan sitä toisen syliin.... joku kuitenkin on tämän kohta sanomassa.... rakkaus? sitä tunnen lapsia kohtaan. miestä kohtaan... en tiiä. Me voidaan puhua toisten kanssa kaikesta, ja ollaan puhuttu myös tunnekylmyydestä.

 

on jonkin verran puhuttu, mut enää en tiedä mitä puhua. on niin kummallinen olo. välillä itkettää, välillä oon tosi ilonen. en tiiä miksi? näyttää vaan siltä, että kumpikaan ei enää rakasta toista

mut kait noin pitkässä ajassa syntyy kuitenkin ystävyys ja sellainen kiintymyssuhde ettei sitä ihan heti rikota? rakkaus voi kuitenkin löytyä aina uudestaan, vai mitä?

No meillä on semmoinen aika iso ongelma, etten minä oikein välitä seksistä hänen kanssaan ja se nakertaa suhdetta kokoajan. Ystävyyttä tunnen, syvää. On paljon hyviä muistoja, pääasiassa vain hyviä. Kaippa minä sitten itse ajan sitä toisen syliin.... joku kuitenkin on tämän kohta sanomassa.... rakkaus? sitä tunnen lapsia kohtaan. miestä kohtaan... en tiiä. Me voidaan puhua toisten kanssa kaikesta, ja ollaan puhuttu myös tunnekylmyydestä.

olisko mitään sit kokeilla erätaukoa ennen ku tosissaan harkitsette eroa? joko niin että muutatte konkreettisesti erilleen tai sitten niin että kummallakin on omalla ajalla lupa tehdä mitä lystää ilman tilivelvollisuutta. yhteiseen kotiin ei tietenkään tuoda kolmansia osapuolia. jos kummastakaan ei tunnu pahalta ajatella että puolisolla saattaisi olla sutinaa vieraan kanssa ni mitä siinä kokeilussa menettää? toisaalta ehkä kunnon irtiotto saattaa ajaa takaisin yhteen.

 

AP: suosittelen sulle ja miehelles pariterapiaa...
Oikein hyvä on esim. kirkon perheasiainneuvottelukeskus, jonne voi soittaa monissa parisuhteen pulmissa, ajan saa suht nopeasti ja palvelu laadukasta. Näin ainakin oma kokemus. Ja meilläkin oli sellainen parisuhteen solmu, ja oltiin eroamassa suurinpiirtein, mutta käyntien jälkeen jaksettiin alkaa miettiä asioita uudelta kantilta.
Suosittelen sitä teillekin kun en muuta osaa! Ei kannata luovuttaa... En tarkoita sitä, että sinun tulisi hyväksyä esim. miehesi teko.
Itse olisin hyvin vihainen miehelleni jos hän suutelisi jotain toista, tuskinpa pystyisin edes antamaan anteeksi...
Uskon myös rakkauteen, joka voi syttyä uudestaan. Se, että suhteen saa uudelleen hyväksi - siihen tarvitsee kummankin osapuolen panostuksen.

 

olisko mitään sit kokeilla erätaukoa ennen ku tosissaan harkitsette eroa? joko niin että muutatte konkreettisesti erilleen tai sitten niin että kummallakin on omalla ajalla lupa tehdä mitä lystää ilman tilivelvollisuutta. yhteiseen kotiin ei tietenkään tuoda kolmansia osapuolia. jos kummastakaan ei tunnu pahalta ajatella että puolisolla saattaisi olla sutinaa vieraan kanssa ni mitä siinä kokeilussa menettää? toisaalta ehkä kunnon irtiotto saattaa ajaa takaisin yhteen.

Näitä vaihtoehtoja olen myös itse miettinyt. Ehkä erilleen muutto vois saada molemmat kunnolla miettimään ja ymmärtämään mitä toinen itselle merkitsee? En siksi niin pahasti miestä tästä nyt syyllistä, kun itselläni on tuommoisia ajatuksia ollut jo pidempään. En vain olisi uskonut, että mies menee ja toteuttaa ne.

 

AP: suosittelen sulle ja miehelles pariterapiaa...
Oikein hyvä on esim. kirkon perheasiainneuvottelukeskus, jonne voi soittaa monissa parisuhteen pulmissa, ajan saa suht nopeasti ja palvelu laadukasta. Näin ainakin oma kokemus. Ja meilläkin oli sellainen parisuhteen solmu, ja oltiin eroamassa suurinpiirtein, mutta käyntien jälkeen jaksettiin alkaa miettiä asioita uudelta kantilta.
Suosittelen sitä teillekin kun en muuta osaa! Ei kannata luovuttaa... En tarkoita sitä, että sinun tulisi hyväksyä esim. miehesi teko.
Itse olisin hyvin vihainen miehelleni jos hän suutelisi jotain toista, tuskinpa pystyisin edes antamaan anteeksi...
Uskon myös rakkauteen, joka voi syttyä uudestaan. Se, että suhteen saa uudelleen hyväksi - siihen tarvitsee kummankin osapuolen panostuksen.

Mies tänään heitti, et mennäänkö pariterapiaan. Uskon, että hänellä olisi halua parantaa. Itsestä en tiedä.

 

AP: suosittelen sulle ja miehelles pariterapiaa...
Oikein hyvä on esim. kirkon perheasiainneuvottelukeskus, jonne voi soittaa monissa parisuhteen pulmissa, ajan saa suht nopeasti ja palvelu laadukasta. Näin ainakin oma kokemus. Ja meilläkin oli sellainen parisuhteen solmu, ja oltiin eroamassa suurinpiirtein, mutta käyntien jälkeen jaksettiin alkaa miettiä asioita uudelta kantilta.
Suosittelen sitä teillekin kun en muuta osaa! Ei kannata luovuttaa... En tarkoita sitä, että sinun tulisi hyväksyä esim. miehesi teko.
Itse olisin hyvin vihainen miehelleni jos hän suutelisi jotain toista, tuskinpa pystyisin edes antamaan anteeksi...
Uskon myös rakkauteen, joka voi syttyä uudestaan. Se, että suhteen saa uudelleen hyväksi - siihen tarvitsee kummankin osapuolen panostuksen.

Mies tänään heitti, et mennäänkö pariterapiaan. Uskon, että hänellä olisi halua parantaa. Itsestä en tiedä.

Ei sinne suostumiseen parantamisenhalua tarvita. Siellä selvitellään itse kunkin tarpeita eikä tarkoitus ole pitää väkisin ihmisiä yhdessä, joten ei siinä pitäisi mitään hävitä vaikka et olisikaan jatkomotivaatiostasi varma. En useinkaan suosittelisi ihmisiä käppäilemään pitkästä suhteesta ulos ilman tuota selvittelyvaihetta. Sieltä lähtee kuitenkin rikkaampana pois riippumatta kulkusuunnasta. Oppiipahan ainakin jatkossa välttämään aiempia virheitä.

 

AP: suosittelen sulle ja miehelles pariterapiaa...
Oikein hyvä on esim. kirkon perheasiainneuvottelukeskus, jonne voi soittaa monissa parisuhteen pulmissa, ajan saa suht nopeasti ja palvelu laadukasta. Näin ainakin oma kokemus. Ja meilläkin oli sellainen parisuhteen solmu, ja oltiin eroamassa suurinpiirtein, mutta käyntien jälkeen jaksettiin alkaa miettiä asioita uudelta kantilta.
Suosittelen sitä teillekin kun en muuta osaa! Ei kannata luovuttaa... En tarkoita sitä, että sinun tulisi hyväksyä esim. miehesi teko.
Itse olisin hyvin vihainen miehelleni jos hän suutelisi jotain toista, tuskinpa pystyisin edes antamaan anteeksi...
Uskon myös rakkauteen, joka voi syttyä uudestaan. Se, että suhteen saa uudelleen hyväksi - siihen tarvitsee kummankin osapuolen panostuksen.

Mies tänään heitti, et mennäänkö pariterapiaan. Uskon, että hänellä olisi halua parantaa. Itsestä en tiedä.

tällä samaisella palstalla joskus joku on sanonut mulle, että ensin työnnä tunteet syrjään ja tee niinkuin järki sanoo, jos se ei toimi, tee toisinpäin. ehkä sun kannattaa antaa noinkin pitkälle suhteelle vielä viimeinen mahdollisuus ja antaa siihen itsestäs vielä kerran kaikki? teillä on kuitenkin paljon yhteistä historiaa mitä on sääli heittää hukkaan. jos se ei vaan vieläkään toimi, tee juuri niinku susta hyvältä tuntuu. jos se ratkasu silloin on ero, ni olkoon =)

 

AP: suosittelen sulle ja miehelles pariterapiaa...
Oikein hyvä on esim. kirkon perheasiainneuvottelukeskus, jonne voi soittaa monissa parisuhteen pulmissa, ajan saa suht nopeasti ja palvelu laadukasta. Näin ainakin oma kokemus. Ja meilläkin oli sellainen parisuhteen solmu, ja oltiin eroamassa suurinpiirtein, mutta käyntien jälkeen jaksettiin alkaa miettiä asioita uudelta kantilta.
Suosittelen sitä teillekin kun en muuta osaa! Ei kannata luovuttaa... En tarkoita sitä, että sinun tulisi hyväksyä esim. miehesi teko.
Itse olisin hyvin vihainen miehelleni jos hän suutelisi jotain toista, tuskinpa pystyisin edes antamaan anteeksi...
Uskon myös rakkauteen, joka voi syttyä uudestaan. Se, että suhteen saa uudelleen hyväksi - siihen tarvitsee kummankin osapuolen panostuksen.

Mies tänään heitti, et mennäänkö pariterapiaan. Uskon, että hänellä olisi halua parantaa. Itsestä en tiedä.

Ei sinne suostumiseen parantamisenhalua tarvita. Siellä selvitellään itse kunkin tarpeita eikä tarkoitus ole pitää väkisin ihmisiä yhdessä, joten ei siinä pitäisi mitään hävitä vaikka et olisikaan jatkomotivaatiostasi varma. En useinkaan suosittelisi ihmisiä käppäilemään pitkästä suhteesta ulos ilman tuota selvittelyvaihetta. Sieltä lähtee kuitenkin rikkaampana pois riippumatta kulkusuunnasta. Oppiipahan ainakin jatkossa välttämään aiempia virheitä.

kiitos tästä näkökulmasta.

 

yö meni vähän huonosti, kun mietin kaikenlaista. ja nyt on niin paha olo, että vapisen ja oksensinkin äsken... pitäisi jaksaa keskittyä tenttiin lukemiseen, mut ei pysty! mitä tässä tekisi...