Pojan lasten hoidosta

Meillä on aina anoppi tykännyt hoitaa lapsia ja ihan vauvaiästä asti pyytänyt saada ottaa hoitoon. Tänään kävimme siellä kyläilemässä ja kysyin onko hänellä vapaapäivä ja voisiko ottaa lapset hoitoon, kun minulla on ensi kuussa työpaikan koulutus ja mies on töissä. Sanoi, että on vapaata sinä päivänä, ja voi kyllä tämän kerran ottaa hoitoon, mutta vastaisuudessa ei aio uhrata vapaapäiviään meidän lasten hoitoon. Käytti ihan sanaa "uhrata". Sinänsä isovanhemmilla on oikeus kieltäytyä lastenlasten hoidosta, mutta minusta olisi kohtuullista sitten kieltäytyä kaikkien lastenlasten hoitamisesta. Samaan hengenvetoon hän lisäsi, että on luvannut hoitaa tyttärensä poikaa yhden illan viikossa, jotta tytär miehensä kanssa saisi vähän kahdenkeskistä aikaa. Lisäksi hän aikoo ottaa ensi talvena töistä viikon palkatonta vapaata, koska tytär haluaa lähteä miehensä kanssa kahdestaan etelään. Hoitoapua emme ole koskaan anopilta pyytäneet ilman hyvää syytä. Aina on ollut syynä työ, lääkärissä käynti tms. Lisäksi minulla on aina ollut hänen kanssaan hyvät välit. Nyt kyllä tekisi mieli pistää välit poikki kokonaan, mutta lasten takia en sitä tee. Olen itkenyt siitä asti kun tultiin kotiin, koska on niin paha mieli. Miten joku voi asettaa omat lapsenlapsensa eri arvoiseen asemaan???

 

Tuleeko toimeen lapsesi kanssa? Onko tytön lapsi/lapset helppohoitoisempia? Ethän vain ole mennyt arvostelamaan anoppia muille? Oikeasti syy voi olla se, että sinun lapsesi vaatii enemmän kuin tytön eli anoppi väsyy ja kokee raskaammaksi hänen hoitonsa. Lapsiakin on niin erilaisia. Kurja juttu, mutta onneksi olet viisas, etkä pane välejä poikki. Toivottavasti asia muuttuu. Voisit mielestäni kysyä ihan suoraan syytä tähän menettelyyn. Kauniisti, syyllistämättä ja hän ei voi loukkaantua!

 

Kuten jo aiemmin mainitsin, olemme tulleet anopin kanssa loistavasti toimeen. En ole koskaan sanonut enkä edes ajatellut hänestä mitään negatiivista. Siitä ei voi olla kyse. Mitä lasteni helppohoitoisuuteen tulee, niin voin vakuuttaa myös sen, että lapset osaavat käyttäytyä kylässä/hoidossa. Aina hän on ylistänyt, kuinka ovat rauhallisia ja reippaita lapsia. Uskon sen ihan täysin, koska tunnen lapseni. Vaikka näin ei olisikaan, en silti hyväksyisi lasten eriarvoistamista.

 

Minusta ei ole lasten eriarvoisuutta, jos mummu ei jaksa kaikkien lasten kanssa. On parempi lapsellekin, että hänellä on hoitaja joka jaksaa. Kurjaa sinulle tämä asia, mutta niin kuin sanoin, kysy suoraan. Se on helppoa, varsinkin jos te tulette hyvin toimeen. Kaikkea hyvää sinulle!

 

Kävin anopin luona ja kysyin suoraan, mutta kohteliaasti, onko olemassa joku syy, miksi hän ei enää halua hoitaa lapsiamme, vaikka ennen olisi ottanut vaikka joka päivä, jos vain olisi saanut. Hän sanoi, että lapset eivät enää tunnu omilta, koska me (miniä ja anoppi) olemme ystäviä. Meidän lapset siis tuntuvat kuin kenen tahansa ystävän lapsilta, eikä hän hoida muidenkaan ystävien lapsia. Tyttären lapset sen sijaan tuntuvat omilta, koska tytär on oma. Kysyin, eikö se merkitse mitään, että minun lapset ovat hänen poikansa lapsia. Hän vastasi, että on eri asia olla isä kuin äiti. Hänen mielestään lapset ovat aina enemmän äidin, siis meidän tapauksessa minun. Lähdin itkien pois. Hän huuteli perääni, että on todella pahoillaan :'(

 

Laita välit poikki tuollaiseen katkeraan akkaan! Ilkeät anopit ovat katkeria vanhoja akkoja, joilla on jäänyt oma elämä elämättä. He tyrannisoivat miniäänsä. Miniähän vei anopin pojan, joten miniä on anopin pahin vihollinen. Vain miniälle kostamalla anoppi tuntee olevansa tarpeellinen.

 

En ymmärrä lastesi mummin selitystä!!!

Älä kuitenkaan laita väliäsi poikki anoppilaan. Jospa ottaisit hetkeksi etäisyyttä. Voihan olla että teidän mummi on väsynyt lastenlasten hoitamiseen.
Itekkin käyn vuorotöissä ja olen reilusti sanonut etten aina jaksa lapsenlapsiani hoitaa. Olen myös sanonut että haluan hoitaa kaikki henkilökohtaiset ystävänikin..se on joskus aiheuttanut pientä arvostelua mua kohtaan.

Pohdinta: Miksiköhän meillä isovanhemmilla pitää olla aina selitys jos emme anna omaa aikaamme toisille !!!
Jospa joskus osaisi sanoa vaan että "kyllä tai ei" !
Usein noi selitykset on kaikilla "keksittyjä juttuja". ja niistähän sit tulee väärinymmärryksiä ja mielen pahoittamisia.

Tiedän, että myös nuoremmilla on näitä selityksiä...en kuitenkaan tällä tarkoita että tän aiheen aloittaja kuuluu tähän katekoriaan.

Tälläisin ajatuksin (mummi 52v )..pitkää pinnaa kysyy naisen elämä kaikkina ikäkausina.

 

Eihän tuo ole selitettävissä millään väsymyksellä tai muulla kun kerran tyttärensä mukuloita jaksaa hoitaa ja vielä mielellään ilmeisesti. Mitä tulee tuohon lapsen helppouteen niin ei ole mikään selitys, kyllä se mummin rakkaus pitäisi ulottua kaikkiin lastenlapsiin, törkeää toimintaa. Vielä kehtaa suoraan puhua "uhrautumisesta", minä en tuollaisen ämmään olisi yhteydessä ja toisaalta, mitä lapsi menettää ellei tuollaista mummia tapaa? ei mitään

 

\

Kävin anopin luona ja kysyin suoraan, mutta kohteliaasti, onko olemassa joku syy, miksi hän ei enää halua hoitaa lapsiamme, vaikka ennen olisi ottanut vaikka joka päivä, jos vain olisi saanut. Hän sanoi, että lapset eivät enää tunnu omilta, koska me (miniä ja anoppi) olemme ystäviä. Meidän lapset siis tuntuvat kuin kenen tahansa ystävän lapsilta, eikä hän hoida muidenkaan ystävien lapsia. Tyttären lapset sen sijaan tuntuvat omilta, koska tytär on oma. Kysyin, eikö se merkitse mitään, että minun lapset ovat hänen poikansa lapsia. Hän vastasi, että on eri asia olla isä kuin äiti. Hänen mielestään lapset ovat aina enemmän äidin, siis meidän tapauksessa minun. Lähdin itkien pois. Hän huuteli perääni, että on todella pahoillaan :'(

Nyt täytyy kyllä sanoa, etten minäkään ymmärrä anoppisi selitystä! Ihan oudolta kuulostaa. Onkohan hänellä kaikki hyvin?

 

Nyt en ymmärrä miksi pitää olla katkera jos isovanhemmat ei halua/jaksa hoitaa lapsenlapsia. Ei isovanhemmat ole "katkeria ämmiä" vaikkeivat lapsia hoitaisikaan. Eihän naapuritkaan ole katkeria vaikka eivät teidän lapsia hoitaisikaan. Vanhat vaan väsyy kertakaikkiaan ja oman tyttären lapset on todella eri asia kuin pojan lapset.
Lapsenlapsista pitäisi olla myös iloa isovanhemmille.
On väärin lapsia kohtaan jos välit isovanhempiin pannaan poikki siksi että he eivät halua olla lastenhoitajina.

Isovanhempien oikeus on saada nauttia lapsenlapsista.

 

Kyllä' on kumma näkökanta sinulla jos tosiaan tuota mieltä olet. Että poikien lapset totta kai eri asia kuin tyttöjen (miten niin), tai että pitäisi vaan kiltisti hyväksyä lastenlasten eriarvoisuus, (miksi pitäisi) Suoraan sanoen ihan kieroutunut ajatusmaailma sinulla hyvä isoäiti. Jos meillä mummi "uhrautuisi" lastani hoitamaan niin ei tarviis hoidella jatkossakaan eikä kyllä tavatakaan. Moukkamaista ja typerää käytöstä ja vielä myöntää se ja pitää normaalina käytöksenä =(

 

vai pitäisi rakkaan mummin saada nauttia lapsista vaikka ovatkin hiukan eri asemassa kuin tyttären lapset. Mitä mahtaa lapsi menettää jos näin ajattelevan mummin kanssa ei vietä aikaa (ei mitään) Että ykköskullat ja kakkoskullat rakastais mumia kaikkia yhtäläisesti vaikka mummi ei samaa rakkautta pysty antamaan lapsille? niinpä niin tässä se toisten mummien oma napa taas paistaa kuvottavaa!

 

Minusta on kummallista verrata anopin halua hoitaa lapsia naapurin haluun hoitaa lapsia. Kyllä se on niin, että lapsenlapset ovat tasavertaisia ja syyttömiä siihen, ovatko he pojan vai tytön lapsenlapsia. Anoppisi selitys on todella kummallinen ja suhtautuminen lapsenlapsiinsa todella eriarvoinen. Minä en sinuna enää tekisi mitään, vaan miehesi tehtävä on selvittää vanhempiensa suhde teidän lapsiinne. Näin siksi, koska anoppisi käyttää sinua syynä (et ole läheinen) sysätäkseen lapsenlapsensa luotaan. Olisiko taas yksi vaihdevuosista seonnut nainen? Kuinka uskallat edes yhdeksi kerraksi jättää lapsesi anopille, kun hän ei niistä välitä, koska ne ovat vieraan lapsia?

Meitä on monta. Meidän lapsi kelpasi niin kauan kuin anopin tytär sai lapsen. Sen jälkeen meidän lapsesta löytyi aina huonoa ja tytär lapsineen oli täydellinen. Minä olin tosin alusta saakka huono äiti. Kaikennäköistä kauheaa kaadettiin niskaan, kunnes oli pakko katkaista välit kokonaan. Se tehtiin miehen kanssa yhteisymmärryksessä sekä lapsia että avioliittoamme suojellaksemme. Olemme onnellisesti naimisissa sen jälkeen kun anoppi lakkasi itkettämästä. Lapset voivat hyvin ja anoppi happanee omassa ilkeydessään.

 

\

... oman tyttären lapset on todella eri asia kuin pojan lapset...

Siis mitä.... Johan oli kommentti :\| Ja sitten pitäisi vielä ymmärtää isovanhempia tällaisten kommenttien jälkeen.

 

Ikävä kyllä, pojan lapset ovat monesti (ei tietenkään voi yleistää) äidin äidin kanssa tekemisissä enemmän kuin isän äidin. Siitä varmaan johtuu, että usein pojan lapset jäävät vieraammaksi. Omat tytöt kun ovat oman äitinsä kanssa yhteyksissä useimmin. Toivottavasti näiden anoppien lapsenlapset saavat toisessa mummulassa tarpeeksi huomiota( jos toinen mummula on). Minusta ei ole lasten eriarvoistamista se, jos kiintyy enemmän sellaisiin lapsiin, joitten kanssa on paljon tekemisissä. Se on ihan normaalia. Kyllä mummut varmaan rakastavat kaikkia lapsenlapsiaan, mutta niin se vain on, että toisiin kiintyy enemmän!

 

Kyllä meilläkin huomattiin, että miniän lapset eivät ole mitään tyttären lapsiin verrattuna. Kun meille syntyi vauva, anoppi ei edes onnitellut, kun kerrottiin, että on vauva tulossa. "älä valehtele" oli ainut kommentti. Kenellekään sukulaiselleen tai tutulleen ei kertonut, että pojalleen on vauva tulossa. Sitten kun vauva syntyi, puoli sukua ihmetteli, kun ei ollut kertonut mitään. Kaksi viikkoa meni, ennen kuin otti vauvaa syliin, vaikka asuu saman katon alla! Ja jos joku onnitteli mummoakin ja kysyi, miltä nyt tuntuu olla mummo. Niin lapsesta ei ikinä sanonut mitään positiivista, harmitteli vain sitä, ettei tunne itseään vielä mummoikäiseksi. Oli silloin 55v. Isoäidiksi häntä pitikin ensialkuun sanoa, kun se ei kuulostanut niin vanhalta! :headwall:
Sitten kun anopin tytär alkoi odottamaan vauvaa, siitä seurasi hehkuttava soittokierros koko suvulle, kun meidän xxxx:lle on vauva tulossa. Sinne matkustettiin välittömästi vauvaa katsomaan ja sylittelemään mummon kultaa!

 

Kyllä se vaan on niin että elämän totuudet pitää vain hyväksyä.
Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä.
Samoin kuin joku tykkää enmmän äidistään kuin anopistaan, niin jonkun lapsenlapsen kanssa on kivampi olla kuin jonkun toisen.
Niin se vaan on. Ja jos joku muuta sanoo niin teeskentelee.
Mummut myös ovat varovaisempia miniöittensä kanssa kuin tyttäriensä kanssa.
Tässäkin juuri nähtiin että miniä heti nokkiintui kun mummu ei halunnutkaan kaikenaikaa hoitaa vain hänen lapsiaan ja toiset lapsenlapset olivat vuorossa. Oma tytär ei mitä ilmeisimmin ollut narissut aikaisemmin että mummu hoitaa miniän lapsia.
Sekin on kyllä väärin että mummun pitäis hoitaa kaikkia lapsenlapsia päivälleen yhtä paljon. Pahimmassa tilanteessa pitäis sitten olla pakkovuorot. Tai ei sais hoitaa ollenkaan. "en voi nyt ottaa pikku Liisaa että miniä pääsis lääkäriin, kun seuraavaksi on Kallen vuoro". " en voi lähteä lomamatkalle Hannan kanssa kun sitten pitää vuorollaan ottaa kaikki muutkin jonnekin reissuun mukaan". Tätä on jo omassa lähipiirissä tapahtunut että sisarukset riitelevät kenen lapsi pääsee mummolaan seuraavaksi. Lapsenlapsia kun on jo toistakymmentä.
Niin, ja kyllä olen aika kettumainen kun en suostu siihen että muut määräävät ketä lapsia ja milloin otan hoitoon. Tai että ottaisin oman kesälomani lasten perheiden määräämänä aikana.

 

Huh huh ompas kamalia mummoja,minä olen 5 lapsen mummo ja kaikki lapset on SAMAN ARVOISIA oli ne tyttären tai pojan lapsia.Mummojen on helppo omia tyttären lapset koska äidin ja tyttären suhde on yleensä läheisempi kuin äidin ja pojan.Tyttärelle voi sanoa mitä vaan mutta miniälle ei ja se on kova pala monelle mummolle,kun miniä määrää omien lasten kasvatuksesta.Minä kunnioitan miniän ja vävyn kasvatus periaatteita enkä puutu siihen.Minä olen mummo jonka luo kaikki lapsenlapset on tervettulleita.

 

Tuon alkuperäisen kohdalla kyllä tuli mieleen, että miksi miniä hoitaa asioita anoppiin päin eikä poika. Varmaan anoppi olisi ottanut lapsen/lapset hoitoon jos oma poika olisi pyytänyt.
Ja jos, kuten ymmärsin, anopin ja miniän välit on olleet tähän saakka hyvät, niin anoppi varmaan oli ajatellut että hän voi hyvinkin kertoa miniälle että ei jaksa/halua enää hoitaa miniän lapsia niin paljon kuin ennen. Nyt on sitten kummallakin paha mieli ja tulevaisuudessa ei anoppi enää uskallakaan niin vapaasti suhtautua miniäänsä.
Meillä meni karille hieman eri syystä. Tulin anopin kanssa hyvin juttuun ja saatoimme istuskella ja jutella tai olla juttelematta. Kerran sitten olin liian kauan hiljaa ja anoppi räväytti että jassoo, ei passaa vastata kun kysytään. Nyt minä ainakin varon joutumasta anopin tai miniäni kanssa liian likeiseen suhteeseen. Pidän vähän väliä niin sopu säilyy paremmin.

 

Samankaltaisesti se meilläkin meni, kuin tällä edellisen kirjoittajalla.

 

\

Huh huh ompas kamalia mummoja,minä olen 5 lapsen mummo ja kaikki lapset on SAMAN ARVOISIA oli ne tyttären tai pojan lapsia.Mummojen on helppo omia tyttären lapset koska äidin ja tyttären suhde on yleensä läheisempi kuin äidin ja pojan.Tyttärelle voi sanoa mitä vaan mutta miniälle ei ja se on kova pala monelle mummolle,kun miniä määrää omien lasten kasvatuksesta.Minä kunnioitan miniän ja vävyn kasvatus periaatteita enkä puutu siihen.Minä olen mummo jonka luo kaikki lapsenlapset on tervettulleita.

:flower: Kuulostatpa oikein ihanalta mummolta! Kaltaisesi pitäisi löytyä jokaisesta perheestä! Osaisivatpa kaikki mummot suhtautua yhtä järkevästi lastenlasen kasvatusasioihin.

 

Apua, esikoisemme syntymään on muutama viikko ja täällä on kunnon horror-stoorit menossa :$

Itse olen jo monesti suuttunut anopille tulevasta vauvastamme (meillä neutraalit välit), kun kysyin esim. voisinko jättää ylimääräisen vauvan peiton kyläilyjämme varten heille, hän ei sanonut mitään, sis ei sanaakaan! No, päätin, että ei väkisin. Ja kun kerrottiin, että vauva tulee, hän lopetti salaatin pilkkomisen, kääntyi ympäri, katsoi hetken ja sanoi, etä aha. Hällä on kaks tytrtä, joista toisella on kaks lasta, mutta asuvat ulkomailla eli tapaavat muutaman kerran vuodessa. Nuoremmalla tyttärellä ei oo lapsia.

Oon huomannu, että ite on tosi herkkä (ja oon varmaan jatkossakin) tulevan vauvan suhteen, kun toivois sille vaan parasta eikä ymmärrä, ettei joku oo yhtä innostunu.

Mulla itellä on ollu onni saada erilaista, mutta kaks tasapuolisesti rakastavaa mammaa, enkä oo koskaan kokenu olevani muita arvokkaampi tai arvottomampi. Samaa toivon omalle lapselle. Oma äitini ja isäni kyllä on ihan jo hurahtaneet, eli eiköhän vauva rakkautta kuitenkin saa =)
On kyllä anopista kiinni, millaiset välit hänellä on poikaansa ja miten miniäänsä suhtautuu. Uskon, että oma äitini suhtautuu saman arvoisina veljeni lapsiin (kun heitä joskus tulee), koska meitä ei koskaan ole asetettu paremmuusjärjestykseen vaan korostettu nimenomaan sitä, että äiti rakastaa molempia yhtä paljon.

Joku mummo kirjoitti, että on isovanhempien oikeus viettää aikaa lastenlasten kanssa!!!!????? Ainut kellä tässä on mun mielestä oikeus on sillä lapsella, kokea itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi. Aikuisilla onkin sitten vaan velvollisuuksia, lähinnä koskien sitä, että jättää omat tunteet taaemmas lapsen etua vaalien. Koskee myös isovanhempia. Lapsen ei tarvitse joutua kuuntelemaan luokittelua ja kuulla olevansa 4. ihanin tms. Tässä "kilpailussa" voi olla yhtä monta jaettua ykkössijaa, kuin on lapsenlapsiakin. Eikä lapsen voi odottaa osoittavan kovin lämmintä rakkautta eriarvoistavaa aikuista kohtaan. Joka lapsella on oikeus kokea olevansa maailman ihanin.

Olen ammatiltani lastentarhanopettaja ja toki on totta, etten pidä kaikista lapsista yhtä paljon. Mutta ammatillisuuteen kuuluu se, etten sitä heille näytä. mummo-lapsenlapsi suhde ei ole ammatillinen ja ymmärrän asiassa toki eron, mutta aikuista käytöstä on epäammatillisessakin suhteessa olla näyttämättä sitä lapselle, jos hän ei ole "lemppari". Toki lasta voi kasvattaa, jos kyse on esim. siitä, että hän temppuilee ruokapöydässä, mutta lapset ovat luonteeltaan erilaisia eikä lapsi voi sille itse mitään, onko vähän rauhallisemman vai vilkkaamman sorttinen. Ja aikuinen voi opetella pitämään jokaisesta lapsenlapsestaan.

Jokainen teee omat valintansa ja kantaa niiden seuraukset. Ja anopitkin varmaan ymmärtää, ettei eriarvoistamisen jälkeen miniäkään lapsiaan kovin ilolla tuo mummoa tapaamaan.

 

Huh, olenpa iloinen, ettei miehelläni ole siskoa! Anoppi kun sattuu olemaan tyttäreni ainoa mummi.
Siitäkin olen todella iloinen, ettei oma mummini ajatellut noin, vaikka olinkin "vain" pojantytär.

 

\

Nyt en ymmärrä miksi pitää olla katkera jos isovanhemmat ei halua/jaksa hoitaa lapsenlapsia. Ei isovanhemmat ole "katkeria ämmiä" vaikkeivat lapsia hoitaisikaan. Eihän naapuritkaan ole katkeria vaikka eivät teidän lapsia hoitaisikaan. Vanhat vaan väsyy kertakaikkiaan ja oman tyttären lapset on todella eri asia kuin pojan lapset.
Lapsenlapsista pitäisi olla myös iloa isovanhemmille.
On väärin lapsia kohtaan jos välit isovanhempiin pannaan poikki siksi että he eivät halua olla lastenhoitajina.

Isovanhempien oikeus on saada nauttia lapsenlapsista.

Jos tarkkoja ollaan, niin isovanhemmilla ei ole kylläkään mitään lakisääteisiä oikeuksia lastenlapsiinsa! Jos lapsen vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsenlapsia, isovanhemmat eivät saa tulla kylään lapsiperheeseen tai hakea lapsenlapsia luokseen. On perheitä, joissa äidillä ja isällä on syystä tai toisesta mennyt hermot joko toisiin tai molempiin isovanhempiin. Mummojen tai vaarien kanssa ei olla missään tekemisissä.

Lastenlapsista pitäisi olla myös iloa isovanhemmille? Tarkoittaako kirjoittaja, että mummot ja vaarit saavat hoitaa lapsenlapsiaan miten haluavat? Onko kaikki rajattomuus ja hemmottelu mummolassa OK, vaikka vanhemmat näkisivät punaista isovanhempien touhuja katsellessaan? Jos lapsi saa mummolassa periksi sen, mitä kotona ei anneta, hän oppii pompottelemaan aikuisia mielensä mukaan.

Mitä enemmän isovanhemmat sallivat, sitä enemmän lapsenlapset mankuvat ja kokeilevat, mitä saa ja mitä ei. Kun äiti kieltää ja mummo sallii, lapsi karjuu välissä pää punaisena, että "mummo on mukava ja äiti on tyhmä"! Näin kasvatetaan rajattomia lapsia, jotka eivät kunnioita kylässä, päiväkerhossa, päivähoidossa ja koulussa aikuisia.

 

\

\

Nyt en ymmärrä miksi pitää olla katkera jos isovanhemmat ei halua/jaksa hoitaa lapsenlapsia. Ei isovanhemmat ole "katkeria ämmiä" vaikkeivat lapsia hoitaisikaan. Eihän naapuritkaan ole katkeria vaikka eivät teidän lapsia hoitaisikaan. Vanhat vaan väsyy kertakaikkiaan ja oman tyttären lapset on todella eri asia kuin pojan lapset.
Lapsenlapsista pitäisi olla myös iloa isovanhemmille.
On väärin lapsia kohtaan jos välit isovanhempiin pannaan poikki siksi että he eivät halua olla lastenhoitajina.

Isovanhempien oikeus on saada nauttia lapsenlapsista.

Jos tarkkoja ollaan, niin isovanhemmilla ei ole kylläkään mitään lakisääteisiä oikeuksia lastenlapsiinsa! Jos lapsen vanhemmat kieltävät isovanhempia tapaamasta lapsenlapsia, isovanhemmat eivät saa tulla kylään lapsiperheeseen tai hakea lapsenlapsia luokseen. On perheitä, joissa äidillä ja isällä on syystä tai toisesta mennyt hermot joko toisiin tai molempiin isovanhempiin. Mummojen tai vaarien kanssa ei olla missään tekemisissä.

Lastenlapsista pitäisi olla myös iloa isovanhemmille? Tarkoittaako kirjoittaja, että mummot ja vaarit saavat hoitaa lapsenlapsiaan miten haluavat? Onko kaikki rajattomuus ja hemmottelu mummolassa OK, vaikka vanhemmat näkisivät punaista isovanhempien touhuja katsellessaan? Jos lapsi saa mummolassa periksi sen, mitä kotona ei anneta, hän oppii pompottelemaan aikuisia mielensä mukaan.

Mitä enemmän isovanhemmat sallivat, sitä enemmän lapsenlapset mankuvat ja kokeilevat, mitä saa ja mitä ei. Kun äiti kieltää ja mummo sallii, lapsi karjuu välissä pää punaisena, että "mummo on mukava ja äiti on tyhmä"! Näin kasvatetaan rajattomia lapsia, jotka eivät kunnioita kylässä, päiväkerhossa, päivähoidossa ja koulussa aikuisia.

Näinpä. Usein juuri nuoret äidit hoidattavat lapsiaan paljon mummoilla, ja lapset oppivat manipuloimaan vanhempiaan, ja muita ihmisiä. "En tykkää sinusta" ja äiti ja mummo kilpailevat kummasta lapsi pitää enemmän ja kilpaa ostelevat lahjoja ym. lapselle. Joskus myös avioerolapsia lahjotaan ja suosiosta kilpaillaan. Näin saadaan rajattomia lapsia. Eri asia, jos lapsi on harvoin mummolassa, mutta jos äiti ja mummo asuvat naapureina ja lapsi on yhtä paljon mummolassa kuin kotonaan, tai jopa enemmän, niin tuo vaara on olemassa.