Puran ajatukseni tänne... jätäthän loukkaamisen pois, jos vastaat, en tarvitse sitä! Kiitos.

Kaikki lähtee siitä, että mitä eniten haluaa. Onko ne herkut sen arvoisia mitä ois oma terveys, oma lapsi?

 

mä olen saanu n.15kg pois puolessa vuodessa..ainoa keinoni oli että vain mieheni käy kaupassa,muuten mukaan tuli älytön kasa herkkujanyt tuntuu taas että painoni on alkanut nousta ja pitää alkaa taas kyttäämään syömistä!toivon onnea sulle!

 

ja sit huumoria peliin, seuraavan kerran kun sun miehes kantaa sulle herkkuja kotiin niin nappaa omppu tai porkkana ja sano et mulle riittää nää, mut sä voit vedellä herkut kun oot noin aliravitun näkönen ettet tipahda suorilta jaloilta.. huomenna mäkin otan aamulla pisteet käyttöön kun sain itsekin tässä motivaaton.. en näemmä yksin yritä laihdutella minäkään. joten tsemppiä sulle.. kaiveleppa redut jo pöydälle ja vesi pulloon niin on hapekasta vettä aamulla eikä ees liian kylmää, helpompi juodakin..nyt mä poistun unten maille. jos rekisteröit itsesi niin laita ihmeessä yksityisviestiä..ajatuksia voinee vaihtaa vaikka välimatkaa on..

Heh, täytyy kokeilla tuollaista. Tosin mieheni ei kanna minulle herkkuja ellen ole niitä pyytänyt. Eli mies ei syötä mua vaan syön ja ostan itse.
Jos taas olemme yhdessä kaupassa niin mies kysyy tekeekö mieli mitään ja ainahan mun tekee :S

Oikein paljon energiaa ja kovasti tsemppiä että jaksat ja onnistut alkutaipaleella.
Täytyy yrittää laittaa yv:tä..

Kauniita unia ja uuden elämänkuvia!! :hug:

Voisiko ihana motivaation poikanen olla vaikka unelmalomassa. Hommaat jonkin sortin säästöpossun ja otat sen aina mukaan laukkuusi. Ei mitään jättikokoa tietystikään- Miehelle samallainen vaikka autoon. Aina, kun olette onnistuneet välttämään herkkujen oston, panette aiotun herkkuostoksen verran rahaa possuun. Vaikka sulaalevyn verran jne. HIenoa olisi, jos myös aiotut tupakkarahat menisivät samaan possuun. Luulempa, että ihan jo muutamassa kuukaudessa yllätyt, paljonko rahaa onkaan possuihin kertynyt. Ja kun olette tehneet näin riittävän kauan, on paitsi herkut jääneet ostamatta myös raha säästynyt. Tämän rahan voisitte sitten käyttää johonkin ihanaan kahdenkeskiseen lomaan, jonka aikana voitte omistautua aivan vain toisillenne ja työstää tätä vauvaprojektia=)!

Sellainen tuli muuten mieleen, että syy raskaaksi tulemattomuuteen voi olla myös muualla kuin painossasi. Jos olisin asemassasi, kävisin ehkä kuitenkin jossain tarkastuksissa jos vaan mahdollista. Ei ole järkeä, että yksin kannat syyllisyyttä lapsettomuudesta kun voi olla, ettei asia olisi kummempi, vaikka jos olisitkin laihempi. Laihtua sinun silti toki pitää oman terveytesikin vuoksi ja elämänlaatusi vuoksi, mutta minusta on kamalaa, jos elät kauhean syyllisyyden kanssa tietämättä oikeasti, onko lapsettomuus juuri painostasi johtuvaa. Voi käydä niinkin, että vaikka pääsisitkin hyviin painolukemiin, lapsettomuusongelma on vielä sittenkin läsnä. Jos haaveena on vauva, on varmasti parempi, mitä aikaisemmin oikeaa syytä aletaan hoitaa. Jos vaikka tarvitsetkin muitakin hoitoja. Ja voihan lapsettomuus johtua vaikka puolisostakin. Eli jos olisin minä, kävisin kylölä vielä lapsettomuusasiantuntijoidenkin luona keskustelemassa.

Tsemppiä urakkaasi!! Toivon oikein tosissaan, että onnistut!!!!!! tsemppiä kaikille muillekin. MInäkin hijokselleen virittelen omaa projetiani. 15kg jos saisin pois ja kuntoilun osaksi elämääni, olisin hyvin onnellinen.

 

En jaksa lukea ketjua mutta onpa sulla järjettömän ihana mies! Ja itsekin kuulostat mukavalta ihmiseltä.

 

Onnea ap:lle , minusta tuntuu, että kun tsemppaat itseäsi kuukauden, muistellen noita miinuksia, joista olit iloinen, ja huomaat sen muutoksen kuukaudessa, motivaatio kasvaa itsekseen. Minullakin on 40 kiloa liikaa, ja pelkästään sinun kirjoituksesi, ja saamasi vastaukset pistivät taas omaa ajattelutpaa remppaamaan.

Mielestäni ensin pitäisi keskittyä ruokatapoihin, ja hiukan painon pudottua vasta liikuntaan. Pelkällä liikunnalla kun ei laihdu näissä kiloissa ollenkaan.
Painonvartijat tai xtravaganza voisi olla hyvä aloituspaikka. Siellä saa kerran viikossa sen tsempparin ja vertaistukea.

 

Juu toi ravitsemusterapeutti voisi olla hyvä. painonvartijat yms ryhmälaihdutusjutut voisi kans auttaa, olisi sitä vertaistukeakin. Sulla tuntuu kuitenkin olevan rakastava mies.

 

Täältä saisit vertaistukikamun! =)

Pistä yv:tä jos kiinnostuit?

Itselläni oli iso lähtöpaino ja nyt se on jo yli 10kg vähemmän!

 

Oletko tutustunut Keventäjiin? Mulle se on ollut hyvä apu laihtumisessa, vaikka kesä onkin ollut vähän hankalampaa aikaa. Siellä on ruokapäiväkirja sähköisessä muodossa ja mikä itselleni on ollut iso apu niin myös asiantuntija chatit eli mahdollista kysyä lääkäriltä, ravintoterapeutilta ja liikunnan ohjaajalta kerran viikossa asioita chatissä. Muuten neuvoisin miettimään omat kuoppasi onnistumisen tiellä ja keksimään niihin ratkaisut. Älä tee laihtumisesta itsellesi liian vaikeaa. Etsi liikuntamuoto josta pidät oikeasti, jolloin lähteminen ei ole liian vaikeaa ja alkuun ei välttämättä kannata edes liikuntaan paljoa panostaa koska moni vauhdikas laji voi tehdä vaan hallaa painavalle kropalle. Suunnittele myös ruokavaliosi niin että se on sinulle mieleinen, ei väkisin ruokia joita inhoaa koska sellaisen ruokavalion noudattaminen on pidemmän päälle mahdotonta. Mutta se pitää muistaa että ekalla maistamiskerralla ei vielä voi tietää että onko ruoka sellaista jota voisi tottua syömään. Huolehdi siitä että syöt riittävästi mutta kunnollista ruokaa. Oma ongelmani on juuri tuo että syön liian vähän kun olen dietillä ja sitten ratkean helposti herkkuihin.

 

Mä olin vuosi sitten samassa tilanteessa painoa oli silloin 175 kg ja en pystynyt edes kävellä.
Sinnittelin muutaman kuukauden ja kun kantapäiden kipu kävi sietämättömäksi varasin ajan lääkärille.
Tuomio oli että jos en laihduta niin kuolen erittäin nuorena.
Olin kuulluut reductilista ja varovaisesti pyysin niitä ja lääkäri olisi niistä kertonutkin.
Resepti kädessä painuin apteekkiin, olin tehnyt päätöksen että nyt jos ei koskaan.
2 viikon kuluttua paino oli pudonnut 8 kg, tammikuussa 20 kg. Tuo vie halut naposteluun ja en syönyt mitään makeaa moneen kuukauteen. 10 kg:n jälkeen minulta katosi toisesta jalasta kipu, vappuna paino oli pudonnut 40 kg ja nyt vaaka näyttää 53 kg:n pudotusta.
Toinen jalka parantui vasta kesäkuun lopulla kun sain siihen kortisonipiikin.

Nyt entinen sohvaperuna pyöräilee ja lenkkeilee, ruoan tilalle on tullut liikunta ja siihen riippuvuus. Toki herkuttelen välillä mutta sopivasti.
Itse pudotan vielä 40 kg ja sitten vähitellen loput kunnes olen lähellä normaalipainoa, kuivankesän oravaa minusta ei tule ikinä.
Elinvuosiakin on tullut lisää ja monta.
Että suosittelen ottamaan sen redun sieltä jos niitä on!

 

Hei big girl! Kirjoituksesi otti sydämmeen... Tiedostat hyvin ongelmasi ja ihailen sinua loogisesta ajattelukyvystä. Netistä voisit poimia diabeetikon ruokavalion ja testata sitä. Avuksi itse ottaisin myös Anti Salt (ruokakaupoissakin myydään)-nesteenpoistokuurin. Lisäksi katselisin lähipiiristä koiran (?) joka tarvitsisi syystä tai toisesta ulkoiluttajaa. Aloittaisin näillä välittömästi Ravitsemusterapeutti on joka sairaalassa ja käynti on poliklinikkakäynnin hintainen (lähetteen saat pyytämällä terveydenhoitajalta). Myös fysioterapeutille pyytäisin sinuna lähetteen. Tsemppiä toivon sydämmestäni!!!

 

:hug: :hug: :hug:
Kun meinaat jättää sen redun ottamatta niin mieti miten sua harmittaa sitten jälkikäteen kun et taaskaan aloittanut. Hurjasti tsemppiä, se itsekuri on kurja juttu kun sitä tarvitaan laihduttamisessa - jos sitä edes voisi jostain ostaa niin helpottaisi

 

meillä ei ole lapsia. Ja olen kovasti alkanut miettimään että se olisi painoni syy vaikkakin ovuloin joka kuukausi..
Lapsettomuuslääkärille en kehtaa mennä vielä koska tiedän että ensimmäisenä siellä sanotaan tyyliin 5% painonpudotus.
Itse tosiaan helmikuussa kun omalääkärillä kävin ja käski mennä vaa'alle (ensimmäinen lääkäri joka puhui mulle mun painosta) ja kun vaa'alle menin ja se ei riittänyt niin mun hävetti. Hävetti niin paljon että punastuin ja teki mieli alkaa itkemään. Sain sitten 3kk Reductil reseptin lääkäriltä ja aloitinkin sen muutaman päivän päästä kun pääsin apteekkiin (maksoi n.160e 3kk satsi), no kävin sitten sairaanhoitajan luona juttelemassa ja päätettiin että käyn hänen luonaan 2viikon välein punnituksessa ja purkamassa tunteita. Noh, aloitin sitten ja ensimmäiset 11päivää meni ja olin eka kerran punnituksessa sairaanhoitajalla ja tulos oli -3,6kg. Jee. Alku paino oli siis tarkalleen ottaen 151,7kg :O =( ja 11päivää myöhemmin 148,1kg, olin niin onnellinen jo tuosta koska yksin kokeillessani ei mikään onnistunut ja kun dieetin aloitti maanantaina niin jo himot iski keskiviikkona tai torstaina ja siihen se loppui.

Päätin että en lopeta vaan jatkan samaan tahtiin koska ei ollut tehnyt tiukkaa koko 11päivääkään. Kunnes s.hoitaja sanoi että hän tulee vasta 3vkon päästä töihin seuraavan kerran että tule silloin sitten...

3viikkoa meni miten meni, inspiraatio tippui ja herkkuja söin ja en enää edes kirjoittanut ruokapäiväkirjaa kalenteriin.. ja kuinkas ollakaan kun 2punnitukseen meni oli paino takas lähtöpainossa ja vielä +0,5kh eli paino oli viimeksi 152,2 kun hoitajan luona kävin ja niin suuri häpeä tuli etten enää mennyt uudelleen...

Olisi pitänyt vain mennä ja ottaa itseään niskasta kiinni. Sitten oli maaliskuussa käsileikkauksessa ja päätin että pidän taukoa parantumisen ajan mutta paskat en ole vieläkään aloittanut uudelleen. Siihen se innotus ja onnistuminen loppui.
Olin tarvinnut juuri siinä alkuvaiheessa enemmän tukea, kerran viikkoon mutta s.hoitajalla oli se loma. Nyt tuskin on lomaa luulen että heinäkuu oli lomakuu.

Taidan oikeesti ottaa yhteyttä huomenna ja pyytää aikaa...

En tiedä mistä saisin voimia jatkaa.

onneksi mulla on ihana mies eikä huomauttele painosta ja joka päivää vislaa perään tai nappaseen pyllystä. vihille olemme menossa elokuussa siis apua 4viikon päästä! Alle 4viikkoa!

Olen ostanut hääpuvun jo 2vuotta sitten ja nyt kun häät lähellä niin kokeilin ja eikös se perkele pieni ollut.. Anoppi suurentanut sitä ymp.mitalla yli 10cm

Mun mies on 65kg ja saman pituinen kuin minä, 172cm.
Oli ruokana mitä vaan niin minä saan kilot ja mies ei mitään.

Kun tapasin mieheni maaliskuussa 2005 niin painoin 118kg eli olen lihonnut 3vuoden aikana 40kg :O!!!!!!!

Toki osasyy on vatsahaava jonka kärsin juuri silloin kun tapasin mieheni.
Ja multa puuttuu kokonaan vatsaportti joten mahanesteet tulee päivitäin ylös, ja mua närästää joka ikinen päivä paljon. Mahaleikkausta odotan tällä hetkellä.

Minä lähtisin jonnekin laihdutusleirille jos vaan olisi sellainen,sellainen missä on oikeesti muita sairaanloisen ylipainoisia eikä niin jotka luulee olevansa..


Olisipa edes naapuri jonka kanssa lähteä kävelemään pieniä etappeja ja pidentää reissua kun jaksaa enemmän. Mutta ei ole.
Mies tykkää rullaluistella mutta eihän rullikset mun alla kestä
Mies tykkää jalkapallosta ja mun kunto ei kestä juosta..
Joten ollaan vaan kotona ja maataan tai syödään ja ollaan tietokoneilla..

Millä sinut saisi liikkumaan?
Mikä olisi paras liikuntamuoto?


Itse tykkäisin uida, jopa monta tuntia kerrallaan.
Toissa kesänä kävin isän mökillä uimassa 2kk ajan joka työpäivän jälkeen 3-5h
putkeen mutta mitäs se auttaa kun syömiset ei muuttunut.


Ja tuntuu ettei tänä kesänä veden lämpötila muutu yhtään että uskaltautuisin veteen.
Uimalaan en kehtaa läskeineni mennä, mä en anna muille tilaisuuttaa nauraa tai edes katsoa mun puolialastonta isoa persettä, lannetta ja mahaa.. reisiä inhoan eniten.. =(

Mä toivoisin sellaisen tukikaverin jonka kanssa vaihtais ruokapäiväkirjaa ja päivittäisiä
tuntemuksia elämäntapamuutoksen edetessä. Ensin mun täytyis vaan saada se paino alle 150kg että saisin kotona katottua painon..


Kävin tuossa tupakalla aloin taas asioita miettimään ja päällimmäiseksi tuli mieleen että miten mieheni jaksaa kanssani.

Silloin kun tavattiin oli miehelläni moottoripyörä ja minä en uskaltanut mennä kyytiin vaikka oli customi ja oli siis kunnon takapenkki, enkä kehdannut miehelleni sanoa että kumminkin pyörä keulii kun minä 2*sinun painoisesi tulen taakse.
Seurustelu kumminkin alkoi vakavasti ja muutettiin yhteen viikon päästä tapaamisesta, tuntui kun olisimme tunteneet koko iän.
Miehellä oli myös maasturi ja siihen rakastuin niin paljon että oksat pois.
Ajokorttia minulla ei ollut ja mies 10kk seurustelun jälkeen totesi että mene autokouluun hän maksaa. Ja kun 29.3.2006 tuli 1v täyteen oli samana päivänä minulla kortti takataskussa. Ja nyt tänä kesänä mies osti itselleen veneen, merialumiinista tehdyn ponttooniveneen, ja on monesti sanonut että tule mukaan mutta minä kieltäydyn koska tiedän että kun astun laiturilta siihen niin se kellahtaa painostani.


Kukaan muu ei tiedä painoani kuin lääkäri ja sairaanhoitaja ja nyt sinä, en kehtaa edes miehelleni sanoa koska pelkään reaktiota ja ehkä eniten sitä että hän jättää minut vaikka meillä ei ole ongelmia eikä riitoja yms.

Se kumminkin päälimmäisenä tässä mielessä että miten mieheni jaksaa minua kun en ole missään hänen harrastuksessa mukana ?
Kun asuttiin lähellä kaupunkia niin kävimme kesällä niin että minä ajoin polkupyörää ja hän rulliksilla mutta 26" pyörän takavanne ei kestänyt painoani ja nyt se linkkaa...

Kai tämmöiset saa mun itsetunnon yhä alemmas ja alemmas.
Miehestä se ei johdu, onneksi mutta vaikka mieheni on minun paras ystävä en silti uskalla kertoa hänelle painoani vaikka on joskus sitä kysellytkin.

Olimme ensimmäiselle ulkomaanmatkalla (ei rannalla ) koska sanoin etten lähde aurinkomatkalle ennen kuin olen laihtunut, joten mentiin kaupunkilomalle.

Ensinnäkin mietin että onko lentokoneeseen mennessä jokin painotarkastus
(sydän jyskytti lähtöportilta lentokoneen penkkiin istumiseen saakka löytyykö jostain vaaka) ja kun pääsin istumaan ja oli aika turvavyön eikä se mennyt kiinni, jäi n/alle 10cm uupumaan ja se jos mikä oli noloa pyytää lisävyö, sanoinkin miehelle että vittu että on noloa, johon mies totesi että kulta ei sille voi mitään ja antoi pusun.. ja mies sitten sanoi että hän pyytää niin sun ei tarvi jos et halua kun mua kerran nolotti jo tarpeeksi ja tunsin olevani maantasossa.
Takaisin tullessa ei enää nolottanut ja pyysin sen itse heti kun näin lentoemännän kävelevän ohitse.

En kumminkaan tunne olevani masentunut, vaikka tiedostankin että olen maassa toisinaan ja itsetunto mulla on kyllä ihan maassa.



Mitenköhän sitä etenisi tässä... plaah!

Mitenköhän tämän sanoisin? Itellä on vieläkin melkein 40 kg ylipainoa. Alotin maaliskuussa ja mun lähtöpaino oli silloin 112.7 kg ja nyt ollaan melkein 15 kg hoikempi. Mä pidän ite ruokapäiväkirjaa sekä kirjaan myös liikkumiset ylös. Käyn terkkarilla kerran kuukaudessa jossa katotaan verensokeri, -paineet, paino ja vyötärönympärysmitta. Mulla oli vaarana puhjeta diabetes (2 tyypin) niin mun lääkäri ja monet muutkin lääkärit olivat sitä mieltä että painon pudotus tekisi hyvää.
Ja kyllä se onkin tehnyt itsetunnolle varsinkin hyvää, mieskin on huomannut että painoa on pudonnut ja jaksan jo aika paljon tehä kaikenlaista. Teen rasvanpolttoaerobicin kahdesti viikossa, kävelen, jumppaan vatsalihakset aamuin illoin, pyöräilen. Uimassa en ole käynyt koko kesänä kun en uskalla mennä kylmään veteen.
Mutta jos haluat niin voisin tukea sua laihdutuksessasi ja koko ajan. Ja mulle voi kertoa kaikki mahdolliset jutut yv:nä. Olen täällä monelle muullekin tukihenkilönä joten sä voit vielä tulla mukaan jos haluat saada kannustusta ja tukea. Pistä yv jos kiinnostuit. Mä en rupea ketään solvaamaan enkä käskemään lääkäriin hakemaan jotain pillereitä.

 

Mun mielestä eka pointti on sinulla jo hallussa; eli tiedostat painosi ja olet itse sitä mieltä että painoa on liikaa.
Varmasti laihduttaminen on vaikeaa, mutta muistele sitä fiilistä mikä sulla oli kun sait silloin muutaman kilon pois!
Siitä se lähtee, pienin askelin kohti tavoitetta ja terveellisempää elämää!
Huomenna luuri käteen ja soitto sairaanhoitajalle!
Sillä saatat saada jopa elinikää lisää, se on ihan takuulla kaiken tuskan, hien ja kyynelten arvoista!

Minä samaa mieltä.
Pienin askelin. Jos käytät sokeria paljon, sokerit pois. Jos käytät voita paljon, voi pois. Enemmän salaattia, vihanneksia, hedelmiä. Ananas on hyvä poistamaan nesteitä kehosta.

Kiitos kommentista. Oli järkeenkäypää. Lupaan sydämestäni että soitan huomenna ja varaan ajan s.hoitajalle ja mahdolliselle ravintoterapeutille. En ikinä lisää sokeria enkä suolaa mihinkään ja leivän päälle laitan kevytleviä joka on sama kuin käyttäisi sitä yhtä merkkiä mitä s.hoitaja suositteli se oli se letta vai lättä vai mikä se oli?
Selvää voita en käytä missään. Ja salaattia syön kun jaksais tehdä.

Tiedostan toki senkin että kun saisin painoa pois 10kiloa voi se merkata minulle jopa 1v elinaikaa lisää.. ja jos saisin toivomani 50kiloa voisi se merkata jopa 10vuotta!! Kaikkea olen miettinyt, eniten sitä että mieheni saisi minusta maailman parhaan vaimon joka harrastaa myös vaikka rullaluistelua!!

Painonpudotus haasteessa ajattelen eniten sitä miten muutun vieläkin haluttavamman näköiseksi mieheni silmissä. Ja tosiaan saisin tehdä mieheni onnelliseksi harrastusten parissa.

Kovasti pääkoppa raksuttaa ajatuksia paremmasta elämästä!!

Lättaa tai kevytlevitteitä ei kuulema kannata käyttää, sillä niiden sisältämä rasva on sitä huonolaatuista, ja elimistö tarvitsee pienen määrän hyvälaatuista rasvaa joka päivä. Ei pieni margariinimäärä tapa, mutta tärkeintä on vähentää niitä piilorasvaa, suolaa ja sokeria sisältävät tuotteet. Minä olen jättänyt pullat ja keksit kahvien kanssa pois kokonaan ja sallin itselleni karkkipäivän viikon aikana. Jos joskus tekee mieli jotain, niin otan hapankorppua, siinä on paljon kuituja.

Itsellä on paha sokeririippuvuus ja olen alkanut ahmia hedelmiä, kun makeanhimo iskee. Lopulta ei oo tehny enää niitä edes mieli. Joskus sitten tuntuu että nyt on saatava, mutta en anna periksi vaan kärvistelen ja puran makeantuskani johonkin muuhun tekemiseen. Itsensä voittamistahan se pitkälti on.

Onko sinulla joku kiva paikka, jonne olisi kiva kävellä? Itse tykkään olla veden äärellä, joten kävelen muutaman kilometrin matkan rannalle silloin tällöin, ja nautin samalla raittiin ilman tuoksusta. Sateen jälkeen on ihana kävellä.

Tsemppiä matkalla kevyempään elämään!

 

Lääkäriä minäkin ehdottaisin, jotakin, joka on jollakin tavalla erikoistunut ylipainoon tms. Ja ravitsemusterapeutti voisi olla hyvä myös, parempi kuin tavallisella sairaanhoitajalla käyminen. Tsemppiä sinulle, herätit myötätuntoni kun luin juttuasi! Halauksia :hug:
Ja ihan vain ohimennen, sulla taitaa olla todella ihana mies :flower:

 

Pitkä juttu ja ihan kuin minun suustani. Mulla painoa 135 kg ja kaipaisin niin laihdutuskaveria, yksin en onnistu. Meillä tosin on 1 vuoitas poika, mutta muuten niin tuttua tekstiä. Voi, kun asuisit täällä Porin seudulla =o/ Voisinpa jotenkin auttaa sua.

samat sanat muuten, mut kaks lasta ja 141kg... ja ku olis joku muukin yhtä iso ja onneton, niin mentäis yhdessä harrastamaan, uiminen olis munkin mielestä kivaa, ei satu nilkkoihin eikä polviin... mutta oisko mikkelin suunnalla ketään muuta samoilla haasteilla??

 

No, täällä ei haukuttu ja ideoitakin on muille jakaa. Pillereistäkin on varmasti apua monille. Itse kirjoitin oman vinkkini aiemmin Diabeetikon ja kilpaurheilijan äitinä en suosittele ihmediettejä. Fysioterapeutin mainitsin sillä, kun hän osaa ohjata sinut oikeanlaiseen liikuntaan nivelten kannalta ajateltuna. Ja kuten mainitsin aiemmin... koira on hyvä syy ulkoilla.

 

Painonvartijat?

*en lukenut kuin avauksen*

 

hyvin tuli potkua itsellekin tuosta aloituksesta.. tänään aloitin aamusta painonvartijoiden ohjeilla.. nyt ei veden juominenkaan takkua kuten talvella, kun on sen verta lämmin et janottaa jo luonnostaan nää helteet.. kiva ois kuulla saitko soitetuksi tänään tai päädyitkö painonvartijoihin vai mihin? mä aloitan punnituksessa käynnin heti elokuussa kun alkaa ryhmät uudelleen kesätauon jälkeen.

 

Painonvartijat?

*en lukenut kuin avauksen*

kannattaa lukea.. todella loistava ja asianmukainen aloitus, tuollaisiin jaksaa jopa panostaa vastatessa.

 

Täällä ei ole enää Painonvartijoitten ryhmää koska ei käynyt tarpeeksi porukkaa niin se lopetettiin. Mutta en kyllä enää veisi rahojani sinne koska mulla ainaskin on käynyt niin joka kerta kun olen pisteillä laihduttanut niin on tulleet kilot takasin. Mutta niinkuin aikasemmin tossa kerroin niin olen terkkarin ja lääkärin valvonnassa pudottamassa kilojani ja tämä tahti sopii mulle paremmin vaikka välillä tuntuu että takkuilee mutta kun hitaasti lähtee niin voi olla jopa varma että ne myös pysyy poissa ne laihdutetut kilot. Pitkäjänteisyyttä tää vaatii eikä pidä antaa periksi heti jos ei lähe viikossa paria kiloa tai enemmän. Mulla olo on nyt ihan jees ja toivon myös ap:lle että saisi sen inspiksen aloittaa painon pudotus. Mutta jos haluat kertoa mulle viikottain painon pudotuksestasi ja sen edistymisestä niin pistä yv niin olen mukana tukemassa sua vaikkei nyt ihan nähtäiskään. Ite asun Keuruulla.

 

En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta kuulostaa siltä, että tarvitset jonkun jolle purkaa pahaa oloasi. Joten se sairaanhoitajan luona käynti jatkossa olisi hyvä. Ja samoin sekin, että ne herkut jäisi kauppaan, mutta tärkein on se henkinen vointi. Alkusysäyksen voisi antaa myös ihan osasto laihdutus? Itsellä työn puolesta on ollut pari kertaa potilaana ylipainoisia, jotka ei hallitse itseään. Tämä perustuu siihen, että kaikki keinot on kokeiltu ja potilas ei ole itse hallinnut itseään. Mutta usein kyllä potilas on laihtunut esim. 10kg ja tullut takaisin samoissa mitoissa. Ja se, ettei ota stressiä liikkumisesta vaan aloittaa vaikka niistä pienistä rapuista. Itse käytän tuolia askellukseen ja teen niitä esimerkiksi illalla tv:tä katsellessa. Tämä korvaa sen syömisen tv:n ääressä. Minä uskon, että pystyt siihen. Paras ystäväni on aina ollut ylipainoinen painoi parhaillaan 140kg. Nyt hän painaa 56kg ja teki sen ihan itse, ilman pillereitä tai muutakaan. Hän kirjoitti jääkaapin oveen mietteitä läskeistään ja samat mietteet muihin ruoka kaappeihin. Ja joka kerran, kun teki mieli mennä kaapille, hän luki noin 2 a4 tekstiä. Kun teksti loppui hän osasi valita sen terveelisimmän vaihtoehdon. Kauhee määrä sillä meni ruokaan alkuun hukkaan, kun kaikki herkut meni aina vanhaksi ja aina hän kantoi kaupasta niitä kuitenkin. Edelleen laihana hän osaa ulkoa ne tekstit joita oli kirjoittanut. Toivon sinulle, että löydät oman keinosi laihtua ja alat voida taas paremmin.

 

Rupeeppa kuule liikuntaa harrastaan, ota personal traineri, niin kyllä tuloksia syntyy.

 

Mars lekuriin.. Onhan niitä jotain lääkkeitä ka jopa se laihdutus leikkasu mikäli ei muuten painoa pois saa..

Sinä et ainakaan lukenut tekstiä vaan päätit kirjoittaa mitä sylkisuuhun tuo pikavilkaisun jälkeen. Jos olisit lukenut, ei vastauksesi olisi tuollainen. Kiitos. :flower:

luin puoleenväliin...Oli niin piiiiiitkä..
Mut siis jos haluut laihtua eikä laihdutus ole onnistunut niin mene lekuriin..

 

Kuopusta yrittäessä sain avuksi metformiinit painonpudotukseen.
Painoa putosikin n.puolessa vuodessa liki 16kg.Minulle nuo määräsi gyne.
Nyt käyn diabeteshoitajalla painontarkkailussa 5 viikon välein.
Vievät pois ruokahalun,joten turha puputtaminen ei kiinnosta.Makeaa ei tee mieli.
Kaikille valitettavasti ei auta.
Sain siis lääkkeet uudestaan vaikkei lapsia ole tarkoitus enää tehdä.
Ennalta ehkäisyyn 2.tyypin diabetestä vastaan.

 

en jaksanu vastauskia lukea, kerron oman mielipiteeni.
ekanakin, ap:llä on ihana mies. tokanakin ap:n kannattasi miettiä, mihin turvattomuuden tunteeseen hän syö? miksi hän tuntee, että pitää olla pehmikettä ympärillä elämää vastaan? eli, itsetunto kuntoon ensin, sitten vaikka kävelyn aloittaminen ja tietty ruokavalio. joku hyvä luottoystävä tueksi hommaan. suosittelen sen tupakoinnin lopettamista, koska sekin saattaa vähentää hedelmällisyyttä eikä muutenkaan ole terveellistä. vain sinä itse voit muuttaa elämääsi, ei kukaan muu. sinulla on ihan samanlainen ihmisarvo kuin laihoillakin, muista se.